Kirjoittamani kolmiosainen Elämyksellisyys hanketapahtumissa -artikkelisarja käsitteli elämyskokemusta pääosin positiivisesta näkökulmasta. Artikkeleissa käyttämässäni kirjallisuudessakin elämystä kuvailtiin positiivisena, vaikuttavana ja ainutlaatuisena kokemuksena. Artikkelisarjassa pohdin tapahtumakävijän näkökulmasta, mistä asioista onnistunut kävijäkokemus muodostuu. Samoin tapahtumatuottajan näkökulmasta, miten elämyksellisyyttä hyödyntämällä hanketapahtumista saisi mieleenpainuvampia.
Artikkelisarjan kirjoittaminen sai minut ajattelemaan elämystä myös toisesta näkökulmasta. Voisiko elämys olla negatiivinen? Meillä kaikilla on omanlaiset kokemuksemme ja näkemyksemme eri asioista. Tunteet, mielikuvat ja aistimukset ovat hyvin yksilöllisiä. Voisiko elämyksen kokea silloin täysin päinvastoin kuin miten tapahtuman järjestäjä oli alun perin suunnitellut?
Mitä elämys tarkoittaa ja miten se muodostuu?
Yritystoiminnassa ei tänä päivänä myydä pelkästään tavaroita tai palveluita, vaan niistä syntyvää elämyskokemusta. Elämyskokemus muodostuu kenen tahansa yksilön sisällä, joka on ollut tekemisissä tuotteen tai palvelun kanssa emotionaalisella, fyysisellä, älyllisellä tai henkisellä tasolla. Elämyksen tuottamisen tarkoituksena on, että ihminen kokee positiivisia tunteita. Sitä on kuitenkin hyvin vaikea ennustaa sekä hallita. Jokainen kokemus syntyy lavastetun tilanteen ja yksilön aiemman mielentilan sekä olemuksen välisestä vuorovaikutuksesta. Kahdella tai useammalla ihmisellä ei ole samanlaista kokemusta, vaikka he olisivat samassa paikassa samaan aikaan. (Pine & Gilmore 2020, 15–16; Tarssanen & Kylänen 2009, 16.)
Asiakkaiden antama huomio sekä heidän sitoutumisensa taso tuotetta tai palvelua kohtaan riippuvat siitä, keitä he ovat. Tarkemmin, heidän aiemmat kokemuksensa ja mielialansa vaikuttavat siihen, mihin he kiinnittävät huomionsa. (Pine & Gilmore 2020, xvii.) Tämän voi huomata ihan arjessakin, kiireessä tai stressaantuneena ei malta kiinnittää huomiota yksityiskohtiin tai niitä ei huomaa laisinkaan. Surullisena ja väsyneenä taas saattaa olla lamaantuneempi ja toimia niin sanotusti autopilotilla, eli yrittää vain selviytyä sen hetkisestä tilanteesta.
Hyvä vai huono elämys?
Koska koemme asiat eri tavalla, niin elämyskin voi olla esimerkiksi joillekin tapahtumakävijöille liikaa tai liian vahva, jolloin siitä muodostuukin negatiivinen kokemus. Elämyksellisyyteen pyrkiessä tapahtumatuottajan kannattaakin muistaa, ettei vie huomiota pois tapahtuman tärkeistä asioista.
Aiempien kokemusten ja tunteiden vaikutukset
Jotta voidaan ymmärtää tarkemmin eri ihmisten herkkyyttä, tarvitaan tarkempaa käsitystä ihmisen sisäisestä kokemusmaailmasta. Tämä on kuitenkin hyvin haasteellista, sillä herkkyys ei ole samanlainen ja yhteinen kokemus kaikilla. (Airaksinen & Satri 2021, 78.)
