Sote-alan digitalisaatio on ilmiö, joka on jo vuosia vaikuttanut arkeemme monin tavoin niin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisina kuin palvelujen käyttäjinä. Edelleenkin se haastaa toimintatapojamme, asenteitamme ja osaamistamme. Asiakkaita, potilaita ja henkilöstöä kuulemalla ja mahdollisuuksia tunnistamalla voimme entistä vahvemmin keskittyä palvelujen ihmislähtöiseen kehittämiseen ja aitoon osallisuuteen ja näin ratkoa ilmiöön liittyviä haasteita.
Tämä on ensimmäinen artikkeli sote-digitalisaation ydintä käsittelevään sarjaan, joka nostaa esiin digitalisaation mahdollisuuksia, haasteita ja tulevaisuuden visioita. Artikkeli keskittyy muutoksen keskiössä oleviin ihmisiin, sotealan henkilöstöön, asiakkaisiin ja potilaisiin. Sarjassa pureudutaan laajasti ihmislähtöisyyteen, teknologisten ratkaisujen kehittämiseen, onnistuneeseen käyttöönottoon ja monialaisen yhteistyöhön mahdollisuuksiin.
Sote-alan digitalisaatiosta
Sosiaali- ja terveysalan digitaalinen muutos puhuttaa niin kansalaisia, hoitohenkilöstöä, teknologiayrityksiä kuin päättäjiäkin. Teknologisia ratkaisuja kehitetään jatkuvasti, joskaan käyttöönotto ei välttämättä tapahdu aina ketterästi. Haasteina ovat esimerkiksi henkilöstön osaaminen, rajalliset mahdollisuudet kouluttautua, aikatauluresurssit, käyttöönoton aikainen tuki, prosessin suunnitelmallisuus, ongelmakohtiin puuttuminen ja työilmapiiriin liittyvät tekijät (Alén 2021). Lisäksi järjestelmien yhteensovittaminen, tietoturva, kansallinen ja kansainvälinen sääntely sekä kansalaisten kyky käyttää uutta teknologiaa haastavat onnistunutta käyttöönottoa.
Tim Shaw (2024) kiteyttää osuvasti tämänhetkisen haasteen – Healthcare is high tech, but low digital – jonka mukaan terveydenhuolto hyödyntää erittäin paljon teknologiaa, mutta on kuitenkin vähäisesti digitalisoitunut:
Healthcare is high tech, but low digital (Shaw 2024).
Hänen mukaansa digitaalisessa muutoksessa hyödynnetään teknologisia ratkaisuja jo olemassa olevilla tavoilla uusien käyttötapojen kehittämisen sijaan (Shaw 2024). Uutta teknologiaa yritetään tuoda vanhan päälle, mikä voi aiheuttaa käyttäjälleen kuormittuneisuutta ja epävarmuuden tunnetta (Shaw 2024; STM 2023). Digitaaliset palvelut ja monet eri tietojärjestelmät ovat kuitenkin jo pysyvä ja olennainen osa suomalaista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää.
Mainintoja kansalaisten digipalvelutarpeista
Digitaalisilla terveyspalveluilla pyritään parantamaan ja tehostamaan hoidon saatavuutta ja laatua. Suomalaisessa järjestelmässä oletusarvoisina nähdään jo esimerkiksi
- OmaKanta-palvelut
- sähköiset lääkemääräykset
- mobiilit ajanvarausjärjestelmät ja
- etävastaanottopalvelut.
Kansalaiset peräänkuuluttavat joustavuutta, valinnanvapautta ja mahdollisuutta itse vaikuttaa palvelukokemukseen (STM 2023). Myös ajasta ja paikasta riippumattomuutta pidetään tärkeänä. Mahdollisuus osallistua palvelujen kehittämiseen sitouttaa ja motivoi kansalaisia edelleen valmiiden palvelujen aktiiviseen käyttämiseen.
Digipalvelujen käytön esteenä saattaa olla esimerkiksi sähköisen tunnistautumisvälineen puuttuminen, pelko tietosuojan vaarantumisesta, kasvokkaisten terveyspalvelujen vähenemisestä, saatavuuden heikkenemisestä (Rasi & Taipale 2020; Kyytsönen, Aalto & Vehko 2021) tai yksinkertaisesti osaamisen puutteesta. Ensiarvoisen tärkeää onkin varmistaa kansalaisten tarvitsema tuki digitaalisten palvelujen käyttöön. Erityisesti ikääntyvä ja monimuotoistuva väestö ja heidän hoidolliset tarpeensa asettavat haastetta palvelujen ja prosessien kehittämiselle. Lisäksi kehittämispainetta kohdistuu digitaalisten palvelujen kielivalikoiman laajentamiseen (STM 2023).
