Jakso 4: Kelpoistaminen ja rakennusosan uusi elämä: mitä kaikkea puu voi vielä olla?

Patrik Paxal [00:00:02]: Kuuntelet Rakentavaa purkamista -podcastia, jossa sukellamme rakennusalan kiertotalouden murrokseen. Rakennusala on nyt ison muutoksen kynnyksellä. Mitä tapahtuu, kun purkaminen muuttuu rakentavaksi ja materiaalit saavat uuden elämän? Otetaan siitä selvää. Tämän jakson aiheena on kelpoistaminen ja rakennusosan uusi elämä. Minä olen laboratoriopäällikkö Patrik Paxal Metropolia ammattikorkeakoulusta ja keskustelemassa kanssani on neljä asiantuntijaa. Sini, kerrotko alkuun vähän taustoistasi?

Sini Koskinen [00:00:36]: Joo. Huomenta. Sini Koskinen, projektipäällikkö puutuoteteollisuudesta, ja olen nyt kaksi vuotta puutuoteteollisuudessa vetänyt puutuotteiden kiertotaloushanketta PuuLOOp.

Patrik Paxal [00:00:46]: Kiitos. Sitten meillä on vieraana Petra, ole hyvä.

Petra Junnila [00:00:49]: Petra Junnila, Savonlinnan kaupungilla ollut nyt kolme vuotta maankäyttöasiantuntijana, ja työtehtäviini kuuluvat kaupungin maan hankinta ja luovutus, ja sitä kautta olen joutunut perehtymään uuteen osa-alueeseen, tähän purkualaan.

Patrik Paxal [00:01:05]: Sitten meillä olisi vuorossa Fanni, ole hyvä.

Fanni Malmstedt [00:01:09]: Hei, Fanni Malmstedt, tutkimusinsinööri Xamkista, teollisen puurakentamisen laboratoriosta ja nyt tässä ollut osallisena tällaisessa Kira Circularis -hankkeessa, missä on keskitytty varsinkin liimapuurakenteiden kiertotalouspotentiaaliin.

Patrik Paxal [00:01:20]: Mielenkiintoista. Sitten Saku, ole hyvä.

Saku Penttinen [00:01:22]: Moro vaan Savonlinnasta, eli Savonlinnan puulaboratoriolta, Xamkilta, ja projektipäällikkönä tässä Kira Circularis työpaketti neljän osalta, jossa tosiaan näitä kantavien rakenteiden uudelleenkäyttöä käydään lävitse.

Patrik Paxal [00:01:38]: Mia Toivanen Kira-kasvuohjelmasta esittää yhden kysymyksen jokaiselle asiantuntijalle tässä jaksossa. Kysymys kuuluukin, ”Rakentamisen kiertotalouden aito toimivuus edellyttää sitä, että se on myös taloudellisesti kannattavaa. Mitä tämä teidän mielestänne edellyttää?” Tästä ja rakennusromoun renessanssista keskustelemme lisää tässä jaksossa. Aloitetaan taustoista, eli miltä kiertotalous rakentamisen arjessa näyttää tällä hetkellä? Sini, ole hyvä.

Sini Koskinen [00:02:08]: Kiitoksia. Siihen on päästy tässä viime aikoina oikein kouriintuntuvasti tutustumaan. Eli meillä on tosiaan tämän puutuotteiden kiertotaloushanke PuuLOOpin tiimoilta ollut käynnissä purkupilotti Porvoossa. Eli olemme nyt kaksi vuotta tehneet esiselvityksiä ja selvittäneet sitä, miten puuta tällä hetkellä puretaan, minkälaisia purkumenetelmiä on, miten sitä lajitellaan, onko meillä jatkotyöstömahdollisuuksia minkälaisia, ja mihin sitä kierrätettyä ja käytettyä puuta voi sitten lopputuotteessa käyttää. Tänä syksynä Porvoossa tosiaan purettiin pientalo ja testattiin kaikkia näitä meidän tutkimusolettamuksia, että mihin suuntaan tämä käytännön työ meitä vie. Kiertotalous ei ole ihan helppoa. Siinä nimenomaan on huomattu se, että se on aika monimutkainen verkko, joka koostuu siitä, että meillä ei välttämättä ole sellaista lainsäädäntöä, joka oikeastaan ei ohjaa edes oikeaan suuntaan, vaan saattaa jopa laittaa kapuloita rattaisiin. Meillä ei ole myöskään teknologiaa, jolla me pystymme kierrätyspuuta välttämättä käsittelemään. Ehkä suurin ongelma on se, että tällä hetkellä kaikki purettu puu menee polttoon. Eli kaikki prosessit ohjaavat puun murskaamiseen. Tämä on ollut aika haastava paketti saada puunkierrätysperiaatteet toimimaan, koska tosiaan ollaan koko arvoketju jouduttu miettimään uusiksi tässä matkan varrella.

