Jakso 1: Mikä oikeasti on kiertotalouden seuraava askel?

Paxal [00:00:02]: Kuuntelet Rakentavaa purkamista -podcastia, jossa sukellamme rakennusalan kiertotalouden murrokseen. Rakennusala on nyt ison muutoksen kynnyksellä. Mitä tapahtuu, kun purkaminen muuttuu rakentavaksi ja materiaalit saavat uuden elämän? Otetaan siitä selvää. Tämän jakson aiheena on pohtia, mitä kiertotalous on. Minä olen laboratoriopäällikkö Patrik Paxal Metropolian ammattikorkeakoulusta, ja keskustelemassa kanssani on tänään kaksi asiantuntijaa.

Mäntylä [00:00:32]: Anne-Mari Mäntylä Metropoliasta, laboratoriopäällikkö.

Toivanen [00:00:36]: Ja Mia Toivanen KIRA-kasvuohjelmasta eli kiinteistö- ja rakentamisalan kasvuohjelmasta.

Paxal [00:00:39]: Kiitos, ja tervetuloa. Mia, kerrotko lyhyesti, mitä KIRA-kasvuohjelma pitää sisällään?

Toivanen [00:00:45]: KIRA-kasvuohjelma on yhteistyötä. Näin lähes kolmen vuoden jälkeen voi näin sanoa. Se on alan järjestöjen, 15 järjestön yhteinen työkaluohjelma, TKI-toiminnan, yhteistyön, liiketoiminnan ja kaupan kasvun vahvistamiseksi. Teemme aina yhteistyössä, ja meillä on paljon hyviä yhteistyökumppaneita, kuten muun muassa Metropolia. Kiitos kutsusta tänne.

Paxal [00:01:06]: Hieno juttu. Mennään sitten päivän aiheeseen, eli mitä kiertotalous on nimenomaan kiinteistö- ja rakennusalalla?

Mäntylä [00:01:13]: Joo. Kiertotalous on yksi osa kestävästä kehityksestä. Kestävään kehitykseen yleensäkin liittyy kulttuurinen ja sosiaalinen näkökulma sekä ekologinen, teknologinen ja ekonominen näköala. Rakentamisen kiertotalous taas on yksi pieni osa rakentamisen teollisuusalaa ja sen kestävää rakentamista. Kiertotalous on tosiaan pieni osa, missä materiaaleja pyritään kierrättämään ja uudelleenkäyttämään ja niin edelleen. Kokonaisuus on kestävä rakentaminen, kestävä yhdyskuntarakentaminen, ja siellä sitten yksi osa on rakentamisen kiertotaloutta. Mitäs Mialla?

Toivanen [00:02:05]: Voisin nostaa sen vielä vähän haastavammalle tasolle. Tuo taso on jo vaikea nyt. Meillähän siis tietysti, ja palataan tähän varmaan, EU ja sitä kautta, sitten ministeriön kautta tulee vahvaa ohjausta ja tulee vahvempaa ohjausta jatkossa. Toivoisin, että emme jäisi siihen, vaikka nyt sekin on haastavaa, vaan meidän pitäisi ajatella kiertotaloutta ei osana kiinteistö- ja rakentamisalaa, vaan sitä läpäisevänä. Eli ei ole kiertotaloutta, vaan on kiinteistö- ja rakentamisala, johon se integroituu täysin. Suunnittelusta rakentamiseen, purkamiseen, jälleen uusiksi. Rakennustuotteet eivät ole vielä, talot ei ole legoja, eli ei voi purkaa ja käyttää johonkin toiseen tarkoitukseen uusiksi. Meillä ei ole vielä kaikkia dataa niistä ja emme ole huomioineet elinkaarta siinä määrin. Se vaatii meiltä nyt aika isoja ponnisteluita, että me saamme kiertotalouden toimimaan.

Mäntylä [00:02:54]: Sitä just tarkoitin tällä, että kiertotalous on yksi pieni osa. Yhdyskuntarakentaminen on just se, että on suurta ja laajaa tämä kiertotalous, rakentamisen kiertotalous yleensäkin, ja meidän pitää katsoa sitä laajalta alueelta, koko arvoketju, koko rakentamisen arvoketju, mutta myös tietysti kestävän kehityksen ketju ja nämä näkökulmat. Nämä näkökulmat tulevat myös rakentamiseen. Siten saamme kestäviä yhdyskuntia rakennettua.

