Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on valmistaa opiskelijat työelämään. Opiskelijan polku ei kuitenkaan ole aina täysin suoraviivainen – ei suomalaiselle eikä kansainväliselle opiskelijalle. Erityisesti kansainvälisille opiskelijoille tukirakenteiden puute voi muodostaa esteen työmarkkinoille pääsemiselle. On osaltaan korkeakoulun vastuu huolehtia siitä, ettei kukaan valmistu pelkkä tutkintotodistus taskussaan (ensimmäinen työllistymisen pilari) vaan, että opiskelijalla on myös kielitaito (toinen työllistymisen pilari) ja työelämäverkostot (kolmas työllistymisen pilari).
Kuten aiemmassa artikkelissani Kansainvälisten opiskelijoiden työelämäpolkua – oppia kokemuksesta ja arjesta kirjoitin, näiden pilarien puute voi estää ulkomaalaistaustaisen osaajan työllistymisen Suomessa. Tässä artikkelissa jatkan keskustelua ja pyrin konkretisoimaan, miten pilarien rakentamista voidaan käytännössä tukea osana korkeakoulutusta. Haluan haastaa korkeakoulujen opettajat ja johdon pohtimaan, miten voimme yhdessä kehittää rakenteita ja pedagogisia ratkaisuja niin, että tuki kolmen pilarin rakentamiseen olisi kiinteä osa jokaista opiskelijapolkua.
Kielitaidon vahvistaminen opinnoissa
Yhä useammassa ammattikorkeakoulussa kehitetään kaksikielisiä ja kielituettuja opintoja. Tämä on erinomaista. Näin varmistetaan, että opiskelija opintojen lopussa hallitsee ammattialansa vaatiman kielitaidon. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa tällaisia ovat toiminnallisesti kaksikielinen sairaanhoitajakoulutus (TOKASA) sekä laajemmin eri tutkinnoille kehitetty TOKAKO-malli (ks. TOKASA-hanke) (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2025). Voisiko myös englanninkielisiin tutkinto-ohjelmiin ja lyhyempiin koulutuksiin integroida suomen opinnot ainakin jossain määrin? Tätä käsitellään tarkemmin muun muassa Kielibuustia-blogisarjassa. Käytännön vinkki: esimerkiksi jokaisella tunnilla opettajat voisivat tarjota suomenkielisiä sanalistoja, jotka kuuluvat tunnin aiheeseen.
Ulkomaalaistaustaisten opettajien rooli on aivan erityinen liittyen suomen kieltä opettelevien opiskelijoiden kielitaidon vahvistamiseen. Opettajien kielitaito toimii opiskelijoille esimerkkinä. Juuri he voivat tarjota opiskelijoille turvallisen tilan käyttää suomea sekä esikuvan siitä, että kieltä voi hallita eri tavoilla ja tasoilla omassa asiantuntijuudessaan. Minulla on tästä omakohtaista kokemusta. Monet asiakkaani uravalmennuksessa ovat kertoneet, että heidän on helpompi käyttää suomea minun kanssani kuin syntyperäisten suomalaisten. Samalla he näkevät, miten suomen kielen opettelu on kannattanut – se kantoi hedelmää omalle urapolulleni.
Ulkomaalaistaustaisten, suomea vieraana kielenä puhuvien opettajien, kieliosaamisen tukeminen olisikin erityisen tärkeää. En viittaa siihen, että korkeakoulut painostaisivat ulkomaalaistaustaisia opettajia ”suomenkielistämään” opetusta, vaan siihen, miten heitä voisi kannustaa ja rakenteellisestikin tukea suomen kielen taidon kehittämisessä ja käyttämisessä. Tämä on tärkeää myös ulkomaalaistaustaisten opettajien työllistymisen ja uralla etenemisen kannalta.
Toisaalta myös suomea äidinkielenään puhuvat opettajat saatavat tarvita perehdytystä siihen, miten opetusta voi mukauttaa opiskelijoille, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi. Selkokielen käyttö on vain yksi asia. Keinoja on monia.
Verkostot ja piilotyömarkkinat urapolulla
Suurin osa työpaikoista Suomessa löytyy suhteilla, suosituksilla ja piilotyömarkkinoiden kautta – tämän jo tiedämme. Monet ulkomaalaistaustaiset osaajat eivät kuitenkaan tiedä, mitä nämä piilotyömarkkinat käytännössä tarkoittavat. Osana korkeakoulujen uravalmennusta on useimmiten mahdollisuus osallistua työpajoihin, joissa käsitellään muun muassa verkostoitumista ja suomalaisten normien tunnistamista.
Monet ulkomaalaistaustaiset ajattelevat jo tietävänsä, mitä verkostoituminen tarkoittaa. Todellisuudessa sen tavat voivat vaihdella eri maissa suurestikin. Esimerkiksi jokin, mikä omassa maassa on ehdottomasti kiellettyä ja mielletään korruptioksi, voi Suomessa olla sallittua ja jopa toivottavaa. Tästä esimerkkinä yhteydenotto rekrytoivaan esihenkilöön tai suositusten antaminen. Tämän tiedonpuutteen vuoksi monet ulkomaalaistaustaiset työnhakijat vain lähettävät hakemuksia ja odottavat kutsua haastatteluun. Tätä kutsua ei ehkä koskaan tule, eikä syynä välttämättä ole hakemusasiakirjojen muoto ja ATS-järjestelmät.
