Jakso 1: Varhaiskasvatuksen sosionomi osallisuuden, yhteistyön ja leikin ytimessä

[Musiikkia]

Satu Hakanen: Tervetuloa Elämää leikkikentillä-podcastiin pohtimaan meidän kanssa, kuinka yhteistyöllä luodaan paras kasvuympäristö lapsille. Jaksoissamme pohdimme monialaisuuden, osallisuuden ja kestävän elämän merkitystä ja edistämistä lasten ja perheiden arjessa. Podcast sopii ammattilaisille, asiantuntijoille ja opiskelijoille, jotka haluavat edistää hyvinvointia lapsiperheissä ja yhteisöissä. Keskustelun äärelle johdattelevat pääasiassa Metropolian varhaiskasvatuksen opettajat ja asiantuntijat, mutta toisinaan aiheiden äärelle voi johdatella myös muiden alojen, kuten sosiaali-, terveys, kulttuuri ja kuntoutusalojen opettajia ja asiantuntijoita. Kaikki he kouluttavat ammattilaisia, jotka työskentelevät lasten ja perheiden parissa. Tässä podcastimme ensimmäisessä jaksossa paneudumme varhaiskasvatuksen sosionomin rooliin varhaiskasvatuksessa. Keskustelemme siitä, miten varhaiskasvatuksen sosionomi toimii arjessa lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukena osallisuutta edistäen sekä yhdistävänä tekijänä monialaisten perheiden palveluissa. Tarkastelemme hieman myös, miten sosiaalipedagoginen ajattelu ja työote näkyy varhaiskasvatuksen työssä. Pohdimme keskustelussa varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävää ja sen merkitystä varhaiskasvatuksessa sekä myös sitä, millaista osaamista karttuu varhaiskasvatukseen sosionomin koulutuksesta. Minä olen Satu Hakanen, sosiaalialan lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulusta sekä varhaiskasvatuksen monialaisen kehittämistyön MEeininki- yhteistyöpäiväkodit vastaava lehtori. Samassa kehittämistyössä MEiningissä toimii mukana opiskelija-assistenttina Metropolian sosionomiopiskelija ja tuleva varhaiskasvatuksen sosionomi Maija Ahoniemi, joka osallistuu tämänkertaiseen jaksoon.

Maija Ahoniemi: Kiva olla täällä.

Satu: Lisäksi seurassamme on kollegani Saila Nevanen, pitkän linjan varhaiskasvatuksen kehittäjä, kouluttaja sekä tutkintovastaava ja yliopettaja Metropoliasta.

Saila Nevanen: Kiitos Satu. Tärkeitä teemoja, mistä tänään keskustellaan.

Satu: Mukavaa, että olette täällä keskustelemassa kanssani. Tänään tosiaan tutustumme ja pohdimme varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävää. Varhaiskasvatuksessahan toimii paljon sosionomitaustaisia opettajia, mutta varhaiskasvatuslain 2018 myötä varhaiskasvatuksen sosionomi tuli omaksi tehtäväksi. Varhaiskasvatuksen sosionomin kelpoisuusvaatimuksena on vähintään sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, johon sisältyvät varhaiskasvatukseen ja sosiaalipedagogiikkaan suuntautuneet, vähintään 60 opintopisteen laajuiset, opinnot, joista voidaan tarkemmin säätää vielä valtioneuvoston asetuksella. Tai sitten sosionomin tutkinto, jota on täydennetty näillä mainituilla opinnoilla. Usein keskusteluissa viitataan siihen, että tämä tehtävä on uusi tai uudehko. Mutta se on tietysti ollut jo sieltä 2018 vuodesta, mutta ehkä tuntuu sen takia uudehkolta, kun varhaiskasvatuksen sosionomeja ei vielä ole joka päiväkodissa tai ainakaan kaikissa lapsiryhmissä. Mutta varmasti tulevaisuudessa tämä määrä tulee lisääntymään. Varhaiskasvatuksen järjestäjät ovat luoneet näitä tehtävänkuvia varhaiskasvatuksen sosionomeille ja myös Suomen ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksen verkostoon julkaissut varhaiskasvatuksen osaamista kuvaavat kompetenssit. Nämä kaikki ovat auttaneet muodostamaan tämän tehtävän selkiyttämistä, ja mekin myös esimerkiksi täällä koulutuksessa pystymme entistä paremmin kohdentamaan tätä varhaiskasvatuksen koulutusta varhaiskasvatuksen sosionomeiksi. Nämä tällaisiksi taustatiedoiksi kuulijoille. Nyt päästänkin ääneen melkein valmiin varhaiskasvatuksen sosionomin. Maija, millaista on ollut opiskella varhaiskasvatuksen sosionomiksi? Esimerkiksi mikä on yllättänyt tai innostanut näissä opinnoissa?

