Jakso 2: Energiapalvelun hankkiminen

Antti Tohka: Tervetuloa Energiapalveluna-podcastiin, missä energia-alan asiantuntijat keskustelevat siitä, miten energiapalvelulla voidaan tukea vähähiilisten ja energiaomavaraisten korttelitason alueellisten energiaratkaisujen suunnittelua ja toteutusta sekä siitä, millaista osaamista energiapalveluita myyviin yrityksiin kaivattaisiin. Toisaalta pohdimme, mitä energiapalveluita ostavien tahojen tulisi ymmärtää. Minä olen Antti Tohka, Metropolian kiinteistö- ja rakennusalan yliopettaja sekä energia- ja ympäristötekniikan asiantuntija. Keskustelemassa kanssani tänään on Helsingin kaupungin johtava energia-asiantuntija Veera Sevander.

Ennen kuin mennään asiantuntijuuden syvään päähän Veera Sevanderin kanssa, kerrataan, mitä energiapalvelut tarkoittavat. Energiapalvelu tarkoittaa sitä, että joku toinen tuottaa tarvitsemasi energian ja vastaa investoinneista. Energian siirtäminen ja tuotanto kuuluvat palveluntarjoajalle. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla hyvin tyypillinen lämpöenergiapalvelu on kaukolämpö. Jokainen hahmottaa kaukolämmön ja huoneistokohtaisen öljykattilalämmityksen eron.

Olen asunut suurimman osan elämästäni kaukolämpötaloissa, mutta asuin aikoinani Itävallassa Wienissä huoneistossa, jossa oli omat öljykamiinat huoneen nurkassa. Siellä kaukolämpö ei ollut kovin levinnyt tapa. Kerran minun piti itse lisätä öljyä kamiinoihin asuessani kommuunissa, ja onnistuin laittamaan sitä liikaa. Liekit alkoivat lyödä ulos kamiinasta, ja kämppikseni tuli kauhusta kalpeana katsomaan, mitä tapahtuu. Yritin rauhoitella häntä sanomalla: ”Don’t worry, I have master degree in Combustion”, mutta se ei häntä hirveästi lohduttanut. Tämä tiivistää sen, että energiapalvelu poistaa paljon huolia loppukäyttäjältä. Mutta palataan itse aiheeseen. Tervetuloa studioon, Veera. Kerro hieman itsestäsi ja siitä, miten olet päätynyt nykyiseen tehtävääsi Helsingin kaupungilla.

Veera Sevander: Kiitokset, Antti, ja kiitos kutsusta tähän podcastiin. Olen toiminut johtavana energia-asiantuntijana Helsingin kaupungilla kaupunkiympäristön toimialalla kahdeksan vuotta, ja sitä ennen olin konsultointipuolella miltei kymmenen vuotta. Tällä hetkellä työskentelen Tilat-palvelussa, joka omistaa, hankkii ja ylläpitää kaupungin julkisia palvelurakennuksia. Niitä on yhteensä 1 200 kappaletta, kuten kouluja, kirjastoja ja päiväkoteja. Toimin pääosin olemassa olevan rakennuskannan parissa energiatehokkuusinvestointien valmistelussa. Lisäksi vastuullani on energiaraportointia ja erilaisia energiaselvityksiä. Olen ollut mukana energia-asiantuntijana aluerakentamisen hankkeissa ja nyt tässä Energiapalvelumalli alueelle (ENPA) -hankkeessa.

Antti Tohka: Tänään keskustelemme vuonna 2005 valmistuneesta Sakarimäen koulusta, joka on Helsingissä sijaitseva monitoimirakennus. Kiinteistön lämmitys on tuotettu vuodesta 2013 lähtien maalämpöjärjestelmällä Helen Oy:n tarjoamana energiapalveluna. Helsingin kaupungilla on nyt tavoitteena kilpailuttaa kohteeseen uusi lämmityksen toimittaja, ja lähtökohtana on, että tämä toimija voisi hyödyntää olemassa olevaa maalämpöjärjestelmää. Millaisia oppeja tästä pilotoinnista on saatu ja miten tuleva palveluntarjoaja voisi hyödyntää näitä kokemuksia?

Veera Sevander: Kohde sijaitsee Östersundomissa, ja sinne solmittiin vuonna 2013 lämmöntoimitussopimus, jossa toimittaja tuottaa kaiken tarvittavan lämmön maalämmöllä ja rinnalla olevalla öljykattilalla. Alun perin siellä oli myös aurinkokeräimiä, jotka todettiin toimimattomiksi. Nyt tilanne on se, että maalämpökenttä on jäähtynyt, koska sitä on kuormitettu odotettua enemmän aurinkokeräimien puuttumisen vuoksi. Kilpailutuksessa tavoitteenamme on päästä irti öljystä ja hyödyntää järjestelmiä, joilla on teknistä käyttöikää jäljellä. Uusi toimittaja kilpailutetaan noin 15 vuodeksi, jonka jälkeen kohde menee perusparannukseen.

Tärkein oppi on se, että maalämpökentän jäähtyminen pitäisi pystyä estämään uusissa sopimuksissa. Koska aurinkokeräimet eivät toimineet ja lämmöntarve kasvoi suunnitellusta, jouduttiin lämmittämään öljyllä enemmän. Koska hinta oli sidottu osittain öljyn hintaindeksiin, se nosti kustannuksia melko lailla.

Antti Tohka: Oliko alun perin tarkoitus, että kaivokenttää regeneroidaan aurinkolämmöllä?

Veera Sevander: Kyllä, se oli ajatuksena, mutta keräimet eivät soveltuneet siihen tarkoitukseen. Se oli aikansa pilotti.