Ihmiset voivat kokea ympäristössään vallitsevat olosuhteet eri tavoin. Samoin ympäristöön reagointi on yksilöllistä. Sosiaaliset, kulttuuriset ja materiaaliset asiat ohjaavat ihmisten tekoja ja toimintaa eri ympäristöissä. Toiminta synnyttää kokemuksia, ja niiden pohjalta ihminen muodostaa syvemmän käsityksen omasta itsestään. Ihmisten aiemmat kokemukset ja käsitykset ohjaavat tulevaa toimintaa. (Airaksinen & Satri 2021, 74.)
Joillakin ihmisillä käsittelemättömät asiat saattavat laukaista voimakkaan reaktion ja nostaa tunteet pintaan. Yhtä lailla kokijan nykyinen elämäntilanne vaikuttaa negatiivisen kokemuksen syntyyn kuin myös menneisyys. Taustalla saattaa olla esimerkiksi melankoliaa tai surun tunteita, jotka ovat vielä käsittelemättä ja oivallus tapahtuukin kokemuksen kautta. Samoin ihminen voi tuntea menettäneensä suunnan elämässään, jolloin tunteet nousevat esille kokemuksen avulla. (Löyttyniemi 2017; Rinta-Tassi 2018.)
Liian voimakas kokemus
Tapahtumassa aisteja stimuloivat elementit voivat vaikuttaa negatiivisesti kokemukseen. Näin voi käydä etenkin silloin, kun tapahtumassa ei ole huomioitu aistiesteettömyyttä laisinkaan. Esteettömyys on sitä, että tilan suunnittelussa otetaan huomioon sen helppokäyttöisyys ja miellyttävyys erilaisten ihmisten näkökulmasta. Esteettömyys usein mielletään liikkumiseen liittyviin tekijöihin fyysisissä tiloissa, mutta siihen liittyvät myös aistien huomioiminen, tällöin puhutaan aistiesteettömyydestä. (Hannukainen ym. 2019, 15.)
Esimerkiksi tapahtumatilan tulisi olla miellyttävä ja samalla myös aistien näkökulmasta esteetön, jotta ylikuormittumista ei tapahtuisi ja kävijälle jäisi positiivinen kokemus. Tapahtumatila, joka kuormittaa aisteja, saattaa olla liian valoisa, meluisa tai muuten sekava. Joillekin tapahtumakävijöille tila voi olla niin kuormittava, etteivät he pysty osallistumaan ollenkaan itse tapahtumaan. Hyvät aistiesteettömät ratkaisut edistävät erilaisten ihmisten toimimista tilassa. Kaikki ratkaisut eivät kuitenkaan sovi ihan jokaiselle, yhdelle kävijäryhmälle tärkeäksi koettu ratkaisu ei välttämättä toimi jonkun toisen kohdalla. (Hannukainen ym. 2019, 15–16.)
Aistiesteettömyyden tarkistuslista koostuu neljästä eri osa-alueesta:
1. tilojen arvioiminen kuuloaistin perusteella
2. tilojen arvioiminen näköaistin perusteella
3. tilojen arvioiminen tuntoaistin perusteella
4. tilojen arvioiminen haju- ja makuaistin perusteella (Hannukainen ym. 2019, 37).
Aistiesteettömyys ei kuitenkaan tarkoita aistiärsykkeiden poistamista, sillä aivot tarvitsevat virikkeitä. Kyse on tasapainon löytämisestä. Aistiesteettömyyden suunnittelussa negatiiviset ja kuormittavat aistiärsykkeet minimoidaan samalla, kun tilalle tuodaan mielekkäitä ratkaisuja. (Hannukainen ym. 2019, 18, 25.) Tapahtumasuunnittelussa apuna voi käyttää soveltaen Tilojen aistiesteettömyyden kartoitustyökalua. Työkalu on tarkoitettu asumisratkaisujen aistiesteettömyyden tarkasteluun, mutta soveltuu hyvin käytettäväksi myös tapahtumatilan suunnittelussa.