Maija: No mulla on ainakin innostanut se, että oon päässyt tosi konkreettisesti harjoittelemaan lapsiryhmän kanssa toimimista, meillä on ollut monia tilaisuuksia missä on päässyt oikeasti ohjaamaan lapsiryhmiä. Ja sitten miten me ollaan konkreettisesti harjoiteltu esimerkiksi luovia pedagogisia menetelmiä. Se on ollut tosi hauskaa.

Satu: Hieno kuulla. Entä sitten Saila sinä? Olet pitkään työskennellyt varhaiskasvatuksessa ja sen kehittämisen parissa. Mitä ajatuksia sinulla on noussut nimenomaan tästä varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävästä ja sen mahdollisuuksista ja merkityksestä varhaiskasvatuksessa?

Saila: Kuten Maija tuossa kuvasi, niin sosionomin työkenttää on se työskentely siellä lapsiryhmässä aika paljon, mutta näkökulma on usein perheiden ja lasten kokonaisvaltainen hyvinvointi. Siihen sisältyy myös ennaltaehkäisevän työn elementtejä ja esimerkiksi kulttuurisen moninaisuuden huomioon ottaminen erilaisten perheiden kanssa. Mutta ehkä sosionomin työn eri alueista tulee keskustelussa myös myöhemmin sitten tarkemmin esille näitä tehtäviä.

Satu: Miten Saila varhaiskasvatuksen sosionomin kelpoisuuden sitten esimerkiksi Metropoliasta saat? Mitä siellä koulutuksessa on? Mistä se rakenne?

Saila: Kelpoisuuslakihan sanoo, että varhaiskasvatuksen opintoja pitää olla vähintään 60 opintopistettä, jotka sisältyy sosionomitutkintoon, että saa varhaiskasvatuksen kelpoisuuden. Mutta meillä Metropoliassa niitä on noin 90 suoraan varhaiskasvatukseen liittyviä opintoja. Koko tutkinto on 210 opintopistettä ja myös ne muut sosionomin opintojen alueet kyllä tukee sitä työtä ja antaa juuri sitä laajaa näkökulmaa ja verkosto-osaamista. Varhaiskasvatuksen sosionomin varhaiskasvatusopintoihin liittyy myös harjoittelu varhaiskasvatusympäristössä. Ja opinnäyte pitää myös tehdä varhaiskasvatuksen aiheesta eli syvennytään johonkin teemaan sitten vielä syvemmin.

Satu: Ja sinä olet myös ollut tällaisessa työryhmässä, missä on tehty myös varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisohjelma vuodelle 2021– 2030. Siellä luetellaan enemmänkin varhaiskasvatuksen sosionomin eriytynyttä osaamista ja se näkyy sitten opinnoissakin.

Saila: Kyllä, sellaista yhteistä työtä on tehty eri varhaiskasvatuksen koulutusten kesken. Silloin siinä työryhmässä pohdittiin paljon, että mikä on sitä kaikille ammattiryhmille yhteistä osaamista mitä tarvitaan, ja mitkä on sitten niitä eriytyneitä osaamisen alueita. Ehkä juuri tämä hyvinvointiin, perheisiin verkostotyöhön, monikulttuurisuuteen, katsomuskasvatukseen, kaikkeen tämmöiseen, sosionomeilla on paljon annettavaa.

