Jakso 2: Suomi kasvuun uusilla innovaatioilla

[rauhallista taustamusiikkia] 

Riitta Konkola: Tervetuloa Johtajan jalanjäljissä -podcastiin. Olen Riitta Konkola, Metropolian toimitusjohtaja-rehtori. Jokaisessa jaksossa kutsun mukaan kollegan keskustelemaan kanssani Metropolian historiasta, nykypäivästä ja tulevaisuudesta. Ja myös siitä, millaista johtajan työ on ammattikorkeakoulussa. Tässä jaksossa pääset kuulemaan, miten ammattikorkeakoulujen soveltava tutkimus eroaa perustutkimuksesta ja miksi juuri yhteiskehittäminen tuottaa vaikuttavimmat tulokset. Jaksossa avataan myös, mitä uutta Metropolian TKI-toiminnasta paljastui tuoreelle johtajalle. Kanssani on keskustelemassa TKI-johtaja Miimu Airaksinen. Lämpimästi tervetuloa, Miimu. 

Miimu Airaksinen: Kiitos. 

[taustamusiikki päättyy] 

Riitta: Aloitetaan sillä, millaista ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta on, kun me verrataan sitä tutkimuslaitosten ja yliopistojen tutkimukseen. Mietitään myös tässä, mihin Suomi tarvitsee nimenomaan ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaa. Mehän ollaan totuttu pitkälti ajattelemaan TKI-toimintaa lineaarisena toimintamallina, jossa perustutkimuksen kautta siirrytään soveltavaan tutkimukseen. Sieltä sitten vähitellen innovaatioiden löytymisen käyttö yritysten kaupalliseen toimintaan. Mutta tämän rinnallehan on nyt jo pitkään lähdetty rakentamaan kokonaisvaltaisempaa, ekosysteemilähtöistä TKI-toimintaa, jossa samanaikaisesti mukana ovat niin perustutkimusta tekevät, soveltavaa tutkimusta tekevät, kuin myös yritykset ja opiskelijoitakin, erityisesti ammattikorkeakouluissa. Näin ollenhan me saadaan varmasti lisää ja nopeammin vaikuttavuutta ja nopeammat tulokset yritysten ja yhteiskuntamme käyttöön. Miten sä, Miimu, jatkaisit tästä? Minkä tyyppistä tutkimustoimintaa ammattikorkeakouluissa on jo ja miten sitä erityisesti voisi kehittää? 

Miimu: Tämä on mun mielestä, itse asiassa, ammattikorkeakoulut meillä pelaa tosi kriittistä roolia, erityisesti nyt tällä hetkellä, kun meidän pitäisi saada Suomi nousuun ja kasvuun, ja innovaatioiden merkitys on todella iso siinä. Meillähän Suomessa 450 000 yritystä ja vain 0,1 prosenttia näistä yrityksistä on suuria yrityksiä. Suurilla yrityksillä tietysti on niitä resursseja ja omaa TKI-henkilöstöä, mutta monella pienellä ja keskisuurella omaa TKI-henkilöstöä on hyvin vähän. Tässä ammattikorkeakoulujen rooli on todella iso tuomassa niitä resursseja yrityksille ja tekemässä sitä yhteiskehittämistä. Meillä on hienoja esimerkkejä tässä esimerkiksi SkillBill, jossa meillä on paljon eri kokoisia yrityksiä. Me tehdään yhdessä eurooppalaisen verkoston kanssa Horisontti-hanketta, jossa me kehitetään uusia ratkaisuja uusiutuvan energian käyttöön ja soveltamiseen rakennetussa ympäristössä. Tässä on myös yhtenä fokuksena osaamisen kasvattaminen. Toinen tosi upea esimerkki meidän tällä hetkellä meneillään olevasta hankkeesta on tämmöinen 4PEDs (-) [epäselvää], on hanke, jossa me kehitetään alueita, niiden lähestymistä nollapäästöisiksi alueiksi ja miten me tehdään siellä uusia ratkaisuja. Esimerkiksi muuttuvien energia- ja ilmasto-olosuhteiden, parantaa resilienssiä yli 50 prosenttia ja pienentää esimerkiksi energian kulutusta ja näitä huipputehoja 20 prosenttia. Eli tosi merkittäviä, konkreettisia tuloksia saadaan nimenomaan tämmöisellä ekosysteemilähtöisellä ja tavallaan kokonaisuuksien miettimisellä. Meillä on koko myös yrityksien arvoketju mukana siinä. 

