Lämpösaarekeilmiö kasvattaa kaupunkien terveysriskejä
Kaupunkien jatkuva laajeneminen ja tiivistyminen voimistavat kaupunkien lämpösaarekeilmiötä, joka on helteisten kesien kautta tuttu ilmiö lähes jokaiselle kaupunkilaiselle, vaikka itse käsitettä ei tuntisikaan. Ilmaston lämmetessä lämpöä varastoivat rakennukset aiheuttavat asukkaille lievimmillään unettomia ja hikisiä öitä, pahimmillaan vakavia terveysuhkia.
Lämpösaarekeilmiöllä tarkoitetaan ilmiötä, jossa kaupungin keskustassa on korkeampi lämpötila kuin sitä ympäröivillä alueilla (Tieteen termipankki n.d.). Se syntyy rakennusten, liikenteen ja teollisuuden tuottamasta hukkalämmöstä sekä kaupungin rakenteisiin varastoituneen auringonsäteilyn vapautumisesta ja on yleensä voimakkaimmillaan iltaisin ja öisin (Ilmasto-opas 2024).
Helleaaltojen vaikutukset sydän- ja verisuonitauteja sairastaviin ovat herättäneet huomiota rajujen ja pidentyneiden hellejaksojen johdosta. Tutkimusten mukaan sydänkuolleisuus on hellejaksojen aikana 1,7 kertaa suurempaa verrattuna ajanjaksoihin, jolloin keskilämpötila on 14–15 astetta, ja lämpösaarekealueilla kuolemanriski on hellejaksojen aikana kolminkertainen. (Kivimäki ym. 2023; Sandell 2024.) Kaupunkien lämpösaarekkeet voivat voimistaa helleaaltojen vaikutuksia ja siten lisätä lämpöön liittyviä terveysongelmia ja ennenaikaisia kuolemia haavoittuvissa väestöryhmissä (Drebs & Mäkelä 2023).
Lämpöhaavoittuvuus muodostuu monesta tekijästä
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on kaupunkiympäristössä kokonaisvaltainen kysymys, joka ohjaa tarkastelemaan ympäristön ominaisuuksien lisäksi ihmisten erilaisia mahdollisuuksia sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Lämpöhaavoittuvuus kuvaa sitä, miten ihmiset altistuvat kuumuudelle ja miten he siitä selviytyvät. Haavoittuvuus koostuu altistumisesta (korkeat lämpötilat kaupungin alueella), herkkyydestä (yksilön fysiologinen ja sosiaalinen reaktio kuumuuteen) ja sopeutumiskyvystä (miten hyvin kaupunki ja sen asukkaat pystyvät varautumaan ja vastaamaan lämpörasitukseen). (Helsinki Region Infoshare 2022.)
Tarkasteltaessa lämpöhaavoittuvuutta yksilötasolla on huomioitava, miten helteisiin varaudutaan etukäteen, selviydytään niiden aikana ja palaudutaan jälkikäteen. Pärjääminen vaihtelee merkittävästi ihmisen terveyden, varallisuuden ja asumisolosuhteiden mukaan. Yhteisötasolla huomio kohdistuu haavoittuviin väestöryhmiin, kuten ikääntyneisiin, pitkäaikaissairaisiin ja vähävaraisiin, joiden kyky selviytyä helteiden vaikutuksista on muita heikompi. Haavoittuvaisten ryhmien tunnistaminen ja tukeminen on keskeistä kaupunkien ilmastonmuutokseen sopeutumistoimissa. (Lahden kaupunki 2026; Kazmierczak & Kankaanpää 2016.)
Ilmasto-oikeudenmukaisuus osaksi kaupunkisuunnittelun käytäntöä
Koska lämpöhaavoittuvuus ei jakaudu tasaisesti, kuumuuteen sopeutuminen on myös ilmasto-oikeudenmukaisuuden kysymys. Ilmasto-oikeudenmukaisuus perustuu ajatukseen, että ilmastonmuutoksen vaikutukset, vastuut ja mahdollisuudet sopeutua siihen eivät jakaudu tasaisesti. Ilmasto-oikeudenmukaisuudessa korostuu ihmiskeskeinen lähestymistapa, jossa pyritään turvaamaan ensisijaisesti haavoittuvimpien ryhmien oikeudet sekä jakamaan ilmastonmuutoksen haitat ja ratkaisujen hyödyt mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Samalla tunnustetaan, että ilmastonmuutoksen ratkaiseminen edellyttää tieteellisen tiedon lisäksi oikeudenmukaisia päätöksentekotapoja ja luonnonvarojen hallintaa. (Meikle ym. 2016; Schlosberg & Collins 2014.)