Satu: Maija sä oot jo tehnyt osana opintoja varhaiskasvatukseen sosionomin harjoittelun. Miten sulla juuri tämä varhaiskasvatuksen sosionomin eriytynyt osaaminen näkyi? Mitä siihen tehtävään noin pääpiirteissään kuului?

Maija: No mulla kuului esimerkiksi sosiaalipedagogisen toiminnan suunnitteleminen ja toteuttaminen, esimerkiksi tunne ja kaveritaitoihin liittyen, erityisesti erilaiset lasten osallisuutta tukevat toimet. Esimerkiksi erityisten tarpeiden huomioiminen osallisuuden toteutumiseksi ja sitten tietysti yleiset lasten hoidolliset tehtävätkin. Pedagoginen havainnointi ja perheiden tukeminen eri tavoilla siinä arjessa.

Satu: Joo mä kuuntelen sua, niin siellä näkyykin hienosti myös tällainen sosiaalipedagoginen ajattelu. Ja sitten tosiaan käytännön työ. Keskeistä näissä sosionomin opinnoissa onkin sosiaalipedagogiikan opiskelu ja sen soveltaminen. Ja esimerkiksi Metropoliassa sosiaalipedagogiikkaa opiskellaan eri opintojaksoissa ja tää kuuluu myös varhaiskasvatuksen sosionomiopiskelijoille. Sosiaalipedagogiikasta on hyvä huomata se, että se ei ole jonkun tietyn ammattiryhmän edustajille pelkästään vaan sitä voi soveltaa kuka vaan ja varhaiskasvatuksessakin esimerkiksi ihan varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Vaikka sitä sosiaalipedagogiikkaa ei ole mainittu siellä nimellä, niin siellä voi nähdä semmoisia elementtejä tai sitä näkökulmaa. Jos voisi vähän avata kuulijoille, että mitä se varhaiskasvatuksessa sovellettava sosiaalipedagoginen ajattelu ja toiminta on, niin se näkyy sillä tavalla, että lapsen ja kasvattajan välinen pedagoginen suhde on tietysti se keskeinen ja ajatellaan, että tuetaan lasta kokonaisvaltaisesti. Huomioidaan tiedon, tunteiden ja taitojen kehittyminen. Tärkeää on kasvatus, hoiva ja välittäminen. Varhaiskasvatuksen sosionomi tukee lapsen ainutlaatuisuutta ryhmässä, mutta huomioi myös siellä ryhmätasolla. Tässä tullaan tähän, että pystyy sitten tukemaan jokaisen lapsen osallisuutta siellä ryhmässä. Keskeistä sosiaalipedagogiikan työotteessa onkin esimerkiksi dialoginen kohtaaminen, toimijuuden ja osallisuuden tukeminen, yhteisöllisyyden tukeminen, luovuus. Juuri tämä pedagogisuus, eettisyys, käytännön ja teorian yhteyden omaksuminen ja reflektiokin oikeastaan kuuluu vahvasti siihen. Keskeistä on myös se, että lapsi kohdataan yksilönä, mutta ymmärretään myös, että hän on osa muita ryhmiä, perhettä, yhteiskuntaa ja nykyään paljon korostetaan myös, että osa luontoa ja maailmaa. Sosiaalipedagogiseen ajatteluun ja työaatteeseen voi tarkemmin tutustua esimerkiksi Elina Nivalan ja Sanna Ryynäsen julkaisuista. Mutta Maija, millaista on ollut sosiaalipedagogiikan opiskelu ja miten näet, että sitä hyödynnät varhaiskasvatuksessa?

