Tämä tarina on tosi.
Ammattikorkeakoulun asiakasorganisaatiossa oli tunnistettu tarve henkilöstön kehittämiselle. Ammattikorkeakoulusta löytyi sopivaa osaamista. Alustavasti sovittiin koulutuksesta, jonka tavoitteena olisi vahvistaa työelämä- ja vuorovaikutustaitoja sekä tukea yhteisten pelisääntöjen jalkauttamista.
Ammattikorkeakoulusta mukaan valikoitui kaksi potentiaalista kouluttajaa: esihenkilötyön arkea tunteva lehtori sekä työyhteisöjen kehittämiseen perehtynyt psykologi. Ennen sopimuksen allekirjoittamista järjestettiin tapaaminen tavoitteiden kirkastamaksi. Tapaamisessa kouluttajien hälytyskellot alkoivat soida. Alkoi näyttää siltä, että todellinen tarve ei olisikaan työyhteisötaitojen koulutus. Organisaatiossa oli haasteita, joiden ratkaisu olisi vaatinut lähiesihenkilöiden aktiivista puuttumista – ei niinkään ulkopuolista koulutusta. Kouluttaja esitti tarkentavia kysymyksiä ja nosti havaintonsa esiin. Keskustelussa syntyi yhteinen ymmärrys: koulutusta ei kannattanut toteuttaa, koska se ei vastaisi organisaation todellista tarvetta.
Päätös olla järjestämättä koulutusta esimerkkitapauksessa ei tuonut ammattikorkeakoululle rahaa. Miksi se oli silti kannattava?
Osallistujan näkökulma – kohdentaminen estää turhautumisen
Hyvä koulutus edellyttää tarkkaa tarvekartoitusta. Täydennyskoulutuksen onnistuminen edellyttää, että organisaation tarpeiden lisäksi koulutukseen osallistuvien tarpeet on varmasti ymmärretty. Koulutettavien arjen ja osaamistarpeen ymmärtäminen vaatii huolellista valmistelutyötä.
Esimerkkitapauksessa koulutukseen velvoittavia osallistujia ei oltu kuultu lainkaan. Koulutuksella olisi yritetty muokata koko työyhteisön toimintaa, vaikka valtaosa henkilöstöstä toimi jo toivotulla tavalla. Haasteet liittyivät muutamaan yksittäiseen tilanteeseen, joiden ratkaiseminen olisi ollut esihenkilötyön tehtävä.
Koulutus, joka ei kohdennu osallistujille todennäköisesti
- tuntuu suurimmasta osasta täysin turhalta
- paljastaa, ettei organisaation edustajalla ja koulutuksen suunnittelijalla ole ymmärrystä osallistujien tarpeista
- herättää osallistujissa koulutuksen järjestäjään sekä työyhteisöön heijastuvaa turhautumista ja muita negatiivisia tunteita.
Kehitettävä palvelu voi olla toimiva vain, jos siitä on todellista hyötyä käyttäjilleen – tämä kiteytyy myös palvelumuotoilun periaatteissa. Palvelumuotoilun perusajatus on ymmärtää palvelun käyttäjää ennen ratkaisuvaihtoehtojen ja ratkaisujen muodostamista. (Esim. Miettinen & Valtonen 2013, Tuulaniemi 2011.)
Kouluttajan näkökulma – väärin kohdennettu koulutus kuormittaa
Täydennyskoulutuksen järjestäminen ulkopuoliselle organisaatiolle on vaativaa työtä. Usein kouluttajalla ei ole ennakkotietoa ryhmän osaamisesta, tarpeista tai tilanteista. Mikäli tämä koulutus olisi toteutettu, kouluttaja olisi joutunut tilanteeseen, jossa tarve ja sisältö eivät kohtaa. Palautteesta olisi tullut heikkoa riippumatta kouluttajan osaamisesta, ja kokemus olisi voinut heikentää kouluttajan motivaatiota osallistua täydennyskoulutuksien järjestämiseen jatkossa.
Kiviä ja Keitaita 4.0 -tutkimus tuo esiin, että lehtorit kokevat työnsä kuormittavaksi erityisesti tilanteissa, joissa työmäärä ja odotukset kasvavat ilman riittäviä resursseja (Mäki, Kotila, Fred & Kinanen 2024). Sellaisen koulutuksen suunnittelu, joka ei vastaa koulutettavien tarpeita olisi lisännyt juuri tällaista kuormitusta – muun turhautumisen lisäksi.
Parhaimmillaan osallistuminen täydennyskoulutuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen tarjoaa kouluttajalle positiivisia oman ammattitaidon päivittämisen ja verkostoitumisen mahdollisuuksia – ja lisää työn imua.
