Sosiaalisen inkluusion vahvistamisessa ja uusien toimintatapojen kehittämisessä verkostoilla voi olla merkittävä rooli. Olo-Tila – Osallisuutta, osaamista ja toiminnallisuutta -hankkeen verkostojen rakentaminen lähti liikkeelle yllättävästä yhteisestä kehittelytilaisuudesta. Metropolia Ammattikorkeakoulussa on kehitetty oppimisympäristö HyMy-kylään liittyvää toimintaa usean vuoden ajan. Sen tarkoituksena ja tavoitteena on luoda moniammatillisia palveluita asiakkaille Myllypuroon ja lähialueille autenttisessa oppimisympäristössä niin, että ympäristön tarpeet huomioidaan mahdollisimman hyvin ja tarvelähtöisesti. Tähän työskentelyyn yhtenä osa-alueena otettiin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI-toiminta) mukaan.
Syksyllä 2022 järjestettiin yhteinen kehittämistilaisuus alueen järjestöjen kanssa, jossa lähdettiin ideoimaan yhteistä tutkimusta, kehitystyötä ja oppimista yhdistävää toimintaa (TKIO). Tilaisuudessa syntyi idea yhteisestä hankkeesta, jossa pyritään edistämään uudella tavalla heikossa työmarkkina-asemassa olevien osallisuutta, oppimista ja työllisyyttä. Tavoitteeksi muodostui myös uusien yhteistyötapojen ja palveluiden kehittäminen.
Itä-Helsingin alueen kolmannen sektorin toimijoilta heräsi toive tehdä ammattikorkeakoulun kanssa yhteistyötä heikossa työllisyystilanteessa olevien osallisuuden edistämiseksi. Esimerkiksi koulutetut vertaisohjaajat tarvitsivat uusia ja vaihtelevia toiminnan ympäristöjä taidelähtöisen vertaisohjauksen toteuttamiseen, aktiivisen kansalaisuuden ja osallisuuden edistämiseksi. Samoin tuli esiin tarve matalan kynnyksen turvalliseen opiskeluympäristöön sekä mahdollisuuteen tutustua itseä kiinnostaviin ammatti- ja opintoaloihin omien vahvuuksien tunnistamiseksi, itselle sopivan alan löytymiseksi ja sitä kautta työllisyyden edistämiseksi.
Aiemmat kokemukset kouluympäristöistä voivat heikossa työllisyystilanteessa olevilla olla turvattomia, ja uusi oppilaitosympäristö opiskelijoiden tuottamine hyvinvointi- ja terveyspalveluineen voisivat tuoda tähän toisenlaisen kokemuksen. Asiakkaiden kanssa työskentelevät toimijat nostivat esille halun vahvistaa yhteistyötään, jotta he pystyisivät ohjaamaan asiakkaitaan tarpeen mukaisiin palveluihin ja toisaalta tunnistamaan yhteistyön ja palvelujen kehittämisen paikat. Eri toimijoilla oli kiinnostusta muodostaa hankkeessa uusi yhteistyöverkosto palvelujen toteuttamiseksi ja kehittämiseksi (Uudenmaan liitto 2022). Näistä lähtökohdista syntyi Euroopan unionin osarahoittama Olo-Tila-hanke (ESR+).
Verkostoissa toimiminen hankkeen ytimeen
Olo-Tila-hankkeen yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi nousikin se, että pyritään edistämään ja innovoimaan toimintaa yhdessä niin, että kaikki toimintaan liittyvät ovat tasa-arvoisessa asemassa suhteessa toiminnan suunnitteluun ja sen toteuttamiseen. Toimintaa lähdettiin suunnittelemaan osallisuutta edistävällä verkostoivalla työotteella. Tällaisessa työotteessa vahvistetaan verkostoissa toimivien osallisuutta ja edistetään yhteisten tavoitteiden toteuttamista. Lisäksi on tärkeää edistää osapuolten taustaorganisaatioiden välistä yhdyspintaa. (Verkostojohtamisen opas 2019.) Koska keskeisenä tavoitteena oli rakentaa sellaista toimintaa, joka tukee ja edistää osallisuutta, olivat verkostossa osallisina myös kokemusosaajat kuten vertaisohjaajat ja asiakasedustajat.
Monimuotoisen yhteiskunnan tutkijoiden Henrietta Grönlundin ja Tuija Seppälän (2021) mukaan hanketoiminnan verkostoitumisen avulla voidaan vahvistaa yhteistyötä niin, että erilaisten toimijoiden, kuten julkinen sektori, korkeakoulu, kaupunki ja järjestöt, toiminnot integroituisivat yhteen sekä toimintaa pystyttäisiin joustavasti toteuttamaan yli liittymäpintojen (Grönlund & Seppälä 2021). Toimijaverkkoteorian (englanniksi actor-network-theory) mukaan verkoston toiminta voidaan nähdä jatkuvana liikkeenä, jossa erilaiset sosiaaliset ja muut ainekset, kuten ihmiset, yhteisöt, organisaatiot, teknologiat, ideat tai fyysiset tilat, yhdistyvät vaihteleviksi ja dynaamisiksi kokonaisuuksiksi, jotka vaikuttavat toisiinsa. Verkoston kokonaisuus tuotetaan toimijoiden välisissä suhteissa. Tällöin verkoston toiminta ei ole ainoastaan sen toimijoista lähtöisin, vaan verkoston jäsenet muodostavat yhdessä sen kyvyn toimia. (Latour 2005; Kullman & Pyyhtinen 2015.)
