Jakso 1: Terveyden edistämisen perusteita

[Popmusiikkia]

Kaivolahti: Mitä sinulle merkitsee terveys?

Asplund: Minulle terveys on kyllä kaikki kaikessa ja yksi hyvin keskeinen oma arvo. Jos sen terveyden
menettää, niin sitten sen arvon oikeasti sieltä löytää.

Kaivolahti: Niinä sellaisina päivittäisinä pieninä valintoina, että vaikka, että miten vaikka tuolla ympäristössä liikun. Käytänkö vaikka suojateitä tai käytänkö pyöräilykypärää ja, että mitkä näen siinä arjessa sellaisiksi terveellisiksi vaihtoehdoiksi.

Asplund: Tervetuloa kuuntelemaan sydämellä terveydelle podcast -sarjaa. Täällä puhuu Noora Asplund. Olen terveys osaamisalalla ja opetan terveyden edistämisen tiimissä.

Kaivolahti: Ja minä olen Tinja Kaivolahti ja olen Nooran kanssa tässä ihan samassa tiimissä samoja aihealueita terveyden edistämisen osa-alueella.

Asplund: Me nyt lähdettiin tekemään tämmöistä podcast sarjaa, koska ollaan todettu tarvetta
esimerkiksi juuri näitä käsitteitä terveyden edistämiseen liittyen käydä vähän läpi ja avata. Ja tosiaan kun tässä nyt ollaan tätä aihetta työstetty ja tehty, niin ollaan ihan itsekkin huomattu, että nämä käsitteet on aika sellaisia laajoja ja oikeastaan aika yksilökohtaisesti ymmärrettäviä aiheina.

Kaivolahti: Kyllä ja se, että sellaista selkeää rajaa ei voi vetää näiden käsitteiden läpi, että mitä mikäkin tarkoittaa, että niissä on paljon yhteneväistä. Mutta käydään kuitenkin
ihan niitä peruskäsitteitä läpi ja ajateltiin lähteä liikkeelle ihan tällaisesta hoitotyön paradigmasta, eli mikä se on se hoitotyön viitekehys. Miten me se ajatellaan.

Asplund: Kyllä, eli paradigmahan tarkoittaa sitä mitä hoitotiede tutkii siinä tieteessä. Siellähän on tosiaan näinä tutkimisen kohteina löytyy: ihminen, terveys, ympäristö ja myös hoitotyön toiminnot ovat yksiä, mitä siellä tutkitaan. Ja sitten jos me mietitään tätä terveyden edistämisen näitä niin sanottuja ilmiöitä tai ihan sanoja, miten sen halutaan miettiä, niin tämä oli mielestäni sellaista mielenkiintoista, kun tästä tuossa aikaisemmin Tinjan kanssa juteltiin. Miten me sulautetaan tämä terveyden edistäminen näihin neljään osa-alueeseen.

Kaivolahti : Kyllä ja mietittiin tätä ihmistä, että miten me ajatellaan tätä ihmistä. Tai miten tämä ihmiskäsitys on tässä muokattu. Tuolla politiikan tasolla ajatellaan ehkä väestö tai ryhmiä eikä niinkään ehkä tehdä yksilöihin liittyviä ratkaisuja, vaan sen väestön näkökulmasta. Kun taas sitten esimerkiksi terveydenhoito työssä neuvoloissa tai muissa terveyden edistämisen työpaikoilla, niin se on se asiakas. Ja sitten taas tuolla sairaalassa se on se näkökulma on siihen potilaaseen. Mutta kuitenkin se lähtökohta on se ihminen, eikö vaan?

Asplund: Kyllä ja tosiaan, jos mietitään ihan tätä terveyden edistämisen käsitettä ylipäätänsä, niin ihminenhän on aika ratkaisevassa roolissa siinä. Tokikin terveyden edistämistyössä ja
terveyden edistämisen käsitteessä, jos sitä selitetään ja siinä ainakin itselle tulee mieleen hyvinkin vahvasti tämä salutogeneesi. Eli tällainen voimavaralähtöisyys. Eli siinähän on lähtökohtana ihminen, eli ihminen on aktiivisesti toimiva subjekti siinä omassa elämässään ja myöskin tämä koherenssin tunne siihen liittyy. Haluatko sinä Tinja jatkaa tästä lisää?

