Jakso 2: Käyttäjälähtöinen ikäteknologia – miten digi palvelee iäkkäitä?

Anna Puustelli-Pitkänen [00:00:00]: Tervetuloa Ikästudio Pro -podcastiin. Tässä podcastissa tarkastellaan ikääntymisen ja iäkkäiden mielekkään elämän teemoja eri näkökulmista. Keskustelemassa meillä on alan asiantuntijoita, kehittäjiä ja kokemusasiantuntijoita. Me ollaan tämän podcastin hostit. Mun nimi on Anna Puustelli-Pitkänen.

Miia Rolamo [00:00:21]: Minä olen Miia Rolamo. Tässä jaksossa puhumme ikäteknologiasta ja digitaalisesta arjesta. Digitalisaatio on tullut vahvaksi osaksi arkea. Esimerkiksi pankkiasiointi, yhteydenpito, viranomaispalvelut ja monet muut arjen asiat hoidetaan yhä useammin digitaalisesti. Mutta miltä tämä digiarki näyttää iäkkään ihmisen näkökulmasta? Miten teknologia voi parhaimmillaan tukea arkea ja toisaalta missä kohtaa se voi myös vaikeuttaa sitä? Näistä teemoista keskustelemme tänään kahden vieraan kanssa. Vieraanamme ovat Suvi Hiltunen sekä Hilkka Merisalo. Suvi työskentelee Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry:ssä ikäteknologiakeskuksessa vastaavana suunnittelijana. Hilkka puolestaan toimii kokemusasiantuntijana ja on mukana Digiraadissa, jossa iäkkäät käyttäjät pääsevät vaikuttamaan teknologian kehittämiseen. Lämpimästi tervetuloa mukaan Ikästudioon.

Suvi Hiltunen [00:01:19]: Kiitos.

Anna Puustelli-Pitkänen [00:01:19]: Aloitetaan lyhyellä taustoituksella. Suvi, voisitko kertoa lyhyesti, mikä oikein on Ikäteknologiakeskus ja mitä siellä tehdään?

Suvi Hiltunen [00:01:30]: Ikäteknologiakeskus on tällainen asiantuntijakeskus, joka osallistaa ikäihmisiä teknologian kehitykseen ja yhteiskehittää, tekee vaikuttamistyötä ja verkottaa tähän sen eteen, että saadaan ikäystävällisempi digiyhteiskunta. Me myös jaetaan ja tuotetaan tietoa ikääntyneistä ja ikääntyneille just tähän digiteknologiateemaan liittyen.

Anna Puustelli-Pitkänen [00:02:02]: No sitten olemme kuulleet myös Digiraadista. Mitäs se tarkoittaa?

Suvi Hiltunen [00:02:06]: No se on Vallin yli 65-vuotiaiden oma valtakunnallinen vapaaehtoisverkosto. Ja Digiraadissa nämä seniorit pääsevät arvioimaan, kokeilemaan, testaamaan, ideoimaan erilaista digiä ja teknologiaa, jota ollaan kehittämässä. Ne voivat olla jotain palveluita tai ihan konkreettisia tuotteita. Ja meillä on hyvin erilaisia ihmisiä siellä digiraadissa mukana, mikä on tosi kiva asia, että se on tosi rikkaus, että ihmisillä on erilainen toimintakyky ja myös digivalmiudet ovat todella erilaisia. Ja tehdään hyvin tiiviisti yhteistyötä sitten eri viranomaisten, korkeakoulujen ja esimerkiksi ihan startuppien kanssa tässä kehittämistyössä.

Anna Puustelli-Pitkänen [00:02:57]: Okei, kiitos. No Hilkka, haluaisitko myös tervehtiä meidän kuulijoita ja kertoa vähän millainen sinun rooli on tässä Digiraadissa?

Hilkka Merisalo [00:03:07]: No joo, hei vaan kaikille kuulijoille. Minä olen ollut tosiaan Digiraadissa vasta nyt viime syksystä alkaen, kun ystävä mainosti ja sanoi, että liity nyt mukaan. Eli minä en nyt kovin moneen arviointiin ole vielä ehtinyt, mutta kolmeen suunnilleen, ja ne ovat kyllä kaikki olleet hyvin erilaisia keskenään. Mutta ajattelin, olen utelias ja aina kiinnostunut oppimaan uusia asioita, niin sitten tämä tuntui taas, että olisiko yksi kanava oppia lisää ja vaikuttaa asioihin. Ja sitten minun taustani on, siis minä olen opiskelija-aikoina jo innostunut ATK:sta ja sitten koko työurani tehnyt eri näkökulmista. Olen ollut kehittäjänä ja tutkijana ja sitten opastajana Enter ry:ssä ja harrastankin sitten vielä tosiaankin näitä digiasioita edelleenkin. Ja olen sitten nyt viime aikoina tutkinut esimerkiksi tai tässä nyt 2000-luvulla tätä 2020 alkaen digitukea aika paljon. Nyt minä olen slitä kantilta paljon katsellut näitä asioita.

Anna Puustelli-Pitkänen [00:04:29]: Okei, eli olet todella luontevassa paikassa siis siellä Digiraadissa.

Hilkka Merisalo [00:04:34]: Joo, kyllä siellä on ihan tuntunut, että se vaikuttaa ehkä todennäköisesti, toivottavasti, koskaan ei voi tietää tietenkään.

Anna Puustelli-Pitkänen [00:04:43]: Joo. No mitäs jos jutellaan vähän arjesta, niin Hilkka, miten digilaitteet ja digitaaliset palvelut näkyy siellä sinun omassa elämässä?

Hilkka Merisalo [00:04:54]: No ne näkyvät kyllä ihan joka päivä. Päivittäin käytän kannettavaa tietokonetta. Se on minun ykköstyökaluni. Puhelin on sitten kakkostyökalu. Tabletti on jäänyt käyttämättä oikeastaan. Sitten aika paljon on tällaista ihan hyötykäyttöä. Tiedonhakua paljon. Tekstinkäsittelyä paljon. Ihan tämmöistä, sanotaan, ammattikäyttöä. Sitten tietysti jotain hyötyä ja iloa, että asiointipalveluita käytän. Siinä olen sitten sikäli ehkä erikoinen käyttäjä kanssa, että minä käytän paljon puolesta asiointia ja minä käytän paljon, siis edunvalvontavaltuutetun näkökulmasta, digiä. Sitten vielä olen hoitanut kuolinpesän asioita, eli todella vähän äärestä laitaan kaikenlaista.