Olo-Tila-hankkeessa painotettiin alueellista työskentelyä. Keskeiseksi työmuodoksi tuli yhteiskehittely. Yhteiskehittäminen on prosessi, jossa toimijat osallistuvat vuorovaikutteiseen tiedon, osaamisen, ideoiden tai resurssien vaihtoon ratkaistakseen jonkin kysymyksen tai tuottaakseen uutta ymmärrystä esimerkiksi palveluiden kehittämiseen (Torfing, Sørensen & Røiseland 2019). Verkostoitumisessa on kyse myös uuden luomisesta (Kullman & Pyyhtinen 2015). Monimuotoisen yhteiskehittelyn kautta hankkeessa luotiin katsaus menneeseen, nykyhetkeen ja tulevaan.
Verkostojen rakentamisessa ja verkostotyössä keskeistä on luottamuksen syntyminen, toimijoiden välinen tutustuminen ja sitoutuminen yhteiseen työskentelyyn (Järvensivu 2020). Jokainen toimija osallistuu yhteiseen työskentelyyn omista lähtökohdistaan ja omien tarpeidensa pohjalta. Keskeistä on halu yhteiseen työskentelyyn. Toisaalta hankkeen aikana luodaan uusia yhteistyösuhteita ja siten toiminnan yhteinen intensiteetti saattaa vaihdella työskentelyn eri vaiheissa (Latour 2005; Kullman & Pyyhtinen 2015).
Hankkeissa, joissa pyritään vastaamaan niihin tavoitteisiin, joihin on sitouduttu hakemusvaiheessa, vaaditaan hankkeen toimijoilta halua ja kykyä kiinnittää huomio niin itseen, toiseen kuin kokonaisuuteen (Hämäläinen 2025). Hankkeen toimijoiden tulee olla valmiita rakentamaan sopivaa rytmitystä verkoston näkökulmasta ja käyttämään erilaisia aktiivisia tapoja kohtaamiseen, niin että asiat etenevät ideoinnista suunnitteluun ja siitä käytännön toteutuksiin.
Miten Olo-Tila-hankkeen verkostot rakennettiin?
Olo-Tila-hankkeessa verkostoitumisella ja yhteisellä toiminnalla edistettiin heikossa työllisyystilanteessa olevien osallisuutta, osaamista ja työllisyyttä. Itä-Helsingin alueella havaittiin tarve kohtaamisen paikoille, kulttuuritapahtumille ja osallisuutta ja hyvinvointia tukevalle ja yksinäisyyttä vähentävälle toiminnalle. Hankkeen valmisteluvaiheessa toimijaverkosto kokoontui noin joka toinen viikko, jotta varmistettiin yhteinen hanketavoitteiden ja toimintojen rakentuminen.
Toimijaverkostoon kuului heikossa työllisyystilanteessa olevien henkilöiden kanssa työskenteleviä järjestöjä kuten Valo-valmennusyhdistys ry., Lilinkotisäätiö sekä Taiteen sulattamo sekä paikalliset asukasyhdistykset. Toimijaverkkoteorian mukaan toimijat eivät kytkeydy toisiinsa itsestään, vaan suhteiden muodostamiseen vaaditaan työtä ja verkoston muotoutuminen edellyttää välittäviä toimijoita (Latour 2005; Kullman & Pyyhtinen 2015). Kaikki toimijat olivatkin yhteydessä hankkeen kohderyhmään oman toimintansa kautta kartoittaen kohderyhmän toiveita ja tarpeita. Samalla varmistettiin, että hanke täydentäisi olemassa olevia palveluita ja tuottaisi uutta toimintaa. Organisaatioiden väliselle verkostoitumiselle oli erityisesti Itä-Helsingin alueella tarve ja toive.
Yhteistyöstä kiinnostuneiden toimijoiden yhteiskehittelyn tuloksena syntyi hankkeen aikana erilaisia aktiviteetteja, kuten osallistujien tulevaisuutta luovasti tarkastelevia työpajoja, draamapajoja, yhteisöllistä keittiötoimintaa, matalan kynnyksen valmentavia opintoja ja työharjoitteluja.
Yhteistyökumppanit ohjasivat asiakkaitaan heille soveltuviin aktiviteetteihin, jotka täydensivät toimijoiden olemassa olevaa toimintaa. Kaksi kertaa vuodessa kokoonnuttiin yhteiskehittelypajoihin yhdessä arvioimaan mennyttä ja suunnittelemaan tulevaa toimintaa.
