Jakso 5: Kiertotalous purkutyömaalla: Oulun opit ja onnistumiset

Patrik Paxal [00:00:03]: Kuuntelet Rakentavaa purkamista -podcastia, jossa sukellamme rakennusalan kiertotalouden murrokseen. Rakennusala on nyt ison muutoksen kynnyksellä. Mitä tapahtuu, kun purkaminen muuttuu rakentavaksi ja materiaalit saavat uuden elämän? Otetaan siitä selvää.

Anne-Marie Mäntylä [00:00:22]: Tämä jakso käsittelee kiertotalouden mahdollisuuksia. Mitä kaikkea voidaan tehdä ennen purkamista sen aikana ja jälkeen, jotta materiaaleja ja resursseja hyödynnetään kestävästi? Purkukohteet eivät ole vain loppupiste, sillä ne voivat olla myös uuden rakentamisen lähtökohta. Miten purkukohteet suunnitellaan niin, että materiaaleja voidaan hyödyntää uudelleen? Tähän jaksoon olemme saaneet kolme asiantuntijaa vieraaksemme, joilla on käytännön kokemusta purkukohteista. Elias Rautio, joka edustaa Oulun kaupunkia ja tuo esiin tilaajan näkökulman. Toisena vieraana on Markku Nikupeteri, purku-urakoitsijan edustaja HVM Infra Oy:stä, joka kertoo, mitä purkukohteissa tapahtuu ja miten kiertotalous näkyy työmaalla. Sitten meillä on Rauno Toppila Oulun ammattikorkeakoulusta, kehittämispäällikkö, vähähiiliset ratkaisut painoalalta. Ensimmäisessä jaksossa meillä oli vieraana Mia Toivanen, joka esittää kaikille podcast-jakson vierailijoille saman kysymyksen. Rakentamisen kiertotalouden aito toimivuus edellyttää sitä, että se on myös taloudellisesti kannattavaa. Mitä tämä teidän mielestänne edellyttää? Rauno.

Rauno Toppila [00:01:44]: Joo. Hyvää huomenta ja tervetuloa, Elias ja Markku, tänne Oulun ammattikorkeakoulun studion kihisevään hornankattilaan. Tuohon ensimmäiseen kysymykseen aika paljon vaikuttaa tosiaan, miten tuo liiketoimintamalli saadaan sellaiseksi, että se on kaikille kannattavaa. Missä välissä rahaa siirtyy, jos siirtyy. Varsinkin lainsäädännön puolella ehkä olisi asioita, joita voisi helpottaa, kuten esimerkiksi tuo ALV:n siirtyminen. Nythän se ilmeisesti käy niin, että siellä joudutaan sitä ALV:tä vähän joka välissä laittamaan. Julkishallinnon osalta näkisin, että juurikin nämä hanketoiminnan teemat tukevat sitä kokonaistekemistä, jota me yhdessä rakennetaan. Siinä mielessä voi kuvitella, että tällä olisi jatkumoa myös muuten. Mutta kysyisin tässä nyt saman tien, mitä se edellyttää, että tämä lähtisi kannattavasti toimimaan. Aloitetaan vaikka Markusta. HVM on varmaankin tässä asiassa jo hieman edelläkävijä.

Markku Nikupeteri [00:03:01]: Joo, kyllähän kohteita, hankkeita ja testauksia on tässä jo kasvavissa määrin tehty. Ja kyllähän se kaikki lähtee huolellisesta ennakkosuunnittelusta. Ja näille kohteille, joita tehdään nyt, toivoisi tietenkin aikaa. Ei niin, että urakkasopimukseen nimi ja saman tien aletaan töihin. Jos se pitää olla määrätyn ajan kuluttua purettu, tulee se aikataulukysymys. Silloin ei kerkeä sitä. Eli huolellinen ennakkosuunnittelu ja paljon aikaa käytettäväksi ennalta hankkeeseen. Miettiä sitä. Purkukartoituksessa tietenkin käydään, mitä siellä on niitä tuotteita, joita voi alkaa kierrättämään. Sieltä se lähtee purkautumaan.

