Jakso 3: Mitä hyötyjä yrityksille on TKI-hankkeista, ja miten niihin pääsee mukaan?

[0:00:00] Pontus Kihlman: Tervetuloa Verkostovoima-podcastiin. Tässä sarjassa keskustelemme siitä, miten yritykset voi löytää uusia mahdollisuuksia kestävän kasvun ja vihreän siirtymän näkökulmasta ja kuinka se tapahtuu yhteistyössä korkeakoulujen kanssa. Tässä jaksossa keskustelemme yritysten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan tuomista suorista ja epäsuorista hyödyistä. Jakson nimi on ”Mitä hyötyä yrityksille on TKI-hankkeista ja miten niihin pääsee mukaan?” Minä olen Pontus Kihlman ja toimin rakennetun ympäristön ja liiketoiminnan kehittämisen asiantuntijana Metropoliassa.

Ja tänään keskustelemassa kanssani on innovaatiojohtaja Antero Vesterinen Metropolia Ammattikorkeakoulun Älykäs ja luova kaupunki -innovaatiokeskittymästä, sanahirviöstä, sekä toimitusjohtaja Matti Heikkilä Vimma Consulting -nimisestä yrityksestä. Matilla on varmaan antaa näkökulmia erityisesti kaupallistamiseen, teollistamiseen ja kansainväliseen TKI-toimintaan niinkin vaihtelevilta sektoreilta kuulemma kuin biotekniikka ja labraliha – mitä se tarkoittaakaan – aurinkovoimateknologiat, prosessikehityshankkeet ja datakeskukset.

Tervetuloa molemmat!

[0:01:45] Antero: Kiitos.

[0:01:46] Matti: Kiitos!

[0:01:47] Pontus: Jos annan ensin teille puheenvuoron ja voitte esittäytyä omin sanoin. Kertokaa, Matti ja Antero, minkälaisissa rooleissa te työskentelette tänä päivänä ja vähän taustaa, että saadaan vähän kuulijoille käsitystä, miltä kantilta tänään tätä aihetta tarkastelette.

[0:02:10] Matti: Kiitos! Olen ilokseni löytänyt itseni aika moninaisista rooleista, ja se sopii rauhattomalle sielulle. Takana on noin 25 vuotta erilaista tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa. Aloitin joskus aikanaan Genencor-firmassa, josta tuli yrityskauppojen myötä DuPont, iso amerikkalainen kemikaaliyritys. Siellä mut heitettiin mukaan projektiin, jossa kehitettiin uutta prosessiteknologiaa. Yrittivät varmaan päästä nuoresta insinööristä eroon ja antoivat minulle toivottoman tehtävän, mutta kävi tuuri. Teknologia saatiin toimimaan, ja siitä muodostui sitten isoja tehdashankkeita. Pääsin vetämään pääomasijoituksia, ja lopulta löysin itseni johtamasta globaalia insinööriorganisaatiota, joka johti uusien teknologioiden käyttöönottoa erilaisissa Industrial Bioscience -tehtaissa ympäri maailmaa, joita oli 11 kappaletta. Sitä jatkui kymmenisen vuotta, ja sitten sain kutsun yhdestä startupista. He kertoivat, että heillä olisi vastaava alkuvaiheen prosessi, mutta vähän innovatiivisempi, eikä he osaakaan skaalata sitä – voisinko tulla auttamaan. Päätökseen vaikutti monia asioita, mutta hyppäsin rohkeasti startup-maailmaan ja se oli vielä dynaamisempaa. Hyvin erilaiset haasteet ja asiat, jotka piti ottaa huomioon, kun haettiin rahoitusta ja vietiin projekteja eteenpäin verrattuna isoon firmaan. Siellä tuli paljon uusia onnistumisia ja hyviä kokemuksia. Viimeiset kahdeksan vuotta mulla on ollut oma firma, ja enenevissä määrin palvelen erilaisia yrityksiä siinä, miten viedään uusia innovaatioita labrasta, keksinnöistä, pilottien ja demojen kautta teollisuuteen ja kaupallisuuteen asti. Siihen matkalle mahtuu luonnollisesti paljon rahoituksen hankkimista, yhteistyöprojekteja ja kaikkea tällaista. Kuten mainitsit, hyvin erilaisia teknologian aloja. Aloitin bioteknologian puolelta, labralihakin kuuluu sinne, mutta nykyään erilaiset vihreät teknologiat, niinkun aurinkovoimateknologiat, optiikka, erilaiset prosessikehityshankkeet ja vaikka jopa infrakehityshankkeet, kuten datakeskukset, kuuluu repertuaariin. Eiköhän siitä löydy joku näkökulma.

[0:04:32] Pontus: Siltä kuulostaa kyllä. Tosi laaja ja kiva, että pääsit tänään tänne. Antero, kerropa.

[0:04:43] Antero: Joo, tosiaan, innovaatiojohtajana täällä Metropoliassa tammikuusta 2026 alkaen, eli tämän vuoden alusta. Päätehtävä on tietysti tehdä vaikuttavaa TKI-toimintaa siinä Älykäs ja luova kaupunki -kontekstissa. Paljon on EU-projekteja, kansallisia projekteja ja kaupallista TKI:ta ja tän typpistä työtä. Ennen Metropoliaa olin Spinversellä, joka on innovaatio- ja konsulttifirma. Siellä vierähti kahdeksan vuotta. Autettiin siellä yrityksiä hakemaan julkista rahaa ja tekemään erilaisia kasvusuunnitelmia ja kaupallistamissuunnitelmia ja tän tyyppisiä. Siellä mulla oli paljon erilaisia nimikkeitä ja rooleja. Muun muassa vedin tiimiä nimeltä Smart City and Mobility. Siitä on hyvä Smart City, älykäs kaupunki -aasinsilta myös tänne Metropolian puolelle. Ennen sitä olin Omniassa, eli toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa. Siellä tein jälleen kerran EU-projekteja ja kansallisia projekteja. Siellä oli ehkä enemmän taloushallinnon näkökulma, mä olin controllerina muun muassa siellä. Kaiken kaikkiaan siis tänä vuonna tulee tasan 20 vuotta julkisen rahoituksen parissa tavalla tai toisella.

