Jakso 2: Ideasta kiertotalouden tuotteeksi

Intro [00:00:02]: Kuuntelet Rakentavaa purkamista -podcastia, jossa sukellamme rakennusalan kiertotalouden murrokseen. Rakennusala on nyt ison muutoksen kynnyksellä. Mitä tapahtuu, kun purkaminen muuttuu rakentavaksi ja materiaalit saavat uuden elämän? Otetaan siitä selvää.

Mäntylä [00:00:20]: Tämän jakson nimi on Ideasta kiertotalouden tuotteeksi. Minä olen Anne-Mari Mäntylä Metropolian ammattikorkeakoulusta, laboratoriopäällikkö.

Savolainen [00:00:34]: Minä olen Jussi Savolainen Tampereen ammattikorkeakoulusta. Meillä on tänään keskustelemassa tästä aiheesta kanssamme Jani Boström Tampereen Tilapalveluista.

Boström [00:00:43]: Morjesta.

Savolainen [00:00:44]: Sekä Mikko Piitulainen Spolia Design Oy:stä.

Piitulainen [00:00:48]: Moikka vaan.

Savolainen [00:00:49]: Tervetuloa.

Piitulainen [00:00:51]: Kiitos.

Mäntylä [00:00:52]: Mia Toivonen KIRA-kasvuohjelmasta esittää yhden kysymyksen jokaiselle asiantuntijalle tässä sarjassa. Rakentamisen kiertotalouden aito toimivuus edellyttää sitä, että se on myös taloudellisesti kannattavaa. Mitä tämä teidän mielestänne edellyttää?

Savolainen [00:01:12]: Jani Boström, aloittaisitko?

Boström [00:01:13]: Kysymyshän sinällään sisältää jo aika monta vastausta. Siitä mukavalla aasinsillalla pystyykin sanomaan, että se on yhteistyö.

Mäntylä [00:01:23]: Ja mitenkä Mikko Piitulainen yrittäjän näkökulmasta täydennät?

Piitulainen [00:01:26]: Samalla linjalla Janin kanssa. Kaikkien panosta tarvitaan, että kaikkien pitäisi kiertotalous ottaa huomioon. Nostaisin lainsäädännön ja regulaation esille, että sitä rukkaamalla markkinat lähtevät toimimaan tiiviimmin ja varmasti vauhdikkaammin.

Savolainen [00:01:44]: Hyvä. Lähdetään purkamaan tätä teemaa tarkemmin. Mikko Piitulainen, Spolia Design Oy:n perustaja. Minkälainen firma kaiken kaikkiaan Spolia Design on?

Piitulainen [00:01:55]: Spolia on uudelleenkäyttöön, rakennusosien uudelleenkäyttöön keskittynyt yritys. Hankitaan käytettyjä rakennusosia purkutyömailta, saneeraustyömailta, kunnostetaan niitä, varastoidaan ja toimitetaan uudelleenkäyttöön uusille asiakkaille. Tehdään siinä samalla myös asiantuntijatyötä, joka on inventointia, kustannustietoanalyysien tekemistä. Mikä liittyy uudelleenkäyttöön, kyllä me siinä olemme asiantuntijoiden mukana.

Savolainen [00:02:24]: Kohtuullisen paljon jo kokemusta ja jonkun verran jo pitkääkin linjaa. Pieni ja pippurinen porukka tällä hetkellä kehittämässä uusia palveluita. Entäpä Jani Boström, Tampereen Tilapalvelut, minkälainen toimija Tampereen Tilapalvelut on?

Boström [00:02:37]: Tampereen Tilapalvelut, lyhyesti Tilapa, on kiinteistöjen rakennuttamiseen, johtamiseen ja ylläpitoon keskittynyt pääosin Tampereen kaupungin omistama julkisen sektorin osakeyhtiö. Meillä on semmoinen 240 henkilöä töissä.

Savolainen [00:02:54]: Meillä on tässä nyt rakentamisen kiertotalospalveluiden sekä tuottaja että tilaaja pöydän ääressä. Lähdetään sukeltamaan rakentamisen kiertotalouden aiheeseen semmoisella kysymyksellä, että minkälaisiin haasteisiin ylipäätään kiertotaloudella vastataan? Miksi rakentaminen pitäisi muuttaa kiertotaloushenkiseksi? Aloitetaan vaikkapa Mikko Piitulaisesta.