Rauno Toppila [00:03:49]: Kiitos. Elias, tähän samaan teemaan. Enemmän tilaajan roolissa varmaankin, mutta myös näissä kokonaiskohteiden materiaalikartoituksissa ja näissä mukana olleena.

Elias Rautio [00:04:05]: Joo, niin kuin Markku sanoi, niin valitettavan tiukalla aikataululla joudutaan monesti purkuhankkeita vetämään. Se varmasti vaikuttaa tähän. Se, että kiertotalous saadaan aina toimimaan, todellakin edellyttää sitä, että se on taloudellisesti kannattavaa. Sitä varten meidän pitäisi tehdä mahdollistavaa lainsäädäntöä, paljon erilaisia kokeiluja ja varsinkin tällä julkisen tilaajan puolella pilottihankkeita ja muuta tämän suuntaista, jotta saadaan tietoa jaettua. Siitä kai se lähtee purkaantumaan.

Rauno Toppila [00:04:38]: Kiitoksia. Varsinaiseen päivän teemaan. Miten tämä kiertotalous näkyy käytännössä purkukohteissa ja minkälaisia rooleja tilaajalla ja urakoitsijalla tässä kokonaisuudessa on. Jos lähdetään tästä Oulun kaupungin näkökulmasta. Miten pitkään ja millä tavalla Oulun kaupunki on kehittänyt kiertotaloutta tässä rakentamisessa ja purkamisessa? Luonnollisesti tämä Eliakselle.

Elias Rautio [00:05:05]: Hyvin vaikea sanoa tiettyä alkupistettä, milloin oltaisiin kiertotaloutta lähdetty tekemään. Rakennus on vähän vanha. Ollaan tosi hidasliikkeisiä. Muutoksissa kestää aina paljon aikaa. Meillä on vakiintuneet tiukassa olevat tavat. Tässä yhtäaikaisesti kehittyvän lainsäädännön kanssa me ollaan hitaasti mutta varmasti tehty kehitystä tämän kiertotalouden eteen. Olikohan se nyt 2018, kun meillä on Markun kanssa ollut ensimmäinen projekti. Lähdettiin Kuivasjärven päiväkotia purkamaan. Siinä meillä oli jo ensimmäisiä kiertotaloustavoitteita. Pyrittiin muistaakseni silloin vähentämään sekajätteen määrää hankkeessa.

Markku Nikupeteri [00:05:58]: Joo, niin taisi olla.

Rauno Toppila [00:06:00]: Joo, yhtä lailla tosiaan Markulle tämä sama siinä urakoitsijan roolissa. Niin kuin tuossa jo vähän sanoittekin, 2018. Oliko Markku silloin ruorissa?

Markku Nikupeteri [00:06:17]: Joo, kyllä minä silloin tässä olin mukana. Varmaan se siellä ajoilla. Reilu viisi vuotta, koko ajan lisääntyvissä määrin. Tämä lisääntyy ja lisääntyy projekti projektilta. On näitä hankkeita, joissa testaillaan eri tyylejä. Tietenkin, niin kuin Elias sanoi, tarvitaan testausta, tyylejä ja hankkeita, joissa näitä ongelmakohtia nähdään. On tietenkin hyvä, että tämmöisiä juttuja on ja näistä keskustellaan ja pohditaan jälkeenkin päin.

Rauno Toppila [00:06:49]: Kyllä. Vähähiilisyyden ja kiertotalouden osalta on otettava huomioon purkukohteiden kilpailutukset. Minkälaisia huomioonotettavia asioita niissä löytyy tilaaja- ja urakoitsijatasolla?

Elias Rautio [00:07:08]: Näkisin, että jos halutaan aidosti kiertotaloutta lähteä edistämään, niin se täytyy suunnitella hankekohtaisesti. Yleistetysti voidaan kilpailutuksessa asettaa urakoille vaatimuksia tai erilaisia hinta-laatupisteytystekijöitä, joilla pyritään tätä kiertotaloutta parantamaan.

Rauno Toppila [00:07:35]: Joo. Ollaan päästy onneksi Oulun kaupungin kohteissa, KIRA-hankkeessa ja muutamassa muussakin, käsiksi näihin tarjousasiakirjoihin. Kiitokset siitä. Yhtä lailla ollaan huomattu näitä asioita. Miten Markku näet tuolla toteuttajan puolella tällaisia pisteytyksen osioita? Oletteko törmänneet sellaisiin kohteisiin, joissa näitäkin suositaan?