Maija: Joo no sosiaalipedagogiikan opiskelu on ollut kyllä tosi mielenkiintoista ja monipuolista ja ajattelua avartavaa. Ainakin itselleni sosiaalipedagogiikka tuo laajemman näkökulman kasvatustyöhön, niin kuin tuossa aiemmin mainitsitkin, että ei katsota sitä lasta vaan yksilönä, vaan myös yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä. Mun mielestä sosiaalipedagogiikan opiskelu antaa myös erinomaista osaamista ihan kaikkien asiakasryhmien kohtaamiseen. Mä oon itse hyödyntänyt varhaiskasvatuksessa sitä sosiaalipedagogista osaamista esimerkiksi sellaisten lasten osallisuuden tukemiseen, joiden osallisuus jää herkästi toteutumatta. Sosiaalipedagogiikan kautta ymmärtää osallisuuden käsitettä tosi hyvin ja on myös enemmän keinoja sen tukemiseen.

Satu: Joo ja usein tuo osallisuus onkin osana sitä työtehtävää. Esimerkiksi Nivala on tuonut esiin artikkelissaan Osallisuuden vahvistaminen yksinäisyyden ehkäisemisenä varhaiskasvatuksessa, sitä osallisuuden kokonaisvaltaisuutta, että se muodostuu poliittisesta osallisuuden tukemisesta, mutta myös siitä sosiaalisen osallisuuden tukemisesta. Tulisiko sulla tähän ihan jotain konkreettisia esimerkkejä sieltä sun kokemuksesta?

Maija: Mä ajattelen että monesti kun puhutaan osallisuudesta, niin siihen liitetään pelkästään ehkä se osallistuminen, vaikka osallistuminen on vain osa osallisuuden toteutumista. Ei riitä, että tarjotaan näennäisesti kaikille samanlainen mahdollisuus osallistua, vaan lapselle pitää myös tulla semmoinen olo, että hän kuuluu mukaan sellaisena kuin hän on.

Satu: Viime aikoina sosiaalipedagogisessa keskustelussa on tuotu entistä enemmän esiin luovuuden ja kehollisuuden merkitystä. Nähdään, että luovuus ja kehollisuus tavallaan herättää meidän omia aisteja ja kokemuksia, ja luo yhteyttä vahvemmin itseemme sekä muihin ihmisiin ja sitä myöten juuri luontoon ja maailmaan. Luovuus ja kehollisuus on tärkeä työväline varhaiskasvatuksessa ja lähellä myös leikkiä. Oikeastaan se leikki on osa luovuutta tai toisinpäin, niin mitä Maija ajattelet siitä, kun olet ollut varhaiskasvatuksen sosionomin harjoittelussa? Tai muuten olet tätä aihetta opiskellut, niin miten se luovuus, kehollisuus ja leikki näkyy varhaiskasvatuksen sosionomin työssä?

Maija: Mä ajattelen, että se on kaikessa toiminnassa tosi tärkeä osa. Pienten lasten kanssa kaikkea oikeastaan voi opetella parhaiten luovan ja kehollisen toiminnan kautta, sitä voi hyödyntää ihan pukeutumistilanteista lähtien ja musiikkia myös. Kaikki tällainen luova tekeminen on yleensä pieniä lapsia innostavaa ja sitä kautta voidaan opetella ihan kaikkea tunnetaidoista lähtien.

Satu: Tuleeko Saila sulla tähän teemaan vielä jotakin huomioita tai lisättävää?

Saila: Maija kyllä kuvasi tosi hyvin mun mielestä sitä käytännön tasoa, että miten sitä sovelletaan lasten kanssa toimiessa arjessa. Mutta ehkä noista luovista menetelmistä, niin niiden osaaminen on kyllä minusta ihan varhaiskasvatuksen kaikkien ammattilaisten ydintä. Koska se on niin lähellä sitä lapsen luontaista tapaa oppia ja luontaista tapaa olla ja liittyä yhteisöihin ja tekemiseen, kaikkeen.

Satu: Kyllä, ja tuo onkin hyvä näkökulma muistaa se, että sitä työtä tehdään siellä varhaiskasvatuksessa yhdessä. Tosiaan kaikilla on näitä samoja keinoja, mutta tietysti varhaiskasvatuksen sosionomi tuo tätä omaa osaamista, luovuuden ja osallisuuden, omassa työotteessa. Oikeastaan kun miettii sitä lapsiryhmässä työskentelyä, niin miten varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävä näkyy sitten moniammatillisessa tiimissä? Miten vaikka tehtävät jakaantuvat tai miten parhaimmillaan yhdessä tehtäisiin sitä työtä, niin että ne erilaiset koulutustaustat pääsee puhkeamaan kukkaan niin sanotusti?

