Digitaalisten menetelmien integrointi osaksi opetusta on osa Euroopan ja Suomen koulutuksen digitalisaatiostrategiaa. Antamassaan tiedonannossa Euroopan komissio (2020) näkee teknologian tärkeänä koulutuksen laadun parantamisen välineenä. Teknologialla nähdään myös olevan myönteiset vaikutukset osallistavuuden lisäämisessä sekä talouskasvun ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisessa.
Hoitotyön koulutuksessa teknologiset ratkaisut näkyvät monin eri tavoin. Digitaalisia ratkaisuja hyödyntämällä opiskelijoille saadaan luotua monipuolisia oppimisen työkaluja esimerkiksi erilaisten sähköisen oppimisympäristön tehtävien avulla. Tämä mahdollistaa opiskelun ajasta ja paikasta riippumattomaksi. Monien oppimistehtävien ja tenttien itse itsensä tarkastava ominaisuus vapauttaa opettajan työaikaa opiskelijoiden ohjaamiseen ja tukemiseen sekä opetuksen suunnitteluun entistä paremmin. Teknologisia ratkaisuja hyödynnetään myös lähiopetuksessa muun muassa simulaatioiden ja VR-pelien keinoin, jolloin pedagogiikka monipuolistuu entisestään ja opetuksessa saadaan luotua mahdollisimman autenttisia oppimistilanteita, joissa on turvallista harjoitella tulevan ammatin vaatimia taitoja.
Tiedon siirtäjästä ohjaajaksi
Älykkäät oppimisratkaisut ja tekoäly haastavat nykypäivän opettajuuden. Opettajan rooli tiedon siirtäjänä pienenee sitä mukaa, mitä enemmän teknologiset pedagogiset ratkaisut ottavat alaa opetuksessa. Vaikka lisääntyvä teknologian käyttö edellyttää opettajalta erilaisten ohjelmistojen ja laitteiden sujuvaa hallintaa, se ei poista sitä tarvetta, että opettajan on arvioitava milloin ja miten teknologia tukee oppimista, milloin puolestaan perinteisemmät opetusmenetelmät voivat olla parempi vaihtoehto. (Näykki 2026.) Teknologisten ratkaisujen hyödyntämiseen opetuksessa on aina oltava selkeä peruste. Niiden on tuettava opetusta ja ne tulee voida integroida opetukseen luontevalla tavalla. (Turun yliopisto 2025.)
Nykyään opettajan työ ei ole enää pelkkää tiedon jakamista luokan edessä. Opettaja toimii enemmän oppimisen ohjaajana ja valmentajana, joka auttaa opiskelijoita oppimaan yhdessä muiden kanssa. Oppiminen nähdään yhä enemmän yhteistyönä, ei pelkästään yksilön omana työnä. Erilaisten oppimisteorioiden mukaan ihmiset oppivat vuorovaikutuksessa, jossa ihminen saa tukea esimerkiksi opettajalta tai muilta opiskelijoilta. Keskustelu ja yhdessä pohtiminen auttavat kehittämään ajattelua ja ymmärrystä. (Kalantzis ym. 2008; Salovaara 2004.)
Nämä teoriat eivät tyrmää teknologian käyttöä opetustyössä, mutta korostavat oppimisen sosiaalisuutta ja opettajan roolia oppimisen mahdollistajana. Vaikka erilaiset digitaaliset teknologiat mahdollistavat itsenäisen ja monipuolisen opiskelun ajasta ja paikasta riippumatta, ne eivät silti välttämättä luo sosiaalisia edellytyksiä oppimiselle eivätkä korvaa opettajaa.
Teknologia ei korvaa ammattikorkeakoulun opettajaa
Ammattikorkeakoulut toimivat työelämälähtöisesti. Ne antavat työelämään ja sen kehittämisen vaatimuksiin perustuvaa opetusta sekä tukevat aluekehitystä. (Ammattikorkeakoululaki 932/2014.) Ammattikorkeakoulujen rooli eroaa työelämälähtöisyydellään yliopistojen roolista. Opetuksessa painotetaan käytännön läheisyyttä, soveltamista ja ammatillisia valmiuksia. Näin ollen tieto ei jää teoriaksi, vaan se sovelletaan käytäntöön jo opiskeluvaiheessa.
Koronapandemia sysäsi liikkeelle opetuksen nopean siirtymisen etäopiskeluympäristöihin. Oona Rantamäen (2022, 52–53, 59) kirjallisuuskatsauksen tuloksista selviää, että digitaalisissa oppimisympäristöissä opiskelu lisää kliinisen hoitotyön tietämystä ja päättelykykyä, lääkelaskutaitoja ja suorituskykyä. Kuitenkin osa aiheista on koettu hyvin vaikeiksi tai mahdottomiksi opetella vain digitaalisessa oppimisympäristössä, esimerkiksi erilaiset käytännön toimenpiteiden vaiheet. Opettajan roolin voikin nähdä sillanrakentajana opiskelijan, tiedon ja työelämän välillä.