Anna Puustelli-Pitkänen [00:05:54]: Aivan. Eli todella monipuolisesti tuo mahdollisuuksia sinne arkeen. Digitaalisuus.

Hilkka Merisalo [00:06:02]: Kyllä. On helpottanut, mutta toisaalta paljon on näissä erikoisasioissa kyllä kehitettävääkin. Ja niissä on kyllä kehittämishankkeita menossakin. Koko ajan julkishallinnossahan digitalisaatio etenee kovaa vauhtia. Kyllä sieltä parannuksia tulee sitten pikkuhiljaa.

Miia Rolamo [00:06:25]: Osaisitko antaa vaikka jotain esimerkkejä, että missä ajattelisit, että missä digitalisaatio tuo haasteita tai olisi sitä kehittämisen paikkaa?

Hilkka Merisalo [00:06:36]: Oikeastaan nämä, mitä jo sanoinkin, vähän erikoiset tarpeet on se ykkönen. Nyt tietysti nämä kirjautumiset on sellainen ongelma, jota näkee tuolla Enterin opastuksessakin, mitkä asiat tulee. On tietysti tällaisia ajankohtaisia asioita. Syksyllä oli Windows 10:n tuen loppuminen ja 11 tuleminen. Nyt varmaan tulee tämä suomi.fi-postibuumi. Sen voi jo nyt ennakoida. Mutta sitten yleisesti ihan laiteongelmia, kirjautumisongelmia, salasanoja. Kaikenlaista ihan äärestä laitaan. Ne ovat niin yksilöllisiä ne asiat. Kun on omat laitteet ja muut.

Anna Puustelli-Pitkänen [00:07:29]: Joo. Mainitsit Enterin. Me tunnetaan muitakin Enterin vapaaehtoisia, mutta kuulija voi ihmetellä, mikä Enter. Haluaisitko kertoa, mistä on kyse?

Hilkka Merisalo [00:07:40]: Enter Seniorit on tällainen, mitenkä minä nyt sen sanoisin, en muista tarkkaa määritelmää, mutta siis ikäihmisten järjestö, tietotekniikkaan suuntautunut, jolla on siis koulutusta, on opastusta, monenlaista, on harrastustoimintaakin, mutta tämä vapaaehtoisopastajat on se juttu, joka näkyy ja vaikuttaa tosi paljon.

Suvi Hiltunen [00:08:10]: Ja nimenomaan jos lisään, niin vertaisopastaminen on siinä se pihvi. Eli seniorit senioreilta. Ja se on tärkeä. Ja meidänkin tutkimuksissa, Vallin selvityksissä, se on ollut yksi suosituin muoto, jota kaivataan siihen digiopastamiseen, kun ollaan tavallaan samalla aaltopituudella ja se rauhallisuus ja kaikki. Enter tekee kyllä tosi hyvää työtä ja ympäri Suomea on myös tämmöisiä muitakin järjestöjä, jotka tekevät tätä. Vapaaehtoisvoimin seniorit opastavat toisiaan, niin se on aika huikea juttu.

Hilkka Merisalo [00:08:41]: Enterhän toimii nimenomaan tässä Uudenmaan alueella, mutta sitten muualla maassa on muita vastaavia järjestöjä.

Anna Puustelli-Pitkänen [00:08:49]: Erittäin tärkeää työtä ja olen ymmärtänyt, että olette hyvin työllistettyjä siinä tehtävässä, että on aina jonoksi asti avuntarvitsijoita.

Hilkka Merisalo [00:08:58]: Kyllä joo.

Miia Rolamo [00:09:00]: Voidaan kohta siirtyä vähän enemmän vielä siihen tukeen ja puhua siitä, mutta haluaisin vielä ehkä, Suvi mainitsitkin, että te teette Vallissa aika paljon erilaisia selvityksiä ja tunnette hyvin myös ikääntyneiden kohtaamia haasteita tähän teknologiaan ja digitalisaatioon liittyen. Hilkka hyvin luetteli erilaisia teemoja. Tuleeko sinulle vielä mieleen jotain muuta, jotka teillä näkyvät paljon, sellaisia keskeisiä ongelmakohtia, joihin kaivataan tukea tai jotain toisenlaista ratkaisua. Jotka haastavat iäkkäiden arkea.

Suvi Hiltunen [00:09:34]: Varmaan voisin sanoa, että jos sinä et tiedä, mitä sinä et tiedä, niin sinä et voi kaivata. Että ihmetellään, että miksi ikäihmiset eivät ole digissä, niin miten siellä voi olla, jos sinä et tiedä, mitä siellä on olemassa. Se voi olla yksi semmoinen ihan ensimmäinen aika tämmöinen abstraktikin asia, mutta se tietoisuus. Ja sitten varmaan käyttäjäystävällisyydestä puhutaan kohta lisää, mutta nekin ovat aika sellaisia pieniä asioita, mutta sille yksilölle itselleen se voi olla se kulmakysymys, että käytänkö minä nyt sitä digipalvelua tai otanko minä jonkun teknologisen laitteen käyttöön vai en. Tällaisia nyt tulee. Niitä on iso lista ja Hilkka mainitsikin tuossa muutaman.

Miia Rolamo [00:10:22]: Hyvin tärkeä huomio, että on kaiken pohjalla se, että jos ei tiedä, mitä voisikaan tehdä tai olla itselle vaikka iloa, niin hankalahan sitä kohti on lähteä. No ehkä vielä haasteiden näkökulmasta. Esimerkiksi digiturvaparometrin ihan viime vuonna 2025 julkaistun selvityksen mukaan suomalaisten luottamus digitaaliseen turvallisuuteen on heikentynyt ja samalla tavalla tästä asiasta on puhunut myös vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo. Esimerkiksi kertomuksessa eduskunnalle 2024 painotetaan turvallisen sähköisen asioinnin tärkeyttä myös iäkkäille ihmisille. Ja myös teillä on tuore tällainen Vallin ja Elisan tekemä selvitys. Ja tämänkin mukaan ikääntyneitä huolettavat verkkohuijaukset, identiteettivarkaudet ja henkilökohtaisen tietojen vuotaminen. Hilkka, mitä ajatuksia sulla tästä aiheesta herää?

