Tilastot kertovat armotonta kieltä suomalaisten nuorten huumeiden käytöstä. Nuorten osuus huumeita ongelmallisesti käyttävistä on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Tämä asettaa haasteita päihdepalveluiden kehittämiselle. Vuonna 2023 huumemyrkytyskuolemat lähes kaksinkertaistuivat edelliseen vuoteen verrattuna ja erityisesti alle 25-vuotiaitten ikäryhmässä kasvu oli suurta. (Tilastokeskus 2024.) Nuorten pahoinvointi yhteiskunnassa on kokonaisuudessaan lisääntynyt koronavuosien ja yhteiskunnan arvojen kovenemisen myötä. Samanaikaisesti palveluita on heikennetty.
Tässä artikkelissa pohditaan keinoja, joilla voidaan vahvistaa huumeriippuvuuteen sairastuneiden nuorten aikuisten päihteettömyyteen sitoutumista. Kirjoitus perustuu kuntoutuksen (YAMK) tutkinto-ohjelman tutkimukselliseen kehittämistyöhöni Nuorten aikuisten päihdepalveluprosessin kehittäminen päihteettömyyteen sitoutumisen edistämiseksi asiakkaiden näkökulmasta (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2025), joka on luettavissa Theseuksessa.
Tutkimuksellinen kehittämistyö toteutettiin Keski-Uudenmaan mielenterveys- ja päihdepalveluissa, ja sen tarkoituksena oli kehittää nuorten aikuisten päihdepalveluprosessia. Aihetta lähestyttiin kuvaamalla asiakkaiden näkökulmasta nuorten aikuisten päihdepalveluprosessia ja tekijöitä, jotka olivat edistäneet ja estäneet päihteettömyyteen sitoutumista prosessin aikana. Lisäksi kuvattiin asiakkaiden näkemyksiä nuorten aikuisten päihdepalveluprosessin kehittämistarpeista. Kehittämistyö toteutettiin haastattelemalla nuoria, ja se kuvastaa siten heidän omia näkemyksiään heitä itseään koskevasta asiasta.
Monimutkainen päihdepalvelujärjestelmä
Suomen päihdepalvelujärjestelmä on nuorten aikuisten näkökulmasta monimutkainen ja vaikea hahmottaa. Paikkakuntien välillä on suuria eroja palveluiden määrän, laadun ja saatavuuden osalta. Niitä voidaan tarjota sosiaali- tai terveydenhuollon palveluina tai kokonaan erillisinä päihdehuollon palveluina. Kunnat tuottavat päihdepalveluita itsenäisesti ja yhteistyössä toisten kuntien kanssa, ja lisäksi osa palveluista ostetaan yksityisiltä toimijoilta. (Mäkilä ym. 2022, 15–20.) Päihdekuntoutusjakson voi myös maksaa itse, mutta tämä edellyttää nuorelta tai hänen perheenjäseniltään mahdollisuutta satsata jaksoon huomattava summa rahaa.
Nuoren kannalta ei ole suurtakaan merkitystä, kuka palvelun on järjestänyt, kunhan se on helposti saatavilla. Valitettavasti tämä ei tutkimusten mukaan usein toteudu. Osa palveluista on kaukana, esimerkiksi toisella paikkakunnalla, tai tietoa palveluista on vaikea löytää. Ajan varaaminen ei onnistu, jos varauksen voi tehdä vain puhelimitse tai netin kautta eikä nuorella ole puhelinta tai nettiliittymää. (Mäkilä 2022, 22–25.) Tiedon puute palveluista ja palveluihin pääsemisen vaikeus ovatkin tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten perusteella keskeisiä esteitä päihteettömyyteen sitoutumiselle kuntoutumisprosessin aikana.
Asiakkaat hahmottavat päihdepalveluprosessin eri tavalla kuin ammattilaiset. Nuorten näkökulmasta prosessiin kuuluvat virallisten päihdepalveluiden tuottamien hoito- ja kuntoutusmuotojen lisäksi ennen päihdepalveluita saadut palvelut, kuten lastensuojelun jälkihuollolta tai rikosseuraamuslaitoksen työntekijöiltä saatu apu ja tuki. Myös päihdekuntoutuksen jälkeen saatu koulu- tai työkokeilupaikka on nuorten näkökulmasta osa omaa päihdepalveluprosessia, koska se edistää heidän päihteettömyyteen sitoutumistaan.
