Autotallista teknologiakeskittymäksi
Kaikki alkoi vaatimattomasti. Ei rautalangasta ja teipistä, mutta autotallihengessä kuitenkin. Metropoliassa syntyi tarve yhdistää hajanaiset robotiikan ja automaation projektit yhteen tilaan – paikkaan, jossa opiskelijat, opettajat ja yritykset voisivat kohdata teknologian äärellä. Projektit toteutettiin aiemmin eri laboratorioissa vailla yhteistä pedagogista viitekehystä tai toimivaa yhteistyömallia.
Robo Garagen alku juontaa juurensa Metropolian sisäiseen rakennusprojektiin, jonka työnimenä oli yksinkertaisesti ”Garage”. Tavoitteena oli rakentaa yhteinen tila robotiikan, automaation ja uuden teknologian opetukseen ja kehittämiseen (Metropolia Ammattikorkeakoulu n.d. c). Vuosien saatossa tämä rakennushanke kasvoi kokonaisvaltaiseksi konseptiksi, joka yhdistää oppimisen, tutkimuksen ja työelämäyhteistyön systemaattiseksi kokonaisuudeksi. Tässä mielessä Garage kytkeytyy myös innovaatioekosysteemien ja Living Lab -toiminnan ajatuksiin, joissa eri toimijat osallistuvat yhteiseen kehittämiseen (Carayannis & Campbell 2009; Leminen ym. 2012; Schuurman ym. 2016).
Käännekohta oli Digi-Flash-hanke (2019–2021), jossa kehitettiin Salama-projektien palvelumalli eli yritysten kehittämistarpeisiin perustuva ketterä tapa viedä teknologiaidea kokeilusta kohti toimivaa prototyyppiä ja tunnistettiin tarve sekä fyysiselle tilalle että kokonaisvaltaiselle toimintakonseptille (Liljaniemi ym. 2023; Metropolia Ammattikorkeakoulu n.d. b). Tämän jälkeen Robo Garage alkoi rakentua vaiheittain Big-Flash-, TECHBOOST- ja Urban Mobile Robotics -projektien yhteydessä (Metropolia Ammattikorkeakoulu n.d. a). Syntyi tila, jossa yhdistyi oppiminen, tutkimus ja työelämä, ei pelkästään betoniseinien sisällä, vaan ideana, joka elää ja kasvaa.
TPIK – Kolmella jalalla seisova pedagogiikka
Garage ei ole pelkkä paikka – se on pedagoginen väline. Sen taustalla vaikuttaa TPIK-malli (Technological, Pedagogical and Industrial Knowledge), joka laajentaa klassista TPACK-kehystä (Technological Pedagogical Content Knowledge), eli teknologisen, pedagogisen ja sisältötiedon yhdistävää mallia (Mishra & Koehler 2006), tuomalla mukaan työelämän tuntemuksen (Liljaniemi 2026). TPIK muistuttaa, että opetuksen suunnittelu vaatii muutakin kuin teknistä ja pedagogista osaamista. Tarvitaan ymmärrystä siitä, mitä osaamista työelämässä oikeasti tarvitaan.
Garage elää TPIK-mallin hengessä. Se ohjaa niin opintojaksojen suunnittelua kuin yksittäisten projektien toteutustapaa. Opiskelijat eivät opiskele vain teoriaa, vaan he sukeltavat aidon kehitystyön keskelle – sinne, missä ratkotaan oikeita ongelmia (Kolb 1984).
Palvelumalli kuin aikamatka innovaation sydämeen
Garage ei ole pelkkä laboratorio, vaan palvelu – ja vieläpä vaiheittain etenevä sellainen. Sen kivijalkana toimii Rapid Iterative Experimentation Process eli RIEP (Wood ym. 2015), joka tarjoaa selkeän polun yritysten tarpeiden tunnistamisesta konkreettisiin teknologiaratkaisuihin. Tämä malli toimii niin opiskelijoille oppimisväylänä kuin yrityksille kehitysmoottorina. Iteratiiviseen kokeilemiseen perustuvassa lähestymistavassa on yhtymäkohtia myös Lean Startup -ajatteluun (Ries 2011). Robo Garagessa RIEP-mallia ei käytetä sellaisenaan, vaan sitä on sovellettu omaan toimintaympäristöön. RIEP tarjoaa iteratiivisen kokeilemisen periaatteen, jonka Garage-palvelumallissa konkretisoivat vaiheet SPIN, MEGASPIN, Suvituuli, Salama ja Iso Myrsky.