Kaivolahti: Eli Antonovsky syntyi 1920-luvulla. Oli sosiologi ja oli kiinnostunut terveydestä ja stressistä ja niihin liittyvistä tekijöistä. Hän tutki menopaussi ikäisiä naisia, jotka olivat toisen maailmansodan juutalaisia. Jotka olivat siis olleet keskitysleirillä. Nämä naisethan olivat kokeneet ihan hurjasti tällaisia negatiivista kärsimystä ja muita tällaisia todella pahoja kokemuksia siellä. Monella oli erilaisia terveysongelmia, jotka näkyivät siellä arki- ja työelämässäkin. Mutta näistä stressitekijöistä huolimatta osa näistä naisista kuitenkin pystyi elämään aivan normaalia elämää. Ja siellä tuli ennen kaikkea esiin se, että nämä ihmiset kokivat elämän haasteeksi ja tunnistivat elämän tarkoituksenmukaisuuden näistä huonoista oloista huolimatta. Nämä naiset myös uskoivat, että kaikkiin ongelmiin löytyy ratkaisu. He pyrkivät ihan tietoisesti ratkaisemaan erilaisia ongelmia. Tavallaan se asenne, että kyllä tämä elämä tästä järjestyy. Se oli tavallaan se kantava voima. Siinä he pystyivät käyttämään niitä omia voimavaroja, sekä sen yhteisön voimavaroja hyväkseen siihen, että ne ovat selvinneet näistä pahoista ja epäinhimillisistäkin kohteluista huolimatta ja pystyneet jatkamaan elämää normaalisti.

Asplund: Kyllä, tuo on todella mielenkiintoinen näkökulma ja todella sellainen tärkeä, mikä ihan nykyään yhteiskunnassakin tuodaan, että sillä yksilöllä pitäisi olla tärkeä rooli siinä oman terveytensä edistämisessä. Eli tässä juuri se voimavaralähtöisyys nousee hyvin keskeiseksi asiaksi, mistä sitten myöhemmissä jaksoissa tuodaankin lisää niitä keinoja miten sitten esimerkiksi opiskelijana tai työntekijänä pystyy sitä voimavaralähtöisyyttä edistämään siinä asiakkaan kanssa. Ja itse tosiaan tykkään kyllä aika paljon enemmän tästä asiakas nimestä, kuin potilas nimestä, koska se nimenomaan luo sitä voimavaralähtöisyyttä sitten tälle asiakkaalle ja ihmiselle. Eli ei nähdä vaan sellaisena subjektiivisena potilaana, joka ottaa hoitoa vastaan.

Kaivolahti: Joo kyllä minäkin näen, että tämä asiakaslähtöisyys ja sellainen voimavaralähtöinen
malli on minunkin työotteessa ollut se ensisijainen näkökulma.

Asplund: Kyllä. Ja haluan oikeastaan ihan vain maininnan tasolla tuoda myös tuohon Aaron Antonovskyn teoriaan liittyen myöskin tämän positiivisen psykologian kehittäjän, eli tämän Viktor L Frankl, joka on myös siellä keskitysleirillä ollut ja logoterapian kehittänyt, eli ne jotka haluavat siitä esimerkiksi Googlettaa lisää tietoa ja lukea hänen kirjojaan, niin on myös tosi avaavia siitä positiivisen psykologian vaikutuksesta siihen elämänhallintaan.

Kaivolahti: Kyllä ja se positiivisuus siellä monessa paikassa kantaakin.

Asplund: Kyllä. Lähdetäänkö tuohon terveyteen sitten. Eli meillä oli tosiaan tarkoitus käydä nämä kaikki neljä sanaa läpi. Ja vähän näiden käsitteiden avulla avata sitä terveyden edistämistä ja mitä se tarkoittaa.