Maija: Mä ajattelen, että se on tosi arvokasta, että siellä on eri ammattilaisia, koska jokaisella on vähän erilainen näkökulma siihen lapseen. Sitten kun ne voidaan yhdistää, niin saadaan paras mahdollinen kokonaisuus lapselle.

Saila: Joo, mä olin mukana kirjoittamassa artikkelia Asettuminen avoimeen dialogiin, joka on julkaistu työelämätutkimuslehdessä. Siinä me pohdittiin sitä, että kun varhaiskasvatuksen työtä tehdään nimenomaan tiimissä ja siellä on erilaista osaamista, niin kuinka tärkeää se toimiva dialogi eri työntekijöiden välillä on. Toimivaan dialogiin kuuluu se, että ollaan valmiita tavallaan antamaan ja jakamaan sitä omaa osaamista, mutta toisaalta myös antamaan tilaa toisten osaamiselle ja keskustelemaan avoimesti ja kuuntelemaan toisen näkökulmia siihen työhön. Parhaimmillaan, niin kuin Maija sanoit, niin ne täydentävät toisiaan ja siitä syntyy hyvä kokonaisuus.

Satu: Kyllä, no sitten otetaan näkökulmaksi lapsen perhe. Eli jos sosiaalipedagogisen ajattelun avulla se tuo meidät myös siihen näkökulmaan, että me ymmärrettäisiin, että jokainen lapsi tuo sen perhekulttuurinsa myös sinne varhaiskasvatuksen lapsiryhmään. Ja täytyisi huomioida ja ymmärtää tietysti tehdä sitä yhteistyötä perheiden kanssa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa todetaankin, että varhaiskasvatuksen sosionomin osaamista voidaan nimenomaan hyödyntää erityisesti lasten ja perheiden palvelujärjestelmän tuntemuksen osalta. Kun mietitään käytäntöä, niin mitä Maija sun mielestä varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävä on siellä päiväkodin lapsiryhmän perheiden kanssa?

Maija: Perheiden kanssa tehtävä työ voi olla tosi monenlaista, monesti ajatellaan ehkä niiden ongelmien kautta, että perheellä täytyy olla jotain ongelmia, että sitten heille tarjotaan apua. Mutta mun mielestä sosionomina on tosi tärkeää, että se on ihan arjessa kaikille. Kaikkia perheitä tuetaan ja siitä tehdään luontevaa ja arkista, että vaihdetaan kuulumisia ja kysytään vähän, että mitkä ne voimavarat on sillä hetkellä. Sellaista arkista välittämistä ja sitten totta kai, jos on jotain isompaa palveluntarvetta, niin sitten sosionomi voi hyödyntää sitä palveluverkoston tuntemustaan ja alkaa miettiä, että mitä palveluita perhe voisi tarvita.

Satu: Kyllä ja siihen myös varhaiskasvatuslaki velvoittaa, että sitten toimittaisiin yhteistyössä opetuksesta, liikunnasta ja kulttuurista, lastensuojelusta ja sosiaalihuollosta, neuvolatoimista ja muusta terveydenhuollosta vastaavien ja muiden tarvittavien tahojen kanssa. Se on tärkeää, että varhaiskasvatuksen sosionomi on myös tietoinen näistä varhaiskasvatuksen järjestäjän alueella olevista perheiden palveluista. Ja toitkin tosiaan esiin sen, että jokaisen perheen kanssa tehdään työtä ja myös todellakin yritetään huoltajia osallistaa siihen varhaiskasvatukseen. Esimerkiksi, miten he voisivat siinä olla mukana ja elää sitä sekä myös tietysti kannustaa perheitä ja huoltajia olemaan keskenään tekemisissä. Ketä sulla oli keskeisiä yhteistyökumppaneita tai verkostoja, kun vaikka harjoittelussa olit? Tuliko siellä esiin tällaisia perhepalveluja?