Hilkka Merisalo [00:11:19]: No se on ihan faktaa kyllä. Pelko, siis viestintä on sellaista, että harvemmin positiivisesti viestitään asioista, vaan nyt varsinkin viime aikoina on ollut siis kaikissa medioissa korostetaan juuri sitä, että kuinka nyt tulee huijausviestejä joka mediassa koko ajan. Ja sitten toisaalta myös se, että onko se sitten sen käyttäjän vika vai onko se sitten sen palvelun vika. Että se korostuu aika paljon se, että se on käyttäjän virhe ja käyttäjän syy, jos rahoja häviää ja muuta. Ja faktahan on se, että koskaanhan käyttäjä ei ole se syyllinen, vaan se on sitten huono palvelu. Että käyttäjä tekee parhaansa kyllä. Että uutisointiin pitäisi saada semmoinen positiivinen kulma ja kannustava kulma ja tuoda esiin just niitä hyötyjä, että mikä asia helpottuu, kun hoidat nämä näin. Ja se voisi kannustaa sitten justiinsa opettelemaan niitä digiasioita vähän, tulisi motivaatiota.

Miia Rolamo [00:12:36]: Se on ihan selvä tämmöinen pedagoginen ajattelutapa, että kannustetaan ja positiivisella esimerkillä eikä ehkä pakolla ja uhkakuvilla, jos tulkitsen.

Hilkka Merisalo [00:12:45]: Pakko on huono motivaattori todellakin.

Miia Rolamo [00:12:50]: Kyllä. Suvi, mitä sinä ajattelet tästä luottamuksesta ja näistä erilaisista uhkakuvista ja miten ehkä teillä siellä Vallissa on tullut näkyviin?

Suvi Hiltunen [00:12:59]: Joo, no onhan se aika surullista, että niin kuin tuossa meidän selvityksessä, jonka mainitsit ja muutenkin aina kun kohtaan ikäihmisiä, niin tulee se viesti, että koska pelkään huijatuksi tulemista, niin en käytä digipalveluja ollenkaan. Niin se on aika surullinen. Minusta on hyvä, kun Hilkka sanoit, että vika ei ole käyttäjässä. Nämä huijatuksi tulemiset eivät kosketa vain ikäihmisiä. Huijarit ovat todella eteviä ja ne kehittyvät koko ajan. Toki digitaitojen ja medialukutaitojen jatkuvalla opettelulla on paikkansa ja se voi osaltaan auttaa myös ikäihmistä. Ja erilaiset turvapalvelut, puhutaan niistä salasanoista ja kaksivaiheisista tunnistautumisista sun muista. Mutta se, että se järjestelmä täytyy kyllä siellä konepellin alla, pitää olla jo siinä vaiheessa aika hyvät suojaukset. Että ei yksittäinen kansalainen voi jotain maailmanlaajuista kyperrikollista vastaan yksin taistella, eikä kuulukaan. Mutta kyllä minä nyt haluan luottaa siihen, että viranomaiset ja tällaiset tietoturvatahot jatkuvasti skannaavat. Kun rikolliset keksivät uusia temppuja, niin sitten pitää taas myös keksiä uusia suojakeinoja. Se on sitä jatkuvaa ikään kuin taistelua.

Hilkka Merisalo [00:14:27]: Ja huijauksetkin on helpottuneet, kun tekoäly hoitaa viestien tekemisen ja lähettämisen ja kaiken. Lisääntyy koko ajan.

Suvi Hiltunen [00:14:39]: Ja sitten minä haluaisin vielä lisätä siinä, että sitten jos se huijaus tapahtuu, niin pitäisi enemmän olla, kun puhuttiin siitä mediasta ja viestinnästä, niin se kannustaminen joo, mutta olla niitä tarinoita, että hei, tämmöinen sattui minullekin ja se ei haittaa, se on ok. Että yleensä, olen ymmärtänyt, että on jotenkin ehkä saatu vaikka ne rahat palautettua, mutta se häpeän leima on aika iso. Ja nyt on tosi paljon yleistynyt nämä romanssihuijauksetkin, että se ei ole välttämättä, ja siinähän on myös idea kalastaa sitä rahaa, niin se häpeän leima on tosi iso, että ihmiset eivät välttämättä kerro niistä ja silloinhan ei välttämättä esimerkiksi Kyberturvallisuuskeskus tai tämmöiset tahot, joille voi ilmoittaa näitä rikoksia, niin eivät edes saa tietoonsa, koska ihmisiä hävettää niin paljon, niin siitä häpeän leimasta pitäisi päästä pois. Eikä se ole mikään ikäihmisten ongelma, vaikka ne kyllä ehkä korostuvat median uutisoinnissa, että ikäihminen ja digi on yhtä kuin ongelma. Siitä pois.

Miia Rolamo [00:15:40]: Joo, ja toi on mielenkiintoista. Me nauhoitettiin edellisen kauden podcast-jaksoja, ja meillä oli tuolta Seniori-infosta työntekijä, niin kun hän nosti kanssa sellaisia ajankohtaisia ilmiöitä, niin hekin siellä huomaavat juuri nämä, esimerkiksi nämä romanssihuijaukset, jotka sitten mietityttävät ja kaivataan niihin sitten tukea. Että ehkä uskalletaan, ehkä sitten sosiaali- ja terveysalan ammattilaiselle jotakin siitä sanoa, mutta varmaan ilmoittamiskynnys on sitten kuitenkin korkea vähän laajemmin.

Anna Puustelli-Pitkänen [00:16:10]: Kyllä. No jos siirrytään puhumaan siitä tuesta. Valli on tehnyt selvityksen ikääntyneiden digiosallisuudesta muutamia vuosia sitten. Tämän mukaan yli puolet ikääntyneistä kokee, että heillä on riittävät digitaidot. Kolmannes ei kuitenkaan osannut arvioida, ovatko ne digitaidot riittävät. Vastaajista kaksi kolmesta on sitä mieltä, että he haluavat oppia lisää sekä ylläpitää omia digitaitojaan. Tämä on aika merkittävä huomio, että iäkkäät ovat kiinnostuneita, motivoituneita oppimaan, mutta kaipaavat siihen tukea. Jos lähtökohtana on vaikka se, että tietokonetta ei ole juurikaan käyttänyt, niin matka esimerkiksi ihan verkkopankin käyttöön voi olla aika pitkä. No kerroit jo tuossa aikaisemmin, Hilkka, tuosta Enter-toiminnasta, mutta millainen tuki sen vertaistuen lisäksi voisi madaltaa kynnystä ottaa teknologiaa käyttöön?