Kaivolahti: Aivan ja WHO on tällaisen aika vanhankin määritelmän mukaan 1948 määritellyt terveyden tarkoittavan täydellistä psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvoinnin tilaa. Se on tällainen koko elämän jatkuva oppimisprosessi ja terveyden edistämisprosessi. Mitä sinä olet Noora mieltä tällaisesta täydellisestä terveyteen pyrkimisestä?

Asplund: No joo tietenkin pyrkimyksenä todella hyvä, että pyritään siihen terveyteen. Mutta sitten taas itsellä ajatuksena taas sieltä, kun tykkään siitä yksilönäkökulmasta myös. Ja kokonaisvaltaisesta terveyden edistämisestä. Eli juuri sitä, että pystytäänkö määrittämään ylempää sitä, että mitä on se täydellinen terveys. Eli tähän nimenomaan nyt voidaan taas viitata tuohon Aaron Antonovskyn -teoriaan, jossa on tämä koherenssin tunne. Eli nimenomaan se, että jokainen subjektina elämässään sitten kokee sen oman terveyden omalla tavallaan. Eli vaikka olisi syöpää sairastava ihminen, niin hän saattaa kokea itsensä hyvinkin terveeksi siltikin, vaikka hänellä on tällainen yleisesti yhteiskunnallisesti vakava sairaus.

Kaivolahti: Tai jokin muu pitkäaikaissairaus, vaikka verenpainetauti, niin eivät he kulje siellä sairas leima selässä, vaan kyllä he yleensä ovat ihan tällaisia aktiivisia
kansalaisia. Eikö vaan?

Asplund: Kyllä. Ja kuten huomataan, niin tosiaan se terveys on hyvin moniulotteinen käsite eli sitä voidaan määritellä hyvin monella tapaa ja riippuen mikä instanssi ja minkälainen ihminen tai yhteisö
määrittelee tätä käsitettä, niin riippuu tietysti siitä, miten sitä sitten tulkitaan ja mitä siitä kerrotaan.

Kaivolahti: Niinpä.

Asplund: Sen takia oikeastaan ei ehkä sitten voida ihan yksiselitteistä määritelmää muuta kuin näyttöön perustuvaa. Nyt WHO esimerkiksi määrittelee sen juuri näin, mutta minusta näistä on hyvä keskustella myöskin, että mitä se itselle tarkoittaa nimenomaan se terveys ja sitä kautta lähteä tuomaan siinä omassa työssään sitä myöskin sitä omaa näkökulmaa sen näyttöön perustuvan tiedon lisäksi esille.

Kaivolahti: Mitä sinulle merkitsee terveys?

Asplund: Minulle terveys on kyllä kaikki kaikessa ja yksi hyvin keskeinen oma arvo. Ja sitä arvostan sillä tavalla, että pyrin elämään niin sanotusti terveyttä vaalivin elintavoin. Minulle itselleni terveys on todella tärkeä silläkin tavalla, että pyrin edistämään esimerkiksi, että olen paljon luonnossa. Eli sitä kautta pyrin sitä terveyttä edistämään itse siellä arjessa. Se on kyllä niin, että ainakin itse koen, että jos sen terveyden menettää, niin sitten sen arvon oikeasti löytää. Ja sen kuinka kokonaisvaltaista se on ja miten mitä enemmän itselle tulee ikää, niin sitä enemmän saa tehdä asioita sen terveyden eteen, että ei ihan aina välttämättä menekään niin, että sitten kun nuorempana sai syödä vaikka herkkujakin enemmän eikä missään näkynyt, mutta nykyään täytyy vähän katsoa sitä syömistäkin. Eli mitä sinne suuhunsa laittaa, jos sitä terveyttä haluaa miettiä. Tietenkin liikunta myös ja Henkiset asiat, eli rauhoittuminen ja joogaaminen ja tämmöiset mielen huoltamiset ovat tärkeitä asioita.

Kaivolahti: Psyykkisen terveyden osa-alueita myöskin.

Asplund: Kyllä, mitä sinulle Tinja tämä terveys merkitsee?

