Ekosysteemikartoitus yhteistyön kehittämisessä – viisi käytännön oppia

Nimien kerääminen ekosysteemikartalle on vasta alkulämmittelyä. Kiinnostavampaa on, mitä toimijat voivat saada aikaan yhdessä ja kenelle siitä on hyötyä. Tämä artikkeli kokoaa SmartLabin ekosysteemityön ja RETAKE-hankkeen kokemuksista viisi käytännön oppia siihen, miten kartoitus auttaa löytämään kumppaneita ja tarttumaan yhteistyön mahdollisuuksiin. Artikkeli on suunnattu kumppanuusverkostojen ja kehittämisympäristöjen parissa työskenteleville.

Jonna Suvanto17.11.2026

© Suvanto J., Adobe Illustrator

Nimien kerääminen ekosysteemikartalle on vasta alkulämmittelyä. Kiinnostavampaa on, mitä toimijat voivat saada aikaan yhdessä ja kenelle siitä on hyötyä. Tämä artikkeli kokoaa SmartLabin ekosysteemityön ja RETAKE-hankkeen kokemuksista viisi käytännön oppia siihen, miten kartoitus auttaa löytämään kumppaneita ja tarttumaan yhteistyön mahdollisuuksiin. Artikkeli on suunnattu kumppanuusverkostojen ja kehittämisympäristöjen parissa työskenteleville.

Jonna Suvanto17.11.2026

ProArtikkeli

Ekosysteemikartoituksessa tunnistetaan tavoitteen tai kehittämiskohteen kannalta olennaiset toimijat, heidän roolinsa ja keskinäiset suhteensa. Ekosysteemikartta tekee kokonaisuuden näkyväksi ja auttaa sen analysoinnissa ja suunnittelussa (Talmar, Walrave, Podoynitsyna, Holmström & Romme 2020).

Ekosysteemikartoitus auttaa hahmottamaan, mitä tahoja yhteisen tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan ja miten heidän panoksensa liittyvät toisiinsa. Kartta tekee näkyväksi toimijoiden roolit ja keskeiset riippuvuudet sekä tukee yhteistyön suunnittelua (Talmar, Walrave, Podoynitsyna, Holmström & Romme 2020).

Metropolia Ammattikorkeakoulun SmartLab on älykkään asumisen ja talotekniikan testialusta ja kehitysympäristö. Sen tekemässä kartoituksessa jäsennettiin kumppaniverkoston osaamista ja yhteistyösuhteita sekä tunnistettiin tulevia mahdollisuuksia. Seuraavat opit perustuvat kartoituksen ja työpajatyöskentelyn havaintoihin, joita peilataan tutkimuskirjallisuuteen ja rakennusosien takaisinottoa kehittävän RETAKE-hankkeen kokemuksiin. Kuva 1 esittää viisiosaisen kysymyskehän, jonka avulla ekosysteemikartta voidaan luoda.

Viisiosainen ympyräkaavio esittää ekosysteemityön viisi keskeistä kysymystä: osaamisen tunnistaminen, kumppanuuksien ymmärtäminen, yhteisen suunnan valinta, oletusten tarkistaminen ja yhteisen arvon luominen.

Kuva 1. Ekosysteemikartan luomista ohjaavat kysymykset. © Suvanto J., Adobe Illustrator.

Kuten kuvasta 1 näkyy, ekosysteemikartan luominen etenee viiden toisiinsa liittyvän kohdan kautta. Ne auttavat tunnistamaan verkoston osaamista ja kumppanuuksia, suuntaamaan yhteistä tekemistä sekä arvioimaan, miten yhteistyöllä voidaan luoda arvoa kaikille osapuolille. Kyse ei ole välttämättä suoraviivaisesta prosessista, vaan kysymykset täydentävät toisiaan ja auttavat tarkentamaan yhteistä ymmärrystä ekosysteemistä. Näitä viittä kohtaa avataan tarkemmin alla.

