Jakso 1: Uudistuva sääntely ja ohjauskeinot vaikuttavat julkisiin hankintoihin

Päivi Piispa: Kuuntelet Kiertotalous julkisissa hankinnoissa, uudistuva sääntely- ja ohjauskeinot vaikuttavat julkisiin hankintoihin -podcastia. Näihin muutoksiin ja muutosten mukanaan tuomiin uusiin vaatimuksiin, jotka heijastuvat suoraan kilpailutuksiin, pureudumme tässä podcastissa. Julkiset hankinnat ovat itse asiassa melkoinen vipuvarsi markkinoiden ohjaamiseen niitä tekeville hankinta-asiantuntijoille, hankintayksiköille, erityisesti uusien kestävämpien ratkaisujen, teknologioiden, tuotteiden ja palveluiden markkinoille tulon vauhdittamiseksi. Miten siis voisimme toteuttaa kiertotaloussiirtymää kilpailutuksissa? Tämän podcast-jakson nimi on Kiertotalous julkisissa hankinnoissa, uudistuvan sääntelyn vaikutukset. Minä olen Päivi Piispa, projektipäällikkö Puhtaat ja kestävät ratkaisut -innovaatiokeskittymästä Metropoliassa. Tässä vierelläni on kivat kanssakeskustelijat, erityisasiantuntija Salla Koivusalo ympäristöministeriöstä ja lehtori Perttu Pohjonen liiketalouden osaamisalueelta meiltä Metropoliasta.

Mennään asiaan. Aloitetaan keskustelu uudesta valtioneuvoston periaatepäätöksestä julkisille hankintayksiköille. 12. päivä maaliskuuta oli julkistamistilaisuus julkisten hankintojen strategisista ekologisista tavoitteista vuoteen 2035 saakka. Ja tässä tilaisuudessa ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala totesi, että julkisten hankintojen mittakaava on todella suuri. Se on tutkimustenkin valossa noin 50 miljardia euroa vuositasolla. Valtioneuvosto on asettanut nämä uudet tavoitteet, jotka luovat ennakoitavuutta ja ohjaavat valtion hankintayksiköitä tekemään ympäristön kannalta parempia hankintoja ja kannustavat yrityksiä kehittämään tarpeita vastaavia ratkaisuja. Salla, kun sä olet ollut valmistelemassa tätä periaatepäätöstä, niin miten sä näet, että tämä vaikuttaa hankintayksiköiden toimintaan? Miten se tulee muuttamaan hankintayksiköiden toimintaa?

Salla Koivusalo: Joo, kiitos Päivi. Hyvä johdatteleva kysymys. Tosiaan tämä on nyt ensimmäinen kerta, kun meillä on tämmöiset kansalliset ekologiset tavoitteet julkisille hankinnoille. Ja kuten tuossa mainitsit, niin julkiset hankinnat on iso osa meidän kansantaloutta ja sitä kautta tavallaan se vaikutus ja vaikuttavuus voi olla suuri. Tämä on ollut se syy, miksi me ollaan haluttu tavallaan hyödyntää nimenomaan ympäristötavoitteiden toteuttamiseksi myös julkisia hankintoja. Ja nämä tavoitteet, mitä se muuttaa, niin siinä on taustalla paljon tieteellistä tutkimusta, joka osoittaa niitä negatiivisia ympäristövaikuttavuuksia. Meillä on tietoa siitä, että mihin hankinnan luokkiin ja kategorioihin nämä suurimmat negatiiviset vaikutukset osuvat, ja me ollaan tosiaan kohdistettu sitten näitä tavoitteita juuri näihin hankinnan kohteisiin ja kategorioihin. Me toivotaan, että tämä periaatepäätös, joka tosiaan on sinne vuoteen 2035 asti, antaa sellaisen tiekartan, sellaisen suunnan, mihin on sitten helppo julkisten hankintayksiköitten ja yritysten kiinnittää sitä omaa tekemistä ja työtä. Ettei tarvitse tehdä sitä perustyötä, sitä tunnistamista, että missä olisi ne niin sanotut matalla roikkuvat hedelmät, vaan ne on jo tiedossa ja toivotaan, että keskitytään sitten työssä näihin asioihin.