[0:06:09] Pontus: Siinä on jo varmaan yks hyöty, josta tänään puhutaan. Mennään suoraan aiheeseen eli mitä hyötyä yrityksille on tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnasta? Yrityksillehän on varmaan helpointa nähdä omat suorat ja välittömät hyödyt kehittämisen tuotoksina ja mielellään kaupallisina sellaisina, mutta TKI-hankkeiden välillisiä hyötyjä on välillä vaikea nähdä suoria tuotoksia edemmäs. Lisäksi TKI-hankkeisiin osallistuminen on ehkä helpompaa kuin yritykset luulee. Aloitetaan tästä ensimmäisestä. Tää kysymys on Antero sinulle. Millaisia suoria ja epäsuoria hyötyjä yritys sun mielestä saa TKI-hankkeesta esimerkiksi?

[0:07:01] Antero: Joo, kyllä niitä on tosi monenlaisia. Lähdetään siitä, että pienemmät yritykset, monesti startup-yrityksillä, jotka eivät ole olleet olemassa vielä kauhean pitkään, ei yleensä ole dokumentoitu kauhean paljon asioita. Jo se, että käy hakemusprosessin läpi, pakottaa yritykset dokumentoimaan kaiken ja oikeesti miettimään prosessin kunnolla läpi. Dokumentointiasia on tullut montakin kertaa vastaan, kun oon toiminut pienempien yritysten kanssa ja ne ovat sanoneet, että olipa hyvä, että tuli tehtyä tämä hakemus, koska se oikeesti pakotti meidät kirjoittamaan ne asiat ylös ja miettimään koko prosessin. Jo se itsessään, vaikka ei saisi mitään rahaakaan, niin se itsessään auttaa tosi paljon. Totta kai, jos saat sen rahan jota haet, on itsestäänselvää, että saat hurjan määrän resursseja, joilla voit edistää TKI-toimintaasi valtavasti ja tehdä valtavan harppauksen eteenpäin. Sitten jos mietitään konsortiohankkeita, niin siinä se konsortiohyöty on ihan valtava. Taas kerran, vaikka et saisi mitään rahaakaan, niin jo se, että pääset niihin pöytiin ja tapaat ne ihmiset, jo pelkästään siitä on ihan valtava hyöty. Totta kai, jos hanke menee läpi ja saa rahoituksen, niin niitten kanssa pääsee oikeasti tekemään vielä enemmän ja tulee vielä enemmän hyötyä. Mutta jo se, että saa ne kontaktit, on ihan valtava hyöty. Tosi paljon on erilaisia hyötyjä.

[0:08:44] Matti: Mä oon ihan samaa mieltä dokumentoinnista ja oikeastaan siinä, että ajatus kirkastuu itselle, että mitä tässä ollaan tekemässä. Se toimii myös niin päin, että kun rahaa tai rahoitusta lähetään hakemaan, sitä ei saa hakea vain rahan takia, vaan sen täytyy sopia yrityksen liiketoimintasuunnitelmaan. Kun sä kirjotat hakemuksen, samalla vertaat koko ajan sitä, että hetkinen, onko tässä järkeä, miten tämä liittyy minun tekemiseeni. Aika usein huomaa, että kun hakemus on tehty, siitä nousee liiketoimintasuunnitelma myös yritykselle, joka ei välttämättä ole kirjoittanut sitä puhtaaks aikaisemmin. Dokumentointi on todella tärkeää ja kuten sanoit, tuo yhteistyön voima on aika valtava. Se, että tehdään yksin labrassa asioita, on suomalaisten helmasynti. Rakastutaan omaan ideaan, eikä sitä oikeastaan haluttaisi edes myydä. Asiakkaat ovat vähän tiellä. Mutta kun pääset mukaan konsortioon, se pakottaa sinut arvioimaan omaa paikkaasi arvoketjussa. Se antaa sinulle palautetta, toimiiko tuotteesi vai ei, mitä siltä toivotaan, ja se vie sitä yrityksen toimintaa eteenpäin. Se pitää sinut relevanttina siellä tulevaisuuden markkinalla myös.

[0:09:50] Antero: Tuohon vielä komppaisin ja jatkaisin, että olen tavannut myös yrityksiä, jotka haluavat tehdä liikaa itse. Mut oikeasti se verkostovoima siinä mielessä, että uskallat rajata oman toiminnan siihen coreen, siihen ytimeen ja hyödyntää muita, jotka osaavat muut palikat paremmin kuin sinä. Ite ei tarvitse osata kaikkea ja keskittyy itse siihen, minkä ite osaa ja hyödyntää muita lopussa.

[0:10:16] Matti: Kyllä. Ja ei jätetä pois tietenkään sitä resurssia, minkä itsekin mainitsit. Kyllä sillä rahallakin on väliä. Itse asiassa ihan ensimmäinen kokemus mulla näistä Euroopan unionin tuista esimerkiksi oli Spinversen kanssa aikanaan. VC-sijoittajat olivat antaneet tietyn määrän rahaa ja mielestäni se ei riittänyt siihen, mitä yritimme tehdä. Lähin itsenäisesti katsomaan, mitä täältä voisi saada. Se oli SME-instrumentti siihen maailmanaikaan, jota lähdin koettamaan ja oli kuulemma tosi vaikea saada, mutta saatiinpahan kuitenkin. Ja sillä saatiin ensimmäiset, tässä tapauksessa entsyymit, skaalattua teolliseen mittakaavaan. Se yritys ja hanke oli huikea menestys tai anteeksi, hanke, ja sen jälkeen olen ollut mukana 53 hankkeessa, joista toki vain 19 on mennyt läpi, mutta on sekin jotakin.

