Kysyin ChatGPT:ltä, mitä yhteistä on stokastisella papukaijalla ja savolaisella. Kaikki tekoälyn kanssa kirjoitelleet tietävät oitis vastauksen. – Kun jompikumpi puhuu, vastuu siirtyy kuulijalle.
ChatGPT:n (OpenAI 2025) antama vastaus tosin oli yksitotisempi:
Stokastinen papukaija ja savolainen voivat olla yllättävän samankaltaisia tietyissä yhteyksissä! Molemmat voivat tuottaa toistuvia, mutta ei aina loogisia, lauseita tai ääniä. Stokastinen papukaija (kuten stokastinen prosessi) voi tuottaa satunnaisesti valittuja lauseita, jotka eivät aina noudata selvää rakennetta tai merkitystä, mutta voivat silti kuulostaa järkeviltä osiltaan. Savolainen taas tunnetaan usein murteestaan ja ilmaisutavastaan, joka voi olla monesti hieman epäsuoraa, kiertävää ja toisinaan vaikeasti ymmärrettävää ulkopuolisille.
On sinänsä ymmärrettävää, ettei generatiivisen tekoälyn huumorin tai ylipäätään ilmaisun vivahteiden taju ole vielä täysin huippuunsa viritetty – tai teknisesti ottaen koulutettu (esim. Numminen 2023). Myös sen kulttuurintuntemus ja kontekstitietous voivat olla aukkoisia. Paljon se kuitenkin jo osaa, vaikka ihmisen täytyy olla kriittinen aina, kun lukee tai käyttää hyväkseen papukaijan tuottamaa luonnollisenoloista kieltä tai tekstiä. Se generoi vastauksia kirjoittajan kehotteisiin häkellyttävällä vauhdilla, heittää ilmaan ideoita ja uusia näkökulmia, antaa palautetta, korjaa kieltä, viimeistelee otsikoita ja muuta ilmaisua. Lisäksi se auttaa löytämään erikielisiä lähteitä kirjoittajan argumenttien tueksi – ja kääntääkin ne vielä siinä samalla. Vastuuta faktojen oikeellisuudesta, sanaston osuvuudesta tai tekstin toimivuudesta ei sille kuitenkaan voi automaattisesti sälyttää, vaan se kuuluu ilman muuta kirjoittajalle.
Faktaa ja fiktiota
Papukaijan lörpöttely läppärin näytöllä voi toki olla varmaa faktaa mutta yhtä lailla, ainakin satunnaisesti, silkkaa satuilua, fiktiota (ks. myös Vuorijärvi 2025). Sen tarjoama tuotos on yleensä kieleltään melko hyvää ja virheetöntä, suomeksikin. Hyvin se matkii! Useimmat kirjoittajat, etenkin toista kieltä käyttävät, hyödyntävätkin siksi tekoälyä ennen kaikkea kielentarkistajana tai oikolukijana (esim. Chanpradit 2025).
Tekoäly ja stokastinen papukaija (termistä tarkemmin Bender, Gebru, McMillan-Major & Shmitchell 2021) tekevät siis sen, minkä ne parhaiten osaavat: tuottavat tilastollisesti mahdollisia, sujuvasti ilmaistuja, mutta eivät aina järkeviä, syvällisiä tai täysin virheettömiä sisältöjä. Mitä esimerkiksi tarkoittaa äskeisessä ChatGPT:n vastauksessa lauseen loppuosa: mutta voivat silti kuulostaa järkeviltä osiltaan? Tai sanoisitko itse stereotyyppistä savolaista ilmaisutapaa kiertäväksi?
Lukijan näkökulmasta on joka tapauksessa merkityksellistä tietää, onko tekstin tehnyt tekoäly vai kirjoittajaksi oletettu henkilö. Varmasti sitä ei taideta pystyä millään sovelluksilla todistamaan, mutta tekstin prototyyppisistä piirteistä sitä voi jotenkuten päätellä. Tieto tekstin alkuperästä vaikuttaa olennaisesti siihen, miten tekstiin suhtaudumme.