Päivi: Kiitos Salla. Jatketaan Pertun kanssa. Kun sä olet pitkään nyt kouluttanut julkisten hankintayksiköiden hankinta-asiantuntijoita täällä Metropoliassa, miten tehdään hyviä ja kestäviä hankintoja, niin millainen käsitys sulla on tästä nykytilanteesta hankintayksiköissä?

Perttu Pohjonen: No kiitos Päivi. Todellakin noin kuusi vuotta kohta ollut mukana julkisten hankintojen johtamisen koulutusohjelmassa, johon parhaimmillaan ja useimmiten osallistuu aika paljonkin hankintayksiköistä tulevia opiskelijoita jo työelämässä ja hankintakentällä olevia. Mä koen näin, että tämä uudistus itse asiassa kyllä todellakin tulee tarpeeseen siinä mielessä, että kun pyysit mua kuvaamaan nykytilaa, niin mä kuvaisin sitä niin, että halua kestäviin hankintakriteereihin, sopimusehtoihin ja muihin on. Haaste on useimmiten siinä, että koetaan, että oma osaaminen ei siihen riitä, ja ehkä myöskin hankintayksikön kehittämismahdollisuudet koetaan riittämättömiksi siinä suhteessa. Eli halua on, mutta apuja kaivataan.

Päivi: Jatketaan vielä tästä periaatepäätöksestä seuraavaksi Sallan kanssa. Sä mainitsit, että on tutkimustietoa, että mitkä ovat ne ensisijaiset hankintakategoriat. Voitko avata tätä vähän vielä yksityiskohtaisemmin?

Salla: Joo. Me tosiaan hyödynnettiin kahta aikaisemmin tehtyä merkittävää tutkimushankkeen selvityksiä. Eli tämmöinen hiilijalanjäljen tutkimus valmistui vuonna tai siinä käytettiin tutkimusdataa vuodelta 2019, jossa kartoitettiin ja selvitettiin julkisten hankintojen sen koko kentän eli kaikkien toimijoiden eri puolella Suomea, jotka ovat julkisia toimijoita ja tekevät julkisia hankintoja, niin hiilijalanjälkeä ja sen jakautumista eri hankinnan luokkiin ja kategorioihin. Ja toinen tämmöinen, joka oli jo etukäteen tehtynä, oli tämmöinen materiaalivirtaselvitysanalyysi Syken toimesta, joka kertoo meille, että mitkä hankinnan luokat, hankinnan kohteet on sellaisia, mihin käytetään ylipäätään paljon materiaalia ja sitten myös, että missä on sitä neitseellistä materiaalia. Nämä meillä oli olemassa olevia, mutta sitten ajateltiin näin, että sen lisäksi, että meillä on hiilijalanjäljen tarkastelua, materiaalien kulutusten tarkastelua, meillä pitäisi olla jotakin myös siihen luonnon monimuotoisuuteen liittyvää indikaattoria ja näkymää. Koska tosiaan perustana meillä tässä työssä on ollut se, että tuossa kansallisessa hankintastrategiassa Hankinta-Suomessa on määritelty ekologisen kestävyyden mittareiksi nimenomaan luonnon monimuotoisuuden vaikutusten vähentäminen, hiilijalanjäljen vähentäminen ja kiertotalouden edistäminen. Me haluttiin nämä kaikki kolme ottaa siihen mukaan ja teetettiin sitten Jyväskylän yliopistolla luontojalanjäljen selvitys julkisiin hankintoihin. Tosiaan luontojalanjälkimenetelmähän on Jyväskylän yliopiston kehittelemä. Tätä nykyä sitä yhteistyössä Syken kanssa tekevät aktiivisesti. Ja sehän on yleistynyt aivan valtavasti tässä viime vuosien aikana, mikä on erittäin ilahduttavaa. Ainakin meillä ympäristöministeriössä me pidetään tosi paljon siitä, että se on nykyään myös siihen hiilijalanjäljen rinnalle nousemassa tällaiseksi tärkeäksi seurannan työkaluksi.

