Jakso 3: Sivuvirroista uutta arvoa: miten materiaalikierto mullistaa rakentamisen?

[00:00:01]: [musiikki alkaa]

Patrik Paxal [00:00:02]: Kuuntelet Rakentavaa purkamista -podcastia, jossa sukellamme rakennusalan kiertotalouden murrokseen. Rakennusala on nyt ison muutoksen kynnyksellä. Mitä tapahtuu, kun purkaminen muuttuu rakentavaksi ja materiaalit saavat uuden elämän? Otetaan siitä selvää. [musiikki loppuu]

Patrik Paxal [00:00:21]: Tämän jakson aiheena on pohtia, mitä kiertotalous on. Minä olen laboratoriopäällikkö Patrik Paxal Metropolia-ammattikorkeakoulusta ja keskustelemassa kanssani ovat Henna Knuuttila, lehtori Turun ammattikorkeakoulusta ja Maarit Järvinen, lehtori ja koulutusvastaava Turun ammattikorkeakoulusta. Mia Toivanen KIRA-kasvuohjelmasta esittää jokaiselle asiantuntijalle kysymyksen tässä podcast-sarjassa. Rakentamisen kiertotalouden aito toimivuus edellyttää sitä, että se on myös taloudellisesti kannattavaa. Mitä tämä teidän mielestänne edellyttää? Tänään keskustelemme muiden muassa siitä ja materiaalikierrosta. Aloitetaan ensin vähän taustalla. Mitä ovat sivuvirrat ja mitä tämä termi tarkoittaa? Jos Henna voisit vähän avata tätä omasta näkökulmastasi.

Henna Knuuttila [00:01:14]: Joo. Sivuvirrat ovat sellaista tietynlaista materiaalia, jota syntyy erilaisissa vaikka tuotantoprosesseissa. Ja se ei ole sen varsinaisen tuotannon päätuote, jota tavoitellaan, mutta se on virtaa, jota siinä tuotantoprosessissa syntyy. Ja sillä tosissaan voi olla arvoa jatkokäytössä. Eli se syntyy valmistuksen ohessa. Se ei ole jätettä, vaan virtaa, jolle voi löytyä sitten arvo. Ja joskus se arvo voi olla myöhemmin, kun sitä kehitellään, korkeampi kuin se alkuperäisen tuotteen. Ja se voi olla vaikka tiettyjä betonimurskeita jostain purkukohteista tässä tapauksessa. Erittäin tärkeää tässä kiertotaloudessa on, että ne sivuvirrat saadaan hyödynnettyä joko sen valmistajan tai yrityksen omassa tuotannossa tai jonkun toisen yrityksen tai toimijan toimesta. Ja niistä sitten voi saada uusia tuotteita tai uutta raaka-ainetta siten, että ne eivät päädy jätteeksi. Ja tämä on todella tärkeää kiertotalouden osalta. Näin me vähennetään sitä kautta myös neitseellisten materiaalien käyttöä ja vähennetään ympäristövaikutuksia luonnonvarojen käytöstä. Eli iso mahdollisuus monelle teollisuuden alalle. Hyvin jo käytössä toki, mutta vielä on paljon kehitettävää ja tehtävää.

Patrik Paxal [00:02:35]: Hyvä, todella kattava vastaus siitä, mitä sivuvirrat ovat. Haluatko Maarit täydentää tätä. Mitä sivuvirrat tarkoittavat ja mitä se termi voisi pitää sisällään?

Maarit Järvinen [00:02:44]: No joo. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin jokin voi muuttua sivuvirraksi, kun keksitään, että se ei ole jätettä. Eli jotkut tuotteet ovat tänä päivänä luokiteltu jätteiksi, mutta jos ne keksitään ja ne otetaan pois ennen kuin ne joutuvat jätteeksi, ne muuttuvat sivuvirraksi ja niiden käyttö on mahdollista. Joskus jäte voi muuttua sivuvirraksi jälkikäteenkin.

Patrik Paxal [00:03:12]: Juuri näin. Hyvä, kiitos. Voitaisiin katsoa vähän millaisia käytännön kokemuksia meillä näiden sivuvirtojen hyödyntämisistä olisi esimerkiksi tällä hetkellä ja onko siihen liittynyt

jotain isompia esteitä. Maarit, kerrotko vähän, mitä tulee mieleen tästä aiheesta.