Odotuksia henkilöstölle
Digitaaliset taidot ovat osa terveydenhuollon ammattilaisten ydinosaamista (Al Jabri, Kvist, Azimirad & Turunen 2021), joka voidaan Jauhiaisen, Sihvon, Jääskeläisen, Ojasalon ja Hämäläisen (2017) mukaan tiivistää
- yleisiin valmiuksiin, jotka sisältävät vuorovaikutustaidot ja ymmärryksen digitalisaation vaikutuksista asiakkaisiin ja työtehtäviin
- asenteisiin ja muutoskykyyn
- perusosaamiseen, mikä sisältää työvälineiden käyttötaidot ja yhteistyö- ja verkosto-osaamisen
- erityisosaamiseen, mikä sisältää laadun varmistukseen, kehittämiseen ja digitaaliseen markkinointiin liittyviä taitoja.
Edellisten lisäksi Konttila ym. (2019) korostavat eettisen osaamisen merkitystä. Terveydenhuollon henkilöstön oman käsityksen mukaan heillä tulisi lisäksi olla digitaalista kypsyyttä, sopeutumiskykyä ja kykyä arvioida ja yhdistää uusia teknologisia ratkaisuja omaan työhönsä (Jarva ym. 2022; Bleijenbergh Bleijenbergh, Mestdagh, Timmermans, Van Rompaey & Kuipers 2023; Neunaber & Meister 2023). Käytännössä on selvää, että työtehtävien digitalisoituminen johtaa myös digiosaavien ammattilaisten kasvavaan tarpeeseen (Leveälahti, Nieminen, Nyyssölä, Suominen & Kotipelto 2019).
Uusia osaamishaasteita esiin nostavat tekoälyn lisääntyvä käyttö, asiakkaiden kohtaaminen virtuaalisissa ympäristöissä ja tietoturvallisuuteen ja sensitiivisen datan hallintaan liittyvät asiat. Myös nämä ilmiöt muuttavat terveydenhuollon toimijoiden työrooleja (Giordano ym. 2021; Kaihlaniemi, Liljamo, Rajala, Kaakinen & Oikarinen 2023; Kolitsi ym. 2021).
Osaamisella ja osallisuudella kohti parempia palveluja
Henkilöstön näkökulmasta digipalvelujen käyttöönottoa haastavat muun muassa koulutuksen vähyys ja henkilöstön haluttomuus omaksua uusia toimintatapoja, joiden vuoksi niiden potentiaalinen hyöty voi jopa vaarantua. Ratkaisuiksi näihin haasteisiin voidaan tarjota esimerkiksi
- henkilöstön ja alan asiantuntijoiden koulutuksen vahvistamista
- kansalaisten digikyvykkyyksien tukemista
- digipalvelujen asiakaslähtöisen kehittämisen lisäämistä
- kehitteillä olevien palvelujen käyttäjälähtöistä prototypointia ja testaamista
- soveltavan tutkimuksen tutkimusta ja innovaatiotoiminnan tukemista ja lisäämistä.
Koska henkilöstö on kriittinen osa digitaalisten palvelujen kehittämistä ja onnistunutta käyttöönottoa, on tärkeää tukea osaamisen kehittymistä jo opintojen aikana. Metropolia Ammattikorkeakoulussa sote-digitalisaation teemoja onkin liitetty kaikkien tutkintojen opetussuunnitelmiin.
Kansalaisten digitaitojen vahvistamiseksi on tuotettu monenlaista tukimateriaalia (THL), jota voidaan hyödyntää myös digiosallisuuden kehittämisessä. Näitä ovat esimerkiksi
- matalan kynnyksen digituki (Innokylä.fi a)
- digiosallisuutta asunnottomille (Innokylä.fi b)
- kotona asumisen teknologiat ikäihmisille (KATI) ja
- MargIT-verkosto — digioikeuksien edistäminen verkostotyön keinoin (Innokylä.fi c).
Digiosallisuutta vahvistamalla pyritään lisäämään kansalaisten osaamista, osallisuutta ja hyvinvointia kaikilla elämän osa-alueilla (THL).