Tosiaan meillä on kolme tällaista aivan erinomaista tieteellistä tutkimusta ihan kotimaisin voimin ja menetelmin kehitetty. Ja nämä kertoo meille aika hyvin sen, että mitkä ne hankinnan luokat on, missä sitä suurinta sekä hiilijalanjälkeä, materiaalikulutusta että luontojalanjäljen vaikutusta on. Ei millään tavalla yllättäen rakentamisen sektori on näissä kaikissa kolmessa se kaikista merkittävin. Toki tietysti rakentaminen on monimuotoista, eli puhutaan uudisrakentamisesta erikseen, korjausrakentamisesta ja infrarakentamista, ja siellä tietysti ne vaikuttavuudet on pikkuisen erilaisia. No sitten muita tällaisia tavallaan pahiksia, jos nyt tälleen voi sanoa, sieltä nousee tietysti ateriapalvelut, elintarvikkeet. Elikkä se alkutuotanto siellä elintarvikeketjussa on hyvinkin merkittävä. Sitten löytyy kuljettamista, ajoneuvoja, kuljetuspalveluita. Sehän on julkisen sektorin yksi iso hankinnan luokka, mihin käytetään paljon euroja. Eli nämä jalanjälkilaskelmathan perustuvat siihen, että kuinka paljon jotakin hankitaan. Se kertoo meille siitä vaikuttavuudesta. Sitten tietyt asiat, joilla voisi sinänsä olla paljon ympäristövaikutusta, mutta jos niitä ei paljon hankita julkisen sektorin puolelta, niin ei sitten näy tässä tarkastelussa. Sen lisäksi löytyy lääkkeitä. Lääkkeillä on todella paljon ympäristövaikutusta, kuormitusta. Sehän on kemian teollisuutta käytännössä se valmistus. Sitten löytyy myös ICT-laitteet. Koneet, laitteet on ihan myös iso vaikutukseltaan. Siinä ehkä sellainen snap shot siitä, että mistä ne löytyy.

Päivi: Asiat pähkinänkuoressa. Sisältyykö näihin hankintakategorioihin tuoteryhmäkohtaisia tavoitteita?

Salla: Ei. Me ei siihen tarkkuustasolle pystytä menemään. Tosiaan kyse on kansallisista tavoitteista sinne vuoteen 2035. Eli tässä ei ole tarkoituskaan mennä sinne niin sanotusti yksittäisen hankinnan tasolle ollenkaan, koska meillä ei ensinnäkään ole niin tarkkaa tutkimustietoa vielä käytettävissä. Toivon mukaan tulevina vuosina sellainen mahdollisuus voisi syntyä, kun mahdollinen hankintatietovaranto tulee käyttöön ja sitä kautta kertyy tarkempaa tietoa, myös sitä ostolaskudatatietoa, joka voisi tulevina vuosina mahdollistaa tällaisen ihan tuoteryhmäkohtaisen raportoinnin ja seurannan. Eli emme pysty siihen asti menemään. Myös toisaalta meillä ei ole myöskään tavallaan määräysvaltaa siltä osin, koska meillähän hankintayksiköt ovat itsellisiä toimijoita pääsääntöisesti.

Päivi: Seuraava kysymys on teille molemmille. Haluatko Perttu aloittaa? Miten nämä tavoitteet olisi sitten hyvä sisällyttää kilpailutuksiin?

Perttu: Kiitos. Hyvä kysymys. Ehkäpä mä aloitan tälleen yleispätevästi, että mun näkemyksen mukaan menemättä todellakaan yksityiskohtaisempiin mihinkään tuoteryhmiin tai muuhun yleisesti ottaen siis mä näen, että koko kilpailutusprosessin tai hankintaprosessin ajan… Meillä tietysti julkisissa hankinnoissa usein tämä ajattelu keskittyy kilpailutusprosessiin. Hankinta on toki muutakin, mutta kilpailutuksen kautta hankittaessa se on olennaista. Mä sanoisin, että vertailuperusteissa, niin kuin vaatimuksissa, teknisissä vaatimuksissa, hankinnan kohteen kuvauksissa ja sopimusehdoissa, ihan kaikissa ja ehkä vielä niin, että jokaisessa hankinnassa ei ehkä näihin kaikkiin saada ladattua, voisiko sanoa optimaalista määrää vaatimuksia, mutta kun yleisesti tarkastellaan, niin kaikissa vaiheissa ilman muuta.

