Jakso 2: Pienillä teoilla suuria vaikutuksia lapsen hyvinvointiin

[alkumusiikkia] 

Elina Wasenius: Tervetuloa Elämää leikkikentillä -podcastiin pohtimaan meidän kanssa, kuinka yhteistyöllä luodaan paras kasvuympäristö lapsille. Jaksoissamme pohdimme monialaisuuden, osallisuuden ja kestävän elämän merkitystä ja edistämistä lasten ja perheiden arjessa. Podcast sopii ammattilaisille, asiantuntijoille ja opiskelijoille, jotka haluavat edistää hyvinvointia lapsiperheissä ja yhteisöissä. Tässä podcast-jaksossa käsittelemme lapsen hyvinvointia monialaisesti ja tuomme esiin pieniä tekoja, joilla on suuret vaikutukset lapsen elämään ja arkeen.  

Minä olen Elina Wasenius, jalkaterapian tutkinnon lehtori, Metropolian Ammattikorkeakoulusta. Ja mun kanssa täällä keskustelemassa on kollegoita; optometrian tutkinto-ohjelmasta Kajsa Sten… 

Kajsa Sten: Moi vaan, kiva olla mukana. 

Elina: Suun terveydenhuollon tutkinnosta lehtori Anna Sundblom. 

Anna Sundblom: Hei, kiitos, että saan olla mukana. 

Elina: Ja laillistettu ravitsemusterapeutti ja ravitsemustieteen lehtori Merja Lahdenperä. 

Merja Lahdenperä: Hei kaikille. Kiva olla täällä mukana. 

Elina: No niin, kiva että ollaan saatu koko porukka kasaan tänne. Hei me kaikki tiedetään, että ravitsemus on kasvun perusta lapselle. Merja kerrotko meille, miten se ravitsemus vaikuttaa lapseen? 

Merja: No tosi paljon. Se varhainen ravitsemus vaikuttaa merkittävästi terveyteen ja sairauksien riskiin koko elämän ajan. Erityisesti siellä varhaislapsuudessa, kun elimet kasvaa ja kehittyy nopeasti, niin tekee tästä ajanjaksosta tosi herkän ravinnon vaikutuksille. Kehittymistä ja kasvua varten tarjolla olleet ravintoaineet vaikuttavat jopa pysyvästi elimistön rakenteisiin, toimintaan ja aineenvaihduntaan. Ja sitten tosi tärkeää on myös muistaa se, että lapsi oppii erilaisia makumieltymyksiä ja ruokatottumuksia siellä lapsuudessaan varhaislapsuudesta lähtien hyvin varhain ja ne säilyy hyvin pitkälle aikuisuuteen saakka, tai ainakin niitä on vaikea sitten muuttaa. Sen vuoksi lapsuus on tosi tärkeää aikaa, jolloin luodaan juuri hyvä pohja lapsen myöhemmälle elämän terveydelle ja sille ruokasuhteelle. 

Kajsa: Meidänhän pitää muistaa myös, että vitamiineilla ja hivenaineilla ja näillä hyvillä ruokatottumuksilla on iso vaikutus myös ihan puhtaasti esimerkiksi silmän terveyteen ja näkemiseen. 

Merja: Juuri näin. 

Kajsa: Joo. 

Elina: Anna mites ruokailutottumukset ja suun terveys? Osaatko siitä vähän meille kertoa? 

Anna: Kyllä vaan. Joo ruokailutottumuksilla on yllättävän iso merkitys suun terveydelle ja ne vaikutukset alkaa jo lapsuudessa. Keho tarvitsee vitamiineja ja kivennäisaineita, jotta hampaat ja suun kudokset kehittyy ja pysyvät hyvinvoivina. Esimerkiksi A-vitamiini tukee hampaan kovakudoksia, limakalvoja ja sylkirauhasten toimintaa. D-vitamiini on taas tärkeää siksi, että se auttaa kalsiumia kiinnittymään hampaiden pintaan. C-vitamiini huolehtii ikenistä ja hampaiden tukikudoksista. Nykyisin ravitsemus on hyvinkin monipuolista, niin siitä syystä C-vitamiinin puutokset eivät enää ole niin rajuja mitä menneisyydessä on ollut esimerkiksi tuhatkuusisataa- ja -tuhatseitsemänsataaluvuilla, kun merimiehet elivät pitkiä aikoja ilman tuoreita hedelmiä ja vihanneksia. C-vitamiinin puute saattoi silloin johtaa ikenien verenvuotoon, jopa hampaiden irtoamiseen suusta. Silloin puhuttiin keripukista. 