Markku Nikupeteri [00:08:02]: Joo kyllä niitä on enenevissä määrin niitäkin. Alkaa olla pisteytyksiä tosiaan niissä. Sehän on tietenkin yksi tapa ajaa sitä siihen kiertotalouteen.

Rauno Toppila [00:08:14]: Kyllä. Ilmeisesti myös, kuten Elias sanoi, kun lähdetään kilpailuttamaan tontteja, on näissäkin toteutuksien vähähiilisyys- ja kiertotalousteemoja. Olen niihin törmännyt ainakin muutamassa osassa. Rapu-tietokanta, onko ollut käytössä? Jos en ihan väärin muista, tähän tietokantaan laitetaan määrällisesti jätteet, joita syntyy purkukohteessa.

Elias Rautio [00:08:53]: Kyllä. Rapu-tietokantahan on otettu nyt 25 vuoden alusta käyttöön. Se on Suomen ympäristökeskuksen tietokanta, johon lisätään tiedot purkuhankkeen suunnitteluvaiheessa. Aina kun uusia purkulupia haetaan, lisätään purkumateriaalikartoitukset. Näitä päivitetään toteuman mukaan hankkeen edetessä.

Rauno Toppila [00:09:17]: Joo. Liittyykö tämä Rapu tuohon urakoitsijan toimintaan millään tavalla? Onko se tilaajakohtaista?

Markku Nikupeteri [00:09:25]: Taitaa olla. Tilaajapuolihan hoitaa sen asian sieltä. Meillä kilpailutusvaiheessa tulee se purkukartoitus, joka on ennalta käyty läpi ja lisätty siihen. Se tulee tarjouspyynnön mukana.

Elias Rautio [00:09:41]: Kyllä. Tilaaja lisää nämä määrät itse tuonne tietokantaan.

Rauno Toppila [00:09:45]: Okei. Sitten materiaalikierrosta seuraava teema. Lähinnä vähän laajempi kysymys taas. Mitä tapahtuu ennen purkamista irtaimistokäsittelyn osalta ja materiaalikartoitukset? Tässä sama järjestys taas.

Elias Rautio [00:10:08]: Joo, purkuhankehan lähtee aina siitä, että kun joku rakennus päätetään purkaa, niin me haetaan sille purkulupaa. Ja sitä varten tehdään purkusuunnittelu ja -kartoitus. Selvitetään haitta-aineet ja syntyvän purkujätteen määrä. Ja kun rakennuksessa monesti on ihan käyttökelpoista irtaimistoa, laitteistoa ja muuta, niin tilaaja ja käyttäjä poistavat nämä ja vievät ne joko välivarastotavaksi tai suoraan uuteen käyttöön. Sen lisäksi meillä on Oulun kaupungissa semmoinen tapa, että Kiertokaari sieltä sen jälkeen, kun tilaaja ja käyttäjä ovat omat irtaimensa sieltä vienyt pois, käy katsomassa, onko sillä hyödyntäviä rakennusosia, talotekniikkaa tai laitteistoa. He vievät myyntiin tai jatkokäsittelyyn omalle alueelleen tuonne Ruskoon.

Rauno Toppila [00:11:07]: Me ollaan päästy onnekkaasti tuonne HVM:n työmaalle vähän kiertelemään ja katselemaan. Markku on HVM:n osalta Instagramissa tehnyt uraauurtavaa työtä tässä, miten irtaimistoja saadaan sieltä käyttöön. Voisit vähän valottaa, minkälainen työmaa oli tämä suurin kohde, jossa Instagram on toiminut aika hyvänä markkinointikanavana.