Tekstistä tuttuja papukaijapiirteitä
Tekstin pintatason täydellinen virheettömyys kielii usein siitä, ettei sen kirjoittaja ole inhimillisesti erehtyväinen, vaan nimenomaan kone. Kokeneinkin inhimillinen kirjoittaja tekee toisinaan typoja. Sujuvahko tekoälyteksti ei sellaisenaan silti läheskään aina ole jakelu- tai julkaisuvalmis, koska kaija sotkeutuu helposti omiin maneereihinsa ja jumittuu toisteisiin retorisiin kuvioihin. Juuri papukaijamainen samojen sanojen tai rakenteiden toistelu muutoinkin harmittaa vaihtelunhaluista lukijaa. Oireita kaavamaisuudesta näkyy tekstin alun savolaiskuvailussakin. Tekoälyn taustalla olevien laajojen kielimallien toiminta perustuu seuraavien sanojen ennustamiseen (esim. Numminen 2023), mutta lukukokemusta tekstin liiallinen ennustettavuus ei piristä.
Englannin kielen käyttäjät (esim. Losey 2024; Samuel 2024) ovat tunnistaneet sanoja ja fraaseja sekä tekstirakenteita, jotka papukaijamaisesti toistuvat tekoälytuotoksissa. Englanniksi kaijan suosikkisanastoon kuuluvat muun muassa hankesuomessakin taajaan – tässä käännettyinä – esiintyvät muotisanat: innovatiivinen, ekosysteemi, synergia, navigoida, matka, tulevaisuuskestävä, keihäänkärki, ketterä tai paradigman muutos. Kuulostanevat tutuilta? Englannista se myös nappaa mallin kirjoittaa isolla alkukirjaimella sanoja, jotka suomessa eivät sitä todellakaan ansaitse. – Jo tässä kohtaa onkin hyvä huomata, ettei kirjoittajan kannata ryhtyä imitoimaan papukaijan retoriikkaa omassa tekstissään.
Suomenkieliseen aineistoon pohjautuvaa papukaijasanastoa en vielä ole kohdannut, mutta joitakin tekoälylle tyypillisiä fraaseja, ilmaisutapoja ja rakenteita tulee toistuvasti vastaan. Ne on kaikki omittu muualta, muista kielistä ja kulttuureista, sillä generatiivinen tekoäly kirjoittaa tilastollisiin todennäköisyyksiin perustuen, ei luo mitään uutta tai omaperäistä. Suomen kielen rakennepiirteistä arvelen etenkin lauseenvastikkeiden ja pääluokan, aktiivi vai passiivi, valinnan tuottavan sille vaikeuksia.
Tekoälytekstiä leimaa joltinenkin mekaanisuus tai standardinomaisuus. Se näkyy vastauksille tyypillisinä aloitus- ja lopetustapoina sekä kohosteisina metatekstuaalisina siirtyminä (Losey 2024), yleisimmin lukijaa opastavina viittauksina eteenpäin, sekä luetelmamuodon ylenpalttisena suosimisena. Yhteenvedon tai lopetuksen voisi kirjoittaa tekstiin niitä erikseen korostamattakin (vrt. Lopuksi tai Yhteenvetona voidaan todeta). Metatekstin ja luetelmien runsasta käyttöä esimerkiksi tekstiä sidostamassa taas voisi pitää kirjoittajan ounasteluna, ettei lukija muuten pysy perässä; esimerkkinä Ennen kuin siirrytään yksittäisiin teemoihin, on kuitenkin hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, miksi juuri nämä näkökulmat on valittu. Konventio on tuttu myös presidentillisestä kielenkäytöstä, jossa vastaanottaja viritetään ennakolta kuulemaan ja muistamaan esityksen kolme pointtia.
Valepukuja ja roolinottoa
Tekoälyä on verrattu ihan aiheesta poliitikkoon, joka puhuu sujuvasti paljon, mutta yleistävällä tasolla, ilman yksityiskohtia ja omakohtaista kokemusta asiasta (Losey 2024). Selvää mielipidettä kaijasta ei saa irti. Lukijalle tekoälyn ja poliitikon tekstit menevät yleensä täydestä, jos ne käsittelevät aiheita, jotka eivät ole lukijan omaa asiantuntijuusaluetta. Asiantuntija taas kykenee helpommin havaitsemaan virheet, vinoumat ja vajeet. (Grimberg & Mason 2025.) Diplomaattinen tekoäly käyttää asiallista ja neutraalia kieltä (Losey 2024). En esimerkiksi ole kertaakaan kuullut kaijan kiroilevan, mutta en ole siihen kyllä kehottanutkaan. Vahvojen tunteiden ilmaisu ei muutenkaan ole tekoälylle ominaista. Jos haluaa tekoälyn tuottavan slangia, murretta tai veikeitä kielikuvia, niitä on erikseen pyydettävä. En silti usko sen puhuvan esimerkiksi vanhan liiton poliitikoiden tapaan nahkurin orsista, puolivallattomista poikamiehistä tai jytkystä. Vertauskuvat ja anekdootit eivät ole sen vahvinta alaa.