Tästä päästäänkin sitten siihen, että nämä kriteerit ja ohjeet tehdä vastuullisia hankintoja tietenkin ovat hyvin moninaisia, koska tämä hankinnan kirjo on niin moninainen.

Päivi: Haluatko Salla jatkaa tästä?

Salla: Joo, se on juuri nämä, mitä Perttu kuvailee, että tavallaan niitä yhden koon sukkiksia ei todellakaan hankintoihin ole. Mitä lähemmäs mennään sitä käytännön tekemistä, sitä varsinaisia tarjouspyyntöjä tai sopimusehtoja tai sitten sitä sopimusvalvontaa, sitä teknisemmäksi se menee ja ne eroavat suhteessa eri hankintoihin todella merkittävästi. Tästä syystä johtuen tosiaan ollaan oltu yhteistyössä muitten ministeriöiden kanssa rahoittamassa ja kehittämässä tätä kansallista kriteeripankki.fi-palvelua, jota Motiva ylläpitää, jossa on siis useita kymmeniä hankintakategorioita katettu, joissa on sekä ekologisia että sosiaalisen vastuun kriteerejä kaikkien käytettäväksi kehitetty sillä tavoin, että siihen on kuultu myös yrityspuolen näkemyksiä. Eli käyty sellaista markkinavuoropuhelua, jotta ne olisivat sellaisenaan käyttökelpoisia. Se on erittäin hyvä sellainen, voisi sanoa, käytännön vinkki kaikille niille, jotka tekevät hankintoja, että kannattaa aina käydä katsomassa, että mitä sieltä löytyy, että onko siellä jotain sellaista, mikä sopisi sinne meidän hankinnan valmisteluun. Nimenomaan mieluummin valmisteluvaiheeseen, eikä siinä vaiheessa, kun tarjouspyyntö olisi kutakuinkin valmis. Ja sitten sieltä napsataan copy-pastella. Mieluummin siihen valmisteluvaiheeseen ja pohdintaan, että mitkä ne meidän hankintayksikön painotukset on, eli ne strategiset valinnat, ja valitaan sitten niitä asioita. Sitten on toki myös muitakin tällaisia käytännön tiedonlähteitä, joita kannattaa hyödyntää. EU:lla on tämmöinen EU Green Public Procurement -kriteeristö, jota voi myös hyödyntää, mutta siinä on sellainen pieni disclaimer, että kannattaa huomioida, että ne on nimenomaan koko EU-alueelle. Eli niissä se keskustelun tarve on vielä suurempi, että kannattaa huolellisesti miettiä, soveltuvatko ne meidän markkinoihin. Tietyt markkinathan on, voisi sanoa, että eurooppalaisittain vaikka puhutaan ICT-laitteista, niin nehän on samat. Mutta sitten jos mennään esimerkiksi rakentamiseen, energiatehokkuuteen, niin on jo huomattavasti eroa, että missä puolella Eurooppaa ollaan.

Päivi: Hyvä. Tästä periaatepäätöksestä jatketaan sitten muuhun lainsäädäntöuudistukseen, mikä on ollut meneillään. Itse asiassa jo kesällä 2024 tuli voimaan ekosuunnitteluasetus. Millä tavoin se muuttaa tätä tilannetta mielestänne?

