Kuvitellaan tilanne, jossa hoitaja soittaa musiikkia rauhoittaakseen levotonta asukasta, mutta kappale ei herätä toivottua vastetta. Vaikuttavakin menetelmä, kuten musiikki, toimii vain silloin, kun se puhuttelee juuri kyseistä ihmistä. Samoin kaikki lääkkeettömät menetelmät – luonto, kosketus tai vuorovaikutus – tuottavat parhaan hyödyn, kun ne perustuvat yksilön mieltymyksiin ja tarpeisiin. Yksilöllisyys ei ole hoitotyössä lisäarvo, vaan sen edellytys. Tässä tekstissä tarkastelemme, miten yksilöllisyys toteutuu muistisairaan hoivassa hoitajan, läheisten ja työyhteisön toteuttamana.
Vaikuttava hoiva alkaa yksilön tarpeista
Hoitajat tunnistavat lääkkeettömien menetelmien hyödyt niin asukkaiden kuin henkilökunnankin hyvinvoinnille. Myönteisinä vaikutuksina on mainittu esimerkiksi asukkaan rauhoittuminen, mielialan paraneminen, rentoutuminen, käytösoireiden väheneminen ja päivittäisten toimintojen sujuminen. (Esim. Soini ym. 2024.) Musiikki toimii vuorovaikutuksen tukena. Erityisesti lauletun musiikin kuuleminen saattaa tukea vuorovaikutusta muistisairaan ja häntä päivittäistoiminnoissa avustavan henkilön välillä, ja lauletun tai soitetun musiikin kuuntelu rauhoittaa nukkumaan illalla. (Hotus-hoitosuositus 2019.)
Lääkkeettömien menetelmien vaikuttavuus perustuu niiden kykyyn vastata yksilöllisiin tarpeisiin. Jokaisella ihmisellä on oma elämänhistoriansa, kulttuuritaustansa ja mieltymyksensä – juuri nämä ohjaavat sitä, mikä menetelmä tukee parhaiten hyvinvointia.
Kaikki menetelmät eivät sovi kaikille. Se, mikä rauhoittaa tai tuo lohtua yhdelle, voi aiheuttaa toisessa levottomuutta tai epämukavuutta. Esimerkiksi puutarhanhoito voi olla toiselle mieluisa ja rauhoittava hetki, kun taas toisessa se herättää kielteisiä tunteita. Samoin kosketus voi olla turvallisuutta lisäävä tai ahdistava, riippuen siitä, miten ja missä tilanteessa se tapahtuu. Vaikuttava hoito rakentuu sen varaan, että menetelmät valitaan yksilöllisten tarpeiden mukaan – ei oletusten tai oman osaamisen perusteella.
Hoitaja yksilöllisyyden mahdollistajana, työkalut toteutuksen tukena
Sopivien lääkkeettömien menetelmien valinta edellyttää asukkaan ja hänen tarpeidensa tuntemista. Se vaatii hoitajalta läsnäoloa, havainnointia ja halua kohdata ihminen kokonaisuutena. Muistisairaiden kanssa sanat eivät aina riitä. Pieni ele, ilme tai katse voi kertoa enemmän kuin puhe.
Ammattitaito näkyy siinä, kuinka hoitaja ottaa huomioon asukkaan persoonallisuuden, taustan ja mieltymykset osana arjen hoivaa. Kun hoitaja tietää esimerkiksi, mikä on asukkaan lempiruoka, entinen ammatti tai mielimusiikki, hän voi valita menetelmiä, jotka tuntuvat tutuilta ja merkityksellisiltä. Tämä vahvistaa tunnetta siitä, että tulee nähdyksi ja arvostetuksi – ja se lisää hyvinvointia.
Yksilöllisyyden tukemiseksi hoitajien käytössä on myös konkreettisia työkaluja, jotka auttavat hahmottamaan asukkaan elämänhistoriaa, tottumuksia ja mieltymyksiä. Esimerkiksi Tampereen kaupungin sivuilta on ladattavissa ikääntyneiden hoitotyöhön kehitetty Elämänpuu-juliste. Se on visuaalinen apuväline, jonka avulla voidaan koota yhteen asukkaan tärkeät ihmiset, elämänvaiheet ja toiveet tulevasta. Juliste toimii keskustelun herättäjänä ja tukee hoitajia sekä omaisia muistamaan, kuka asukas on – ei vain sitä, millainen hänen toimintakykynsä tällä hetkellä on.
