Tämä artikkeli perustuu toisen kirjoittajan YAMK-opinnäytetyöhön, jossa kehitettiin digitaalinen oppimisympäristö Helicopter Emergency Medical Services (HEMS) -ensihoitajille. Artikkelissa kuvataan opinnäytetyön aikana tehtyjä havaintoja siitä, mitä kaikkea digitaalisen oppimisympäristön kehittämisprosessissa tulee tosiasiallisesti osata ottaa huomioon.
Opinnäytetyössä digitaalisen oppimisympäristön kehittämisen perustaksi kerättiin aikaisempaa tutkimustietoa aiheesta. Lisäksi kartoitettiin HEMS-ensihoitajien yksilöllisiä oppimistarpeita ja heidän kokemuksiaan digitaalisissa oppimisympäristöissä opiskelusta. Varsinainen tuotteen suunnittelu ja kehittäminen toteutettiin asiakasraatityöskentelynä, jonka avulla varmistettiin tuotteen osallistava ja käyttäjälähtöinen yhteiskehittäminen.
Perinteisestä opiskelusta kohti digitaalista opiskelua
Viime vuosien aikana, osin COVID-19-pandemian vauhdittaman kiihtyneen digitalisaation seurauksena, on saatu todistaa suurta murrosta osaamisen kehittämisessä – myös työelämässä. Perinteisten opetusmenetelmien rinnalle on tullut kasvava joukko digitaalisia oppimisympäristöjä. (Kuisma & Sauri 2021, 9; Harmaala 2024.) Digitaaliset oppimisympäristöt tarjoavat organisaatioille kiistattomasti houkuttelevan vaihtoehdon ajasta ja paikasta riippumattomaan, joustavaan ja omatahtisesti toteutettavaan henkilöstön osaamisen kehittämiseen ja sen varmistamiseen (Ahonen & Pekkarinen 2020, 290; Vaona ym. 2018, 5).
Digitaalisilla oppimisympäristöillä voidaan lisäksi helpottaa kurssien ja opetusmateriaalien kehittämistä ja hallinnointia, parantaa tiedon saatavuutta, monipuolistaa jo olemassa olevaa opetustarjontaa ja laatia erilaisia oppimistehtäviä ja seurata niiden suorittamista (Pramila-Savukoski ym. 2023, 2; Dziuban, Graham, Moskal, Norberg & Sicilia 2018, 3; Tanhua-Piiroinen ym. 2016, 9). Yksittäisille käyttäjille digitaaliset oppimisympäristöt ja niiden välityksellä tarjottavat opetusmateriaalit voivat tutkimusten mukaan lisätä kiinnostusta opittavia asioita kohtaan, parantaa opiskelumotivaatiota ja sitoutumista osaamisen kehittämistä kohtaan, nostaa osaamisen tasoa, kehittää monimutkaisten tietojen ymmärtämistä ja auttaa heitä yhdistämään uutta tietoa paremmin jo aiemmin hankittuun tietoon (Boghian, Cojocariu & Popescu 2023, 295–296; Männistö ym. 2020, 288; Vaona ym. 2018, 5; Koka ym. 2020, 7).
Toisaalta itsenäisesti suoritettavat kurssit ja oppimistehtävät vaativat käyttäjiltä riittäviä digitaitoja ja perinteisiin opetusmenetelmiin verrattuna enemmän valmiuksia itsenäiseen työskentelyyn ja omatoimiseen opiskeluun. Käyttäjien onkin oltava valmiita ottamaan eri tavalla vastuuta omasta oppimisestaan, asettamaan oppimiselleen selkeitä aikatauluja ja pitämään itsensä motivoituneena digitaalisesti toteutettavaa itsenäistä osaamisen kehittämistä kohtaan. (Harmaala 2024; Alsomali ym. 2023, 2.) Ilman näitä kriittisiä taitoja digiloikalla tavoiteltujen hyötyjen saavuttamisesta voi tulla haastavaa tai jopa mahdotonta (Babacan & Yuvarlakbas 2022, 58).
Seuraavissa kappaleissa esittelemme digitaalisen oppimisympäristön kehittämisen keskeiset vaiheet ja niissä huomioitavat asiat.
Askel 1: Mitä ennen kehittämistyön aloittamista tulee ottaa huomioon?