Maarit Järvinen [00:03:28]: No itse asiassa nyt kun ajatellaan pääalaani eli rakennusalaa ja rakentamista, siellä itse asiassa aika monet asiat kiertävätkin jo suhteellisen hyvin. Eli työmailta ja muualta metallit ja monet tuotteet kiertävät. Ehkä tämmöiset haastavammat tuotteet ovat jääneet sinne, joille ei ole vielä keksitty käyttötarkoituksia. Näille olisi hyvä vielä keksiä jotain hyödyntämismahdollisuuksia. Esteenä ehkä näille, joita meille esimerkiksi nyt on tullut vastaan, on se, että ne virrat voivat olla liian pieniä. Niitä ei ole taloudellisesti kannattavaa kerätä. Niiden laadunvaihtelu on liian suurta. Myös meidän lainsäädäntömme esteet voivat olla, että niitä ei pystytä käyttämään.

Patrik Paxal [00:04:12]: Kyllä. Koetko, että nämä toimijat ymmärtävät tämän koko materiaaliketjun näissä sivuvirroissa? Mainitsit esimerkiksi, näitä pienempiä sivuvirtoja tulee ja niiden kanssa on paljon haasteita. Miten tällaiset haasteet voitaisiin saada mukaan tähän kokonaiseen materiaaliketjuun?

Maarit Järvinen [00:04:29]: Kyllä meille oikeastaan tuli aika positiivinen käsitys tämän hankkeen aikana. Siellä toimijat ovat kovasti kiinnostuneita tarjoamaan näitä tuotteitaan muiden käyttöön. Kiinnostuneita siitä mahdollisuudesta ehkä ihan pääosin varmaan taloudellisistakin syistä. Jätemaksut ovat kuitenkin jonkun suuruisia ja toivotaan, että niille löytyisi jotain muuta käyttöä kuin kaatopaikalle vieminen. Kaikki tietenkin toivovat ehkä enemmän, että joku muu keksii tai rupeaa toimimaan siellä. Monet ovat kuitenkin haluttomia itse lähtemään siihen toimintaan. Alkaisi vaikka joku kaivonporaaja keräämään myös muiden porareiden jätteitä, jolloin virrat tulisivat suuremmiksi ja kannattavammiksi ja niin poispäin. Kaikki odottavat, että joku muu lähtee toimimaan. Se on ehkä semmoinen vähän haaste myös.

Patrik Paxal [00:05:19]: Joo, siinä varmasti on haastetta vielä tällä hetkellä. Ei ole oikein ehkä sitä infraakaan. Henna, onko sinulla minkälaisia ajatuksia näistä? Oletko törmännyt siihen, että esimerkiksi tämä materiaaliketjua ei hyödynnetä täyspainoisesti?

Henna Knuuttila [00:05:33]: Joo, no Maaritilta tuli jo todella hyvät, tämä taloudellinen, nämä volyymit ja laatu. Siellä varmaan ovat ne tärkeimmät. Kun lähdetään investoimaan tiettyyn materiaalin prosessointiin ja sitä hyödyntämään, niin on aika tärkeää tietää, mikä se saatava määrä on vuodessa ja onko se laatu vakaata. Siinä on kaksi aika tärkeää. Sitä kautta lasketaan taloudellista kannattavuutta sen materiaalin hyödyntämiseksi. Itselle tulee mieleen eri aloilta, joissa on nyt viime vuosina ollut sivuvirtoja, on tietyt leikkuujätteet. Niissä on hyvinkin tiedossa sen materiaalin sisältö, jolloin ne on selkeämpiä fraktioita tai hyödynnettäviä materiaaleja käytettäväksi. Jostain syntyy tiettyä pölyäkin. Joskus vaikka tekstiiliteollisuudestakin tai -kierrätyksessä syntyvä pöly voi olla jonkun toisen arvokas raaka-aine. Ja tässä viimeisimmässä projektissa on tullut tällainen kalvolasi, autojen tuulilaseissa olevaa PVP-kalvoa. Jos se saadaan sieltä puhtaasti talteen ja hyvin kierrätettyä, irrotettua se kalvo, saattaa olla, että se kalvo itsessään tekee siitä lasinkierrätyksestä kannattavaa kokonaisuudessaan, vaikka näiden promoajoneuvojen osalta. Siellä saattaa nousta joskus kiinnostavia teemoja esiin. Tärkeintä ovat juurikin nämä kolme asiaa. Talous tulee oikeastaan tästä volyymista ja laadusta. Usein kun näitä materiaaleja syntyy, niin se laatu on erittäin tärkeätä. Se on joskus vähän haastavaakin saada selville, mitä se laatu on. Kun siitä lähdetään kehittämään lopputuotetta, niiden lopputuotteiden käyttäjien ja valmistajien on saatava tietää se laatu. Siinä on välillä haasteita.