Antti Tohka: Mitkä ovat ne tärkeimmät asiat, joita olette ottaneet huomioon uuden tarjouspyynnön raameissa aiemman kokemuksen pohjalta?

Veera Sevander: Tämä ”avaimet käteen” -malli on ollut varsin toimiva. Haluamme toimittajan, joka vastaa investoinneista ja ylläpitokustannuksista niin, että me olemme täysin vapaita huollosta. Vaatimuksena uudessa tarjouspyynnössä on, että yli 90 % lämmöstä tuotetaan lämpöpumpuilla. Emme halua suoraa sähkölämmitystä tai polttoon perustuvaa tekniikkaa. Nykyistä kaivokenttää pitää hyödyntää niin, ettei se enää jäähdy, vaan siihen halutaan regenerointiratkaisu. Lisäksi maalämpöpumpuille pitää asentaa jäätymisenestojärjestelmä.

Antti Tohka: Regeneroinnilla tarkoitetaan siis sitä, että maalämpökaivoihin ladataan energiaa. Mitä muuta toiveisiin on upotettu mukaan?

Veera Sevander: Keskustelimme jäähdytystarpeesta kesäaikaan, mutta totesimme sen tässä vaiheessa hankintateknisesti liian vaikeaksi, koska kyseessä on olemassa oleva kohde, jota käytetään koko ajan. Energiajärjestelmän vaihto täytyy suorittaa käytön ehdoilla. Myös öljykattilan poistaminen asettaa omat haasteensa, kuten maaperän mahdollisen pilaantumisen varmistamisen. Yritämme pitää hankinnan mahdollisimman yksinkertaisena ja hyödyntää aiemmissa hankkeissa luotuja sopimusmalleja.

Antti Tohka: Miten näet energiapalvelujen riskit yleisellä tasolla?

Veera Sevander: Tämä on meillekin pilotti, eli aiempaa isoa kokemusta vastaavista kilpailutuksista ei ole. Riskinä on esimerkiksi toimittajan konkurssi. Vastaus tähän on sopimuksen joustavuus: meillä on oltava mahdollisuus irtautua sopimuksesta ja lunastaa laitteistot itsellemme tietyin ehdoin. Joustavuus on tärkeää myös siksi, että rakennusten käyttötarkoitukset saattavat muuttua väestön ikääntyessä tai mahdollisten sisäilmaongelmien vuoksi.

Antti Tohka: Oliko teillä jokin käyttöaste-ennuste taustalla, vai oletatteko, että käyttö pysyy samana 15 vuotta?

Veera Sevander: En työskentele suoraan näiden asioiden parissa, mutta koulurakennukset ovat yleensä aika pysyviä. Sote-puolella muutokset ovat yleisempiä. Ennustemalleja on käytössä, mutta en pysty kommentoimaan tätä sen enempää.

Antti Tohka: Miten energiapalvelumalleja voitaisiin monipuolistaa ja lisätä aluetasolla?

Veera Sevander: Alueellisten mallien toteuttaminen ei ole vielä kunnolla päässyt vauhtiin, eivätkä ne vielä kilpaile suoraan kaukolämmön kanssa. Suurin haaste on varhaisen sitoutumisen vaatimus; meillä täytyy olla varmuus loppuasiakkaista. Alueet rakentuvat vaiheittain, emmekä aina tiedä, ketä sinne tulee. Vaihtoehtoja pitäisi pystyä kuljettamaan mukana jo maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa. Kannattavuutta lisää se, jos alueella on maalämpöpotentiaalia ja riittävästi tilaa kaivoille, putkistoille ja lämpökeskukselle. Myös hukkalämpöjen, kuten kauppojen tai tekojääratojen lauhteiden, hyödyntäminen on tärkeää. Helsingissä vähäpäästöisyys ei enää tuo kilpailuetua kaukolämpöön nähden, koska Helenin kaukolämpö puhdistuu kovaa vauhtia. Ratkaisevaksi nousee kustannustehokkuus.

Antti Tohka: Mikä olisi alueellisen resilienssin kannalta järkevintä: alueellinen lämpö vai kaukolämpö?

Veera Sevander: Paikallinen energiayhtiö on hyvin toimitusvarma ja täysin kaupungin omistama. Rauhan aikana kustannustehokkuuden täytyy olla todella hyvä, jotta se voittaisi toimitusvarmuuteen liittyvät riskitekijät. Pienemmät toimijat joutuvat todistelemaan kyvykkyyttään.

Antti Tohka: Mikä on visiosi tulevaisuudesta? Onko luvassa jotain mullistavaa?

Veera Sevander: Ala kehittyy hitaasti. Jäähdytyksen lisääminen ja kaukolämmön ja maalämmön hybridit ovat tärkeitä puheenaiheita. Alueelliset lämpöverkostot voisivat tasapainottaa kantalämpöverkkoa. Primäärienergiankulutuksen vähentäminen nousee tärkeäksi, kun tuotanto puhdistuu muutenkin. Emme tarvitse vastakkainasettelua alueellisten ja keskitettyjen ratkaisujen välille, vaan voimme etsiä optimaalisinta vaihtoehtoa ja hyödyntää hybridejä.

Antti Tohka: Itse uskon myös energiavarastoinnin ja rakennusten inertian hyödyntämiseen tehohuippujen karsimisessa. Miten palveluntarjoajat voisivat tuoda ratkaisunsa paremmin esille?

Veera Sevander: Operaattorit voisivat tehdä enemmän yhteistyötä rakennusliikkeiden ja hankekehittäjien kanssa ja tuoda ratkaisunsa näkyväksi jo varhaisessa vaiheessa.

Antti Tohka: Kiitos, Veera, vierailusta. Tämä podcast on tuotettu Energiapalvelu alueelle -hankkeessa, jota rahoittaa HEVI Innovations ja Euroopan unioni.