[0:11:07] Pontus: Onkse näin, että yrityksellä, joka on onnistunut saamaan julkista rahoitusta, niin sen on myös helpompi saada yksityistä rahoitusta sen jälkeen, kun on vähän niinku validoitunut ja saanut kiihdytystä omaan kehitystoimintaan ja semmosen kickstartin julkisen hankkeen kautta?

[0:11:28] Antero: Kyl se hyvin voi olla mahdollista. Julkisen rahan tarkoitus ja ajatus on olla riskirahaa. Sitä ei haeta toimintaan, joka on sun business as usual. Sitä haetaan johonkin asiaan, mihin et välttämättä saa rahaa sieltä markkinoilta. Näin ollen, jos sijoittajat on pikkusen tällasia, ne haluaa välttää riskiä, niin silloin- Siitä rahasta on ehdottomasti hyötyä. Sanotaan vaikka, että jos olet aika alkuvaiheessa, puhutaan kohta lisää TRL-tasoista, mutta olet kehityksen alkuvaiheessa ja sijoittajat haluaisivat nähdä sun olevan vähän pidemmällä tuotekehityksessä ennen kuin he haluaa sijottaa, niin julkinen raha on aivan loistava tapa saada teknologia halutulle tasolle, jolloin sijoittajat uskaltavat tulla mukaan. Kyl täs on varmasti perää.

[0:12:34] Pontus: Varmaan heitä kiinnostaa myös, että ei ole peräkamarissa ensin kehitetty kaikki valmiiks, vaan että on tehty esimerkiksi asiakkaiden kanssa jossain hankkeessa ja testattu liikeideaa.

[0:12:46] Matti: Se on todella tärkeätä investoijille, että sinulla on referenssiä siitä, mitä muut ajattelee sun tuotteesta, miltä markkina näyttää ja mitä asiakkaat tuumaavat. Sitten on edelleen, mitä mainittiin, dokumentointi. Samalla kun saat hakemuksen tehtyä, niin yhtäkkiä sinulla on materiaalia, jota näyttää investoijille myöskin. Ja kun projekti on valmis ja sinun teknologiatasosi on noussut, pystyt taas hakemaan uskottavammin rahoitusta myös ulkopuolelta. Kaikki nämä vie eteenpäin.

[0:13:09] Pontus: Joo. Matti, sä kun olet ollut monessa mukana, eri hankkeissa ja eri vaiheissa ja toiminut monella toimialalla ja nähnyt läheltä kymmenien yritysten tarinoita ja kokemuksia, niin voisitko vähän jakaa omat kokemuksesi ja täydentää tätä Anteron listaamia näkökulmia? Vaikka jos sinulla olisi tutut Stubbin kolme pointtia tehdä, niin mitkä olisivat sinun kolme pointtiasi, jotka haluaisit nostaa?

[0:13:44] Matti: Yritetään presidentillisesti kolmea pointtia. Ensimmäisenä on ehkä uuden innovointi ja sen hallinta, tulee näiden projektien kautta myöskin. Tieteellä on tapana kasvaa kuin pullataikina tai pensas, mutta kun yritystoiminnassa aina pyritään tiettyyn maaliin, sitä pitäisi kaitsea sitä toimintaa kasvamaan kuin puu kohti aurinkoa, jotta päästään järkevään lopputulokseen. Toinen pointti liittyy yrityksen kokoon. Suuret yritykset usein jää tehostamaan toimintaa ja unohtavat uuden innovoinnin. Nämä projektit ovat hyvä tapa päästä mukaan innovatiivisten yritysten toimintaan ja saada parempia ideoita siihen, miten asiat voidaan tehdä täysin toisin. Jos on pieni yritys puolestaan, niin sillon riskinä on se, että ei ole resursseja mennä eteenpäin eikä ystäviä eikä tietotaitoa. Silloin nämä projektit tai prosessit antavat molempia. Siellä on kavereita, joiden kanssa tehdä, ja sieltä tulee rahaa, jolla toteuttaa. Kolmas pointti on se, että ilman hyvää suunnitelmaa ja dokumentointia, mistä tässä on jo paljon ollut puhetta, on vaarana, että tutkitaan ja tehdään asioita, joita ei edes tarvita. Pitää pystyä karsimaan epäolennaisuudet pois, vähentää ihmeiden määrää, joita pitää saavuttaa ennen kuin syntyy kaupallinen menestys. Ja jälleen kerran, yksin labrassa touhuamalla siitä tulee sokea näille.

[0:15:07] Pontus: Rakastuu omaan vauvaan. Jos mennään eteenpäin ja oletetaan, että nyt ollaan saatu kuulijat innostumaan, niin seuraava kysymys on, että miten suomalaiset yritykset pääsee TKI-toiminnassa alkuun ja miten tämmöisiin yhteishankkeisiin pääsee mukaan ja mitä yrityksille olisi tarjolla? Ensin yrityksiä varmaan kiinnostaa kuulla näistä kolmesta tärkeästä peruskysymyksestä. Eli millaista TKI-toimintaa rahoitetaan ja toisekseen, että onko väliä, millaisessa teknologian kypsyysvaiheessa ollaan, miten valmiita ollaan oman idean jalostuksessa ja kolmantena, mihin julkisella rahalla taas pyritään. Osin olet jo ehtinytkin vastata tähän, Antero, mutta jos pystyt vähän avaamaan, mikä on EU:n R&D&I-luokittelu ja TRL, mistä mainitsit äsken, technology readiness level eli teknologian valmiustasot, niin mitä ne tarkottaa ja avata näitä kysymyksiä. Laaja kysymys, mutta vapaat kädet sulle vastata nyt näihin.