Kaivolahti: Mitä sinäkin sanoit, että se on se yksi arvo siellä, että kyllähän se näkyy niinä sellaisina päivittäisinä pieninä valintoina. Vaikka, että miten tuolla ympäristössä liikun. Käytänkö suojateitä tai käytänkö pyöräilykypärää ja mitkä minä näen siinä arjessa sellaisiksi terveellisiksi vaihtoehdoiksi. Yhtä lailla mitä sinä merkitsit näitä henkilökohtaisia valintoja, niin niitä jokainen varmasti tuolla arjessa tekee. Joka paikassahan voimme miettiä, että otammeko hissin vai vedänkö nuo rappuset ylös. Niin aivan, että sellaisia pieniä päivittäisiä tekoja, joissa tavallaan näkyy se terveysarvo.

Asplund: Kyllä, juuri näin. Näin juuri ja sellainen tietyn näköinen kokonaisvaltaisuus minun mielestäni tässä itselle ainakin korostuu. Ja mielestäni olisi hyvä, että sitä myöskin sitten ne ihmiset, jotka terveyttä pyrkivät edistämään tuolla käytännössä, niin käyttäisivät eli pyrkisivät ymmärtämään sen terveyden hyvinkin kokonaisvaltaisina pieninä päätöksinä. Se on kuitenkin kokonaisvaltainen asia. Mikä sitten tietyille ihmisille voi tarkoittaa vähän eri asioita, kuin toiselle että se on sitten tietenkin sellaista keskustelun avulla selville saatavaa asiaa.

Kaivolahti: Kyllä.

Asplund: Lähdetäänkö sitten seuraavaan käsitteeseen tai tuohon sanaan, eli ympäristö. Mikä kuuluu siis tähän hoitotyön paradigmoihin, eli niihin asioihin, mitä tiede tutkii.

Kaivolahti: Kyllä joo. Ja tässä nyt varmasti se, että kun meitä ei voi tästä meidän ympäristöstä oikein erottaa, että meille kuuluu jokaiselle se oma perhe miten se ikinä määritelläänkään. Ketä siinä ympärillä ne ihmiset on? Onko se työpaikka, onko siellä työkaverit ja minkälainen se on se ympäristön tila siellä? Tai että minkälainen yhteiskuntajärjestelmä meillä on? Meillä on tasavalta ja hyvinvointiyhteiskunta on se Suomen pyrkimys. Kaikilla ei ole samanlaiset olosuhteet.

Asplund: Kyllä, että tässä korostuu myöskin se sellainen eriarvoisuuden ja eriarvoistumisen käsite myöskin tässä ympäristön kohdalla. Ja todella tärkeä siis on, mitä voidaan kanssa miettiä nimenomaan, kuten sinäkin Tinja äsken kuvasit sen yksilön tai yhteiskunnan näkökulmasta. Ja itsellä nousee tässä nyt esiin ja oikeastaan haluan sen ottaa esiin tämän ekologisen systeemiteorian. Se on siis myös tällainen millä terveyden edistämistä välillä selitetään. Eli sen on kehittänyt Urie Bronfenbrenner. Hiukan vaikea sana sanoa.
Eli kehityspsykologian teorian kehittänyt. Se tosiaan siinäkin teoriassa nähdään se yksilö. Yksilön kehitys nähdään tapahtuvan vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, eli se vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti siihen.
Tämä Bronfenbrenner siis jakaa kehityksen myöskin viiteen systeemiin. Eli juuri tästä mistä puhutaan yksilöstä yhteiskuntaan, eli tällaisiin mikro-, meso-, ekso- ja makrosysteemeihin. Eli ne tavallaan sitten kuuluvat siihen sen yksilön alueisiin. Eli voidaan miettiä toisin sanoen nämä: Eli on se yksilö, joka on keskellä ja sitten tulee ympärille lähipiiri. Eli juuri tämä perhe ja ne ystävät ja mitä siihen sitten kuuluu.

Kaivolahti: Ehkä ne sellaiset lähimmät sosiaaliset kontaktit. Voisivatko ne olla siinä?

