Jakso 1: Energiapalvelut osana energiasiirtymää

Antti Tohka: Tervetuloa Energiaa palveluna -podcastiin. Podcastissa energia-alan asiantuntijat keskustelevat alueellisista energiaratkaisuista sekä siitä, millaista osaamista energiapalveluita myyviin yrityksiin kaivataan ja toisaalta millaista osaamista energiapalveluita ostavien tahojen tulisi omata ja mitä heidän tulisi ymmärtää energiapalveluita hankkiessaan. Minä olen Antti Tohka, Metropolian kiinteistö- ja rakennusalan yliopettaja sekä energia- ja ympäristötekniikan asiantuntija. Keskustelemassa kanssani on pitkän linjan energiaosaaja Petri Koivula. Hän toimii Metropoliassa erityisasiantuntijana älykkäässä ja luovassa innovaatiokeskittymässä. Petri, jos sinun pitäisi hissipuheenomaisesti selittää, mitä energiapalvelut ovat, miten sen tekisit?

Petri Koivula: Energiapalvelut ovat monenlaisia. Ne voivat liittyä energiantuotannon ostamiseen, kuten sähkön ja kaukolämmön hankintaan, jota olemme tehneet jo vuosikymmeniä. Toisaalta energiapalvelut voivat liittyä energiasuunnitteluun ja muihin asiantuntijapalveluihin, joissa ostamme toisten osaamista.

Antti: Lähienergiainvestointien jyrkkä kasvu on taittunut, ja monienergiatuotantoon liittyviä laitteita myyvät yritykset ovat ajautuneet vaikeuksiin. Tämä on osaltaan nostanut esiin erilaiset energiapalveluratkaisut. Mitä mieltä olet, Petri? Pelastaako palvelumyynti osan lähienergiatuotantoon keskittyneistä laitemyyjistä, ja mihin tämä voisi perustua? Tuleeko markkinoille kokonaan uudenlaisia yrityksiä?

Petri: Uudenlaisia yrityksiä on tullut koko ajan. Aiemmin suuret yritykset tuottivat sähkön ja lämmön asukkaille keskitetysti. Samalla markkinoilla on ollut tarjolla edullisempia ratkaisuja. Muutama vuosi sitten käytiin keskustelua energiatukien määrästä, ja erilaiset tukirakenteet lisäsivät kiinteistöjen omia investointeja laitteisiin. Nyt markkinoille on tullut energiapalvelumalli, jossa energiaa voidaan ostaa hajautetusti lähituotettuna samaan tapaan kuin aiemmin keskitetysti tuotettuna. Osa yrityksistä on siirtynyt tarjoamaan energiaa palveluna. Tämä on pelastanut joitakin toimijoita, vaikka normaalia yrityskatoa onkin tapahtunut.

Antti: Jos mietitään alueellisia energiaratkaisuja, yksi haaste on rakennusten erilainen omistuspohja. Uudisrakennusalueella palveluista voidaan sopia joustavammin, mutta onko sekään helppoa? Millainen ratkaisumalli voisi mahdollistaa alueellisen yhteistyön eri toimijoiden välillä?

Petri: Olemassa olevilla alueilla tämä on selkeä haaste, koska rakennuksilla on jo omat energiaratkaisunsa. On vaikea määrittää, kuka hyötyy eniten, kuka vastaa järjestelmästä ja kuka hoitaa huollon ongelmatilanteissa. Uudisalueilla haaste liittyy rakentamisen vaiheittaisuuteen. Jos koko alue rakennettaisiin kerralla, ratkaisu olisi selkeä. Lain mukaan palveluihin ei kuitenkaan ole pakko liittyä, vaan palveluntarjoaja voidaan valita vapaasti. Jos osa alueesta on liitetty esimerkiksi kaukolämpöön, seuraavan vaiheen kohdalla täytyy pohtia, liitetäänkö se samaan (lämmönjakelu)verkkoon vai toteutetaanko pienempi tai uusiutuva ratkaisu tonttikohtaisesti. Tästä syntyy mitoitus- ja vastuunjakokysymyksiä.

Antti: Jos kaukolämpöyhtiö mitoittaa verkon koko alueen oletetun liittymisasteen mukaan, mutta kaikki eivät sitoudukaan, syntyy riski. Kokonaisuus on monimutkainen, jos samalle alueelle toteutetaan erilaisia lämmitysratkaisuja ilman selkeää suunnitelmaa.

Petri: Juuri näin. Kaupungeissa on laajoja kaukolämpöverkkoja, jotka on mitoitettu tiettyjen investointioletusten pohjalta. Jos suuri osa rakennuksista siirtyy muihin lämmitysmuotoihin, verkko voi jäädä ylimitoitetuksi ja kalliiksi. Näitä kysymyksiä pohditaan päättävissä elimissä, eikä yksinkertaista ratkaisua ole. Alueverkossa herää myös kysymys keskipisteen sijainnista: minne laitteet sijoitetaan ja kuka maksaa investoinnit? Maksetaanko vain energiasta vai myös infrastruktuurista? Sopimusten on oltava pitkäaikaisia, sillä investoinnit täytyy kuoletuttaa. Usein puhutaan noin kymmenen vuoden sitoutumisesta, minkä jälkeen laitteisto voidaan esimerkiksi lunastaa leasing-mallilla. Tällöin ylläpitovastuu siirtyy omistajalle.