Voiko opettajan sitten korvata teknologisilla ratkaisuilla? Tätä on koetettu jo 1920-luvulta alkaen, mutta vielä teknologialla ei ole pystytty korvaamaan opettajuutta. Käytössä olevat korkean automaatiotason työkalut suoriutuvat niille annetuista, rajatuista tehtävistä erinomaisesti ja ovat hyödyllinen apu opetuksessa. Teknologisilla ratkaisuilla voidaan hyvin täydentää ja monipuolistaa opetusta, ja ne tarjoavat opettajalle arvioinnin työkaluja, mutta niitä ei ole suunniteltu korvaamaan opettajaa kokonaan. Opettaja kohtaa jokaisen oppijan yksilönä ja rakentaa turvallisen oppimisympäristön.
Opettaja kykenee vuorovaikutuksessaan toimimaan monin erilaisin vuorovaikutuksen keinoin, kun puolestaan teknologisia työkaluja ei ole suunniteltu inhimillisiksi viestijöiksi. Jotta tekoäly kykenisi luomaan yksilöllisiä oppimisratkaisuja kunkin oppijan tarpeisiin, tulisi sen kyetä huomioimaan oppijan sosioekonominen tausta, sen hetkinen psyykkinen, sosioemotionaalinen ja fyysinen tila sekä myös motivaatio, kiinnostus ja tunteet. Ja vaikka personoitua opetusta älykkäiden koneiden avulla onkin kokeiltu, on havaittu, että oppijan jaksaminen ja halu toimia yhteistyössä koneen kanssa on rajallinen. Teknologia ei kykene muuntautumaan samanlaiseksi kuin sosiaalinen vuorovaikutus on toisen ihmisen kanssa. (Alastalo ym. 2025, 91–96.)
Digipedagogiikka vaatii osaamisen päivittämistä
Teknologia ja digitaaliset ratkaisut ovat tulleet jäädäkseen osaksi opetustyötä. Niitä kehitetään ja päivitetään tarpeen mukaan ja uusia ohjelmia otetaan käyttöön tämän tästä. Opettajalta tämä vaatii teknologista osaamista ja jatkuvaa oppimista, erilaisiin perehdytyksiin ja täydennyskoulutuksiin osallistumista. Opettajien on myös tarvittaessa osattava opastaa digipedagogisten välineiden käyttö oppijoille. Ilman riittävää täydennyskoulutusta uusien teknologioiden käyttöönotto voi jopa lisätä opettajien kuormitusta ja heikentää oppijoiden yhdenvertaisuutta. (Näykki 2026.)
Lähteet
Alastalo, M., Faisal, K., Iisakka, E., Iwata, M., Laru, J., Lehto, I., Merikanto-Tolonen, S., Mäkelin, M., Mäkitalo, K., Terde, M., Vartiainen, H. & Vesikukka, T. 2025. Mitä tekoälyllä ja datalla tehdään? Teoksessa Mäkelin, M., Silvennoinen, E. & Mäkitalo, K. (toim.). 50 myyttiä tekoälystä ja datasta. Tampere: Vastapaino.
Euroopan komissio. 2020. Tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Koulutuksen mukauttaminen digitaaliaikaan. Haettu 4.5.2026.
Ammattikorkeakoululaki 932/2014. Finlex. Haettu 4.5.2026.
Kalantzis, M. & Cope, B. 2008. New Learning: Elements of a Science of Education. Cambridge UK/Champaign IL: Cambridge University Press/Common Ground Research Networks, 2008-2022. Works and Days website. Haettu 11.5.2026.
Näykki, P. 2026. Nopeasti kehittyvä digitaalinen teknologia lisää tarvetta opettajien digipedagogiselle osaamiselle. Uutinen 13.1.2026. Jyväskylän yliopiston verkkosivu (jyu.fi). Haettu 4.5.2026.
Rantamäki, O. 2022. Digitaaliset oppimisympäristöt sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinisen hoitotyön osaamisen kehittämisessä – integroitu kirjallisuuskatsaus. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden opettajankoulutus.
Salovaara, H. 2004. Oppimisen teoriasta tukea tieto- ja viestintätekniikan pedagogiseen käyttöön. Vygotskyn käsitys oppimisesta sosiaalisena toimintana. TieVie, Suomen virtuaaliyliopisto. Haettu 11.5.2026.
Turun yliopisto. 2025. Muuttuva teknologia ja digipedagogiikka kannustaa opettajia kehittämään ja jakamaan osaamistaan. Uutinen 11.12.2025. Turun yliopiston verkkosivu (utu.fi). Haettu 4.5.2026.
Kirjoittaja
-
Katja Puhakainen
Lehtori, Metropolia AmmattikorkeakouluKatja Puhakainen on toiminut hoitotyön lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulussa vuodesta 2025. Erityisenä mielenkiinnon kohteena ovat erilaiset ja monipuoliset oppimismenetelmät ja oppimisen kokemuksellisuus.
Tutustu tekijään