Asplund: Kyllä ja sitten seuraavana, jos mietitään ihan sellaisena kehänä. Itse tykkään aina hyvin visuaalisesti kuvata, kun tykkään kuvioista. Lähipiirin jälkeen sitten yhteisö ja organisaatio. Eli juuri se, että tavallaan vaikka juuri työyhteisö mitä siellä ja minkälaisia ihmisiä ja miten heidän kanssaan toimitaan.
Ja se organisaatio missä on töissä tai onko sitten harrastusyhteisö. Tai mitä voisi tulla mieleen sinulle Tinja tähän vielä?

Kaivolahti: Koulut ja päiväkodit.

Asplund: Kyllä.

Kaivolahti: Ylipäätänsä siellä missä aikuiset ihmiset päivällä käy.

Asplund: Kyllä.

Kaivolahti: Tai iltaisin yhtä lailla. Harrastukset ja muut.

Asplund: Kyllä, juurikin näin. Ja sitten ihan tämmöisenä alueena kuvataan seuraava, eli onko se sitten
asuinalue esimerkiksi ja missä liikkuu ja onko metsäseutua vai asuuko maaseudulla, kaupungissa, siihen liittyviä asioita.

Kaivolahti: Aivan se, että mikä se on se ylipäätänsä se infrastruktuuri, että mitä siellä on.

Asplund: Tosi tärkeitä ympäristöön ja sen terveyden edistämiseen liittyviä asioita. Ja sitten ihan siellä uloimmalla kehällä löytyy yhteiskunta ja politiikka. Mikä tietysti nyt lakien muodossa ja asetusten muodossa hyvin paljon vaikuttaa meidän elämään ja meidän terveyden edistämiseen. Ja terveysvalintoihinkin jopa.

Kaivolahti: Kyllä. Ja jos mietitään vielä siitä, niin kyllähän meillä tämä EU on yksi sellainen, joka sitten josta lähtee erilaisia säädöksiä ja siellä sitten pyritään tietysti siihen sellaiseen terveyden edistämisen
näkökulmaan myös siinä päätöksen teossa. Ja esimerkiksi näitä ilmastonmuutokseen liittyviä asioita pyritään hillitsemään, jotka sitten ovat suorassa yhteydessä jollakin tavalla sitten sinne yksilöön.
Miten se meidän esimerkiksi vaikka, että mistä me saadaan ruokaa? Onko sitä riittävästi? Onko sitä riittävästi kaikille?

Asplund: Juurikin näin. Todella tärkeitä asioita ja tuo ympäristö on kyllä mielestäni tosi tärkeä.
Kun tiedetään vaikka uusimpia tutkimuksia metsän merkityksestä terveydelle, minkä haluan tässä nyt nostaa, niin se on todella voimallinen. Ja ihan se, että 15-minuuttia kävelee metsässä, niin tuo hyviä bakteereita sinne kehoon, jotka sitten laskevat verenpainetta ihan tutkitusti.

Kaivolahti: Kyllä ja sitten sen tavallaan sen psyykkisen voimavaran sieltä myös samalla saa sen rauhoittumisen mielessä, kun sanoit myöskin näistä bakteereista.

Asplund: Kyllä. Mennäänkö sitten viimeiseen hoitotyön toiminnot asiaan vielä, mikä tietysti on myös tärkeä terveyden edistämisen yksi osa-alue?

Kaivolahti: Se on ehkä sitä meidän ammatillista osaamista eikö vaan? Tai kaikkien terveysalan ammatillista osaamista tulee nämä hoitotyön toiminnot, että miten me tehdään sitä työtä ja minkälainen ideologia siellä meillä on taustalla, että nähdäänkö me vaan se ihminen, yksilö, asiakas, potilas, vai miten me nähdään tämä asia ja miten me tehdään sitä työtä? Minkälainen näkökulma meillä siihen on?

Asplund: Kyllä. Olen samoilla linjoilla, eli nämä kaikki edelliset, kuten sanoit ja ymmärsinkin sen näin, että vaikuttavat siihen sitten miten me sitä niin sanottua asiakasta ja potilasta hoidetaan sitten siellä.
Ja jos meillä on näistä kaikista edellä mainituista hyvät ja sellaiset terveet ja laajat näkökulmat, niin silloin me myös voidaan sitten hoitaa ja kohdata ihminen ja asiakas erittäin terveyttä edistävästi.

