Jakso 6: Kiertotalouden päästövaatimukset: miten laskenta ohjaa rakentamista?

Intro [00:00:03]: Kuuntelet Rakentavaa purkamista -podcastia, jossa sukellamme rakennusalan kiertotalouden murrokseen. Rakennusala on nyt ison muutoksen kynnyksellä. Mitä tapahtuu, kun purkaminen muuttuu rakentavaksi ja materiaalit saavat uuden elämän? Otetaan siitä selvää.

Mäntylä [00:00:21]: Tämän jakson aiheena on kiertotalouden päästövaatimukset. Minä olen Anne-Mari Mäntylä Metropolian ammattikorkeakoulusta, laboratoriopäällikkö. Keskustelemassa kanssani on täällä tänään Mikko Matveinen, Senior Project Manager Karelia AMK:sta, Lasse Okkonen, yliopettaja Karelia AMK:sta, ja Joona Kainulainen, projektikoordinaattori Karelia AMK:sta. Tämän podcast-sarjan ensimmäisessä jaksossa Mian kysymys jälleen kerran. Mia Toivanen KIRA-kasvuohjelmasta kyselee jokaiselta. Rakentamisen kiertotalouden aito toimivuus edellyttää sitä, että se on myös taloudellisesti kannattavaa. Mitä tämä teidän mielestänne edellyttää tähän asiaan?

Okkonen [00:01:17]: Voisin aloittaa. Olen Lasse Okkonen, Karelia-ammattikorkeakoulun yliopettaja. Katson alaa energiaympäristötekniikan suunnasta. Kannattavuus edellyttää tietysti yhteisiä pelisääntöjä ja yhdenmukaista lainsäädäntöä ja käytäntöjä. Kiertotaloustuotteet ja käytännöthän kilpailevat muiden tuotteiden, tavanomaisten tuotteiden kanssa samoilla pelisäännöillä. Täytyy pystyä olemaan kilpailukykyinen tuotetasolla ja prosessitasolla sekä myös kuluttajarajapinnassa. Kaikilla asteilla tarvitaan kilpailukykyä. Ei voida sanoa, että kiertotaloustuotteet sinällään eroaisivat muista tuotteista taloudellisen kilpailukyvyn kriteereillä. Samoilla markkinoilla täytyy pystyä pärjäämään ja vastaamaan niihin kriteereihin, joita kaikille muillekin tuotteille asetetaan.

Matveinen [00:02:24]: Mikko Matveinen Kareliasta rakennustekniikan koulutuksesta. Itsellä oikeastaan semmoinen pragmaattinen ajatus tähän aihepiiriin, että itse näen, että rakentaminen ei kehity millään tavalla kuin rakentamalla. Tarvitaan konkreettisia kohteita ja konkreettisia kokemuksia onnistuneista kiertotalousprojekteista. Sitä kautta lisätään kaikkien toimijoiden tietoa tässä arvoketjussa, ja sitä kautta myös pikkuhiljaa kustannustehokkuus lähtee paranemaan ja ehkä syntyy uutta osaamista ja uusia palveluita, mitkä osaltaan myös edistävät tämän tavoitteen saavuttamista.

Kainulainen [00:03:14]: Joo, Kainulaisen Joona, projektikoordinaattori Karelia AMK:sta. Oma näkemys olisi, että tarvitaan edelleenkin lisää volyymia vaan. Näitä tuotteita vain tarvitaan markkinoille enemmän, että kehittyvät kaikki logistiikkaketjut ja muut ja tätä kautta hinnat lähtisivät laskemaan. Samoin alkuvaiheessa tämmöiset pienet, uudet, kehittyvät markkinat tarvitsevat taloudellista tukea yksinkertaisesti, koska vakiintuneet alat ovat jo tiputtaneet hinnat niin alas, että niiden kanssa on tosi vaikea pärjätä ilman mitään alkuvaiheen tukea.

