Kysymys on oleellinen, sillä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI-toiminnan) tuloksia tehdään näkyväksi erilaisissa julkaisuissa, kuten artikkeleissa, podcasteissa, videoissa ja e-kirjoissa. Julkaisujen ja taiteellisen toiminnan avulla opetus- ja kulttuuriministeriö mittaa korkeakoulujen yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Ne raportoidaan vuosittain opetus- ja kulttuuriministeriölle, ja ammattikorkeakoulut saavat sen perusteella perusrahoitusta (Julkaisutiedonkeruun ohje julkaisun tekijälle 2026; Opetus- ja kulttuuriministeriön asetus ammattikorkeakoulujen perusrahoituksen laskentakriteereistä 2024/171, § 2).
Julkaisuihin ja taiteelliseen toimintaan tulee syntyä tekijänoikeus
Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedonkeruuseen raportoitavien julkaisujen sekä taiteellisen toiminnan tekijät ovat ammattikorkeakoulujen henkilöstöä – tutkijoita, opettajia, asiantuntijoita – ja sisällöt perustuvat heidän tekemäänsä tutkimus-, kehitys-, asiantuntija- tai taiteelliseen työhön (Julkaisutiedonkeruun ohje julkaisun tekijälle 2026). Käytännössä henkilöstön jäsenelle tulee siis syntyä tekijänoikeus julkaistavaan tuotokseen, jotta se voidaan ilmoittaa opetus- ja kulttuuriministeriön tiedonkeruuseen. Tuotoksen tulee ylittää teoskynnys, ja sen tulee olla julkinen. Teoskynnys ylittyy, jos teos on tekijänsä henkisen luomistyön itsenäinen ja omaperäinen tulos (Tekijänoikeuden syntyminen n.d.). Ammattikorkeakoulujen julkaisutoiminnalle ymmärrys tekijänoikeuksista ja niiden tulkinnasta on siis ensiarvoisen tärkeää.
Euroopassa tekoälylle ei olla lähdetty luomaan täysin omaa juridista sääntelyä, vaan siihen sovelletaan pitkälti olemassa olevaa lainsäädäntöä (Muftić 2026), jota on täydennetty esimerkiksi EU:n tekoälysäädöksellä. Näin ollen generatiivista tekoälyä, sovelluksia ja niillä tehtyjä tuotoksia on syytä arvioida voimassa olevan tekijänoikeuslainsäädännön valossa. Kun erilaisia tekoälysovelluksia otetaan ammattikorkeakouluissa käyttöön tukemaan sisältöjen tuottamista, on oleellista tarkastella tuotosten tekijyyttä ja tekijänoikeutta kokonaisvaltaisesti ja huomioida tarkastelussa niin tekstit, kuvat, videot ja musiikki kuin muukin luova sisältö.
Vuonna 2024 käsittelin generatiivista tekoälyä ja tekijänoikeuksia ammattikorkeakoulussa työskentelevien kirjoittajien näkökulmasta yhdessä Laurea-ammattikorkeakoulun kollegan kanssa (Merimaa & Wallin 2024). Silloin ei vielä ollut tekoälyyn ja tekijänoikeuksiin liittyviä tuomioistuinten ratkaisuja tai ennakkotapauksia. Vielä noin vuosi sitten Kopiosto ry:n toimitusjohtaja, varatuomari Valtteri Niiranen totesi, että useassa juridiikan alan kansainvälisessä artikkelissa on pohdittu, voisiko tekoälylle sanallisen syötteen antanut henkilö saada lopputulokseen tekijänoikeuden, koska syötteen antanut ihminen on tehnyt luovia ja omaperäisiä valintoja (Oksanen 2025). Nyt kysymykseen on ajankohtaista palata, sillä tämän vuoden helmikuussa Münchenin käräjäoikeus eli AG München on ensimmäisenä Euroopassa antanut sitä käsittelevän tuomion (AG München, Endurteil v. 13.02.2026 – 142 C 9786/25; Hietanen 2026).