[0:16:36] Antero: Lähetään siitä, että instrumentteja on valtava määrä moneen eri tarkoitukseen. Täytyy aina ite ensin sisäistää se, mihin rahaa tarvitsen, mihin tarkoitukseen sen haluan ja mitä haluan sillä tehdä ja saavuttaa. Se lähtee linjaamaan sitä, mikä on oikea instrumentti, mihin täytyy sit ruveta hakeutumaan. Nyrkkisääntö on se, että nämä instrumentit pääosin noudattelevat TRL-tasoa. Puhutaan technology readiness level, joka on NASAn kehittämä taulukko, joka menee ykkösestä yhdeksään. Ykkönen on ideataso, kun sinulla on joku hyvä idea, mutta ei oikeastaan paljon muuta, ja yhdeksän on kaupallinen tuote. Sitten siinä on erilaisia välisteppejä. Jos ajatellaan tällain nyrkkisääntönä, niin TRL-tason alkupäässä puhutaan tosi paljon tutkimuksellisista projekteista ja keskivaiheilla puhutaan erilaisista eritasoisista piloteista. Ihan yläpäässä ruvetaan puhumaan jo skaalaamisesta, kaupallistamisesta ja tämäntyyppisistä asioista. Pääsääntö on se, että mitä alempana siellä TRL-taulukossa ollaan, sitä parempaa rahaa se on. Eli sitä suurempi määrä siitä rahoitetaan. Sitä vähemmän tarvitsee laittaa omaa rahaa sisään. Sitten taas mitä korkeammalle TRL-tasolle mennään, sitä enemmän sitten pitää alkaa laittaa omaa rahaa. Tää tietysti johtuu siitä, että .com EU ei voi vääristää kilpailua näillä tuilla, joten se on tarkkaan määritelty, mihin tukea saa käyttää, paljonko sitä saa ja paljonko pitää laittaa omaa rahaa. Esimerkiks markkinointiin et voi käyttää rahaa suoraan. Vaikka tv-mainontaa et voi ostaa julkisella rahalla, se on ihan kielletty, vaan sä voit käyttää sitä nimenomaan TKI-toimintaan, eli kehittää teknologiaa, tuotetta, bisnesmallia tai mikä ikinä onkaan kehitettävä asia. Jos ajatellaan toiselta kantilta, teemmekö yksin vai yhdessä, tämä on toinen valintakysymys. On instrumentteja, joihin voidaan ja jopa pitää hakea yksin. Elikä organisaatio itse on ainoa hakija. Sitten on instrumentteja, joihin haetaan isoissa konsortioissa. Tää on myös valinta, että miten haluaa painottaa. Haluaako lähteä mukaan konsortioon vai haluaako lähteä yksin tekemään jotain? Molemmissa on tietysti omat hyvät ja huonot puolensa. Jos tekee yksin, on vastuussa yksin omasta hakemuksestaan. Pitää opetella kaikki asiat itse tai käyttää konsulttia ja maksaa palvelusta konsultille. Jos sä menet mukaan konsortioon, todennäköisesti tulet ensimmäisiä kertoja pienellä panoksella ja pienellä kulmalla, ja siitä lähdet laajentaan pikkuhiljaa, kun osaaminen karttuu. Yleensä konsortiohankkeessa vaaditaan myös, että koordinaattori on vähän suurempi yritys, tai joku yliopisto, tutkimuslaitos tai vastaava uskottava peluri. Kauhean pienet yritykset eivät voi edes olla koordinaattoreina isoissa konsortiohankkeissa. Tämä on se lähtökohta. Eri instrumentit pikkusen painottaa eri asioita. On instrumentteja, joissa saa laittaa hankkeeseen sisään organisaation kehittämistä, ja voit vaikka valmistaa organisaatiotasi kasvupyrähdykseen ja tehdä prosesseja ja sen tyyppisiä asioita. Toiset instrumentit taas eivät salli näitä ollenkaan. Ainoastaan tuotekehitys sallitaan. Pitää vähän tutustua sääntöihin, että mikä instrumentti sallii mitäkin. Tässä nopea pähkinänkuoressa -selitys.

[0:21:11] Pontus: Okei. Käytännössä on sisäistä kehittämistä ja omarahoitteista toimintaa. Jos ajatellaan, minkälaisia tapoja kehittää on olemassa, on juuri tämä yhteiskehittäminen, minkä nostit esiin, ja siitä nimenomaan puhutaan. Haluaisitko Matti jatkaa?

[0:21:38] Matti: Sait jo hyvin kattavasti selville, mutta melkein kaikkeen löytyy rahoitusta, kunhan tietää, mitä haluaa. Rahaa ei kannata lähteä hakemaan, vaan määrittää oma liiketoiminnan tarve, mitä sieltä nousee, ja lähteä hakemaan joko instrumenttia tai hyvää seuraa, jonka kanssa voi lähteä konsortioon. Miten näihin pääsee? Itse asiassa se on aika helppoa. Instrumentteja on tosi paljon, ja niitä on helppo hakea. EU-portaalista löytyy aika hyvin, ja on paljon palveluita ja jopa AI-työkaluja, jotka kertoo, mitkä instrumentit sopii tiettyihin hankkeisiin. Vaaranpaikka tässä on, että tämä on tosi kilpailua ja kilpailu aiheuttaa sen, että suurin osa hakijoista ei saa tukia. Se puolestaan on luonut uuden teollisuudenhaaran konsulteille, jotka kirjoittaa muiden puolesta hakemuksia. He ovat tosi hyviä siinä, ja se valitettavasti myös tarkoittaa, että eka kertalainen itse kirjoittaessa todennäköisesti ei saa tukea, koska kompastuu jo pelkästään formatointivirheeseen hakemuksessa ja siinä menee piste, joka oli kullanarvoinen. Eli sitä konsulttia kannattaa harkita ehdottomasti, jos haluaa onnistua. Toinen vaihtoehto on mennä mukaan konsortioon. Mistä näitä konsortioita puolestaan löytää? Esimerkiksi CBE, Circular Bioeconomy Europe, on yks taho, joka pitää erittäin elävää networkia käynnissä. Suomessa on yliopistojen ja korkeakoulujen kautta, pääsee moneen hankkeeseen ja silloin oppii oman paikkansa arvoketjussa. Mitä siitä seuraa? Miks mä olen ollut mukana 53 hakemuksessa, johtuu nimenomaan siitä, että kun oman paikkansa löysi eri yrityksille, kyselyitä tulee älyttömästi. Oman historiani varrelta voin väittää, että 9/10 pyynnöstä on joutunut sanomaan, että ei meillä ole aikaa, ei sovi meidän liiketoimintaamme tai jostain muusta syystä ei. Sitten valitaan vaan rusinat pullasta, mikä on hieno paikka. Se edellyttää sitä, että menet mukaan porukoihin ja löydät oman paikkasi, niin alkaa tulla ehdotuksia.