Okkonen [00:03:53]: Tässä alkuvaiheessa on tietysti hyvä avata hieman käsitteistöä. Kun puhumme kiertotalouden päästövaatimuksista, tyypillisesti arviointia tehdään elinkaariarviointeina. Käytetään tällaista termiä kuin LCA-laskenta, virallisemmin elinkaariarviointi, jolla voidaan sitten tehdä tuotteiden, palvelujen, prosessien vaikutusarviointia ja tunnistaa sieltä kokonaisvaltaisesti erilaisia ympäristövaikutuksia ja myös ympäristöhyötyjä, joita kiertotaloudella saadaan tunnistettua ja muodostettua.

Kainulainen [00:04:40]: Itse lisäisin tuohon vielä EPD:n eli ympäristöselosteen terminä. Tämä on periaatteessa sama, elinkaariarviointia, mutta tässä lasketaan yksittäisten esimerkiksi rakennustuotteiden ympäristövaikutuksia koko niiden elinkaaren ajalta.

Matveinen [00:04:56]: Ja tietysti jos miettii kiertotaloustuotteiden ympäristövaikutuksia ja niiden arviointia, niin toki se on myös keskeisessä roolissa, niin kuin kaikkien muidenkin tuotteiden osalta. Käytännössähän se arviointi on ihan samanlainen, mutta ehkä kiertotaloustuotteissa pystytään sitä kautta tarttumaan vähän eri asioihin. Esimerkiksi se, että jos on vaikka uudelleen käytetty tuote, rakennustuote, mikä siis on purettu jostain toisaalta ja käytetään uudessa kohteessa, sitä kautta esimerkiksi pystytään arvioimaan, että mikä on vaikka se järkevä kuljetusmatka, miten paljon sitä tuotetta kannattaa kuljettaa, että se on kilpailukykyinen myös uusiin tuotteisiin nähden.

Okkonen [00:05:59]: Tässä EPD-ympäristötuoteselosteiden kytkemisessä kiertotalouteen, siinä on tietysti vahvuutena se, että EPD:t ovat paljon vertailukelpoisempia kuin monet muut elinkaarilaskennat. Voidaan verrata tuotteita keskenään samassa tuoteryhmässä, joiden laskennat on tehty samoilla tuoteryhmäsäännöillä. Kiertotalouden kytkeminen ylipäätään elinkaariarviointiin, siinä on vielä paljon tekemistä, että saadaan aidosti näkymään kiertotaloushyödyt kaikissa eri vaiheissa ja saadaan kiertotaloustuotteista laskentaa, jossa nämä hyödyt tulevat aidosti esille ja myös mukaan päätöksentekoon. Siinä meillä on paljon työtä vielä edessä.

Kainulainen [00:06:57]: Kyllä. Minkä takia tätä päästölaskentaa olisi hyvä tehdä? Mikä siinä olisi se peruste? Monet ovat varmasti sitä mieltä, että aika turhaa touhua, että siitä ei mitään hyötyä ole, mutta mitkä voisivat olla sellaisia ajureita tässä?

Okkonen [00:07:17]: Ajattelen siitä näkökulmasta, että laskenta ja ylipäätään elinkaariarviointi tuo ymmärrystä tuotteesta, materiaaleista, tuotantoprosesseista ja kokonaisvaikutuksesta. Se parantaa myös tehokkuutta koko elinkaaren matkalta, kun lisääntyy ymmärrys ja tieto eri asioista. Se voi sitten olla kilpailutekijä esimerkiksi hankintaprosesseissa, kriteereihin vastaaminen, ja ylipäätään siinä tuotekehityksessä, mitä yrityksessä tehdään.