Suomessa Münchenin käräjäoikeuden tapausta ovat käsitelleet tekijänoikeuksiin erikoistunut asianajaja Herkko Hietanen (2026) sekä tekoälyasiantuntija Esa Riutta (2026). Myös Iltasanomat on julkaissut uutisen tapauksesta (Linnake 2026). Itse tarkastelen kysymystä tässä artikkelissa ammattikorkeakoulujen julkaisutoiminnan näkökulmasta.
Milloin tekoälysisältöön syntyy tekijänoikeus?
Tekoälyn käyttö ei automaattisesti estä tekijyyden tai tekijänoikeuden syntymistä. Ratkaisevaa on se, onko ihminen hallinnut lopputuloksen luovia elementtejä, ei se, onko hän käynnistänyt prosessin (Muftić 2026). Käytännössä ero on siinä, tuottaako ihminen sisällön hyödyntäen tekoälyä apuvälineenään vai antaako ihminen tekoälylle ohjeen tuottaa sisältö alusta alkaen, jolloin luova ilmaisu on peräisin tekoälyltä (Hietanen 2026).
Tekijänoikeus syntyy todennäköisimmin, kun ensimmäisen version tuotoksesta on tehnyt ihminen ja sitä muokataan tekoälyn avulla. Tällainen työtapa kuuluu esimerkiksi yliopettaja Aino Vuorijärven (2025) kuvamaan kybersosiaaliseen prosessiin, jossa ensimmäisen version – tässä tapauksessa tekstistä – tekee aina ihminen ja tekoälyä sekä kollegiaalista tukea hyödynnetään sen parantamisessa. Vastaavaa tekoälyn käyttöä suosittelimme laurealaisen kollegan kanssa myös aiemmin julkaistussa artikkelissamme (Merimaa & Wallin 2024).
Myös tieteelliset kustantajat edellyttävät, että tutkija on julkaistavaksi tarjottavien artikkeleiden tekijä. Tieteellisten julkaisujen kustantajista Elsevieren ja Naturen tekoälyohjeissa todetaan, että tekoälyavusteista tekstinmuokkausta ei tarvitse ilmoittaa, kun sen tarkoituksena on parantaa luettavuutta ja tyyliä sekä varmistaa, että tekstit ovat kielellisesti virheettömiä (Elsevier 2025a; 2025b; Nature Portfolio n.d.). Wiley (n.d.a; n.d.b) puolestaan ohjeistaa ilmoittamaan vastaavan käytön tekijän kiitoksissa (englanniksi Acknowledgements). Nämä käytännöt vahvistavat käsitystä siitä, että tekoälyavusteisesti muokattuun sisältöön syntyy ja sillä säilyy tekijänoikeussuoja. Lopullisista ratkaisuista ja luovasta panoksesta vastaa ihminen.
Münchenin käräjäoikeus käsitteli kuitenkin tilannetta, jossa tekoäly loi sisällön ja ihmisen panos rajoittui tekoälyn ohjaamiseen kehotteiden, eli promptien, avulla. Myös sellaiseen sisältöön voi syntyä tekijänoikeus, jos ihmisen antama syöte muokkaa lopputulosta riittävän objektiivisesti ja selvästi tunnistettavalla tavalla. Tekijänoikeussuoja on mahdollinen, jos kehottamisen luovat elementit hallitsevat lopputulosta niin vahvasti, että kokonaisuutta voidaan pitää tekijän omana alkuperäisenä luomuksena.
Münchenin tapauksessa kohteena oli kolme erilaista generatiivisella tekoälyllä tuotettua logoa. Yksi niistä oli tuotettu lyhyellä yleisellä kehotteella, toinen huomattavasti pidemmällä mutta edelleen suhteellisen yleisellä kehotteella. Kumpaankaan näistä tuotoksista promptaajalle ei syntynyt tekijänoikeutta, sillä oikeuden mukaan visuaaliset ratkaisut teki tekoäly. Kolmas logo syntyi iteratiivisessa prosessissa, eli promptaaja täsmensi ja paransi lopputulosta useamman muokkauskierroksen aikana. Oikeuden mukaan kyse oli kuitenkin lähinnä teknisestä ohjaamisesta ja korjausten tekemisestä, ei persoonallisesta luovasta ilmaisusta, jonka myötä tekijäoikeus syntyisi. Siksi tähän viimeiseenkään logoon ei syntynyt tekijänoikeussuojaa. (Riutta 2026.)