Patrik Paxal [00:07:27]: Kyllä. Siinä oli tosi hyviä esimerkkejä näistä erilaisista materiaalikierroista. Voitaisiin vähän ajatella, millaisia digitaalisia ratkaisuja meillä voisi olla jatkossa näiden sivuvirtojen hallintaan ja seurantaan, jotta se materiaali olisi paremmin saatavilla erilaisille toimijoille uudelleen käyttöön.

Henna Knuuttila [00:07:46]: Itse näen, että nämä digitaaliset tuotepassit ovat yhtenä tosi hyvänä mahdollisuutena tässä. Silloin se on tiedossa siellä koko elinkaaren ajan se tieto. Tämä datan hyödyntäminen joko uudelleenkäytössä tai kierrätyksessä ja sen mahdollistaminen on kyllä ihan avainasemassa. Näen itse nämä tuotepassit tässä isossa roolissa tai että se materiaalidata pysyy koko matkan ajan siinä tuotteessa. Toki me ymmärretään, että se tuottaa haasteita, kun sitä yhdistellään ja muutetaan ja muokataan. Miten se saadaan pysymään ja se data siirtymään toimijalta toiselle. Nämä tuotepassit ja erilaiset, tietynlaiset markkinapaikat tai muut, joissa pystytään hyvin kuvaamaan sen tuotteen ja materiaalin laatu. Tällaisia asioita itselleni tulee mieleen.

Maarit Järvinen [00:08:45]: En ole noihin niin perehtynyt. Tietenkin juuri se, että jossain kerätään ja oltaisiin paremmin selvillä siitä, mitä kaikkea on ja kuinka paljon on. Varsinkin näitä pienempiä toimijoita, mainitsin jo nämä porarit, esimerkiksi kuinka paljon näitä on ja missä kaikkialla. Kai niitä on ympäri Suomea, mutta mitkä ne volyymit kaikilla ovat ja muuta. Saataisiin kerättyä sitä tietoa. Silloin se voisi alkaa jotakuta kiinnostaakin sen materiaalin hyödyntäminen, kun se todellinen volyymi alkaisi selvitä sieltä.

Patrik Paxal [00:09:15]: Kyllä, juuri näin.

Henna Knuuttila [00:09:15]: Näen vielä ennustettavuuden tästä, mitä Maarit nosti esille. Meillä olisi se tieto tietyistä materiaaleista. Aika hyvin me pystyttäisiin jo ennustamaan tiettyjen materiaalien osalta, koska ne tulevat tiensä päähän ja koska niitä on taas hyödynnettävissä. Millaisia sivuvirtoja meillä syntyy tiettyjen päätuotteiden osalta. Aika hyvin pystyttäisiin ennustamaankin vähän eteenpäin, jolloin me tullaan niihin taloudellisiin mahdollisuuksiin vaikka investointien osalta.

Patrik Paxal [00:09:45]: Teillä molemmilla on pitkä kokemus tavallaan alalta. Tähän liittyviin asioihin on ollut tässäkin hankkeessa monta case-esimerkkiä. Miten te olette nähneet, että kehitystyö on ohjannut tätä alaa eteenpäin? Miten se jatkossa ohjaisi tällaista toimintaa niin, että nämä materiaalit olisivat paremmin hyödynnettävissä ja saataisiin sivuvirroista kaikki mahdollinen potentiaali irti.

Maarit Järvinen [00:10:10]: Mielestäni edelleenkin on tapahtunut paljon kehitystä ja paljon pyritään hyödyntämään erilaisia sivuvirtoja jo nyt.