Hilkka Merisalo [00:17:09]: No siis sellainen tuki, joka lähtee sen käyttäjän, sen asiakkaan tarpeesta, mikä on hänen ongelmansa. Ja sitten siihen haetaan ratkaisua yhdessä. Ja nimenomaan niin, että itse tekemällä. Eli se opastaja opastaa, mutta ei tee puolesta. On tietysti tilanteita sitten, että tarvitsee vähän enemmän apua, mutta kuitenkin, että kun on se oma laite, se ympäristö ja se oma ongelma. Ja sitten tietysti siinä on se kiireettömyys, eli ei saa olla kiire ja pitää olla kärsivällisyyttä selittää asioita. Selkokieli ja tietysti sitten tuolla nyt on pääasiassa suomenkielisiä opastettavia, ruotsinkielisiä opastettavia jonkun verran, mutta se oma kieli. Että Helsingin kaupungilla on tosi paljon näitä digitukipalveluita ja on vielä monikielistäkin palvelua ja muuta. Mutta että oikea aika, oikea tapa, oikea ongelma. Sitten se oikea kokonaisuustilanne.

Anna Puustelli-Pitkänen [00:18:25]: Siinä varmasti se vertaistuki on oikeasti aika merkittävässä asemassa, kun miettii, mainitsit kärsivällisyyden. Meillä on varmaan monella kokemusta, kun omien vanhempien tai isovanhempien kanssa katsotaan jotain puhelimen juttuja. Voi olla, että kärsivällisyys ei aina riitä. Se on varmasti se vertaistuki oikeasti.

Hilkka Merisalo [00:18:47]: Kyllä. Siitähän on tutkimustakin, että tämä läheistuki ei ole välttämättä se paras just sen takia, että siinä on liikaa näitä suhteita pelissä.

Suvi Hiltunen [00:19:00]: Toinen, mistä muistan lukeneeni paljon iäkkäiden toiveita on myös se kesto, että se ei olisi pelkästään välttämättä kertaluontoinen, vaan toivotaan ehkä useampaa tapaamista ja kertaamista ja tavallaan rauhaa myös siinä mielessä, että ei oleteta, että no näytinhän minä nyt sinulle tämän tyyppisesti, vaan oppiminen myös vie aikaa ja sisäistäminen.

Hilkka Merisalo [00:19:23]: Kyllä ja se kertaaminen on oleellista kyllä ja se digituen, eli jos ajatellaan mikä on digituen tavoite, niin lyhyellä tähtäyksellä tietysti tavoite on se, että saadaan se joku ongelma tai se vaivaava asia saadaan ratkaistua. Mutta sitten pitkällä tähtäimellä sen pitäisi olla sen tavoitteen, että jokainen kansalainen pystyy toimimaan myös digitaalisessa ympäristössä itsenäisenä, täysivaltaisena kansalaisena. Eli se on paljon enemmän kuin se yhden ongelman ratkaisu. Kun tämä yhteiskunta menee digitaaliseksi, vaikka mitä tehtäisiin, niin sitä ei voi estää.

Anna Puustelli-Pitkänen [00:20:07]: Eli puhut tosin tämmöisestä vahvasta osallisuuden ja toimijuuden näkökulmasta omassa elämässä.

Hilkka Merisalo [00:20:15]: Nimenomaan.

Anna Puustelli-Pitkänen [00:20:17]: Entä jos miettii tällaisia uusia digitaalisia tai jotakin laitteita tai palveluita tai ohjelmia, niin on kyllä tosi vaikea kysymys, mutta miten voisi rohkaista ihmisiä kokeilemaan?

Hilkka Merisalo [00:20:34]: Niin, se on vaikea kysymys kyllä, mutta kyllähän näitä on paljon siis tämmöisiä koulutuksia, opastuksia. Ongelma on oikeastaan just siinä, että miten saada ne ihmiset kiinni, miten saada ihmiset tulemaan jonnekin tilaisuuteen, missä käydään jotain läpi. Ja se pitää olla oikeastaan fyysinen tilanne aina, lähitilanne. Niin kuin näissä opastuksissakin, niin lähiopastus on se pääasiallinen väylä ja se henkilökohtaisuus. Mutta se on näihin Enterinkin opastuksiin, niin sinnekin löytävät ne ihmiset, jotka ovat jo hiukan perillä ja on jo se motivaatio oppia lisää. Mutta se on ikuinen ongelma varmaan se, että miten saadaan se muu joukko sitten mukaan. Pelko on yksi iso syy. Pelätään jo niitä laitteita tai sitten ei olekaan niitä laitteita edes. Siinä on hirveän monta estettä matkan varrella, itseluottamuksen puute.

