Globaalit ja yhteiskunnalliset kestävyyshaasteet, teknologian nopea kehitys sekä nopeasti muuttuva työelämä edellyttävät korkeakouluilta uudistumista. Tämä murroksellinen toimintaympäristö luo uusia odotuksia ja paineita niin koulutusrakenteiden kuin opintotarjonnankin kehittämiselle. Pitkän aikavälin ennakointitiedon valossa koulutusrakenteita tulisi kehittää yhä joustavammiksi ja monialaisimmiksi, jotta pystymme mahdollistamaan jatkuvan oppimisen sekä erilaisten oppimispolkujen rakentamisen, jonka kautta syntyy osaamista systeemisten ongelmien ratkaisemiseen. (Osaamisen ennakointifoorumi 2024; ETF 2016.)
Opintotarjonnan modularisointi niin opetussuunnitelmien kuin jatkuvan oppimisen opintotarjonnankin näkökulmasta on yksi keino hallita kompleksista järjestelmää ja uudistaa korkeakoulujen oppimistoimintaa ja opintotarjontaa vastaamaan edelle esitettyihin haasteisiin (Huhtaniemi, Marin & Kuosa 2025). Metropoliassa modularisointi tarkoittaa sisällöllisesti ja pedagogisesti kokonaisina rakentuvia osaamiskokonaisuuksia, joita voidaan koota joustavasti eri oppijaryhmille yksilöllisten tarpeiden mukaan – se yhdistää ilmiö-, resurssi- ja kompetenssipohjaiset näkökulmat ja luo kyvykkyyttä vastata murroksellisen toimintaympäristön moninaisiin haasteisiin. Samalla modularisointi tukee joustavien, monialaisesti rakentuvien oppimispolkujen syntymistä sekä tutkintokoulutuksessa että jatkuvassa oppimisessa.Modularisointi ja siihen liittyvä muutosprosessi tuovat kuitenkin mukanaan sekä mahdollisuuksia että haasteita oppijoille, henkilöstölle ja korkeakouluorganisaatioille. Näiden tunnistaminen jo ennen varsinaisen modularisointityön aloittamista on tärkeää.
Modularisointi oppijan näkökulmasta
Modulaarinen ajattelu asettaa oppijan oppimisprosessin keskiöön (Goldschmid & Goldschmid 1972, 4–5). Opintotarjonnan modularisoinnin kautta oppijat voivat räätälöidä opintojaan omien kiinnostustensa ja uratavoitteidensa mukaisesti. Joustavat rakenteet, kuten pienemmät opintopistemäärät (1–3 op), tekevät opinnoista helpommin saavutettavia myös työssäkäyville oppijoille. Lisäksi oppimismenetelmien ja sisältöjen valinnanvapaus vahvistaa sitoutumista ja motivaatiota (French, 2015; Goldschmid & Goldschmid 1972, 4–5). Joustavuutta lisää, mikäli oppijat voivat valita moduuleja eri korkeakouluista tai eri ammatti- ja tieteenaloilta sekä edetä tutkinnossaan henkilökohtaisiin lähtökohtiin sopivassa tahdissa, esimerkiksi opiskella myös kesäisin (Hennessy, Hernandes, Kieran & MacLoughlin 2010).
Modularisointiin perustuvat opetussuunnitelmat mahdollistavat myös eri ammatti- ja tieteenalojen moduulien yhdistelyn, mikä voi edistää poikkitieteellistä osaamista. Tämä on erityisen tärkeää, sillä nykypäivän monimutkaiset ongelmat vaativat laaja-alaista ymmärrystä. Modulaarinen opintotarjonnan rakenne mahdollistaa myös helpommin osaamisen laajentamisen ja syventämisen ja näin mielekkäiden oppimispolkujen rakentamisen. (Serth, Staubitz, Van Elten & Meinel 2022; Marin, Oksanen, Juuti, Laine & Rokala 2024.)