Matveinen [00:08:02]: Tietysti jos tarkastelee ei pelkästään sitä yhtä tuotetta ja sen ympäristövaikutuksia. Meillähän on myös uusi rakennuslaki, joka velvoittaa ensi vuoden alusta tekemään myös elinkaariarvioinnin rakennustasolla. Jos mietitään rakennuksen materiaalien päästöjä, nehän koostuvat yksittäisistä tuotteista, mitkä taas nämä ympäristöselosteet osoittavat. Toki voidaan käyttää myös yleisiä arvoja, yhteisesti sovittuja päästöarvoja tietyille tuoteryhmille, vaikka sahatavaralle, ja se sahatavaran päästö on kaikille sitten sama, kaikille valmistajille. Mutta voidaan myös käyttää jonkun valmistajan tuotekohtaisia päästöarvoja. Yleensähän ne ovat sitten vähän, tai ainakin pitäisi olla parhaimmassa tapauksessa pienempiä kuin yleinen arvo, joka edustaa keskiarvoa. Selkeä kilpailuetu yrityksille, että he pystyvät erottautumaan vähäpäästöisillä tuotteilla.

Okkonen [00:09:25]: Näen tässä rakennusalan tietyllä tapaa edelläkävijänä, koska tuotekohtainen tieto rakennusalalla syntyy paljon systemaattisemmin kuin monella muulla alalla. Elinkaariarviointien taustatietokannoissa, kun päästään tarkkaan tuotetasoon, saadaan huomattavan paljon parempi tarkkuus kuin keskimääräisellä teollisuuden keskiarvoilla laskettaessa. Tässä on rakennusalalla erittäin hyvä kehitys käynnissä ja tietokantojen laadinta käynnissä. Näen tämän hyvin positiivisesti rakennusalan näkökulmasta.

Kainulainen [00:10:06]: Kyllä. Omasta mielestäni päästölaskenta just näyttää ne kipukohdat ympäristönäkökulmasta, että mistä ne isoimmat päästöt tulevat, ja niihin pystytään sitten puuttumaan. Ilman tämmöistä laskentaa oltaisiin ihan arvailun varassa, että mistä isoimmat vaikutukset tulevat. Nyt kun kiertotaloudesta puhutaan, niin millä tavalla LCA-laskenta nimenomaan kiertotalouteen ja kiertotaloustuotteisiin voisi tuoda hyötyjä?

Okkonen [00:10:38]: Elinkaariarvioinnissa kiertotalous on tavallaan luonteva kytkös. Meillä on nyt uudet kiertotalousstandardit olemassa kansainväliseltä standardointiorganisaatiolta, mutta niiden kytkentä elinkaariarviointeihin on vielä kehitysvaiheessa. Se kytkös tapahtuu tietysti osittain tuotteiden valmistuksen puolella, kun osataan kiertotaloushyötyjä tuoda valmistusketjusta ja monipuolisesti erilaisia kiertotalousmittareita elinkaaren eri vaiheisiin, myös elinkaaren loppuvaiheisiin ja tuotteiden käytöstäpoistoon tai uudelleenkäyttöön. Voisi sanoa, että elinkaariarvioinnin laatijan näkökulmasta kiertotalouden kytkentä elinkaariarviointiin ei ole mitenkään yksinkertaista. Toisaalta ei voida sanoa, että kiertotulostuotteet ovat automaattisesti ympäristön kannalta parempia, vaan myös niitä täytyy arvioida kriittisesti elinkaarimenetelmillä.

Matveinen [00:11:46]: Joo. Tuossa aikaisemmin viittasin uuteen rakennuslakiin ja rakennusten vähäisyyden arviointimenetelmään. Sen arviointimenetelmän osalta on vähän oiottu mutkia suoriksi. Jos sinulla on esimerkiksi uudelleenkäyttötuote, mikä on siis purettu toisaalta ja viety toiseen uuteen rakennukseen, laskennassa sen tuotteen valmistusvaiheen päästöt voi olettaa nollaksi. Tämä on tietysti yksi mekanismi myös, minkä avulla toivotaan, että rakennustuotteiden ja materiaalien uudelleenkäyttö lisääntyisi, että se on se kannustin, että voit olettaa, että se päästö on nolla. Todellisuudessa eihän se kuitenkaan näin ole.

