Suomessa on alati paheneva pula terveydenhuollon ammattilaisista. Yhtenä ratkaisuna tähän on kehitetty maahanmuuttajille suunnattu toiminnallisesti kaksikielinen sairaanhoitajakoulutus (TOKASA), jossa suomen kieli opiskellaan osana sairaanhoitajan ammattiopintoja. Ammattitaitoa edistävä harjoittelu on merkittävä osa sairaanhoitajan koulutusta, jonka aikana TOKASA-opiskelijat oppivat sekä hoitotyön ammattiosaamista että suomen kieltä.
Suomalainen terveydenhuolto tarvitsee kansainvälisiä osaajia
Euroopan terveydenhuoltojärjestelmät ovat kasvavan paineen alla väestörakenteen muutoksen, väestön ikääntymisen, työvoimapulan sekä terveydenhuollon tarpeiden monimutkaistumisen vuoksi (European Comission 2024; WHO 2022). Yli 65-vuotiaiden osuuden arvioidaan nousevan vuoteen 2050 mennessä 30 prosenttiin EU:n väestöstä, mikä lisää merkittävästi pitkäaikaishoidon ja muun sairaanhoidon tarvetta (Eurostat 2021). Suomi on yksi Euroopan nopeimmin ikääntyvistä valtioista (Alho ym. 2023). Samaan aikaan hoidon tarpeen lisääntyessä ja työikäisten ikäluokkien pienentyessä sairaanhoitajapula kasvaa alanvaihdon ja eläköitymisen seurauksena. Vuoteen 2030 mennessä arviolta noin 25 prosenttia Suomen julkisen sektorin sairaanhoitajista eläköityy (Keva 2022). Euroopan tasolla arvioitiin vuonna 2024 olevan noin 1,6 miljoonan sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen vaje, ja vuoteen 2030 mennessä sen ennustetaan kasvavan neljään miljoonaan (European Commission 2024). On siis ilmeistä, että suomalainen terveydenhuolto tarvitsee kansainvälisiä osaajia.
Tähän tarpeeseen vastaamiseksi TOKASA-hankkeessa kehitettiin ja pilotoitiin toiminnallisesti kaksikielinen sairaanhoitajakoulutus, jossa maahanmuuttajataustainen, muuta kuin suomea äidinkielenään puhuva opiskelija saa sekä eurooppalaisen sairaanhoitajan tutkinnon että riittävän suomen kielen taidon työllistyäkseen suomalaisille työmarkkinoille. Opiskelijat oppivat suomen kielen toiminnallisesti integroituna hoitotyön opintoihin funktionaaliseen kielenoppimiskäsitykseen pohjautuen (Aalto ym. 2009). TOKASA-koulutukseen haetaan yhteishaun kautta, ja se on ollut vuosittain yksi koko maan suosituimmista hakukohteista. Hanketta toteuttavat Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Tampereen ammattikorkeakoulu TAMK ja sitä rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. (Repo Jamal 2024.) TOKASA-koulutusmallista ja pedagogiikasta voi lukea tarkemmin täältä.
Ensimmäiset TOKASA-ryhmät (n=42 opiskelijaa) aloittivat opintonsa Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja Tampereen ammattikorkeakoulussa tammikuussa 2022. Ryhmien opiskelijoita seurattiin arviointitutkimuksessa opintojen alusta niiden päättymiseen saakka. Tässä artikkelissa raportoidaan TOKASA-opiskelijoiden kokemuksia ammattitaitoa edistävästä harjoittelusta sekä tarkastellaan muutoksia seuranta-aikana. Ensimmäinen haastatteluaineisto (n= 24) kerättiin touko-joulukuussa 2022 opiskelijoiden ensimmäisten harjoittelujaksojen jälkeen. Seuranta-aineisto (n=16) kerättiin huhti-toukokuussa 2024, jolloin opiskelijoilla oli jo 4–6 harjoittelujaksoa suoritettuna.