Toisaalta modularisointi tuo mukanaan myös haasteita. Oppijoiden voi olla vaikea hahmottaa kokonaisuuksia ja yhdistellä moduuleja tarkoituksenmukaisesti. Tämä voi johtaa epäjohdonmukaisiin valintoihin, jolloin selkeitä osaamiskokonaisuuksia ei muodostu. Oppiminen voi myös pirstaloitua tai jäädä pinnalliseksi. Kritiikkiä on esitetty siitä, että modularisointi ei tue oppimiskykyjen kehittymistä yhtä vahvasti kuin lineaarinen malli (French 2015). Oppimiskykyjen kehittyminen edellyttää, että opiskelija pystyy siirtämään aiemmin opittua tietoa uuteen kontekstiin. Jos moduulit eivät sido aiempaa tietoa riittävästi uuteen oppimiseen, siirtovaikutus voi jäädä heikommaksi. Lisäksi oppijoiden motivaatio voi kärsiä, jos oppiminen tuntuu irralliselta ja on vailla selkeää jatkumoa. Jos korkeakoulut eivät riittävällä tasolla onnistu profiloitumaan opintotarjontansa osalta tai kehittämään ohjauskäytänteitään, voivat oppijat ristiinopiskelun kautta päätyä valitsemaan sisällöltään tai osaamistasoltaan samankaltaisia opintojaksoja.
Selkeästi määritellyt oppimistavoitteet auttavat oppijoita hahmottamaan odotuksia ja tehostavat oppimisprosessia (Biggs & Tang 2011, 68). Opintojen oikean mitoituksen, etenemisjärjestyksen ja kokonaisuuden hallinnan varmistamisessa henkilökohtainen opintosuunnitelma (HOPS) on keskeisessä roolissa. Tällaisen ohjauksen onnistuminen edellyttää kuitenkin riittäviä resursseja.
Opetushenkilöstön muuttuva rooli
Modularisointia voidaan käyttää keinona kehittää opetuksen laatua ja tehostaa oppimisprosessia. Sen avulla siirrytään perinteisestä oppimissisältöjen tuottamisesta kohti oppimisen ohjausta. Tämä tukee opiskelijoiden syvällistä oppimista ja antaa opettajille mahdollisuuden keskittyä yksilölliseen ohjaukseen ja tuen tarjoamiseen (Biggs & Tang 2011, 56).
Modularisointi tuo joustavuutta ja ketteryyttä koulutustarjonnan suunnitteluun ja toteutukseen. Se mahdollistaa resurssien tehokkaamman käytön, parantaa kustannustehokkuutta ja edistää koulutuksen saavutettavuutta. Päällekkäisyyksien vähentäminen ja sen rinnalle uuden ja monipuolisen opintotarjonnan kehittäminen parantavat koulutuksen laatua sekä opiskelijoiden oppimiskokemusta.
Keskeisten oppisisältöjen tunnistaminen on tärkeä osa modularisointia. Tähän voidaan hyödyntää ydinainesanalyysiä, jonka avulla kehitetään opintojaksoja, arvioidaan niiden kuormittavuutta ja tunnistetaan päivitystarpeita. Ydinainesanalyysi auttaa myös ottamaan huomioon niin työelämän kuin yhteiskunnankin muuttuvat tarpeet, mikä varmistaa opetuksen relevanssin ja laadun. Opetusalojen erityisosaamisen korostaminen ja korkeakoulujen profiloituminen ovat keinoja, joilla voidaan kehittää opetusta edelleen ja varmistaa sen ajantasaisuus.
Modulaarinen opetus nojaa usein digitaalisiin oppimisympäristöihin, mikä voi vaatia opettajilta lisäkoulutusta uusien työkalujen ja teknologioiden sekä erityisesti tekoälyn käyttöönotossa. Tekoäly ja erilaiset digitaaliset alustat tarjoavat mahdollisuuden joustavampaan oppimiseen ja yksilöllisempään ohjaukseen, mikä pitkällä aikavälillä voi helpottaa opetuksen toteuttamista ja kehittämistä.
Monialaisuus on myös merkittävä tekijä modularisoinnissa. Eri aineiden opettajien tiivis yhteistyö on usein tarpeen, jotta opintokokonaisuudet muodostavat loogisen ja saumattoman kokonaisuuden. Tämän yhteistyön tueksi tarvitaan selkeitä prosesseja, toimintamalleja ja teknologiaa, jotka tukevat opintotarjonnan suunnittelua, hallintaa sekä opiskelijoiden ohjaamista, kun valinnaisuus lisääntyy merkittävästi.