Toivanen [00:03:28]: Ja sitten se huoli, että mitä se tarkoittaa tällä hetkellä. Sehän on varmaan sellainen paino ihan kaikkien sydämellä. Sitten reagoimme siihen tyypillisesti, että siirretään se paino jollekin. Niinpä meillä on edelleenkin kiertotalousihmisiä, kiertotaloushankkeita, ja tällä tavalla sen saa jokainen pois sydämeltään. Askel askeleelta meidän pitäisi mennä kohti sitä, että meillä ei ole kiertotaloushankkeita, vaan viemme sen osaksi oikeaa toimintaa. On tärkeää, että murrosvaiheessa tietenkin on kiertotalousihmisiä. Meillä oli aikoinaan tietoyhteiskunta ja tietoyhteiskuntaihmisiä. Kuinka hassulta se nyt tuntuu! Toivottavasti parin vuoden päästä me kaikki olemme oman rakennetun ympäristön kiertotalousihmisiä, eivätkä ne ole erillisiä nimekkeitä, vaikka erityisosaamista tarvitaankin. Se integroituisi meillä.

Mäntylä [00:04:16]: Miksi kiertotalous on tärkeää? Voisin tässä luetella muutamia. Rakennusala kuluttaa lähes puolet maailman luonnonvaroista ja tuottaa noin kolmanneksen jätteistä. Kestävyysvaatimukset kasvavat. EU:n ja Suomen ilmastotavoitteet eivät toteudu ilman kiertotaloutta. Mahdollistaa materiaalien arvon säilymisen ja vähentää neitseellisen raaka-aineen tarvetta. Luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Säästää kustannuksia pitkällä aikavälillä. Materiaalien, jätteiden ja logistiikan osalta toimialan ja yritysten kilpailukyky ja vientimahdollisuudet paranevat. Mitäs Mia on näistä mieltä?

Toivanen [00:05:00]: Ilman muuta. Ei ole mitään muuta kuin kannattavaa kestävä liiketoiminta. Jos haemme taloudellista kestävyyttä, se lähtee kiertotalouden ja ekologisen kestävyyden kautta, ja sosiaalisen ja näiden muiden kautta, mutta nyt kiertotalousteemassa, tietenkin. Mitä nopeammin yritykset saavat kiertotalousteeman omaan strategiaansa eikä se ole irrallista, sitä nopeammin myös sitä toteutetaan. Jos se on kestävyysstrategiassa eikä liiketoiminnan ydinstrategiassa, se toteutuu vähän toisella kädellä tai katsoen vähän sivulle. Jotta saamme vauhdilla eteenpäin, toivoisin, että yritykset integroivat sitä nopeasti ydinliiketoimintaan ja ymmärtävät sen mahdollisuudet. Itse asiassa oli mielenkiintoinen, taisi olla Talouselämässä tässä loppuvuonna, artikkeli. Tämä koskee kiertotaloutta yleisesti, ei pelkästään rakennetun ympäristön kiertotaloutta, mutta siellä oli kyllä aika lohdullisesti nostettu 17 tyypillistä kiertotalousväitettä, että miksi se on vaikeaa ja ei onnistu ja vie meiltä, ei ole kilpailuetu oikeasti tai ei sovellu asiakkaan liiketoimintaan -väitteitä. Ne kaikki 17 pystyttiin todistamaan, että kyllä kiertotalous edelläkävijöillä on kannattavaa liiketoimintaa. Toki se ei ollut ihan tässä KIRA-bisneksessä, mutta positiivisia näkymiä eteenpäin.

Mäntylä [00:06:17]: Kyllä, ja brändäyshän on myös nyt yrityksillä ja kiertotaloudessa. Halutaan, että yritykset myös brändäävät jotain enemmän, strategiaa, kyllä, mutta myös ihan brändituotteita. Brändättäisiin joku liiketoiminta, tuote tai palvelu. Se veisi varmaan myös nopeammin eteenpäin. Ihmisethän tykkäävät brändeistä ja juoksevat niiden perässä.