Ensiaskelet kohti uutta kieltä ja ammattia
Opiskelijat suorittivat ensimmäisen harjoittelujaksonsa erilaisissa ikääntyneiden hoivan ympäristöissä. Harjoittelujaksot sujuivat pääsääntöisesti hyvin, mutta osa opiskelijoista raportoi myös syrjinnän kokemuksia ja epäasiallista kohtelua. Harjoittelut, jotka ajoittuivat jo ensimmäisen lukukauden loppuun, osoittautuivat haastaviksi niille opiskelijoille, jotka eivät osanneet lainkaan suomea ennen TOKASA-opintojen alkua. Osa ohjaajista ei puhunut lainkaan englantia, mikä vaikeutti ohjausta erityisesti näiden opiskelijoiden kohdalla. Ohjaajan kielitaito, asenne ja ohjausosaaminen vaikuttivat opiskelijoiden mukaan paljon harjoittelun kulkuun. Opiskelijat kokivat, että osa ohjaajista kykeni toimimaan rinnakkaiskielisesti suomeksi ja englanniksi sekä luomaan opiskelijalle turvallisen ja rauhallisen ympäristön harjoitella. Hoivakotien asukkaat ja heidän omaisensa suhtautuivat TOKASA-opiskelijoihin pääosin myönteisesti, vaikka suomenkielinen kommunikointi heidän kanssaan tuotti opiskelijoille jonkin verran vaikeuksia.
Ensimmäisissä harjoittelussa opittiin sekä erilaisia hoitotyön taitoja että suomen kieltä. Opiskelijat oppivat etenkin hoitotyön fraaseja ja lyhyitä kehotuksia, joilla ohjattiin asukkaita. Erityisesti rohkeus käyttää suomen kieltä lisääntyi. Harjoittelupaikka oli monelle opiskelijalle ainoa täysin suomenkielinen ympäristö. Opiskelijat kokivat, että heidän oppimistaan edistivät oma oppimismotivaatio sekä ohjaajan kiinnostus ja kärsivällisyys ja kyky käyttää englantia ohjauksen apukielenä. Myös työyhteisön tuki koettiin tärkeäksi. Pariharjoittelu oli opiskelijoiden mieleen, koska sen koettiin tukevan oppimista sekä kielellisesti että ammatillisesti. Harjoittelun ohjauksen välineenä käytössä oli kielisopimus, jonka tarkoituksena oli tehdä opiskelijan kielen oppimisen tavoitteet näkyväksi, sopia kieleen liittyvistä ohjauskäytänteistä sekä lisätä työyhteisöjen kielitietoisuutta.
Kielitaidon kehittyessä moni asia helpottuu
Seuranta-aikana opiskelijoiden suomen kielen taito oli kehittynyt merkittävästi, eivätkä opiskelijat raportoineet enää uusia syrjinnän tai epäasiallisen kohtelun kokemuksia harjoittelupaikoilta. Ohjauksen kielenä oli tässä vaiheessa pääasiassa suomi. Parhaat oppimiskokemukset syntyivät harjoittelupaikoilla, joissa koko työyhteisö osallistui opiskelijan ohjaukseen ja kannusti opiskelijaa yrittämään kielellisesti haastavampia työtehtäviä, kuten suullista ja kirjallista raportointia suomeksi. Myös hoitotyön taidot olivat kehittyneet merkittävästi, ja opiskelijat kykenivät hoitamaan yhä vaativampia työtehtäviä. Opiskelijoista moni oli työllistynyt kesä- tai keikkatöihin harjoittelupaikalleen, mikä myös kertoo hyvästä hoitotyön ja suomen kielen osaamisesta.
Opiskelijat kokivat pystyvänsä kommunikoimaan sujuvasti suomen kielellä kollegoiden, potilaiden ja heidän omaistensa kanssa. Myös kirjalliset työtehtävät suomen kielellä onnistuivat alkuvaiheen harjoitteluja paremmin. Moni opiskelija koki tässä vaiheessa oppineensa ymmärtämään kokonaisvaltaisesti suomalaisen terveydenhuollon prosesseja – esimerkiksi moniammatillisuus oli tullut tutuksi käytännön tasolla. Kielisopimus oli ollut käytössä harjoittelun ohjauksen välineenä opiskelijan, ohjaajan ja opettajan välillä ensimmäisistä harjoittelujaksoista lähtien. Opiskelijat arvioivat sen olevan erityisen tärkeä opintojen alkupään harjoitteluissa, jolloin kielitaito oli vasta kehittymässä. Tässä kohtaa opintoja opiskelijat pystyivät aiempien harjoittelujaksojen kielisopimuksiin palaamalla seuraamaan hyvin kielitaitonsa kehittymistä.