Markku Nikupeteri [00:11:38]: Joo. Meillä oli iso hanke, tämä Hanhikivi-projekti, jossa oli hyötykäytettäviä rakennuksia melkein 100 000 neliötä. Ja siinähän oli tietenkin erikoisuutena, että ne olivat pääosin käyttämättömiä ja uudehkoja. Ne oli helppo kierrättää ja tosi helppo myydäkin eteenpäin. Ja siinähän oli tietenkin silloin selvä, että se rahakin liikkuu, kun on uutta tavaraa. Sitä kysymystä ei tullut ollenkaan siinä. No alkoi vähän kiehtomaan tämä aihe muutenkin. Kun tästä palataan normiarkeen ja ruvetaan purkamaan taas näitä vanhempiakin kiinteistöjä. Hoksasin, että ihmisiä kiinnostavat nämä kaikennäköiset tuotteet ja käytöt. Olen nyt tehnyt työtä sen eteen, aina kun on pienempiäkin kohteita. Jos ei ole tämmöisiä Oulun kaupungin tyylisiä hankkeita, että sieltä olisi jo ennalta otettu säilöön tai varastoitu tuotteet. Sinne on asiakas jättänyt kaikki tavarat paikalleen. Kartoittelen, mikä siellä on omasta mielestä mielenkiintoista. Laittelen niitä myyntiin ja luovuttelen pois. Alkutekijöissä tämä vasta on, mutta niinhän ne ovat nämä kaikki hankkeet.

Rauno Toppila [00:12:56]: Joo, mutta saatiin siinä vierailulla se käsitys, että aika hyvin on lähtenyt materiaali liikkumaan.

Markku Nikupeteri [00:13:03]: Tosi hyvin kyllä.

Rauno Toppila [00:13:04]: Taitaa olla loppuvaiheessa jo menossa.

Markku Nikupeteri [00:13:08]: Joo, kyllä se alkaa olemaan siltä osin valmis se iso työmaa.

Rauno Toppila [00:13:11]: Joo. Törmännyt myös näihin uusiin kohteisiin. Siellä oli Kemissä ja Iissä työmaat, myös täällä. Iistä oli vissiin myös hyvä esimerkki.

Markku Nikupeteri [00:13:23]: Joo, nyt on parasta aikaa. Iissä oli vanha rakennus kyseessä. Huomasin, että pihalla oli vanha saharakennus. Totta kai oli kaikennäköistä puutavaraa. Laitoin ilmoituksen sosiaaliseen mediaan, että täällä olisi tämmöistä. Niitä oli jonossa päin heti autoja hakemassa. Nehän menivät hyötykäyttöön takkapuiksi. Ihmiset tarvitsevat tuotteita ja vähemmän meidän tarvitsee silloin ajaa puuta pois sieltä. Hyötykäyttöä tulee sieltäkin. Tietenkin erilaiset kattopellit tekevät kauppansa. Varastojen, liitereiden kattoja kun uusitaan, niin aivan hyvin voi käyttää tämmöisiä uusiotuotteita. Ja kuten sanoin, erilaiset huonekalut, joita löytyy. Voi olla, että on saneerauskohteita, joissa on muutama vuosi sitten tehty ikkunat ja on hoksattukin, että on joku muu ongelma talossa. Joudutaan purkamaan se talo. Siellä voi olla tosi hyviä ikkunoita, ovia. Siinähän on taivas rajana, mitä voi löytää.

Rauno Toppila [00:14:21]: Kyllä. Ei tule niin helposti pipi sormeen, jos on höylättyä tavaraa. Saa rouvakin laittaa takkaan.

Markku Nikupeteri [00:14:29]: Joo, tuollainen hieno, sahattu palaa paljon paremmin.

Rauno Toppila [00:14:32]: Kyllä. No tuosta seuraavasta osiosta. Ottaako purkukartoitus kantaa siihen, mitkä materiaalit ovat hyödynnettävissä ja miten? Käsittäisin tämän hieman sieltä ennakkosuunnittelun kannalta myös. Tässä jo muutamia tulikin.

Elias Rautio [00:14:50]: Joo, aika kevyesti purkukartoitus ottaa kantaa. Joidenkin materiaalien osalta voidaan ottaa kantaa, mutta halutaan kuitenkin enemmän sinne urakaitsijalle mahdollisuutta päättää siitä, miten he kierrättävät tai hyötykäyttävät sen materiaalin. On olemassa purkumateriaaliselvityksiä, joissa voi olla joidenkin tiettyjen jäteläjien osalta tarkemmin hyötykäyttö selvitetty.

Rauno Toppila [00:15:24]: Onko Markulla tuohon?

