Genremenetelmän lähes ylevänä lähtökohtana on ollut taata kaikille kansalaisille yhdenvertainen pääsy yhteiskunnassa tärkeisiin tekstilajeihin, joita myös voimagenreiksi (englanniksi power genre) kutsutaan (Berkenkotter & Huckin 1995, 24; Hyland 2007). Tyyppiesimerkkejä voimagenreistä ovat opinnäytetyö, tutkimusartikkeli ja työhakemus, jotka onnistuessaan avaavat kirjoittajalleen väyliä edetä uralla, elämässä tai yhteiskunnassa. Ammatillisen asiantuntijan työssä yhtä merkityksellisiä voivat olla oman alan keskeiset tekstilajit, kuten liiketoimintasuunnitelma, hankehakemus tai podcast. (Ks. myös Lankinen & Vuorijärvi 2010.) Niiden kirjoittamisprosessiin generatiivinen tekoäly tuo uutta energiaa.
Tässä tekstijatkumoni ensimmäisessä osassa käyn läpi perinteisen mutta yhä pätevän genremenetelmän perusteet asiantuntijan tai siksi opiskelevan tekstityön näkökulmasta. Menetelmä auttaa kirjoittajaa hahmottamaan tekstilajien rakenteita, kieltä ja tyylipiirteitä ja tuottamaan niitä sujuvasti ja menestyksellisesti. Toisessa osassa (Vuorijärvi 2025) esittelen digi- ja tekoälyaikaan päivittämäni genremenetelmän 2.0. Se on perinteisen menetelmän ajantasaistettu tekoälyavusteinen versio, joka tuo kirjoittamisprosessiin uusia mahdollisuuksia, ehkä jopa uutta nostetta.
Genremenetelmä on itselleni tuttu sekä tutkimuksestani (Vuorijärvi 2013) että sen soveltavasta käytöstä opiskelu- ja asiantuntijatekstien teossa ja ohjauksessa.
Menetelmän lähtökohtia: Mitä tekstillä tehdään – ja miten?
Kuvitellaanpa, että kotirappusi ilmoitustaululle olisi ilmestynyt lappu:
Hei, naapurit!
Perjantaina 30.5. asunnossa A 5 (Virtanen) vietetään iloisia valmistujaisia kello kuudesta noin puoliyöhön saakka. Jos juhlatunnelma häiritsee iltaasi, soita alla olevaan numeroon – tai tule mukaan juhlimaan!
Joonas, puh. xxx xxx xxxx
Miten suhtauduit? Ymmärsitkö viestin tarkoituksen? Pahastuitko siitä vai otitko osaa iloon, ainakin mielessäsi?
Genremenetelmä lähtee oletuksesta, että tekstit ovat sosiokonstruktiivisia tuotoksia: niillä on jokin tarkoitus juuri siinä yhteydessä, missä ne esiintyvät ja keille ne on suunnattu. Jotta viesti tulisi yhteisössään ymmärretyksi, tekstin rakenne, esittämisjärjestys ja kielellis-sanastolliset piirteet seuraavat tätä tarkoitusta suhteellisen vakiintuneesti. Genrestä eli tekstilajista tai sen toteutumasta puhutaan silloin, kun nämä piirteet ryhmittyvät yleisesti tunnistettavaksi, tyypilliseksi tai jopa prototyyppiseksi kimpuksi kielellisiä valintoja. (Laajemmin Vuorijärvi 2013: 41–43.) Esimerkiksi lehtiteksteissä yllättävästä sääilmiöstä tiedottavan uutisen ja vaikuttamaan pyrkivän kolumnin erottaa melko helposti omiksi tekstilajeikseen niille tyypillisten kielellisten, rakenteellisten ja visuaalisten piirteiden perusteella.
Tekstilajikehyksen voi ottaa työkaluksi yhtä lailla suullisten, kirjallisten tai vaikkapa multimodaalisten eli eri esittämismuotoja (esim. kuvaa, tekstiä, ääntä) yhdistävien tekstien analysoinnissa, tuottamisessa ja ohjauksessa. Olennaista on tunnistaa, mikä tekstilaji kulloinkin on kyseessä, ja ymmärtää, mitä tekstillä käyttöyhteydessään tehdään. Tämä tekstin tehtävä eli funktio luo perustan sille, millainen tekstilaji tyypillisesti on, miten se rakentuu ja miten kirjoittaja voi sitä omassa tuotoksessaan muunnella.