Tekoälyn luoma teksti, kuva, ääni tai muu luova tuotos voi myös olla lähtökohta, jota ihminen muokkaa tai hyödyntää yhtenä osana omaa tuotostaan. Tämän tyyppisessäkään työskentelyssä tekniset parannukset ja virheiden korjaamiset eivät todennäköisesti riitä siihen, että tuotokseen syntyisi tekijänoikeussuoja. Jos ihmisen panos kuitenkin on merkittävä, eli voidaan todeta, että lopullinen tuotos on tekijänsä henkisen luomistyön itsenäinen ja omaperäinen tulos, voi siihen syntyä tekijänoikeussuoja. (Riutta 2026.)
Münchenin käräjäoikeuden ratkaisu ei vastaa siihen, miten tuomioistuimet voivat todeta ihmisen luovan panoksen olleen riittävä. Erilaisella lähtökohdalla tuomioistuimen lopputulos voisi olla toisenlainen (Muftić 2026). Vaikka saksalaisen tuomioistuimen ratkaisu ei sido meitä Suomessa, se kuitenkin heijastaa EU:n yhteistä teoskäsitettä. Suomen tekijänoikeuslain 1 §:n teoskynnys perustuu samaan EU-oikeuden omaperäisyysvaatimukseen kuin Saksan vastaava. Ratkaisun periaatteet ovat siis suuntaa antavia myös suomalaisessa kontekstissa. (Hietanen 2026.) Ratkaisu peilaa myös sitä, miten tekoälytuotosten tekijyyttä ja tekijänoikeussuojaa useimmiten tulkitaan kansainvälisesti (Chiomenti n.d.; Blaszczyk 2025), vaikka poikkeuksiakin löytyy (ks. Wang & Zhang 2024).
Tekoälysovelluksilla on sama toimintalogiikka riippumatta siitä, minkä tyyppistä luovaa sisältöä niillä tuotetaan. Tekijänoikeuteen liittyvä lainsäädäntö ei myöskään tee eroa eri sisältömuotojen välillä. Tämän takia tekijänoikeuskysymykset ratkotaan mitä todennäköisimmin noudattaen samoja yleisiä periaatteita kaikissa sisältömuodoissa (Ylikallio 2025, 4). Tekijänoikeuskysymystä on tuomioistuimissa tähän mennessä testattu lähinnä kuviin liittyen, mutta ratkaisujen periaatteita voitanee siis soveltaa myös tekstiin, videoon, ääneen, musiikkiin tai muihin luoviin sisältömuotoihin.
Promptatut sisällöt osana artikkelia, podcastia tai videojulkaisua
Ammattikorkeakouluhenkilöstön tekemät yksittäiset julkaisut ovat yleensä kokonaisuuksia, jotka koostuvat useammasta erityyppisestä luovasta sisällöstä. Rajaan tarkasteluni tässä osiossa niihin julkaisutyyppiehin, joita julkaisemme Metropolian verkkomedia Metrospektiivissä, eli artikkeleihin, podcasteihin ja videojulkaisuihin. Metropolia julkaisee myös kirjoja, ja lisäksi Metropolian työntekijät julkaisevat myös muissa kuin Metropolian omissa kanavissa. Nämä sekä taiteellisen toiminnan jätän tässä osiossa käsittelyn ulkopuolelle.