Kaupunkien ilmasto-oikeudenmukaisuuden tutkimus tarjoaa näkökulman, jonka kautta ilmasto-oikeudenmukaisuuden toteutumista voidaan tarkastella kaupungin mittakaavassa (Neumann ym. 2026). Toteutumista tarkastellaan neljän ulottuvuuden kautta: tunnustavan oikeudenmukaisuuden, jako-oikeudenmukaisuuden, menettelytapojen ja korjaamisen oikeudenmukaisuuden näkökulmista. Tunnustava oikeudenmukaisuus korostaa eri väestöryhmien erilaisten lähtökohtien, tarpeiden ja kokemusten tunnistamista. Jako-oikeudenmukaisuus tarkastelee sitä, miten ilmastonmuutoksen vaikutukset, riskit, kustannukset ja sopeutumistoimien hyödyt jakautuvat eri väestöryhmien ja alueiden välillä. Menettelytapojen oikeudenmukaisuus painottaa päätöksenteon avoimuutta ja vaikutusmahdollisuuksien tasapuolista jakautumista; eri väestöryhmillä tulee olla mahdollisuus osallistua suunnitteluun jo sen alkuvaiheessa. Korjaava oikeudenmukaisuus viittaa epäoikeudenmukaisuuden ja haittojen tunnistamiseen sekä vastuullisten toimijoiden osoittamiseen, ja sen kautta pyritään asettamaan etusijalle sopeutumistoimet niille, joita on vahingoitettu tai jotka ovat haavoittuvaisempia. (Juhola ym. 2022; Juhola 2023; Prall ym. 2023; Neumann ym. 2026; Rigon 2025; Kivimaa 2023.)
Haavoittuvuustieto ohjaa toimien kohdentamista
Kaupunkisuunnittelussa ei riitä, että tunnistetaan vain kuumimmat alueet, vaan pitää huomioida myös se, millaisia väestöryhmiä alueilla asuu ja millaiset mahdollisuudet asukkailla on suojautua kuumuudelta. Haavoittuvuustiedon yhdistäminen ympäristöä koskevaan tietoon voi auttaa sopeutumistoimien kohdentamista alueille ja väestöryhmille, joiden kohdalla kuumuudesta aiheutuvat riskit ovat suurimpia. (Neumann ym. 2026.)
Haavoittuvuustietoa tuotetaan hyödyntämällä paikkatieto- ja tilastoaineistoja sekä haavoittuvuusindikaattoreita, kuten lämpösaarekeilmiön voimakkuutta, maanpinnan pintalämpötiloja, viheralueiden määrää, rakennuskannan ominaisuuksia, väestön ikärakennetta, terveydentilaa, sosioekonomista asemaa, asumismuotoa sekä palveluiden saavutettavuutta. Yksittäinen indikaattori ei vielä kuvaa lämpöhaavoittuvuutta, vaan se muodostuu useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta, minkä vuoksi eri aineistoja yhdistämällä voidaan tunnistaa alueita, joilla haavoittuvuustekijät kasautuvat. (Kazmierczak & Kankaanpää 2016; Lahden kaupunki 2026.)
Ilmasto-oikeudenmukaisuuden eri ulottuvuudet auttavat tarkastelemaan, kuinka haavoittuvuustietoa voidaan soveltaa käytännössä ilmastonmuutokseen sopeutuvaan kaupunkikehittämiseen (Neumann ym. 2026). Tunnustavan oikeudenmukaisuuden kautta voidaan tunnistaa eri väestöryhmien erilaiset tarpeet ja haavoittuvuuteen vaikuttavat tekijät, ja kun nämä yhdistetään paikkatietoon, voidaan tunnistaa alueita, joilla haavoittuvuus kasautuu. Jako-oikeudenmukaisuuden näkökulmasta haavoittuvuustieto auttaa kohdentamaan rajallisia resursseja: sen avulla voidaan tunnistaa alueita, joilla on esimerkiksi vähäinen viherrakenne, voimakas lämpösaarekeilmiö, vanha rakennuskanta ja haavoittuva väestö, ja kohdentaa toimia juuri näille alueille. (Neumann ym. 2026; Swanson 2021.)