Kokemus voi olla myös äärimmäinen, ja tästä Anna Kortelainen onkin kirjoittanut kirjan nimeltä Hurmio. Siinä kerrotaan Stendhalin syndrooman kaltaisesta sekavuustilasta, jossa ihminen kokee niin voimakkaita tunteita, että ne vievät jalat alta. Kyse on odottamattomasta ja hallitsemattomasta, mutta kuitenkin ohimenevästä tilasta. Reaktio kuvastaa sellaista kokemusta, joka ylittää meidän oman ymmärryksemme. Kyseessä ei kuitenkaan ole virallinen sairaus. (Löyttyniemi 2017; Rinta-Tassi 2018.)
Elämyskolmio apuna tapahtumien suunnittelussa
Vaikka elämys on henkilökohtainen ja subjektiivinen, sen syntymiseen voidaan vaikuttaa kiinnittämällä huomiota tapahtuman kävijäkokemukseen. Elämyskolmion avulla voidaan tarkastella, miten elämys ja pelkkä kokemus eroavat toisistaan. Sen avulla voidaan ymmärtää tapahtumien elämyksellisyyttä. Elämyskolmio kuvaa täydellistä tapahtumaa, ja sitä voidaan käyttää niiden kehittämiseen tai puutteiden löytämiseen. (Tarssanen & Kylänen 2009, 10–11.)
Kuviossa 1 tarkastellaan elämystä kahdesta näkökulmasta: tapahtuman elementtien (alareuna) ja tapahtumakävijän kokemuksen tasoilla (oikealla sivulla). Elämyskolmion alareunassa olevat tapahtuman elementit ovat myös kokemukseen vaikuttavia tekijöitä. (Tarssanen & Kylänen 2009, 12.) Itse elämys muodostuu alempien kokemusten tasojen täyttyessä emotionaalisella tasolla.
Kokemukseen vaikuttavat tekijät
- Yksilöllisyys kuvastaa tapahtuman ainutlaatuisuutta, samanlaista kokemusta ei ole muualla. Kyse on asiakaslähtöisyydestä, esimerkiksi tapahtumassa olevat asiat ovat räätälöityjä kävijöiden tarpeiden mukaan.
- Aitous, eli autenttisuus tarkoittaa tapahtuman uskottavuutta. Tapahtuma on aito silloin, kun kävijät kokevat sen uskottavana. Aitoudessa kyse on aina näkökulmasta, ja sen määrittävät loppujen lopuksi itse kävijät.
- Tarina sitoo kaikki elementit toisiinsa, se liittyy tiiviisti tapahtuman aitouteen. Yhtenäisen tarinan avulla kokemuksesta tulee kiehtova.
- Moniaistisuus kertoo aistiärsykkeistä, jotka ovat huolellisesti suunniteltu vahvistamaan jotakin haluttua teemaa ja tukemaan tapahtuman kiinnostavuutta. Kokonaisvaikutelma kärsii, jos aistiärsykkeitä on liikaa tai ne häiritsevät.
- Kontrasti kuvaa tapahtuman erilaisuutta suhteessa kävijöiden arkeen. Kyse on uudesta ja kiehtovasta kokemuksesta, joka samalla vapauttaa kokemaan asioita eri tavalla ja vapaasti arjen rajoituksista huolimatta.
- Vuorovaikutus on onnistunutta kommunikaatiota tapahtuman järjestäjän ja kävijöiden välillä. Siihen liittyy vahvasti yhteisöllisyyden tunne, eli koetaan asioita yhdessä osana yhteisöä. (Tarssanen & Kylänen 2009, 12–14.)
Kokemuksen eri tasot
- Motivaation tasolla luodaan markkinoinnin keinoin odotuksia tapahtumaa kohtaan sekä herätellään kävijöiden kiinnostusta. Kokemukseen vaikuttavista tekijöistä mahdollisimman monen kohdan tulisi täyttyä jo tällä kolmion tasolla.
- Fyysisellä tasolla kävijät tiedostavat aistien välityksellä, missä ovat ja mitä tapahtuu. Hyvä tapahtuma luo kävijöille turvallisen ja miellyttävän kokemuksen, esimerkiksi tilassa ei ole kylmä tai liian kuuma.