1 Tunnista osaaminen ja vahvuudet

Ennen verkoston tarkastelua kannattaa pysähtyä oman osaamisen äärelle kysymysten kautta. Mitä osaamme erityisen hyvin, ja millaisten ongelmien ratkaisemisessa siitä on hyötyä? Oman osaamisen tunnistaminen auttaa hahmottamaan omaa tehtävää ekosysteemissä: mitä voimme tuoda yhteiseen tekemiseen ja missä tarvitsemme muita. Moniulotteisten haasteiden ratkaisemiseen tarvitaan erilaisia toimijoita sekä asiakkaiden ja loppukäyttäjien osallistumista. Oman vahvuuden arvo hahmottuu tarkemmin, kun sitä tarkastellaan suhteessa muiden osaamiseen ja ratkaistavaan tarpeeseen (Valkokari & Apilo 2020).

SmartLabin kartoituksessa osaamista jäsennettiin teemoiksi kokoamalla tietoa asiantuntijuudesta, aiemmasta tekemisestä ja käytettävissä olevista ympäristöistä. Teemat auttoivat tunnistamaan omia vahvuuksia ja kumppanien kytkeytymistä niihin. Ne eivät kuitenkaan ole suljettuja lokeroita: esimerkiksi dataosaaminen voi yhdistyä energiatehokkuuteen, talotekniikkaan ja käyttäjälähtöisten palvelujen kehittämiseen.

Teemojen väliset yhteydet auttavat löytämään täydentävää osaamista ja suunnitelemaan yhteisiä hankkeita ja kokeiluja. Teemoittelu tarjoaa näin käytännön pohjan yhteistyön mahdollisuuksien tunnistamiselle ja resurssien yhdistämiselle, jotka ovat keskeisiä ekosysteemin orkestroinnissa eli yhteistyön aktiivisessa suuntaamisessa ja yhteensovittamisessa (Linde, Sjödin, Parida & Wincent 2021).

2 Tarkastele kumppanuuksien rooleja ja syvyyttä

Karttaan piirretty viiva ei kerro, onko kumppanuuden takana vuosien yhteinen kehittäminen vai yksi onnistunut työpaja. Suhteen ymmärtämiseksi kannattaa tarkastella sekä kumppanin roolia että yhteistyön syvyyttä. Ekosysteemin syntyvaihetta käsittelevässä tutkimuksessa rooleja jäsennetään toimijoiden käyttäytymisen ja tehtävien kautta (Dedehayir, Mäkinen & Ortt 2018). Omassa kartoituksessa rooli voi tarkoittaa esimerkiksi rahoittamista, pilotointia tai asiantuntijana toimimista. Yhteistyön jatkuvuus ja yhteiset tavoitteet puolestaan kertovat suhteen vakiintuneisuudesta.

SmartLabin työpajassa kumppanuuksia jäsennettiin yhteistyön luonteen mukaan jatkuvasta yhteiskehittämisestä kokeiluihin, hankeyhteistyöhön ja verkostojen tarjoamaan tukeen. Keskeiseksi periaatteeksi nousi koko yhteistyöhistorian huomioiminen. Näin yrityksen yksittäisessä hankkeessa ollut rajattu rooli ei peitä taakseen pitkäaikaista kehittämiskumppanuutta.

Tarkastelu auttaa tunnistamaan, mitä kumppanuussuhteita kannattaa vahvistaa ja missä tavoitteet kaipaavat selkiyttämistä. Jokaisen kontaktin ei silti tarvitse kasvaa tiiviiksi kumppanuudeksi. Yksittäinen kokeilu tai asiantuntijapanos voi olla kaikille juuri sopiva yhteistyön muoto.

3 Suunnittele tulevaa yhteistyötä nykytilan pohjalta

Nykytilan kartta auttaa kysymään, millaista yhteistyötä tarvitsemme tulevaisuudessa. Mihin asiakkaiden, työelämän tai yhteiskunnan tarpeeseen haluamme vastata? Yhteiset tavoitteet ja tiekartta ohjaavat ekosysteemin kehittämisessä (Valkokari & Apilo 2020). Niitä vasten voidaan arvioida, mitä nykyinen verkosto mahdollistaa ja mitä siitä vielä puuttuu.