Korkeakouluorganisaation ajattelu- ja toimintakulttuurin muutostarpeet
Modularisoinnin onnistunut hyödyntäminen ei riipu ainoastaan pedagogisista tai teknologisista ratkaisuista, vaan myös oppilaitoksen sisäisistä rakenteista ja toimintakulttuurista. Jotta modularisoitu opintotarjonta palvelee oppijoiden yksilöllisiä tarpeita ja joustavia oppimispolkuja, on tärkeää tunnistaa ne organisatoriset esteet, jotka voivat hidastaa tai jopa estää modularisoinnin täysimittaista käyttöönottoa.
Yksi keskeinen haaste liittyy hallinnollisiin käytäntöihin, kuten opintojaksojen aikataulutukseen ja opetussuunnitelmien rakenteeseen. Yleensä tutkintojen suunnittelijat asettavat sääntöjä opintojen suhteen nimeämällä ydin- tai pakolliset moduulit, asettamalla lähtötasovaatimukset edistyneempiin moduuleihin pääsemiseksi, määrittelemällä jotkin moduulit yhteensopimattomiksi muiden kanssa tai vaatimalla opiskelijoita tekemään moduulien osalta etukäteissuunnitelma HOPSiin. Lopulta tapa, jolla tällaiset säännöt pannaan täytäntöön, määrää opiskelijan valinnanvapauden laajuuden. (Hennessy ym. 2010.) Lakisääteisten tutkintojen kohdalla on toki huomioitava tietyt rajoitteet. Vapaasti valittavien kokonaisuuksien määrä on rajallinen, mikä vähentää oppijan mahdollisuuksia räätälöidä omaa oppimispolkuaan.
Modularisointiprosessin näkökulmasta myös organisaation sisäinen yhteistyö ja tiedonkulku ovat avainasemassa. Modularisointi edellyttää opetushenkilöstön, hallinnon ja sidosryhmien tiivistä yhteistyötä, jotta moduulit muodostavat loogisia, keskenään yhteensopivia kokonaisuuksia. Jos päätöksenteko on hajautettua eivätkä eri toimijat ole tietoisia toistensa kehitystyöstä, riskinä on päällekkäisyydet, aukot tarjonnassa tai opiskelijan näkökulmasta sekava ja pirstaleinen opintotarjonta.
Oppijan näkökulmasta oppiminen ei myöskään rajaudu pelkästään formaaliin koulutukseen, vaan oppimista tapahtuu niin työelämässä, projekteissa, verkostoissa kuin itseohjautuvan opiskelunkin kautta. Modulaarisempi OPS-rakenne voi helpottaa in- ja nonformaalin oppimisen tunnistamista ja tunnustamista. Tavat kuvata opintojaksoista saatavaa osaamista kuitenkin vaihtelevat tällä hetkellä sekä korkeakoulujen välillä että korkeakoulujen sisällä, mikä vaikeuttaa niin opintotarjonnan modularisointia kuin aiemmin hankitun osaamisen tai muualla opintojen aikana hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista (Laitinen & Wallin 2023; Oksanen, Marin, Kuitunen, Juuti, Laine & Rokala 2025). Oppijoiden näkökulmasta tarkasteltuna moduuleihin sisältyvät selkeästi määritellyt osaamistavoitteet auttavat oppijoita ymmärtämään, mitä heiltä odotetaan. Tämä vähentää epätietoisuutta ja ohjaa heitä suoraviivaisesti kohti tavoitteiden saavuttamista, mikä tekee oppimisprosessista tehokkaamman ja palkitsevamman. (Goldschmid & Goldschmid 1972, 4–5.)
Näiden rakenteellisten ja kulttuuristen haasteiden ratkaiseminen vaatii organisaation sisäistä muutosjohtamista sekä selkeitä strategisia linjauksia. Jotta modularisointi voisi aidosti hyödyttää opiskelijoita, sen tulee perustua rakenteisiin, jotka tukevat joustavuutta, avoimuutta ja opiskelijalähtöistä ajattelua.