Palvelujen onnistuneen käyttöönoton näkökulmasta merkittävää on helppokäyttöisyys ja mielekkyys. Lisäksi positiivisia vaikutuksia on saavutettu käyttäjälähtöisellä kehittämisellä (Kivekäs, Kuosmanen, Kinnunen, Kansanen & Saranto 2019), mitä tehdään myös Metropolia Ammattikorkeakoulun Tulevaisuuskestävä terveys- ja hyvinvointi innovaatiokeskittymässä.Ymmärrys alan digitalisaation tilasta ja erilaisten ratkaisujen hyödynnettävyydestä vaatii uudistuksia myös korkeakoulusektorilla.
Tärkeää on, että jo opiskeluaikana tulevat alan ammattilaiset pääsevät käyttäjälähtöisesti yhteiskehittämään palveluja asiantuntijoiden, asiakkaiden ja työelämän toimijoiden kanssa. (Houwinka ym. 2020; Poncette ym. 2020.) Tätä ideologiaa tuetaan aktiivisesti Metropolia Ammattikorkeakoulun yhteistyöalustoilla, kuten Helsinki XR Centerissä (laajennettujen todellisuuksien keskus), monialaisia ratkaisuja kehittävässä Smart Caressa , hyvinvointi- ja terveyspalveluja tuottavassa HyMy-kylässä ja älykotien kehitysalusta SmartLabissa.
Kokemustemme mukaan muutoksen tueksi tarvitaan tutkittua tietoa, laaja-alaista ja monialaista yhteistyötä, aitoa osallisuutta, osallistumisen mahdollisuuksia, rohkeita innovaatioita, prototypointia, testaamista, koulutusta ja yhteisöissä oppimista. Ne muodostavat sote-digitalisaation ytimen.
Lähteet
Alén, M. 2021. Uuden tietojärjestelmän onnistuneen käyttöönoton periaatteet: tutkimuksellinen kehittämistyö digitaalisessa terveyspalveluyksikössä. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Al Jabri, F., Kvist, T., Azimirad, M. & Turunen, H. 2021. A systematic review of healthcare professionals’ core competency instruments. Nursing & Health Sciences, 23(1), 87–102.
Bleijenbergh, R., Mestdagh, E., Timmermans, O., Van Rompaey, B. & Kuipers, YJ. 2023. Digital adaptability competency for healthcare professionals: A modified explorative e-Delphi study. Nurse Education in Practice, 67, 103563.
Giordano, C., Brennan, M., Mo Anita Ahlstrand hamed, B., Rashidi, P., Modave, F. & Tighe, P. 2021. Accessing artificial intelligence for clinical decision-making. Frontiers in Digital Health, 3, 645232.
Houwinka, E., Kasteleyna, M., Alpayc, L., Pearced, C., Butler-Hendersonf, K., Meijera, E., Kampena, S., Versluisa, A., Bontena, T., van Dalfsena, J., van Peeta, P., Kosterc, Y., Hierckg, B., Jeeningag, I., van Luenena, S., van der Kleija, R., Chavannesa, N. & Kramer, A. 2020. SERIES: eHealth in primary care. Part 3: eHealth education in primary care. European Journal of General Practice, 26(1),108–118.
Innokylä.fi a. n.d. Matalan kynnyksen digituki. Haettu 6.3.2025.
Innokylä.fi b. n.d. Digituki (Digiosallisuutta asunnottomille -hanke 2020-2023). Haettu 6.3.2025.
Innokylä.fi c. n.d. MargIT-verkosto – digioikeuksien edistäminen verkostotyön keinoin. Haettu 6.3.2025.
Jarva, E., Oikarinen, A., Andersson, J., Tuomikoski, A-M., Kääriäinen, M., Meriläinen, M. & Mikkonen, K. 2022. Healthcare professionals’ perceptions of digital health competence: A qualitative descriptive study. Nursing Open, 9(2), 1379–1393.
Jarva, E., Oikarinen, A., Andersson, J., Pramila‐Savukoski, S., Hammarén, M. & Mikkonen, K. 2024. Healthcare professionals’ digital health competence profiles and associated factors: A cross‐sectional study. Journal of Advanced Nursing.
Jauhiainen, A., Sihvo, P., Jääskeläinen, H., Ojasalo, J. & Hämäläinen, S. 2017. Skenaariotyöskentelyllä tietoa tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluista ja osaamistarpeista. Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 9(2–3), 136–147.