Matka alkaa SPIN-vaiheesta, jossa kartoitetaan yrityksen nykytila, haasteet ja tavoitteet. Tämän jälkeen hypätään MEGASPIN-tuumauspäivään, jossa testataan aihioiden elinkelpoisuutta avoimessa sparraustilaisuudessa. Seuraavaksi koittaa Suvituuli, lyhyt ja ketterä teknologiakokeilu. Mikäli tuuli puhaltaa oikeaan suuntaan, edetään Salamaan, jossa demo jalostetaan prototyypiksi.
Ja jos salama todella iskee, syntyy Iso myrsky – laajamittainen kehitysprojekti, jossa mukana on korkeakoulujen ja asiantuntijaverkostojen koko arsenaali.
Garage-tiimi koostuu noin 20 hengen ydinporukasta: opettajista, tutkijoista, projekti-insinööristä, assistenteista ja harjoittelijoista. Vuosittain mukana on lisäksi 200–300 opiskelijaa eri projekteissa ja kehittämishankkeissa. Viidessä vuodessa on toteutettu jo yli 200 erilaista projektia, pienistä kokeiluista teollisen mittakaavan prototyyppeihin.
Projektien kirjo on laaja: autonomisia mobiilirobotteja, digitaalisen kaksosen simulointeja, tekoälyn soveltamista laadunvalvontaan, droneratkaisuja rakennusalalle ja robottikisoihin rakennettuja kilparobotteja. Jokainen projekti on samalla myös oppimiskokemus niin opiskelijalle, opettajalle kuin yritykselle.
Teknologiasta leikkiä ja yhteisöä – Garage Club
Kaikki ei kuitenkaan ole vain suunnitelmia, simulointeja ja palvelumalleja. Garage Club on opiskelijoiden oma yhteisö, paikka, jossa teknologia muuttuu harrastukseksi ja kokeilut konkreettisiksi projekteiksi. Klubissa rakennetaan robotteja, lennätetään droneja, kehitetään simulaattoreita ja osallistutaan kilpailuihin ja samalla opitaan uutta, yhdessä ja rennosti.
Garage Club on avoin kaikille Metropolian opiskelijoille, olipa sitten kiinnostunut tekoälystä, IoT:stä, ohjelmoinnista, mekaniikasta tai mobiilirobotiikasta. Toiminta on matalan kynnyksen mukaantuloa: voi tulla mukaan omalla projektilla, osallistua yhteisiin kehityshankkeisiin tai vain tulla katsomaan, mitä muilla on meneillään.
Klubitoiminta on vuosien varrella synnyttänyt vaikuttavan joukon projekteja. Esimerkiksi MetroJoe on opiskelijoiden rakentama kuusipyöräinen mobiilirobotti, joka pohjautuu NASAn Mars Rover -konseptiin, tähtää kansainvälisiin kilpailuihin ja tarjoaa osallistujille ainutlaatuisen oppimiskokemuksen robotiikan ja tiimityön parissa. Poromagia taas on korttienlajittelurobotti, jonka opiskelijat kehittivät yhteistyössä Poromagia Oy:n kanssa yhdistäen konenäön, automaation ja käytännön ongelmanratkaisun.
Drone-työpajat ja FPV-lentokurssit ovat tuoneet Garagen katon alle lentävää teknologiaa – kirjaimellisesti. Opiskelijat pääsevät suunnittelemaan, kokoamaan ja lennättämään omia droonejaan ja ymmärtämään lennonhallinnan perusteet käytännössä.
Lisäksi mukana on simulaattoriprojekti, joka on kehitetty yhteistyössä Metropolian Motorsport-tiimin kanssa. Tavoitteena on rakentaa huipputason ajosimulaattori, joka palvelee sekä opiskelijoiden oppimista että tiimin testitarpeita.
Garage Club ei ole vain tekemistä, se on myös yhteisö. Viikoittaisissa tiistaikokoontumisissa keskustellaan uusista ideoista, käydään läpi projekteja ja jaetaan vinkkejä. Samalla syntyy uusia ystävyyksiä, verkostoja ja jopa urapolkuja, monen opiskelijan tie Garage-tiimiin on alkanut juuri klubista.
Klubi toimii kiinteänä osana Robo Garagea ja tekoälyn sekä esineiden internetin kehitysympäristö AIoT Garagea, jotka muodostavat Metropolian teknologia-alustojen ytimen. Tässä yhteydessä opiskelijat saavat käyttöönsä huipputason laitteet, asiantuntijat ja tilat, mutta ennen kaikkea mahdollisuuden tehdä itse ja oppia tekemällä.
Garage Club on siksi paljon enemmän kuin harrastuskerho. Se on tulevaisuuden insinöörien, koodarien ja ongelmanratkaisijoiden kasvualusta – autotallihengessä, mutta vähän paremmilla työkaluilla.