[0:24:04] Pontus: Puhutaan näistä kansallisista ja kansainvälisistä rahoitusinstrumenteista myös ja mikä sopii mihinkin. Vaikka et nyt edusta Antero Suomen Akatemiaa, Business Finlandia tai EU:ta, olet perillä kuitenkin siitä, että jos tarvitaan vaikka proof of concept tai Mitä tarkoittavat co-research ja co-innovation -pilotointihankkeet tai research to business? Ovatko nämä kansallisia tai kansainvälisiä juttuja? Tämä kenttä on niin täynnä erilaisia instrumentteja ja termejä. Osaatko näitä vähän selventää, mitä mikäkin on?

[0:24:53] Antero: Kyllä. Sitten on vielä hybridejä, jotta asia ei olisi niin yksinkertaista. Tää on ihan totta. EU-hankkeet lähtökohtaisesti on semmosia, missä halutaan EU-tason vaikuttavuutta. EU ei tee näitä hakukuulutuksia sen takia, et saisi paikallista vaikutusta jonnekin. Kyl se haluu niitä yksisarvisia ja oikeasti EU-tason vaikuttavuutta. Se on ihan selvä asia.

[0:25:27] Pontus: Onko siellä koko TRL-skaala käytössä myös EU-tasolla?

[0:25:32] Antero: Kyllä, se on ihan ykkösestä ysiin kaikkea siltä väliltä. Sitten ovat kansalliset instrumentit, jotka on enemmän joko alueellisia tai kansallisia, mutta kuitenkin niin, että niissäkin on selkeästi kasvutahto taustalla. Halutaan, että yritykset kasvavat. Business Finland korostaa varsinkin co-innovation-hankkeissa vientiä ja vientipotentiaalia. Siinäkin halutaan, että kasvaa alueellisesti tai kansallisesti merkittäviä yrityksiä ja että se vaikuttavuus on merkittävää ennen kaikkea. Näissä hankkeissa on aina tosi tärkeää perustella se vaikuttavuus. Ei vain se, mitä se tarkoittaa yksittäiselle yritykselle, vaan mitä se tarkoittaa koko ekosysteemille, asiakkaille ja kaikille, ketkä siinä tavalla tai toisella on mukana.

[0:26:31] Pontus: Kiitos. Jos jatkat vielä, miten yritykset pääsevät mukaan yhteishankkeisiin nimenomaan Metropolian kanssa, jota nyt edustat? Ja voitko antaa esimerkkejä, minkälaisiin painopisteisiin nyt tällä hetkellä ainakin sinun johtamassasi yksikössä keskitytään ja mitkä ovat kiinnostavat aiheet ja aihiot, joita voisit sinun suuntaan tuoda tietoisuuteen?

[0:27:05] Antero: Joo! Oikeastaan siis aihe kuin aihe, aina voi lähestyä, koska Metropolia on kuitenkin iso organisaatio ja meillä on neljä tosi hyvää innovaatiokeskittymää täällä. Elikka ei vaan mun oma innovaatiokeskittymää Älykäs ja luova kaupunki, vaan myös kolme muuta. Jos minulle tulee joku hyvä idea tai aihio, joka sopii paremmin johonkin toiseen innovaatiokeskittymään, mä äärimmäisen mielelläni otan sen vastaan ja ohjaan, vaikka Tulevaisuuskestävä terveys ja hyvinvointi tai Puhtaat ja kestävät ratkaisut tai Nousevat teknologiat, jotka ovat ne kolme muuta, niin äärimmäisen mielellään tehdään yhteistyötä. Enenevässä määrin muutenkin innovaatiokeskittymät koko ajan tekevät yhteistyötä. Harvoin meillä enää isommissa hankkeissa on innovaatiokeskittymä, joka yksin tekee sitä, vaan tosi usein teemme yhteistyössä hankkeita innovaatiokeskittymien välissä. Mutta me kuitenkin ollaan ammattikorkeakoulu, me tarvitaan aina teknologiapartnerin mukaan näihin. Me tehdään hyvää soveltavaa tutkimusta ja voidaan testata ja pilotoida asioita. Monessa projektissa esimerkiksi Myllypuron kampus on ollut pilottikohteena. Tällaisilla kulmilla voimme hyvin olla mukana, mutta aina tarvitaan teknologiakumppani teollisuuden puolelta tai mistä ikinä. Voi ehdottomasti lähestyä, kun on joku hyvä kehittämisidea, jonka ajattelee voivan toimia. Aina saa olla yhteydessä.

[0:28:55] Pontus: Onko oikein sanoa, että kun ollaan ammattikorkeakoulu, niin erityisesti kiinnostaa ja fokus on soveltavassa tutkimuksessa, ei perustutkimuksessa niinkään, vaan enemmän juuri näitä testejä ja pilotteja?

[0:29:10] Antero: Kyllä, se on meidän vahvuus ehdottomasti.

[0:29:14] Pontus: Voisitko Matti kertoa ihan konkreettisen esimerkin kautta, miten joku yritys löytää yhteiskehittämishankkeisiin? Ehkä juuri sellainen, joka ei ole hirveästi aiemmin sellaisiin osallistunut.