Markku Nikupeteri [00:15:27]: Joo, sehän on juuri näin. Joissakin kartoituksissa on käyty tarkemmin läpi. On ajatuksia, mihin ne voi kierrättää. Meillä on se pallo, mihin sitä saadaan menemään siinä jutussa. Niin kuin aikaisemmin keskusteltiin, mikä on se aikataulu, että paljonko keretään tekemään.

Rauno Toppila [00:15:48]: Totta.

Markku Nikupeteri [00:15:49]: Monesti törmätään siihen, että kiire tulee.

Rauno Toppila [00:15:53]: Joo, sama havainto on tuossa KIRA-hankkeen myötä nähty. Se päätös siitä purkamisesta ja kun urakoitsija on valittu, niin ei ole enää kauaa aikaa. Puhutaan viikoista, että siellä saa sanoa, että tuossa olisi tuo kivikasa enää jäljellä. Ihan totta. Materiaalilajittelusta. Mitä kaikkea materiaalia lajitellaan ja millä lailla?

Markku Nikupeteri [00:16:26]: Tämä riippuu purkukohteesta paljon, onko iso vai pieni, onko tilaa tontilla. Se suunnittelu lähtee ennalta niistä, mitä me voidaan siellä lajitella. Jos on pieni tontti, ei voi ottaa kymmentä eri jaetta. Yksinkertaisesti ei mahdu isoja määriä. Silloin meillä on toimintatapa semmoinen, että tämmöisenä purkujätteenä toimitetaan enemmän tavaraa. Meillä vakiona metallit otetaan erilleen työmaalla, puutavaraa otetaan omana jakeena. Sen jälkeen, jos on ahdas tontti, niin joudutaan menemään purkujätteenä. Se kuljetetaan seuraavaan paikkaan, jossa se tehdään pienellä koneella se lajittelu. Siellä otetaan ja lajitellaan muovit, huovat, paperit, jos vielä löytyy jotakin pieniä metalleja. Se lähtee isoina erinä sieltä kiertoon. Tämä on se yleisin tapa. Jos on iso tontti ja paljon tilaa, niin voidaan tehdä sitä syntypaikkalajittelua enemmänkin siinä. Ja tiedetään, että saadaan iso erä jotakin jätelajiketta. Silloinhan se on järkevää. Jos on pieni kohde ja tulee 200 kilon nökkönen kymmentä eri tuotetta, ei taas ole järkevää lähteä kuljettamaan 200 kiloa kymmentä eri reissua lajitteluun. Silloin sen tekee joku muu.

Rauno Toppila [00:17:50]: Kyllä. Tuo oli hyvä, uusi näkökulma. Pääsin seuraamaan OP-pankin purkukohdetta aika intensiivisesti tuossa kesän aikana. Siinähän oli varmaan haasteellinen kohde. Keskellä kaupunkia pieni tontti. Iso materiaalimäärä. Tämä tuli tosiaan uutena, että kerätään vaikka johonkin välivarastoon ja viedään sieltä suurempina erinä. Siinä ei tosi kovin montaa jaetta kyllä lajiteltu. Niin kuin sanoitkin, että jokainen vaatii oman tilansa ja oman lavansa. Kannattaako kaikkea lähteä tekemään siinä paikan päällä. Seuraavassa näistä case-esimerkeistä, mitä purkukohteissa yleensäkin tapahtuu. Meillä on hankkeessa kolme sellaista kohdetta, joita ollaan tarkasteltu. Ja varmaan siihen nyt jäädäänkin, koska aletaan olla pikkuhiljaa loppusuoralla hankkeessa. Ja nämä, jotka ovat erityisesti kiertotalouden. Miten nimenomaan yhteistyö tilaajan ja urakoitsijan välillä toteutuu kiertotalouden purkukohteissa?

Elias Rautio [00:19:21]: Kumpi meistä vastaa ensin?

Markku Nikupeteri [00:19:23]: Vastaa sinä.

Rauno Toppila [00:19:23]: Heittäkää palloa vuorotellen.

Elias Rautio [00:19:28]: Tuolla markkinoillahan urakoitsijalla on paras tieto uusimmista työmenetelmistä ja laitteista. Hankekohtaisesti pitäisi enemmänkin käydä keskustelua ja antaa myös urakoitsijalle palloa, mitä tässä kohteessa voitaisiin mahdollisesti kierrättää.