Papukaija voi pukeutua myös tutkijan höyheniin. Sen huomaa kaijan tavasta muotoilla argumenttinsa tieteelliselle tekstille tyypillisin varauksin, rajauksin tai modaalisten kielenainesten avulla (termistä tarkemmin ks. Tieteen termipankki). Vilkaistaan vielä alkutekstin suoraa sitaattia: papukaija ja savolainen voivat olla; eivät aina noudata; joka voi olla hieman epäsuoraa; toisinaan vaikeasti ymmärrettävää. Lukija huomaa kyllä, ettei kaija ole koskaan käynyt Kuopiossa. Tieteestä tuttuja ovat myös ehdolliset vastaukset tyyliin yhtäältä ja toisaalta. Savolaisittain siis: suattaaha se olla niinnii, vuan voipha se olla näennii. Tekoäly väistelee vastuutaan ja jättää itselleen helpon poistumistien siltä varalta, että sattuisi olemaan väärässä.
Palautetta pyytäessään kirjoittaja voi niin ikään hyödyntää papukaijan kykyä esiintyä eri rooleissa (Samuel 2024). Se asettuu kommentoidessaan mielellään vaikkapa vertaisarvioijan, asiakkaan, esihenkilön tai rahoittajan asemaan ja matkii osaavasti hänen ääntänsä. Viime kädessä kirjoittaja päättää itse, miten palautteeseen suhtautuu ja mitä siitä ottaa vastaan.
Kaikkinensa tuottavan tekoälyn tekstitaidot ja niiden rajat muistuttavat inhimillisen kirjoitustaidon erityislaadusta. Toiston uhallakin korostan: kone kirjoittaa, ihminen luo.
Papukaijan ja kirjoittajan kumppanuussuhde
Puutarhassa tietyt kasvit parantavat toistensa ominaisuuksia, kun ne saatetaan kasvamaan vieretysten. Niitä kutsutaan kumppanuuskasveiksi. Vastuullista vuoropuhelua tekoälyavustajan kanssa käyneet kirjoittajat tunnistanevat analogian. Kielimallit on koulutettu ihmisen tuottamilla teksteillä – nyt on tekoälyn vuoro ”kouluttaa” niillä ihmisiä. Tai ainakin antaa jotain takaisin, kuten se jo tutkitusti tekeekin.
Esimerkiksi tuoreissa systemaattisissa kirjallisuuskatsauksissa (Khalifa, Mohamed & Albadawy 2024; Chanpradit 2025) todetaan, että generatiivinen tekoäly, kuten ChatGPT, parantaa tekstin tekijän tehokkuutta, luovuutta ja sujuvuutta tekstin tekemisen kaikissa vaiheissa ja säästää samalla merkittävästi kirjoittajan aikaa (samoin Imran & Almusarrafh 2023). Jopa 50 prosentin ajansäästöistä on raportoitu (Samuel 2024). Lisäksi tekoälysovellukset auttavat tekemään kirjoittamistehtävästä kirjoittajalle houkuttelevamman sekä vähentävät tyhjän näytön kammoa ja muita kirjoittamisen pelkoja (myös Vuorijärvi 2024). Saavutettavuudeltaan niiden mahdollistama tuki on jatkuvaa ja varsin ylivertaista. Murtaessaan kielimuureja ne tarjoavat tukeaan eri kieli- ja kirjoittajaryhmille, tarvittaessa myös personoidusti.
Chanpraditin (2025) katsauksen aineistona oli 30 empiiristä tutkimusta eri puolilta maailmaa ja tutkittujen käyttämä kieli englanti joko ensimmäisenä tai toisena kielenä. Tutkitut olivat kaikki korkeakouluopiskelijoita ja kirjoittivat akateemisia tekstilajeja. Osapuolten yhteistyöstä tunnistetut hyödyt ovat kuitenkin siirrettävissä muihinkin kirjoittamistilanteisiin oletuksella, että kirjoittamisprosessi viedään läpi eettisesti kestävällä tavalla: mahdollisimman läpinäkyvästi ja muun muassa tekijyyttä, tietosuojaa ja lukijoiden moninaisuutta kunnioittaen (esim. Ikola 2023; Tammes-Peters 2025, 15–17).