Palataan vielä kotirappuun. Virtasen Joonaksen kirjoittama lappu on tekstilajiltaan ilmoitus. Se on lyhyt ja informatiivinen viesti, jonka tarkoituksena on tiedottaa rapun asukkaita tulevasta tapahtumasta ja samalla varoittaa mahdollisesta häiriöstä. Ilmoitus on suunnattu rajatulle yleisölle, ja siitä selviää tapahtuman aika, paikka, ennakoitu ongelma ja ratkaisu siihen sekä ilmoituksen jättäjä. Nämä toiminnalliset tai funktionaaliset tekstijaksot (Vuorijärvi 2013, 10, 99–101) esiintyvät tekstissä odotuksenmukaisessa järjestyksessä:
- vastaanottajien puhuttelu
- tietosisällön esittäminen
- ohjeen antaminen
- viestin lähettäjä yhteystietoineen.
Sävyltään ilmoitus on ystävällisen epämuodollinen ja kohteliaan tuttavallinen, mistä merkkeinä ovat etenkin tervehdys (Hei, naapurit), pelkän etunimen käyttö allekirjoituksessa sekä leppoisa kutsu osallistua juhliin. Sen lisäksi, että teksti täyttää tarkoituksensa, etenkin sen sävy varmistaa, ettei juhlinnasta valitettaisi esimerkiksi taloyhtiölle tai vuokranantajalle. Tekstin rakenne ja kielelliset valinnat osoittavat, että kirjoittaja tietää, millainen prototyyppinen ilmoitus suomalaiskaupungin kerrostalon rapussa on. Hän tietää myös, että prototyyppi joustaa jonkin verran tilanteen tai tapauksen mukaan. Lisäksi hänellä on oletuksia siitä, miten ilmoitus vastaanotetaan ja mitä siitä seuraa.
Genremenetelmä perinteiseen tapaan
Funktionaaliseen kielitieteeseen perustuva genremenetelmä on alkujaan kehitetty Australiassa, ja sillä on laaja tutkimustausta (esim. Swales 1990; Bhatia 1993; Hyland 2004; Rose & Martin 2012; suomeksi esim. Shore & Rapatti 2014). Menetelmässä tietämystä tekstilajista, sen tarkoituksesta, rakenteesta ja kielellisistä piirteistä hyödynnetään syklisesti vaiheittain (Macken-Horarick 2002). Prosessissa ohjaajan, vertaisten ja kirjoittajan roolit vaihtelevat, mutta tekstinohjaaja kantaa toteutuksesta vetovastuun analysoija-pedagogin vaativahkossa kaksoisroolissaan.
Satunnaisen pikkutekstin kirjoittaminen ei toki vaadi koko syklin läpikäyntiä. Vai olisiko Virtasen Joonaksen heippalapun pitänyt sittenkin olla sävyltään virallisempi? Ehkei – mutta entäpä hankesuunnitelma, neuvottelumuistio, LinkedIn-profiili, auditointiraportti, vastaus reklamaatioon, uutiskirje tai tarjous? Tekstilajeina ne ovat osa laajempaa sosiokulttuurista toimintaa, jonka vaikutusta tekstituotokseen on usein hyvä purkaa ja koota ohjatusti ja vaiheittain, etenkin jos tekstilaji on kirjoittajalle uusi tai vaikkapa uraseuraamusten kannalta tärkeä.
Menetelmän toteuttamisen vaiheet
Genremenetelmän syklisestä vaiheistuksesta on olemassa useita versioita. Seuraava on käytännössä hyväksi havaittu (ks. myös Luukka 2004; Vuorijärvi 2013, 221–225; vrt. Redmann 2024).
- Tekstilajin eli genren valinta, sen tarkoitukseen, sisältöön ja käyttöyhteyteen perehtyminen yhteisen keskustelun ja taustakirjallisuuden avulla. Tavoitteena on ymmärtää etenkin tekstilajin viestinnällisiä tarkoituksia: Mitä tekstillä tehdään tai mitä sillä saadaan aikaan?