Maija: Joo no neuvolan kanssa tehdään esimerkiksi tiivistä yhteistyötä. Niin kuin sanoit, niin varhaiskasvatuslaki ihan velvoittaa tähän yhteistyöhön, ja sitten muun muassa toimintaterapeutit, fysioterapeutit ja puheterapeutit saattaa käydä siellä päiväkodissa työskentelemässä lasten kanssa päivän aikana. Sitten näiden tahojen kanssa vaihdetaan havaintoja lapsen toiminnasta ja kehityksestä. Ja esimerkiksi se yhteistyö voi olla sitä, että sitten hyödynnetään vaikka puheterapeutin laatimia kuvatukia lapsen kanssa päiväkodin arjessa.

Satu: Kyllä ja he kaikki on osa sitä yhteisöä tai osa lapsen elämää. Se on keskeistä ymmärtää. Myös kansallinen lapsistrategia muistuttaa, että monialainen yhteistyö on tärkeä lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukemisessa varhaiskasvatuksessa ja siellä tuleekin varmistaa monialaisen yhteistyön toteutuminen hyödyntämällä jo niitä olemassa olevia palveluja, mutta myös etsimällä uusia keinoja esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisyyn. Me ollaan haluttu Metropoliassa edistää laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumista ja oikeastaan myös sitä veto- ja pitovoimaista varhaiskasvatusta. Meillä onkin alkanut tällainen monialainen varhaiskasvatuksen kehittämistyö nimeltään MEininki yhteistyöpäiväkodit. Tässä kehitetään Metropolian koulutusta lapsiin ja perheisiin liittyen sekä tehdään työelämä- ja yhteistyötä vahvasti. Meillä onkin yhteistyötahona Espoon suomenkielinen varhaiskasvatus ja sieltä yhteistyöpäiväkodit, joiden kanssa on tiivistä varhaiskasvatusta edistävää yhteistyötä. Maija sinä työskentelet MEininki-yhteistyöpäiväkodissa opiskelija-assistenttina ja osallistut tähän varhaiskasvatuksen kehittämistyöhön. Miten varhaiskasvatuksen sosionomin opinnot ovat auttaneet tässä työssä?

Maija: No kyllä sitä huomaa, että on yllättävän paljon näkökulmaa siihen, että mitä siellä varhaiskasvatuksessa tulisi kehittää ja just esimerkiksi sen sosionomin osalta, että miten saataisiin jotenkin hyödynnettyä paremmin sosionomin osaaminen varhaiskasvatuksessa. Ja mä ajattelen, että kun saadaan sosionomin osaaminen hyötyyn varhaiskasvatuksessa, niin se on lasten etu ehdottomasti.

Satu: Kyllä ja tässä kehittämistyössä me tosiaan tehdään monialaista yhteistyötä sillä tavalla, että ymmärretään sitten esimerkiksi vaikka sosiaali- ja terveysalaa ja sitten tehdään yhteistyössä opiskelijat jo täällä opiskelija aikana sitä yhteistä kehittämistä ja pohditaan näitä lasten ja perheiden aiheita. No maailmassa on paljon muutoksia, kuten tiedämme, ja myös varhaiskasvatuksen koulutussuosituksissa vuodelta 2021 todetaan, että varhaiskasvatuksen toimintaympäristöt muuttuu paljon ja varhaiskasvatuksessa tarvitaan tulevaisuudessa vahvaa ammatillista osaamista. Mitä te ajattelette, millaisia taitoja tulevaisuudessa tarvitaan varhaiskasvatuksen kentällä? Vaikka Saila sinä?