Toivanen [00:06:45]: Kyllä. Joo, ja vaikka menisi ihan aavistuksen, ei saa käyttää viherpesua tietenkään, ei missään nimessä, mutta jos se nostaa sitä profiilia, lisää kiinnostavuutta, niin brändin kautta ehdottomasti.

Mäntylä [00:06:59]: Kyllä. Missä nyt mennään ja mitä tulevaisuudessa? Yhdessä seminaarissa oli, että Suomessa ollaan laatimassa kiertotalouslakia jätelain tilalle, koska jätelakia on aika vaikea soveltaa rakentamiseen ja rakennusosien uudelleenkäyttöön. Siellä on ongelmia varsinkin uudelleenkäytössä, mutta muutenkin, ja sitä on yritetty soveltaa. EU:ssa yritetään taas harmonisoida. Jälleen kerran C-merkintää harmonisoitiin ja rakentamisen suunnittelua on harmonisoitu eurokoodeilla ja niin edelleen. Nyt yritetään sitten kiertotaloutta ja niiden toimia harmonisoida standardeilla tietenkin. Tämä on nyt, että missä mennään Suomessa.

Toivanen [00:07:53]: Voisin tarkastella tästä kasvuohjelman näkökulmasta, kun meillä on paljon kumppaneita ympäri Suomea. Olemme tehneetkin, mainitsen myöhemmin vielä, kiertotalousteemaan liittyviä hankkeita. Myös tämä kumppanuus Metropolian kanssa on ollut sitä. Tämä on lempeän kriittinen ja kannustava näkökulma ehkä kiertotalouteen. Kiertotalous on lähtökohtaisesti paikallista ja alueellista, koska välimatkat ja materiaalien siirtäminen on hankala ja kallista. Meillä on syntynyt paljon, ja perustellusti, tarpeeseen, alueellisia kiertotalousklustereita. Toivoisin, että nämä yhä enemmän välittäisivät tietoa keskenään, hyviä käytäntöjä. Yrityksetkin varmaan voisivat olla enemmän vuorovaikutuksessa keskenään, ettei vain luotaisi näin pieneen markkinaan kuin Suomi kokonaisuudessa, iso maa, mutta pieni markkina, keinotekoisia raja-aitoja ja vielä niin, että ihan kuin jokainen keksisi Suomen eri puolilla kiertotaloutta uudestaan. Se kuulostaa aina vähän pelottavalta. Olen kuullut sellaisia, että aloittelemme tätä meidän kiertotaloustoimintaamme nyt. Se on ihan mahtavaa, mutta tulkaa kysymään edelläkävijöiltä, miten on tehty, koska ne benchmarkkaavat myös kansainvälisiä toimijoita. Olemme Suomessa hyvissä asemissa kansainvälisesti. Meidän pitäisi huolehtia tästä kansallisesta, ettei luotaisi sellaisia alueellisia. Toinen pirstaloiva, siilouttava seikka on myös, että, kuten aluksi sanoinkin, toteutamme uutta asiaa luontevasti ja näin hankemuotoisesti. Hankkeet eivät monesti skaalaudu, niitä ei oteta käyttöön, vaikka iso firma tekisi tai kaupunki ne. Jäävät silti pistemäisiksi tuloksetkin. Otettaisiin nyt hitsi vie nopealla toiminnalla, se on tosi kustannustehokasta taloudellisestikin, levitetään se, mitä on tehty.

Paxal [00:09:37]: Uskallettaisiin kokeilla myös uutta ja tuoda uusia ideoita. Ei aina mentäisi sen muurin taakse, että lainsäädäntö määrittää, että meidän täytyy tehdä jollain tavalla jotain. Vähän piiloudutaan ehkä myös tältä aiheelta. Rohkeasti kokeiltaisiin ja tuotaisiin ideoita ja katsottaisiin, että se saataisiin kannattavaksi liiketoiminnaksi. Siinähän täytyy muuttaa myös se itse ajattelumalli koko ketjussa, rakentamisen ketjussa.