Riitta: Ja eikö niin, että meillä on myös mukana tosiaan yrityksistä heidän henkilöstöä laajemminkin, ja sitten meillä on myös osallistujina esimerkiksi yritysten asiakkaita voi olla tai sitten julkisen sektorin palvelun käyttäjiä? Esimerkiksi sairaaloista meillä voi olla potilaita mukana tai meillä voi olla kansalaisia muutoin mukana, ihan hanketoiminnan alkuvaiheessa jo, yhdessä meidän kanssa määrittelemässä kehittämistarpeita. Sitten sen matkan aikana myös koko aika testaamassa jo ensimmäisiä ideoita. Eli sitä kautta sitä vaikuttavuutta myös ikään kuin syntyy koko ajan. Miten sä tästä ajattelet? 

Miimu: Tuo on mun mielestä ihan äärettömän tärkeää ja nimenomaan tuo, että me lähdetään siitä tarpeesta ja tehdään jatkuvaa kehittämistä ja koko ajan tarkkaillaan sitä kehityspolkua. Ja tehdään niitä muutoksia aina, kun ne tilanteet, ja me saadaan uutta ymmärrystä. Se tästä tekee itse asiassa erityisen hedelmällistä, että me ei olla vain siellä tutkijoina kammioissa ja tehdä sitä kehitystä, vaan nimenomaan, että me tehdään yhdessä sitä yritysten kanssa, yritysten tarpeita, mutta erityisesti myös niitä loppukäyttäjien tarpeita huomioiden ja myös yhteiskunnallisia haasteita nähden. Eli me ollaan tosiaan ratkomassa niitä isoja ongelmia ja tuomassa niihin konkreettisia, heti käytettävissä olevia ratkaisuja. Meillähän on tästä hirveän hienoja esimerkkejä. Meillä on täällä Metropoliassa Metropolia Proof Health, joka on ihan erinomainen mun mielestä esimerkki siitä ekosysteemimäisestä ja tarvelähtöisestä innovaatiosta, jossa me ollaan yhdessä yrityksen kanssa, esimerkiksi Lumoralin suuhygieninen, kliininen testaus tehty, ja sitä kautta se tuote on nyt markkinoilla ja käytössä. Musta se oli todella hienoa, ja nimenomaan tehtiin yhdessä yrityksen kanssa kokoaikaista kehittämistä.  

Riitta: Siinä nimenomaan on ollut paljon meidän opiskelijoita mukaan ja myös meidän omia opettajia, jotka myös tekevät itse väitöskirjaa tässä hankkeessa. Eli hienosti yhdistyy monenlainen tutkimus-, kehittämis-, innovaatiotoiminta. Sä olet aloittanut meillä viime syksynä, eli vielä olet aika uusi johtaja Metropoliassa. Miltä Metropolian TKI-toiminta on sinulle näyttäytynyt, tämä meidän aiempi kehitys? Miten me ollaan edetty TKI-toiminnassa, ja onko jotain, mikä on ehkä yllättänyt sua eniten, kun tulit Metropoliaan? 