Nuoret laskevat omaan kuntoutumisen prosessiinsa mukaan myös aikaisemmat raitistumisyrityksensä sekä retkahdukset päihteiden käyttämiseen uudestaan. Näiden erilaisten vaiheiden kautta nuoret kertoivat motivaationsa raittiutta kohtaan kasvaneen, ja jotain oli epäonnisistakin yrityksistä aina opittu. Palveluita kehitettäessä onkin ymmärrettävä, että riippuvuussairauden kanssa kamppailu on hyvin vaikeaa ja vaatii usein monia hoitoyrityksiä ennen toivottua lopputulosta. Asiakkaan ajankohtaista motivaatiota ei tule kyseenalaistaa aikaisempien epäonnistumisten perusteella (Mäkilä 2022, 45–46).
Yhteistyöllä palveluita, jotka ovat enemmän kuin osiensa summa
Päihderiippuvuudesta toipuminen vaatii pitkäaikaista sitoutumista kokonaisvaltaiseen elämänmuutokseen. Riippuvuus vaikuttaa elämään kokonaisuudessaan, joten myös kuntoutuksen on oltava kokonaisvaltaista. (Lahti & Pienimäki 2004, 138.) Tutkimukselliseen kehittämistyöhön osallistuneet nuoret nimesivätkin päihteettömyyteen sitoutumista edistäneitä asioita hyvin laajalla skaalalla turvallisesta ja riittävän tiiviistä hoitosuhteesta kuntoutuksessa opittuun arkirytmiin, uusiin harrastuksiin, rikosseuraamusten suorittamiseen ja kuntoutusrahaan. Palveluita järjestettäessä on tärkeää tiedostaa nuorelta vaadittavan elämänmuutoksen kokonaisvaltaisuus ja se, että apua tarvitaan hyvin monella eri saralla.
Yhteistyö eri työntekijöiden välillä on välttämätöntä. Monella nuorella on ympärillään monia eri tahojen työntekijöitä. Päihdepalveluiden ei pidä jäädä irralliseksi toimijaksi kuntoutujan elämässä, kun niin moni asia vaikuttaa toipumiseen. Verkostoyhteistyö on tärkeä osa palveluprosessia, jotta nuoren tilanne tulee huomioiduksi kokonaisuutena. (Lindh & Lappi 2018, 28–29.)
Päihteettömyyteen sitoutumisen vahvistaminen
Tutkimuksellisen kehittämistyön mukaan tärkeimpiä päihteettömyyteen sitoutumista edistäviä tekijöitä olivat vertaisuus, läheisten tuki sekä irrottautuminen päihdepiireihin liittyvistä ihmissuhteista. Päihdevieroitusosastolla ja kuntoutusyhteisöissä toimivat vertaisohjaajat valoivat esimerkillään toivoa siihen, että päihteetön elämä on mahdollista. Vertaisohjaajalle nuoret kertoivat uskaltavansa puhua avoimesti ilman pelkoa tuomitsemisesta, ja lisäksi nuoret kokivat saavansa näiltä hyviä neuvoja tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kuntoutuksesta saadut toipuvat kaverit olivat niin ikään hyvin merkittäviä. Kaverisuhteet olivat tärkeitä päihteettömän tekemisen keksimiseksi ja tuen saamiseksi silloin, kun oli päihdemielitekoja. Kaikki kehittämistyöhön osallistuneet nuoret mainitsivat myös itsehoidolliset ryhmät tärkeänä tukena oman päihteettömyyteen sitoutumisensa kannalta. Osa pidempään raittiina olleista kuntoutujista oli itsekin saanut toimia jossain tilanteessa vertaisen roolissa, minkä koettiin antaneen voimaa omaan toipumiseen.
Perheen tuki on nuorille ensiarvoisen tärkeä päihteettömyyteen sitoutumisen kannalta. Perhe oli auttanut nuoria hakemaan apua ja tukenut hoidon ja kuntoutuksen aikana. Nuoret olivat saaneet taloudellista ja aineellista tukea ja apua asioiden hoidossa. Osa oli saanut asua perheenjäsenten luona, kun ei ollut omaa asuntoa. Perheeltä saatu rohkaisu ja positiivinen palaute onnistumisista koettiin palkitsevana ja välien korjaantuminen perheenjäseniin oli itsessään tärkeää.
Tulosten mukaan yhteydenpidon katkaiseminen päihteitä käyttäviin kavereihin oli nuorille toipumisen kannalta yksi tärkeimmistä asioista. Jokainen haastatelluista mainitsi sen tukeneen sitoutumista päihteettömyyteen. Melkein kaikki mainitsivat poistaneensa somesta kokonaan sovellukset, joiden kautta pitivät aiemmin yhteyttä toisiin käyttäjiin, tai ainakin he olivat estäneet eri sovelluksissa käyttömaailmasta tutut henkilöt. Sosiaalisen median ja erilaisten sovellusten merkitys päihteiden hankkimisen ja käyttäjien keskinäisten yhteydenpidon kannalta oli tutkimuksellisen kehittämistyön mukaan nuorilla muutenkin suuressa roolissa.