[0:29:33] Matti: Ilman muuta. Näitä esimerkkejä vaan on niin paljon, että hankaluus on lähinnä, minkä näistä valitsee. Yrityksen kannaltahan aina täytyy arvioida, onko mahdollista edetä kaupallisin ehdoin ensin. Tällaiseen hankkeeseen jos lähdetään niin sehän yleensä kestää muutaman vuoden. Jos sinulla on juuri nyt jotain myytävää, ehkä se ei ole silloin se, mitä haluat viedä projektiin, koska se voi jarruttaa mahdollista kaupallista kehitystä. Täytyy pystyä katsomaan hieman eteenpäin, ja yleensä tämä on yrityksen johdossa hiukan hankalaa. Että hetkinen, mikä se olikaan se seuraava aihe, joka tutkimuksessa tällä hetkellä muhii, joka viiden vuoden päästä on ykkösnyrkki. Sitten ku löytyy oikea osa-alue, jota halutaan lähteä kehittämään, justiin esimerkiksi paikallisten yliopistojen kanssa yhteistyö on tosi hyvää. Esimerkiksi kaarinalainen MetGen Oy on tehnyt tosi paljon töitä Turun yliopiston ja varsinkin Åbo Akademin kanssa, jolloin on yhteisiä hankkeita ja myös Turun ammattikorkeakoulun kanssa. Siellä ollaan menty eteenpäin. Kahdenvälisin projektein, mutta myös Business Finlandin rahoittamina ja EU-projektien suhteen. Toinen esimerkki on nyt helsinkiläinen yritys, jossa olen mukana, ICS Oy, sehän puolestaan tekee optisia ratkaisuja aurinkopaneeleihin. Säästetään energiaa, missä se muuten menisi hukkaan. Auringonvalo päätyisi väärään paikkaan, niin ohjataan se paneeleihin suomalaisen optisen keksinnön kanssa. Tää on tuote, joka periaatteessa ei vaadi omia tuotantoketjuja tai tuotantotehdasta, vaan voidaan käyttää olemassa olevia tuotantoketjuja. Ja tähän haettiin just nyt EIC-acceleratoria, jotta pystytään rahoittamaan skaalaus, nimenomaan korkean TRL-tason eteenpäinvienti. Sinnekin löytyi apua, kunhan ei tarvinnut rakentaa omaa tehdasta. Mutta tää on nyt seuraava jännityksen aihe, että päästäänkö Brysseliin seuraavaksi pitchaamaan tätä casea. Erilaisia tapauksia on tosiaan aika paljon. Osa tehdään yksin ja osa porukalla.

[0:31:47] Antero: Se oli äärimmäisen hyvä pointti tuo rahoitusstrategia. Oon itse asiassa kirjoittamassa yhtä artikkelia aiheesta, joka julkaistaan myöhemmin syksyllä. Se on juuri noin niin kuin Matti sanoit, että jos haluat tehdä jotain nyt, se ei oikein onnistu, koska se kestää aikansa ennen kuin saat rahaa. Monesti tapahtuu myös se, että organisaatiot herää liian myöhään näihin hakuihin ja ne kattoo, että vaikka kuukauden päästä on deadline johonkin hakuun, niin kuukaudessa ei oikein kerkeä kunnon hakemusta värkätä kasaan, varsinkin jos se vaatii konsortion kasaamista ja muuta. Vaan nimenomaan parempi tapa on juuri tää, että miettii asioita vähän pidemmällä tähtäimellä ja pohtii, mitä voitaisiin tehdä kahden, kolmen, neljän tai viiden vuoden päästä, ja sitä kautta sitten menee mukaan projekteihin. Voi jopa mennä niin pitkälle, että hakeutuu erilaisiin organisaatioihin, jotka ajaa eri teollisuuden alojen etuja. Vaikka ECTP esimerkkinä siitä, että ne tuottavat position papereita, jotka vaikuttavat siihen, mitä callia sieltä on tulossa tulevaisuudessa. Elikä voit oikeastaan olla mukana hyvin matalalla kynnyksellä loppujen lopuksi vaikuttamassa niihin hakuihin, mitä sieltä tulee joidenkin vuosien päästä. Tämän tyyppinen työ on oikeastaan helpompaa kuin luulisi, ja sitä ei moni edes tule ajatelleeksi.

[0:33:30] Pontus: Tästä tulee paluu tuohon alkuun, missä puhuttiin hyödyistä, ja tulee mieleen, että mainitsit dokumentoinnin tärkeyden. Silloin saa ajatukset kirjallisesti, omat ideat paperille, ja sitten on helpompi hahmottaa kokonaisuutta. Voisiko sanoa näin, että siitä varmaan myös tulee se ahaa-elämys, että pitää olla vähän pidempi strategia, tutkimus- tai kehitysstrategia tai jopa yrityksellä jonkinlainen kehitysohjelma, jota päivittää ja johon yrittää peilata, mitä tehdä seuraavaksi ja ennakoiden tulevaa. Se on yksi näistä hyödyistä, vaikka ei pääsisi muuta kuin kirjoittamaan yhden hakemuksen tai yhteen konsortioon, joka ei saa rahoitusta, mutta silti siitä syntyy se idea, että tarvitaan pitkäkatseinen strategia.

[0:34:27] Matti: Molemmin päin tästä on valtava hyöty. Ensinnäkin se toimii niin, että yrityksessä johtajien ja teknisten tai teknologiaa eteenpäin vievien henkilöiden pitää olla samalla viivalla. Yleensä se menee niin, että se suuri toimari niin sillä on joku visio, ja teknologinen henkilökunta tekee tämän päivän juttuja, ja ne eivät puhu keskenään. Millä teet strategian, että haetaan EU-rahaa tai valtionrahoitusta jollekin, jos et pysty näkemään tulevaisuuteen. Ja toisaalta tämä on samalla syy, miksi startupit ovat aika vikkeliä näissä, kun se on yleensä sama tyyppi, toimari CTO, joka on keksinyt sen homman, niin se tietää sen vision ja osaa hakea näitä asioita. Mutta isommassa firmassa kommunikaatio firman sisällä tulee vähän hankalammaksi. Toisinpäin taas, se dokumentaation voima. Hyvä esimerkki on, että olen ollut mukana yhdessä Innovation Fund -hakemuksessa, joka on aika raskas. Tosi läpikotainen bisnessuunnitelma, kaikki pitää tehdä, ja eihän me saaneet sitä. Mutta koska bisnessuunnitelma oli niin hyvä, saimme sitten ihan yksityistä rahaa, koska he katsoivat sen meidän hakemuksen ja totesivat, että tämä on hyvä idea. He antavat tälle rahaa. Menee se niinkin.