Piitulainen [00:03:20]: Joo, kyllä se on ihan väistämätöntä, että kiertotalouteen pitää rakentamisen mennä. Olemme kuitenkin rakentamisessa suurin hiilidioksidipäästöjen tuottaja ja käytämme resursseja eniten. Sen pitää vain loppua. Sillä tiellä ei voi jatkaa. Ehkä niihin haasteisiin nimenomaan vastausta näillä meidän ratkaisuillamme ollaan tuomassa.

Savolainen [00:03:44]: Entä miten kiinteistönomistaja-, tilaajanäkökulmasta, miltä tämä näyttää?

Boström [00:03:48]: Lohdullista kyllä, on ihan sama näkemys. Noin 40 prosenttia kaikista globaaleista ilmastopäästöistä on peräisin rakentamisesta. Luonnon kantokyky on riippuvainen materiaalien käytöstä ja muusta. Kiertotaloudella on kyllä selkeä parantava vaikutus näihin asioihin.

Savolainen [00:04:09]: Mitkä tuotteet tällä hetkellä ovat helpoimpia uudelleenkäyttää? Mitä osataan uudelleenkäyttää parhaiten?

Piitulainen [00:04:16]: Kyllä helpoin tietysti on sellaiset, mitkä on helppoja irrottaa. Niihin ei sitoudu kovin paljon henkilö- tai konetyötä. Silloin kustannukset pysyvät kurissa. Toisaalta sellaiset tuotteet, jotka on helppo työstää ja niiden elinkaariominaisuudet ovat pysyviä. Sanotaan isommista rakennustuotteista, jotka ovat myös kantavia rakenteita, mahdollista toteuttaa, ovat liimapuurakenteet. Ne ovat erinomaisia. Tiili tietenkin. Siinä on pieni kustannuspaine tällä hetkellä olemassa, mutta tekniikat osataan ja niiden myös elinkaaripysyvyys pystytään toteamaan helposti. Sisätuotteista lattiamateriaalit, alakattomateriaalit, seinämateriaalit, kyllä niitä kierrätellään, lasiseiniä esimerkiksi.

Savolainen [00:05:11]: Jani Boström, mitä palveluita tai tuotteita te tällä hetkellä kiertotaloussektorilta ostatte? Ostatteko mitään?

Boström [00:05:21]: Ostamme. Ostamme asiantuntijapalveluita. Kun vastaamme hankkeiden läpiviennistä, hankesuunnitteluvaiheesta eteenpäin toimitaan sillä lailla, että meillä on mahdollisuus käyttää konsulttipalveluita, jotka ohjaavat kiertotalouteen, ehkä etsiä justiin Mikon kaltaisia toimijoita kentältä. Kun toteutusvaihe tulee, se on välillinen osto. Jos kiertotaloustuotteita käytetään, se on yleensä urakoitsija, joka siinä toimii tuottajana. Kyllä voisi sanoa, että ostamme välillisesti urakoitsijankin kautta niitä ihan rakennustuotteita.

Savolainen [00:06:11]: Tämä on hyvin mielenkiintoinen siinä mielessä, että tässä on siis ilmiselvä ympäristöeetos tässä taustalla, mutta voisiko sanoa, että tässä on perinteiseen nuukuuteen ja järkevään rahan ja resurssien käyttöön pohjaava eetos samalla tapaa taustalla? Tämä ei ole yksistään mikään ympäristöasia, vaan tässä on nyt kaksi hyvin tärkeitä asiaa, normaali tiukkojen aikojen nuukuus ja sitten ympäristöasia, jotka kulkevat rinnakkain samaan suuntaan.

Piitulainen [00:06:38]: On ehdottomasti, ja se on ihan välttämätön, että pystymme tätä liiketoimintaa kehittämään ja että pystymme pärjäämään tarjouskisoissa. Teemme suoraa kauppaa urakoitsijoiden kanssa, rakennusurakoitsijoiden kanssa. Niillä on KVR-hanke, ja sinne myydään tiiliä. Sanon, että ne ovat isoja saavutuksia. Ei ole kuitenkaan halvinta tavaraa. Kyllä siinä joudutaan ponnistamaan paljon, että ne asiat menevät, ja se on nopeaa oppimista, kun käy muutaman urakoitsijan kanssa kauppaamassa sitä tuotetta. Tietää, missä se kehittäminen pitää tehdä.