Toivanen [00:10:06]: Kyllä. Sohaisit ihan lempiteemani. Regulaatio ja lainsäädäntö on niin pelottava. Monesti, vaikka olisi jotain tehty onnistuvasti, pelottaa kertoa siitä, ettei vain jäisi kiinni jostain. Kuinka hassua. Tässä pitää opetella koko alan kyllä ihan toisenlaista vuorovaikutusta.

Mäntylä [00:10:22]: Kyllä, että rakentamisen arvoketjut uusiksi ja kiertotalouden arvoketjut rakentamisen arvoketjun osien väliin. Sitten esimerkkejä ja liiketoiminnan mahdollisuuksia. Siitä tulikin jo edellisessä, ekosysteemit ja arvoketjut uusiksi. Hankkeita enemmän ja rohkeasti. Hankkeiden jatkuvuudet, eli nytkin yksi hanke, jossa yritetään yrityksiä saada liikkeelle, mutta myös saadaan jatkuvuus niihin. Esimerkiksi ammattikorkeakoulutkin yrittävät tsempata ja palvella yrityksiä sillä lailla, että saadaan näitä projekteja jatkettua hankkeiden lopetettua.

Toivanen [00:11:08]: Hyvä pointti, etteivät ne jää pistemäisiksi. Mietin liiketoimintakulmassa sitä, että puhutaan kyllä palvelullistamisesta liittyen kiinteistö- ja rakentamisalaan, sitä kaivataan moneen paljon, ja se voisi olla ratkaisu myös kiertotalousasiassa, koska se pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi. Minulla on ikävä ja jälleen provosoiva esimerkki rakennustyömaalta. Aika monesti kuulee esimerkkejä, mutta myös sitä, että kyllä me olisimme ottaneet uudelleenkäyttöön materiaaleja, jos olisimme hoksanneet ajoissa. Siinä vaiheessa kun tunnistetaan tarve, on myöhäistä saada jo käytettyjä materiaaleja, koska ne pitäisi kelpoistaa ja haalia riittävä määrä ja kuljettaa. Sitten se on ollut myöhäistä. Joskus ikävä ihminen minussa on miettinyt, että voiko olla, että se on taktisesti liian myöhäistä, koska se tuntuu aika hankalalta. Siispä tämä juttu pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi, että pystyisi tilaamaan samalla tavalla kuin uutta materiaalia tai lähes yhtä helposti. Siihen on tosi monta mutkaa. Me kaikki tiedämme sen. Ihan materiaalien saamisesta alkaen, koska olemme, kuten sanottu, laaja ja harva asuttu maa. Palvelullistaminen olisi kyllä tarpeen. Olemme osana KIRA-kasvuohjelmaa tehneet KIRA-haasteen, jossa neljä suurinta rakennusyritystä haastoi alaa nimenomaan tuottamaan heille spesifeihin työmaatarpeisiin tai rakennustarpeisiin materiaalia palveluna. Emme ihan ratkaisseet sitä siinä, mutta pääsimme tosi hyviin keskusteluihin. Rakennusyritykset keskenään vaihtoivat kokemuksia, tietoja. Saatiin haastettua alaa, että nyt ollaan tosissaan. Siihen tarvittaisiin joku operaattorin malli tai vastaava. Olen käynyt lukuisia keskusteluja, kuten varmaan muutkin tässä pöydän ääressä ja kuulijat, että tämä on muna-kana-asetelma, että meillä ei ole alustaa. Meillä on alustoja, ne eivät vain ole sellaisessa käytössä, joka kattaisi. Mikä on se malli, markkinamalli esimerkiksi, miten saataisiin kaikki sen saman alustan ääreen? Kuten sanottu, hukkaamme asioita ja aikaa, kun olemme vähän mustasukkaisia omista kanavistamme ja tekemisistämme. Siitä ei tule tehokasta, siitä ei tule sitä kautta bisnestä, siitä ei tule siis kiertotaloutta. Oletteko samaa mieltä?

Mäntylä [00:13:13]: Kyllä. Olen kirjoittanut tänne, että uudet palvelumallit, olisiko logistiikkaorganisaattori hyvä myös rakentamisen arvoketjun toimijoihin?