- Älyllisellä tasolla kävijät reagoivat ympärillä oleviin aistiärsykkeisiin ja toimivat niiden mukaan. Hyvä tapahtuma antaa kävijöille uutta tietoa ja oppimiskokemuksia tiedostamatta tai tiedostetusti. Tällä tasolla kävijät päättävät ovatko he tyytyväisiä kokemaansa.
- Emotionaalisella tasolla koetaan itse elämys. Kyseessä on tunnereaktio, jota on kuitenkin vaikea hallita ja ennustaa. Tarkoitus on, että kävijät kokevat positiivisia tunteita, kuten onnellisuutta, oppimisen iloa, onnistumisia ja jopa liikutuksen tunteita. Elämys on muodostunut, kun kävijä kokee sen merkitykselliseksi.
- Henkisellä tasolla tunnereaktio voi johtaa kävijässä muutoskokemukseen henkilökohtaisessa elämässään. Kyseessä voi olla uuden ajattelutavan omaksuminen. (Tarssanen & Kylänen 2009, 15–16.)
Negatiivisten kokemusten huomioiminen tapahtumissa
Erilaisia tapahtumia tai tilaisuuksia tehdessä ei välttämättä heti tule ajatelleeksi kävijän näkökulmasta negatiivisia vaikutuksia. On kuitenkin monia tilanteita, joissa tapahtumakävijän kokemus saattaakin kääntyä negatiiviseksi, ja kyse voi olla ihan pienistäkin asioista. Entä, jos joku ei löydä perille tai eksyy? Kiinnostaako ohjelma kävijöitä tai ymmärtävätkö he aikataulua? Miten tilan valaistus ja äänimaailma vaikuttavat kävijöihin?
Ihan pienillä ja tavallisiksi koetuilla asioilla voi olla suuri vaikutus tapahtumissa. Esimerkiksi kävijöillä voi olla vaikeuksia löytää tapahtumaa, jos ilmoittautuminen on eri kerroksessa tai liian kaukana kuin missä rakennuksen pääovet sijaitsevat. Myös opasteet voivat olla liian pienet tai huomaamattomat värikkäässä ja ruuhkaisessa tilassa. Yksinkertainen ja helposti toteutettava vinkki on, että järjestäjänä kulkee kävijälle tarkoitetun reitin läpi tai katsoo ilmoittautumispistettä toiselta puolelta, sieltä kävijän näkökulmasta. Kuka tahansa toisen saappaisiin samaistuva pystyy toteuttamaan edellä mainitun.
Tapahtuman ohjelman suunnittelussa kannattaa tarkastella, miten puhujat tai esiintyjät ovat olleet mediassa esillä. Sopivatko puhujat hankkeen tapahtuman tavoitteisiin ja kiinnostavatko ne kohderyhmää? Millaisia seurauksia voi syntyä, jos pyydetään tunnettu henkilö puhumaan hankkeen tapahtumaan? Kukaan ei halua aiheuttaa ylimääräistä mediahaittaa hankkeelle tai toteuttajaorganisaatioille. Ohjelmasuunnittelussa tarvitaan ennakointia ja niin sanottua hyvää pelisilmää. Äärimmäisen huonossa tilanteessa voidaan joutua perumaan puhujan osallistuminen tapahtumaan. Tällöin on syytä reagoida nopeasti ja kertoa rehellisesti tilanteesta kävijöille. Samalla vaihtoehtoinen ratkaisu perutun puhujaosuuden tilalle tulisi olla jo mietittynä. Sen ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla puhuja, vaan myös muunlainen ohjelma on kelpo ratkaisu.