Okkonen [00:12:39]: Joo. Tässä tämä hyödyn jakaminen, että kenelle se kuuluu, onko se kiertotalouteen päätyvän tuotteen alkuperäisen tuottajan ansiota jossain määrin vai onko se tuotteen tai vaikka jonkun rakenteen jatkokäyttäjän hyöty, niin tämä hyödyn jako aiheuttaa keskustelua. Se, että myös materiaalin alkuperäinen tuottaja saisi hyötyä näkyville omassa raportoinnissaan, kannustaisi tekemään kierrätettävämpiä ja uudelleenkäytettävämpiä tuotteita. Toisaalta halutaan saada nämä tuotteet kiertoon uudelleenkäyttöön tai uudistettaviksi, ja mikäpä parempi kannustin kuin se, että lähdetään nollatilanteesta. Tässä on tällainen, ehkä voisi sanoa, laskentatekninen ja osittain poliittinenkin päätös, että mihin ne hyödyt sitten kohdennetaan.

Kainulainen [00:13:43]: Kyllä, kannustimia tässä tarvitaan ehdottomasti, että saadaan eteenpäin näitä tuotteita. Päästölaskenta on kehittynyt tällä hetkellä aika nopeasti rakennusalalla, erityisesti tullut nimenomaan uusia työkaluja, esimerkiksi One Click etunenässä. Sitten on tehty kansallista tietokantaa, ja rakennusluvan osana aletaan vaatia nyt hiilijalanjäljen laskentaa. Miten luotettavina te pidätte näitä tai vertailukelpoisina nykyisiä laskentatuloksia? Voiko niihin luottaa ihan?

Okkonen [00:14:18]: Elinkaariarvioinnin osalta käytäntö on, että lasketaan potentiaalisia ympäristövaikutuksia. Se kertoo jo siitä, että täyttä varmuutta siitä, mitkä ne vaikutukset lopulta elinkaaren lopussa ovat, ei ole, vaan siellä käytetään eri laatuista ja myös eri tarkkuustason tietoa mallinnuksessa. Tuotteiden ympäristöselostepuoli, mikä tässä on ollut esillä, on yksi vertailukelpoisimmista ja varmimmista laskennoista, koska käytetään samoja laskentasääntöjä ja tuoteryhmäkohtaisia määrittelyjä. Täytyy aina muistaa, että elinkaariarvioinnissa käytetään eri laatutason tietoa, ja siellä on mukana jatkuvasti epävarmuus. Se joudutaan tietyllä tapaa hyväksymään, mutta pitää myös ymmärtää, että emme voi ihan ennustaa, mitä tapahtuu tuotteelle 20, 30 tai 50 vuoden päästä eri alueilla.

Kainulainen [00:15:21]: Kyllä.

Matveinen [00:15:22]: Tietysti se, että lähtökohtaisestihan ympäristöselosteet ovat kolmannen osapuolen varmentamia. Ne ovat verifioituja, ja sitä kautta tietysti luotettavuus aina paranee. Se tietysti on LCA-arvioinnin yksi kulmakivi. Se, mitä esimerkiksi tulee rakennustason päästöjen arviointiin, ehkä heikkous siinä on nimenomaan, että tällä hetkellä ei vaadita kolmannen osapuolen tarkastusta laskelmille. Se väkisinkin tietysti heikentää vertailukelpoisuutta. Siellä kuitenkin laskija voi vaikuttaa siihen lopputulokseen, joko tietoisesti tai sitten tietämättä. On ihan inhimillistä, että virheitäkin sattuu laskennassa, ja varsinkin jos lasketaan kokonaista rakennusta, jossa on kymmeniä jos ei satoja eri materiaaleja. Niistä pitäisi olla tarkat määrätiedot. Pieni virhe jossakin vaiheessa voi aiheuttaa ison eron lopputulemassa. Sen takia pitää myös kriittisesti osata suhtautua laskelmiin. Mikä tietysti siinä on huono puoli, jos mietitään vaikka kannustimia tai muita, että millä vähähiilistä rakentamista voitaisiin viedä eteenpäin. Ei ihan täysin kuitenkaan pystytä luottamaan ehkä niihin elinkaariarvioihin, jos puhutaan rakennustasosta. Se tietysti vähän hankaloittaa sitä, hankalaa lähteä tämmöisiä porkkanoita sinne asettamaan, jos siinä kuitenkin on mahdollista pieni tulosten stilisointi siihen suuntaan, mihin ehkä kukin taho näkee sen mieluisaksi.