Verkostoitumistaitojen kehittämisessä muodollisen opetuksen lisäksi tärkeitä ovat epäviralliset tarinat, joita jokaisella on omasta työnhakupolustaan. Yleisellä tasolla puhuminen verkostoitumisen tärkeydestä ei useinkaan anna realistista kuvaa siitä, miltä työnhakuprosessi käytännössä näyttää. Kun kerromme esimerkkejä siitä, miten itse tai kollegamme olemme lopulta löytäneet työpaikan, opiskelijoille piirtyy konkreettisempi kuva erilaisista keinoista, joita työnhaussa voi kokeilla.
Itse olen oppinut paljon kysymällä suoraan kollegoilta, miten he ovat löytäneet työpaikkansa. Näistä keskusteluista olen oivaltanut esimerkiksi sen, että myös syntyperäiset suomalaiset kohtaavat työllistymishaasteita ja että työnhaussa tarvitaan usein luovia keinoja. Samalla olen saanut paljon uusia ideoita siitä, mitä kaikkea työnhaussa voi tehdä – myös sellaista, mikä ei välttämättä olisi tullut muuten mieleen. Opiskelija saa samalla realistisen kuvan siitä, että epäonnistuminen, kokeilu ja joskus pitkäkin aika ennen tuloksia, ovat täysin normaali osa prosessia. Tämä koskee myös heitä, jotka ovat jo nyt työelämässä ja joiden asema ulospäin näyttää vakaalta ja onnelliselta.
Meidän täytyy toimia yhdessä
Olen tietoinen, että korkeakoulujen rooli ja vaikutusmahdollisuudet ovat osa suurempaa kokonaisuutta. Kaikilla on vastuunsa: korkeakouluilla, opiskelijoilla ja yhteiskunnalla. En halua ottaa toimijuutta pois opiskelijoiltamme pilarien rakentamisessa. On myös tärkeää tunnistaa, että Suomessa on rakenteellisia haasteita, jotka eivät kuulu vain yksilöiden tai korkeakoulujen vastuulle.
Yksi keskeinen kehityskohde on rekrytoinnin käytännöt. Rekrytoijien tiedostamattomat ennakkoluulot johtavat usein siihen, että työyhteisöt säilyvät liian homogeenisina, eivät pelkästään äidinkielen, vaan myös muiden taustatekijöiden, kuten sukupuolen suhteen. Usein keskustelu typistyy pelkkään rasismiin, jolloin kukaan ei koe ongelman koskevan itseään, eikä muutoksen tarve konkretisoidu. Suomalaisessa yhteiskunnassa parhaillaan tapahtuu paljon ja muutos on hidas, kuten aina.
Ammattikorkeakouluissa voidaan tarttua toimeen – ei vain odottamalla, että muut tahot työllistävät kansainvälisiä osaajia, vaan palkkaamalla heitä itse. Kun aloitin Metropoliassa vuonna 2025, lähetin henkilöstöhallintoon viestin ja kysyin, kuinka moni työntekijöistämme puhuu muuta äidinkieltä kuin suomea tai ruotsia. Vastaus oli: reilut neljä prosenttia (Henkilöstöpalvelut, 2025). Tämä on melko pieni osuus, kun ottaa huomioon, että tutkinto-opiskelijoista noin 21 prosenttia puhuu muita kieliä äidinkielenään (Heikkinen, 2025). Väestötilastot myös osoittavat, että Helsingissä väestöstä vajaat 21, Vantaalla reilut 29 ja Espoossa noin 25 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia (Stat.fi, 2025). Voisiko ammattikorkeakouluilla olla selkeä strategia sen varmistamiseksi, että henkilöstön monimuotoisuus kasvaa samassa suhteessa opiskelijoidemme ja alueen väestön kanssa? Tämä voisi olla yhteinen kehittämistehtävämme tulevaisuudessa.
Lähteet
Heikkinen, T. 2025. Asiantuntija. Strategia- ja kehityspalvelut, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Sähköpostihaastattelu 17.9.2025.
Korpela, E., Iso-Heiniemi, E. & Aho, H. 2022. Lähteä vai jäädä? – kielen oppimisen tukeminen edistää opiskelijan kotoutumista. Kielibuustia 1/5. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Haettu 12.3.2026.
Luhtakanta, J. 2025. Henkilöstöpalvelut, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Sähköpostihaastattelu, 2.9.2025.
Metropolia Ammattikorkeakoulu 2025. Metropolian uusissa tutkinto-ohjelmissa suomen kieli opiskellaan osana alan opintoja – mallilla haetaan ratkaisuja osaajapulaan. Uutinen 28.8.2025. Metropolia Ammattikorkeakoulun verkkosivut. Haettu 19.2.2026.
Tilastokeskus. 2025. Vieraskielisten määrä ylitti 600 000 henkilön rajan vuoden 2024 aikana. Tiedote 4.4.2025. Haettu 6.2.22026.
Kirjoittaja
-
Dušica Božović
Uravalmentaja, Metropolia AmmattikorkeakouluDušica on kielitieteilijä ja uravalmentaja Metropoliassa. Hän on erikoistunut korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien uraohjaukseen.
Tutustu tekijään