Suvi Hiltunen [00:21:45]: Kyllä. Kyllä se jalkautuminen tosiaan on, niin kuin sanoit, tosi tärkeää. Että pitäisi mennä sinne, missä niiden iäkkeiden luontaisia paikkoja on. Ja voi olla, että se digitukitilanne ei ole se eka juttu, vaan pitäisi jollain hauskalla tavalla houkutella. Olisi näitä matalan kynnyksen tilaisuuksia, missä pääsisi vaikka kokeilemaan pelaamista tai virtuaalimatkailua tai jotain muuta kuin… Voi olla, että olen väärässä, mutta oletan, että digiopastuksessa yleensä se asia on joku konkreettinen asioiden hoitoon, välttämättömien asioiden hoitoon liittyvä ongelma. Sinne ei välttämättä ehkä tulla silleen, että minun pasianssi ei toimi. Se ei välttämättä ole se eka paikka, jos ajatellaan niitä ihmisiä, jotka eivät ole vielä yhtään ollut digissä tai ovat aika heikosti. Matalan kynnyksen hauskoja, rentoja tilaisuuksia, paikkoja. Yksi tämmöinen konkreettinen esimerkki, meillä on Vallissa matkalaukussa kiertävä teknologianäyttely, Konstikoppa. Se on ilmainen ja kaksi laukkua kiertää ympäri Suomea Matkahuollon bussin kyydissä eri senioriryhmille ihan Ahvenanmaata ja Lappia myöten. Ja se on semmoinen idea ja näitä vastaavia on, ei riittävästi, mutta on ihanaa, että niitä rupeaa tulemaan erilaisia salkkuja ja lainaamoja ja tämmöisiä pisteitä, liikkuvia pisteitä etenkin tuonne harvaan asutulle alueelle, missä on niitä laitteita ja vehkeitä, joihin on ehkä laitettu niitä kivoja pelejä tai jotain hauskoja juttuja tai semmoisia aika helppoja, semmoista low techiä, jos voi sanoa, eli tämmöistä, mitä sinä voit vaikka ihan Prismasta hankkia. Niin pääsee rauhassa tutkimaan, räpläämään, kokeilemaan ja sitä kautta vähän semmoinen tiedättekö porttiteoria. Että aah tämä valaistus muuten voisi olla tämä niin kuin seitsemän euron mutikka voisi ollakin aika kiva. Mutta mitäs muuta sitten muuten on ja mennään siitä ehkä kohti, että no joo voisin minä harkita, että minä kokeilen sitä digipalvelua ja lähden etsimään sitä tukipistettä, opastuspaikkaa sieltä omalta alueelta. Eli pitäisi ajatella tämmöisenä jatkumona ja sitten jotenkin niiden hauskuuden ja mielekkyyden kautta ehkä silleen houkutella. Ja siinäkin vaiheessa voi sitten todeta ikäihminen, että no tämä oli hauskaa tämä pelihetki, mutta ei minua kiinnosta tämä digi enempää. Ja silloin se on ihan täysin fine. Että se ei tarkoita sitä, että nyt sinä tulet pelaamaan ja nyt sinun on pakko ottaa pankkipalvelut seuraavaksi käyttöön.

Hilkka Merisalo [00:24:21]: Joo, siis huvin ja ilon kautta saadaan houkuteltua hyötykäyttöön.

Suvi Hiltunen [00:24:24]: Jep, juuri näin.

Miia Rolamo [00:24:26]: Joo, ja monesti minä oon miettinyt jotenkin se, että löytyy se merkityksellinen kulma, että mikä ihmiselle on merkityksellistä ja ehkä sieltä sitten jotenkin se motivaatio, että niin kuin puhuttiin, niin se, että on pakko joku asia hoitaa, niin se ei ehkä ole sellaista. Mitä Suvi, mitä sinä ajattelet, millainen merkitys asiakaspalvelulla tai sitten ammattilaisten osaamisella voi olla tämmöisessä digiosaamisen tukemisessa?

Suvi Hiltunen [00:24:53]: No tosi iso, että kyllähän sinä aika pienillä asioilla pystyt joko torppaamaan tai sitten kannustamaan iäkkäitä siihen ja että pystytkö olemaan tukena ja että hei katsotaan yhdessä, että ei hätää. Valitettavasti ehkä vielä ei riittävästi ole ammattilaisilla sitä digiosaamista. Meillä oli tuossa pari vuotta sitten Helsingin yliopiston kanssa tämmöinen plus 75-vuotiaiden digisote-kysely. Siellä nämä plus 75-vuotiaat vastaajat, tuli esiin heiltä, että kyllähän minä käyttäisin sitä etähoitoa vastaanottoa, mutta kun eivät ne osaa itsekään käyttää niitä järjestelmiä. Niin ehkä ensin pitäisi se taso saada kuntoon, että olisi ne riittävät osaamistasot myös. Eihän meilläkään ole täydelliset digitaidot, emmekä me osaa kaikkia maailman laitteita, niitä putkahtaa koko ajan. Se ei ole tietenkään tarkoitus, mutta siinä sinun työssä, jotta sinä voit auttaa ja olla asiakaspalvelussa ja opastaa tai tukea, niin sinun pitää nyt itse tietysti jollakin tasolla se ensin handlata itse.

Miia Rolamo [00:26:06]: Joo, se on kyllä tärkeä nykyinen, mutta myös tulevaisuuden työelämätaito myös eri ammattilaisille, vaikka nyt geronomeille tai muille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, mitä täälläkin koulutetaan.

Anna Puustelli-Pitkänen [00:26:19]: Kyllä, meillä onkin parhaillaan käynnissä Jotpa-hanke teknologiaosaamista kotihoitoon ja yllätyttiin, miten paljon siellä on meillä opiskelijoita. Että nimenomaan sote-alan ammattilaiset ovat hakeutuneet, että miten etänä kohtaan asiakkaan ja varsinkin muistiasiakkaan ja muuta. Että se on todella ajankohtainen ja tärkeä osaamisen näkökulmasta. Minä väitän, että meidän kaikkien neljän yksi lempiaihe tässä digitalisaatiossa tai teknologiassa voisi olla tämmöinen käyttäjäystävällisyys. Olette sitä vähän jo nostaneet esiin. Vallin nettisivuilla olette pohtineet ikäteknologian määritelmää eri näkökulmista. Tiivistettynä ikäteknologia tarkoittaa teknologisia ratkaisuja ja laitteita, jotka on suunniteltu helpottamaan ikääntyneiden arkea, lisäämään turvallisuutta ja tukemaan itsenäistä selviytymistä ja mielekästä elämää. Olennaista on, että nämä tuotteet vastaavat ikäihmisten tarpeisiin ja ne ovat helppokäyttöisiä kaikille. Erityisesti ikääntymisen tuomien muutosten huomioiden. Olennaista teknologiassa ei ole kuitenkaan käyttäjän ikä, vaan se, että sitä tuotetta tai palvelua olisi helppo käyttää. Olisiko teillä antaa esimerkkejä, mitä kaikkea tämä ikäteknologia voi pitää sisällään?