Kaivolahti: Kyllä ja ehkä terveyden edistämisestä tulee se kokonaisvaltaisuus huomioon, eikö vaan?
Lähdetään siihen kokonaisvaltaiseen terveyteen. Että ei tavallaan oteta mitään sellaista yhtä asiaa puheeksi tai ei hoideta yhtä juttua, vaan kokonaisvaltaisesti katsotaan se ihminen näillä kaikilla tasoilla, eli siinä ympäristössään ja perheessään ja missä hän onkaan.

Asplund: Kyllä. Ja sitten nähdään, eikä unohdeta sitä voimavaralähtöisyyttä, eli nimenomaan sieltä asiakkaasta nouseva asia mikä sitten häntä vaikka motivoi.

Kaivolahti: Ja sitten juuri ehkä ne positiiviset näkökulmat, eikö vaan? Ei katsota, että mitä sinulta puuttuu, vaan mitä sinulla on.

Asplund: Joo, kyllä se on juurikin näin.

Kaivolahti: Ja sitten tässä vielä muutama tämmöinen peruskäsite, mitkä tässä terveyden edistämisessä kulkevat, niin on tämä promootio ja preventio. Mitä tämä promootio sinun mielestäsi Noora on?

Asplund: Minä jotenkin näkisin, että tämä on hyvin vahvasti ja kiinteästi siihen terveyden edistämiseen liittyvä käsite. Voisin jopa osittain ja limittäin pitää sitä jopa sen terveyden edistämisen alakäsitteenä tai jopa limittäin vähän samana käsitteenä. Sehän on sellaista terveyden laajamittaista edistämistä joka tasolla. Juuri näistä ympäristön tasoista, mistä äsken puhuttiin.Sillä tavalla sen näen.

Kaivolahti: Ja sitten ehkä miettii, että yhteiskunta luo sellaiset olosuhteet, että meillä on terveellistä täällä elää. On puhdasta vettä ja vaikka viemärijärjestelmä. Ja tavallaan se, että on huolehdittu siitä ympäristön terveydestä ja meidän yhteisön terveydestä niin, että on vaikka tällainen perusterveydenhuolto. Tai neuvolajärjestelmä tai kouluterveydenhuollon järjestelmä ja opiskelijan terveyshuolto.

Asplund: Kyllä.

Kaivolahti: Se kattaa koko elämänkaaren.

Asplund: Kyllä juuri samantyylisesti näen ja joissain lähteissä saattaa olla se, että tämä tavallaan kohdistuu terveisiin ihmisiin ja sitten se sairaiden promootio unohdetaan, niin en ehkä ihan niin sitä näkisi itse. Siinä kuitenkin myös niitä niin sanottuja sairaita ihmisiä. Puhuttiin äsken siitä koherenssin tunteesta, niin hehän voivat kokea itsensä terveeksi ja myöskin tottakai heidän terveyttään pitää edistää tai jos mietitään vaikka promotiivisiä toimintoja vaikka katujen hiekoitus talvella.

Kaivolahti: Tupakkavero. Olisiko se promitiivistä toimintaa?

Asplund: No kyllä minä näkisin sen sellaiseksi.

Kaivolahti: Alkoholiveroa on nostettu tässä vuosien mittaan myöskin.

Asplund: Kyllä eli tavallaan nämä kuuluvat kaikille ja myös niille niin sanotusti sairaille, mitkä me nimetään sairaiksi, niin heille myös toki se promootio kuuluu.

Kaivolahti: Aivan, että tällaista yhteiskuntalähtöistä terveyden edistämistä.

Asplund: Kyllä. Hyvien olosuhteiden luomista.