Savolainen [00:07:13]: Raha ratkaisee, raha ratkaisee.

Piitulainen [00:07:15]: Se ratkaisee. Totta kai halutaan, että hiili ja luonnonvarojen säästäminen tulee isommaksi arvoksi. Uskon, että se tulee hetken päästä. Nyt meidän pitää vielä olla siinä lineaaritalouden rahan ratkaisemisessa mukana vahvasti. Sitä kautta uskon isoon läpimurtoon.

Savolainen [00:07:37]: Jos kiertotalous on kauhean paljon vaikeampaa kuin tehdä jollain luontoa haaskaavalla tavalla, silloin asioiden vaikeaksi tekeminen tekee kaupankäynnistä mahdotonta ja rakentamisesta mahdotonta.

Piitulainen [00:07:50]: Kyllä se näin on. Toisaalta mitä seuraa näitä erilaisia esityksiä tai uusia ohjeita tai muita, jos sellaisen lyö pumaskan sinne työmaalle tai suunittelijalle, kyllä se hylkii sitä heti, tai tilaajalle, eihän se pysty omaksumaan sitä sadan sivun ohjetta tai uudelleenkäytön perusteita. Kyllä se meidän, palveluntuottajien, pitää pureskella ja jauhaa sellaiseksi, että se on samanlaisena tavarana tilaajan pöydällä kuin nämä nykyisetkin tekemiset.

Savolainen [00:08:30]: Te olette eräänlainen kiertotalouden rautakauppa, ja jos ei sellaista olisi, tuotteiden ostaminen olisi hyvin hankalaa.

Piitulainen [00:08:37]: Nimenomaan. Sellainen haluamme olla.

Savolainen [00:08:40]: Mites Jani Boström Tilapalveluilta? Mitä teille on tällä hetkellä helppoa ostaa, ja minkä asioiden toivoisitte olevan helpompaa?

Boström [00:08:50]: Jos puhutaan asiantuntijapalveluista, niin se on suht helppoa. Siinä ei mitään, mutta juuri tuo Mikon toimialue, joka tarjoaa sitten sitä, mistä tehdä niitä asioita, eli materiaalia, se on osoittautunut vähän haastavaksi välillä. Meillä on ehkä se kenttä vielä vähän pieni, että mistä tuotetaan niin sanotusti sitä uudelleenkäytettävää materiaalia. Emme voi toki toimia tilaajanakaan niin, että me vain heitämme sen ongelman urakoitsijalle, että hommaa jostain miljoona tiiltä, jos ei ole kuin kymmenen tuhatta. Tämä on semmoinen dilemma, minkä kanssa nyt toimimme. Tuohon edelliseen voisin lisätä sen, että meillä on julkisessa taloudessa se kriteerien mahdollistaminen, joka taas helpottaa noita asioita, mistä äsken puhuttiin, siinä, että pystytään sinne laittamaan sellaisia hankintakriteereitä, jotka loppujen lopuksi johtavat siihen, että se kilpailuasetelma uuden ja kierrätetyn asian välillä helpottuu kierrätetyn puolelle.

Savolainen [00:10:19]: Julkiselta sektorilta on odotettu, että otettaisiin johtavaa roolia kiertotalouspalveluiden kysynnän kasvattamisessa. Se ilmeisesti nyt teidän tapauksessanne on näin käynyt, että olette halunneet johtavaa roolia ottaa?

Boström [00:10:36]: Kyllä.

Savolainen [00:10:37]: Tästä voisi kysyä sitten, että mikä julkisesta tekee niin paljon otollisemman maaperän verrattuna yksityiseen?

Boström [00:10:50]: Ensinnäkin pitää sanoa, että ei se helppoa ole. Siellä on yhtä lailla rahat tiukassa, ja meidän pitää veronmaksajien sekä laatu- että kustannusasioita miettiä yhtä lailla. Mutta sitten taas toisaalta pystymme toimimaan niin, että jos tavoittelemme jotain, tavoitteethan tulevat yleensä ylempää. Ne tulee EU:sta. Ne tulevat ensinnäkin tilanteesta, missä ollaan globaalisti, ja sitten ollaan tavoitteissa EU:n puolella, sitä kautta valtion puolella ja sitten sieltä kunnille päästy. Ne ovat niitä reunaehtoja, joita me sitten toteutamme omassa työssämme. Yritetään päästä niihin ja tehdä sellaisia hankintoja, jotka tukevat sitä asiaa, että ne onnistuvat. Sanoinko tarpeeksi poliittisesti?