Keskustelu digitaalisista oppimisympäristöistä tahtoo typistyä usein yksinomaan oppimisalustoihin, niiden erilaisiin teknisiin ominaisuuksiin ja koulutusten saavutettavuuden sekä joustavuuden parantumiseen. Useat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että digitaalisten opetusratkaisujen todellinen vaikuttavuus perustuu ennen kaikkea oppimisalustan ja opetuksen pedagogiseen suunnitteluun ja aitoon yhteiskehittämiseen. (Mäkelä ym. 2022, 251; Ntessalen, Krasniqi & Murchie 2024, 5; Omori ym. 2025, 10.)
On tärkeää hahmottaa, että pedagogisen suunnittelun tulee ohjata teknologian käyttöä eikä päinvastoin!
Askel 2: Sanoista teoiksi – mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä?
Digitaalisen oppimisympäristön kehittämistyön aikana on keskeistä kytkeä uusi opetusmenetelmä tiiviisti sen tulevien käyttäjien työnkuvaan ja heidän aitoihin oppimistarpeisiinsa (Kiviranta ym. 2024, 2003; Omori ym. 2025, 10) sekä organisaation osaamisen kehittämisen laajempaan strategiaan ja tavoitteisiin (Alsomali ym. 2023, 7). Kehittämistyössä tulee keskittyä ennen kaikkea sellaisiin valintoihin ja ratkaisuihin, jotka parantavat tulevien käyttäjien suhtautumista digitaaliseen oppimiseen ja vahvistavat opetuksen oppijakeskeisiä ominaisuuksia. (Vaona ym. 2018, 5; Boghian ym. 2023, 295–296; Haraldseid-Driftland ym. 2024, 10–11.)
Digitaalisen oppimisympäristön on tarjottava tulevien käyttäjien oppimistarpeisiin perustuvat puitteet aktiiviselle ja reflektiiviselle oppimiselle. Keskeistä on tukea käyttäjien kykyä ottaa vastuuta omasta oppimisestaan ja osallistua aktiivisesti oman osaamisensa kehittämiseen. (Harmaala 2024; Männistö ym. 2020, 289.)
Vaikka pedagogisen suunnittelun tuleekin olla digitaalisen oppimisympäristön kehittämisen keskiössä, laadukkaasti kehitetty digitaalinen oppimisympäristö kestää kriittisen tarkastelun myös akateemisesta, didaktisesta ja teknisestä näkökulmasta. Vasta tällä kattavalla ja jatkuvalla nelikantaisella laadun arvioinnilla voidaan taata, että kehitettävä digitaalinen oppimisympäristö voi valmistuessaan olla toivotunlainen lisä organisaation jo olemassa olevien koulutuksien rinnalle. (Leshchenko, Lavrysh & Kononets 2021, 155–157.)
Ideaalitilanteessa digitaalinen oppimisympäristö toimii organisaatiolle tehokkaana ja monipuolisena opetuksen digityökaluna, joka tukee yksilöiden osaamisen kehittymistä ja tarjoaa heille turvallisen ja reflektiivisen tilan ammatilliselle kasvulle ja uuden oppimiselle (Gharib ym. 2024, 1, 6).
Onnistuneen kehittämisen keskeiset edellytykset voidaan tiivistää seuraavasti:
- Käyttäjälähtöisyyden huomioiminen: Oppimisympäristöä tulee kehittää alusta alkaen yhdessä sen loppukäyttäjien kanssa (Haraldseid-Driftland ym. 2024, 12). Heidän yksilöllisten tarpeiden, kokemusten ja oppimistyylien kartoittaminen ja huomioiminen kehittämistyössä määrittää pitkälti, millä asenteella uusi oppimisympäristö lopulta otetaan käyttöön. Motivoiko oppimisalusta henkilöstöä käyttämään järjestelmää ja kehittämään osaamistaan – vai hylätäänkö se hiljaisesti pakollisena pahana ja ei-toivottuna lisänä jo valmiiksi kiireisessä työelämän arjessa? (Babacan & Yuvarlakbas 2022, 56; Petrescu ym. 2023, 1317.)