Kaihlaniemi, J., Liljamo, P., Rajala, M., Kaakinen, P. & Oikarinen, A. 2023. Health care professionals’ experiences of counselling competence in digital care pathways – A descriptive qualitative study. Nursing Open, 10, 4773–4785.
KATI. n.d. Kotona asumisen teknologiat ikäihmisille -ohjelma (KATI). Haettu 6.3.2025.
Kivekäs, E., Kuosmanen, P., Kinnunen, U-M., Kansanen, M. & Saranto, K. 2019. Sähköiset terveyspalvelut osaksi potilaan arkea. Finnish Journal on eHealth and Welfare, 11(1–2), 25–37.
Konttila, J., Siira, H., Kyngäs, H., Lahtinen, M., Elo, S., Kääriäinen, M., Kaakinen, P., Oikarinen, A., Yamakawa, M., Fukui, S., Utsumi, M., Higami, Y., Higuchi, A. & Mikkonen, K. 2019. Healthcare professionals’ competence in digitalisation: A systematic review. Journal of Clinical Nursing, 28(5–6), 745–761.
Kulju, E., Jarva, E., Oikarinen, A., Hammarén, M., Kanste, O. & Mikkonen, K. 2024. Educational Interventions and their effects on healthcare professionals’ digital competence development: A systematic review. International Journal of Medical Informatics, 105396.
Kyytsönen, M., Aalto, AM. & Vehko, T. 2021. Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköinen asiointi 2020–2021. Väestön kokemukset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 7/2021.
Laukka, E., Hammarén, M., Pölkki, T. & Kanste, O. 2022. Hospital nurse leaders’ experiences with digital technologies: A qualitative descriptive study. Journal of Advanced Nursing, 79(6), 297–308.
Leveälahti, S., Nieminen, J., Nyyssölä, K., Suominen, V. & Kotipelto, S. (toim.). 2019. Osaamisrakenne 2035. Alakohtaiset tulevaisuuden osaamistarpeet ja koulutuksen kehittämishaasteet – Osaamisen ennakointifoorumin ennakointituloksia. Helsinki: Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2019:14. Haettu 6.3.2025.
Neunaber, T. & Meister, S. 2023. Digital maturity and its measurement of general practitioners: A scoping review. International Journal of Environmental Research and Public Health, 20, 4377.
Poncette, A., Glauert, D., Mosch, L., Katarina, B., Balzer, F. & Back, D. 2020. Undergraduate Medical Competencies in Digital Health and Curricular Module Development: Mixed Methods Study. Journal of medical Internet research, 22(10).
Rasi, P. & Taipale, S. 2020. Tuki, ohjaus ja koulutus – ikääntyneet digitalisoituvassa mediayhteiskunnassa. Gerontologia, 34:328–32. Haettu 15.4.2025.
Shaw, T. 2024. Assessing the impact and value of digital health implementation strategies in changing clinical practice, healthcare professional development and system improvement. ACE Value-Based Healthcare Conference presentation, Singapore. 22.8.2024.
STM. 2023. Sosiaali- ja terveysministeriö kansalaiskysely. Tulosraportti 14.7.2023. Haettu 6.3.2025.
THL. n.d. Digiosallisuuden edistäminen. Haettu 6.3.2025.
Kirjoittajat
-
Anita Ahlstrand
KehityspäällikköKehittäjä ja terveystieteen väitöskirjatutkija Anita Ahlstrand innostuu ihmisten kanssa monialaisesta yhdessä kehittämisestä, ketteristä kokeiluista ja teknologisten ratkaisujen mahdollisuuksista. Hän toimii kehityspäällikkönä Tulevaisuuskestävä terveys ja hyvinvointi innovaatiokeskittymässä.
Tutustu tekijään -
Mari Virtanen
Yliopettaja, Metropolia AmmattikorkeakouluTerveystieteilijä ja korkeakouluopettaja Mari Virtasen tutkimus- ja kehittämisintressit keskittyvät laajasti digitaalisten terveyspalvelujen, potilasohjauksen ja vaikuttavien opetusratkaisujen muotoilemiseen. Hän viihtyy aidon osallisuuden ja käyttäjälähtöisen kehittämisen parissa, niin asiakkaiden, potilaiden ja alan opiskelijoiden kanssa.
Tutustu tekijään