Savolainen [00:11:54]: Entäpä Mikko Piitulainen, jos otat yrittäjän näkökulmasta kantaa tähän asiaan, onko julkisen kanssa helpompaa toimia kuin yksityisen kanssa?

Piitulainen [00:12:04]: Tietyissä asioissa kyllä, ilman muuta on. Puitesopimukset esimerkiksi helpottavat sitä tekemistä. Tietysti kasvuyrityksillä, joilla ei vielä ole sertifioituja laatujärjestelmiä tai ympäristöjärjestelmiä, se pitää ottaa huomioon hankinnoissa, ettei sitten vaadita liikoja tai osataan pilkkoa hankinnat riittävän pieniin osa-alueisiin, jotta pystytään tarjoamaan sitä. Se on se iso kysymys, joka pitää aina ratkaista, jos halutaan uuden liiketoiminnan skaalautuvan myös julkisella sektorilla. Ehkä julkisella sektorilla hankintalaki on osittain sellainen peikko, jota ei ehkä osata käyttää oikein tai sitten sitä käytetään väärin. Ei ole aina helppo sanoa. Ehkä enemmän törmätty julkisen hankintalain koukeroissa tämmöisiin ostotoimeksiantoihin, että on pyritty julkiselta toimijalta ostamaan tuotteita, ja sitä ei ole pystytty suoraan meille myymään, vaan sen olisi pitänyt kilpailun kautta mennä. Silloin meillä on mennyt kaupat ohi molemmin puolin. Ne ovat harmittavia tilanteita, ja toivotaan, että tähänkin löydetään ratkaisuja. Vaikeampiakin asioita mielestäni on ratkaistu. Tuossa tarvitsee rohkeutta vain tehdä päätöksiä. Ehkä yksityisellä sektorilla päätökset tulevat osin nopeammin ja ne ovat selkeämpiä meille, hallittavia, että sieltä löytyy päätöksentekijä aika sujuvasti kaiken kaikkiaan. Molemmilla puolilla on ihan samoja probleemia, hankkeet eivät lähde käyntiin ja odotetaan investointipäätöstä, ja sen kautta tulee sitä tyhjäkäyntiä.

Savolainen [00:14:08]: Yksityiseltä purku-urakoitsijalta ostaminen on osoittautunut tähän mennessä helpommaksi ja joustavammaksi tavaksi kuin julkiselta suoraan ostaminen.

Piitulainen [00:14:15]: Ehdottomasti niin, ja se on toiminut hyvin.

Savolainen [00:14:21]: Mitenkä Jani Boström, onko Tampereen Tilapalveluille käytettyjen rakennusosien myyminen tarpeeksi helppoa pois teidän remontoitavista ja purettavista kohteista?

Boström [00:14:31]: Omakohtaista kokemusta ei tästä aiheesta suoraan ole. Uskoisin, että se menee näin, niin kuin Mikkokin kuvasi, helpoiten, että kilpailutamme toimijan, eli purkajan, jonka kanssa on suoraviivaisempaa se toiminta sen jälkeen. Tuossa kun kuuntelin tätä juttua, tuli sellainen asia mieleen, että se kokonaisuuden hallinta siinä, että kuka ikään kuin on vastuussa siitä. Onko se hankkeen projektipäällikkö, purkamisen projektipäällikkö vai kuka, joka katsoo, että menee loppuun asti se asia, että se tulee uudelleenkäytettyä? Että ei vain niin, että se on ainoastaan kirjauksena jossain ja sitten ollaan tyytyväisiä siihen, että on kirjaus asiakirjassa ja olen tehtäväni hoitanut, mutta en voi sille mitään, että se kuitenkin päätyy kaatopaikalle.

Savolainen [00:15:32]: Mitenkä Mikko täydentää tätä?