Salla: Joo, kiitos Päivi. Se on yksi näistä, voisi sanoa, isoimmista tuotepolitiikkaan liittyvistä säädösuudistuksista EU:ssa. Ja sehän on tällainen valtava puitesäädös, joka tulee voimaan ajan kanssa pikkuhiljaa. Voisi sanoa, että ehkä sinne vuoteen 2035–40 asti tämä toimeenpano tässä pikkuhiljaa etenee. Tämähän on nimensä mukaisesti ekosuunnitteluasetus, joka voisi sanoa, että tulee koskemaan kaikkia fyysisiä tuotteita, joita EU:n alueella valmistetaan tai tänne tuodaan. Tässä on tiettyjä keskeisiä tuoteryhmäkategorioita nostettu sillä tavalla… Eli nyt ei puhuta, että nämä olisi pelkästään julkisille hankinnoille, vaan että nämä on tosiaan ihan kaikille. Täällä on tekstiilejä, huonekaluja, renkaita ja myös tällaisia jännittäviä niin sanottuja välituotteita, jotka on hyvinkin monessa erilaisessa laitteessa. Elikkä me puhutaan, että teräkselle, alumiinille tulee omat ympäristökuormitusta vähentävät tavoitteet. Ja sitten sen lisäksi tulee tällaiset niin sanotut horisontaaliset vaatimukset, jotka on kierrätettävyyteen, kierrätettävän materiaalin osuuksiin ja sitten korjattavuuteen liittyviä horisontaalisia vaatimuksia, joita tullaan asettelemaan kaikille muun muassa elektroniikkalaitteille.

Päivi: Haluatko sä Perttu tästä jotain kommentoida?

Perttu: No mä en oikeastaan osaa kommentoida hirveästi vielä, koska en itse ollut siinä asemassa, että olisin nyt päässyt hyötymään tai soveltamaan, jos sillain voi sanoa. Mutta vaikuttaa lupaavalle ja tietysti mä näkisin tässä, että mitä tämä voisi tuoda mukanaan, on se, että ehkä helpottaa myöskin hankintayksiköiden toimintaa, kun jo valmistamis- ja markkinoille saattamisvaiheessa asetetaan ekologisia ehtoja ja tavoitteita. Mutta tämä nyt on tietystikin vähän tällaista tulevaisuuteen suuntautuvaa ajattelua, että näin toivon mukaan tulee tapahtumaan.

Salla: Voisin ehkä vielä jatkaa tuosta Pertun puheenvuorosta, että tosiaan tämä ekosuunnitteluasetus siis asettaa kaikille markkinoilla oleville fyysisille tuotteille tiettyjä ympäristövähimmäisvaatimustasoja, mutta täältä on tulossa sitten julkisille hankinnoille semmoista omaa vielä tiukempaa vaatimusta. Tämä on ehkä hyvä huomioida tuossa omassa työssä, kun siellä hankintayksikössä mietitään, että mihin ne resurssit ja panokset kannattaa laittaa. Tämä on ehkä sellainen säädöskokonaisuus, joka on hyvä pitää mielessä. Varsinkin jos tehdään pitkäaikaisia sopimuksia, niin ehkä kannattaa pohtia, että voisiko sinne laittaa jonkun sellaisen kohdan, jossa sitten tsekataan, että lain mukaisesti edetään. Tosissaan sellainen pieni muistutus aiheesta.

Perttu: Joo, kiitos Salla. Tuo oli hyvä, ja mä kirjoitan sen itselleni tähän ylös, että tähän palataan. Se on nyt valmisteilla, mutta että julkiset hankinnat huomio, huomio.

Päivi: Hyvä. Ja hankintalakikin on ollut lainsäätäjän työpöydällä, ja tällä hetkellä se on eduskunnan käsiteltävänä. Perttu, miten sä näet, että mitkä on mielestäsi hankintalainuudistuksen merkittävimmät muutokset?

Perttu: No kiitos. Tuo on hyvä kysymys. Tämähän on tietysti meillä ainakin hankintakentällä, en tiedä, miten sitten muualla heidän keskuudessa, jotka eivät julkisia hankintoja, näin paljon miettii, mutta ainakin hankintakentällä tämä on puhututtanut paljon. Niin kuin varmasti aina lakimuutokset. Mä luulen, että tänään ja tässä keskustelussa me ei ehkä kuitenkaan keskitytä siihen, mistä on puhuttu eniten. Eli jos mä kilpistäisin sitä hankintalakia niin, että… Ja Salla, tietysti saat ehkä vähän vielä oikaista ja korjata, mutta mä kilpistäisin sen niin, että siellä on lisää kilpailua, pointteja, siellä on lisää pk-yrityksiä ja siellä on parempaa valmistelua. Nyt mä vähän oikaisin mutkia suoraksi ja pistin kolmeen luokkaan. Lisää kilpailua, lisää pk-yrityksiä, parempaa valmistelua. Mä ajattelisin näin, että tänään nämä meidän aiheet, vastuullisuus, kestävät hankinnat ja niissä kehittyminen ja meidän vaikuttavuuden parantaminen, niin se on sitä parempaa valmistelua sitten. Ja mitä se parempaa valmistelua on, niin esimerkiksi vaikka nämä markkinaselvitykset ja markkinavuoropuhelun tarpeellisuus ja niiden edelleen esiin nostaminen tässä lakiuudistuksessa.