Suvi Hiltunen [00:27:43]: No joo, se periaatteessa olisi jo ihan oman jakson paikka, kun pohdittaisiin, että mikä on ikäteknologia versus teknologia, jota ikäihminen käyttää. Mutta ehkä tiiviisti, siis aika hyvin jo tuossa briiffasitkin, että sehän voi olla, me ajattelemme sitä vähän silleen laajemmin, että se voi olla ihan se perusälykello. Että jos se on se juuri siihen ajankohtaan, hetkeen, elämäntilanteeseen, tarpeeseen, ikään kuin hetki ennen palveluiden tarvetta, et ole vielä kotihoidon piirissä tai muuta, niin se voi olla se juuri hyvä niin sanottu ikäteknologinen ratkaisu tälle ikäihmiselle. Omaiset pystyvät tarvittaessa paikantamaan sinut tai jos kaadut, niin sieltäkin tulee hälytys. Sitten ne toimivat yhteen niiden omaisten ja läheisten mobiililaitteiden kanssa. Niin kuin sanoit, niin ei se ikä määrittele sitä. Yleensä jos siinä on se ikä edessä, niin sitten hinnatkin ovat ihan eri tavalla. Pitäisi jotenkin enemmän brändätä. Brändätä näitä lasten kellopuhelimia. Miksi ne eivät voi olla rannekellopuhelimia? Mitä ne olivat? Rannepuhelimia. Ne on nyt uusi juttu. Miksi se ei voi olla vain kellopuhelin? Miksi se on lasten? Eihän kukaan seniori tai hänen omaisensa. Haluaisitko sinä, Hilkka, lasten rannepuhelimen vai haluaisitko rannepuhelimen?

Hilkka Merisalo [00:29:14]: Rannepuhelimen haluaisin, mutta todella ikä on vain numero, että ei se raja mitään pois.

Suvi Hiltunen [00:29:23]: Ja niin kuin sanoit, että just siihen tarpeeseen, niin sitä pitäisi vähän ehkä kotona sitten yksin tai läheisten kanssa pohtia, että mitä sinä haluat, että ei hankita niitä laitteita laitteiden vuoksi. Että se ei ole käyttäjä, että jos puhutaan käyttäjäystävällisyydestä, niin sehän pitää olla semmoinen, nyt jos ei puhuta ihan pitkälle edenneistä muistisairautta sairastavista ihmisistä, niin sen ihmisen pitää itse osallistua ja olla motivoitunut just siihen sen teknologian käyttöön. Ja sitten se, että saa sitä apua siinä kotona sitten, kun niitä ongelmatilanteita varmasti tulee meille kaikille. Tunne siitä, että minä saan apua tai asiakaspalvelusta tai mistä tahansa, niin se on jo käyttäjäystävällisyyttä.

Miia Rolamo [00:30:08]: Yksi näkökulma käyttäjäystävällisyyteen on saavutettavuus. Liikenne- ja viestintäministeriön määritelmän mukaan saavutettavuudella tarkoitetaan sitä, että mahdollisimman moni erilainen ihminen voi käyttää vaikka verkkosivuja tai mobiilisovelluksia mahdollisimman helposti. Lisäksi voidaan ajatella, että saavutettavuuteen kuuluu se, että siinä on huomioitu ihmisten erilaisuus ja moninaisuus, kun erilaisia ratkaisuja suunnitellaan ja toteutetaan. Mitä te ajattelette, että mitä se käyttäjäystävällinen ja saavutettava teknologia tai ikäteknologia, ehkä voidaan ajatella teknologia ainakin laajemmin, tarkoittaa? Millaisia asioita se on?

Suvi Hiltunen [00:30:52]: Haluaisitko Hilkka aloittaa, oliko sinulla joku ajatus?

Hilkka Merisalo [00:30:56]: Aloita sinä.

Suvi Hiltunen [00:30:57]: Joo. No siis, minä nostaisin semmoisen yhden asian, tällaisen kuin kognitiivinen saavutettavuus, koska se on erityisesti ikäihmisille iso asia. Pienet korjaukset, mutta isoja asioita, jos ne eivät ole kunnossa. Tällä hetkellähän tässä Suomen digipalvelulain piirissä nämä kognitiiviset saavutettavuusvaatimukset eivät ainakaan kaikilta osin, nyt en uskalla ihan tosi jyrkästi sanoa, mutta kaikilta osin ne eivät edes ole vielä lain vaateiden piirissä. Ja kyllä sen sitten huomaa, että kun se ei ole pakollista, niin se on yleensä sitten se sudenkuoppa, jos voi sanoa, että mitä ei ole ehkä hoksattu huomioida. Eli minä tarkoitan sillä kognitiivisella saavutettavuudella sitä, että sinun on helppo liikkua siellä, olipa se nyt mobiilisovellus tai verkkopalvelu. Navigaatiot, valikot ovat selkeitä, painikkeet ovat riittävän isoja, kontrastit ovat kunnossa, termit ovat ymmärrettäviä, eteneminen on helppoa. Aika tämmöisiä niin kuin sanoin niin pieniä asioita, mutta käyttäjälle suuria asioita. Meillähän kaikilla se kognitiivinen toimintakyky voi laskea, olet vaikka ruuhkavuosissa tai sinulla on käsi kipsissä ja eipä toimikaan käsi siinä hipaisunäytöllä, niin kyllä sinäkin hyödyt siitä, että ne painikkeet ovat isoja ja selkeitä. Siinä mielessä tämä hyödyttäisi kaikkia, että tämä puoli olisi erityisesti kunnossa. Sillä jo saataisiin paljon enemmän lisää ikääntyneitäkin käyttäjiä tähän teknologia- ja digimaailmaan.

Hilkka Merisalo [00:32:44]: Käyttöliittymät ja toimintalogiikka. Ja sitten se tietysti kanssa, että kun käyttää jotain järjestelmää, niin että se käyttäjä hallitsee sitä ohjelmaa eikä toisinpäin. Eli se prosessi pitäisi olla tosi selkeä. Esimerkkinä nyt veroilmoituksen täyttäminen, niin siinähän näkyy koko ajan se, että missä kohtaa olet menossa ja sitten vielä tarkista ja lähetä siellä lopussa. Että siinä hyvin tietää, mitä on tekemässä. Siellä on selkeä, se pitäisi olla kaikille, ei vaan ikäihmisille tietenkään sekään.

Suvi Hiltunen [00:33:23]: Että yleensäkin semmoinen intuitiivisuus, että okei, nyt minä otan tämän sovelluksen käyttöön, niin minun ei tarvitse käydä mitään kymmenen tunnin opastuskurssia, vaan se on niin intuitiivinen, että kun sinä sinne menet, ehkä jossain kohtaa joudut kirjautumaan, mutta sitten se on aika helppo, ikään kuin se palvelu opettaa sinut itsessään.