Ehkä jotain asioita voisi tehdä. Vaikka kiviainesta voisi verottaa, jolloin esimerkiksi tätä betonimursketta, joka nyt on mahdollista käyttää kantavien rakenteiden valmistukseen, niin käytettäisiin enemmän ja hyödynnettäisiin paremmin. Vaikka betonimurskalla on tämä EEJ-status, käyttö on suhteellisen pientä, koska meillä on kiviaines Suomessa tosi halpaa ja sitä on hyvin saatavilla. Kuitenkin sitä voitaisiin säästää ja hyödyntää enemmän tätä mursketta. Eli jotain tämmöisiä ehkä taloudellisia ohjureita voisi myös olla olemassa.

Henna Knuuttila [00:11:01]: Joo, nyt päästinkin oikein suosikkiaiheeseeni. Maarit hyvin kuvasi tätä konkreettista ja nykytilaa. EEJ, eli ei enää jätettä -statusta. Juuri näitä, mikä on hinnoittelu tällä hetkellä ja miten me hyödynnetään esimerkiksi tietynlaista kierrätysmateriaalia tai sivuvirtaa. Miten se suhtautuu vaikka ensiö- tai neitseellisen raaka-aineen kanssa, siinähän on hinta isossa roolissa. Ja usein juuri tämä kierrättäminen tai sivuvirtojen hyödyntäminen, jos sitä prosessia ei ole rakennettu sinne alusta saakka toimivaksi, se vaatii usein jonkin verran kehitystyötä ja uusia tapoja sen kanssa toimia. Se hinta voi olla jonkin verran korkeampi kuin tämä vaikka ensiö- tai neitseelliseen raaka-aineen hinta. Tässä tullaan myös siihen, että meillä on lainsäädäntö tosi isossa roolissa, minkä nostitkin esille. Miten me tuetaan haluttujen toimintamallien rakentumista ja liiketoimintamalleja vaikka sinne sisälle. Miten me julkisissa hankinnoissa näytetään esimerkkiä, että niitä pystytään hyödyntämään ja ne ovat toimivia ratkaisuja. Ja vaikka pitkän päälle myös kannattavaa taloudellista toimintaa, kun saadaan se volyymi vähän suuremmaksi. Mutta me ollaan Suomessa tietysti vähän toisen haasteen edessä useinkin, koska moni tuote, materiaali tai raaka-aine tulee muualta. Miten me hyödynnetään niitä ulkoisvaikutuksia, eli saadaan ne ulkoisvaikutusten kustannukset sinne ensiö- tai neitseellisten raaka-aineiden hintoihin, jotka usein on poljettu aika matalaksi. Niissä ei ole huomattu ympäristö- tai sosiaalisia vaikutuksia huomattu siellä lähtömaassa, mistä niitä raaka-aineita tulee. Jossain tapauksissa näin. Silloin ne ovat suhteellisen matalia. Me ei pystytä oikein tällä nykyisellä järjestelmällä kilpailemaan niiden kanssa. Tässä tulee kyllä lainsäädäntö ison rooliin. Aika hyvin se on nyt monessa kohtaa tullutkin, mutta vielä on toki sielläkin kehitettävää.

Patrik Paxal [00:13:10]: Juuri näin. Tässä hankkeen piirissä ja muutenkin ollaan aika paljon puhuttu näiden materiaalien laadusta ja myös materiaalitestauksesta. Maarit, te olette siellä aika paljon nyt testaillut näitä erilaisia sivuvirtamateriaaleja, niin kerrotko vähän niistä testeistä ja niihin liittyvistä haasteista?

Maarit Järvinen [00:13:28]: No joo. Haaste nyt lähinnä on se, mitä laitekantaa meillä täällä on, mitä me pystytään tutkimaan. Me ollaan tehty pääosin esimerkiksi betonitestauksia, eli lujuus-, sen tyyppisiä määrityksiä. Me ollaan paljon tutkittu juuri tämmöisiä betonipesu- ja kaivoporausjätteitä ja muita, joita on kokeiltu betonin kiviaineen korvikkeeksi. Sinänsä meillä tämä testaus on sujunut lujuuksien osalta. Tarvitsemme tietenkin muiden apua siinä, että meillä ei ole tätä kemiallista testausta, joka on tosi tärkeää näiden sivuvirtojen kohdalla. Saadaan tietää myös näiden ominaisuudet, jotka vaikuttavat vaikka terveellisyyteen, turvallisuuteen ja käytettävyyteen. Siinä tullaan, Patrik, sinne teidän labraanne, mitä te teette.