- Tekstin mallintaminen ja tekstilajille tyypillisten piirteiden hahmottaminen ohjaajan valitseman tekstiesimerkin tai lajia hyvin edustavan mallitekstin eli mentoritekstin kautta: rakenne, osat, niiden järjestys, sanasto, kielen ja tyylin piirteet, laajuus. Tavoitteena on tunnistaa yhden tai useamman mallitekstin kautta tekstilajissa toistuvat rakenteelliset ja kielelliset valinnat sekä niiden merkityksiä: miten teksti tehdään, jotta se täyttäisi tehtävänsä?
- Autenttisiin tekstilajiesimerkkeihin tutustuminen joko yksin tai ryhmässä. Tavoitteena on tunnistaa tekstilajin laadinnan peruskäytännöt ja tekstilajille ominainen vaihtelu: mitä piirteitä tekstilajimalli sisältää ja miten se joustaa?
- Tekstituotoksen itsenäinen kirjoittaminen. Tavoitteena on laatia oma teksti opittujen periaatteiden pohjalta: millainen on oma versioni tekstilajista?
- Vertaisten ja ohjaajan palaute luonnoksesta sekä tekstin muokkaus sen perusteella. Tavoitteena on viimeistellä teksti käyttökuntoon, esimerkiksi asiakkaille, julkaistavaksi, arvioitavaksi: toimiiko teksti käyttöympäristössään?
Kirjallisuudessa genremenetelmän vaiheet on yleensä dokumentoitu oppija-kirjoittajan näkökulmasta. Silloin jää helposti näkymättömiin muun muassa opettaja-ohjaajan valmistelevan työn, kuten malliesimerkkien etsinnän tai luomisen, ja valmiin tekstin jälkiarvioinnin osuus. Kun perehdytään ammattispesifeihin tekstilajeihin ja niiden piirteisiin, olisi tekstinohjaajan yhteistyö alan kokeneen asiantuntijan kanssa usein tarpeen, sillä hän tuntee parhaiten alan tai yhteisön sosiaaliset käytännöt ja odotukset (ks. esim. Vuorijärvi & Lumme 2025; Vuorijärvi & Komssi 2025 ).
Palautteenantajanakin sama asiantuntijayhteisön jäsen olisi arvokas, koska hän edustaa tuotettavan tekstin kohderyhmää. Yleensä tehtävä jää kuitenkin tekstinohjaajan harteille, ellei yhteisopettajuutta tai -ohjaajuutta oteta hyväksi käytännöksi.
Palautevaiheessa olisi olennaista, että vertaisarvioijat ja ohjaaja(t) asettuvat tekstiä lukiessaan nimenomaan oletetun lukijan positioon. He eivät niinkään etsi tekstistä virheitä, vaan antavat palautetta lähinnä siitä, miten tekstin viesti välittyy lukijalle:
Onko teksti ymmärrettävä ja looginen?
Miten se vaikuttaa lukijaan?
Missä kohdin lukija joutuu pysähtymään miettiäkseen, mitä tarkoitetaankaan?
Kirjoittaja ansaitsee viimeistelyvaiheessa vähintään kertapalautteen sekä tekstin vahvuuksista että korjaamista kaipaavista kohdista. Myös valmista tekstiä olisi hyvä arvostaa – eikä esimerkiksi vain numeerisesti arvioida.
Ohjatusta menetelmästä omaan käyttöön
Genremenetelmän perinteinen lähestymistapa tarjoaa kirjoittajalle vankan perustan tekstilajien ymmärtämiseen ja hallintaan. Sen avulla kirjoittaja voi tunnistaa ja hyödyntää esimerkiksi oman ammattinsa voimagenrejen rakenteellisia ja kielellisiä piirteitä ja tehdä niiden tuottamisesta luovaa ja varmaa rutiinia (ks. myös Lankinen & Vuorijärvi 2010). Ohjaajan rooli menettelytavan opetuksessa ja haltuunotossa on keskeinen. Ohjattuna prosessi on myös eettisesti kestävä tapa oppia tekstitaitoja mallien, esimerkkien ja palautteen avulla.