Saku Penttinen [00:03:43]: No niin, hyvin samankaltaisia haasteisia ollaan törmätty tässä tutkimuksen aikana. Tosiaan tuo materiaalin ehjänä saaminen ja se volyymi, että sitä saataisiin tarpeeksi, että siitä pystyttäisiin hyödyntämään korjausrakentamisessa tai uudisrakentamisessa, niin sen volyymi saaminen edellyttäisi, että purkutekniikoita saataisiin hyvinkin paljon jouhevammiksi, eli siellä laitteiston pitäisi kehittyä vielä paljon. Mutta varmasti sitä kehittymishalukkuutta sieltä löytyy, kun vaan keksitään keinoja ja asioita, miten menekkiä saadaan edistettyä, niin sillä sitä eteenpäin päästään. Sitten olisi mukava keskustella tuosta, mikä olisi kiertotalouden suurin potentiaali tällä hetkellä. Luulen, että Petralla saattaisi olla jotain sanottavaa tähän asiaan.

Petra Junnila [00:04:36]: Kiertotalouden suurin potentiaali… Ehkä nyt ollaan siinä kynnyksellä, että kunnissa ja kaupungeissa on paljon varmasti arvottomia rakennuksia, minkä tulevaisuutta pitäisi miettiä, tehdä strategiaa ja ohjeistusta, että miten ne saadaan kestävästi purettua niin, että myöskin se materiaali lähtee kiertämään. En niinkään, siis sillä lailla kun en ole rakennusalan ammattilainen ja nyt joutunut ihan siis töiden kautta tähän purkuasiaan perehtymään ja muutaman kohteen purantaan, niin olen ollut jopa positiivisen yllättynyt, että miten pitkälle vietyä kierrätystä itse purkaminen on, jos puhutaan metallista ja betonista. Puun kohdalla, että puu murskataan ja poltetaan, niin se, jos haluaisi itse metsäalan ihmisenä aina muistuttaa, että puun polttaminenkaan, sitäkään ei auttaisi liikaa demonisoida, mutta tokihan se parempi on, että sille löytyisi vielä sitä jatkoaikaa ihan rakennusmateriaalina. Sellaisen omakohtaisen havainnon olen tehnyt näistä, missä mennään.

Saku Penttinen [00:05:43]: Joo, tuo potentiaali… Meilläkin on sitä ajateltu näin, että kun saataisiin niitä isoja puumassoja ja mahdollisimman isona komponenttina irroteltua, niin siinä on sitten sitä potentiaalia pienentää sitä niin sanottua kokoa, ja sitten markkinakin voisi ohjautua, että siellä tulisi pienrakentajia ja yksityisiä rakentajia. Sitä kun saadaan jonkun verran jalostettua, niin siinä se arvo tavallaan kasvaa, ja se loppukäyttäjäpotentiaali on iso, että sellainen on meillä ollut vähän sellaisena johtavana ajatuksena.

Petra Junnila [00:06:17]: Tähän väliin voin sanoa, että todella arvokasta yhteistyötä Xamkin kanssa on tehty Savonlinnassa Lypsyniemen purun yhteydessä, mistä Fanni varmaan parhaiten osaa kertoa, että miten siellä tutkittiin niitä mahdollisuuksia saada sitä puuta kierrätettyä.