Toinen esimerkki on Musiikkitahto, johon jokainen voi kirjata oman mielimusiikkinsa ja täyttää oman Musiikillisen elämänpuunsa. Musiikkitahto varmistaa, että hoivatilanteessa valitulla musiikilla on merkitystä. Musiikkitahto-menetelmä™ on kehitetty Oman elämäni sävelet – musiikki muistisairaan hyvinvoinnin tukena -hankkeessa (2021–2024) Kanta-Hämeen Muistiyhdistyksessä.
Läheiset siltana elämänhistoriaan ja hyvinvointiin
Omaisten, läheisten ja ystävien rooli on korvaamaton silloin, kun suunnitellaan yksilöllistä hoitoa. He tuntevat asukkaan historian, elämänvaiheet, tottumukset ja mieltymykset – tiedon, jota ei aina voi saada suoraan muistisairaalta itseltään. Heidän kertomansa muistot ja havainnot voivat tarjota arvokkaita oivalluksia siitä, mikä tuo asukkaalle turvaa, iloa tai lohtua.
Läheiset voivat toimia myös aktiivisina menetelmien toteuttajina. Yhdessä muisteleminen, valokuvien katselu tai tuttujen laulujen laulaminen voi olla merkittävä hyvinvoinnin lähde. Samalla läheisille tarjoutuu mahdollisuus osallistua hoivaan tavalla, joka vahvistaa yhteyttä ja tunnetta osallisuudesta. Esimerkiksi muistelu yhdistettynä konkreettisiin päivittäistoimintoihin saattaa tukea muistisairaan päivittäistoiminnoista suoriutumista (Hotus-hoitosuositus 2019).
Yksilöllisyys osaksi työyhteisön toimintakulttuuria
Jotta yksilölliset, lääkkeettömät menetelmät juurtuvat osaksi arkea, tarvitaan koko työyhteisön sitoutumista yksilölähtöiseen hoivaan. Kyse ei ole vain yksittäisistä hetkistä tai hoitajien omista valinnoista, vaan koko hoivakodin toimintakulttuurista. Kun yksilöllisyys on yhteinen arvo, se näkyy asukkaiden kohtaamisessa, tiimityössä ja arjen rakenteissa.
Johto ja esihenkilöt ovat avainasemassa luomassa edellytyksiä yksilölliselle työskentelylle. He mahdollistavat ajankäytön, rakenteet ja resurssit, mutta myös vahvistavat ilmapiiriä, jossa luovuus, kokeilut ja uuden oppiminen ovat osa arkea.
Kun yksilöllisyys nähdään jaettuna tavoitteena, muodostuu hoivaympäristö, jossa hyvä hoito ei ole sattumanvaraista vaan perustuu yhteiseen osaamiseen ja toimivien käytäntöjen jakamiseen. Kirjaaminen hoitosuunnitelmaan on tässä keskeinen työkalu. Sen avulla tehdyt valinnat tulevat näkyviksi ja arvioitaviksi, mikä tukee jatkuvaa oppimista ja kehittämistä.
Artikkeli on kirjoitettu osana Lempeä hoiva – Hyvinvointia hoivakotien henkilökunnalle ja asukkaille -hanketta (9/2023–6/2025), jota rahoittaa Uudenmaan liitto. Hankkeen toteuttavat yhteistyössä Laurea-ammattikorkeakoulu, Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.
Lähteet
Hoitotyön tutkimussäätiö 2019. Muistisairaan henkilön päivittäistoiminnoista suoriutumisen tukeminen – Lääkkeettömät menetelmät hoitotyössä. Haettu 21.5.2025.
Soini, S., Honkonen, A., Hand, C., Ylikahri, K. & Tiilikallio, P. 2024. Lääkkeettömien menetelmien käyttö osana asukaslähtöistä toimintaa hoivakodeissa. Gerontologia 38(4), 321–334.
Kirjoittajat
-
Kati Ylikahri
Lehtori, Metropolia AmmattikorkeakouluTerveysalan lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa, jolla on monipuolista kokemusta terveyden edistämisestä sekä työyhteisöjen johtamisesta ja kehittämisestä.
Tutustu tekijään -
Anniina Honkonen
TKI-asiantuntija, Laurea-ammattikorkeakouluTKI-Asiantuntija Laurea-ammattikorkeakoulussa, projektipäällikkö Lempeä hoiva -hankkeessa.
Tutustu tekijään