Piitulainen [00:15:34]: Joo, meillä oli just yksi hanke, jossa tehtiin tarkat uudelleenkäytön suunnitelmat, tehtiin inventoinnit, kustannustietoanalyysit ja siihen tehtiin tutkimustakin esimerkiksi ontelolaattojen osalta ja monia muita rakennusosia. Tehtiin ehjänä ehdotuksen suunnitelmat ja tilaaja teki erinomaiset hankintapaperit siihen purku-urakkaan, jossa hintavertailussakin oli uudelleenkäyttö huomioitu tietyllä prosenttiosuudella, että kokonaishintaan se näkyy. Se oli vaikuttanut urakoitsijan valintaan, että se oli uudelleenkäytön tai ehjänäirrotuksen osannut hinnoitella hyvin. Se voitti sen. Perinteisellä urakalla se olisi hävinnyt. Se oli hieno tilanne. Sitten kun mentiin urakkavaiheeseen, olimme innoissamme siitä, että meillä oli asiakas, joka olisi halunnut ne ontelolaatat, mutta kun ruvettiin kauppaa käymään siitä, ja minusta se hintakin, jolla tämä purku-urakoitsija olisi ne irrottanut, oli meille sopiva, niin sitä ei ollut ehditty tai ymmärretty kysyä lakiosastolta, että miten hoidetaan tämä kauppa. Sitten kun sitä purku-urakan aloituksen kiireessä ruvettiin pohtimaan, tuli rasti, punainen rasti siihen, että se loppui siihen se leikki. Oli harmittava takaisku. Nämä kaikki opettavat meitä siinä, että opimme nopeasti. Jumalaut, tämä pitää käydä ekana läpi, että kuinka sitä kauppaa sitten tehdään.

Savolainen [00:17:12]: Voisiko sen ajatella vähän aikaisempiakin kommentteja summaten, että jos osallistamisen ja osallisuuden taso on tämmöistä rasti ruutuun -luokkaa, että olen huomioinut kiertotalouden, kyllä, että vaikka purkukartoitus on tehty tai jotain muuta vastaavaa, se on ihan sama, mitä ne muut mallit sitten ovat, jos ei todellista tahtoa ja oikeaa osallistumista ole. Se ei johda mihinkään kauhean syvälliseen juttuun. Sitten taas puolestaan, jos onnistutaan valitsemaan organisaatio, jossa kaikki sitoutuvat kiertotalouskäytäntöjen kehittämiseen, markkina esimerkiksi purku-urakoitsijan edelleenmyyntikäytäntöinä rupeaa löytämään niitä ratkaisuja. Olisiko tämä oikea tulkinta?

Boström [00:17:59]: Joo, ja samaa ajatuskaarta, hankemuotojahan on erilaisia. Ne liittyvät myös hankintalakiin, julkisiin hankintoihin. Eri hankemuotojen välillä on pikkuisen erilaista toimintakenttää. Siellä pystytään vähän vapaammin touhuamaan eri vaiheissa hanketta, mikä mahdollistaa myös sellaiset asiat, että pystytään notkeammin yhdessä sopimaan asioista.

Savolainen [00:18:31]: Ja Mikko Piitulainen Spolia Designista, mielipiteitä tähän.

Piitulainen [00:18:37]: Joo, kyllä kokeilukulttuuri on kiertotalouteen tullut vahvasti. Välillä olin jo sitä mieltä, että nyt saa kyllä riittää nämä pilotit, eikö ruveta tekemään ihan oikeasti ja isosti. Kyllä olen huomannut, että jokainen organisaatio, jokainen arvoketjun toimija tarvitsee omat kokeilunsa. Vaikka ne ovat samoja juttuja, tarvitsee käydä se läpi. Kaikilla pitää olla hyvä kokemus siitä ja oppia jakaa muille. Siihen kyllä tarvitaan vielä paljon erilaisia kokeiluja. Ehkä tuohon hankintamenettelyihin, että kannustaisin myös tilaajia julkisella puolella tekemään tilaajahankintoja myös uudelleenkäytön osalta, että hankitaan valmiiksi joku tietty paketti, on se sitten tiiliä tai liimapuuta, ennen sitä urakkaa ja velvoitetaan urakoitsija käyttämään niitä, että pystytään varmistamaan tuotteiden saatavuus ja varastointi ja muu. Hissit tai jotkut muut laitteet, mitkä yleensä ovat tilaajahankintana, niin uudelleenkäytetyt tuotteet, olisi samanlainen hankintatapa. En tiedä, onko sitä kukaan kokeillut, mutta sitä olen monelle ehdottanut. Ehkä siinäkin voisi tehdä pienen kokeilun, jossa olisi pieni määrä niitä osia. Ehkä nimenomaan Helsingin kaupungin Mustikkamaan varastorakennus osoitti sen. Se tuli monesta suusta, monen eri toimijan havainnoista, että varastointi ja ennakoiminen on äärettömän tärkeää, että pystytään onnistumaan tällä hetkellä hankkeissa. On vielä kuitenkin niin projektikohtaista tuo tekeminen, että ei olla päästy siihen teolliseen prosessiin, jota haluamme tulevaisuudessa tehdä.