[0:35:43] Pontus: No niin. Tämä on hyvä. Jos siirrytään vielä, ettei tule liian ruusuista kuvaa siitä realiteeteista, että haetaan rahaa ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista, kunhan vaan haetaan, niin voidaanko vähän puhua TKI-toiminnan, ja kasvun ja kansainvälistymisen haasteista ja jopa riskeistä? Minkälaisia varoittavia viestejä haluaisitte antaa mahdollisista sudenkuopista tai vähän vääriä odotuksia himmailla tässä, että mitä tuleman pitää, ennenku innostuu liikaa. Myös antaa palautetta rahoittajille tai instrumenttien luojille, et mikä kaipaisi näissä rakenteissa parantamista.

[0:36:39] Matti: Ihan ensimmäiseksi hakemusta harkitsevalle, kuten on aikaisemminkin sanottu. Täytyy tietää, mitä haluaa. Rahaa ei kannata haluta. Ajattele tilannetta, että olet hakenut rahan takia EU-tukea, eikä se vastaa liiketoimintaasi. Joudut tekemään, raportoimaan, käymään kaiken läpi, pistämään siihen resursseja ja maksamaan ihmisille palkkaa työstä, joka ei vie sun liiketoimintaa eteenpäin. Se on ihan katastrofi. Toinen ehdoton sudenkuoppa että on ahne, pyytää liikaa dollarin tai euron kuvat silmissä, eikä olekaan resursseja toteuttaa sitä. Valitettavasti voi käydä niinkin, että rahat saa, mutta ei pysty tekemään työtä, jolloin jää velkaan ja se voi ajaa yrityksen tosi suuriin vaikeuksiin.

[0:37:30] Antero: Konsortiohankkeessa kannattaa muistaa, että parhaat pelurit pyydetään aina ensin konsortioihin. Jos on liian myöhään liikkeellä, niin kaikki parhaat pelurit on jo viety muihin konsortioihin. Eli pitää olla konsortion rakentamisessa aina hyvissä ajoin liikkeellä, jotta saa parhaat pelurit omaan konsortioon.

[0:37:53] Pontus: Miten pääsee ajoissa mukaan? Pitääkö olla kuulolla tai verkostoissa mukana?

[0:38:03] Antero: Kannattaa olla kuulolla ja verkostoitua hyvin. Esimerkiksi jos nyt puhutaan Horisontti-projekteista niin niissä on se hyvä puoli että draftiohjelmat tulevat julkisiksi luettaviksi etukäteen. Niihin voi tutustua ennen kuin ne ovat edes julkisia, jolloin saa käsitystä, mitä sieltä on tulossa. Muutenkin ne on aika pitkälle lukkoon lyötyjä jo pitkälle tulevaisuuteen. Kun lukee riittävän pitkälle, saa aika hyvin selville, minkälaista sieltä on tulossa. Sitten on toiset ohjelmat, joissa sitten enemmän open innovation -tyyppisiä. Sinne voi hakea millä tahansa innovaatiolla, eikä se oikein muutu vuodesta toiseen. Tärkeää nimenomaan se että löytää oman aikataulun ja tehdä oman strategian mukainen hakemus, joka palvelee itseä kaikista parhaiten. Ei kannata lähteä mukaan projekteihin, mitkä ei hyödytä itseä, koska sitten joutuu tekemään asioita, jotka eivät vie omaa toimintaa eteenpäin.

[0:39:17] Matti: Omassa työssäni, kun osallistun useamman firman johtamiseen, niin nää julkiset rahoitukset ovat vain yksi vaihtoehto monen joukossa. Mitä lähemmäs mennään kaupallista tasoa, sitä vaikeemmaks tämä tulee. Sanoit aikaisemmin, että osuus, joka itse joutuu rahoittamaan, kasvaa, mutta myös totaalisummat kasvavat. Haaste on siinä, että ei ole vain vähemmän instrumentteja, millä demonstraatio tai kaupallistaminen suoritetaan, vaan on myös vähemmän rahoitusta ylipäätään. Päästään taas teknologian valmiustasoihin, TRL-tasoihin. Meillä on iso aukko Euroopassa siinä, että jos sul on TRL6-tasoinen tuote, jolla ei ole vielä myyntiä, sille on melkein mahdotonta löytää rahaa mistään. Ei se oo kysymys ole siitä, että ei olisi rahaa, vaan siitä, että lainoittajat, rahoituksen antajat ja sijoittajat ne ei kykene hallitsemaan riskiä, joka liittyy tällaseen tilanteeseen. Tilanne on täysin erilainen Euroopassa kuin muilla mantereilla. Meillä suurin osa rahasta, väitän, että 90 % TKI-rahasta, menee nimenomaan tutkimuksen puolelle ja vain 10 % demonstraatioon ja kaupallistamiseen. Yhdysvalloissa se on fifty-fifty, ja Kiinassa päinvastoin, siellä 90 % rahasta menee tehtaitten rakentamiseen. Meillä on iso vaara Euroopassa ja varsinkin Suomessa siinä, että me keksitään paljon asioita, mutte9 dkoskaan saada tehtyä niistä kannattavaa liiketoimintaa, josta syntyy myös työpaikkoja. Olemme hirveän iloisia, kun näemme lehdessä, että teknologiayritys on myyty Jenkkeihin. Meidän pitäisi oikeasti pysähtyä kysymään, miksi maksettiin ne tuet ja yliopistokoulutukset, pistettiin tämä kaikki hyvälle alulle ja myytiin se pois halvalla, kun me oltais voitu tehdä siitä uus Nokia.