Antti: Jos esimerkiksi kaupunki tai asunto-osakeyhtiö harkitsee laa/jempaa energiapalvelua, millaista erityisosaamista ostajalta tarvitaan? Onko olemassa suosituksia alueellisen energiapalvelukokonaisuuden suunnitteluun?

Petri: Alueellisessa ratkaisussa kysymyksiä on paljon. Onko kyse olemassa olevasta vai uudesta alueesta? Mitä maaperässä jo on ja voidaanko sinne rakentaa lisää? Miten putkistoreitit kulkevat? Mikä on nykyinen energiankulutus? Näiden pohjalta laaditaan suunnitelma tuotanto- ja jakelumuodoista. Sopimustekniikkaan on suhtauduttava vakavasti. Sopimukset tehdään ristiriitatilanteita varten, jotta epäselvyyksissä voidaan toimia niiden mukaisesti. Hankkeessa tarvitaan useita eri alojen asiantuntijoita.

Antti: Millaisesta aikajänteestä puhutaan, jos useampi kiinteistö tai asunto-osakeyhtiö haluaa siirtyä yhteiseen energiapalveluun?

Petri: Asunto-osakeyhtiöissä päätökset tehdään yhtiökokouksissa. Jos mukana on useita taloyhtiöitä ja yksi jää pois, kokonaisuus voi muuttua ratkaisevasti. Ensin on laadittava suunnitelmat ja selvitettävä vaikutukset, vasta sen jälkeen voidaan tehdä päätökset. Useamman kiinteistön tai kaupungin kohteissa puhutaan vähintään 1–2 vuoden aikajänteestä ennen kuin ratkaisu on varmasti käyttökunnossa.

Antti: Miten energiapalvelumalleja voisi monipuolistaa ja alueellisia ratkaisuja lisätä? Onko olemassa selkeitä keinoja tai ohjenuoria?

Petri: Ratkaisuihin vaikuttavat lait, normit ja kaavamääräykset. Uusiutuvan energian lisääntyessä ohjeistusta on tullut lisää: voiko porata maalämpöä, saako asentaa aurinkopaneeleja ja miten ne vaikuttavat kaupunkikuvaan? Virkamiespäätöksenteossa korostuu usein olemassa olevan säilyttäminen. Tarvitaan lisää koulutusta ja neuvontaa, jotta eri toimijat ymmärtävät vaihtoehdot ja niiden vaikutukset.

Antti: EU:n tavoitteena on lisätä resilienssiä ja omavaraisuutta. Sähköntuotanto on yhä sääriippuvaisempaa, ja hintavaihtelut ovat suuria. Voisivatko energiapalvelut tasata kuluttajien riskiä ilman perinteistä kiinteähintaista sopimusta?

Petri: Sääriippuvaisen tuotannon rinnalle tarvitaan varastointia ja ennakoitavuutta. Suuret lämpövarastot ovat vielä pilottivaiheessa. Olemme uusiutuvan energian kehityksessä ehkä samassa vaiheessa kuin sähköverkon rakentamisessa 1930-luvulla. Lämmön osalta saatamme nähdä pienempiä, toisiinsa kytkeytyviä verkkoja, jotka toimivat positiivisen energiataseen alueina ja tasapainottavat toisiaan.

Antti: Voisiko alueellisilla kausivarastoilla olla tulevaisuudessa merkittävä rooli?

Petri: Se ei ole haihattelua, mutta vaatii innovaatioita ja uudenlaista ajattelua. Tulevaisuudessa voi olla useita rinnakkaisia tuotantomuotoja. Laitteiden hinnat ovat jo laskeneet merkittävästi, ja kehitys jatkuu.

Antti: Lämpö on Suomessa keskeinen kysymys. Entä hukkalämmöt – kauppojen kylmälaitteet, pesulat, leipomot ja datakeskukset?

Petri: Kiinteistökannan uusiutuminen kestää noin sata vuotta. Uudet rakennukset ovat energiatehokkaita, ja lämmitystarve painottuu käyttöveden lämmitykseen. Hukkalämpöä voidaan hyödyntää esimerkiksi maalämpökaivoissa. Haasteena on jatkuvuus: jos datakeskus toimii vain 15 vuotta, mistä lämpö saadaan sen jälkeen? Lämmönlähteen rinnalla tarvitaan varma lämmön tarvitsija. Näitä asioita on tarkasteltava laajemmassa mittakaavassa kuin yksittäisen toimijan näkökulmasta.

Antti: Kerro lopuksi visiosi: onko tulossa mullistavia energiapalveluja?

Petri: Uskon, että näemme pienempiä alueellisia verkkoja, jotka toimivat osana suurempaa kokonaisuutta. Positiivisen energiataseen alueet yleistyvät. Pienydinreaktorit ovat vielä kauempana tulevaisuudessa, joten sitä ennen tarvitaan välivaiheen ratkaisuja. Mitä paremmin pystymme hyödyntämään auringosta, ilmastosta ja maaperästä saatavaa energiaa, sitä parempi. Kaikki energiamme on lopulta peräisin auringosta.

Antti: Kiitos kuuntelijoille. Podcast on osa Metropolia Ammattikorkeakoulun Espoon, Helsingin ja Vantaan yhteistä HEVi-rahoitteista Energiapalvelumalli alueelle -hanketta, jossa kehitetään yrityslähtöistä energiapalvelumallia tukemaan vähähiilisten ja energiaomavaraisten korttelitason ratkaisujen suunnittelua ja toteutusta.