Opiskelu- ja asiantuntijateksteissä merkinnät tekoälyn hyödyntämisestä kirjoittamisprosessissa eivät ole vain muodollisuus. Ohjeistamalla ja kannustamalla merkintöjen avoimeen dokumentointiin kirjoittajille opetetaan samalla vastuullista ja kriittisesti arvioivaa suhtautumista uuden teknologian käyttöön viestinnässä (Overono & Ditta 2024).
Tekoälyn käytön merkitsemistä teksteihin viitoittavat muun muassa monet tieteellisen kirjoittamisen periaatteet. Osa niistä lankea yhteen julkishallinnon hyvän hallinnon periaatteiden kanssa. Niiden mukaan kaikessa tekoälyn käytössä on noudatettava avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta (Valtionvarainministeriö 2025). Seuraavassa näitä periaatteita tarkastellaan lähemmin.
Läpinäkyvyys ja lukijan oikeus tietää
Julkaistavan tekstin lukijoilla on oikeus tietää, milloin ja miten tekoälyä on käytetty tekstin ideointiin, tuottamiseen, muokkaamiseen tai vaikkapa sen taustalla olevien tekstien kääntämiseen (Authors Guild 2024; Bozkurt 2024). Sama periaate pätee myös useimpiin opiskeluteksteihin.
Läpinäkyvyys merkinnöissä auttaa arvioimaan tekstin luotettavuutta ja ymmärtämään, mikä sen tuottamisessa on ollut kirjoittajan ja mikä tekoälyn rooli. Roolien läpinäkyvyys hillitsee tekijänoikeusrikkomuksia ja estää tahatonta vilppiä. Läpinäkyvät merkinnät mahdollistavat myös relevantin palautekeskustelun kirjoittamisprosessin ja tuotetun tekstin toimivuudesta sekä kirjoittajan esittämien argumenttien perusteluista (Serrano 2024; Ugwy ym. 2024: 39).
Tekoälyn käytön läpinäkyvyys on tarkasteluni kantava perusperiaate, johon muut – tekijänoikeudelliset, eettiset ja pedagogiset – periaatteet tiukasti kytkeytyvät.
Tekijyys ja vastuu
Kirjoittajan tulee ottaa vastuu tekstistään, vaikka tekoäly olisi ollut mukana sen laatimisessa (Authors Guild 2024). Hänen tulee tarkistaa, muokata ja hyväksyä tekoälyn tuottama sisältö ennen sen julkaisua tai palauttamista esimerkiksi osana oppimistehtävää, opinnäytetyötä tai hankejulkaisua (esim. Serrano 2024). Lähtökohtainen oletus on, että kirjoittaja itse on tekstinsä tekijä – eikä vain tekoälylle taitavan kehotteen antanut toimeksiantaja (Hosseini, Resnik & Holmes 2023). Muuten esimerkiksi kirjallisten oppimistehtävien teettämisessä ei olisi mitään mieltä ja työpaikalla inhimillisen asiantuntijatoimijan voisi vaihtaa koneeseen tai keneen tahansa kätevään koneenkäyttäjään.
Jos kirjoittaja antaa tekoälyn luoda vastauksen oppimistehtävän kysymykseen puolestansa, tehtävä tulee toki suoritetuksi, mutta oppimisen edellyttämiä muistijälkiä se ei kirjoittajaan jätä. Mikäli esimerkiksi oman ammatillisen osaamisensa perustan rakentaa lähinnä tekoälyltä tilatuille valmiille teksteille itse niitä reflektoimatta, hinnan siitä saa maksaa viimeistään työelämässä. Erityisesti opiskelijakirjoittajan tulee ottaa vastuu ja omistajuus paitsi tekstistään myös omasta osaamisestaan (Arene 2024a). Sitä tarvitaan työelämässä muuhunkin kuin kehotteiden laatimiseen.
Tekoälyavusteisen tekstin tekijänoikeuden muodostumisesta käydään aktiivista keskustelua eri foorumeilla. Tarkempia tulkintoja (esim. Merimaa & Wallin 2024) on hyvä tutkia eritoten, jos aikoo julkaista tekstituotoksensa jossain.