Metrospektiivissä verkkoartikkelit koostuvat vähintään tekstistä ja kuvituskuvasta. Lisäksi ne voivat sisältää kuvia ja kuviota, taulukoita sekä video- ja ääniupotuksia, jotka tukevat sisällön ymmärtämistä. Artikkeleissa pääpaino on tekstissä ja sen tuottamassa uudessa tiedossa, eli tekijänoikeuden tulee syntyä vähintään siihen. Artikkeleissa on helppo ilmaista, jos kirjoittajalla ei ole tekijänoikeutta artikkelinsa tiettyyn sisältöön, ja siihen ovat vakiintuneet käytännöt olemassa. Sitä tehdään leipätekstissä kuvaillen, merkitsemällä suorat tekstilainaukset ja niiden lähteet selkeästi sekä lisäämällä tekijätiedot kuviin sekä ääni- ja videoupotuksiin. Vastaavasti artikkelissa voi ilmaista myös sen, että jokin osa siitä on tuotettu tekoälyn avulla eikä kyseiseen osaan ole syntynyt tekijänoikeutta.
Ensisijaisesti asiantuntijoiden puheesta koostuvissa podcasteissa tekoälyä voi hyödyntää monella tavalla. Jos podcast halutaan ilmoittaa julkaisutiedonkeruuseen, tulee henkilöstön jäsenen jakaa siinä omaan alaansa liittyvää uutta tietoa ja hänelle tulee syntyä tekijänoikeus podcastin lopulliseen muotoon. Podcastin tekijät ovat muun muassa käsikirjoittajia, siinä esiintyviä keskustelijoita ja editoijia. He kaikki vaikuttavat lopputulokseen ja antavat tuotantoprosessin aikana oman luovan panoksensa. Heistä käsikirjoittajien ja keskustelijoiden tulkitaan jakavan uutta tietoa yleisölle.
Metrospektiivin podcasteissa asiantuntijamme, opettajamme ja tutkijamme, opiskelijamme sekä yhteistyökumppanimme tai muut vieraamme ovat äänessä ja tuovat esille oman osaamisensa ja tuottamansa uuden tiedon keskustelussa. Näiden podcastien käsikirjoituksissa määritellään jakson rakenne, teemat ja apukysymykset sekä mahdolliset lähteet, joihin keskustelussa on tarkoitus viitata. Näin toimituksessa voidaan arvioida suunniteltua sisältöä julkaisukanavan ohjeiden ja julkaisutiedonkeruun kriteereiden valossa, keskustelijat voivat valmistautua ennakkoon ja keskustelunvetäjän on helppo toimia äänitystilanteessa. Käsikirjoituksia ei useimmiten ole laadittu sanasta sanaan. Näin ollen sekä käsikirjoittajat että keskusteluun osallistuvat vaikuttavat podcastin lopulliseen muotoon ja ovat siten podcastjakson tekijöitä julkaisutiedonkeruun tarkoittamassa merkityksessä.
On myös tekoälysovelluksia, jotka tuottavat valmiita podcastkeskusteluja käsikirjoituksen tai ihmisen valitseman lähdeaineiston perusteella. On epäselvää voisiko tällaisen podcastin ilmoittaa julkaisutiedonkeruuseen. Vaikka henkilöstön jäsen olisi laatinut käsikirjoituksen sanasta sanaan ja sen avulla ohjaisi lopputulosta vahvasti, vaikuttaisi audion lopulliseen muotoon myös tekoälysovellus. Emme voi olla varmoja siitä, syntyisikö käsikirjoittaja-promptaajalle tekijänoikeutta lopputuloksena syntyneeseen podcastiin. Podcastin käsikirjoittamisessa voi toki hyödyntää tekoälyä apuvälineenä, kuten muissakin sisältömuodoissa. Metrospektiivissä emme tähän mennessä ole julkaisseet podcasteja, joissa ääni on tuotettu puhtaasti tekoälyllä, sillä parhaimmillaan podcastien avulla luodaan suhdetta puhujien ja kuulijoiden välille. Ne eivät ole radiouutisiin rinnastettavissa olevaa puhdasta informaation välittämistä.
Videoihin voi soveltaa samoja periaatteita kuin podcasteihin. Vähintään käsikirjoituksen tulee olla ihmisen tekemä, ja videon lopulliseen muotoon tulee syntyä tekijyys ja tekijänoikeussuoja.