Elina: Okei – Kajsa. 

Kajsa: Joo toi A-vitamiini on silmävitamiini myös. Ei ehkä tule ajatelleeksi, että mihin kaikkialle ne vitamiinit löytääkään paikkansa. Et on tärkeitä, osa sitten meidän hyvinvointia. 

Elina: Kyllä ja kyllä mun tarvitsee sanoa omasta puolesta, että myös ravitsemuksella on tosi suuri merkitys esimerkiksi lapsen tuki- ja liikuntaelimistön kehittymiselle. Jos me puhutaan vaikka tällaisesta suomalaisesta kansansairaudesta kun nivelrikko, niin kyllähän nivelrikko, jos halutaan ennaltaehkäistä sitä, niin lapsuudessa ravitsemuksella ja liikunnalla on tosi suuri merkitys, että se rustokudos joka nivelrikossa kuluu, niin se kehittyisi mahdollisimman vahvaksi. Niin me tarvitaan muun muassa proteiinia, kalsiumia sinne sen tekeytymiseen. Toki se liikuntakin on tosi tärkeätä siellä, mutta ravitsemus ehdottomasti on tärkeää. 

Merja: Ihanaa, kun te tuotte tän ravitsemuksen niin painokkaasti esille omilla aloillanne. Olen siitä tosi kiitollinen. Tuota sitten haluaisin lisätä tähän vielä sen, että lapsihan tarvitsee riittävästi energiaa myös siihen yleensäkin olemiseen ja jaksamiseen. Kun tavallaan kasvaa koko ajan ja tarvii niitä rakennusaineita sinne, niin tarvitsee myös siihen liikkumiseen sitten hiilareita. Nehän toimivat kaiken liikkumisen perustana. Kannattaa huomioida sitten myös se, että valitsee niitä hyvälaatuisia hiilareita sinne lapsen ruokavalioon, että saa riittävästi kuitua, jolla on sitten vaikutusta myös lapsen vatsan toimintaan ja suoliston mikrobiflooraan, jolla voi olla vaikutusta vastustuskykyyn ja näin poispäin. 

Elina: Merja mä haluan kysyä äitinä hei mitkä ovat hyviä hiilareita? Avaa vähän kuulijoille sitä. 

Merja: Joo, hyviä hiilarin lähteitä on täysjyväviljavalmisteet. Me suomalaiset syödään liian vähän täysjyväviljaa, että se on nyt näissä uusissa ravitsemussuosituksissakin nostettu oikein esille, että täysjyväviljan käyttöä kannattaisi lisätä. No sitten tietysti kasviksista, marjoista ja hedelmistä saadaan myös kuitua ja niitä erilaisia kuitulaatuja ja sitten pähkinöistä ja siemenistä – totta kai. 

Elina: Joo eli ihan tällaisilla hyvillä arjen valinnoilla voi lisätä sitä hyvien hiilareiden määrää aika helpostikin. 

Merja: Kyllä ja kyllä lapset tykkää puurosta edelleen. 

Kajsa: Kyllä. 

Elina: Se on ihan totta. 

Merja: Voisinko lisätä yhden asian? Rasvan laadulla on myös tosi suuri merkitys ja se, että tarjotaan lapsille niitä hyvälaatuisia rasvan lähteitä. Valitaan niitä pehmeitä rasvoja, niitä juoksevia öljyjä, niin turvataan sitten näiden välttämättömien rasvahappojen riittävä saanti. Ja kalassakin niitä on runsaasti, että kalaa suositellaan pari kolme kertaa viikossa. 

Elina: Joo, kyllä. Kajsa, oli siellä vielä joku kommentti tähän. 

Kajsa: Siis nää hyvät öljyt ja kala niin sisältää niitä omega kolme ja omega 12 happoja, jotka on myös niitä näkemiselle tärkeitä ravintoaineita. Mut mä haluaisin jatkaa tässä, että sitten tämmöinen estetiikka ja ruoan esillepano ja ihanat värikkäät annokset ja houkuttelevat esillepanot, niin sekin on minusta tosi tärkeä osa sitä, että me saadaan lapset oppimaan, arvostamaan sitä ruokaa, ja halua syödä erilaisia värejä, koska mä olen ymmärtänyt, että ne värit ovat myös sitä terveellistä ruokavaliota. 