Päihteettömyyteen sitoutumista estävät tekijät ja palveluiden kehittämistarpeet
Suuri osa nuorten esille tuomista päihteettömyyteen sitoutumisen esteistä kohdistui tämän tutkimuksellisen kehittämistyön mukaan päihdepalveluiden prosessin alkuvaiheeseen ja hoitoon pääsemiseen. Nuoret kokivat, että tietoa palveluista oli vaikea löytää. Vointi saattoi olla niin heikko, että omat voimavarat eivät riittäneet yhteydenottoon tai sovitusta tapaamisajasta huolehtimiseen. Lisäksi jonotusaika päihdevieroitusyksikköön tai kuntoutukseen tuntui nuorista pitkältä ja osalla vointi meni jonotuksen aikana vielä hurjasti alaspäin.
Elämän kuormitustekijät muodostivat tutkimuksellisen kehittämistyön perusteella monelle nuorelle vakavan esteen päihteettömyyteen sitoutumiselle. Kamppailu toimeentulosta ja monimutkaiset hoitamattomat asiat saattoivat saada nuoren tuntemaan, että olisi helpompi vaan jatkaa entistä elämäntapaa, jossa ei edes yritä kantaa vastuuta. Taloudellisen tilanteen vaikutus on havaittu myös aiemmissa tutkimuksissa. Salmisen (2019) mukaan nuoren vaikea taloudellinen tilanne kasvattaa stressiä ja vaikeuttaa kuntoutumista. Rahattomuus myös rajoittaa nuoren mahdollisuuksia toimia ja tehdä mielekkäitä asioita. (Salminen 2019, 398.) Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni nuoret nostivat mielekkään tekemisen esiin tekijänä, joka auttaa kannattelemaan päihteettömyyttä. Nuoret toivoivat päihteettömien vapaa-ajan toimintojen kehittämistä. He ehdottivat muun muassa maksuttomien harrastusmahdollisuuksien järjestämistä, harrastuksiin suunnattua taloudellista tukea sekä sellaisen paikan perustamista, missä on mahdollista löytää ystäviä ja toipujien verkostoa sekä päihteetöntä tekemistä.
Tulokset olivat yhteneväiset aikaisemman tutkimustiedon kanssa. Tutkimuksellinen kehittämistyöni toi keskusteluun mukaan huumeriippuvuudesta toipuvien nuorten aikuisten näkökulman. Sen tuloksia voidaan hyödyntää nuorten aikuisten päihdepalveluprosessin suunnittelussa ja kehittämisessä.
Lähteet
Lahti, J. & Pienimäki, A. 2004. Päihdekuntoutus rakentuu sosiaaliselle perustalle. Teoksessa Karjalainen, V. & Vilkkumaa, I. (toim.) Kuntoutus kanssamme. Ihmisen toimijuuden tukeminen. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus.
Lindh, J. & Lappi, C. 2018. Hallinnan rationaliteetit sosiaalisessa kuntoutuksessa. Kuntoutus 41(4), 20–33.
Mäkilä, A., Jurvanen, S., Helfer, A., Huhta, H. & Pitkänen, T. 2022. Polkuja päihdepalveluihin: selvitys päihdepalveluiden saatavuudesta ensimmäisellä hakukerralla. Päihdeasiamiestoiminta 2022. Nuorisotutkimusseuran/Nuorisotutkimusverkoston verkkojulkaisuja 170.
Salminen, J. 2019. Nuoren kuntoutusrahan luoma osallisuus toimintamahdollisuuksina. Yhteiskuntapolitiikka 84(4), 393–402.
Tilastokeskus 2024. Nuorten huumekuolemat lähes kaksinkertaistuivat vuonna 2023. Uutinen 28.11.2024. Helsinki. Haettu 3.4.2025.
Kirjoittaja
-
Tiia Niemi
Sairaanhoitaja, Keski-Uudenmaan hyvinvointialueSairaanhoitaja (YAMK), kuntoutuksen YAMK tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Tiialla on pitkä työkokemus sairaanhoitajana psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa sekä viimeisten neljän vuoden ajalta päihdeavokuntoutuksen työntekijänä ja kehittäjänä.
Tutustu tekijään