Fanni Malmstedt [00:06:39]: Joo. Tuossa viime syksynä bongattiin, että tästä läheltä on menossa tuo kaupungin omistama ravintolarakennus purkuun, ja sitten oltiin Petraan yhteydessä, ja ihanaa, että Petra oli heti innoissaan ja heti päästiin yhteistyötä tekemään, ja saatiin heti sinne purku-urakkasopimukseen, että yritetään ottaa ehjänä sieltä nämä liimapuurakenteet katosta. Käytiin katselmoimassa ulkopuolisen rakennesuunnittelijankin kanssa, ja saatiin kuvat rakennusvalvonnasta ja kateltiin, että kyllä sieltä semmoiset 80 liimapuupalkkia olisi irrotettavissa, ja näytti ihan selkeälle hommalle. Toki tässä rakennuksessa oli semmoinen juttu, että se on aikoinaan 1975 rakennettu tasakattoisena, ja vuonna 1983 muutettu harjakattoiseksi, eikä ollut ihan selvää, että miten ne harjakatoa rakenteet on sinne sitten alkuperäiseen kattoon kiinnitetty, mutta kuvien perusteella näytti, että ei tuota ongelmia. Sitten aloiteltiin ensimmäisiä irrottelemaan, niin kyllä huomattiin, että siellä oli aika massiivisia kiinnitysosia käytetty, ja se aiheutti, että iso osa palkeista meni aivan säpäleiksi. Mutta tässä juuri tuli se, että kun olisi vähän kehittyneempiä purkutekniikoita, niin kyllä olisi ollut ehjänä irrotettavissa nekin, mutta tällä hetkellä mennään sillä, mitä on. Sitten sieltä semmoinen 15 palkkia lopulta saatiin ehjänä, mutta se oli äärettömän arvokasta kokemusta meille kaikille ja myös purku-urakoitsijalle. 15 palkkiakin oli meille tosi hyvä tutkimusmateriaali. Kyllä saatiin jo siitä ihan kattava tutkimus tehtyä tästä liimapuurakenteiden lujuuden todentamisesta.

Sini Koskinen [00:08:14]: Joo, samanlaisia kokemuksia meillä oli tämän Porvoon purkukohteen kanssa. Tietysti normaalisti kuulemma tämmöisen pientalon purkuun menee pari päivää, ja me oltiin siellä vähän toista viikkoa, mutta joka tapauksessa huomattiin, että ihan nykyisillä purkukauhoilla ja purkukauhoilla, välineilläkin pystytään aika ehjänä sitä esimerkiksi julkisivulaudoitusta saamaan irti, jos vaan halutaan. Eli tavallaan se pieteetti piti olla vähän erilainen siinä toiminnassa. Se oli kyllä tosi arvokasta huomata, että oikeastaan välttämättä valtavia muutoksia ei tarvitakaan edes teknologiapuolella, vaan ehkä enemmän ajatuksen puolella.

Petra Junnila [00:08:59]: Joo, tuohon Sinia voin kompata sillä lailla, että sekä ajatuksen puolella että siinä alkusuunnittelussa. Sitä Fannin ja Sakun kanssa juuri ja meidän ammattitaitosten purkuyrittäjiemmekin kanssa silloin tuumattiin, että jos purkutyöselosteissa ja suunnitelmissa olisi tarkemmin vielä tutkittu ennakkoon, miten niitä materiaaleja saisi sieltä ehjänä irrotettua, niin se toki edesauttaisi puumateriaalien kierrätystä ehjänä.

Sini Koskinen [00:09:32]: Kyllä. Me sitten vielä purun jälkeen lajittelimme nämä puukappaleet eri pinoihin vähän dimensioiden ja tietysti sen laadun mukaan, että julkisivulaudat olivat toisessa pinossa ja runkopuut toisessa, ja sitten vielä poistettiin niistä naulat ja sirkkelillä otettiin huonot päät pois. Esimerkiksi Metsäkeskus, joka kävi tekemässä meidän laittelupaikallamme tämmöistä visuaalista lujuslaittelua, niin oli todella yllättynyitä, kuinka valtavasti todella hyvää runkopuuta siellä oli. Tietysti he ymmärsivät vasta jälkeenpäin, että me olimme sirkkelöineet ne huonot päät pois. Mutta tavallaan se vain tarkoittaa sitä, että sinne kun lisää vähän niitä uusia toimintamalleja väliin, niin tosiaan tulokset ovat aika erinäköisiä.