Miimu: Tietenkin mä tunsin aikaisemmin jo Metropoliaa aika hyvinkin, ja Metropoliahan on hirveän aktiivinen monessa eri tutkimushankkeessa. Mutta se, mikä mua on erityisesti yllättänyt ja tosi positiivisesti yllättänyt, on se, että miten paljon osaavaa henkilöstöä meillä on. Meillä on siis näitä hyvin erittäin syväosaajia, väitelleitä. Monella meidän tutkijoista on myös dosentuuri jossain yliopistossa. Semmoista tosi kovaa syväosaamista. Mutta samaan aikaan meillä on äärettömän hienoa osaamista käytännön asiantuntijuudessa, siinä konkreettisessa osaamisessa ja nimenomaan soveltavan tutkimuksen osaamisessa. Tästä mä erityisesti olen viehtynyt, että meillä ei ole pelkästään teoreettista osaamista, vaan nimenomaan, että me sitä vahvaa teoreettista, tieteellistä pohjaa hyödynnetään niihin käytännön sovellutuksiin. Sitten vielä se upea mahdollisuus, että me pystytään tarjoamaan myös opiskelijoille oppimispaikkoja meidän projekteissa ja myös sitä kasvamismahdollisuutta, aina sitä polkua ihan kandista maisteriin ja vielä paljon pidemmällekin siinä urapolussa. Se on mun mielestä ollut todella vaikuttavaa ja todella hienoa. Sitten ehkä toinen asia, mitä mä huomaan myös, että me ei olla semmoisissa omissa siiloissa, vaan esimerkiksi hyvä esimerkki on terveysteknologia, että siellä on kovia ammattilaisia terveyden puolella, teknologian puolella. Ja sitten myös siihen, että miten se vaikuttaa esimerkiksi koko meidän sosiaali- ja terveysalaan ja sen toimivuuteen, tavallaan yhteiskunnan kannalta. Ne on tosi monialaisia, upeita, vaikuttavia projekteja. 

Riitta: Tässä ehkä voisi vielä muutaman sanan sanoa näistä meidän teknologioista, joita me olemme itse kehittäneet ja testanneet ja myös vieneet hankkeisiin mukaan. Esimerkiksi XR-teknologia. Haluaisitko sä siitä vielä jonkun esimerkin kertoa? 

Miimu: Joo, siis tätä XR-teknologiaahan meillä itse asiassa palkittukin, just viime syksynä palkittiin nimenomaan yhtenä johtavista eurooppalaisista tekijöistä. Täällähän me ollaan paljon tehty ihan kliinistä tavallaan lääkäreiden, että lääkärit pystyvät näkemään virtuaalitodellisuuden kautta, harjoittelemaan ja tekemään leikkauksia. Esimerkiksi meillä on tämän tyyppisiä sovellutuksia paljon. Sitten myös ihan tuotteiden testaamista virtuaalitodellisuuden kautta. Tai sitten kaupunkisuunnittelun erilaisia vaihtoehtoja. Pystytään oikeasti kokemaan, että mitä, jos me muutetaan näin kaupungissa tai sijoitetaan tie tuonne, niin mitkä ne vaikutukset oikeasti on. Niitä ei vaan nähdä numeroarvoina, vaan myös oikeasti konkreettisesti pystytään kokemaan niitä erilaisten vaikutusten vaihtoehtoja.  

Riitta: Mikä onkin tosi tärkeää ennen kuin lähdetään tekemään jotain isoja ratkaisuja, joissa voi tulla haasteita vastaan, että pystytään ehkä ennakoimaan jo monia asioita, joita ilman tämän tyyppistä uuden teknologian käyttöä ei edes olisi mitenkään mahdollista.  

Miimu: Nimenomaan. Tämä on mun mielestä se iso arvo, koska on kyse kuitenkin isoista investoinneista, niin sitten, että meillä on varmuus niistä kaikista vaikuttavuuksista. 

Riitta: Sitten me voitaisiin siirtyä ehkä vähän miettimään näitä meidän toiminnan mahdollisuuksia ja haasteita. Ainakin itse näen, että yhtenä mahdollisuutena voisi olla urapolkumalli. Sitten toisaalta tämä meidän eurooppalainen yliopistoallianssi U!REKA, joka tarjoaa huimasti erilaisia kansainvälisiä mahdollisuuksia meille ja tuo myös meille samat painoalat ehkä tarkasteluun, mitä myös tuolla Euroopan ytimessä ollaan tunnistettu ja jossa ollaan tietenkin vahvasti osana mukana. Miten sä arvioisit tämän tyyppistä toimintaa, esimerkiksi tämä urapolkumalli, mitä me sen eteen tehdään parhaillaan ja sitten toisaalta nämä kansainväliset mahdollisuudet TKI-toiminnassamme? 