Paxal [00:13:26]: Pitäisi ehdottomasti, joo, olla, että se palvelumalli toimisi yhtä helposti kuin uusien materiaalien hankinta. Ajattelin, että onkohan tämmöistä hybridimallia joskus mietitty, että osa voisi tulla sieltä kiertotaloustoimijalta, sieltä poolista, sen kautta, mutta osahan voitaisiin ihan käyttää uutta materiaalia, niin kuin tähänkin mennessä. Joustava hybridiratkaisu myös siihen, että ei aina piilouduta sen taakse, niin kuin kun nostit hyvin…

Toivanen [00:13:54]: Kokonaismääriin.

Paxal [00:13:55]: Niin, kokonaismääriin, ja nostit hyvin esimerkkinä sen, että nimenomaan suunnitelmallisuus on siinä haasteena. Kun uusia materiaaleja saa suhteellisen helposti tilattua työmaalle pienellä vaivalla ja pienellä aikataululla, ja kiertotalousmateriaalien kanssa on se haaste, että ne ehkä pitää jotenkin testauttaa ensin ja niiden laadun pitäisi olla homogeenista. Jos edes pienin askelin niin, että otettaisiin ensin käyttöön niin sanottu hybridimalli.

Toivanen [00:14:23]: Kyllä, kyllä, just näin. Jakaa sitä ja skaalata ensin laajempaan käyttöön omassa ja tehdä siitä toimintatapa. Ei tarvitse aina niin pikkuhankkeita, vaan että se olisi juurrutettu.

Paxal [00:14:35]: Nimenomaan

Toivanen [00:14:35]: Vahva suositus.

Mäntylä [00:14:36]: Kyllä. Se alkaa kunnista ja tilaajista se, että suunnitteluohjauksessa ohjataan suunnittelua, että arkkitehdit sitten lähtevät hakemaan niitä esimerkiksi elementtejä. Se ei tarkoita, että esimerkiksi asuinrakennus tarvitsee rakentaa uudelleen käytetyillä elementeillä, vaan sinne voidaan asentaa vaikka kymmenen ontelolaattaa ja sitten haetaan kymmenen ontelolaattaa jostain purkukohteesta. On totta se, että on vaikeaa hankkia näitä raaka-aineita ja rakennusosia, uudelleen käytettyjä rakennusosia, senkin takia, että Suomi on niin pieni maa. Meillä on niin vähän purkukohteita kuitenkin. Raaka-aine loppuu. Tästä voisimme varmaan keskustella vaikka kuinka pitkään. Täällä olisi Mialle ihan liiketoimintalogiikan uudistaminen ja ekosysteemien rakentaminen -kohta. Olet kertonut näistä jo paljon, mutta jaksatko vielä kertoa?

Toivanen [00:15:41]: Varmaan liiketoimintamallit ja niiden mahdollisuudet. Tässä on uusia ideoitu. Palaan äskeiseen kommenttiin vielä, että kun meillä on sitä materiaalia vain niin vähän, niin se olisi se ennakointi, ja siksi se alusta. Tämä on niin tympeä keskustelu, aina se alusta, kaikki siitä kiinni, mutta kyllä ennakoimalla saataisiin asiat. Se on myöhäistä siinä vaiheessa, kun se tarve on todennettu ja sitten ei ikään kuin ehditä. Pitää siirtyä ennakoivaan malliin. Onhan erilaisia kannusteita mietitty. Itse en usko siihen, että regulaatio pelkästään painostaa, tai että se yksinään uudistaisi ja loisi uusia liiketoimintamalleja. Sen täytyy lähteä toimivasta, että se on oikeasti kannattavaa bisnestä. Mainitsit myös tilaajan roolin. Fiksuista tilaajista lähtee kaikki ja kiinteistönomistajan tarpeesta. Hitsi, olkaa kunnianhimoisia. Vaatikaa sellaista, mitä vielä ei ole. Koska on vaikea urakoitsijan ja koko sen ketjun toimia, jos ei siellä ole vahva ohjaus. Tässä koko ketjuun tarvitaan myös rahoitusnäkökulma. Kyllä yhä enemmän rahoitusinstrumenttien, rahoittajien, yksityisten ja julkisten, pitäisi olla tässä, onkin toki jo vihreän rahoituksen kriteereitä, mutta olla valistunut ja laajentaa sitä rohkeasti, koska raha puhuu paljon. Se, kenen rahalla tehdään, sitä toteutetaan. Ei se ole tyly tapa, se on parempi tapa kuin lainsäädäntö mielestäni. Olin ennen elämässäni sellainen regulaation purkaja, ja nyt olen tullut kiinteistö- ja rakentamisalalle. Rakentamisalaan, kiertotalouteen perehtyminen on saanut minusta regulaation rakastajan enempi esiin. Huolestuttavaa. Tämä on kymmenen vuoden päästä toisinpäin varmaan jo. Miten te näette, missä ajassa olemme selkeästi paremmassa suunnassa?