Patrik Paxal [00:14:18]: Kyllä juuri näin. Haasteenahan näissä sivuvirroissa on yleensä se, että ne eivät ole hirveän homogeenisia aina. Ja riippuen tietysti siitä, millainen se sivuvirta on ja miten sitä on varastoitu, niin se usein vaikuttaa siihen näytteen- ja myös sen tuotteenlaatuun. Eli ainakin tässä ollaan törmätty tämän hankkeen puitteissa siihen, että sitä laatua on hirveän erilaista. Esimerkiksi se, että jotain sivuvirtaa säilytetään tuolla ulkona, vaikuttaa aika pitkälti sen mikrobiston laatuun myös siinä. Voi käydä niin, että että se ei enää täytäkään asumisterveysasetuksen mukaista mikrobimäärää, joka olisi hyvä olla näillä materiaaleilla, jotka tulevat rakennusmateriaalikäyttöön. Toinen haaste liittyy tietysti myös näihin varastointiolosuhteisiin ja tietysti sen sivuvirran luonteeseenkin, mitä se pitää sisällään. Ollaan esimerkiksi analysoitu raskasmetalleja ja liukoisia metalleja siitä. Ei tietysti haluta, että kun materiaalia käytetään, siitä liukenee tai pääsee sisäilmaan mitään haitallisia yhdisteitä. Nämä ovat semmoisia haasteita, joita on tullut eteen ainakin tässä kemiallisessa ja mikrobiologisella puolella meillä. Henna, millaisia haasteita sinulla on tullut eteen liittyen näihin materiaalitestauksiin?

Henna Knuuttila [00:15:33]: Joo, tämä olikin hyvä, kun nostitte esille näitä haasteita. Melkein aina tulee tässä, kun lähdetään pohtimaan sivuvirran tai jätteen hyödyntämistä kierrätysraaka-aineena tai uudessa tuotteessa. Tämä keskustelu, että arvoketjun yhteistyö pitää toimia. Eli ymmärretään, mitkä kaikki vaikuttavat siihen mahdolliseen tuotteen hyödyntämiseen tai kierrättämiseen. Siellä on valtavasti asioita. Jos vaihdetaan jotain reseptiä siitä päätuotteesta tai tehdään se erilailla, se vaikuttaa suoraan siihen sivuvirtaan tietenkin. Jos sitä varastoidaan tietyllä lailla tai se kuljetus muuttuu. Mikä tahansa siinä arvoketjun osalta muuttuu, se suoraan vaikuttaa sen mahdolliseen potentiaaliin kierrätyksessä hyödyntämisessä. Ja jotenkin tätä keskustelua aina toimijoiden kanssa käydään. Mikäli sillä halutaan elinkaarta pidentää tai sitä halutaan hyödyntää jossain toisessa tuotteessa, niin se ymmärrys ja keskustelu näiden eri toimijoiden välillä on tärkeätä. On joskus käynyt niin, että jotain tuotetta on tehtykin iso määrä jollain tietyllä tavalla, ja on muutettu pikkasen sitä reseptiä, vaihdettu väriä tai tapaa toimia. Ei olla ollenkaan ajateltu, että se kierrätysfirma, joka hyödyntää sitä tuotetta, prosessoi sitä taas eteenpäin seuraavalle. Se vaikuttaakin aika dramaattisesti siihen, miten se prosessi toimii. miten ne parametrit saadaan laitettua oikein ja millainen se kierrätysfirmalta tuleva lopputuote on. Ja voi ollakin, että kun sitä pikkaisen muutetaan, se ei enää toimikaan siinä ketjussa. Eli tämä keskustelu ja ymmärrys sinne alkupäähän, kuinka paljon se saattaa vaikuttaa sinne loppupäähän. Joskus se vaikuttaa toki positiivisestikin. Kun kiertotaloudessa aina puhutaan, että pitää työskennellä arvoketjussa tai yhteistyössä voimakkaasti, tämä on minusta hyvä esimerkki siitä, jonka te nostitte. Pieni muutos voi tehdäkin sen, että se ei enää toimikaan. Mekaaniset koostumukset tai kemiallinen koostumus ei enää toimikaan tai siinä tulee jotain muita laadullisia ongelmia. Lujuus ei ole sopiva tai muuta. Se vaikuttaa sinne loppupäähän myös dramaattisesti. Näitä keskusteluja aina vaaditaan, kun tässä toimitaan yhteistyössä.