Miimu: Mun mielestä meidän urapolkumallit on itse asiassa todella hienot. Meillä on monta eri polkua ja mahdollisuutta kehittyä ja tehdä juuri sitä omaa intohimoa siellä työssään. Meillä on polku siihen ihan tieteelliseen polkuun ja siinä syventymiseen tai sitten hyvinkin käytännönläheiseen, soveltavaan asiantuntijuuteen. Se, mikä on meillä erityinen vahvuus, on, että meidän tutkimusalueet on hyvin linjassa myös eurooppalaisten painoalueiden eli tulevaisuuden, myös rahoitusten painoalueiden kanssa. Sitten tietysti tämä kansainvälisyys, tämä meidän U!REKA-verkosto. Eli että meillä on aina kumppanuuksia, mahdollisuus laajentaa vielä suurempien resurssien mahdollisuuksia, tehdä sitä yhteistyötä ja yhdessä innovointia. Mä näen tämän ehdottomasti meidän suurena rikkautena ja vahvuutena. U!REKA:ssa varsinkin, kun se kattaa koko eurooppalaisen. Meillä on siellä eteläeurooppalaisia, Keski-Eurooppaa, pohjoista ja sitten Itä- ja Länsi-Euroopan maita. Hyvin erilaisia, erilaisista yhteiskunnista ja muista, niin me saadaan myös sitä kautta monimuotoisuutta ja vahvuutta ja pohjaa tähän meidän tutkimukseen ja kehittämiseen.  

Riitta: Mehän ollaan oltu yhdessä sun kanssa myös tuolla Euroopan ytimessä, Euroopan komissiossa ja Euroopan parlamentissa tapaamassa eri tahoja tässä ihan useammankin kerran ja viety sinne myös meidän näkemyksiä ja viestejä, että miten pitäisi kehittää esimerkiksi TKI-toiminnan rahoitusmalleja. Mitä sä sanoisit näistä nykyisistä rahoitusmalleista ja minkä tyyppisiä kehitystoiveita meillä niihin on? 

Miimu: Joo, tuo oli hirveän hyvä. Tavallaan ehkä meidän rahoitusmallit edelleen vielä pohjaa siihen vanhaan, lineaariseen malliin, että ensin tehtiin perustutkimusta ja sitten tehtiin soveltavaa tutkimusta ja sen jälkeen kaupallistamista ja sitten vietiin sitä yrityksiin. Ja se on kauhean hidas polku. Me tarvitaan niitä kaikkia vaiheita, mutta ehkä enemmän erityisesti nyt, kun me halutaan niitä innovaatioita ja myös eurooppalaista kilpailukykyä globaalisti, niin me tarvitaan semmoista ekosysteemimäistä innovaatiota ja myös sitä, että me pystytään tekemään nopeita lähtöjä ja tekemään niitä yhdessä. Tähän ehkä nämä meidän nykyiset rahoitusmallit ei ole vielä ihan kaikkineen, että ne vielä nojaa hyvin paljon tähän lineaarisuuteen. Siinä varmasti on semmoinen, ja se oli tosi kiva huomata meidän Brysselin reissulla, että saatiin selkeästi kyllä vastakaikua, ja myös Euroopassa on selkeästi huomattu, että me tarvitaan ekosysteemilähtöistä innovaatioita ja sen rahoittamista huomattavasti voimakkaammin, että meidän kilpailukyky säilyy. 

Riitta: Juuri näin, ja oli tosiaan hieno päästä keskustelemaan näistä meidän havainnoista ja kuulla siis myös se, että ihan samanlaisia ajatuksia siellä myös oli. Entä henkilöstöjohtaminen? Miten ajattelisit, että innovaatiokyvykkyyttä, voiko sitä johtaa? 