Kaivolahti: Kyllä. Ja sitten tämä preventio ajattelu. Nämä rajat eivät tässä todellakaan ole mitenkään selvät, että milloin me kuljetaan näitä. Preventiossa on kolme tasoa: Primaaripreventio, sekundaari, – ja tertiaaripreventio. Miten liikutaan niiden välissä, että milloin katsotaan mikäkin terveyden edistämisen tasoksi.Ainakin minä näen, että siinä on se sairauksien ehkäisy ja tässä ehkä vielä sellainen, jos miettii niin minä ajattelen tietysti terveydenhoitajan näkökulmasta, niin tässä on se ongelmalähtöinen ajattelutapa. Se sellainen, että vaikka estetään se sairaus. Eikö vaan? Pyritään siihen sairauden ehkäisyyn.

Asplund: Kyllä. Karkeasti voidaan ehkä jaotella se, että niin sanotut terveet ihmiset sulkuihin laitettuna tai heittomerkkeihin. Siellä sitten voi olla juuri, puhutaan sellaisesta terveysneuvonnasta ja elintapaneuvonnasta. Niillä sitten pyritään tuomaan sitä tietoa. Välittämään ihmisille ja ohjaamaan heitä oikean tiedon lähteille. Jotta he löytävät sieltä niitä neuvoja ja voivat edistää itse sitä omaa terveyttään tai lastensa terveyttä.

Kaivolahti: Kyllä. Tai yhteisön tai mikä siellä onkaan.

Asplund: Kyllä. Niin sitten on tosiaan tämä primaaripreventio. Se on sitä sairauksien ehkäisevää toimintaa, kuten juuri sitä mitä sinä äsken sanoit. Terveysneuvontaa, esimerkiksi rokotuksethan kuuluvat sinne. Mitä vielä sinne voisi kuulua? Perusterveydenhuoltoon kuuluvat asiat.

Asplund: Kyllä ja sehän on mielestäni tosi tärkeä vaihe, eli tämä on juuri nimenomaan sitä jos mietitään
vaikka tällaista esidiabetesta, mistä puhutaan vaikka MBO:na eli metabolinen oireyhtymä. Ihminen vaikka on ylipainoinen ja hänellä on alkanut tulemaan tiettyjä oireita vaikka diabetekseen liittyen, niin sitten siinä vaiheessa annetaan kohdennettua ohjeistusta tai vaikka elintapaohjausta. Ja ohjataan asiakasta siihen, että hän pystyisi alkamaan vaikka sitten vähän hallitsemaan sitä painoa ja saamaan sitä elämänhallintaa siihen, jotta ei sitten pääsisi tilanne siihen, että puhkeaisi se diabetes.

Kaivolahti: Niin, aivan. Ja sitten jos alkaa olla näitä merkkejä, eikö vaan, että sieltä voisi tulla, että on kaikki metabolisen oireyhtymän nämä markkerit jo koholla, niin siellähän sitten tarkoitus on ehkäistä niitä.
Sitä diabetesta tai verenpainetautia. Ja sittenhän me puhutaan siitä sekundaaripreventiosta.

Asplund: Kyllä.

Kaivolahti: Eli yritetään erilaisin terveys keskusteluin miettiä niitä sen ihmisen voimavaroja, millä me saataisiin niin, että se tauti ei puhkeaisi. Eikö vaan?

Asplund: Kyllä. Se on juuri sitä. Äsken puhuttiin siitä, että nämä rajat ovat vähän häilyviä, niin tässä voidaan miettiä sitä, että se on jo sitä sairauden hoitoa, että hoito ja ehkäisy menee osittain päällekkäin. Mutta tavallaan, että siinä sitten voidaan seurata sitä vaikka lääkehoitoa tai ottaa asiakasta käymään uudelleen siellä vastaanotolla ja katsotaan, että miten vaikka verensokerit onko ne laskeneet omamittauksissa tai sitten, että onko ihan laboratoriokokeissa laskenut vaikka pitkäsokeri. Vaikka tämän tyylisiä ihan konkreettisia esimerkkejä ihan käytännössä.

Kaivolahti: Ja tähänhän kuuluu näitä seulontoja. Eikö vaan?

Asplund: Kyllä.

Kaivolahti: Mammografiat, papaseulonta, esimerkiksi siinä katsotaan sitä kohdunkaulan syöpää ja sitä, että kuinka niitä muutoksia siellä on ja missä vaiheessa siihen puututaan.