Patrik Paxal [00:18:03]: Todella hyviä pointteja tuli tässä esiin. Tuohon liittyy myös vahvasti se, että täytyy välillä tehdä niitä analyysejä siitä tuotteesta tai sivuvirrasta, että me tiedetään, että se on tasalaatuista. Toki se on myös kustannuskysymys. Labratestaukset maksavat jonkin verran. Tähän voi liittyä kaikenlaisia haasteita. Kannattaako näitä materiaaleja sekoittaa ehkä toisten kanssa? Ajatellaan, että olisi joku vähän epäpuhtaampi sivuvirta ja haluttaisiinkin sekoittaa sitä neitseelliseen materiaaliin, jotta voitaisiin hyödyntää sitä materiaalia, vaikka se onkin vähän huonolaatuisempaa. Te olitte, Maarit, tehneet kaikenlaisia pieniä testauksia siellä teidän labrassanne. Haluatko kertoa näistä vähän lisää.

Maarit Järvinen [00:18:45]: Nyt en ihan tiedä, mitä tarkoitit.

Patrik Paxal [00:18:50]: Esimerkiksi jos lisätään betoniin jotain muovia tai muuta raaka-ainetta, joka ei välttämättä ole niin puhdasta tai sitä ei siellä perinteisesti käytetä. Olisiko tämmöisessä potentiaalia vai onko tämä sellainen asia, johon ei yhtään kannata lähteä?

Maarit Järvinen [00:19:05]: No ne on jo varmaan tapauskohtaisesti myös mietittävä. Esimerkiksi se muovikuitu, jota me tosiaan ollaan saatu tuonne labraan, on ilmeisesti vielä ongelma. Tekstiilikuiduista luonnon puuvilla ja muut kiertävät jo aika hyvin. Niille on käyttökohteita, mutta niitä ei niin helposti ole löydettävissä polyesteriä paljon sisältäville. Niiden käyttö varmasti betonissa olisi ihan ok. Se pienentäisi halkeiluriskiä ja niin poispäin, mutta sen betonin kierrätettävyys taas häviäisi pois. Kumpi on tärkeämpää. Sitä ei voi EEJ-murskana enää käyttää. Jos sitä murskattaisi tai se rapautuisi, lähtisikö siitä näitä muovikuituja ympäristöön. Tulisiko mikromuoviongelma mahdollisesti. En tiedä ihan tarkalleen, millaiseen tuotteeseen, mutta Metropoliassa myös muovikuidulle yritetään kehittää jotain käyttötarkoitusta, jossa se olisi enemmän tämmöinen muovituote sinänsä. Ehkä se olisi parempi. Siinä ei olisi ainakaan mitään ympäristöriskejä. Eli en laittaisi kaikkea kaikkeen. aina pitäisi miettiä pidemmälle sitä kierrätystä.

Patrik Paxal [00:20:25]: Kyllä, siinä tulevat nämä ympäristönäkökulmat hyvin vahvasti esiin.

Henna Knuuttila [00:20:28]: Joo, näen tosi hyvänä pointtina tämän, että mitä ympäristönäkökulmaa tai kestävän kehityksen tavoitetta me täytämme. Maarit toi esiin, että jos lisätään tiettyä raaka-ainetta, niin sen kierrätettävyys häviää. Siitä voi syntyä ongelmia kierrätyksen jälkeen, kuten mikromuoviongelmaa. Saattaa olla, että se on paljon kevyempää. Hiilijalanjälki on paljon pienempi. Eli voit pyllistää toiselle kestävän kehityksen asialle ja toiselle kumartaa. Kumman valitset. Otatko sen pitkäikäisyyden, kierrätettävyyden, ei-toksisuuden vai matalan hiilijalanjäljen. Ne eivät aina kaikki toteudu samassa tuotteessa. Tämä on hyvä näkökulma huomioida tässä, kun lähtee rakentamaan tuotetta. Tämä on hyvä esimerkki. Esimerkiksi nykyään on autoissa siirrytty käyttämään paljon hiilikuitua, jolloin saadaan ne kevyemmäksi. Se on pitkäikäinen tuote ja kevyempi, jolloin se kuljettaja käyttää vähemmän polttoainetta. Mutta se on tosi mahdoton kierrättää. Se vaikuttaa siinä suunnassa ihan valtavasti. Siellä autonvalmistajat ovat halunneet valita pienemmän hiilijalanjäljen, mutta loppupäässä se aiheuttaa ongelmia. Ihan vastaava case kuin tämä, jonka Maarit nostit tässä esille.