Merja: Kyllä ja tähän liittyy tää varhaiskasvatuksen ruokasuosituksissakin esille tuotu Sapere-menetelmä, että annetaan lasten itse oppia uusia makuja ja uusia ruoka-aineita erilaisten aistien avulla, että käytetään sitä näköä, makua, tuoksutellaan sitä uutta ja vähän mutustellaan suussakin, että miltä se tuntuu suussa ja vähän ehkä käsitellään käsissäkin, että miltä se vaikka porkkana tuntuu. Ja tällä tavalla sitten saadaan uusia kasviksia mukaan sinne ruokavalioon ja kiinnostusta kasvisten lisäämiseen myös lasten ruokavaliossa. Ja toivon mukaan ne säilyvät ne kasvikset sitten jatkossakin myöhemmissä elämänvaiheissa täydentämässä sitä monipuolista ruokavaliota. 

Elina: Kyllä meistä jokainen valitsee mieluummin värikkään lautasen kuin harmaan värisen todennäköisesti. Eli mä uskon, että tällä on kyllä tosi suuri merkitys sinne, että miltä se ruoka näyttää ja ne värit tulee esille. Mielenkiintoinen ajatus. Anna. 

Anna: Joo. Suomen varhaiskasvatuksessahan lasten ruokailu perustuu valtakunnallisiin ravitsemussuosituksiin ja niiden nimi on Terveyttä ja iloa ruoasta -varhaiskasvatuksen ruokailusuositus. Sen mukaan pyritään painottamaan lasten ravitsemuksessa myöskin, jos nyt mietin niinku suun terveyden näkökulmasta, niin pureskelua vaativaa ruokaa, kuten juureksia, hedelmiä ja näkkileipää. Pureskelu kehittää sun lihaksia ja tukee sitä puheen kehitystä ja myöskin lisää syljen eritystä, joka suojaa hampaita. 

Elina: Eli se näkkileipä kai aina kun on ollut koulussa näkkileipää niin sillä on paikkansa [naurua] suun terveyden kannalta erityisesti nyt. Mielenkiintoista. 

Anna: Kyllä vaan ja äsken kun puhuttiin niistä vitamiineista niin myös sitten kalsiumilla, fosfaatilla ja fluorilla on merkitykseensä hampaiston ja suun hyvinvoinnin voinnille. Lisäksi on myös sitten hyvä huomioida se, että miten usein syödään, että millä tavalla se vaikuttaa terveyteen ja myös sitten suun terveyteen. Jatkuva napostelu ja sokeripitoiset juomat altistaa hampaiden reikiintymiselle, kun sitten taas säännöllinen ateriarytmi ja monipuolinen ruoka tukevat sitä yleisterveyttä ja myöskin suun terveyttä. 

Elina: Tosi mielenkiintoista asiaa kyllä ravitsemuksesta. Ihan selkeästi me nähdään, että sillä on tosi suuri merkitys lapsen terveelliseen kasvuun ja kehitykseen. Ja oliko Anna vielä jotain lisäämässä? 

Anna: Semmoisen lisäyksen vielä haluaisin sanoa tuosta xylitolin käytöstä, että yleisestihän Suomessa hyvin paljon tiedetään xylitolin positiivisista vaikutuksista lapsen suun terveyteen ja paljon meidän lapset xylitolituotteita käyttää. Mutta nyt kun mennään markettien hyllyille, niin siellähän on hyvin laaja valikoima, että minkälaisen xylitolivalmisteen just sille omalle kullannupulle sitten sieltä valitsee, niin siihen voisin suositella, että valitsee semmoisen minkä Suomen Hammaslääkäriliitto on suositellut käyttöön. Niissä on xylitolipitoisuudet oikealla tasolla ja niistä saa sen kaikkein parhaimman hyödyn omalle kullannupulleen. 

Elina: Mikä se on se suositus sen aterian jälkeen, että paljon sitä xylitolia pitää lapsen saada? 

Anna: No se suositeltava päiväannos on vähintään 5 grammaa ja riippuu sitten siitä, että minkälainen se xylitolituote on mitä käyttää, niin riippuu sitten sen osalta, että montako tyynyä esimerkiksi purukumia päivittäin sitten suositellusti voi nauttia. 

Elina: OK. Tohon kannattaakin kiinnittää huomiota kyllä.  

Kajsa: Niin ihan omassakin suun terveydessä. 

Elina: Kyllä. 

Kajsa: Joo. 