Salla: Joo, hyvin tiivistit, Perttu. Nuohan on ne perustavoitteet tämän kansallisen hankintalain uudistuksessa tällä hetkellä käynnissä. Sitä voi tietysti miettiä niitä keinoja, että onko ne parhaat valittu, mitä siellä tällä hetkellä niissä ehdotuksissa on. Mutta tosiaan sinänsä kilpailun edistäminen ja tavallaan paikallisen elinvoiman kehittäminen, mitä se pk-sektorin huomioiminen monesti oikeastikin tarkoittaa, niin nehän on kannatettavia asioita ilman muuta. Siitä ei ole hirveästi tietenkään noussut esille, mutta tässä uudistuksessa vahvistetaan myös samalla näiden kestävyystavoitteiden huomioimista. Sinne tulee nyt uusi tavallaan siihen johdantotekstiin, niin sanottuun resitaaliin, että tulee huomioida ympäristösosiaalisen vastuun näkökohdat kaikissa hankinnoissa. Se tulee nyt voimakkaammin muotoiltua. Sitten toinen uudistus liittyen ympäristöasioiden huomioimiseen on, että sallitaan poissulkeminen ympäristörikoksista, mikä on erinomainen uudistus.

Päivi: Lain valmistelussa yksi henki on ollut se, mikäli olen ymmärtänyt asioita oikein, että toivotaan, että julkiset hankintayksiköt järjestäisivät entistä enemmän markkinavuoropuheluita. Se on varmasti sitä parempaa valmistelua ja laatua. Haluatteko kommentoida tätä?

Salla: Se on juuri näin. Se markkinavuoropuheluhan on ihan olennainen osa sitä hankinnan valmistelua. Muutenhan on hirveän vaikea tietää, että minkälaisia ratkaisuja siellä yritysten puolella voisi olla. Ja se myös monesti niin sanotusti mahdollistaa esimerkiksi sen kilpailun lisääntymisen. Eli kun kerrotaan avoimesti niistä tarpeista, että tällaisia asioita, erilaisia laitteita, palveluita me halutaan hankkia, niin totta kai se sitten houkuttelee yrityksiä ihan bisnesmielessä siihen vuoropuheluun. Jos me verrataan moniin muihin EU-maihin, niin meillähän tämä markkinavuoropuheluosaaminen ja soveltaminen on itse asiassa aika korkealla tasolla. Moni muu EU-maa ihmettelee, että kuinkas teillä näin paljon näitä ilmoituksia tehdään, kun meillähän ihan Hilman kautta myös avoimesti ilmoitetaan, mikä on juurikin ihan oikea tapa. Tämähän on hyvä suunta, mutta se vaatii osaamista ja resursseja. Siinä ehkä sitten täytyy pohtia, että ehkä ihan jokaiseen hankintaan se ei ole kuitenkaan mahdollista.

Perttu: Joo. Mä komppaan tässä Sallaa. Nimenomaan näin. Kaikkiahan lähtee siitä, että se tarve määritellään. Siis että mihinkä olemme hankkimassa, jos nyt ollaan se hankintayksikkö tässä. Kuvitellaan hetken. Eli meillä on joku tarve johonkin, joka liittyy tietysti meidän julkiseen asemaan ja kenties palveluntuotantoon. (–) [takeltelee] me pystyisimme hahmottamaan itsellemme mahdollisimman hyvin taustaselvittelyn kautta. Sehän tarkoittaa totta kai, niin kuin Salla viittasi äsken noihin resursseihin, että ei tämä ihan sormia napsauttamalla tule. Eikä näitä markkinavuoropuheluita edelleenkään sormia napsauttamalla järjestetä, vaan niihin tietysti hankintayksikkö valmistautuu hyvin määrittelemällä sen tarpeen ja selvittämällä etukäteen, että miten sen nyt voisi ratkaista. Tietenkin aina mietitään, että miten tämä on aikaisemmin tehty, mutta sitten myöskin ajattelussa ja kehittävässä ajattelussa on aina se, että voidaanko tämä tehdä toisella tavalla tai määritellä toisella tavalla. Sitten tietopyynnön kautta saadaan niitä kiinnostuneita, ja siitä se etenee.