Kainulainen [00:17:40]: Arvioinneilla varmasti pyritään jossain määrin vaikuttamaan arkkitehtiin ja suunnittelijoihin ja työmaiden käytäntöihin. Onko teillä tullut vastaan mitään keissiä tai tapausta, missä näin olisi käynyt ja mitä hyötyjä siitä saavutettiin?

Matveinen [00:18:03]: Varmaan näitä esimerkkejä alkaa olla ihan mukavasti. Monet kunnathan ovat tässä vaiheessa, kun on oltu siirtymävaiheessa, että rakennustason päästöarviointi on ollut vapaaehtoista tähän saakka. Vaikka kunnilla on omia tavoitteitaan, vähentää oman toiminnan päästöjään, ja sitä kautta se on myös valunut rakennushankkeisiin ennen kaikkea julkisten toimijoiden osalta, missä on sitten tehty tavoitteita rakennuksen päästöjen näkökulmasta. Niissä hankkeissa se on ollut yksi keskeinen ohjuri, että on pyritty tunnistamaan ja löytämään sellaisia toteutusvaihtoehtoja, mitkä ovat vähäpäästöisiä. Toki, niin kuin sanottu, yhtälö ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Muutkin asiat vaikuttavat rakentamisessa, eivätkä vähiten tietysti kustannukset. Niin kuin Lasse aikaisemmin totesi, kysehän on lopulta siitä, että mitä halutaan arvottaa ja minkälainen hinta vähähiilisyydelle voidaan lopulta laskea näissä hankkeissa. Toki on varmaan rakennushankkeita, jotka ovat myös yksityisellä sektorilla toteutuneet. Puhuit tuossa toki kunnasta, mutta kyllä tämä selkeästi näyttää, että edelläkävijäyritykset esimerkiksi ovat tunnistaneet tämän asian ja että tästä voi saada liiketoimintaan lisäarvoa myös. Pystytään ehkä tiettyjä kohderyhmiä, asunnon ostajia, vaikka houkuttelemaan sillä tavalla asiakkaaksi ja ostajaksi, kun on näyttää, että tässä on hyödynnetty vähähiilisiä ratkaisuja.

Kainulainen [00:20:20]: Tästä itsellä tällainen case-esimerkki tuli vastaan aiemmin. Lidl ja Sweco tekivät yhteistyötä hiilijalanjäljen kanssa. Lidlhän aika perinteisesti tekee samalla muotilla näitä teräsrunkoisia betonilattiahalleja. He halusivat pienentää hiilijalanjälkeä. Huomattiin, että paras ratkaisu tähän olisi vaihtaa teräsrunko puuhun. Tällä tavoin pystyttiin tiputtamaan 25 prosenttia päästöistä. Ensimmäinen tällainen Lidl tehtiin Riihimäelle, ja tämän jälkeen on vielä pari muutakin puurunkoista Lidliä rakennettu Lahteen ja Tesomalle. Tällaisia muutoksia on pystytty tekemään.