- Teorian ja käytännön yhdistäminen: Oppimisympäristöön lisättävien opetussisältöjen on vastattava tarkasti henkilöstön oppimistarpeisiin ja aitoihin käytännön työelämän haasteisiin (Kiviranta ym. 2024, 2003). Opetusmateriaalien tulee mukautua erilaisiin oppimistyyleihin ja haastaa oppijoita oikealla tavalla analyyttiseen ja reflektoivaan ajatteluun. (Haraldseid-Driftland ym. 2024, 9; Gharib ym. 2024, 1). Näin osaamisen kehittämisestä tulee tavoitteellista, motivoivaa ja merkityksellistä, jolloin myös oppimistulokset ja sitoutuminen osaamisen kehittämiseen paranevat (Boghian ym. 2023, 295–296; Männistö ym. 2020, 288; Vaona ym. 2018, 5). Opetusmateriaaleja laadittaessa tuleekin pitää mielessä, että liian helpot sisällöt eivät tosiasiallisesti opeta mitään – ja vastaavasti liian vaikeat tai raskaslukuiset sisällöt voivat estää osaamisen kehittämisen kokonaan (Opetushallitus 2024).
- Rakenteen suunnittelun merkitys oppimisen onnistumiseen: Oppimisalustan käyttämisen tulisi olla mahdollisimman intuitiivista ja vaivatonta, jonka takia alustan sisäiseen navigointiin, rakenteeseen ja visuaaliseen ilmeeseen tulee panostaa riittävästi. Rakenteen perusteellisella suunnittelulla voidaan taata, että käyttäjien on helppo löytää oppimisympäristöstä haluamansa opetussisällöt, minkä on osoitettu ylläpitävän oppimismotivaatiota ja tehostavan oppimista. (Petrescu ym. 2023, 1319; Koka ym. 2020, 8.) Oppimiskokonaisuudet on lisäksi suositeltavaa jakaa loogisesti eteneviin ja helposti hallittaviin pienempiin kokonaisuuksiin oppimisen edistämiseksi, asioiden hahmottamisen helpottamiseksi ja järjestelmän käytettävyyden parantamiseksi. (Kiviranta ym. 2024, 2000; Ahonen & Pekkarinen 2020, 296). Oppimiskokonaisuuksien tulee lisäksi sisältää selkeät ja helposti ymmärrettävät ohjeet käyttäjille, jotta heidän on koko ajan helppo tietää, miten oppimisympäristössä tulee toimia (Laurila 2019, 27).
- Oppimisalustan integrointi osaksi isompaa osaamisen hallinnan kokonaisuutta: Digitaalisen oppimisympäristön tulee olla suunnitelmallinen osa organisaation osaamisen johtamista, koulutusstrategiaa ja arjen toimintaa. Vasta tällöin digitaalisella oppimisympäristöllä voidaan tuottaa toivottua lisäarvoa osaamisen kehittämiseen eikä se jää muista rakenteista irralliseksi ratkaisuksi. (Ohrankämmen 2019, 16.) Uusien digitaalisten opetusmenetelmien käyttöönottamisen ei tulisi koskaan olla arvo itsessään eikä niiden tule syrjäyttää vanhoja opetusmenetelmiä kokonaan. Uutta teknologiaa tulee osata hyödyntää oikealla tavalla ja vain niissä tilanteissa, joissa siitä oletetaan olevan selkeästi opetuksellista hyötyä. (Kiviranta ym. 2024, 2003–2004.)
Askel 3: Pysähtymisen ja pohdinnan paikka
Vaikka uuden digitaalisen oppimisympäristön kehittämistyön aikana tehtäisiin kaikki asiat täysin suositusten mukaisesti, se ei silti automaattisesti takaa, että kaikki käyttäjät olisivat tyytyväisiä kehitettyyn oppimisympäristöön, sen sisältöön, sinne ladattujen materiaalien määrään tai niiden laatuun (Ntessalen ym. 2024, 5).
Ennen uuden digitaalisen oppimisympäristön hankinta- tai kehittämispäätöstä onkin hyvä pysähtyä aidosti pohtimaan, onko oma organisaatio todella valmis digitaalisen oppimisympäristön asettamiin vaatimuksiin ja pitkäjänteiseen digiloikkaan sitoutumiseen. Tarvitseeko henkilöstö aidosti ja tosiasiallisesti uutta digitaalista oppimisympäristöä jo olemassa olevien koulutusresurssien rinnalle? Vai onko kyseessä tunnepohjainen hankinta, jota ohjaavat ennen kaikkea artikkelin alussa mainitut digitaalisten oppimisalustojen tarjoamat suuret lupaukset kustannustehokkaasta ja helposti skaalautuvasta joustavasta osaamisen kehittämisestä? Onko kokonaisharkintaa todella tehty kaikista näkökulmista ja ollaanko järjestelmän kehittämiseen ja käyttämiseen todellakin valmiita sitoutumaan?