Parhaiten tekoälytyökaluja voinee hyödyntää podcastien ja videoiden jälkituotannossa, eli esimerkiksi editoinnissa, tunnusmusiikkien tekemisessä, ääniefektien tuottamisessa ja lisäämisessä, kuvituskuvissa ja -videokuvassa. Kunhan sisällölliset päätökset ovat ihmisen tekemiä, ei tällainen työskentely estä sisällyttämästä podcasteja tai videoita julkaisutiedonkeruuseen.
Erilaisten tekoälysovellusten avulla voi lisätä myös sisältöjen saavutettavuutta: niitä voi hyödyntää digipalvelulain vaatimien tekstivastineiden, tekstitysten tai kuvailutulkkausten tekemisessä tai eri kieliversioiden tuottamisessa alkuperäisen podcastin tai videon pohjalta. Jos podcastista tai videosta tuotetaan uusi kieliversio kokonaan tekoälyn avulla, on hyvä huomioida, ettei se todennäköisesti saa tekijänoikeussuojaa. Julkaisutiedonkeruun näkökulmasta tällä ei ole väliä, sillä kieliversioita ei lähtökohtaisestikaan sisällytetä; ne eivät tuota uutta tietoa suhteessa alkuperäiseen julkaisuun.
Kun tekoälyn tuotoksia hyödynnetään osana julkaisua, syntyy tekijälle tekijänoikeus hänen itsensä tekemiin osiin, mutta ei siinä hyödynnettyihin tekoälyllä promptattuihin osiin. Myös kokonaisuuteen, jossa osa on tuotettu tekoälyn avulla, voi syntyä tekijänoikeus, jos se voidaan kokonaisuutena tulkita tekijänsä henkisen luomistyön itsenäiseksi ja omaperäiseksi tulokseksi. Yksiselitteistä tämä ei siis ole.
Käyttöehtojen huomioiminen välineen valinnassa
Monet tekoälypalvelut määrittelevät käyttöehdoissaan, kenelle tuotoksen oikeudet kuuluvat ja millä ehdoilla niitä saa käyttää – tekijänoikeuslainsäädännöstä riippumatta. Kun tekoälyä hyödynnetään julkaisun tekemisessä, tulee nämä käyttöehdot huomioida.
Jos tarkoituksena on julkaista ammattikorkeakoulujen omissa kanavissa, olisi tärkeää, että julkaisujen osaksi päätyviä tuotoksia voi palvelun ehtojen mukaan käyttää myös kaupallisessa toiminnassa. Tällöin julkaisuja voidaan esimerkiksi käyttää maksullisten koulutusten markkinoinnissa tai niiden oppimateriaaleina. Kaupallinen jatkokäyttö mahdollistetaan julkaisukanavissa useimmiten avoimella lisensoinnilla. Metropolian tietohallinto ohjeistaa käyttämään kaupallisessa toiminnassa vain sellaisia kuvia, joista voidaan olla varmoja, että ne eivät loukkaa tekijänoikeuksia (Yleistä tekoälystä 2025). Tämä on oleellista, kun ollaan valitsemassa tekoälymallilla, jolla kuvia generoidaan. Samaa periaatetta tulisi soveltaa kaikessa julkaisu- ja taiteellisessa toiminnassa ja koskien kaikkia eri sisältömuotoja.
Ammattikorkeakoulut – myös Metropolia – ovat sitoutuneet avoimen tieteen ja tutkimuksen edistämiseen (Julistuksen allekirjoittaneet 2026; Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta 2025; Metropolia avoimen julkaisemisen politiikka 2023), joten julkaisun lisensoimisen avoimesti Creative Commons -lisenssillä tulee olla mahdollista. Valittu CC-lisenssi koskee tekijän luovaa työtä ja hänen tekemäänsä osuutta julkaisusta, vaikka osa siitä olisi tekoälyn tuottamaa. Creative Commons suosittelee myös CC0-lisenssin käyttöä sellaiselle tekoälyn tuottamalle sisällölle, jossa ei ole merkittävää ihmisen panosta. Lisenssillä ilmaistaan, että tekijä luopuu omasta tekijänoikeudestaan tai tekoälyllä tuotetun sisällön kohdalla, että tekijänoikeutta ei ole syntynytkään. Käyttämällä CC0-lisenssiä varmistetaan, että tuotoksen immateriaalioikeudellinen asema on selkeä ja julkinen omaisuus kasvaa. (Walsh 2023.)