Saku Penttinen [00:10:18]: Tuosta potentiaalista tulee vielä sen verran mieleen, että nämä näyttävät osa tosi rujoltakin, ovat aikaa nähneet ja muuta, mutta puu materiaalina on kuitenkin sellainen, että hyvin pienellä pinnan poistamisella, pari milliä kun otetaan pois, niin se on täysin uuden näköistä ja ammattilaisenkin hankala huomata, onko tämä vanhaa vai uutta puuta. Pikkuisen sinällään noista testituloksistakin, niin niissä on havaittu, että vaikka on ollut 50 vuotta vanhaa liimapuumateriaalia, niin eivät sen lujuusarvot ole oleellisesti ajansaatossa muuttuneet, jos se on ollut hyvissä olosuhteissa, ei kosteudelle pahemmin alttiin. Sitten sen verran haluaisin kysyä teille, tähän varmasti on mielipide, että rakennuksethan ovat muutakin kuin rakennuksia. Niillähän on ihmisille tunnearvoa muun muassa kaupunkikuvassa, ja se välillä aina jarruttaa asioita, ja pitää tietyllä tapaa tilatarpeet muuttua, ja on päästävä välillä vaikka vähän eteenkinpäin ja jostain on luovuttava, että uutta saadaan tilalle. Niin tämä tunnearvo, pystytäänkö sitä säilyttämään vaikka tällä uudelleen käytöllä, että saadaan jotakin osia rakennuksesta käytettyä?

Sini Koskinen [00:11:35]: Minä näkisin, että siinä on ehkä yksi… Tietysti sen bulkkituotteen niin sanotusti määrän lisäksi, mutta siis siinä on ihan valtava potentiaali… Tavallaan ihmisethän rakastavat tarinoita, ja jos voidaan kertoa, että tämän päiväkodin palkit on tuotu jostain päin Suomea vanhasta rakennuksesta, jota on käytetty johonkin toiseen tarkoitukseen, niin tavallaan nämä tarinathan ovat nimenomaan niitä, jotka kiehtoo ja tuo sitten sitä elämäntuntua. Me olemme itse asiassa tämän Pull Up -hankkeen tiimoilta tehneet myöskin tämmöistä markkinakartoitusta, markkinaselvitystä, ja siellä on ihan selkeästi yhdeksi tuotevirraksi tunnistettu tämmöinen puutavara, jolla on tarina. Eli juuri se, että pitää jo tavallaan siellä purkupaikalla tunnistaa, että onko tällä rakennuksella tai tällä materiaalilla sellaista tunnearvoa, että sitä voidaan myöskin hyödyntää markkinassa.

Fanni Malmstedt [00:12:43]: Joo, kyllä tämä oli tässä meidän Lypsyniemi-keississäkin. Tässä on iso teollisuusalue, missä ihmiset ovat käyneet ehkä jopa koko työuransa tässä Ravintola Lypsyniemessä syömässä lounaansa, niin sitten kun jostain oli tieto kantautunut paikalliselle medialle, että purkuun menee, ja että me nyt Xamkina yritämme keksiä jatkokäyttöä niille kattorakenteille, niin siitä paljon sai tuolla kadullakin kommenttia, että hieno juttu, että jotain säilyy. Kaikilla on niin lämpimät, ihanat muistot tästä lounasravintolasta.

Petra Junnila [00:13:13]: Joo, ehdottomasti tällaisella kierrätettävyydellä pystytään lisää sitä purkamisen hyväksyttävyyttä, eli se tietyllä tavalla jatkaa elämäänsä. Todella hyviä pointteja oli Sinillä, ja juuri niin kuin Fanni kertoi, miten Savonlinnassa on saatu palautetta, että Lypsyniemen kattopalkit jatkavat elämäänsä vaikka pyörätelineissä tai muissa, niin on tärkeä osa sitä hyväksyttävyyttä.

Saku Penttinen [00:13:41]: Juuri näin. Tässä kun ollaan jo päästy asiaan ja tulevaisuutta ollaan rakentamassa, ja aina tietysti asioita ajatellaan pitkällä aikavälillä ja jos peilataan 30 vuotta taaksepäin, niin aika paljon asiat muuttunut, mutta miten näkisitte tällaisen… Nyt saatte vähän revitellä minun mielestäni tässä asiassa. Ajatellaanpa 30 vuotta eteenpäin, teillä jokaisella varmasti on tähän sellaista visiota, että asioita pitäisi kehittyä, ei välttämättä kaikki ole vielä aivan valmista. Tälläiseen olisi mukava saada kommenttia.