Markku Nikupeteri [00:19:48]: Joo, vähän miten tämän nyt sitten esittää, Tällä hetkellä julkisessa kilpailutuksessa paperit tulevat kaikille. Sinne on jo määrätty, harrastetaanko kiertotaloutta vai ei ja missä määrin. Tämmöiset ovat urakkapapereissa tai tarjouspyynnössä. Valitaan urakoitsija ja aletaan toimimaan sen mukaan. Valitettavan usein tämä aika, ennen kuin se urakoitsija on valittu ja kaikki, niin se on aika lyhyt lähteä enää suunnittelemaan sitä. Sehän on vähän ilmaista työtä alkaa etukäteen. Jos kymmenen firmaa on tarjolla, niin kaikki kymmenen joutuvat miettimään sen ennakkosuunnittelun. Sitä ei todennäköisesti tee kukaan. Kun se urakka varmistuu, niin sitä aletaan miettimään. Ehkä omasta mielestäni olisi parempi tapa, jos on vaan mahdollista, että ennen sitä suunnittelua jotenkin se valinta tulisi jo siellä yhteistyössä purku-urakoitsijan kanssa. Jäisi siihen suunnitteluun enemmän sitä. Ja myös sitä tavaroiden luovuttamista, irrottamista. Eiväthän ne hetkessä lähde ne tuotteet sieltä. Se tietenkin sotii vähän tätä hankintaprosessia vastaan. Se menee vähän niin kuin päälaelleen. Siinä on myös yksi kysymysmerkki, miten sen voisi toteuttaa. Alun pitäen käytiinkin jo tämä aikataulu. Lähdetään jo suunnittelemaan ja toteuttamaan sitä, ennen kuin hanke lähtee kulkemaan.

Rauno Toppila [00:21:23]: Joo. Tuo aikakysymys nousee tosiaan aika monessa kohtaa sillä lailla tärkeäksi. Kiire on yhtä kuin raha. Siitä kai voidaan lähteä liikkeelle. Tuo oli hyvä kommentti siinä, että tämä keskinäinen tiedonvaihtaminen voisi varmaan lisätä sitä toimintaa. Mikä olisi sellainen konkreettinen purkukohde, jossa kiertotalous on ollut keskeisimmässä roolissa? Varmaan Elias.

Elias Rautio [00:21:58]: Meillä Oulun kaupungissa varmaan viimeisimmät on Pöllönkankaan päiväkoti ja Myllyojan terveysasema. Myllyojallahan Markku oli myös mukana siellä. Murskattiin betonit ja tiiliaineet siinä tontilla ja hyötykäytettiin toisissa kohteissa. Korvattiin sillä luonnonkiviainesta.

Rauno Toppila [00:22:24]: Joo, mihin tämä murskattu materiaali meni? Onko Markulla siitä?

Markku Nikupeteri [00:22:31]: Betonihan meni muistaakseni tuonne satamaan?

Elias Rautio [00:22:36]: Oulun satamaan loppujen lopuksi.

Markku Nikupeteri [00:22:38]: Käytettiin varastokentän pohjiksi. Niin olikin. Kyllä.

Rauno Toppila [00:22:42]: Joo. Meillä oli vähän toisen hankkeen roolia nimenomaan tässä purkuhankkeessa. Sitä betonia käytettiin ja pyritään käyttämään enemmän muissa kohteissa. Ja tuossa Pöllönkankaassa oltiin tosiaan aika aktiivisesti mukana ihan aloituskokouksesta lähtien siihen viimeiseen vaiheeseen, että kohde oli purettu. Siellä Pöllönkankaalla oli myös muutamia hyviä esimerkkejä nimenomaan täältä julkisivupuolelta.

Elias Rautio [00:23:16]: Joo. Pöllönkankaalla päätettiin pilotoida semmoista, että julkisivutiiltä leikattiin ehjinä elementteinä irti, varastoitiin tontille ja putsattiin. Ja nyt käytetään uudelleen. Tämmöisistä metri kertaa metri -tiilielementeistä muurataan uutta julkisivua tähän uudisrakennukseen, joka siihen samalle tontille nousee.