Menettelytapojen oikeudenmukaisuuden näkökulma muistuttaa asukkaiden ottamisesta aiempaa laajemmin mukaan suunnitteluun; päätöksenteon ei pitäisi perustua pelkästään kartta-aineistoihin ilman vuoropuhelua asukkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa (Neumann ym. 2026). Korjaavan oikeudenmukaisuuden näkökulmasta haavoittuvuustieto tarjoaa mahdollisuuden tunnistaa pitkään jatkuneen eriarvoisuuden ilmenemismuotoja kaupunkiympäristössä ja kohdentaa sopeutumistoimia ensisijaisesti niille alueille, joiden asukkailla on heikoimmat mahdollisuudet suojautua kuumuudelta. (Prall ym. 2023; Neumann ym. 2026; Juhola 2022.)
Vuorovaikutteinen suunnittelu täydentää dataa kaupunkilaisten näkemyksillä
Haavoittuvuustiedon hyödyntäminen edellyttää, että kaupungeilla on riittävästi tietopohjaa ja tarkoituksenmukaisia arviointimenetelmiä. Kaupunkitason haavoittuvuusanalyysit vaativat useiden erilaisten aineistojen yhdistämistä sekä paikkatietoon perustuvia analyysimenetelmiä, joiden toteuttaminen voi olla aikaa vievää ja resurssi-intensiivistä. (Swanson 2021; Neumann ym. 2026.)
Kattavasta tiedosta huolimatta sopeutumistoimien suunnittelu ei ole yksinkertaista, sillä ilmastonmuutokseen sopeutuminen on monimutkainen haaste, johon vaikuttavat samanaikaisesti useat toisiinsa kytkeytyvät tekijät ja muuttuvat olosuhteet. Sopeutumistoimien suunnittelussa on myös tärkeää huomioida niiden mahdolliset vaikutukset, sillä toimenpiteet eivät välttämättä automaattisesti vähennä haavoittuvuutta, vaan voivat huonosti kohdennettuina jopa vahvistaa alueellista eriytymistä. Erityisen tärkeää on tunnistaa, mistä haavoittuvuus eri väestöryhmissä muodostuu. (Swanson 2021.)
Osallistavalla ja vuorovaikutteisella suunnittelulla voidaan varmistaa, että myös haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien näkökulmat tulevat huomioiduiksi. Suunnitteluprosessin tulee olla läpinäkyvä ja järjestelmällinen, ja sen tueksi tarvitaan monipuolisia osallistamismenetelmiä, joiden avulla saadaan mukaan mahdollisimman monipuolinen joukko kaupunkilaisia: erityisesti vähemmistöjen ja muiden heikommassa asemassa olevien kuulluksi tuleminen tulee varmistaa. Osallisuus tulee varmistaa suunnitteluprosessin eri vaiheissa alusta lähtien, eikä osallistumisen tulisi rajoittua tilanteisiin, joissa suunnitteluratkaisut on jo etukäteen määritelty. Vuorovaikutteisella suunnittelulla voidaan myös näyttää esimerkkiä kaupunkilaisille ilmastotoimien toteuttamisesta ja tukea kaupunkilaisten kykyä edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista. (Tikkakoski ym. 2024.)
Lähteet
Brax, A. 2023. Kuuma kaupunki: Kaavoituksessa ei vielä juuri huomioida lämpösaarekeilmiötä. Verdelehti.fi. Haettu 28.8.2026.
Drebs, A., Suomi, J. & Mäkelä, A. 2023. Urban heat island research at high latitudes — utilising Finland as an example. Boreal Env. Res. 28: 81–96.
European Environment Agency. 2022. Towards ‘just resilience’: leaving no one behind when adapting to climate change. Haettu 28.8.2026.
Helsinki Infoshare 2022. Helsingin lämpöhaavoittuvuusindeksi. Haettu 28.8.2026.
Ilmasto-opas. 2024. Ilmastonmuutos ja kaupungistuminen lisäävät kuumuuden aiheuttamia terveysriskejä. Haettu 28.8.2026.
IPCC, 2023. Summary for Policymakers. Teoksessa Climate Change 2023: Synthesis Report. Contribution of Working Groups I, II and III to the Sixth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Core Writing Team, H. Lee & J. Romero (toim.)]. IPCC, Geneva, Switzerland, 1–34.
Juhola, S., Heikkinen, M., Pietilä, T., Groundstroem, F. & Käyhkö, J. 2022. Connecting climate justice and adaptation planning: An adaptation justice index. Environmental Science & Policy, Vol. 136, 609–619.