Näyttövelvollisuus on tekijällä, vastuuta myös julkaisijalla
Münchenin käräjäistuin linjasi tässä artikkelissa aiemmin käsitellyssä ratkaisussaan, että ”näyttövelvollisuus luovasta henkisestä luomistyöstä on kantajalla” (Hietanen 2026) eli henkilöllä, joka väitti olevansa logojen tekijä ja niiden tekijänoikeuden haltija. Jotta tekoälyn avulla luodun sisällön tekijyyttä ylipäätään voidaan arvioida, pitää sen syntyprosessin olla dokumentoitu.
Dokumentoinnin voi tehdä monin eri tavoin. Esimerkiksi tieteellinen kustantaja Wiley ohjeistaa kirjojen tekijöitään seuraamaan ja dokumentoimaan tekoälyn käyttöä tarkasti: Missä kohdassa tai kohdissa työn alla olevaa kirjaa tekoälyä on käytetty? Milloin tekoälyä on käytetty? Mitä tekoälysovellusta ja versiota on käytetty? Mikä tarkoitus tekoälyn käytöllä on ollut kussakin työvaiheessa; entä miten ihminen on arvioinut tekoälytuotoksen? Lopuksi on dokumentoitava myös, millainen vaikutus tekoälyllä oli lopulliseen julkaistavaan tulokseen tai tuotokseen. (Wiley n.d.b.) Dokumentaatio tukee myös tekoälyn käytön kirjaamista tarkoituksenmukaisella tavalla ja julkaisijan antamien ohjeiden mukaisesti lopulliseen julkaisuun.
Koska ammattikorkeakoulut ovat sitoutuneet Tutkimuseettisen neuvottelukunnan hyvään tieteelliseen käytäntöön (TENK 2023), on perusteltua tarkastella sitä, miten tieteelliset kustantajat ja julkaisijat sekä koko tiedeyhteisö suhtautuvat tekoälyn käyttöön, ja soveltaa periaatteita myös ammattikorkeakoulujen julkaisutoimintaan – ammattikorkeakoulujen omat julkaisukanavat mukaan lukien. Tekoälyn vastuullisesta käytöstä vastaa koko tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa tekevä yhteisö (TENK 2026, 5), ja ammattikorkeakoulujen tulee kantaa oma vastuunsa TKI-tulosten julkaisijana. Lisäksi ammattikorkeakoulujen verkkolehtien ja -medioiden päätoimittajat ovat henkilökohtaisesti vastuussa siitä, että lainsäädäntöä noudatetaan. Päätoimittaja voidaan tuomita päätoimittajarikkomuksesta sakkoon, jos hän tahallisesti tai huolimattomuuttaan laiminlyö toimitustyön johtamis- ja valvontavelvollisuutensa (Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 460/2003 § 13).
Metropoliassa laadimmekin vuoden 2026 aikana omia julkaisukanaviamme koskevat periaatteet ja ohjeet tekoälyn käytölle. Ne tulevat koskemaan niin julkaisujen tekijöitä kuin niiden parissa työskenteleviä toimittajia, arvioitsijoita sekä muita asiantuntijoita. Valmistuttuaan periaatteet ja ohjeet julkaistaan Metrospektiivin osalta kaikille avoimesti median tekijäohjeissa sekä sen kuvauksessa. Ohjeet tulevat perustumaan Tutkimuseettisen eettisen neuvottelukunnan hyvään tieteelliseen käytäntöön (TENK 2023) ja sitä täydentäviin suosituksiin tekoälyn käytöstä tutkimuksessa (TENK 2026) sekä Metropolian linjauksiin tekoälyn eettisestä käytöstä TKI-toiminnassa (Näreaho ym. 2024). Niihin vaikuttavat myös kansainvälisten tiedejulkaisijoiden tekoälyyn liittyvät ohjeet soveltuvin osin.