Tuo oli kiva kuulla Salla, että Suomessa ollaan kuitenkin melko hyviä siinä. Koska ehkä meissä kehittäjissä ja opettajissa ja hankkijoissa on tämä vika, että me yleensä vain nähdään ne omat puutteemme eikä välttämättä osata olla iloisia siitä, että monet asiat on mennyt eteenpäin ja ne tehdään eri tavalla, esimerkiksi hankinnoissa, kuin tehtiin takavuosina vaikka 15–20 vuotta sitten. Älkääkö nyt muistuttako, että silloin tietysti oli myöskin toisenlainen lainsäädäntö.

Päivi: Kun nyt hankintalakikin, kun se sitten aikanaan voimaan astuu, sallii ekologisten tavoitteiden ja tuoteryhmäkohtaisten vaatimusten toteutumisen, niin millaisia neuvoja ja vinkkejä teillä on hankintayksiköille? Mitä kannattaa siellä sopimuskaudella tehdä? Miten voi seurata, että asiat menee oikeaan suuntaan?

Salla: Joo. Itse asiassa, Perttu, ihan siinä alussa taisit mainita sen, että se on tosi tärkeää, että mietitään se koko hankinnan elinkaari. Ettei mietitä vain esimerkiksi kilpailutuksessa käytettäviä kriteerejä, vaan pohditaan, että mitä se tarkoittaa, mitä se tarkoittaa meidän sopimukseen. Onko meidän tarpeen sinne sopimukseen laittaa jonkinlaisia seurantaan liittyviä velvoitteita esimerkiksi. Ja sitten kun se sopimus on voimassa, niin sehän voi olla vaikka monia vuosia. Niin sehän on ihan olennaista, että miten sitä sopimuksen kohtien toteutumista seurataan. Sehän vaatii sitten sitä yhteistyötä sen valitun tai valittujen yritysten eli toimittajien kanssa. Ja yleensähän se kannattaa tehdä niin, että ei tehdä siitä niin sanotusti erillistä asiaa, vaan normaalisti jos on kyseessä varsinkin yhtään arvokkaampi sopimus euromääräisesti tai se on sille hankintayksikölle kriittinen, niin silloinhan tavataan sitä yhteistyökumppania, sitä toimittajaa, joskus ihan montakin kertaa vuodessa. Näihin tapaamisiin sovitaan tiettyjä raportointeja sitten myös näistä ympäristötavoitteiden toteutumisesta. Mutta ne olisi tosissaan hyvä olla siellä sopimuksessa mainittuna, että tulemme vaatimaan, että näistä kerrotaan. Silloin myös yritys valmistautuu siihen siltä osin, että heillä on valmiudet kertoa näistä asioista. Ja sitten jos yhteistyökumppanuus on sellainen, voisi sanoa, että molemmilla on samanlainen tahtotila, niin silloinhan voidaan myös mennä tavallaan vähän yli sen sopimusehtojen eli sellaiseen omaehtoiseen kehittämiseen.