Mäntylä [00:17:24]: Olemme tosi hyvässä suunnassa nyt. Muutamia vuosia sitten oli tosi hankalaa, kun ei saatu, tai luultiin, että ei saatu tehdä mitään.

Toivanen [00:17:38]: Just tuo.

Mäntylä [00:17:41]: Kuitenkin silloinkin jotain yritettiin ja selvitettiin, että mitä voitaisiin tehdä, ja jätelakia luettiin kuin Raamattua. Lakeja ja asetuksia ei ollut, ei ollut sääntöjä ja määräyksiä. Sitten kyseltiin EU:stakin apua, ja onneksi sieltä tulikin yksi. Saatiin eteenpäin kuitenkin tuo uudelleen käytettykin. Sen kelpoisuuden osoittaminen on nyt rakennuspaikkakohtainen varmennus. Olisimme pystyneet tekemään paljonkin, olisimme voineet esimerkiksi arviointiperusteilla viedä tuoteryhmiä eteenpäin. Suomessa on omia tuotehyväksyntämenetelmiä ja sääntöjä, ja ne perustuvat ihan standardeihin. Niilläkin olisi voitu mennä eteenpäin. Tässä on kuusi vuotta menty nyt eteenpäin, niin nyt sitten uusitaan jätelaki kiertolaiksi. Onhan sekin hyvä, että mennään jotenkuten eteenpäin, että muutetaan jätelaista se yksi sana, että ei samaan käyttötarkoitukseen enää, vaan samankaltaiseen käyttötarkoitukseen. Olisimme voineet tehdä jo monta vuotta tätä. Olemme tehneetkin oikeasti sillä lailla, että nykyhetki on mielestä tosi hyvä ja kaikki ovat tehneet jotain ja teollisuuden aloilta tulevat raaka-aineet, uusioraaka-aineita, teollisuuden sivutuotteita, mitä voidaan käyttää uusiin, kiertotalouden mukaisiin tarvikkeisiin, rakennusmateriaaleihin ja niin edelleen. Yksi työpaketti Kira Circularis -hankkeessa, siellä tuloksena selvitettiin, että aika paljon on jo tekeillä teollisuusaloilla. Meidän pitää tehdä yhteistyötä aika monen teollisuusalan, ei pelkästään rakentamisalan kanssa, vaan on monta teollisuusalaa, ja sieltä tulee kaikennäköistä tavaraa ja raaka-ainetta. Meillä on paljon mahdollisuuksia, mitä voimme tehdä kiertotaloudessa. Ei pelkästään se uudelleen käytettävä, ei ole pelkästään se uudelleen käytettävä, on paljon muuta.

Toivanen [00:20:01]: Tuo kuulosti loistavalta. Niinhän se on, että jos on kiinnostunut, kyllä on mahdollisuuksia seurata oppia ja tulla mukaan, koska on esimerkiksi Green Deal, kiertolain Green Deal. Niin kuin sanottu, meillä on alueellisia toimijoita ja kehityshankkeita. Kaikki kiinnostuneet varmaan löytävät tietoa ja pääsevät inspiroitumaan ja toteuttamaan, kun vain ottavat sen agendalle ja yrityksen strategiaan.