Tutkimuseettisen neuvottelukunnan uusissa tekoälysuosituksissa ei käsitellä julkaisemiseen liittyviä kysymyksiä kovin yksityiskohtaisesti. Niissä todetaan kuitenkin, että tekoäly ei voi olla tekijä eikä se voi omistaa tai sille voi siirtää tekijänoikeutta. Tekoälyn käytöstä on kerrottava läpinäkyvästi julkaisuissa, tutkimussuunnitelmissa ja tutkimuksesta viestittäessä, jos käyttö on vaikuttanut merkittävästi tutkimuksen sisältöön, tuloksiin tai tulkintaan. (TENK 2026, 9.) Suosituksissa ei oteta kantaa siihen, millaiset tekoälyn käyttötavat ovat tarkoituksenmukaisia tekijänoikeuden syntymisen näkökulmasta. Vastuu tarkoituksenmukaisesta tekoälyn käytöstä ja tekoälyvälineiden valinnasta jätetään tekijälle itselleen. Lähtökohtana on, että tekijä ymmärtää tarpeeksi TKI-toiminnasta, julkaisemisesta ja käyttämistään tekoälyvälineistä, että pystyy tekemään eettisesti oikeat päätökset.
Suuntaa antava ennakkotapaus myös ammattikorkeakouluille
Helmikuussa annettu ensimmäinen eurooppalainen tekoälysisällön tekijänoikeutta koskeva tuomio ei vastaa tyhjentävästi kysymykseen tekoälyllä tuotettujen sisältöjen tekijänoikeussuojan syntymisestä. Se on kuitenkin suuntaa antava ennakkotapaus, joka on huomioitava myös ammattikorkeakoulujen julkaisutoiminnassa.
Vaikka tekoälyavusteisten ja tekoälyllä generoitujen sisältöjen rajaa väistämättä tullaan hakemaan tulevaisuuden lakiprosesseissa, on perusperiaate nyt kuitenkin selvä: tekoäly voi olla tehokas työkalu, mutta tekijyys ja sen antama suoja kuuluvat ihmistekijälle (Chiomenti n.d.; Muftić 2026). Vaikka maailmalla on esimerkkejä myös siitä, että promptaaja on todettu kuvan tekijäksi, pidetään sitä epätodennäköisenä, että näin tapahtuisi Euroopassa (Muftić 2026).
Musiikin tekemistä, tekijänoikeuksia ja generatiivista tekoälyä tutkinut Anton Ylikallio on todennut, että todellisuudessa tulemme löytämään itsemme jostain ääripäiden väliltä (Ylikallio 2025, 4). Jotta voimme ammattikorkeakouluissa toimia vastuullisesti, tulee meidän siis seurata sitä, miten yhtäältä tekoäly ja toisaalta TKI-toiminnan ja julkaisemisen periaatteet, lainsäädäntö ja oikeuskäytänteet kehittyvät tekoälyn ja tekijänoikeuksien näkökulmasta ja tarvittaessa päivittää omia periaatteitamme, käytäntöjämme ja ohjeitamme.
Lähteet
AG München, Endurteil v. 13.02.2026 – 142 C 9786/25. Haettu 27.2.2026.
Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta 2025. Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistus 2025–2030. Vastuullisen tieteen julkaisusarja 4:2025. Helsinki: Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta ja Tieteellisten seurain valtuuskunta.
Julistuksen allekirjoittaneet 2026. Päivitetty 5.5.2026. Haettu 8.5.2026.
Blaszczyk, M. 2025. Thaler v. Perlmutter: Human Authors at the Center of Copyright? Kluwer Copyright Blog. Julkaistu 8.4.2025. Haettu 22.4.2026.
Chiomenti n.d. AI-Generated Works and the Human Authorship Requirement: Key Takeaways from the Munich District Court Decision (AG München, 142 C 9786/25) and a Global Comparative Perspective (pdf). Uutiskirje. Haettu 17.4.2026.
Elsevier 2025a. Generative AI policies for journals. Päivitetty lokakuussa 2025. Haettu 22.4.2026.