Saila: Niin tulevaisuuden kehityskulut haastavat kyllä myös varhaiskasvatusta ja niitä kehityskulkuja esimerkiksi on näkyvissä tässä ajassa jo, niistä voisi mainita digitalisaation tai kestävän kehityksen haasteet tai demokratiakehitys tässä ajassa. Ja varhaiskasvatukseen heijastuu nämä muut yhteiskunnan trendit, että se ei ole mikään semmoinen saareke, johon nää ei vaikuttaisi. Sen takia on tosi tärkeää, että me pystytään vastaamaan niihin haasteisiin, vaikka miettimään, että millä lailla digitalisaatio muuttaa lasten leikkiä tai mitenkä digitalisaatio vaikuttaa pienten lasten kehitykseen ja aivojen kehittymiseen. Ja näissä haasteissa tarvitaan varhaiskasvatuksen ammattilaisten osaamista monipuolisesti.

Satu: Kyllä ja jotenkin ajattelisi, että juuri se moniammatillinen työ mitä siellä tehdään, että osataan katsoa vähän erilaisista näkökulmista lapsia ja perheiden elämää ja ymmärretään myös, että miten ne asiat linkittyy yhteiskuntatasolle, niin on tärkeää. Viime aikoina on korostunut sosiaalipedagogisessa ajattelussa ihmisten välinen, mutta myös luonnon huomioiva, kestävä vuorovaikutus ja sen edistäminen ja vaaliminen. Miten esimerkiksi Maija sun harjoittelussa tai opinnoissa? Miten sä oot ajatellut sosiaalisesti kestävää kehitystä? Miten sitä voi edistää?

Maija: No varmaan voi edistää ainakin sillä osallisuuden tukemisella et se on iso osa sitä sosiaalista kestävää kehitystä ja tietysti sillä, et lapsia opetetaan kunnioittamaan itseään, muita ihmisiä ja myös sitä luontoa. Sosionomina ehkä se yks rooli on, että harjoitellaan lasten kanssa sopuisaa yhteiseloa, joka sitten edesauttaa sitä sosiaalista kestävää kehitystä.

Satu: Kyllä, eli lähtee sieltä niistä vuorovaikutuksista ja toisaalta myös ihan siitä, että miten itse itseään arvostaa ja on ainutlaatuinen. Mutta näistä tosiaan paljon vielä kuullaankin. Esimerkiksi Poster ja Salonen on tuonut näitä asioita omissa julkaisuissaan esiin myös, että miten esimerkiksi taide voisi auttaa herkistymisessä näihin asioihin. Mutta me lähestytään loppua, vielä Maijalle voisin esittää kysymyksen: miten näet varhaiskasvatuksen sosionomin tulevaisuuden?

Maija: Mä näen, että se on uusi ja sen takia jatkuvasti kehittyvä ammatti ja sen myötä se on myös kiinnostava mahdollisuus myös itselle päästä kehittämään uudenlaista ja monialaisempaa varhaiskasvatusta, kun se henkilöstörakenne siellä ryhmissä muuttuu. Ja mä ajattelen, että sosionomien lisääminen varhaiskasvatuksessa vie ehdottomasti varhaiskasvatusta oikeeseen suuntaan, kun taitojen oppimisen rinnalle tuodaan lasten ja perheiden sosiaalisen hyvinvoinnin tukeminen.

Satu: Kyllä. Mites Saila, mitä haluaisit nostaa tuosta varhaiskasvatuksen sosionomin tulevaisuudesta?

Saila: Mä luulen, että kaikkia ammattiryhmiä siellä tarvitaan. Esimerkiksi ajatus siitä, että perheiden tukeminen on entistä tärkeämpää tässä meidän ajassa, luulen, että esimerkiksi siihen sosionomeilla on paljon annettavaa.

Satu: Kyllä. Kansallinen koulutusten arviointi keskus Karvihan teki tässä ihan hiljattain varhaiskasvatuksen koulutuksista arviointia ja siellä myös todettiin sitä, että näitä tehtäviä tulee kirkastaa ja myös juuri tätä varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävää ja myös työelämän kanssa yhteistyössä. Niin sitä tässäkin podcastissa on haluttu tuoda omalta osaltaan esiin. Ja hienoa, että olette tuonut näitä tärkeitä näkökulmia tähän tehtävään. Me ollaan tosiaan Elämää leikkikentillä-podcast sarjan ensimmäisen jakson äärellä ja me voitaisiin mennä kohti tällaista loppuleikkiä, tai loppu leikillisyyttä, eli varhaiskasvatuksia. Lapsen elämään liittyy leikki läheisesti niin kuin tänäänkin ollaan puhuttu. Voisitteko te jakaa jonkun leikkimuistelun tähän loppuun, jossa te olette itse aikuisena olleet mukana?