Vaikka perinteinen genremenetelmä on edelleen erittäin käyttökelpoinen, monimuotoistuvassa ja -kielistyvässä korkeakouluopetuksessa ja nopeasti digitalisoituvassa asiantuntijatyössä sen rinnalle nousevat uudet, tekoälyavusteiset lähestymistavat. Näissä tavoissa korostuu entistä selvemmin kirjoittajan itsenäinen ja vastuullinen rooli, jota tekoäly voi merkittävästi tukea. Vastuulliselle kirjoittajalle tekoälyllä vahvistettu genremenetelmä 2.0 (Vuorijärvi 2025) tarjoaa mahdollisuuden kehittyä tekstitaidoissa omassa tahdissaan. Se tuo kirjoittamisprosessiin lisäresursseja, joiden myötä menetelmä voi toimia edelleen ohjaajavetoisesti opetuksessa, mutta myös oppimismenetelmänä itsellisen kirjoittajan arjessa.
Lähteet
Berkenkotter, C. & Huckin, T. D. 1995. Genre knowledge in disciplinary communication: Cognition, culture, power. Hillsdale: Erlbaum.
Bhatia, V. K. 1993. Analysing genre. Language use in professional settings. New York: Longman Group UK Limited.
Hyland, K. 2007. Genre Pedagogy. Language, literacy and L2 writing instruction. Journal of Second Language Writing 16, 148–164.
Luukka, M.-R. 2004. Genre-pedagogiikka: askelia tekstitaitojen jatkumolla. Teoksessa Luukka, M.-R. & Jääskeläinen, P. (toim.) Hiiden hirveä hiihtämässä: hirveä(n) ihana kirjoittamisen opetus. Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja XLVIII. Helsinki: Äidinkielen opettajain liitto, 145–160.
Macken-Horarik, M. 2002. ”Something to shoot for”: A systematic functional approach to teaching genre in secondary school science. Teoksessa Anne Johns (toim.) Genre in the classroom. New Jersey: Lawrence Erlbaum, 14–42.
Lankinen, P. & Vuorijärvi, A. 2010. Kohti ammatillisen asiantuntijayhteisön voimagenrejä. Teoksessa Lambert, P. & Vanhanen-Nuutinen, L. (toim.) Hankekirjoittaminen. Välineitä hanketoimintaan ja opinnäytetyöhön. Tutkimuksia 1/2010. Helsinki: Haaga-Helia, 259–271.
Redmann, J. 2024. Genre-based writing in the German classroom in the age of generative AI. Die Unterrichtspraxis/Teaching German 57(2), 263–276.
Repo Jamal, H. & Laiho, S. (toim.) 2024. Toiminnallisesti kaksikielinen korkeakoulutus – uusia osaajia Suomen työmarkkinoille. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 146. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Rose, D. & Martin, J. R. 2012. Learning to write, reading to learn. Genre, knowledge and pedagogy in the Sydney school. Sheffield: Equinox.
Shore, S. & Rapatti, K. (toim.) 2014. Tekstilajitaidot. Lukemisen ja kirjoittamisen opettaminen koulussa. Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja 2014. Helsinki: Äidinkielen opettajain liitto.
Swales, J. 1990. Genre analysis. English in academic and research settings. Cambridge: Cambridge University Press.
Vuorijärvi, A. 2013. Opinnäytetyö ja yhteisö. Ammattikorkeakoulun diskussio tekstinä. Väitöskirja. Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Vuorijärvi, A. 2024. Asiantuntija tanssii tekstien kanssa 1/2: Kirjoittajan ja tekoälyavustajan vuorovaikutus. Sotemuotoilijat. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Haettu 3.4.3025.
Vuorijärvi, A. 2025. Heippalappu ja muita tekstilajeja 2/2: Genremenetelmä 2.0 – tekoälyavusteinen versio. Metrospektiivi Pro. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Vuorijärvi, A. & Komssi, T. 2025. Fysioterapeutin työn tekstilajeja oppimassa. Metrospektiivi Pro. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Vuorijärvi, A. & Lumme, R. 2025. Bioanalyytikon työn tekstilajeja oppimassa. Metrospektiivi Pro. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Kirjoittaja
-
Aino Vuorijärvi
Yliopettaja, Metropolia AmmattikorkeakouluAino Vuorijärvi on suomen kielen ja viestinnän yliopettaja, joka arvostaa hyvin hengittäviä tekstejä, mutta myös dialogia sananarvauskoneen kanssa.
Tutustu tekijään