Elina: Tällä ravitsemuksella on tosi suuri merkitys sinne lapsen kasvulle ja kehitykselle niinku jo todettiin, mutta myös muilla asioilla on ihan selkeä merkitys ja yhteys sinne lapsen hyvinvointiin. Tällaisia asioita on muun muassa lapsen fyysinen aktiivisuus. Jos me katotaan UKK instituutin alle kahdeksanvuotiaiden lasten fyysisen aktiivisuuden suosituksia, niin nehän on seuraavanlaiset. Eli alle 8-vuotiaan lapsen päivään pitäisi sisältyä vähintään kolme tuntia liikuntaa ja sen tulisi koostua kevyestä liikunnasta, reippaasta ulkoilusta sekä vauhdikkaasta fyysisestä aktiivisuudesta. Tällaisia yli tunnin mittaisia istumisjaksoja tulee myös lasten välttää niinku aikuistenkin. Myös tällaisia lyhyempiäkin paikallaoloja kannattaa keskeyttää lapselle, ja tuoda sille lapselle jotain mielekästä tekemistä, jotta hän lähtee välillä liikkeelle. Mutta tietenkin tää fyysinen aktiivisuus on hurjan tärkeetä, mutta lapsille tulee antaa myös mahdollisuus rentoutumiseen ja rauhoittumiseen sen päivän aikana. Eli karkeasti jos ajatellaan, niin lapsi tarvitsee aika paljon liikettä päivän aikana, mutta lapsi tarvitsee myös rentoutumista, rauhoittumista, jotta hänellä on mahdollisimman hyvät lähtökohdat siihen päivään. 

Anna: Kyllä vaan. Tulee mieleen, kun lehtori Tanja Saariaho varhaiskasvatuksesta toi esille Bangsbo:n listan, jossa kerrotaan esimerkiksi, että fyysinen aktiivisuus voi vaikuttaa myönteisesti sosiaaliseen hyvinvointiin lapsella, esimerkiksi itsetuntoon, sisäiseen motivaatioon ja myöskin kaverisuhteisiin. 

Elina: Joo tosi merkittäviä asioita, jotka vaikuttavat kyllä varmasti lapsen jokapäiväisiin toimintoihin. Kajsa mites näköpuolella. 

Kajsa: Kun terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta käy katsomassa ICF- luokitusta, joka on siis kansainvälinen toimintakyvyn ja toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus, niin sielläkin kuvataan tätä aktiivisuutta, osallistumista ja osallisuutta tosi moninäkökulmaisesti. Ja siellä näköaisti on kyllä otettu erittäin laajalla näkökulmalla myös esiin. Voisi ajatella, kun sitä summaa, niin puhutaan semmoisesta kuvasta, että näköjärjestelmä on ikään kuin käyttöliittymä siihen meidän arkeen tai maailmaan. Ja nyt sitten kun näköjärjestelmä toimii hyvin, niin se tukee aktiivisuutta ja tietenkin se vaikuttaa esimerkiksi oppimiseen, liikkumiseen, sitä kautta myös keskittymiseen. Kuinka hyvin se lapsi pystyy keskittymään ja pysähtymään uusien opittavien asioiden äärelle ja kuinka hyvin se lapsi ottaa sen ajan ja keskittymisen siihen leikkiin, jossa hän samalla sitten harjoittelee sosiaalisia taitoja ja omia luovia taitojaan siinä niin kuin leikin tiimellyksessä. Näköaisti on myös aika merkittävä sosiaalinen työväline. Otetaan katsekontaktia ystäviin, arvioidaan ystävien mieltä ja fiilistä, eli se on myös semmoinen sosiaalisen taitavuuden oppimisen väline. Siitä pitää pitää huolta, että se väline on kunnossa, jotta me annetaan lapselle mahdollisuus oppia uusia tärkeitä taitoja. 

Elina: Toi on ihan totta. Ajattele jos näet huonosti kaverin ilmeet ja eleet niin sehän vie ihan hirveän määrän tietoa pois sun maailmasta. 

Kajsa: Se on ihan just näin. 

Elina: Joo toi on tosi merkittävä juttu kyllä. 

Kajsa: Joo itse ajattelee, että se näköaisti olisi ikään kuin silta moneen toimintaan, sekä sosiaalisten taitojen kehittymiselle että ihan aktiivisuudelle, liikkumiselle ja liikunnalle. 

Elina: Kyllä – kyllä tosi hyvin kuvattu. 