Paxal [00:20:24]: Joo, tuo on kyllä tärkeä pointti, että ottaa sen yrityksen strategiaan, koska kaikkihan lähtee just siitä, että ollaan ylpeitä siitä, että pystytään hyödyntämään uudelleen raaka-aineita ja myös purettuja rakenteita, jotka on testattu ja todettu, että niitä voidaan käyttää vielä vaikka seuraavat 50 vuotta ihan muitta mutkitta talon perustuksissa esimerkiksi. Anne-Mari toi hyviä pointteja esiin nimenomaan sivuvirroista. On tosiaan monta erilaista poolia, mistä rakentamiseen tarvittavia raaka-aineita voidaan sitten saada. Tässä olisi tärkeää just se, että toimijat oikeasti keskustelisivat enemmän toisensa kanssa ja ymmärtäisivät, että jonkun sivuvirta voi oikeasti olla minun raaka-aineeni, ja myös se, että jollain sivuvirralla voidaan parantaa jonkun tuotteen laatua. Esimerkiksi betoniin voitaisiin sekoittaa erilaisia sivuvirtoja ja todeta, että se tuote itse asiassa onkin ihan yhtä kelpo näin, että sinne on hyödynnetty jotain sivuvirtamateriaalia. Paljon on saatu aikaan, mutta paljon täytyy vielä tehdä mielestäni. Suunta on oikea, mutta ehkä vähän babystepsejä ollaan vielä menossa. Kyllä lainsäädännön pitäisi tukea tätä enemmän, myös rahoitusmallien mielestäni pitäisi sparrata tähän, ja sitten se ajattelutapa, että meidän pitäisi olla ylpeitä siitä, että teemme kiertotaloushengessä ja nimenomaan vihreää siirtymää sparrataan ja sitä, että muistetaan luonto myös siinä mukana. Tällaiset toiminnot auttavat eteenpäin kaikenlaisissa hiililaskennoissa ynnä muissa. Se on ehkä se, minkä haluaisin nostaa tässä esiin.

Toivanen [00:22:05]: Ja pian ei ole muuta mahdollisuutta, jos se ei nyt tartuta. Raja-arvot tulevat vastaan, jos se ei ole materiaalit.

Paxal [00:22:10]: Niin, kyllä, sekin. Kannattaisi hyödyntää tämmöisiä erilaisia hankkeita ja muita. Tutkimustoiminnan kautta saadaan uusia innovaatioita, voidaan osoittaa tuloksia, voidaan miettiä esimerkiksi liimapuupalkeille, mitä meillä oli tässä yhdessä esimerkissä, missä tehtiin labroja näiden ympärillä, pystyttiin osoittamaan, että vaikka ne 50 vuotta vanhat liimapuupalkit suoriutuvat ihan täysin yhtä hyvin kuin uudet nykypäivän liimapuupalkit.

Toivanen [00:22:41]: Ajattele. Ja monelle ylläri.

Paxal [00:22:43]: Niin, sieltä voi tulla itse asiassa paljon yllätyksiä. Materiaalien elinkaari on todennäköisesti paljon pitempi, mitä olemme ikinä ajatelleet niiden olevan. Tietysti tutkimustoiminnan täytyy tukea mielestäni tätä, että saadaan osoitettua dataa, ja sitä kautta labroja kannattaa hyödyntää, mutta myös se, että meillä pitäisi olla ehkä suoraviivaisemmat mallit myös siihen, että olisi tietylle tuotekategorialle vaikka jonkin sortin RT-kortti, missä ovat ne tietyt speksit, että vaikka tältä vuosituhannelta tällä purkutavalla ynnä muuta tehty purku, se on suoraan osoitus siitä, että se materiaali voitaisiin hyödyntää uudelleen ilman mitään tosi raskaita labratestauksia. Tai sitten se rakennuspaikkakohtainen arviointi, mistä Anne-Mari puhui. Eikö tämä soveltuisi aika hyvin myös malliksi tällaiseen?