Rauno Toppila [00:23:45]: Joo. Siinä käytiinkin yhteistä keskustelua oikeastaan tähän seuraavaan kysymykseen liittyen. Mitä konkreettisia toimenpiteitä tehtiin siinä kyseisessä kohteessa. Todellakin kaupungin edustajat olivat ilmeisesti löytäneet sen ajatuksen jostakin tanskalaisesta esimerkistä. Käytiin myös keskustelua tästä toteutuksesta. Se vaati hieman erityisjärjestelyä purkamisen osalta. Se ei ollut ihan noin vaan nostamalla. Piti ensin kattorakenteet purkaa edestä pois, että pääsee nostamaan. Sisäpuolelta käydään katkomassa pidikkeitä siitä tiilivarvista, että se lähtee irti. Ja vielä sahata se erikseen. Siinä muistaakseni urakoitsija sanoikin, että tämä tulisi nopeammin, jos me itse tämä muurattaisiin teille malliksi. Ei se ole sama asia. Siihen jälkikäyttöön vielä, pitikö siinä tehdä muuta kuin pestä ne materiaalit? Ne taitavat talven olla siellä odottamassa?

Elias Rautio [00:24:51]: Joo, siinä ei muuta tehty kuin putsattiin. Ne ovat talven siellä tontin laidalla odottelemassa. Toivon mukaan ensi kesänä päästään muurailemaan niitä paikoilleen.

Rauno Toppila [00:25:02]: Joo. Tässähän oli nimenomaan vielä arkkitehti vähän elävöittänyt sitä. Ne elementin kappaleet olivat eri asennossa siellä. Saa nähdä, miten ne sinne seinään menevät. Sitä on ihan mukava käydä katsomassa. Yleensäkin materiaalien talteenotto, uudelleenkäyttö, siitä käytiinkin jo hieman keskustelua. Minua kiinnostaisi edelleenkin se liiketoiminnan mahdollisuus siinä. Onko esimerkiksi HVM Infralla ajatuksia tehdä tehdä tästä semmoista omaa tuoteluettelua tai web-kauppaa? Näetkö, että tuo Instagram ja siihen liittyvät riittävät, jos on jonoksi asti porukkaa?

Markku Nikupeteri [00:25:51]: Tässä vaiheessa ainakin, että totta kai jos ruvetaan varastoja tekemään, säilömään tavaroita ja kuljettamaan tuotteita, niin sieltä löytyy hintalappu silloinkin aina niille tuotteille, totta kai. Kyllä se tämä kohteesta luovuttaminen asiakkaalle on kaikkein järkevintä ja tehokkainta minun mielestäni. Niin kuin sanoin, tämä on alkutekijöissä tämä sosiaalinen media. Hyvin on tarttunut sinne jo ihmisiä mukaan, ketkä tätä haluavat tehdä. Jos löytyy tuotteita, niin kyllä siellä käsi nousee pystyyn aina päivänä, kun joku tarvitsee jotakin tuotetta. Ehkä nyt mennään sillä tavalla vielä ja kokeillaan, miten se lähtee nousuun. Näitä ilmoituskanavia on muitakin, joihin voi laittaa myyntiin. Itselleni tämä on helpoin. Se tärähtää suoraan, ja pystyt sopimaan, onko luovutus huomenna. Yleensä kun sovitaan, että olen kaksi tuntia työmaalla luovuttamassa niitä tuotteita, se on silloin se kaksi tuntia ja ihmiset hakevat. Siihen ei välttämättä voi vaikuttaa siihen luovutusaikaan. Jos kauempaa tulee, niin siellä työmaalla pitäisi olla ja odotella. Se ei taas oikein ole järkevää sekään.

Rauno Toppila [00:27:12]: Joo. Elias, minkälaisia materiaaleja esimerkiksi Raksilan tai Pöllönkankaan purkukohteelta saatiin kaiken kaikkiaan ajatellen tätä irtaimistoa, jota sieltä otettiin talteen? Pystytkö muutamia esimerkkejä sanomaan? Muistatko ulkoa kaikki?