Merja: Mä voisin jatkaa tuosta sen, että on käyttöjärjestelmä, mutta sitten tarvitsee sitä energiaa myös, että jaksaa toimia ja nähdä ja havainnoida. Se hyvä energiatasapaino, että ollaan syöty säännöllisesti, pidetään huolta lapsen verensokerista, että hän jaksaa olla virkeä ja silloin hän varmasti oppiikin paremmin ja jaksaa tosiaan olla niissä leikeissä mukana ja olla fyysisesti aktiivinen. 

Kajsa: Se on just näin. 

Anna: Ja jos vielä palataan siihen ravitsemukseen tältä osin, niin tulee mieleen ruokailusuositusten suositukset janojuomasta. Suositellaan, että lapsille olisi vesi janojuomana. Se on äärimmäisen tärkeää, että lapsille tarjotaan vettä urheilun jälkeen. Urheillessa nimittäin suu aina kuivuu ja hänelle tulee janon tunnetta ja vesi on kaikkein paras janonjuoma siihen yleisterveyden osalta, mutta myös sitten suun terveyden osalta. Joskus kuulee vanhemmilta, miten paljon urheilua harrastavat lapset juovat tämmöisiä erosiivisia urheilujuomia, varsinkin semmoisten harrastusten parissa, missä on useita tunteja, sitä yhtämittaista liikuntaa. Se on pikkusen valitettavaa, koska ne ovat hyvin erosiivisia eli ne liuottavat lapsen hampaasta kiillettä. Lasten hampaistossa kiille on hyvin paljon ohkaisempaa kuin pysyvissä hampaissa. Pienillä lapsilla näkyy paljon eroosioista hampaistossa suuhygienistin vastaanotolla. Se on tietysti valitettavaa. 

Elina: Anna, minkälaisia juomia tarkoitat? Onko nämä urheilujuomia vai mitä nämä on, mistä puhut? Tarkenna vähän mulle ja kuulijoille, että mistä on kyse? 

Anna: Joo. No pienten lasten osalta urheilujuomat ja tällaisten lasten osalta, ketkä harrastaa urheilua monta kertaa viikossa monta tuntia peräkkäin jotain hyvin raskasta liikuntaa. Mutta sitten voidaan miettiä sitä, että mikä se urheilujuoman todellinen tarve on, että voidaanko sitä saada jostain muusta ravitsemuksesta sitä energiaa, jolloin sitten siihen janoon juodaan vettä. Merja, olisiko sulla tähän lisättävää? 

Merja: Juu siis lapsillehan ei missään nimessä suositella urheilujuomia, että kyllä se kaikki energia tulee sieltä normaalista ruoasta: täysipainoisista, monipuolisista aterioista. Vesi on sitten paras janojuoma lapsille ehdottomasti. Ne pienet määrät mitä sieltä ehkä tulee sitä energiaa, niin niillä ei ole merkitystä, jos ateriat on hyvin koostettuja ja säännöllisiä. Hyvä kun otat esiin tämän hammasterveyden, niin senkin takia ehdottomasti vettä tarjotaan lapsille janoon. Ja voi se olla myös ruokajuomana tarvittaessa. 

Elina: Minua Anna vähän kiinnostaa, että onko tää niinku yleinenkin ongelma nykyään lapsille, että tulee – eroosiosta kun puhuit – niin hampaisto että onko se yleistynyt vai onko aina ollut tällaista? 

Anna: Kyllä se on yleistynyt ja välttämättä siellä ei pelkästään urheilujuomat ole vaikuttavina tekijöinä siellä taustalla. Myös tämmöiset hyvin happamat ja makeat karkit mitä hyvin paljon siellä karkkihyllyllä on, niiden runsas käyttö. Kaikki limsat ovat happamia, makuvedet eli kivennäisvedet, missä on joku maku mukana. Salaatinkastikkeet ovat hyvin happamia. Niitä ruoka-aineita on aika paljon mitkä voi aiheuttaa eroosiota. 

Elina: Täytyy sanoa, että salaatinkastikkeet ei ole itselle tullut mieleen. Ei ne meillä ehkä arkikäytössä mitenkään olekaan, mutta tää on kyllä mielenkiintoinen, että sieltäkin löytyy tällaista. 

Anna: Kyllä vaan ja mehut tietysti. Ne ovat hyvin happamia, että jos niitä hyvin runsaasti käytetään ja vaikka pitkin päivää silloin tällöin nautitaan, niin sillä on sitten jo erosiivisiä vaikutuksia. 

Elina: Kyllä ja varmaan karkkipussien koko on muuttunut. Ennen ostettiin ehkä vähän pienempiä. Ostettiin 5 markalla joskus karkkeja ja tällaista, mutta nythän pussit ovat aika isoja. 