Hilkka Merisalo [00:33:44]: Hyvät helpit siellä ohjelman sisällä, että mitä mihinkäkin tietokenttään halutaan, missä muodossa annetaan joku tieto ja ihan tällaisia peruskäyttöliittymän suunnitteluasioita. Ja sitten todellakin se prosessi, että sen pitää näkyä koko ajan, missä mennään. Ja voi palata takaisin, voi seilata edestakaisin. Ja vielä se, että kun väistämättä tulee monta niitä sivuja siellä, seuraava, edellinen, niin että ne on keskenään samanlaisia.

Miia Rolamo [00:34:24]: Tunnistan kyllä tuon, että hyvin suunniteltu ja selkeä kokonaisuus palvelee kaikkia. Ehkä jokainen meistä on joskus vaikka työpäivän jälkeen väsyneenä, että joku asia pitää hoitaa ja tuntuu, että ei ota enää yhtään tietoa vastaan. Siinä kyllä huomaa, että jos on selkeä palvelu ja suunnittelussa käytetty aikaa, niin se on paljon miellyttävämpää. Mutta me olemme tosi iloisia, kun meillä on nyt Digiraadin edustaja myös täällä paikalla, tai Hilkka edustajana, mistä alussa puhuttiin. Minä mielellään kuulisin vähän ehkä tarkemmin Digiraadin toiminnasta, kun tärkeä teema on juuri tämä… Käyttäjäystävällisyys ja myös se, että erilaisia tuotteita ja palveluita kehitetään ja suunnitellaan alusta asti käyttäjien kanssa, jotta niistä tulisi mukavia ja helposti käytettäviä. Olisiko teillä vaikka jotain tapauskertomuksia tai kokemuksia jaettavana, että millaisiin asioihin esimerkiksi Digiraati on ottanut kantaa tai millaisissa asioissa on pystytty auttamaan palveluiden suunnittelussa ja kehittämisessä?

Hilkka Merisalo [00:35:28]: Joo, no minä nyt olen ollut vain muutamassa arvioinnissa mukana, mutta niissäkin on tullut just käyttöliittymäasioita, ohjelmalogiikka-asioita, sitten just prosessi, miten se näkyy siellä. Näitä, mitä minä jo sanoinkin tässä, niin ihan samoja asioita niissä tulee esiin sitten. Ja sitten jos siihen liittyy vielä joku fyysinen prosessi, niin sitten sekin on vielä toinen, että useinhan on niin, että on sekä jotain fyysistä, että sitten on tämä digi siinä ohessa. Miten ne sitten keskustelee keskenään, että ihan tällaisia asioita.

Suvi Hiltunen [00:36:07]: Joo ja nuo ovatkin kaikista yleisempiä just nämä, että on joko tämmöisiä demoversioita sovelluksesta tai sitten jo julkaistuja vaikka verkkopalveluita ja niitä sitten ihan iäkkäät itse testaavat, on ehkä joku havainnointipatteristo tai kysymyspatteristo ja seurataan, että miten se raatilainen siinä palvelussa liikkuu. Ja sitten hän tuo esiin niitä omia näkökulmiaan, keskustellaan yhdessä. Ja yleensä ne kyllä sitten tämmöiset just kognitiiviset asiat, niin ne kyllä… Tulee varmaan, uskon, että saman tien käyttöön sitten, että kun huomataan, että hetkonen, että eihän tämä nyt ollutkaan niin selkeä, kun minä kehittäjä itse ajattelin omalla logiikallani. Mutta kyllä Digiraadissa siis on aika monipuolista. Pääset sitten, Hilkka, tässä ajan saatossa mukaan näihin. Ihan siis itsepalvelukassojen testaamista, asiakaspalvelumyynnin ohjeistuksen laatimista ikäystävällisemmäksi, just näitä mobiiliverkkopalveluita. Viime aikoina nyt tämmöinen, tämä AI, eli tekoäly on nyt tämmöinen kuuma peruna, ja nyt tosi paljon on kehitteillä erilaisilla tutkimustahoilla ja startupeilla tämmöisiä puhebotteja, vähän semmoisia assistentteja sinne ikäihmisen kotiin, niin me olemme niitä sitten ihan kouluttaneet. Voi olla, että on joku prototyyppi, joku hahmo, joka on tulostettu jollain 3D, miten lie ovatkaan rakentaneet, niin onko se kivan näköinen, minkä muotoinen sen pitäisi olla. Kyllä me käymme aika laidasta laitaan. Se riippuu ihan siitä yhteistyökumppanista, joka haluaa sitä omaa tuotetta tai palvelua testauttaa tai saada niitä mielipiteitä. Kyllä tässä monipuolisesti raatilaiset pääsevät, tämä on tavallaan myös Digiraati-toimintaa, että ikäihmiset pääsevät kertomaan omia kokemuksiaan ja mielipiteitään ja tuomaan sitä omaa ääntä esiin juuri tässä meidän nauhoitustilanteessa, niin nämä ovat myös tärkeitä.

Anna Puustelli-Pitkänen [00:38:24]: Tosi mielenkiintoista ja siis älyttömän arvokasta, että varmaan yritykset ja muut kehittäjät ovat kyllä tosi kiitollisia kaikesta tuesta ja avusta. No onko tullut sellaisia tilanteita, että sitten sitä on oikeasti muutettu, että jos joku vaikka lähes valmis suunnitelma on jo, mutta sitten Digiraati toteaa, että tämä ei todellakaan toimi, niin onko teidän…