Boström [00:20:35]: Sitä ei ikinä pidä unohtaa, että kaikki perusparannushankkeethan ovat lähtökohtaisesti kiertotaloutta, jolloin se tarkoittaa sitä, että ne asiat, kaikki, mitkä säästyvät siellä, niistä on tehty päätös, että näitä ei vaihdeta, näitä ei pureta, vaan ne ovat mukana siellä hankkeessa. Se on semmoinen asia, että sitä ei pidä unohtaa. Siltä osin asiat ovat hyvin.

Savolainen [00:21:04]: Kyllä, että kaikki säästetään ja jatketaan uudelleenkäyttöä, niin se voi tapahtua myös niin, että ei pureta, ei siirretä minnekään. Mites, olemmeko me sitä pistettä lähellä, että kiertotalous rupeaa säästämään projekteissa rahaa, ja että esimerkiksi julkinen talous kun on nyt tiukalla, että kiertotaloustoimenpiteitä ruvettaisiin vaatimaan sen takia, että projektit eivät muuttuisi liian kalliiksi?

Boström [00:21:26]: Ihan vielä ei olla ehkä siinä asti, että kyllä toistaiseksi maksaa enemmän, mutta kyllä on sellaiset silmälasit päässä, että näkisin, että se tulevaisuudessa kääntyy just niin päin, että on edullisempaa se kiertotalous. Toisaalta se on myös siitä kiinni, että miten lasketaan se asia.

Savolainen [00:21:46]: Entä miten Mikko Piitulainen, joko Spolia Designin palvelujen käyttö rupeaa olemaan projektia säästävä toimenpide?

Piitulainen [00:21:53]: Joo, se riippuu tietysti toimenpiteestä. Narratiivi, että uudelleenkäyttö olisi aina kalliimpaa, sehän ei pidä paikkansa. Ne tuotteet ovat suurimmaksi osassa kuitenkin edullisempia, mitä uudet tuotteet. Se on ihan fakta. Tietysti isot tuotteet, kuten betonielementit ja muut, siellä ei vielä ole päästä harjaantumaan niin paljon, että se olisi kovinkaan edullista touhua. Tietysti euron rinnalle pitää enemmän tuoda luontoarvoa ja luonnonvarojen säästämistä. Kyllä sieltä oikeasti arvo tulee. Toisaalta näen tuon kehityksen myös kaupunkien kaavoituksen ja kehittymisen kannalta, että kiertotaloustoimenpiteet, esimerkiksi Helsingissä näkee jo paljon konversiohankkeita, että puhutaan toimitilojen tyhjyydestä. On pystytty kaavoittamaan uuteen käyttötarkoitukseen. Minusta se on parasta kiertotaloutta, että olemassa olevat rakenteet säilytetään ja muutetaan käyttötarkoitusta ja tehdään elävää kaupunginosaa sillä tavalla. Ne ovat erinomaisia toimenpiteitä, ja niin se pitää tehdäkin.

Boström [00:23:12]: Joo, ja tutkimuksetkin tukevat tätä samaa asiaa. Konversiot ovat lähtökohtaisesti, mitkä vielä kymmenen vuotta sitten tutkimuksissa näyttivät energiapuolella etenkin semmoisilta, että niiden elinkaaren päästöt ja muut ovat huomattavasti korkeampia kuin purkamalla ja uutta rakentamalla. Sinne on saatu uutta tutkimustulosta, joka todistaa ihan toista, ja se on ollut mukavasti vauhdittamassa juurikin näitä Mikon mainitsemia hankkeita.