Asiakasorganisaation näkökulma – luottamus syntyy rehellisyydestä
Maksava asiakas haluaa vastinetta rahoilleen. Jos koulutusorganisaatiolta ostettava koulutus ei vastaa todelliseen tarpeeseen, pettymys leviää nopeasti asiakasorganisaatiossa ja luottamus kumppaniin menetetään.
Esimerkkitilanteessa rehellisyys rakensi luottamusta. Asiakasorganisaatio ymmärsi, ettei koulutus olisi ratkaissut havaittuja ongelmia. Näin avautui mahdollisuus keskustella todellisista juurisyistä ja etsiä kestävämpiä ratkaisuja. Tämänkaltaisissa tilanteissa mahdollistuu tila keskustella syvällisemmin täydennyskoulutuksista, joille organisaatiossa on todellinen tarve.
Koulutettavien näkökulman ja korkeakoulusta tulevien kouluttaja-asiantuntijoiden osaamisen mukaan ottaminen koulutuksen suunnitteluvaiheessa, varmistaa täydennyskoulutusten tarkoituksenmukaisuuden.
Ammattikorkeakoulun näkökulma – pitkän tähtäimen menestys
Ammattikorkeakouluilla on kasvava tarve hankkia ulkopuolista rahoitusta. Uudet rahoitusmallit tukevat korkeakoulujen tuloksellisuutta, TKI-toimintaa ja strategisia valintoja (OKM 2024). Ulkopuolinen tutkimus- ja kehittämisrahoitus on samaan aikaan kasvanut voimakkaasti, mikä heijastaa korkeakoulujen roolin vahvistumista työelämän kumppaneina (Koski 2023).
Täydennyskoulutus on tärkeä osa ammattikorkeakoulujen tehtävää. Samalla siihen liittyy työhyvinvoinnillisia riskejä. Kiviä ja Keitaita 4.0 -tutkimus osoittaa, että yli 60 % lehtoreista kokee resurssien riittämättömyyttä näissä työtehtävissä (Mäki ym. 2024).
On olennaista tarjota vain koulutuksia, jotka:
- vastaavat todelliseen tarpeeseen,
- ovat realistisia toteuttaa ja
- eivät kuormita kouluttajaa kohtuuttomasti.
Kun koulutus suunnitellaan huolellisesti ja tarpeeseen perustuen, syntyy win–win–win –tilanne. Asiakasorganisaatio hyötyy, kouluttaja motivoituu ja ammattikorkeakoulu menestyy.
Onnistunut täydennyskoulutus alkaa oikeasta kysymyksestä
Esimerkkitapaus osoittaa palvelumuotoilun keskeisen periaatteen merkityksen kaikkien uusien palveluiden kehittämisessä – myös täydennyskoulutuksen suunnittelussa. Älä tarjoa ratkaisua ennen kuin tiedät, mikä todellinen ongelma on. (Esim. Miettinen & Valtonen 2013, Tuulaniemi 2011.)
Koulutustarpeen huolellinen tunnistaminen, organisaation näkökulman lisäksi myös koulutettavien näkemys huomioiden, auttaa välttämään turhat koulutukset ja kuormituksen. Kun tähän lisätään korkeakoulun osaajien näkemys jo suunnitteluvaiheesta alkaen, koulutukset tukevat sekä työelämän muutosta että lisäävät opettajien työmotivaatiota ja molempien organisaatioiden hyvinvointia. Käyttäjäymmärryksen myötä asiakasorganisaation tarpeet ja ammattikorkeakoulun koulutusosaaminen kohtaavat kauniisti. Samalla syntyy kumppanuuksia, jotka kestävät ja kantavat tulevaisuuteen.
Lähteet
Koski J. (2023). Korkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kasvu tukee alueen elinvoiman ja osaamisen kehittämistä ammatillisessa korkeakoulutuksessa. Laurea journal. Laurea ammattikorkeakoulu.
Miettinen S & Valtonen A. (2013). Service Design With Theory. Rovaniemi: Lapland University Press.
Mäki, K., Kotila, H., Fred, M. & Kinanen, S. (2024). Kiviä ja Keitaita 4.0. Muuttuva yhteisöllisyys ja pedagoginen ymmärrys ammattikorkeakouluissa. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.
OKM (2025). Korkeakoulujen ja tiedelaitosten ohjaus, rahoitus ja sopimukset. Haettu 19.9.2025. OKM:n verkkosivut.
Tuulaniemi J. (2011). Palvelumuotoilu. 3. painos. Talentum Media Oy.