Anna: Joo, ne on kyllä suurentunut ja sitä mukaa myös sitten se karkkien syömismääräkin on suurentunut. Sitten jos mennään sinne happohyökkäyksen pariin ja sokerin kautta rasitukseen hampaisiin, niin silläkin on sitten suuri merkitys, että millä tavalla sitä annostelee sitä syöntiä. Muistaa sen, että jos ottaa yhden karkin nyt, niin puoli tuntia sen jälkeen happohyökkäys on siellä suussa. Ja jos ottaa sen jälkeen taas uuden karkin, niin sitten se happohyökkäys vaan jatkuu ja jatkuu. 

Elina: Niin eli se on aika pitkä kierre, jos napostelee silloin tällöin. 

Anna: Kyllä vaan. 

Elina: Pahimmillaan puoli päivää tai päivän mittainen kierre. Kajsa. 

Kajsa: Joo, tästä napostelusta saan hyvän aasinsillan tuohon ruutuaikaan, koska ne saattaa yhdistyä lapsella tai miksei aikuisellakin. Kaikennäköinen ruutuaika on hyvä hetki istua napostelemassa. Se on ehkä tämmöinen älylaitteiden ja ruudun tuijottamisen maailma, niin haastaa kyllä aika lailla lasta ja lapsen hyvää kasvua ja hyvinvointia, koska kaikki ruudulla käytetty aika on pois jostain paremmasta, esimerkiksi ulkoilusta tai yhteisistä leikeistä tai kavereiden kanssa touhuamisesta tai perheen jostain yhteisestä kivasta asiasta. Ja nyt sitten, jos mä ajattelen näkemisen asiantuntijana, niin ulkoilu on näkökyvylle myös lepohetki. Eli näköjärjestelmä kuormittuu sisätiloissa ja ruutua tuijottaessa merkittävästi enemmän kuin ulkona, missä luonnonvalo on määrältään ja laadultaan sitä, mikä tekee hyvää näköjärjestelmälle ja silmälle. Myös se, että siellä on avointa avaruudellista elementtiä pään päällä, kaukana edessä ja kaukana sivuilla, niin se vaikuttaa meidän näköön ja näköaivokuoreen merkittävästi.  Se on se hetki, milloin se voimaantuu ja lepää. Eli missään nimessä ei saisi unohtaa ulkona olemista edes pilvisellä säällä. Se valon määrä on jotain ihan muuta kuin meillä sisätiloissa. 

Elina: Toi oli tosi ihanasti sanottu, että ulkoilu on lepohetki näölle. Tosi ihana lause. Tykkään siitä tosi kovasti. Kun aina lähdetään ulos, mutta siellä tietenkin se on lepohetki sitten näölle myös. 

Kajsa: Me tuijotetaan niin paljon lähelle ja ollaan semmoisessa liian suppeassa kuplassa monen hyvinvoinnin näkökulman kautta ajateltuna. Mutta toki se, että kun katsotaan lähelle koko ajan, niin meidän näköjärjestelmää ei ole rakennettu sellaiseen. 

Elina: Ja tietysti se, että myös se fyysinen aktiivisuus on varmasti parasta ulkona. Sisällä lapset ei pääse niin irti sen fyysisen aktiivisuuden parissa kuin he ulkona pääsevät. 

Merja: Joo ja sitten toi ulkoilu on myös hyvä herättämään sitä luontaista nälän tunnetta. Varmasti ruokakin maistuu paremmalta, kun on käyty ulkoilemassa. 

Elina: Kyllä. 

Merja: Ja liikkumassa. 

Elina: Se on ehdottomasti näin, ihan aikuisella kuin lapsellakin. 

Kajsa: Tuli ihan sama olo, että kuin myös. [naurua] 

Elina: Kyllä. Tämä fyysinen aktiivisuus on tosi tärkeä ja se lisää selkeästi edellytyksiä uuden oppimiselle ja rakentavalle vuorovaikutukselle. Kyllä tällä fyysisellä aktiivisuudella on tosi suuri merkitys lapsen elämässä ja kasvussa ja kehityksessä. Me ollaan nyt käyty läpi lapsen hyvinvointia ravitsemuksen, fyysisen aktiivisuuden, hiukan tuki- ja liikuntaelimistön, suun terveyden ja näkemisen kautta. Tähän lapsen niinku kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, niin tosi monella asialla ja tosi monella ammattiryhmällä on suuri merkitys.  