Garage – oppimisekosysteemi nyt ja tulevaisuudessa
Robo Garage ei ole vain tila tai projekti. Se on elävä oppimisekosysteemi, joka yhdistää teknologian, tutkimuksen, opetuksen ja työelämän uudella tavalla. Garagen palvelumalli, joka rakentuu vaiheittaisesta RIEP-prosessista (SPIN – MEGASPIN – Suvituuli – Salama – Iso Myrsky), tarjoaa yrityksille ennakoitavan polun ideasta toteutukseen. Samalla se toimii opiskelijoille projektipohjaisena oppimisväylänä, jossa yhdistyvät työelämärelevanssi, tekninen osaaminen ja tekemisen meininki.
Garage katsoo kuitenkin jatkuvasti eteenpäin. Parhaillaan rakennetaan viisivuotista tutkimus- ja kehityssuunnitelmaa, jonka tavoitteena on viedä robottien autonomia ja älykkyys uudelle tasolle. Suuntana ovat kehittyneet tekoälymenetelmät, kuten syväoppiminen ja konenäkö, digitaaliset kaksoset simulointien ja optimoinnin välineenä sekä ihmisen ja robotin saumaton yhteistyö. Erityinen painotus on ratkaisujen soveltuvuudessa eri toimialoille logistiikasta rakentamiseen ja valmistavaan teollisuuteen.
Garage on myös osa laajempaa kansainvälistä verkostoa. Yhteistyötä tehdään muun muassa DAIA-verkostossa, U!REKA-allianssissa ja TFK-Ukraine-hankkeessa. Tavoitteena on kehittää virtuaalinen Garage-ympäristö, MOOC-muotoista oppimissisältöä ja siirtää Garage-mallia myös muille aloille, kuten sote- ja liikennesektoreille.
Garage on siis enemmän kuin yksittäinen laboratorio tai kokeiluhanke. Se on kasvualusta tulevaisuuden teknologiaosaamiselle ja yhteiskehittämiselle. Se on paikka, jossa teknologia kohtaa tarkoituksen ja jossa seuraavan sukupolven insinöörit, suunnittelijat ja ongelmanratkaisijat tekevät tulevaisuudesta vähän viisaamman – yksi prototyyppi kerrallaan.
Lähteet
Carayannis, E. G. & Campbell, D. F. J. 2009. ‘Mode 3’ and ‘Quadruple Helix’: Toward a 21st century fractal innovation ecosystem. International Journal of Technology Management 46 (3–4), 201–234.
Kolb, D. A. 1984. Experiential learning: Experience as the source of learning and development. Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall.
Leminen, S., Westerlund, M. & Nyström, A.-G. 2012. Living Labs as open-innovation networks. Technology Innovation Management Review 2 (9), 6–11
Liljaniemi, A. 2026. Re-innovating engineering education: The role of Digital Twin and emerging technologies. Aalto University publication series Doctoral Theses 14/2026. Helsinki: Aalto University.
Liljaniemi, A., Paavilainen, H. & Tuominen, T. 2023. Digi-flash pedagogy confronts new emerging technologies: Maturity level evaluation case study. Cogent Engineering 10 (1), 2186201.
Metropolia Ammattikorkeakoulu n.d. a. Big-Flash-hanke. Haettu 9.10.2026.
Metropolia Ammattikorkeakoulu n.d. b. Digi-Salama – Salamaprojekteilla osaamista, kilpailukykyä ja verkostoja. Haettu 9.10.2026.
Metropolia Ammattikorkeakoulu n.d. c. Garage – robotiikka- ja tekoälypajat. Haettu 9.10.2026. https://www.metropolia.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/yhteistyoalustat/garage
Mishra, P. & Koehler, M. J. 2006. Technological pedagogical content knowledge: A framework for teacher knowledge. Teachers College Record 108 (6), 1017–1054.
Ries, E. 2011. The lean startup: How today’s entrepreneurs use continuous innovation to create radically successful businesses. New York: Crown Business.
Schuurman, D., De Marez, L. & Ballon, P. 2016. The impact of Living Lab methodology on open innovation contributions and outcomes. Technology Innovation Management Review 6 (1), 7–16.
Wood, C., Jonash, R. & Simonelli, M. 2015. Rapid, iterative experimentation process – A ‘Lean Startup-style’ approach to innovation. Global Innovation Management Institute. Haettu 9.10.2026.
Kirjoittaja
-
Antti Liljaniemi
Lehtori, konetekniikka, Metropolia AmmattikorkeakouluRobo Garagen teknologian monitoimimies, joka nauttii erityisesti siitä, kun autotallien visiot muuttuvat konkreettisiksi roboteiksi.
Tutustu tekijään