Miimu: Kyllä sitä voi johtaa mun mielestä ja pitääkin johtaa. Se on äärimmäisen tärkeä, mutta tietysti se ei ole lineaarista perinteistä johtamista, vaan se on nimenomaan sitä verkostojen ja uusien mahdollisuuksien tuomista sinne ja katsomista, tavallaan, sitä kokonaisuutta ja ekosysteemiä. Tässä on hyvin tärkeää osallistaminen ja juuri se monimuotoisuus ja monitieteellisyys ja juuri se käyttäjien mukaan tuominen, yhteiskunnallisten tekijöiden, kaupunkien tuominen mukaan, hyvinvointialueet esimerkiksi yhtenä esimerkkinä. Korostuu hyvin paljon semmoinen yhdessä tekeminen. Myös sellainen, mikä meillä Metropoliassa on myös vahvuus, että meillä on toisaalta tosi kokeneita konkareita ja sitten meillä on niitä nuoria, ihan uusia tekijöitä. Myös siinä. Aika usein innovaatiotkin tapahtuu siitä, että me tullaan vähän eri näkökulmasta, ja saattaa olla jopa, että se innovaatio syntyy siinä, että me ei ihan heti ymmärretä toisiamme, ja siinä väärinkäsityksessä me oikeastaan saadaankin ihan uusi ajatus siitä. Se on mun mielestä tässä tosi upea, ja tavallaan, että miten me mahdollistetaan nämä kaikki, se positiivinen hyvä fiilis koko ajan siinä ekosysteemimäisessä innovoinnissa.  

Riitta: Tämähän vaatii todella myös meiltä johtajilta sitten heittäytymistä ja vähän ehkä mennä myös omien perinteittemme ulkopuolelle. Kohdata erilaisia tahoja, henkilöitä, ja olla avoin vuorovaikutukselle ja myös itse olla mukana näissä ekosysteemeissä niin paljon kuin mahdollistaa. Mutta se on varmaan samanaikaisesti tosi innostavaa ja opettavaista ja tuo aivan uutta ulottuvuutta myös johtamistyöhön. 

Miimu: Ehdottomasti, ja se on mun mielestä itse asiassa juuri se… Mä itse asiassa just sanoin viime viikonloppuna mun yhdelle kaverille, että mulla on ihan maailman paras työ. Tämä on todella innostavaa ja tavallaan, että tässä joka päivä tulee jotain tosi uutta, tosi kiehtovaa. Että hei vitsi, mä en ole ikinä ajatellut tuota noin. Harvassa työssä on oikeasti semmoista, että joka päivä jotain uutta ihanaa löytyy. Se on mun mielestä tässä tosi upea suola. Ja myös se, että miten ihanaa huomata, kun meidän ihmiset täällä, ne on niin innostuneita ja ne haluaa tehdä koko aika jotain uutta kehittämistä. Tämä on ihana tavallaan hyvän kierre.  

Riitta: Ihan niin kuin tämä meidän logo, Metropolian nousukierre. Hyvin kuvasit sitä. Ammattikorkeakoulut on tunnettuja siitä, että todella koko aika kehittävät ja kehittyvät ja ovat monenlaisten vaiheiden kautta muodostuneet sen näköisiksi, kun nyt ollaan, ja kovaa vauhtia ollaan menossa tietenkin eteenpäin ja ymmärretään tosi vahvasti meidän rooli suomalaisessa yhteiskunnassa ja Suomen menestymisen edistämisessä monellakin tapaa katsottuna. Nyt yksi uusi viimeaikainen aloite, mitä ammattikorkeakouluista 14 on tehnyt, niin ollaan ehdotettu ammatillista tohtoritutkintoa. Siihen pilottia Suomeen. Näitähän on tohtoritutkintoja ammattikorkeakouluille myönnetty Euroopassa aika monessa maassa jo. Ei vielä Suomessa. Tässä Metropolia on ollut aktiivisesti mukana. Miten sä itse näkisit ammatillisen tohtoritutkinnon roolin ja merkityksen, jos meille Suomeen saataisiin tämmöinen pilotti käyntiin ensin ja siitä sitten tulosten mukaan toivottavasti sitä voitaisiin myös vakiinnuttaa? 