Sini Koskinen [00:14:19]: Minä en tiedä, onko tämä nyt kauheasti revittelyä. Tämä on itse asiassa varmaan todella tylsä vastaus, mutta näkisin, että suurin este tällä hetkellä tai yksi isoimpia esteitä kiertotalouden edellä on lainsäädäntö ja siihen liittyvä esimerkiksi tuplaverotus, mitä kierrätystuotteille saatetaan asettaa. Eli siitä neitseellisestä maksetaan jo alv ja kierrätetystä vielä uudelleen. Kiertotalouden edistäminen ja kierrätystuotteiden käytöllä olisi valtava tarjonta, olisi myöskin valtava tilaus, mutta nämä jotkut sudenkuopat matkalla, joihin muun muassa lainsäädäntö lukeutuu, tekevät siitä aika vaikeaa. Minä kyllä toivoisin, että ehkä tulevaisuudessa, jos se on sitä minun revittelyäni, niin se lainsäädäntö nimenomaan antaisi porkkanoita ja mahdollisuuksia ja tukisi ja kannustaisi kierrätystuotteiden käyttöön. Ei niin, että on useita lakeja, jotka puhuu eri kieltä ja sitten niiden välisessä viidakossa joku yksittäinen puunkierrättäjä pyörii ihmeissään. Se on varmaan yksi isoimpia, mihin muutosta tarvitaan.

Saku Penttinen [00:15:39]: Kyllä, se on aivan totta, että lainsäädäntö on sinällään tällä hetkellä tietyllä tapaa vastaan, kun rakennusalahan on kehittynyt pitkän aikavälin saatossa, ja tietenkin tämä sääntely on siinä tullut mukana. Mutta itse henkilökohtaisesti näkisin, että kiertotalous ja uudelleenkäyttö rakennusalalla on vielä niin alussa ja niin pientä, että nimenomaan sitä pitäisi sille lainsäädännön keventämisellä lähteää hakemaan, ja sitä kautta, kun se rupeaa nousemaan ja sieltä saadaan niitä joko positiivisia tai neutraaleja tai negatiivisia kokemuksia, niin sitä kautta sitten saadaan kokemusta. Sen jälkeen sitten, jos se tuntuu, että täällä mennään vähän väärään suuntaan, niin sitten lähdetään vasta ohjaamaan, että ei heti ensimmäisenä luotaisi tosi isoja muureja, mitkä pitää murtaa, koska se syö sitä taloudellista puolta ja haluttavuutta, ja se näyttää sitten vaikealta.

Sini Koskinen [00:16:43]: Kyllä, olemme tässä hankkeessamme haastatelleet jäsenyrityksiämme eli puutuoteteollisuuden yrityksiä, ja sieltä kävi aika nopeasti ilmi nimenomaan se, että volyymin on oltava tasaista ja turvallista. Eli meidän pitäisi saada prosessit ja tuotehyväksyntää, järjestelmät ja kaikki muut niin luotettaviksi, että me saisimme sitä purkumateriaalia tai kierrätysmateriaalia tasaisena virtana ulos. Siihen ei voi tulla teollisuuden näkökulmasta sellaisia gappeja, että tammikuussa saatte, mutta sitten helmi-maaliskuussa se onkin epävarma ja huhtikuussa ehkä taas. Eli se pitäisi olla niin jouheva se prosessi ja niin tavallaan läpinäkyvä joka suuntaan, että tosiaan se volyymi turvattaisiin sinne teollisuuden piiriin, jotta siitä tulisi oikeasti taloudellisesti kannattavaa ja mahdollista toteuttaa.

Fanni Malmstedt [00:17:41]: Kyllä, ja ihan jos mietitään suunnitteluprosessia, niin ei suunnittelija uskalla määrittää suunnitelmiin sellaista materiaalia, mikä on epävarmaa. Kyllä se pitää olla jo täysin tiedossa, että sitä on saatavilla ja tämmöisillä spekseillä. Sitten voidaan hyvin mieli laittaa se sinne piirustuksiin.

Petra Junnila [00:17:57]: Vielä omana kommenttina, kun en ole rakennusalan ammattilainen, niin tietyllä tavalla itselle on ollut yllätys, miten paljon saattaa tuommoisesta betonimöykystäkin löytyä sitä puuta rakenteista. Eli juuri sitä ennakointia, ja tietysti tietyt haitta-aineselvitykset ja muut pitää olla teetettynä, mutta siinä samassa ehkä sitä tarkempaa muuta purkujätteiden raportointia ja purkumenetelmien miettimistä ennen kuin se homma aloitetaan, niin varmasti edistäisi sitä kierrätettävyyttä.