Patrik Paxal [00:21:40]: Kyllä, eli aina kaikkea ei kannata siis jatkojalostaa. No miten te näkisitte, millaisia toimenpiteitä tai muutostarpeita me tarvittaisiin, että näitä sivuvirtoja voisi hyödyntää helpommin ja laajemminkin?

Henna Knuuttila [00:21:54]: Näen itse sen ohjauskeinojen vaikuttavuuden kyllä tässä. Ne regulaatiot ja taloudelliset ohjauskeinot rakennettaisiin loppuun asti ajatellen, mikä on se ympäristönäkökulma, jota sillä halutaan ajaa. Vaaditaan, että kerätään ja kierrätetään joku materiaali, mutta ei ole minkäännäköisiä vaatimuksia teollisuudelle hyödyntää sitä. Silloin vaivoin kerätylle, prosessoidulle raaka-aineelle ei löydy loppukäyttöä. Vaikka nyt tämän tekstiilin osalta, joka on jo nostettu esille. Siinä mielessä näen, että tässä olisi tärkeää miettiä sinne loppuun saakka, mitkä ovat ne käyttökohteet. Jos sitä jatkossa muutetaan siten, että otetaankin tiettyä tuotetta sinne ja saadaan kevyemmäksi se materiaali tai tuote, niin kuinka ympäristöystävällinen se on elinkaaren päättyessä. Mikä näkökulma valitaan. Lainsäädäntö olisi koherentti sen koko elinkaaren osalta. Siinä on mielestäni ainakin sellainen aika tärkeä näkökulma.

Maarit Järvinen [00:23:04]: Oikeastaan se taloudellinen ohjaus varmaan ja siihen kaikki panos. Kyllä se valitettavasti ainakin rakentamisessa aika paljon se raha ratkaisee kaikessa. Se on yksi tärkeä asia. Jossain määrin myös esimerkiksi nämä asetukset ja laitteet. Meillähän jonkin verran kritisoidaan sitä, että meillä esimerkiksi siihen betoniin ei saa laittaa mitään vaan. On aika tiukasti säädelty, mistä materiaalista betoni tehdään. Toisaalta sekin on näitä kaksipiippuisia juttuja siinä mielessä, että betonirakenteet tehdään vaikka sadan vuoden käyttöiälle. Pitää olla kyllä tosi tarkkana, jos uusia tuotteita tai materiaaleja otetaan käyttöön, että ne eivät oikeasti vaikuta säilyvyyteen ja käyttöikään ja muuhun. Jos jotain lainsäädäntöjä ja asetuksia löysennetään niin, että olisi hiukan helpompaa käyttää jotain materiaaleja, pitää kuitenkin miettiä tarkkaan, mihin tuotteisiin ne soveltuvat. Mikä on sitten se riski siinä rakenteessa esimerkiksi, jos jotain uusia materiaaleja otetaan käyttöön. Jos mennään taas siihen laboratoriotestaukseen. Vaikka säilyvyys- ja kestävyystestit ajatellen, että yritettäisiin jotenkin mallintaa, miten materiaali kestää 50 tai 100 vuotta, ne ovat aika mahdottomia oikeastaan toteuttaa. Jää nähtäväksi, miten ne oikeasti kestävät.

Patrik Paxal [00:24:23]: Kyllä. Jos ajatellaan vähän eteenpäin ajassa. Eli miltä tämä kiertotalous täyttäisi teidän mielestänne kymmenen vuoden kuluttua, jos nimenomaan ajatellaan tätä rakentamisen kiertotaloutta?

Maarit Järvinen [00:24:37]: Tällä hetkellä on hankalia tuotteita, ainakin mineraalivillajätteet purkukohteista. Puhtaat työmaavillat ja rakentamisen ja tehtaiden villat menevät alusvillaksi. Mutta tämmöiset likaantuneet, vanhat ja kastuneet villat, ne ovat ongelma. Niitä on paljon tuolla kasoissa. Toivon, että joku keksisi niille hyviä käyttökohteita. Bitumituotteet on toinen ryhmä, jolle ei löydy vielä oikein käyttäjiä. Kolmas on itse asiassa yllättäen puutavara. Kun sahatavaraa käytetään muottimateriaalina vaikka silloissa todella paljon, tällä hetkellä ne menevät lähinnä polttoon eikä niitä kauheasti pystytä kierrättämään. Toivon, että joku on kymmenen vuoden päästä ainakin keksinyt näille hyviä uusia käyttökohteita.