Jos organisaatio arvioi, että se edelleen kaipaa digitaalista oppimisympäristöä täydentämään ja monipuolistamaan henkilöstön osaamisen hallinnan prosesseja, on seuraavaksi syytä selvittää, onko omassa organisaatiossa olemassa tarvittava osaaminen ja resurssit uuden järjestelmän käyttöönottamiseen, laadukkaiden ja aidosti oppimaan aktivoivien pedagogisten opetusmateriaalien laatimiseen sekä järjestelmän aktiiviseen ylläpitämiseen – tänään, huomenna, kuukauden päästä, vuosien päästä?
Uuden digitaalisen oppimisympäristön hankinta – etenkin valmiina “avaimet käteen” -hankintana – on koko prosessin helpoin vaihe, joka voi sokaista silmät kaikilta niiltä vaatimuksilta, joita pitkän ajan vaikuttavuuden saavuttaminen tosiasiallisesti edellyttää. Todellisen vaikuttavuuden ja opetuksellisen lisäarvon varmistaminen työn ohessa tapahtuvaan osaamisen kehittämiseen ovat vaiheita, jotka vaativat paljon aikaa ja resursseja, pitkäjänteistä työtä ja sitoutumista uuteen järjestelmään organisaation jokaiselta taholta – sekä työnantajan että työntekijöiden puolelta (Kinnunen 2010, 33).
Hyvä renki, mutta huono isäntä – teknologian rooli osaamisen kehittämisessä
Vaikka organisaatioiden tuleekin nykyään osata panostaa yksilöllisten oppimista edistävien rakenteiden kehittämiseen ja eri oppimismuotojen tehokkaaseen toteuttamiseen oman kilpailukykynsä ja työn laadukkuuden varmistamiseksi, on välillä hyvä pysähtyä ja muistuttaa itseään siitä tosiasiasta, että uusien digitaalisten opetusmenetelmien käyttöönottamisen ei tule koskaan olla arvo itsessään (Kinnunen 2010, 33). Teknologia on parhaimmillaan hyvä renki, mutta aina huono isäntä. Sitä tulee osata hyödyntää oikealla tavalla ja vain niissä tilanteissa, joissa siitä oletetaan olevan todellista hyötyä. (Kiviranta ym. 2024, 2003–2004.)
Aidosti työelämän tarpeisiin vastaavan digitaalisen oppimisympäristön kehittämisessä on lopulta kyse paljon muustakin kuin helposta valmiin ”avaimet käteen” -paketin hankinnasta ja uuden oppimismenetelmän yksinkertaisesta ja mutkattomasta käyttöönotosta. Todellisuudessa kyse on monivaiheisesta ja vaativasta prosessista, joka on on todella vaativa tehtävä, jopa ohjelmistoja ylläpitäville kehittämistiimeille. (Haraldseid-Driftland ym. 2024, 11).
Kehittämistyössä onnistuminen edellyttää kattavaa aiheeseen perehtymistä, tavoitteellista suunnitelmallisuutta, pedagogista ymmärrystä ja käyttäjälähtöisyyden huomioimista (Alsomali ym. 2023, 7; Koka ym. 2020, 7). Lisäksi se edellyttää eri opetusmenetelmien kattavaa tuntemista, kohderyhmän oppimistavoitteiden määrittelemistä ja oppimismotivaatiota lisäävien ratkaisujen ymmärrystä. (Omori ym. 2025, 10; Kiviranta, Kankuri-Tammilehto, Tulonen-Tapio & Lund 2024, 2001–2004; Mäkelä, Noppari, Hakala & Koivunen 2022, 251–252; Laurila 2019, 24–27).
Digitaalinen oppimisympäristö ei voi koskaan korvata kliinistä käytännön harjoittelua, vaan sen tehtävä on toimia sitä täydentävänä ja siihen valmistavana oppimisen muotona. Digitaalisen oppimisympäristön vaikuttavuus ei myöskään rakennu pelkän teknisesti toimivan alustan varaan, vaan sen lisäksi organisaatiolta edellytetään systemaattista ja käyttäjälähtöistä sisällöntuotantoa ja käyttäjäkokemuksien aktiivista hyödyntämistä. Digitaaliset oppimisympäristöt tulisikin nähdä ennen kaikkea perinteistä opetusta täydentävänä mahdollisuutena, ei sen korvaajana. Parhaat tulokset syntyvät silloin, kun digitaalisuus palvelee pedagogiikkaa eikä päinvastoin. Tässä asioiden yhteensovittamisessa piileekin digitaalisen oppimisympäristön kehittämisen todellinen haastavuus – ja samalla myös sen suurin potentiaali.