Mäntylä [00:23:37]: Rakennuspaikkakohtainen varmennus, se on tosi kätevä tuotehyväksyntämenetelmä. Siihen voidaan sisällyttää joko ihan älyttömästi tietysti tuotetestejä ja kaikennäköisiä testejä, mutta pitää olla tarkoituksenmukaista uudelleen käytettävän rakennusosan varmennus käyttötarkoitukseensa. Tuotehyväksyntädokumentaatioon voi riittää yksi tuotetesti, mitä halutaan tuoda esiin siinä käyttötarkoituksessa. Tai sen vaatimus on joku vaikka palo-ominaisuus. Sitten poltetaan yksi rakennusosa ja katsotaan, että palaako se hyvin vai huonosti ja niin edelleen. Aina sanotaan, että tuotetestaus ja kaikki tämmöinen varmentaminen on kallista, mutta se ei välttämättä ole kallista. Kartoitus, mikä tehdään purkukohteessa, se on kaikista tärkein, ja historian selvittäminen. Sanon vielä labratesteistä ja näistä, että meillä tosiaan on ollut koko ajan näitä raja-arvoja asumisviihtyvyyteen ja sisäilmastoon ja ympäristön suojeluun. Meillä on kaikkia raja-arvoja, mitä olemme voineet käyttää uusiorakennusmateriaalien ja uudelleen käytettävien rakennusosien ja niin edelleen varmentamiseen käyttöön. Suomessa ei saa edes rakentaa mitään tai tuottaa mitään ilman, että testattaisiin mitään. Siinä meillä on jo ollut käsillä nämä määräykset ja säännöt, ja niillä olemme voineet tehdä ja toteuttaa rakentamisen kiertotaloutta. Nyt tulee sitten tämä kiertotalouslakikin vielä.

Toivanen [00:25:31]: Jep. Kuulostaa siltä, että tähän liittyy paljon vääriä käsityksiä sekä niihin kustannuksiin liittyen, mitä mainitsit, että mitä lainsäädäntö mahdollistaa. Mitähän minulla oli vielä mielessä, joku muukin, mitä tässä on selkeästi voi olla? Se liittyy siihen, että on vaikea oppia uutta, muuttaa omaa toimintaa. Tarvitsemme siihen kyllä edelleenkin sitä, vaikka sanoin, että regulaatio ei olisi niin tärkeää. Se ei ole niin hyvä ohjaaja, että emme usko sitä, mutta kyllä sitä tarvitaan. Kaikki ohjauskeinot kohti. Pahin este on se oma luutuneisuus, että kiertotalous olisi erillistä.

Paxal [00:26:09]: Tässä jaksossa oli todella hyvää keskustelua aiheesta. Tätä voisi varmasti jatkaa paljon pidempäänkin, mutta halutaan kuitenkin nostaa kolme asiaa tästä jaksosta, mitkä jäisivät muistiin kuulijoille ja miksi just tätä sarjaa kannattaisi myös jatkossa kuunnella. Mia, ole hyvä.

Toivanen [00:26:27]: Jokaisen tulee kantaa vastuunsa. Olemme kaikki kiertotalousihmisiä, paitsi tietysti henkilökohtaisessa elämässämme mutta erityisesti kiinteistö- ja rakentamisalalla. Mikä tahansa rooli onkin suunnittelusta rakentamiseen, sieltä uudestaan, ja materiaalit ja infra ja talo ja kaikki siellä välissä, kannetaan vastuumme ja uudistetaan liiketoiminta niin, että kiertotalous siellä integroituu. Ei päästetä itseämme vähällä. Muuten tulee tekemään joku muu ensiratkaisut meille. Pidetään huoli tästä.

Mäntylä [00:26:54]: Olemme kaikki luomassa kestäviä yhdyskuntia, rakentamista ja kiertotaloutta. Kestävän yhdyskunnan rakentaminen ja toteuttaminen tarkoittaa myös sitä, miten siellä asut ja elät.

Paxal [00:27:05]: Juuri näin. Mielestäni muutos on mahdollisuus. Se ei ole pelkkä velvoite. Rakennusalan tulevaisuus on siis kiertotaloudessa. Meillä jokaisella on oma rooli toteuttaa sitä oman ammattitaitomme kautta. Meitä on monelta alalta, ja kaikkia erilaisia toimijoita tarvitaan, jotta pääsemme yhteiseen maaliin.

Kiitos, että kuuntelit Rakentavaa purkamista -podcastia. Sarja tuotetaan osana Kira Circularis Kiinteistö- ja rakennusalan kiertotalouden tuotteet, palvelut ja innovaatiot -hanketta, jonka tavoitteena on edistää rakennusalan kiertotalouteen siirtymistä. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Setoteutetaan Euroopan aluekehitysrahaston tuella osana Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 -ohjelmaa.