Pontus: Jos lähdetään sillä, että annetaan vähän palautetta ja haaveilette nyt oman mielenne mukaan jonkun rahaston tai instrumentin, joka puuttuu, tai minkälainen sen pitäisi olla, mitä tänne tarvitaan, niin tällainen loppuhuipennus, unelmointi tulevasta.

[0:41:39] Antero: Haluaisin nähdä, että rahoitusmalli kehittyisi siihen suuntaan, että se olisi joustavampaa. Jos me ajatellaan tän hetken tilannetta, nyt on joku haku asetettu johonkin kohtaan, sillä on deadline-päivä, ja sitten siihen haetaan. Siinä menee aika pitkä aika, kun se arvioidaan, tehdään grant agreement, ja sen jälkeen se kestää kolme, neljä vuotta. Se on äkkiä viiden vuoden projekti, jos ei enemmänkin, se koko homma. Eli sun pitää siinä hetkessä, kun mietit hakemusta, sitoutua seuraavaksi viideksi vuodeksi johonkin asiaan. Jos mietitään tätä maailmaa, kuinka paljon asiat kehittyy viiden vuoden aikana, tosi paljon, niin toivoisin, että voitaisiin siirtyä enemmän sen tyyppiseen malliin, että voitaisiin tehdä pieniä väliarvioita hankkeen aikana ja tarvittaessa muuttaa vähän kulmaa, vaikka ottaa yksi partnerikin lisää tai mitä tahansa, jotta siitä tulisi joustavampaa, jotta sitten voisi oikeasti elää enemmän juuri siinä hetkessä sen hetken tarpeisiin peilaten, missä ollaan kulloinkin menossa. Tämä olisi minun toiveeni.

[0:42:57] Matti: Itse asiassa tuohon toiveeseen voi sen verran vastata, että melkein kaikki kuviteltavissa olevat mokat ja twistit ovat tulleet käyttöön näissä projekteissa, joissa olen ollut itse mukana. Aika moneen ne taipuvat. On pois jääneitä partnereita, konkursseja ja milloin mitäkin, ja pitää olla joustava. Ainakin EU:lta löytyy joustoa, kun on järkevät perusteet. Se on kyllä hyvä. Oma toive?

[0:43:23] Pontus: Joo.

[0:43:25] Matti: Minun toiveeni on, että löydämme jostain se rohkeus ja riskinhallinta, jolla pystymme rahoittamaan tuottavan teollisuuden rakentamista, varsinkin vihreän tuottavan teollisuuden rakentamista Eurooppaan ja Suomeen. Ei ole mitään syytä olettaa, että meidän keksintömme ovat yhtään huonompia kuin amerikkalaisten tai kiinalaisten keksinnöt, mutta talouskasvussa me huomataan, että jotain tehdään toisin. Jos kukaan muu ei tee sitä rahastoa, niin olen ainakin mukana tekemässä sitä rahastoa, sillä ilman me ei voida elää.

[0:43:58] Pontus: Kiitos! Tästä tuli mieleen vielä se, onko Suomessa olemassa julkista instrumenttia, joka sijoittaa kuten VC, että ne ottavat omistusosuutta siihen, mihin ne satsaavat. Kuulemma näin on ollut Tanskassa. Onko se Tanskan malli tässä työssä vai oliko se Hollanti? En enää muista.

[0:44:23] Matti: En oo itse asiassa Suomessa kansallisesti ihan varma, mutta esimerkiksi tämä ACE Accelerator, mitä olen yhden yrityksen kanssa nyt hakemassa, niin siellä on tällainen elementti olemassa. Maksimituki tässä on 2,5 miljoonaa ja sen päälle voi pyytää 10 miljoonan equity-osuuden, jossa Euroopan unionin sijoitusrahasto tulee osakkaaksi. Ne arvioidaan tietysti erikseen projektin onnistumisten perusteella, mutta se on ainakin mahdollista.

[0:44:51] Pontus: No niin.

[0:44:52] Antero: Joo. Sitten on tämä uusi instrumentti, ACE Steps, mikä on isommille investoinneille. Se on pelkkä equity instrumentti, ja siinä puhutaan yli 10 miljoonan euron investoinneista. Se tuliko pari vuotta sitten tai jotain sitä luokkaa.

[0:45:07] Pontus: Kuulostaa, että tästä aiheesta voisi vielä jatkaa vaikka hurumykke, mutta meillä alkaa nyt valitettavasti aika loppumaan ja meidän on aika kiittää sekä kuulijoita että teitä keskustelijoita mielenkiintoisista aiheista ja näkemyksistä. Tietysti nämä keskustelut jatkuvat vielä tässä Verkostovoima-podcastin seuraavissakin jaksoissa toisten puhujien kanssa. Tämä oli todella hyvä läpileikkaus, minkä takia TKI-toimintaan kannattaa rohkeasti ryhtyä. Kiitos! Meidän keskustelijoina oli tänään Matti Heikkilä Vimma Consultingista ja Antero Vesterinen Metropolialta. Kiitos teille molemmille.

[0:45:59] Matti: Kiitos! Vastahan tässä päästiin alkuun. Tämä jatkuu sitten muiden kanssa.

[0:46:03] Pontus: Joo.

[0:46:04] Antero: Kiitos!

[0:46:06] Pontus: Tämä oli Verkostovoima-podcast, jonka toteutuksesta vastaa Metropolia Ammattikorkeakoulu. Sarjan on tuottanut Vaikuttavat verkostot -hanke, joka edistää uusimaalaisten yritysten ja muiden alueen innovaatioekosysteemitoimijoiden verkostoitumista ja eurooppalaisen TKI-rahoituksen saantia ja tuottaa näin innovaatioita alueelle. Tämä hanke on EU:n osarahoittama. Jos nämä aiheet kiinnostavat enemmän, niin löydät tässä jaksossa mainitut lähteet ja viittaukset esimerkiksi TRL-luokituksiin tästä ohjelman kuvauksesta.

Minun nimeni on siis Ponttus Kihlman ja kiitos kuulijoille, että kuuntelitte. Kuulemiin taas ensi jaksossa!