Joustava opintotarjonta vastaa murroksellisen toimintaympäristön erilaisiin haasteisiin
Modularisointi tarjoaa huomattavia etuja niin opetuksen laadun kehittämisessä kuin opetuksen ja oppimisen joustavuuden parantamisessa. Onnistuessaan se mahdollistaa opettajien resurssien tehokkaamman käytön ja tukee opiskelijoiden syvällisempää oppimista. Samalla se kuitenkin asettaa uusia vaatimuksia niin oppijoille, korkeakoulujen henkilöstölle kuin koulutusorganisaatiollekin. Onnistuneella suunnittelulla, selkeillä prosesseilla ja yhteistyöllä nämä haasteet voidaan kuitenkin ylittää. Tällöin koulutuksen joustavuus ja laatu paranevat ja korkeakoulut vahvistavat kyvykkyyttään vastata murroksellisen toimintaympäristön moninaisiin haasteisiin.
Lähteet
Biggs, J. & Tang, C. 2011. Teaching for Quality Learning at University. McGraw-Hill. Haettu 2.5.2025.
ETF 2026. Qualification systems: Getting organised. Haettu 2.5.2025.
French, S. 2015. The Benefits and Challenges of Modular Higher Education Curricula. Issues and ideas paper. Melbourne Centre for the Study of Higher Education. Haettu 2.5.2025.
Goldschmid, B. & Goldschmid, M. L. 1972. Modular Instruction in Higher Education: A Review. Haettu 2.5.2025.
Huhtaniemi, M., Marin, K. & Kuosa, K. 2025. Metropolian opintotarjonnan modularisointi horisonttiajattelun ohjaamana. urn:nbn:fi:muas-issn-2984-4134-43
Hennessy, E., Hernandes, R., Kieran, P. & MacLoughlin, H. 2010. Teaching and learning across disciplines: student and staff experiences in a newly modularised system. Teaching in Higher Education 15(6), 675–689.
Laitinen, A. & Wallin, O. 2023. Digivisio. Osaamisen kuvaustiedon kokonaisuus. Esiselvityksen raportti. Haettu 2.5.2025.
Marin, K., Oksanen, V., Juuri, N., Laine, K. & Rokala, K. 2024. Jatkuvalla oppijalle suunnattu koulutus tarvitsee uudelleen muotoilua ja modularisointia. Haettu 2.5.2025.
Serth, S., Staubitz, T., Van Elten, M. & Meinel, C. 2022. Measuring the effects of course modularizations in online courses for life-long learners. Frontiers in Education 7.
Oksanen, V., Marin, K., Kuitunen, H., Juuti, N., Laine K. & Rokala, K. 2025. Yhtenäinen osaamisen kuvaaminen: selkeyttä oppijalle – uusia mahdollisuuksia korkeakouluille.
Osaamisen ennakointifoorumi 2024. Koulutuksen kehittämissuuntia. Osaamisen ennakointifooruminen toimenpide-ehdotuksia osaamistarppeiden pitkän aikavälin muutoksen huomioimiseen. Haettu 2.5.2025.
Kirjoittajat
-
Kirsi Kuosa
Asiantuntija, Metropolia AmmattikorkeakouluKirsi Kuosa toimii asiantuntijana pedagogisen kehittämisen ja laatuasioiden saralla sekä johtaa Metropolian korkeakoulupedagogiikan kehittämisen verkoston Majakan toimintaa.
Tutustu tekijään -
Kati Marin
Asiantuntija, Metropolia AmmattikorkeakouluJatkuvan oppimisen asiantuntija Kati Marin kehittää korkeakoulujen uusia oppimista tukevia ratkaisuja, jotka vastaavat työelämän ja sitä kautta ihmisten muuttuviin jatkuvan oppimisen tarpeisiin.
Tutustu tekijään -
Minttu Ripatti
Minttu Ripatti kehittää koulutuksen tulevaisuutta monialaisesti, ihmislähtöisesti ja vaikuttavuutta tavoitellen. Hän toimii kehityspäällikkönä Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja vastaa muun muassa kansainvälisesti palkitun Metropolia Minno® -konseptin kehittämisestä.
Tutustu tekijään