Asplund: Kyllä. Niitä esimerkiksi ja tässä myös juuri tuossa puhuttiin äsken siitä primaaripreventiosta, että sehän voi olla niin sanotusti tämä mammografia tai nääÄ seulonnat ylipäätäänsä pystyy myöskin laskemaan näihin molempiin, eli primaariin tai sekundaaripreventioon. Se katkoviiva on hieman sillä tavalla laaja tai on nimenomaan katkoviivalla tämä väli, että mihin se sitten kuuluu.

Kaivolahti: Tällainen liukuvärjäys.

Asplund: Kyllä, ja juuri se, että siitä riippuvainen, että kuka sitä tarkastelee.

Kaivolahti: Kyllä.

Asplund: Sen takia on tärkeää itselle selittää nämä käsitteet mitä ne itselle tarkoittavat, jotta sitten pystyy vähän kategorisoimaan asiakasta ja siinä terveyden edistämisestä kohdentamaan sitä ohjausta oikein. Nämä ovat siihen tosi tärkeitä nämä jaottelut.

Kaivolahti: No sitten on vielä tämä tertiaaripreventio. Ja sehän on sitten sitä, että pyritään jos on sairastunut, niin sitten pyritään vähentämään niitä haittoja ja pahenemisvaihetta. Pyritään estämään se paheneminen, eli esimerkiksi COPD, joka on eteenpäin menevÄ tauti, eli pyritään siihen, että ne pahenemisvaiheet olisivat jollain tavalla hallinnassa tai niihin pyrittäisiin puuttumaan.
Eli tavallaan on tauti, mutta silti sitä omaa terveyttä voidaan ylläpitää.

Asplund: Kyllä juurikin näin. Eli siellä on sitten niin sanotusti varsinainen hoito ja kuntoutus myöskin kuuluu tähän tertiaaripreventioon. Tietenkin tavoitteena on tässäkin kuten näissä aikaisemmissa, mutta tässä erityisesti, kun se tauti ja sairaus jo on, että se toimintakyky ylipäätään säilyisi siellä normaalina tällä ihmisellä. Että hän pystyisi täysipainoisesti elämään siellä yhteiskunnassa. Selvä kyllä ruvetaan olemaan loppusuoralla, eli tiivistetään vielä tähän loppuun mitä ollaan tänään käyty läpi näitä käsitteitä. Eli ollaan sitä hoitotyön paradigmat käytiin läpi.

Kaivolahti: Käsitys terveydestä. Mitä terveys ja hyvinvointi ovat? Millä tasoilla sitä tehdään?

Asplund: Kyllä ja ympäristön näkökulmaa käytiin läpi. Tietyn teoriankin mukaan. Ekologinen systeemiteoria käytiin hyvin pintapuolisesti läpi.

Kaivolahti: Ja sitten tämä koherenssintunne. Mistä se tulee. Ehkä hauskin tähän koherenssintunteeseen
tulee sellainen, kun minun tuttavan savolaismummo sanoi aina, että ei oo mittään niin pahhoo
etteikö ois jotain hyvvee. MielestÄni se kuvaa tätä koherenssintunnetta tosi hyvin.

Asplund: Kuulostaa kyllä tosi hyvältä, eli juurikin näin ja tosi hyviä viisauksia kyllä ikääntyneiltä ihmisiltä tulee, jotka ovat oikeasti kokeneet vaikka ja mitä kuten tiedetään meidän Suomen historiasta.

Kaivolahti: Ja sitten nämä promootion ja prevention käsitteet.

Asplund: Ja sitten avattiin vähän mitä tarkoittaa primaari-, sekundaari- ja tertiaaripreventiot.
Ja myöskin siellä sitten se voimavaralähtöinen teoria käytiin läpi. Se salutogeneesi, mikä oli se Aaron Antonovskyn luoma teoria tästä elämänhallinnan tunteesta.

Kaivolahti: Kyllä.

Asplund: Tähän me päätämme tällä kertaa.

Kaivolahti: Kyllä, kiitos kuulijoille. Lisää on tulossa.

Asplund: Terveyttä edistävää päivää!

[Popmusiikkia]