Akateeminen rehellisyys
Korkeakouluissa, asiantuntija- ja tutkimusyhteisöissä on olennaista avoimesti ilmoittaa, jos tekoälyä on käytetty tekstin tai jonkin sen osan laatimiseen (ks. myös Hyvä tieteellinen käytäntö n.d.; Laaksonen, Rajalahti & Lind 2023). Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi mainintaa tekstin menetelmäosiossa tai pohdinnassa (Hosseini ym. 2023). Merkintä voi olla myös erillinen huomautus, jossa kuvataan tekoälyn rooli tekstin teossa. Myös tekoälylle annetut kehotteet on usein syytä kirjata näkyviin. Huomautuksen voi lisätä esimerkiksi tekoälyllä muokatun kuvion seliteosaan, taulukkoa edeltävään johdantovirkkeeseen tai alaviitteeksi leipätekstisivun alareunaan.
Lähtökohtaisesti avoin merkintä tekoälyn käytöstä ei vähennä tekstin arvoa – tai arvosanaa –, mutta sen merkitsemättä jättäminen voi horjuttaa oleellisesti tekstin ja sen tekijän uskottavuutta. Omana tuotoksena esiteltyä tekoälyn generoimaa tekstiä pidetään vilpillisenä plagiaattina (esim. Ugwy ym. 2024: 38), vaikka sen pitävä todistaminen olisikin vaikeaa.
Luotettavuus ja lähdekriittisyys
Tekoälyn tuottama teksti voi sisältää virheitä tai olla jopa täyttä sepitettä, joten tuotosta on aina tarkasteltava kriittisesti. Kirjoittajan tulee eri lähteiden avulla varmistaa, ettei tekoälyllä luotu teksti sisällä virheellisiä tietoja tai perusteettomia väitteitä. (Authors Guild 2024.) Etenkin kun tehdään julkaistavaa ja toimeksiantajalle tai yleisölle tarkoitettua tekstiä, kirjoittajan on aukottomasti varmistettava sisällön oikeellisuus.
Lähteiden hyödyntäminen faktojen tarkistamiseksi on sitä tärkeämpää, mitä uudempi käsiteltävä sisältö kirjoittajalle on tai mitä noviisimpi hän on sillä asiantuntija-alueella, josta kirjoittaa. Samoin huomionarvoista on, että mitä spesifimmistä asiantuntija-alueesta on kyse, sitä hatarampaan dataan tekoälyn antamat vastaukset toistaiseksi perustuvat. Taustadata voi olla myös vanhentunutta tai vinoutunutta (Suomi.fi kehittäjille). Siksi luotettavien ja ajantasaisten lähteiden etsiminen on välttämätöntä.
Generatiivinen tekoäly ei ole ensisijaisesti hakukone, jolla olisi pääsy esimerkiksi tutkimustietokantoihin, mutta jossain määrin se voi myös auttaa relevanttien lähteiden etsinnässä ja paikantamisessa. Sovellusten tiedonhakuominaisuudet myös kehittyvät harppauksittain.
Merkintätapojen suhteellisuus
Tekoälyn käyttötavat opiskelu- ja asiantuntijateksteissä ovat moninaiset (esim. Vuorijärvi 2024). Eri foorumeilla ja eri lukijoilla on myös erilaisia odotuksia merkintöjen käytöstä ja tarkkuudesta tekstissä. Opiskelijalta tarkkoja merkintätapoja voidaan edellyttää oppimisen varmistamisen vuoksi ja asiantuntijalta tutkimus- ja ammattieettisistä syistä. Kuitenkaan esimerkiksi journalistisen tekstin kirjoittajan ei kukaan oleta ilmoittavan, että juttuideaa on pohdittu yhdessä generatiivisen tekoälyn kanssa tai että otsikot on muokattu ja tekstin kieliasu tarkistettu tekoälyn avulla. Tämäntapainen tekoälyn käyttö rinnastuukin muiden asiantuntijan tekstityössä vapaasti hyödynnettävien työkalujen kuten Wordin tekstinkäsittelyohjelman, Google-hakukoneen tai vaikkapa sanakirjan käyttöön (vrt. kuitenkin Hosseini ym. 2023).
Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen oppimistehtävissä suuntaa merkintäkäytännöille antavat kunkin yhteisön omat ohjeistukset. Avuksi ovat myös Arenen (2024a) suositukset tekoälyn käytöstä sekä etenkin saman julkaisijan liikennevalomalli (2024b). Liikennevalomalli kertoo muun muassa, milloin tekoälyn käytöstä tulee tekstissä kertoa ja milloin taas ei tarvitse. Merkintätavoista sen sijaan Arene ei anna ohjeita.
Artikkeliparini toisessa osassa (Vuorijärvi 2025 [tulossa]) kuvaan merkintätapoja esimerkkien avulla havainnollistaen. Edellä esitettyjä periaatteita vasten punnittuna yleispätevä ohje voisi kuitenkin kuulua: tekoälyn käyttö on syytä merkitä tekstiin kulloisenkin tilanteen, tarkoituksen ja tekstilajin mukaan.
Lähteet
Arene 2024a. Arenen suositukset tekoälyn hyödyntämisestä ammattikorkeakouluille – Liikennevalomalli. Haettu 26.3.2025.
Arene 2024b. Arenen suositukset tekoälyn hyödyntämisestä ammattikorkeakouluille. Haettu 26.3.2025.
Authors Guild 2024. AI best practices for authors. Haettu 26.3.2025.
Bozkurt, A. 2024. GenAI et al.: Cocreation, authorship, ownership, academic ethics and Integrity in a time of generative AI. Open Praxis 16(1). Haettu 27.3.2025.
Hosseini M., Resnik D. B. & Holmes K. 2023. The ethics of disclosing the use of artificial intelligence tools in writing scholarly manuscripts. Research Ethics 19(4), 449–465. Haettu 26.3.2025.
Hyvä tieteellinen käytäntö n.d. Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Päivitetty 22.4.2025. Haettu 8.4.2025.
Laaksonen, S.-M., Rajalahti, H. & Lind, A. 2023. Viestinnän eettiset ohjeet tukevat myös tekoälyn käytössä. Viestijät-blogi. ProCom. Haettu 8.4.2025.
Merimaa, M. & Wallin, R. 2024. Tekoäly, tekijänoikeudet ja tekijyys: mitä kirjoittajan tulee tietää? Teoksessa Silmälä, P. (toim.) DIGI 2024. Verkon uusia välineitä ja menetelmiä. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, Mikrokirjat n:o 51, 90–99. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Haettu 8.4.2025. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-245-2
Overono, A. L., & Ditta, A. S. 2024. The use of AI disclosure statements in teaching: Developing skills for psychologists of the future. Teaching Psychology. Haettu 8.4.2025.
Paulson, E. 2025. Describe and document AI use. Conenstoga Teaching and Learning. Haettu 26.3.2024.
Serrano, C. 2024. Building transparency in AI: Best practices for citing and using AI in higher education. Medium. Haettu 26.3.2025.
Suomi.fi kehittäjille. Vinoumat on tunnistettava ihmisvoimin. Tekoälyn vastuullinen hyödyntäminen. Digi- ja väestötietovirasto. Haettu 27.3.2025.
Ugwy, N. F. ym. 2024. Clarifying ethical dilemmas in using artificial intelligence in research writing: A rapid review. Higher Learning Research Communications 14(2), 29–47. Haettu 28.3.2025.
Valtiovarainministeriö 2025. Julkiselle hallinnolle ohjeet generatiivisen tekoälyn hyödyntämiseen. Haettu 26.3.2025.
Vuorijärvi, A. 2024. Asiantuntija tanssii tekstien kanssa 1/2: Tekoälystä nostetta kirjoittamiseen. Sotemuotoilijat-blogi. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Haettu 28.3.2025.
Vuorijärvi, A. 2025. (tulossa) Näytä että käytät 2/2: Esimerkkejä opiskelu- ja asiantuntijatekstien tekoälymerkinnöistä. Metrospektiivi Pro. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Kirjoittaja
-
Aino Vuorijärvi
Yliopettaja, Metropolia AmmattikorkeakouluAino Vuorijärvi, FT, on suomen kielen ja viestinnän yliopettaja. Hän suhtautuu tekoälyavusteiseen kirjoittamiseen ja sen ohjaamiseen myönteisesti.
Tutustu tekijään