Joillakin osaamisalueella kontakteja voi olla runsaasti, mutta yhteinen tekeminen on vasta alussa. Toisaalla yhteistyö sujuu, mutta seuraava askel vaatii täydentävää osaamista. Pitkäkään nimilista ei vielä varaa kalenterista aikaa yhteiskehittämiselle. Eteenpäin pääseminen edellyttää suhteiden rakentamista ja resurssien yhdistämistä, jotka kuuluvat ekosysteemin orkestrointikäytäntöihin (Shen, Shi, Parida & Jovanovic 2024).

SmartLabissa osaamisteemojen ja kumppanuuksien tarkastelu tarjoaa pohjan valinnoille: mitä suhteita vahvistetaan, keitä tarvitaan mukaan ja mihin voimavarat suunnataan? Näitä vastauksia etsitään yhdessä kumppanien kanssa. Kaikkia kartan tyhjiä kohtia ei kuitenkaan tarvitse täyttää, vaan huomio kannattaa suunnata tavoitteiden kannalta olennaisiin puutteisiin ja mahdollisuuksiin.

4 Testaa kartan oletukset toimijoiden kanssa

Pitkään työstetty kartta alkaa helposti näyttää todellisuuden tarkalta kuvaukselta. Kumppaneilta kannattaa silti kysyä mielipidettä ennen kuin se laminoidaan valmiina karttana. Meille keskeinen kehittämissuhde voi olla toiselle yksittäinen kokeilu, ja käsityksemme kumppanin osaamisesta tai tavoitteista saattaa perustua oletuksiin.

Karttaa voi käsitellä perusteltuna mutta tarkennettavana näkemyksenä ekosysteemistä. Talmarin ym. (2020) ovat kehittäneet ekosysteemien kartoittamiseen, analysointiin ja suunnitteluun visuaalisen Ecosystem Pie Model -työkalun. He tarkastelevat mallia myös tutkimuksen ja käytännön välisenä yhteisenä työvälineenä. Tätä ajatusta soveltaen karttaa voidaan käyttää keskustelussa: vastaako kuvaus toimijoiden kokemusta, puuttuuko siitä olennaisia yhteyksiä ja mitä oletuksia on syytä tarkistaa?

Metropoliassa ekosysteemikartoitusta hyödynnetään erilaisissa kehittämisympäristöissä. SmartLabissa tarkastelu on edennyt toimijoiden tunnistamisesta osaamiseen, kumppanuuksien luonteeseen ja tuleviin mahdollisuuksiin. RETAKE-hankkeessa puolestaan tarkastellaan rakennusosien takaisinottoa ja rakennetaan sen ympärille ekosysteemiverkostoa. Stukolkina (2026) kuvaa, miten hankkeen työpajoissa laadittiin nykytilaa ja tavoiteltua ekosysteemiä kuvaavat kartat sekä tunnistettiin toimijoita, rooleja, arvovirtoja ja pullonkauloja. Artikkelissa haastattelut ja uudet työpajat esitetään keinona tarkentaa alustavaa näkemystä.

RETAKE havainnollistaa, miksi kartoitukseen tarvitaan toimijoiden kokemustietoa. Hankkeen alustavaa karttaa täydennettiin ohjausryhmän kommenteilla, jotka tarkensivat muun muassa urakoitsijan ja jälleenmyyjien rooleja (Stukolkina 2026). Näkökulman laajentaminen voi siis muuttaa käsitystä siitä, kuka vaikuttaa kokonaisuuden toimintaan ja missä tarvittava tieto sijaitsee.

SmartLabin ja RETAKEn tarkastelukohteet ovat erilaisia, mutta molemmissa kartta tarjoaa lähtökohdan yhteistyötä koskevien käsitysten tarkistamiseen. SmartLabissa kumppanikeskustelut voivat tarkentaa kuvaa osaamisesta ja yhteistyön mahdollisuuksista. RETAKEn esimerkki puolestaan osoittaa, miten muiden toimijoiden kommentit täydentävät hankeryhmän muodostamaa kuvaa.

Tavoitteena on ymmärtää myös näkemyseroja. Jos toimijat tulkitsevat yhteistyön tavoitteet tai omat tehtävänsä eri tavoin, tämä on tärkeä havainto jatkotyölle. Kartan tarkentamisen yhteydessä voidaan sopia, mitä selvitetään lisää ja miten uusi tieto vaikuttaa yhteistyön suunnitteluun.