Patrik Paxal [00:18:29]: Kyllä, mielenkiintoista, että nostit esiin nuo haitta-ainetutkimukset. Niitähän on myös tämän hankkeen puitteissa tässä tehty niistä liimapuupalkeista, ja siellä oli ihan hyviäkin tuloksia saatu, mutta siinä myös nähtiin näissä tutkimuksissa, että se materiaali voi olla hyvin epähomogeenistä. Sitten myöskin se, miten sitä materiaalia säilytetään sen purun jälkeen, niin sillä on todella suuri merkitys vaikka siihen mikrobistoon, mikä siihen mahdollisesti voi syntyä. Eli se liimapuupalkki voi siellä kohteessa ennen sitä purkua olla täysin kunnossa ja hyväkuntoinen, eli mikrobisto voi olla todella niukkaa ja sitä voitaisiin uudelleen hyödyntää, mutta sitten se varastoidaan vaikka johonkin kylmään halliin, niin kuin esimerkiksi oli mun mielestä tässä Xamkin keississä vähän käynyt, jos ymmärsin oikein, niin silloin voi käydä niin, että sieltä tosiaan pääsevät ulkopuoliset mikrobit iskemään niihin puihin, ja sitten ei olekaan enää asumisterveysasetuksen mukaisesti hyvälaatuista sen mikrobiston osalta.

Saku Penttinen [00:19:31]: Kyllä, juurikin näin. Sitten vielä tuosta 30 vuoden päähän, jos peilataan tätä asiaa, niin sen verran haluaisin, kun meillä on kuitenkin tässä kaupungin edustajakin paikalla… Niin jos ajateltaisiin niin, että asia olisi kehittynytkin sille mallille, että siitä saataisiin taloudellista hyötyä, eli kun puretaan rakennus, niin siitä saataisiin niin paljon hyödynnettävää hyvää materiaalia, että se uudisrakentamisen hinta mataloituisi sillä, niin eikö sekin olisi aika toivottava näkökulma tähän asiaan? Vielä näin ei ole.

Petra Junnila [00:20:08]: Joo, vielä ei ole, mutta sehän olisi aika ideaali, että ne työtavat ja menetelmät kehittyisivät niin, että se tietyllä tavalla on kaikille kannattavaa, niiden materiaalien kierrättäminen mahdollisimman pitkälle.

Sini Koskinen [00:20:22]: Tuohon minä näen sen, että nyt kun meillä tammikuussa tulee tämä hiilijalanjäljen laskenta raja-arvo, ja tulee tämä 16 ekvivalenttikiloa ensimmäisessä vaiheessa, niin hiilijalanjälkilaskenta tulee pakolliseksi, niin minä ainakin henkilökohtaisesti uskon, että se lähtee ohjaamaan meitä aika vahvastikin kiertotaloustuotteiden käyttöön, koska kiertotaloustuotteella tällä hetkellä laskennallinen hiilijalanjälki on nolla. Eli se potentiaali kasvaa, tässä tapauksessa vähän pakon myötä. Eli se, että niitä rakennusten hiilijalanjälkiarvoja täytyy hivuttaa alaspäin, niin se varmasti tulee olemaan sellainen porkkana ja mahdollistaja näille kiertotaloustuotteiden laajemmalle käytölle. EU-lainsäädännössähän tämmöinen säännös on jo olemassa. Eli EU-taksonomiasta löytyy tämmöinen, me kutsutaan sitä tuttavallisesti 80-20 säännöksiä. Eli jos rakennetaan puinen uudisrakennus, niin siitä rakennuksesta 80 prosenttia saa olla neitseellistä ja 20 prosenttia on oltava kierrätettyä, jotta sille rakennukselle voidaan se taksonomian mukainen vihreän rahoitus myöntää tai sitten se taksonomian mukainen tämmöinen niin sanottu leima. Betonilla ne ovat vielä kovemmat, eli se on 70-30 siellä. Niin vaikka äsken vähän lainsäädäntöä tuossa moitinkin, niin kyllä jotain tämmöisiä lainsäädännön keinoja on myös, joilla asioita saadaan eteenpäin. Mutta ehkä se on sitten se balanssi siinä, että milloin pakotetaan liikaa tai vaaditaan liikaa ja milloin sitten se toimii enemmänkin porkkanana se asetettu määräys.