Lähteet
Ahonen, O. & Pekkarinen V. 2020. MOOCs as open online learning tools for developing competences related to digital health and social care services for multidisciplinary students. Finnish Journal of eHealth and eWelfare 12(4), 290–298.
Alsomali S., Mandourah Z., Almashari Y., Alayed S., Alqozi Y. & Alharthi A. 2023. Factors Influencing Satisfaction With Online Learning During COVID-19 Crisis by Undergraduate Medical Students From King Saud bin Abdulaziz University for Health Sciences (KSAUHS), Riyadh. Cureus Journal of Medical Science 15(7), 2–7.
Babacan, S. & Yuvarlakbas, S. D. 2022. Digitalization in education during the COVID-19 pandemic: emergency distance anatomy education. Journal of Clinical Anatomy. Surgical and Radiologic Anatomy 44, 56–58.
Boghian, I., Cojocariu, V. & Popescu, C. 2022. E-learning in higher education: Pros and cons. European Proceedings of Educational Sciences. Education Facing Contemporary World Issues – EDU WORLD 2022: 5, 295–298.
Dziuban, C., Graham, C. R., Moskal, P. D., Norberg, A. & Sicilia, N. 2018. Blended learning: the new normal and emerging technologies. International Journal of Educational Technology in Higher Education 15(3), 1–3.
Gharib, R., Farhat, H., Gangaram, P. & Alinier, G. 2024. Evaluation of the online continuing education experience during the COVID-19 pandemic in a Middle Eastern ambulance service: A crosssectional study. Journal of Emergency Medicine, Trauma and Acute Care 34(7), 1–7.
Haraldseid-Driftland, C., Bø Lyng, H., Guise, V., Valen Wæhle, H., Schibevaag, L., Dombestein, H., Ree, E., Fagerdal, B., Billett, S. & Wiig, S. 2024. Designing a learning tool for translating resilience in healthcare into practice: A qualitative mixed methods study. Applied Ergonomics, Human Factors in Technology and Society: 119, 1–12.
Harmaala, M. 2024. Pedagogiikka. Verkko-opetus haastaa kriittisten työelämätaitojen karttumisen. Blogi-kirjoitus. Haaga-Helia. eSIGNALS PRO. Haettu 5.2.2025.
Kinnunen, M. 2010. Virheistä oppimisen esteet ja mahdollistajat organisaatiossa. Väitöskirja. Acta Wasaensia, 230. Vaasa: Vaasan yliopisto.
Kiviranta P., Kankuri-Tammilehto M., Tulonen-Tapio J. & Lund T. 2024. Uudet menetelmät lääketietieteen koulutuksessa: esimerkkeinä mikro-oppiminen, pelillistäminen ja laajennettu todellisuus. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 140(23). Haettu 15.4.2025.
Koka, A., Suppan, L., Cottet, P., Carrera, E., Stuby, L. & Suppan, M. 2020. Teaching NIHSS to Paramedics, E-learning vs Video: A Randomized Controlled Trial. Journal of Medical Internet Research 22(6), 3–14.
Kuisma, J. & Sauri, P. 2021. Etätyö ja monipaikkaisuus Suomessa (pdf). Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisu 121. Helsinki: PoleKuntatieto. Haettu 11.8.2025.
Laurila, K. 2019. Käänteinen oppiminen ensihoidon opintojaksolla pelastajaopiskelijoiden kokemana. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta. Hoitotieteen laitos.
Leshchenko, M., Lavrysh, Y. & Kononets, N. 2021. Framework for assessment the quality of digital learning resources for personalized learning intensification. The New Educational Review 64(2), 148–159.
Mäkelä K., Kylmä J., Noppari E., Hakala T. & Koivunen M. 2022. The effectiveness of a web-based education program for nurses’ self-assessed skills concerning the care of alcoholintoxicated patients in an emergency department. Finnish Journal of eHealth and eWelfare 14(2), 245–252.
Kirjoittajat
-
Cristian Thornberg
Hoitotason ensihoitaja, Länsi-Uudenmaan pelastuslaitosCristian työskentelee hoitotason ensihoitajana Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella.
Tutustu tekijään -
Iira Lankinen
Lehtori, Metropolia AmmattikorkeakouluIira työskentelee lehtorina Terveyden osaamisalueella muun muassa opinnäytetöiden ohjauksen parissa.
Tutustu tekijään