Otettaisiinko tähän loppuun sellainen vinkki lasten hyvinvoinnin tukemiseen ihan arkeen? 

Merja: Joo mä voisin vaikka aloittaa muistuttamaan vielä siitä, että jokapäiväinen D- vitamiinin antaminen lapselle ympäri vuoden on tosi tärkeää. D-vitamiinin riittävä saanti vahvistaa tärkeää luustoa, joka sitten on hyvä edellytys terveelle elämälle ja liikkumiselle. 

Elina: Kyllä. 

Merja: Joo, mutta se vinkki. Haluaisin nostaa esiin ruokakasvatuksen leikin keinoin. Elikkä tuodaan mukavalla tavalla sitä ruokaa, erilaisia makuja ja uusia ruokatuttavuuksia lapsille erilaisin leikillisin keinoin. Se voi olla jotain piirtämistä tai loruttelua tai sadunkerrontaa tai mitä tahansa värien etsimistä ja maistelemista lautaselta. Sellaista mukavaa myönteistä asennoitumista sitä ruokaa kohtaan ja siitä ruoasta puhumista positiiviseen sävyyn. Eli puhutaan ruokapuheesta. Aikuinenhan on siinä tosi esimerkillisessä asemassa, että minkälaista ruokapuhetta hän käyttää ja minkälaiselle ruokapuheelle hän altistaa lapsen. Lapsihan imuroi kaikkea mahdollista ympäristöstään ja helposti ottaa sitten mallia aikuisesta. Meidän kannattaa olla hyvänä mallina sitten niille pienille, jotka vielä harjoittelevat kaikkea. Ja muistetaan myös sitten se kannustava asenne, maistaa Sapere-menetelmän keinoin niitä uusia ruokia. Ja sitten luotetaan lapsen omaan nälkä- ja kylläisyyskokemukseen, että kyllä se lapsi sitten syö, kun sillä on todellakin nälkä, että lautasta ei tarvitse syödä tyhjäksi. Ja vältetään ruoalla palkitsemista tai uhkailua tai tällaista lohduttelua. Suodaan lapselle sellainen rauhallinen ruokailuympäristö ja annetaan hänen itse osallistua vaikka ruoan annosteluun omalle lautaselle. Tämmöinen osallistaminen on tosi tärkeää. 

Elina: Hyvä kiitos Merja. Kajsa, mikä olisi sun vinkki? 

Kajsa: Mun on pakko palata tähän ruutuaikaan. Meidän työelämä, kouluelämä, tarha, leikki, koko arkielämä alkaa olla sitä, että ollaan ipadeilla ja ollaan milläkin ruudulla milloinkin, niin opetellaan siitä pois. Ollaan esimerkkinä itse myös eli pyritään vähentämään kaikki sitä ruutuaikaa niin, että tietoisesti ei joka pienessä välissä olla heti kiinni puhelimessa tai skrollaamassa jotain uutta katsottavaa. Yritetään yhdessä kaikki oppia siihen, että me ei kuormitettaisi näköjärjestelmää eikä myöskään aivokapasiteettia. Näissä on hirveästi syötteitä meidän aivoille ja meidän aivokapasiteetti ylikuormittuu, jolloin meille ei jää hirveästi kaistaa kaikelle muulle kivalle. Ollaan esimerkkinä, että miten me voidaan nauttia arjesta ilman ruutua. 

Elina: Mä jatkan itse tohon Kajsa perään. Eli mun mielestä sitten taas vinkkinä arkeen monipuolinen fyysinen aktiivisuus, jotta sen pienen lapsen alaraajat pääsevät terveesti kasvamaan ja kehittymään. Koska jos fyysinen aktiivisuus uupuu, niin kyllä se heti alaraajojen kehityksessä näkyy eli se on tosi tärkeätä ruutuajan vastapainoksi se monipuolinen aktiivisuus. Anna olisiko sulla vielä antaa meille ehkä sinne suun puolelle jotain arjen vinkkiä? 