5 Yhdistä osaaminen yhteiseksi hyödyksi

Osaamisen, kumppanuuksien ja tarpeiden tarkastelu auttaa tunnistamaan, mitä voimme saada aikaan yhdessä. Tarkastelussa tunnistetaan osallistujien omat panokset sekä yhteistyöstä saama hyöty (Talmar ym. 2020). Yhteistyön arvo ei rajoitu taloudellisiin hyötyihin, vaan ekosysteemeissä syntyy myös tiedon ja materiaalien virtoja, jotka voivat tukea uusien ratkaisujen kehittymistä (Engez ym. 2021).

SmartLabissa mahdollinen kokeilu voisi liittyä esimerkiksi yrityksen tarpeeseen testata uutta automaatioratkaisua. Siihen yhdistettäisiin talotekniikan, automaation ja datan osaamista sekä soveltuva testiympäristö. Yritys saisi tietoa ratkaisun toimivuudesta, ja muut osallistujat voisivat kartuttaa osaamistaan.

Yhteinen hyöty tarvitsee rinnalleen sovitut panokset, vastuut ja tulosten hyödyntämisen käytännöt. Kumppanuuksien, arvolupauksen ja toiminnan yhteensovittaminen kuuluu ekosysteemin orkestrointiin (Linde ym. 2021). Rajattu kokeilu tekee suunnitelmasta konkreettisen: mitä tehdään, kuka osallistuu ja mitä hyötyä arvioidaan?

Kartta ei ole valmis eikä sen pidäkään olla

Kumppanuudet muuttuvat, osaaminen kehittyy ja uusia tarpeita syntyy. Siksi ekosysteemikarttaan kannattaa palata osana yhteistyön suunnittelua. Sen hyödyllisyys näkyy siinä, löytyykö tarvittavaa osaamista, tarkentuvatko yhteiset tavoitteet ja käynnistyykö niiden pohjalta toimintaa.

Karttaa ei siis tarvitse ripustaa seinälle ansaitulle eläkkeelle. Olennaisempaa kuin viimeisenkin toimijan lisääminen on se, että sen äärellä syntyy seuraava yhteinen teko.

Lähteet

Dedehayir, O., Mäkinen, S. J. & Ortt, J. R. 2018. Roles during innovation ecosystem genesis: A literature review. Technological Forecasting and Social Change 136, 18–29.

Engez, A., Leminen, S. & Aarikka-Stenroos, L. 2021. Urban Living Lab as a Circular Economy Ecosystem: Advancing Environmental Sustainability through Economic Value, Material, and Knowledge Flows. Sustainability 13(5), 2811.

Linde, L., Sjödin, D., Parida, V. & Wincent, J. 2021. Dynamic capabilities for ecosystem orchestration: A capability-based framework for smart city innovation initiatives. Technological Forecasting and Social Change 166, 120614.

Shen, L., Shi, Q., Parida, V. & Jovanovic, M. 2024. Ecosystem orchestration practices for industrial firms: A qualitative meta-analysis, framework development and research agenda. Journal of Business Research 173, 114463.

Stukolkina, L. 2026. Rakennusosien takaisinottoa edistämässä ekosysteemikartoituksen avulla. Metrospektiivi 2.6.2026. Haettu 21.10.2026.

Talmar, M., Walrave, B., Podoynitsyna, K. S., Holmström, J. & Romme, A. G. L. 2020. Mapping, analyzing and designing innovation ecosystems: The Ecosystem Pie Model. Long Range Planning 53(4), 101850.

Valkokari, K. & Apilo, T. 2020. Viisi kysymystä ja vastausta innovaatioekosysteemeistä. VTT. Blogiteksti 14.2.2020. Haettu 21.10.2026. https://www.vttresearch.com/fi/uutiset-ja-tarinat/viisi-kysymysta-ja-vastausta-innovaatioekosysteemeista

Kirjoittaja

  • Jonna Suvanto

    TKI-asiantuntija, Metropolia Ammattikorkeakoulu.
    Tutustu tekijään