Miimu: Mä näen sen roolin tosi suurena, ja erityisesti tässä juuri nyt se, että meillä on paljon erittäin kovaa ammattitaitoa yrityksissä ja tavallaan sen innovoinnin ja sen vahvistaminen. Tavallaan, että keskusteluja, mitä me käydään yritysten kanssa, niin he näkevät nimenomaan sen työelämää vahvistavan, uuden innovoinnin ja tietyllä tavalla tohtoriuden  fokusointi juuri niihin työelämän tarpeisiin. Siinä mielessä mä näen sen todella hedelmällisesti ja myös osana meidän suomalaisten kilpailukykyä. Eli sitä, että me saadaan niitä innovaatioita nopeasti käytäntöön ja suomalaiset yritykset menestyy. 

Riitta: Oleellistahan tässä pilotissa on siis se, että siihen tulevat opiskelijat, suurin osa varmaan tulisikin suoraan yritysten tai miksei myös muiden organisaatioiden henkilökunnasta, sellaisissa tehtävissä toimivia henkilöitä, jotka jo tekevät TKI-työtä, mutta joilla ei ole vielä tätä tohtoritutkintokoulutusta. Eli sitä kautta se suora yhteys on alusta asti siinä ohjelmassa tarkoitus ottaa mukaan. 

Miimu: Joo, ja tämä mä näen tosi rikkauksena, ja koska heillä nimenomaan se draivi tulee siitä työstä ja heidän omasta, se tulee juuri siitä heidän kehittämisestä ja viemisestä eteenpäin, niin tämä on tosi win-win-tilanne. Mä näen sen erittäin hedelmällisenä yhteistyönä. 

Riitta: Toivomme, että aloite etenee suotuisasti. Tähän ihan loppuun sitten me voitaisiin vielä miettiä sitä, mitä me ollaan opittu ja oivallettu sellaista, jota me voitaisiin tässä jakaa kuuntelijoille ja muille nykyisille tai tuleville johtajille. Mitäs sä sanoisit, Miimu? 

Miimu: Kyllä mä sanoisin tietyllä tavalla aitoudesta ja siitä aidosta kiinnostumisesta ja innostumisesta ja siitä, että me kuunnellaan ja tehdään yhdessä. Kyllä siitä nämä kaikki lähtee ja siitä, että me otetaan tosi monimuotoisesti erilaisia näkökulmia, koska innovaatio ja uuden tekeminen, sehän lähtee juuri siitä, että me tehdään asioita eri tavalla kuin aikaisemmin. Siihen kannustaminen ja yhdessä tekeminen, niin mä näen, että ne on äärimmäisen tärkeitä. 

Riitta: Mä voisin tuosta ihan samasta jatkaa. Mulla on samantyyppisiä oppeja ja oivalluksia syntynyt tässä työurani aikana, ja useimmat niistä liittyy juuri siihen, että on itse heittäytynyt mukaan, käärinyt hihat ja ryhtynyt tekemään jotakin sellaista, mitä ei ehkä ole aikaisemmin edes tehnyt. Ja kuinka palkitsevaa se sitten on ollut, nimenomaan, että on uskaltautunut lähteä tekemään jotakin toisin kuin aiemmin on tehnyt. Siitähän usein tulee kyllä hyvä olo ja kannustaa varmasti aina miettimään omaa toimintaansa ja miettimään sitä, että miten voisin itse omalla esimerkilläni ehkä kannustaa myös muita kokeilemaan. 

Miimu: Tuo oli musta tosi ihana. Nimenomaan sitä, että kokeillaan ja tehdään yhdessä. 

[rauhallista taustamusiikkia] 

Riitta: Hyvä. Kiitos, Miimu, tästä keskustelusta. Kiitän myös meidän kaikkia kuulijoita. 

Miimu: Kiitos. Kiitos myös minun puolesta. Ollut tosi ihana keskustella näistä ihan supertärkeistä ja ihanista asioista. 

Riitta: Kiitos.  

[rauhallista musiikkia]