Opiskelijoiden näyttelyt kampuksen sydämenä

Arjen työtilat muuttuvat luovuuden näyttämöiksi, kun opiskelijoiden kädenjälki on luonteva osa korkeakoulun oppimisympäristöjä. Näyttelytoiminta korkeakoulukontekstissa ei ole vain taiteen tai tuotteiden esittämistä, vaan myös pedagogisesti kannattavaa. Se on käytännön oppimista, yhteisöllisyyden rakentamista ja opiskelijan ammatillisen identiteetin vahvistamista.

Opiskelijoiden suunnittelemat ja rakentamat näyttelyt ovat enemmän kuin näyttelyitä. Ne ovat tiloja, joissa oma osaaminen saa fyysisen, visuaalisen ja jaettavan muodon. Näyttelyt ja niiden rakentaminen ovat prosessi, jossa opiskelija ei ainoastaan näytä valmista lopputulosta, vaan harjoittelee työelämässä tarvittavia taitoja, kuten projektinhallintaa, kuratointia, viestintää, hinnoittelua, esiintymistä ja reflektointia. Tällaiset käytännön projektit toimivat formaalin ja informaalin oppimisen rajapinnalla, jolla opiskelija soveltaa ja reflektoi osaamistaan monimuotoisessa ja yhteisöllisessä ympäristössä (Koskela, Rosenius & Kärkkäinen, 2020).

Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa Taiteen uudet kontekstit -tutkinto-ohjelmassa toteuttamassani opinnäytetyössä (YAMK) Kehittämiskohteena näyttelytoiminta Metropolian kulttuurikampuksella tarkastelin Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurikampuksen näyttelytoimintaa sekä sen pedagogisia, yhteisöllisiä ja rakenteellisia mahdollisuuksia. Kartoitin opiskelijoiden ja henkilökunnan kokemuksia, vertailin alan käytäntöjä muissa kulttuurikorkeakouluissa ja muotoilin kehittämissuosituksia, joilla näyttelytoimintaa voidaan vakiinnuttaa osaksi Metropolian arkea. Tässä artikkelissa avaan näyttelytoimintaa erityisesti oppimisympäristönä ja yhteisön rakentamisen näkökulmasta.

Miksi näyttelytoiminta korkeakoulussa kannattaa?

Luovilla aloilla osaaminen rakentuu pitkälti tekemisen kautta. Opiskelijoiden mukaan näyttelyt vahvistavat tunnetta siitä, että ”minun työni näkyy, sitä arvostetaan ja se puhuttelee muita”. Tämä kokemus voi olla ratkaiseva ammatillisen itsetunnon ja identiteetin muodostumisessa. Kampuksen tiloihin sijoitetut teokset pysäyttävät ohikulkijan, herättävät keskustelua ja parhaimmillaan herättävät myös tunteita katsojassa. Ne tekevät näkyväksi sen, mitä kampuksella tapahtuu. Näin syntyy yhteisö, joka ei perustu vain samaan opiskelupaikkaan vaan yhteisiin kokemuksiin.

Yhteiset näyttelyt lisäävät ylpeyden tunnetta, verkostoitumista ja yhteenkuuluvuutta kampuksella.

Näyttelytoiminta ei ole vain oppimisen väline, se on myös yhteisöllisyyden vahvistaja. Yhteiset näyttelyt lisäävät ylpeyden tunnetta, verkostoitumista ja yhteenkuuluvuutta kampuksella. Erityisesti opiskelijoiden kokemuksissa korostui halu tulla nähdyksi ja kohdatuksi.

Kohtaamisten mahdollistajat

Yksi näyttelyiden keskeinen arvo on niiden kyky mahdollistaa kohtaamisia niin opiskelijoiden kesken kuin eri alojen välillä, ja myös opiskelijoiden ja henkilökunnan sekä ulkopuolisten vierailijoiden välillä. Yhteen tilaan sijoitettu teos voi yhdistää vaikkapa vaatetusalan ja muotoilun opiskelijan työt, synnyttää yhteistyöprojekteja ja antaa aiheen yhteiselle tapahtumalle.

Metropolian kulttuurikampuksella on jo olemassa toimiva pohja näyttelytoiminnan kehittämiselle. Kampukselta löytyy laadukkaita näyttelytiloja, aktiivista henkilöstöä ja opiskelijoita, jotka haluavat kehittyä ja kokeilla. Tällainen toiminta ei kuitenkaan synny itsestään. Tarvitaan toimintaa koordinoiva taho ja rakenteita, jotka tukevat oma-aloitteisuutta ja madaltavat kynnystä osallistua. Metropoliassa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi:

• avoimen ”Näyttelytoiminnan perusteet” -kurssin tarjoamista
• yhteisen vuosikellon ja näyttelykalenterin kehittämistä
• ohjeistusta, joka tukee opiskelijoiden omaehtoista näyttelyiden toteuttamista.

Kun näyttelytoiminta nähdään strategisena osana opetusta ja korkeakoulun yhteisöllisyyttä, sen potentiaali oppimisympäristönä voi avautua laajemmin. Näyttelyn rakentaminen ja toteuttaminen ei ole vain lopputulos, se on prosessi, joka alkaa ideasta, kehittyy vuorovaikutuksessa ja päättyy yhteiseen oivallukseen ja tuottaa hyvää mieltä kampuksen arkeen.

Taidepedagogiikassa yhteisöllinen tekeminen ja julkinen esittäminen tukevat opiskelijan ammatillista kasvua, identiteetin rakentumista ja itseilmaisua. Taidelähtöiset projektit tarjoavat ympäristön, jossa oman elämän ja osaamisen tarkastelu visuaalisen ilmaisun keinoin mahdollistuu (Sivenius & Friman, 2016).

Näkyvyys on osallisuutta

Luovilla aloilla oppimista ei tapahdu vain luokkahuoneissa tai ruudun ääressä. Sitä tapahtuu myös silloin, kun opiskelija asettaa työnsä näkyville, kohtaa palautetta ja tuntee olevansa osa yhteisöä. Näyttelytoiminta tekee tästä mahdollista; se avaa tiloja, rakentaa siltoja ja luo merkityksiä. Se on myös mahdolisuus vahvistaa yhteistöllisyyttä. Kampus voi olla tila, jossa viivytään, keskustellaan ja kohdataan, ja näyttelyt voivat toimia tällaisen kampuskokemuksen ytimenä. Parhaimmillaan kampus voi olla enemmän kuin oppimisympäristö, se voi olla esittämisen ja kokemisen tila, ja näyttelyt voivat olla sen näkyvä ja elävä sydän.

Lähteet

Koskela, T., Rosenius, P. & Kärkkäinen, S. 2020. Opettajaopiskelijoiden käsityksiä oppimisesta erilaisissa oppimisympäristöissä. Aikuiskasvatus, 3/2020, 197–205. Viitattu 6.6.2025.

Sivenius, A. & Friman, I. 2016. Kuvataideprojekti tutkimuksellisena oppimisympäristönä. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 18(4), 52–60. Viitattu 6.6.2025.

Soldan, M. 2025 Kehittämiskohteena näyttelytoiminta Metropolian kulttuurikampuksella. Opinnäytetyö (YAMK). Turun ammattikorkeakoulu.

Kirjoittaja

• 

  Mira Soldan

  Kampuskoordinaattori, Metropolia Ammattikorkeakoulu

  Kulttuurituottaja (AMK), medianomi (YAMK), kampuskoordinaattori, joka kehittää oppimisympäristöjä, tapahtumia ja näyttelytoimintaa Metropolian kulttuurikampuksella.

  Tutustu tekijään