Suvi Hiltunen [00:38:48]: Joo, no ne on lähinnä noita sovelluksia ja verkkopalveluita, että jonkun verran me saadaan aina jälkikäteen tietoa. Ja sitten on myös tärkeä muistaa, että semmoinen käyttäjälähtöinen kehittäminen, niin se ei kata vaan ikäihmisiä. Sehän on vaan arvokasta ja hienoa, jos nämä kehittäjät ovat osallistaneet myös muunlaisia kohderyhmiä, joilla voi olla semmoisia erityistarpeita, niin tietenkään ei voida sanoa, että joku oma kanta on pelkästään Digiraadin ansiosta selkeytynyt ja uusi versio on meidän ansiostamme niin helppokäyttöinen. Mutta saatte kiinni siitä, että kyllä minä uskon, että kaikilla tilaisuuksilla on, jotkut ovat pitemmän aikavälin kehittämisprosesseja, että varsinkin nämä kun kehitetään tämä teknologiaa ja tehdään uusia innovaatioita, niin niissä menee oma aikansa. Mutta se on tärkeää. Me olemme yleensä olleet aika alkuvaiheen kehittämisessä mukana, niin silloinhan ne prosessit ovat myös pidempiä ja se on hienoa, koska se, että viime tipassa, vaikka sekin on tärkeää, että kun palvelu on valmis, niin pitää olla mahdollisuus aina antaa palautetta ja fiksata, koska systeemit muuttuvat, tarpeet muuttuvat, järjestelmät muuttuvat, niin ei se tarkoita, että nyt tämä on valmis ja sitten sitä ei muuteta seuraavaan 50 vuoteen. Mutta varmasti kaikilla, mitä me olemme kokoontuneet, niin ollaan lisätty ymmärrystä iäkkäiden tarpeesta.

Anna Puustelli-Pitkänen [00:40:17]: Aivan varmasti. Ja jotenkin ajatus siitä, että teknologiaa ylipäätään kehitetään ilman käyttäjäkokemuksia, niin tuntuu käsittämättömältä, että kuinka merkityksellistä se on.

Hilkka Merisalo [00:40:29]: Sehän tuossa on oleellista vielä, että käyttäjien pitäisi olla ihan alkumetreiltä alkaen jo määrittelemässä niitä asioita, mitä toivotaan ja tarvitaan. Eihän kehittäjät nyt harvemmin voi käytännössä tietää sen käyttäjän todellisen tarpeen.

Anna Puustelli-Pitkänen [00:40:46]: Niinpä. Kyllä.

Miia Rolamo [00:40:48]: Meillä olisi valtavasti yhteisiä aiheita, mistä voisimme vielä jatkaa keskustelua, mutta vilkaisin kelloon, niin minä luulen, että meillä on ehkä tällainen viimeisen kysymyksen aika, minkä me esitämme meidän kaikille vieraille. Eli jos ajatellaan, että onni suosii ja elätte kumpikin pitkän elämän, niin millaiset asiat tai mikä asia on sellainen, mitä te haluaisitte, että säilyisi teidän elämässä myös ihan sinne viime vuosille asti?

Suvi Hiltunen. [00:41:20]: Haluatko sinä aloittaa?

Hilkka Merisalo [00:41:23]: Joo, minä mietin tätä nyt tästä teknologianäkökulmasta, niin minä kyllä olen sitä mieltä, että minä tarvitsen sitten vielä yhdeksänkymppisenäkin sen tietokoneen. Jos ei sitten, ei sen tarvitse olla verkossa kiinni, että minä voin silti kirjoitella tekstejä ja katsella valokuvia ja piirrellä kuvia. Mutta kun olen koko ikäni siis ollut näiden kanssa tekemisissä, niin se olisi iso puute, jos ei minulla olisi sellaista siellä laitoksessa.

Miia Rolamo [00:41:54]: Joo. Mitäs Suvi?

Suvi Hiltunen [00:41:59]: Minä haluaisin pitää sen minun itsemääräämisoikeuden, että mitä sitten noin 50 vuoden päästäkö olisin about 90, niin emmehän me osaa edes kuvitella, mitä silloin on. Mikä se systeemi onkaan tai laite tai palvelu, niin se ei saa olla ikään kuin esteenä sille, ettenkö minä voisi vaikka hoitaa omia asioitani tai asua siellä kotona itsenäisesti, jos minun toimintakyky on sellainen, että pystyn asumaan muutoin. Eli niin kuin, että digi ei voi viedä sitä itsemääräämisoikeutta, että minä nyt tavallaan sen takia luovutan hallinnan vaikka minun raha-asioiden hoitoon minun lapselle, vaan sen takia kun minä en digiä osaa käyttää. Eli siihen minä toivon, että viideskymmenessä vuodessa tulee ratkaisuja, että se ei ole esteenä, vaan niin kuin oikeasti aidosti apuvälineenä.

Miia Rolamo [00:42:49]: Toivotaan ehkä nopeammin kuin viideskymmenisen vuoden.

Suvi Hiltunen [00:42:54]: Joo, todellakin. Näinhän se on. Koko ajanhan sitä kohti mennään, että jatkuvasti kehitetään. Se on tosi iloista, että käyttäjäystävällinen tai käyttäjälähtöinen kehittäminen on tullut yhä enemmän palveluiden suunnittelun huulille. Ehkä me saamme nyt koulutettua, että vähän niin kuin että tuli on huono isäntä, mutta hyvä renki, niin sama juttu tässä tekoälyssä, teknologiassa, digissä. Ne ovat hyviä renkejä, mutta huono isäntä. Me olemme ehkä lähteneet siitä isäntäajatuksesta silloin, kun hirmu kiireellä kehiteltiin ja nyt ehkä ruvetaan nyt kouluttaa niitä rengeiksi. Kyllä se tulee varmasti paranemaan nopeammin.

Hilkka Merisalo [00:43:37]: Joo. Lainsäädännössähän sanotaan nykyäänkin jo, että itsemäärämisoikeus säilyy kyllä. Koko iän ykkösenä. Siinä mielessä ei pelkoa. Mutta, joo.

Anna Puustelli-Pitkänen [00:43:55]: Kiitos. Olipa ihanat toiveet. Jotenkin kuvastaa hyvin sellaista elämän jatkuvuutta, mitä toivoo itselleen ja osallisuutta ja päätöksentekovaltaa itselleen. Kiitos paljon Suvi ja Hilkka, että olitte meidän vieraina. Oli tosi mukava keskustella teidän kanssa.

Hilkka Merisalo [00:44:16]: Kiitos.

Suvi Hiltunen [00:44:16]: Kiitos kutsusta.

Anna Puustelli-Pitkänen [00:44:19]: Tämä jakso on tuotettu osana Metropolian ikääntymisen osaamiskeskittymän toimintaa. Tämä oli Ikästudio-podcast ja me olemme Anna Puustelli-Pitkänen.

Miia Rolamo [00:44:28]: Ja Miia Rolamo.

Anna Puustelli-Pitkänen [00:44:30]: Kiitos kun kuuntelit. Kuullaan taas seuraavassa Ikästudiossa.