Saila: No ehkä mä voisin muistella sitä, että silloin kun on itse työskennellyt siellä päiväkodissa ja lapsiryhmän kanssa, niin minusta oli kyllä ihan hurjan hauskaa tavallaan päästä mukaan välillä niihin lasten leikkeihin. Ne saattoi vaikka lähteä siitä, että luettiin jotain tarinaa ja lapset innostuikin sitten omassa leikissään jatkamaan sitä tarinaa. Ja jos aikuinen pääsee myös mukaan sinne lasten leikkiin leikkimään jotain hahmoa ja leikkimään yhtenä leikkijänä todellakin, niin se on ihan mahtavaa. Semmoinen näköalapaikka myös siihen lapsen maailmaan ja lapsen tapaan ajatella asioista. Ja usein on hämmästyttävää nähdä, kuinka luovia ne lapset on ja mitä kaikkea ne keksiikään. Ja jos siihen imuun pääsee aikuinenkin, niin se on loistavaa työtä myös mitä siellä saa lasten kanssa tehdä.

Maija: Mulla tulee vähän samanlainen muisto mieleen, että just toi että asettuu lapsen kanssa sinne leikkien, mä oon huomannut että se on tosi hyvä tapa. Jos tuntuu että niissä arkisissa tilanteissa ei oikein pääse hyvin vuorovaikutukseen sen lapsen kanssa, niin se leikkiin asettuminen lapsen kanssa on tosi hyvä keino siihen. Tässä tulee ehkä se sosiaalipedagoginenkin näkökulma, että se yhteisen tekemisen äärelle asettuminen, tää comment faire, on niinku todella hyvä väline siihen, että päästään rakentamaan semmoista luottamussuhdetta ja vuorovaikutusta.

Satu: Kyllä. Ihania muisteluja. Mäkin muistelin ja tuli mieleen esimerkiksi semmoinen Peikko-projekti päiväkodista, kun itsekin vielä siellä työskentelin. Metsäretkellä joku lapsi taisi keksiä, että tuolla näyttäisi olevan peikon pesä ja sitten siitä lähtikin sellainen koko vuoden kestävä Peikko-projekti mihin me aikuisetkin sukellettiin mukaan mielikuvitusmaailmaan. Ja kyllä siitä leikkejä ja laulujakin ja kaikenlaista kehiteltiin. Mutta tosiaan tää Peikkotarina eli meillä koko ajan siellä ryhmässä ja sitten metsäretkistä tuli ihan valtavan tärkeitä, koska siellä se leikki ikään kuin sai uuden suunnan. Ja se, mikä siinä oli minun mielestä myös parasta, niin se että aikuiset olivat siihen niin sitoutuneita. Ja että sitten tavallaan tuli sille koko yhteisölle juuri sitä osallisuutta, että joka ikinen lapsi ja aikuinen oli jollakin tavalla mukana siinä leikissä ja se imi mukaansa ja yhdisti meitä. Tämä tuli mulla mieleen, mutta leikeistä ja leikkimuisteluista voisi tehdä vaikka oman podin. Mutta me ruvetaan nyt lopettelemaan. Ehkä voitaisiin kannustaa teitä kuulijoita myös muistelemaan omia leikkikokemuksia ja vaalimaan leikillisyyttä myös siellä arjessa. Kiitos tästä keskustelusta Maija ja Saila.

Maija ja Saila: Kiitos.

Satu: Ja kiitos kaikille kuuntelijoille ja kuulijoille. Tämä jakso on toteutettu osana Metropolian varhaiskasvatuksen sosionomin tutkinto-opintojen kehittämistä ja monialaista varhaiskasvatukseen liittyvää MEninki-yhteistyöpäiväkodit kehittämistyötä.

[Musiikkia]