Perttu: Joo. Hyviä ajatuksia tai ainakin minä samaistun ja ajattelen samalla tavalla. Tuo mennä yli on tietysti mainio ajatus. Eli tässä tavallaan, että vapaaehtoisesti hankintayksikölle toimittava yritys pystyy suoriutumaan vielä paremmin kuin mitä me ollaan ehkä sopimuksessa alun perin määritelty. Sitten sä sanoit tuon vielä Salla, että ei mikään erillinen. Nimenomaan niin. Nämä meidän vaatimukset siihen hankintaan liittyen, on ne sitten sopimusehtoja… No puhutaan ehkä sopimusehdosta juuri nyt. Nehän on perusteltu jossakin. Ja sitten taas, mihin ne perusteet ehkä taas pohjautuu, niin meillä niin valtiolla kuin kunnillakin on itse asiassa strategisia tavoitteita toiminnalleen. Ja aika monella on esimerkiksi ilmastotyö siellä, päästöjen vähentäminen, joillakin jopa hiilineutraalius. Hankintahan ei voi olla irrallinen tästä, vaan hankinta on yksi tapa toteuttaa niitä strategisia tavoitteita. Ehkä mä nyt alan kuulostaa jo ihan joltain sisäiseltä tarkastajalta, jota en tietenkään ole, mutta joita arvostan. Myöskin tietysti se, että mitä tahansa me ollaankaan tarjouspyynnössä, sopimuksessa ikään kuin vaadittu, että ne olisivat mitattavia, jollakin tavalla todennettavia. Sittenhän se seuraaminen on järkevämpää, loogisempaa ja ylipäätänsä mahdollista. Aivan sellaisia puolivillaisia viittauksia ympäristöystävällisyyteen tai muuhun, niin ammattimainen hankkija ei enää sellaisia kelpuuta. Ja jos joutuisi sellaiseen tilanteeseen, niin sen seurantahan olisi vähän niin kuin mahdotonta.

Salla: Voisin jatkaa tuosta, mitä Perttu nosti tuosta mitattavuudesta. Sehän ei välttämättä tarkoita, että se on joku numeerinen arvo. Kannattaa muistaa, että mitattavuus voi olla myös jotain muuta.

Perttu: Just. Ei pelkästään kiloja eikä euroja.

Salla: Joo. Toki jos siihen asti päästään, niin se myös helpottaa kaikkien elämää ja työtä, mutta mä palaan vielä siihen niiden sopimusehtojen miettimiseen ja sellaiseen niin sanottuun bonus-sanktiomalliin, jota ehkä voisi ajatella, että aika monessakin voisi hyödyntää vielä laajemmin ja paremmin. Eli siinä on perusidea se, että asetetaan se ehdoton minimitaso jollekin ympäristöpäästölle, vaikkapa hiilidioksidipäästöille, että se on se, mihin täytyy päästä. Ja jos se alitetaan, siitä tulee sopimussakkoa X määrää. Se määritellään tietysti siinä sopimuksessa. Ja sitten jos se ylitetään, sen tavoitteen ylittämisestä saa sitten taloudellista hyvää yritys. Tämä olisi varmaan ehkä semmoinen, mitä voisi miettiä vielä enemmän siihen meidän tekemiseen, että ei keskitytä pelkästään niihin… Musta tuntuu, että se kilpistyy hirveän helposti siihen, että mietitään niitä hankinnan tarjouspyynnön kriteerejä. Mutta meidän pitäisi ehkä mennä juuri vähän enemmän sinne sopimukseen, sopimuksen seurantaan, yhteistyöhön ja soveltamiseen, että miten me saadaan varmistettua, että se meidän sopimuskumppani vähintään tekee sen, mitä se on luvannut siinä omassa tarjouksessaan, ja miten me saadaan ehkä vielä vähän enemmän irti sitä strategista tavoitetta, hyvää, mitä me toivotaan organisaatioon.

Päivi: Lämmin kiitos kanssakeskustelijat Salla Koivusalo ja Perttu Pohjonen hyvin mielenkiintoisesta sukelluksesta sääntelyyn. Minä olen Päivi Piispa, ja tämä on Kiertotalous julkisissa hankinnoissa -podcast. Kiitos, hyvät kuulijat. Kiertotalous julkisissa hankinnoissa -podcast on tuotettu KIEHKURA – Julkiset hankinnat kiertotalousmarkkinoiden ja kestävän tuotesuunnittelun ajurina -hankkeen tuella. KIEHKURA on Euroopan unionin osarahoittama hanke, joka toteuttaa Valtakunnallisen vihreän siirtymän teemakokonaisuutta.

[tunnusmusiikki]