Matveinen [00:21:07]: Tämä puu on hyvä esimerkki nostaa. Helposti ajatellaan, että puu on vähähiilinen vaihtoehto. Monesti onkin, jos puhutaan raakapuutavarasta, sahatavarasta, kakkosnelosista, niin kyllähän se on todella vähähiilinen tuote lähtökohtaisesti. Myös puun osalta tietysti se, että kun puuta jalostetaan eteenpäin pidemmälle, sitä ruvetaan höyläämään ja liimaamaan ja ehkä sorvaamaan, päästöt kasvavat prosessoinnissa ihan merkittävästi. Puun osalta jotkut valmistajat ovat ihan selkeästi osoittaneet kiinnostusta, että voisivatko he käyttää vaikka purkupuuta tai huonompilaatuista puuta osana sitä uutta tuotetta. Siellä tietysti myös ehkä ne kustannussäästöt on yksi tekijä, mutta yhtä lailla myös on tunnistettu, että prosessointi nostaa lähtökohtaisesti vähähiilisen tuotteen päästöjä, ja siihen halutaan myös löytää ratkaisuja.

Okkonen [00:22:32]: Oli hyvä esimerkki, tuo Lidl ja purkupuun käyttö. Monistettavat ratkaisut. Varmasti kun kiertotalousrakentamisessa etenee, syntyy kiertotalouskäytäntöjä, joita voidaan hyvin siirtää kohteesta toiseen. Näistä kun saadaan laskennallista tietoa, niitä voidaan myös sisällyttää hyvin arviointeihin. Näen, että kannattaa katsoa tätä kehitystä kokonaisuutena toimialalla. Mielellään niin, että päätöksenteossa syntyy arvovalintoja, että halutaan edistää jollakin alueella tai asuinalueella tai suuremmissa kohteissa kiertotaloutta ja kytketään kokonaisvaltaisesti suunnitteluun kiertotalousajatusta, jonka jälkeen niitä käytäntöjä saadaan aidosti edistettyä.

Kainulainen [00:23:45]: Minkälaista osaamista tarvitaan tulevaisuudessa rakentajilta ja suunnittelijoilta, että ne pystyvät vastaamaan näihin kiertotalouden ja päästölaskennan vaatimuksiin?

Okkonen [00:24:00]: Näkisin, että kaiken avain on yhteistyöosaaminen ja hyvät suhteet arvoketjuissa. Varmasti ennakointiosaamista sen osalta, että mihin suuntaan rakentaminen ylipäätään kehittyy. Tunnetaan kokonaisuuden hallinta. Kriittistä arviointiosaamista, jotta osataan tunnistaa vaikutuksia ja välttää kenties ongelmien siirtymistä toisaalle tai muita vaikutuksia, joita hiilijalanjälkiä pienentäessä saattaa syntyä. Varmaan monien eri osaamisten yhteen kytkemistä, eli tarvitaan monenlaisia osaajia, jotka osaavat tietojärjestelmäpuolella analysoida, mutta myös käytännön tekijöitä, jotka osaavat kiertotalouden mukaisia tuotteita, palveluja ja rakennuksia valmistaa.

Matveinen [00:25:13]: Juurikin näin, ja tietysti jos suunnittelun näkökulmasta miettii, jos mietitään vaikka materiaalien ja rakenteiden uudelleenkäyttöä, ehkä meidän myös pitää hyväksyä uudenlainen estetiikka. Monesti ajatellaan, ja itsekin tulee sorruttua, että uusi on parempi kuin vanha tai käytetty, mutta näinhän ei välttämättä kuitenkaan ole. Voidaan tietyllä tavalla hyväksyä, että on myös toiminnallisesti käytetty yhtä hyvä, vaikka estetiikka olisi vähän erilainen. Toki tässä on myös tämmöinen iso muutos, että tällä hetkellä kun rakennuksia suunnitellaan, oletetaan, että siihen löytyy semmoinen materiaali jostakin päin maailmaa, mitä siihen on suunniteltu, mutta kyllähän ennen kaikkea tämä uudelleenkäyttö sitten kääntää tämän päälaelleen. Itse asiassa on materiaalipaletti hyvin rajallinen, ja näistä pitäisi rakennus pystyä tekemään pääasiassa. Aika perustavanlaatuisia muutoksia myös suunnittelijoille.