Tutkimuksessa on myös havaittu, että aiheen asiantuntemuksen, kehotteiden laatimistaidon ja tekoälyn lukutaidon lisäksi etenkin uteliaisuus, kokeilunhalu ja tekoälyn toistuva käyttö parantavat parhaiden tekoälyä käyttävien kirjoittajien saamia tuloksia (Grimberg & Mason 2025). Kuulostavat aivan papukaijan perusominaisuuksilta, eikö totta?
Kirjoittaminen on monesti hidasta ja yksinäistä puuhaa. Sparraajalle tai puhekaverille olisi näytön äärellä usein kysyntää. Se tekisi tekstityöstä vahvemmin vuorovaikutteista. Papukaija ei korvaa kollegaa, ohjaajaa tai dialogia inhimillisen lukijan kanssa. Se voi kuitenkin olla kirjoittamisprosessissa aina läsnä – kuuntelemassa, ehdottamassa, kyseenalaistamassa, kannustamassa. Se ei väsy, vaikka sama lause muotoiltaisiin viidettä kertaa. Se ei kyllästy, jos idea hakee vielä muotoaan, tai moiti, kun teksti takeltelee. Parjattu papukaija voi tarjota kirjoittajalle jotain, mikä on pelkkää työkalua arvokkaampaa (Godwin-Jones 2024, 5): kumppanin, joka on aina paikalla, kun ajatus kulkee – tai kun se ei kulje.
Koettu on, kuinka kumppanina aina vireä papukaija voi kirjoittamisen solmukohdassa yllättää ja ehdottaa ideaa, näkökulmaa tai ilmaisua, jota ei itse olisi tullut ajatelleeksi. Kuitenkin vasta kirjoittajan kokemus, arviointikyky ja kontekstin taju tekevät ehdotuksesta käyttökelpoisen – ja tekstiin tuotuna vastuullisen valinnan.
Lähteet
Bender, E. M., Gebru, T., McMillan-Major, A. & Shmitchell, S. 2021. On the dangers of stochastic parrots: Can language models be too big? New York: Association for Computing Machinery, 610–623.
Chanpradit, T. 2025. Generative artificial intelligence in academic writing in higher education: A systematic review. Edelweiss Applied Science and Technology 9(4), 889–906.
Godwin-Jones, R. 2024. Distributed agency in second language learning and teaching through generative AI. Language Learning & Technology 28(2), 5–31.
Grimberg, E. & Mason, C. 2025. Unlocking proficiency: Experts’ views on the use of generative AI. Qeios.
Ikola, J. 2023. Eettinen tekoäly – miten AI:ta käytetään vastuullisesti. AI-Sanomat. Haettu 9.5.2025.
Imran, M. & Almusarrafh, N. 2023. Analyzing the role of ChatGPT as a writing assistant at higher education level: A systematic review of the literature. Contemporary Educational Technology 15 (4).
Khalifa, M. & Albadawy, M. 2024. Using artificial intelligence in academic writing and research: An essential productivity tool. Computer Methods and Programs in Biomedicine Update 5.
Losey, R. 2024. Stochastic parrots: How to tell if something was written by an AI or a human? EDRM-blogi. Haettu 2.5.2025.
Numminen, L. 2013. Mitä ovat suuret kielimallit ja miten ne toimivat? Finnish. Haettu 1.5.2025.
OpenAI 2025. ChatGPT 4.0. Mitä yhteistä on stokastisella papukaijalla ja savolaisella? Haettu 14.3.2025.
Samuel, A. 2024. Should you write with gen AI? Harvard Business Review. Haettu 2.5.2025.
Tammes-Peters, H. 2025. Ohjeistus generatiivisen tekoälyn hyödyntämisestä työn tukena ja apuvälineenä julkisessa hallinnossa. Valtionvarainministeriön julkaisuja 2025:9. Helsinki: Valtionvarainministeriö.
Tieteen termipankki n.d. Modaalisuus, modaliteetti. Haettu 2.5.2025.
Vuorijärvi, A. 2024. Asiantuntija tanssii tekstien kanssa 1/2: Tekoälystä nostetta kirjoittamiseen. Sotemuotoilijat. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Haettu 2.5.2025.
Vuorijärvi, A. 2025. Plagiaatti on polyesteriä – uutta tekoälysanastoa. Metrospektiivi Pop. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Kirjoittaja
-
Aino Vuorijärvi
Yliopettaja, Metropolia AmmattikorkeakouluAino Vuorijärvi on suomen kielen ja viestinnän yliopettaja, joka arvostaa hyvin hengittäviä tekstejä, mutta myös dialogia sananarvauskoneen kanssa.
Tutustu tekijään