Piitulainen [00:23:42]: Joo, joo, ja se nimenomaan energiapuoli on hoitanut tämän asian hyvin. Me rakennuspuolella olemme siinä siivellä eläneet ja pitäneet sitä meidän ratkaisunamme, vaikka emme ole siihen oikeastaan tikkua ristiin laittaneet. Energiantuotanto on ratkaissut tämän rakentamisen vielä, ei ole päästänyt pälkähästä hetkeksi aikaa, mutta nyt meidän pitää katsoa investointiin ja materiaaliin.

Savolainen [00:24:03]: Pelkäättekö kansainvälisen kilpailua, että tuleeko Suomen markkina joskus kansainvälisen kilpailun piiriin tässä?

Piitulainen [00:24:08]: Itse asiassa uudelleenkäytön osalta se on jo. Viime keväänä, tai taisi olla kesäkuussa, tuli Uudenmaan liitolta tarjouskilpailu, tarjouspyyntö Uudenmaan rakennusosapankista. Se oli pitkään ollut huhuissa, että tällainen tulee. Sormet syyhyten ja oikeastaan pelonsekaisin tuntein myös odottelin sitä tarjouspyyntöä. Oli erittäin vaativa tarjouksen tekeminen. Siinä meni kyllä heinäkuu odotellessa vastauksia. Tiesin tietysti, että se tulee vasta elokuussa. Elokuussa jätettiin se. Uudenmaan liittoon lähetti sen tarjouspyynnön 58 organisaatiolle. Kaksi oli siihen vastannut tarjouksellaan. Meidän lisäksi siihen tarjosi norjalainen toimija. Se herätti kyllä itseni myös, että kyllä vain sieltä rajan yli tulevat nämäkin tietoalustat ja tekijät.

Savolainen [00:25:17]: Emme ole umpiossa.

Piitulainen [00:25:18]: Emme ole umpiossa, mutta meille kävi hyvin, otettiin norjalainen toimija siinä. Sattui hyvä tuuri vielä, olin sillä hetkellä Norjassa pyöräretkellä, niin itse sain nauttia aamukahvit norjalaisessa tunturimaisemassa ja voitto taskussa.

Savolainen [00:25:40]: Kyllä, kyllä, pyöräretki toi voiton. Mitenkä Tampereen Tilapalveluiden maailmassa, onko teillä näköpiirissä, että mahdollisesti järjestätte kansainvälisiä kilpailuja jonkinlaisista kiertotalouspalveluista tai tuotteista, Jani Boström?

Boström [00:25:57]: Meillähän hankkeiden koko on sellainen, että ne ovat EU-tasoisia kilpailuita lähtökohtaisesti.

Savolainen [00:26:06]: Näköpiirissä on, että sieltä saattaa joku vielä tulla.

Boström [00:26:08]: Kyllä ne sieltä tulevat. Tuohon haluaisin lisätä vielä ihan omana mielipiteenään, tähän edelliseen, että jos ajatellaan perinteistä rakennustarvikekauppaa, niin sehän on ollut kansainvälistä jo iät ja ajat. Mitenpä tämä nyt eroaisi siitä? Toki aina perustellaan kuljetusmatkoilla ja hiilidioksidipäästöillä kuljetuksesta, että pitää tulla läheltä se tuote, mutta kokonaisuus huomioiden, se voi olla oikeinkin viisasta ottaa vaikka yhteispohjoismainen toiminta. Eli Mikko myy Ruotsiin ja Ruotsista Pär myy Suomeen, ja menee siinä oikein sujuvasti se homma.

Savolainen [00:26:58]: Otetaan vielä viimeinen kysymys teille summaamaan tätä näkemystänne. Mitä olette mieltä siitä, mitä tulevaisuuskestävyys tarkoittaa rakennusalalla? Minkä asioiden pitäisi olla toisin vuonna 2030 tai 2040? Ja mitä aiotte itse tehdä tämän asian eteenpäin? Aloitetaan Mikko Piitulaisesta, Spolia Designista.