Juhola, S. 2023. Säätuhot jakautuvat epätasaisesti – millaista olisi oikeudenmukainen sopeutuminen? Must read.fi. Haettu 28.8.2026.
Kankaanpää, S. 2024. Voimistuviin helteisiin varautuminen ja sopeutuminen Helsingin kaupungissa – esiselvitys. Helsingin kaupungin keskushallinnon julkaisuja 2024:36. Helsingin kaupunki, Ilmastoyksikkö, Kaupunkiympäristön toimiala. Haettu 28.8.2026.
Kazmierczak, A. & Kankaanpää, S. 2016. Ilmastolähtöinen sosiaalinen haavoittuvuus pääkaupunkiseudulla. HSY. Haettu 28.8.2026.
Kivimaa, P., Heikkinen, M., Huttunen, S., Jaakkola, J. J. K., Juhola, S., Juntunen, S., Kaljonen, M., Käyhkö, J., Leino, M., Loivaranta T., Lundberg, P., Lähteenmäki-Uutela, A., Näkkäläjärvi, K., Sivonen, M. H. & Vainio, A. 2023. Ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuuden arviointi. Suomen ilmastopaneelin raportti 1/2023.
Kivimäki M., Batty G. D., Pentti J., Suomi J., Nyberg S. T., Merikanto J., Nordling K., Ervasti J., Suominen S. B., Partanen A. I., Stenholm S., Käyhkö J. & Vahtera J. 2023. Climate Change, Summer Temperature, and Heat-Related Mortality in Finland: Multicohort Study with Projections for a Sustainable vs. Fossil-Fueled Future to 2050. Environ Health Perspect. 131(12):127020. Epub 2023 Dec 27.
Meikle, M., Wilson, J. & Tahseen, Jafry T. 2016. Climate justice: between Mammon and Mother Earth. International Journal of Climate Change Strategies and Management, 8(48), 488 –504.
Neumann, S., Berta, J. M.L, Elliot, T., Bodum, L. 2026. Towards urban climate justice: Integrating social vulnerability in climate adaptation planning. Environmental Development, Vol. 57: 101365.
Nygård, T. 2024. Tavoitteena helteenkestävä kaupunki. Blogiteksti Lahden kaupungin verkkosivustolla. Haettu 28.8.2026.
Lahden kaupunki. 2026. Yleistyvät helteet Lahdessa ja Päijät-Hämeessä: Asukkaiden haavoittuvuustarkastelu 05/2026. Haettu 28.8.2026.
Prall, M., Olazabal, M. & Lehmann, M. 2023. Socio-economic projections in urban climate change adaptation planning: practices and prospects for just adaptation. Habitat Int. 142: 102946.
Rigon, A. 2025. Claiming a role for planning in intersectional climate justice. Cities, Vol. 166: 106194.
Sandell, M. 2024. Tulevaisuuden helleaallot tappavat jopa kuusikymppisiä työikäisiä Suomessakin. Yle.fi. Haettu 28.8.2026.
Schlosberg, D. & Collins L. B. 2014. From environmental to climate justice: climate change and the discourse of environmental justice. WIREs Climate Change, 5(3), SN – 1757-7780.
Swanson, K. 2021. Equity in Urban Climate Change Adaptation Planning: A Review of Research. Urban Planning, 6(4), 287 –297.
Tieteen termipankki. n.d. Lämpösaarekeilmiö. Haettu 28.8.2026.
Tikkakoski, P., Leppänen, S., Mela, H., Luhtala, S., Hildén, M., Mikkola, M., Kühn, T., Naumanen, H., Ahonen, S., Haapala, A., Lilja, S., Tuomenvirta, H., Drebs, A. & Votsis, A. 2024. Kohti ilmastokestävää kaupunkisuunnittelua: Opas ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen edistämiseen alueidenkäytön suunnittelussa, kaavoituksessa ja rakentamisessa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja, 18/2024. Suomen ympäristökeskus.
Kirjoittaja
-
Karolina Toivettula
Projektipäällikkö, Metropolia AmmattikorkeakouluTyöskentelee TKI-hankkeissa Älykäs ja luova kaupunki -innovaatiokeskittymässä ja viimeistelee opinnäytetyötä artikkelin aiheesta LAB-ammattikorkeakoulun ja Lahden kaupungin Helle-hankkeeseen.
Tutustu tekijään