Henna Knuuttila [00:25:24]: Jos saa tulevaisuuteen ja kristallipalloon kurkistaa. Lähden ehkä vähän kauempaakin mahdollisuuksista. Itse näen, että tulevaisuuden osaajat, se koulutus rakentuisi jo kiertotalouden mukaiseksi. Eli meillä on paljon tekemistä täällä meidän ammattikorkeakoulussamme sekä myös muissa koulutusahjoissa. Eli me lähdettäisiin jo sen systeemisen muutoksen… Mindset muuttuisi vähän meillä opettajilla ja ohjaajilla täällä. Eli lähdettäisiin rakentamaan sellaista koulutusta, joka tukee sitä tulevaisuuden kiertotalouden mukaista rakentamista kaikin tavoin. Ja se vaatii uutta näkemystä myös siihen ja mahdollisuuksiin. Eli sellaista maailmaa, jota meillä ei tällä hetkellä vielä ole. Näkisin, että siinä olisi osaamista ja ihan eri tavalla ajattelua. Eli se ajattelu lähtisi jo ihan eri lailla siitä, mitä se tällä hetkellä on. Ja silloin me saataisiin niitä uudella tavalla ajattelijoita toivottavasti sinne päättäviin virkoihin ja työtehtäviin kunnille, valtionhallintoon ja yrityksiin. Ja tietysti lainsäädännön puolelle myös. Näkisin, että se olisi ensimmäinen iso, tärkeä pala purtavaksi. Se ei olisi vain päälle liimattu kurssi, vaan se koko koulutus perustuisi sille kiertotalouden periaatteille. Semmoinen modulaarisuus ja tilojen hyödyntäminen, siinä näen, että olisi myös mahdollisuuksia miettiä eri lailla. Mietitäänkin jo paljon. Ennen kuin syntyy sitä sivuvirtaa tai jätettä tai muuta, niin pohdittaisiin niitä kaikkia keinoja ennen sitä tilannetta. Ja tässä on nostettu esiin juuri nämä taloudelliset ja hallinnolliset keinot tämä globaali maailma huomioiden hyödyntää se jäte ja sivuvirrat. Eli kolme pakettia ehkä näkisin ja nostaisin sinne kymmenen vuoden päähän, jotka voisivat avittaa tätä siirtymää.

Patrik Paxal [00:27:40]: Paljon on siis tehty ja paljon on vielä tulevaisuudessa uusia innovaatioita ja askelia edessäpäin. Mitä Maarit toivoisit, että kuulija muistaisi vielä tästä podcastista? Joku highlight.

Maarit Järvinen [00:27:51]: Kannattaa yrittää olla Pelle Peloton ja keksiä uusia käyttötapoja erilaisille tuotteille. Kannattaa pitää yllä toivoa myös siitä, että joku lähtee esimerkiksi keräämään ja kierrättämään näitä sivuvirtoja, jos itsellä ei ole siihen osaamista tai intoa. Pitää uskoa, että joku taho lähtee ja asiat menevät eteenpäin.

Patrik Paxal [00:28:16]: Nimenomaan. Näinhän ne ratkaisut kehittyvät, kun uskalletaan kokeilla. Henna?

Henna Knuuttila [00:28:19]: Joo. Nostan tässä yhteistyötä arvoketjussa. Eli lähtee rakentamaan sitä ymmärrystä siinä koko arvoketjussa. Ja myös katselee vähän ulospäin eli benchmarkkaa, mitä muualla maailmassa tapahtuu.

[00:28:33]: [musiikki alkaa

Patrik Paxal [00:28:33]: Kiitos tästä jaksosta. Kiitos, että kuuntelit Rakentavaa purkamista -podcastia. Sarja tuotetaan osana Kira Cirkularis, kiinteistö- ja rakennusalan kiertotalouden tuotteet, palvelut ja innovaatiot -hanketta, jonka tavoitteena on edistää rakennusalan kiertotalouteen siirtymistä. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Se toteutetaan Euroopan aluekehitysrahaston tuella osana Uudistuva ja osaava Suomi 2021 – 2027 -ohjelmaa.