Elsevier 2025b. The use of generative AI and AI-assisted technologies in writing for Elsevier. Päivitetty lokakuussa 2025. Haettu 22.4.2026.
Hietanen, H. 2026. Promptaajan tekijänoikeus. Julkaistu 19.2.2026. Resoni. Haettu 27.2.2026.
Julkaisutiedonkeruun ohje julkaisun tekijälle. Päivitetty 9.2.2026. Haettu 10.4.2026.
Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 2003/460.
Linnake, T. 2026. Kolmesta kuvasta repesi kummallinen riita – oikeus joutui aivan uuden kysymyksen eteen. STT Viestintäpalvelut. Julkaistu 8.3.2026. Haettu 20.3.2026.
Merimaa, M. & Wallin, R. 2024. Tekoäly, tekijänoikeudet ja tekijyys: mitä kirjoittajan tulee tietää? Teoksessa Silmälä, P. (toim.) DIGI 2024 – Verkon uusia välineitä ja menetelmiä. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, Mikrokirjat 51. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Metropolian avoimen julkaisemisen politiikka 2023. Haettu 12.5.2026.
Muftić, N. 2026. AI-Generated Imagery Between Data Protection and Authorship. MediaLaws. Haettu 21.4.2026.
Nature Portfolio n.d. Artificial Intelligence (AI). Haettu 22.4.2026.
Näreaho, S., Koiranen, J., Hämäläinen, M., Rannikko, R., Salonen, A., Saarnia, S., Kuosmanen, L. & Leiviskä, K. 2024. Tekoälyn eettinen käyttö TKI-toiminnassa – Metropolian linjaukset. TKI-johtajan päätös 7.5.2024.
Oksanen, J. 2025. Tekoälyllä luodut kuvat – kenelle kuuluu tekijänoikeus? Julkaistu 19.3.2025. Haettu 17.4.2026.
Riutta, E. 2026. Tekoäly ja tekijänoikeus Euroopassa 2026. Youtube-video. Julkaistu 10.3.2026 Youtube-kanavan jäsenille ja 16.3.2026 avoimesti kaikille. Haettu 20.3.2026.
Tekijänoikeuden syntyminen n.d. Tekijänoikeus.fi. Haettu 27.2.2026.
Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2026. Tekoäly tutkimuksessa: hyvä tieteellinen käytäntö ja eettiset periaatteet. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan suositus 2026. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 1/2026. Helsinki.
Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa (pdf). Tutkimuseettisen neuvottelukunnan HTK-ohje 2023. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 2/2023. Helsinki: Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Haettu 13.3.2026.
Vuorijärvi, A. 2025. Kybersosiaalinen prosessi tekoälyavusteisessa tekstityössä. Julkaistu 2.5.2025. Metrospektiivi Pro.
Walsh, K. 2023. Understanding CC Licenses and Generative AI. Julkaistu 18.8.2023. Haettu 12.5.2026.
Wang, Y. & Zhang, J. 2024. Beijing Internet Court Grants Copyright to AI-Generated Image for the First Time. Julkaistu 2.2.2024. Haettu 22.4.2026.
Wiley n.d.a Using AI tools in your research – A guide for research authors, editors, and reviewers. Haettu 22.4.2026.
Wiley n.d.b Using AI tools in your writing – A guide for book authors. Haettu 13.3.2026.
Yleistä tekoälystä 2025. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Tietohallinto. Päivitetty 28.10.2025. Haettu 8.5.2026.
Ylikallio, A. 2025. Musical Works, Copyright, and Generative AI. Legal Perspectives on Originality and Authorship. Väitöskirja. Oikeustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto. Alphen aan den Rijn: Kluwer Law International.
Kirjoittaja
-
Riikka Wallin
Asiantuntija, Metropolia AmmattikorkeakouluJulkaisemisen asiantuntijana Riikka Wallin auttaa metropolialaisia tuomaan esille omaa asiantuntijuuttaan sekä tutkimuksen ja kehittämistoiminnan tuloksia. Hän on Metrospektiivi Pop ja Metrospektiivi Pro -lehtien päätoimittaja.
Tutustu tekijään