Elias Rautio [00:27:34]: Ihan kaikkea en ulkoa muista. Pöllönkankaalla esimerkiksi säästettiin leikkivälineitä pihalta. Sisältä vietiin irtokalustusta. Siellä taisi olla uusia valaisimia, joita irrotettiin ehjänä ja vietiin pois. Betonimurskeen hyötykäyttöä siinäkin tavoiteltiin, mutta valitettavasti pohjaveden korko esti meitä sitä uudelleen käyttämästä siinä samalla tontilla. Siinä ne taisivat pääpiirteittäin olla, mitä siinä tiilien lisäksi saatiin otettua hyötykäyttöön.

Rauno Toppila [00:28:22]: Joo. Muistan siitä kohteesta, että ainakin palo- ja teräsoville, niille oli kyllä kysyntää. Ei välttämättä kaupungin osalta, mutta urakoitsijan mielipide ja kommentti oli, että nämä kyllä menevät. Ne olivat hyväkuntoisia. Niin kuin Markku tuossa sanoikin. Voi olla, että sinne on vasta tehty ylläpitoa, kunnossapitoa, rakennettu, korjattu ja jostakin muusta syystä tämä lähtee purkukohteeksi. Sehän on uutta tavaraa ja varmaan käyttöä löytyy. Vielä loppukaneettina minkälaisia vinkkejä, osviittaa antaisitte muille kunnille, urakoitsijoille, asiantuntijoille tai opiskelijoille, jotka haluavat edistää kiertotaloutta purkukohteissa. Tässä liikesalaisuudet saadaan ohittaa, mutta yleistä ohjetta teiltä kummaltakin. Mikä on tärkeää? Mitä kannattaa nostaa ylös? Mitä kannattaa miettiä?

Markku Nikupeteri [00:29:33]: No joo, onhan niitä kerrottukin tässä. Jos lähdetään opiskelijajutuista liikenteeseen. Ainakin minua kiehtoo tämä ala. Se on tosi mielenkiintoinen. Tässä kierrätysnäkökulmassa on mahdollisuuksia ihan älyttömästi. Toki kaikki vie aikaa ja mikään ei ole hetkessä valmista. Tämä on puurtamista. Mutta Eliaksen suuntaan, käytiin tätä aikataulujuttua. Jos ja kun halutaan tarpeeksi hyviä projekteja ja vietyä niitä mahdollisimman pitkälle maaliin, niin julkiseen hallintoon tämä aikataulu. Mitä ennemmin lähdetään suunnittelemaan ja miettimään näitä purku-urakoitsijan kanssa yhdessä. Kun on jaettu kanavointi siinä markkinoinnissa, niin kaupungin tai kunnan ei tarvitse tehdä sitä. Silloin myös purku-urakoitsija on mukana siinä. Voi tulla aina uusia näkökulmia kierrätysmarkkinoilla. Meilläkin nyt kolme istuu tässä pöydässä, niin enemmän tulee ideoita kuin kahdestaan ideoita.

Rauno Toppila [00:30:46]: Totta.

Markku Nikupeteri [00:30:46]: Tämmöisiä keskustelupöytiä ja ennalta, silloin se tulee se paras lopputulos.

Elias Rautio [00:30:53]: Joo, minä voisin sanoa, että lähtekää rohkeasti kokeilemaan ja testailemaan uusia kiertotalouskeinoja. Kysykää ja jakakaa tietoa. Vain sillä tavalla me saadaan vakiintuneita käytäntöjä tehtyä tähän maahan. Jokaiselle riittää varmasti tehtävää kiertotalouden osalta. Niin tutkimista ja suunnittelua kuin tilaajan ja urakoitsijan puolellekin. Ei muuta kuin kääritään hihat ja aletaan hommiin.

Patrik Paxal [00:31:27]: Kiitos, että kuuntelit Rakentavaa purkamista -podcastia. Sarja tuotetaan osana Kira Circularis, kiinteistö- ja rakennusalan kiertotalouden tuotteet, palvelut ja innovaatiot -hanketta, jonka tavoitteena on edistää rakennusalan kiertotalouteen siirtymistä. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Se toteutetaan Euroopan aluekehitysrahaston tuella osana Uudistuva ja osaava Suomi 2021 – 2027 ohjelmaa.