Kielitietoiset työyhteisöt ovat tulevaisuuden menestystekijä
TOKASA-opiskelijoiden harjoittelukokemukset olivat pääsääntöisesti positiivisia, mutta erityisesti opintojen alkupään harjoittelussa esiintyi myös kielivaikeuksia sekä kokemuksia syrjinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta. Opiskelijoiden suomen kielen osaamisen kehityttyä nämä kokemukset kuitenkin näyttivät vähenevän tai loppuvan kokonaan. Niin ikään opiskelijoiden vuorovaikutus kollegoiden ja potilaiden kanssa oli parantunut merkittävästi.
Työyhteisöjen rooli opiskelijan ohjauksessa ja kielitaidon kehittymisessä on merkittävä. Olisikin tärkeää lisätä työyhteisöjen kielitietoisuutta ja kielitietoisia käytänteitä, sillä opiskelijoiden oppimiskokemukset kielitietoisesti toimivilta harjoittelupaikoilta olivat erinomaisia. Yksi konkreettinen keino edistää kielitietoisuutta työyhteisöissä on kielisopimuksen laajamittainen käyttäminen (Lenkola 2024). Kielitietoisissa työyhteisöissä kielen oppiminen nähdään koko työyhteisön tehtävänä (Komppa 2023). Kielitietoiset työyhteisöt kykenevät kahdensuuntaiseen oppimiseen ja opiskelijoiden lisäksi myös ulkomaalaistaustaisten työtovereiden kielitaidon kehittymisen ja integraation tukemiseen.
Myös yksittäisten ohjaajien ammatti- ja kielitaidolla sekä asenteilla oli yhteys opiskelijoiden oppimiseen ja harjoittelukokemukseen. Tärkeää olisi, että ohjaajat kykenisivät toimimaan rinnakkaiskielisesti sekä luomaan opiskelijoille turvallisen ympäristön harjoitella uutta ammattia ja kieltä. Myös opiskelijan oma asenne ja toiminta ovat avainasemassa onnistuneen harjoittelujakson takaamiseksi.
Lähteet
Aalto, E., Mustonen, S. & Tukia, K. 2009. Funktionaalisuus toisen kielen opetuksen lähtökohtana. Virittäjä, 3, 402–423.
Alho, J., Kangasharju, A., Lassila, J. & Valkonen, T. 2023. Maahanmuutto ja työvoiman riittävyys – taloudellisten vaikutusten arviointia. ETLA Raportti, No 132.
European Commission 2024. Health at a Glance: Europe 2024 – Executive Summary. Haettu 19.9.2025.
Eurostat 2021. Ageing Europe – statistics on population developments. Haettu 19.9.2025.
Keva 2022. Kunta-alan eläköitymisennuste 2022–2039. Haettu 19.9.2025.
Komppa J. 2023. Kielitietoiseksi työyhteisöksi: tiedostamista, mahdollisuuksia, oppimista ja resursseja. Työelämän tutkimus, 21 (3), 475–493.
Lenkola H. 2024. Kielisopimus ja kielitietoisuus ammattitaitoa edistävässä harjoittelussa. Teoksessa Repo Jamal, H. & Laiho, S. (toim.) Toiminnallisesti kaksikielinen korkeakoulutus –uusia osaajia Suomen työmarkkinoille. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 146, Helsinki.
Repo Jamal, H. 2024. Esipuhe. Teoksessa Repo Jamal, H. & Laiho, S. (toim.) Toiminnallisesti kaksikielinen korkeakoulutus – uusia osaajia Suomen työmarkkinoille. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 146, Helsinki.
World Health Organization 2022. Health and care workforce in Europe: time to act. Haettu 19.9.2025.
Kirjoittajat
-
Hanna Repo Jamal
Tutkimus- ja kehittämisohjelman johtaja, Metropolia AmmattikorkeakouluHanna Repo Jamal on sairaanhoitaja, opettaja, tutkija ja monikulttuurisuusosaaja. Hän työskentelee tutkimus- ja kehittämisohjelman johtajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa Tulevaisuuskestävä terveys ja hyvinvointi -innovaatiokeskittymässä.
Tutustu tekijään -
Päivi Vartiainen
Erityisasiantuntija, projektipäällikkö, Tampereen ammattikorkeakouluPäivi Vartiainen on kasvatustieteestä väitellyt filosofian tohtori, joka työskentelee Tampereen ammattikorkeakoulussa maahanmuuttoon ja kulttuurienväliseen osaamiseen liittyvissä tehtävissä.
Tutustu tekijään