Kainulainen [00:26:31]: Kyllä, kiertotalouden osaamista tarvitaan siinä, että osataan suunnitella purku- ja korjaustoimenpiteet siten, että materiaali säilyy kierrossa ehjänä. Laskennan osalta varmasti perusymmärryskin riittää, että pystyy tulkitsemaan niitä tuloksia, mitä eteen tuodaan, ja niiden perusteella tehdä oikeita päätöksiä.

Mäntylä [00:26:55]: Jos voisit antaa yhden neuvon opiskelijoille ja nuorille ammattilaisille, mikä se olisi?

Kainulainen [00:27:04]: Jos minä aloitan. Ainakin itselle oli sellainen, että valitse joku teema, mistä haluat tietää muita enemmän. Itselle se oli tämä LCA-laskenta aika selkeästi, opintojen aikana tuli. Rakennusalallahan se voi olla ihan mitä tahansa, vaikka purkaminen tai puurakentaminen. Otat siitä kaiken selvää ja syvennyt siihen ja osaat sen sitten paremmin kuin muut.

Okkonen [00:27:33]: Voin tästä jatkaa. Minulla on hyvin samanlaiset ajatukset. Näen, että tässä on mahdollisuus sekä opiskelijoilla että opettajilla erikoistua ja myös erottua massasta, syventyä teemaan, joka on kuitenkin jatkuvasti kehittyvä ja jossa osaamistarve on jatkuvasti kasvava. Lisäksi sellainen näkökulma, että kannattaa hankkia osaamista rakentamisen tietojärjestelmistä ja niiden kytkeytymisestä myös vaikutusarviointiin. Kaikki lähtee kuitenkin siitä, että ymmärretään rakentamista kokonaisuutena, ymmärretään materiaalia, ymmärretään niiden vaikutuksia. Siihen on tarjolla hyvin osaamissisältöjä, ja niitä kannattaa hyödyntää.

Matveinen [00:28:29]: Joo. Jos opiskelija tai nuori ammattilainen tosiaan kokee rakentamisen, kiertotalouden ja vähähiilisen rakentamisen ja ympäristöasiat ylipäätänsäkin merkittäväksi ja itselle kiinnostavaksi aihealueeksi, niin ilman muuta osaamista kannattaa kehittää niin paljon kuin mahdollista. Eihän se oppiminen lopu siinä vaiheessa, kun työelämään astuu, vaan kyllä joka päivä oppimista tapahtuu ja osaamista pitää päivittää. Jokaisen täytyisi muistaa sitten, varsinkin jos rakennusalalle siirtyy ja haluaa tuoda uusia, niin sanotusti kuitenkin uusia käytänteitä, jos puhutaan vaikka rakentamisen päästövaikutuksista, te olette niitä muutoksen tuojia. Se on varmaan ainut keino, miten muutos voi oikeasti tapahtua. Toki lainsäädäntö sitä vähän voi avittaa, mutta että siitä oikeasti tulisi arkipäivää, ruvettaisiin miettimään ympäristövaikutuksia jokapäiväisessä toiminnassa. Se muutos tapahtuu nimenomaan uusien ammattilaisten avulla, ketkä kokevat sen asian tärkeäksi.

Outro [00:30:05]: Kiitos, että kuuntelit Rakentavaa purkamista -podcastia. Sarja tuotetaan osana Kira Circularis – Kiinteistö- ja rakennusalan kiertotalouden tuotteet, palvelut ja innovaatiot -hanketta, jonka tavoitteena on edistää rakennusalan kiertotalouteen siirtymistä. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Se toteutetaan Euroopan aluekehitysrahaston tuella osana Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 -ohjelmaa.