Anna: Äsken mä puhuin paljon uhkakuvia siitä eroosiosta ja pitkittyneestä happohyökkäyksestä ja hampaiden karioitumisesta, mutta tähän loppuun haluaisin vielä tuoda sellaista inhimillisyyttä myös ravitsemukseen ja varsinkin herkkuhetkiin. Se kuuluu siihen arkeen myös, että joskus on niitä juhlahetkiä ja esimerkiksi syntymäpäiviä. Halutaan juhlistaa jotakin hetkeä sen herkun avulla, niin se tietysti kuuluu elämään. Nykyisin ei välttämättä enää suositella, että olisi tiettyä yhtä karkkipäivää vaikka viikossa. Muutama kerta viikossa, kunhan se on maltillista. Varsinkin jos se on yhdistetty esimerkiksi ruokailukertaan, niin sitten ikään kuin päästään samalla happohyökkäyksellä. Se on inhimillisyyttä siinä ravitsemuksessa. Hyvällä ruoalla ja herkulla voi myös joskus saada sitä mielihyvää sen viikonkin aikana. Tämmöisillä ajatuksilla tähän loppuun. 

Elina: Merja oliko sulla vielä joku siellä? 

Merja: Tosta heräsi vaan ajatus, että kyllähän ne herkut, ne sattumat kuuluu sinne kansallisten ravitsemussuositustenkin luomaan ruokakolmioon, sinne huippuun. Ne ovat niitä pieniä herkkuhetkiä sopivasti aterian jälkeen esimerkiksi tai juhlapäivinä, niin ne kuuluvat niihin sallittuihin ruokiin harvemmin nautittuna ihan siinä missä muutkin. 

Elina: Tämä on kiva kuulla. On ollut tosi mielenkiintoista kuulla teidän ajatuksia lapsen hyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Mä nappaan täältä monta asiaa meidän perheen arkeen varmasti ja annan lapsille vähän uusia näkökulmia myös tähän. Mut vielä loppuun musta olisi tosi kiva kuulla leikkivinkki tai muistelu omasta lapsuudesta. Mä otan täältä esimerkiksi mun lapsuudesta valopiilon ja oliko 10 tikkua laudalla? Mä oon siirtänyt nää leikit mun lapsille. Ne kyllä tykkäävät mielettömän paljon siitä, kun mennään taskulamppujen kanssa ulos pimeellä. Se on mun mielestä mahtavaa sellaista arkiliikuntaa, fyysistä aktiivisuutta. 

Kajsa: Ja yhdessäoloa. 

Elina: Kyllä, nimenomaan. Kajsa, mikä sun tällainen leikkivinkki tai muistelu omasta lapsuudesta voisi olla? 

Kajsa: Mä oon ollut pikkutytöstä lähtien hyvin aktiivinen ja vauhdikas leikeissäni. Minä nautin silloin lapsuudessa erittäin paljon kirkonrotasta eli kirkkiksestä. Siinä oli vauhtia ja aktiviteettia, jota jatkettiin koko päivän. Eli siinä oli kyllä monta tuntia hyvää tekemistä. 

Elina: Meillä on kanssa ihan selkeästi ollut samat lempileikit lapsuudessa. [naurua] 

Merja: Voin alleviivata, samoin. [naurua] 

Elina: Miten Merja, mikä sulla? 

Merja: Joo noitten liikunnallisten leikkien lisäksi mulle oli tosi tärkeätä päästä leikkimään kotileikkejä. Muistan kyllä tehneeni jo silloin ihan pienenä ruokaa. En syötävistä aineksista, mutta mitä tahansa pihalta nyt sattui löytymään niin sinne kattilaan laitettiin kaikkea mahdollista. 

Elina: Ja Anna, mikä sulla? 

Anna: Mulla tulee nyt mieleen sellainen, jos pientä lasta jännittää mennä suuhygienistin vastaanotolle vaikka suun terveystarkastuksen, niin voisi sellaisena vinkkinä kertoa, että yhdessä tämän lapsen kanssa voisi vaikka tarkastella nallen tai nuken hampaita pienen suupeilin kanssa. Niitä pieniä suupeilejä saa esimerkiksi apteekista ostettua. Ne ovat hyvin monikäyttöisiä. Aika monenkin nuken ja nallen hampaat tulee tarkasteltua sitten sen saman peilin kanssa. Se alentaa sitten sitä jännittämistä tältä pieneltä lapselta ja sitten on kiva mennä sinne vastaanotolle vähän reippaammin mielin. 

Elina: No niin. Kiitos keskustelusta kollegat ja hyvistä vinkeistä.  Tämä jakso on toteutettu osana Metropolian monialaista varhaiskasvatukseen liittyvää MEininki-yhteistyöpäiväkodit -kehittämistyötä. Kiitos kaikille. 

Kajsa: Kiitos. Oli kivaa olla mukana. 

Anna: Kiitos. 

Merja: Kiitos. 

[loppumusiikkia]