Piitulainen [00:27:21]: Kyllä meidän visiomme ovat teollisen mittakaavan toiminnan kehittäminen ja uudelleenkäytön saralla. Uudelleenkäytetyn tuotteen täytyy olla yhtä helposti ostettava kuin uusi tuote. Siihen teemme kaikki toimet. Uskon, että niin se tulee tulevaisuudessa käymäänkin. Meillä ei ole vain vaihtoehtoja. En tiedä. Se on helppo tulevaisuus mielestäni nähdä. Sitä kohti kaikki menee kuitenkin. Kyllä se tahtotila kuitenkin tuossa markkinassa, on sitten julkisia tai yksityisiä toimijoita, kaikilla on sama. Ei siinä ole poikkipuolista sinällänsä. Vaikka 2019–2020 meille kyllä ihan suoraan naurettiin, että tuo ei tule ikinä onnistumaan.

Savolainen [00:28:19]: Viiden vuoden päästäkin vielä sätkitään.

Piitulainen [00:28:21]: Vielä varmasti sätkitään.

Savolainen [00:28:23]: Joka tapauksessa polskitaan eteenpäin.

Piitulainen [00:28:25]: Joo, joo. Kyllä se vain taitepiste tulee nopeasti, ja uskon, että Suomeenkin tulevat ensimmäiset isommat esimerkit. Nyt on Helsingissä tehty se Mustikkamaa, mutta seuraavat jättihankkeet, uskon, että ne tulevat olemaan julkisia hankkeita, joissa uudelleenkäyttöä ja vielä vastuullisempaa rakentamista tullaan tekemään. Ne breikkaavat, ja silloin kaikki muutkin arkkitehdit haluavat sitä tehdä. Rakennusliikkeet kilpailevat jo nyt kovasti. Kaikki haluavat sen ontelolaattakokemuksen joka tapauksessa. Siitä käydään kovaa kisaa. Kiinteistönomistajat käyvät kisaa, että kellä on kestävin tai vastuullisin hanke. Haistan ja tunnen ja maistan sen, että kyllä tämä tulee breikkaamaan.

Savolainen [00:29:16]: Eli rakennusliikkeet pelkävät tällä hetkellä jo sitä, että ilman kiertotalousreferenssiprojektia he tulevat tippumaan jostain tärkeässä kilpailusta?

Piitulainen [00:29:25]: Näin se on. Kuitenkin kotimaisissakin rakennusliikkeessä omistajat tulevat jostain muualta. Ne tulevat rajan takaa Ruotsista, tai sitten vieläkin kansainvälisempiä toimijoita on. Kyllä se ohjautuu sieltä myös se tekeminen tänne Suomeen. Emme ole saari siinäkään asiassa, että kyllä täällä isommat voimat ohjaavat vielä kuitenkin.

Savolainen [00:29:49]: Aivan. Ja sama kysymys Jari Boström, Tampereen Tilapalvelut. Tulevaisuuden visio, mitä tarkoittaa tulevaisuuskestävyys ja mitä aiotte itse tehdä tämän asian eteen?

Boström [00:29:58]: Näkisin niin, että siinä on kolme asiaa oikeastaan, presidenttiä lainatakseni. Muunneltavuus, siirtojoustavuus uudispuolella, se tulee olemaan yksi kova juttu. Sitten yksi on tämä, että tästä tulee normaalia, mikä jo tuossa puhuttiin. Se on semmoinen asia. Sitten itselle tärkeänä asiana on tietojohtaminen. Meidän pitäisi saada mitattua kiertotaloutta tarkemmin, tehtyä indeksi. Saadaan asiat numeeriseen muotoon, sitten on helpompi johtaa näitä asioita.

Savolainen [00:30:37]: Silloin tiedetään, mitä sillä rahalla saadaan, jos joudutaan tekemään lisäpanostuksia ja näin eteenpäin.

Boström [00:30:42]: Kyllä.

Savolainen [00:30:43]: Loistavia visioita, erittäin hyvää keskustelua. Kiitos teille todella paljon, Mikko Piitulainen, Spolia Design, ja Jani Boström Tampereen Tilapalvelut.

Boström [00:30:49]: Kiitos.

Piitulainen [00:30:49]: Kiitos.

Outro [00:30:49]: Kiitos, että kuuntelit Rakentavaa purkamista -podcastia. Sarja tuotetaan osana Kira Circularis – Kiinteistö- ja rakennusalan kiertotalouden tuotteet, palvelut ja innovaatiot -hanketta, jonka tavoitteena on edistää rakennusalan kiertotalouteen siirtymistä. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Se toteutetaan Euroopan aluekehitysrahaston tuella osana Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 -ohjelmaa.