Petra Junnila [00:22:11]: Kyllä, siis tarvitaan sitä keppiäkin ja siinä sivussa toki porkkanaakin. Olen miettinyt, että jos olisi kunnillakin tulevaisuudessa laadittuna sellaiset selkeät ohjeistukset, ja jos olisi mahdollista jonkinasteisilla purkuavustuksilla ihan näiden yksityistenkin kiertotaloushengessä tehtävää purkamista edesauttaa, niin sehän olisi optimitilanne.

Saku Penttinen [00:22:40]: Oikein hyvältä kuulostaa. Tässä on käyty kyllä tosi mukavaa keskustelua ja tosi hyviä asioita on noussut ilmi. Tekeminenhän on kaiken kaikkiaan vielä hyvinkin alussa, mutta pyritään edistämään hyviä asioita. Sitten vielä ihan, kaikki hyvä kun loppuu aikanaan, niin tähän ihan viimeiseksi kirsikaksi kakuun päälle, niin minkälaisia keskeiset oivallukset ja toiveet ovat tulevaan?

Sini Koskinen [00:23:08]: Minä koitan nyt keksiä jotain muuta, olen tuosta lainsäädännöstä jauhanut niin paljon… Kyllä minä toivoisin, että nyt ovat jo tilaajat lähteneet kierrätystuotteitakin tilaamaan, ja tavallaan näen, että monessakin asiassa nimenomaan tilaajat, ovat ne sitten kaupunkeja, kuntia tai yksityisiä tilaajia, niin he toimivat vetureina ja tämmöisenä esimerkkinäytteinä monessa kohtaa. Kyllähän se tarjonta monesti kehittyy siitä, kun aletaan herätä siihen, että sitä tilauskantaa on. Kyllä tämä on sellainen tilaajan ja teollisuuden yhteisponnistus, että tavallaan tulee sitä lupausta siitä tilauksesta, jolloin sitten teollisuudella on mahdollisuutta niitä prosesseja lähteä kehittämään ja vastata siihen tilaukseen. Yhteistyöllä tässä mennään eteenpäin.

Petra Junnila [00:24:06]: Samanlailla voisin tuohon Sinin lopetukseen tuosta yhteistyöstä lisätä, että ehkä itselleni tällä lyhyellä kokemuksella voisi sanoa, että on ollut keskeisin oivallus tämän asian suhteen se yhteistyö juuri Xamkin kanssa, että meidän pitää kuntien ehdottomasti olla mukana mahdollistamassa, koska meillä se rakennusmassa on aika merkittävä, ja etenkin näitä arvottomia tai purkuun tulevia rakennuksia löytyy paljon. Että me tässä vaiheessa olismme mukana tukemassa sitä tutkimuksen kehittämistä yhteistyössä juuri näiden, mikä on Fanni ja Sakun hanke ollut, niin paikallisten oppilaitosten ja hankkeiden kanssa.

Saku Penttinen [00:24:51]: Kyllä. Eritoten haluan kiittää teitä molempia, kun olette antaneet asiantuntijoutenne tähän alttiiksi keskustelulle. Kaupunkia ja kaupungin resursseja on annettu tähän. Meillekin on saatu tutkimusmateriaalia, niin se on ollut meille tosi tärkeää. Tässä ehkä sellainen, tämä on vähän oma pointti, mutta nyt hox, pikku vinkki, pienetkin yritykset, ottakaa tästä koppia jo heti alkuun ja miettikää, miten voitte lähteä mukaan. Tässä on tulevaisuus ja jossain vaiheessa liiketoiminnallistakin mahdollisuutta, niin nyt on se aika herätä, niin on jo etukenossa.

Fanni Malmstedt [00:25:32]: Kyllä, ja ihan pienelläkin kokeilulla se kasvattaa ihan älyttömästi kokemusta jo tällä alalla. Ihan vaikka lähtien siitä polkupyöräkatoksesta, niin se opettaa todella paljon, ja siitä se skaala kasvaa.

Patrik Paxal [00:25:45]: Hienoa keskustelua oli, ja tästä varmasti jää meidän podcastimme kuulijoille paljon ajateltavaa. Kiitos kaikille osallistujille. Kiitos, että kuuntelit rakentavaa purkamista podcastia. Sarja tuotetaan osana Kira Circularis, kiinteistö- ja rakennusalan kiertotalouden tuotteet, palvelut ja innovaatiot -hanketta, jonka tavoitteena on edistää rakennusalan kiertotalouteen siirtymistä. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Se toteutetaan Euroopan aluekehitysrahaston tuella osana Uudistuva ja osaava Suomi 2021-2027 -ohjelmaa.