Aistiärsykkeiden kohdalla (näkö, kuulo, haju, maku ja tunto) negatiivisten kokemusten miettiminen ennen tapahtumaa sekä jo suunnitteluvaiheessa voi olla hyvinkin tärkeää. Kukaan ei halua tulla tapahtumaan, jossa on epämiellyttävää olla, esimerkiksi liikaa vilkkuvia valoja tai seminaarisalissa on niin kuuma, ettei siellä voi olla. Myös liian kovalla soiva taustamusiikki saattaa häiritä tapahtumakävijöitä, etenkin verkostoitumistilaisuuksissa siitä voi olla haittaa, jos ei kuule toisen puhetta keskusteltaessa. Tapahtuman tarkoitus ei ole kuormittaa ketään niin, että osa kävijöistä väsyisi liikaa ja lähtisi pois. Mieti aisti kerrallaan, minkälaisen kokemuksen tapahtuma jättää kävijöille. Kaikkia ei voi aina miellyttää, mutta tasapaino on hyvä löytää.
Elämyskolmio sopii hyvin ohjeeksi hanketapahtumiin: Kohderyhmää on mietitty tarkkaan ja ohjelma on aidosti suunniteltu heille. Aistiärsykkeet vahvistavat tapahtuman teemaa kuormittamatta liikaa kävijöitä. Samalla tapahtuma eroaa arjesta uudella tavalla. Tapahtumaviestinnällä sidotaan kokonaisuus yhteen ennen tapahtumaa, tapahtuman aikana sekä tapahtuman jälkeen.
Vinkiksi elämysten tuottajille, että tapahtuman tekemisessä kannattaa ottaa huomioon myös negatiivinen näkökulma. Tapahtumien kävijäkokemusta ja aistiesteettömyyttä kannattaa tarkastella monesta eri näkökulmista suhteessa erilaisten ihmisten kokemuksiin. Negatiivinen kokemus voi muodostua yksittäisestä ja pienestäkin asiasta. Tapahtuma tulee todennäköisesti onnistumaan, kun siitä tehdään mahdollisimman monelle kävijälle sopiva ja miellyttävä kokonaisuus.
Artikkelissani on käytetty tekoälyä lähteiden etsimiseen. Olen etsinyt ja löytänyt Herkkyys ja yksilölliset olemisen kehykset -lähteen Keenious-tekoälytyökalulla.
Lähteet
Airaksinen, A. & Satri, J. 2021. Herkkyys ja yksilölliset olemisen kehykset. Sosiaalipedagogiikka 22, 63–84.
Hannukainen, H., Karjalainen, E., Ketala, J., Stenroos, L., Tupala, R. & Teeri, S. 2019. Kodin aistiesteettömyys. Teoksessa Hannukainen, H., Hellberg, P., Teeri, S. & Tupala, R. (toim.) Aistiesteettömät asumisratkaisut. Koti, jossa on hyvä olla. Pori: Satakunnan ammattikorkeakoulu. 11–43.
Löyttyniemi, R. 2017. Stendhalin syndrooma – hurmioitumista taiteen äärellä. Uutinen 6.6.2017. Ylen verkkosivu. Haettu 24.6.2025.
Pine, B. J. & Gilmore, J. H. 2020. The experience economy. Competing for customer time, attention, and money. Boston: Harvard Business Review Press.
Rinta-Tassi, M. 2018. Sydämentykytystä, heikotusta ja liikutusta – oireesi viittaavat Stendhalin syndroomaan. Uutinen 26.11.2018. Ylen verkkosivu. Haettu 24.6.2025.
Tarssanen, S. & Kylänen, M. 2009. Elämys – mikä se on? Teoksessa Tarssanen, S. (toim.) Elämystuottajan käsikirja. Rovaniemi: Lapin elämysteollisuuden osaamiskeskus. 8–23. Haettu 20.8.2025.
Kirjoittaja
-
Laura Matikainen
Projektiasiantuntija, Metropolia AmmattikorkeakouluLaura Matikainen työskentelee Metropolian TKI-palveluissa hankeviestinnän ja tapahtumatuotannon parissa. Koulutukseltaan hän on kulttuurituottaja.
Tutustu tekijään