Yhtenä hankkeen tavoitteena oli tarjota uusia osallisuuden ja toiminnan mahdollisuuksia, ympäristöjä ja verkostoja mielenterveyskuntoutuja vertaisohjaajille. Kuvassa 1 on esitelty verkostoituminen ja toiminnan kehittely Metropolian kanssa yhden mielenterveysjärjestön eli Kulttuuripaja K-35:n näkökulmasta. Vertaisohjaajille esiteltiin erilaisia toimintamahdollisuuksia heille entuudestaan tutun järjestön tiloissa, minkä jälkeen heidän kanssaan suunniteltiin heille sopivia osallistumisen tapoja.
Vertaisohjaajat tutustuivat oppilaitoksen ja HyMy-kylän toimintaan osallistumalla sosiaalialan opiskelijoiden luovien menetelmien työpajaan sekä hankkeen yhteiskehittelytilaisuuksiin. Hankkeen osallistujien oli mahdollista valita heidän elämäntilanteeseensa soveltuvaa toimintaa ja monipuolistaa osallistumisen tapoja matkan varrella. Verkostoitumisessa mahdollistettiin myös vertaisohjauksellisia elementtejä ja vertaisohjaajien oli mahdollista tuoda vastavuoroisesti omaa osaamistaan osaksi yhteiskehittelyä ja yhteistä toimintaa.
Verkostoituminen ja toimintamahdollisuuksien luominen edellyttää osallistujalähtöistä viestintää. Viestinnän tapoja suunniteltiin ensimmäisessä yhteiskehittelytilaisuudessa ja sitä toteutettiin monikanavaisesti ja yhteistyössä hyödyntäen somekanavia, verkkosivuja, sähköpostiviestintää, ilmoitustauluja, yhteiskehittelytilaisuuksia ja henkilökohtaisia ohjaustapaamisia.
Verkoston voimalla enemmän aikaan
Hankkeeseen syntyi verkostojen kudelma. Leena Unkari-Virtanen on kirjoittanut hanketoiminnan verkostojen rakentamisesta ja nostanut esille seuraavat kysymykset:
- Keiden kanssa tiivistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta kannattaisi rakentaa?
- Keillä on samoja intressejä?
- Keiden toimintaan voisi liittyä ja saada yhdessä aikaan enemmän?
- Mihin ei voi vaikuttaa? Mihin ei kannata tuhlata aikaa ja yritystä? (Unkari-Virtanen 2020).
Tarkastelemme Olo-Tila-hankkeen verkostoitumista näiden kysymysten kautta.
Lähtökohtaisesti toiminnassa rakennetut kontaktit osaltaan loivat työskentelylle pohjaa sekä tiiviin yhteistyöverkoston. Kuvassa 2 keskellä näkyvät kumppanit, Metropolia ja Valo-Valmennusyhdistys, olivat niitä, joiden kanssa hankkeessa työskenneltiin aktiivisesti. Näiden kumppanien välille syntyi myös uusia yhteisiä toimintoja. Yhteiset intressit olivat koko hankkeen ajan erityisesti Metropolian ja Valo-Valmennusyhdistyksen toimijoilla. Verkostoitumisen ja erityisesti toiminnan jatkumisen kannalta oleellista on tunnistaa yhteisiä intressejä ja neuvotella ja sopia käytännöistä ja toimintatavoista. Tarpeita pyrittiin kuulemaan herkällä korvalla ja toimimaan niiden suhteen joustavasti.
Myös Valo-Valmennusyhdistyksen vertaisohjaajat olivat mukana koko hankekokonaisuudessa, niin verkostotapahtumissa, osallistujina Olo-Tila-hankkeen toiminnassa, matalan kynnyksen valmentavissa opinnoissa kuin tuomassa omaa osaamistaan erilaisiin tilanteisiin. Osa keskeisistä toimijoista oli mukana omien tiettyjen ja rajautuneiden tavoitteittensa pohjalta, jolloin osallistumisen rooli saattoi olla hiukan kapeampi esimerkiksi painottuen maahanmuuttajiin.
Jo alusta alkaen kaikkien toimijoiden vahvana haluna oli edistää vastavuoroisuutta. Haluttiin saada aikaiseksi jotain enemmän, kuin mitä yksinään voitaisiin tehdä. Tärkeää oli myös hyödyntää toisten osaamista omien asiakkaiden tai viiteryhmän hyväksi. Erityisesti kaksi kertaa vuodessa olleet yhteiskehittelytilaisuudet edesauttoivat vastavuoroisuuden toteutumista. Lisäksi toteutettiin tapaamisia myös pienemmillä kokoonpanoilla, joissa oli rajattu fokus ja päämäärä. Jotkin verkostoon kevyesti liittyneet toimijat löysivät toisensa hankkeen verkostotapahtumissa, jolloin hanke toimi siltaavassa roolissa verkostossa.
Haastavaa oli arvioida, mihin ei kannattanut tuhlata aikaa tai mihin ei voinut vaikuttaa. Tämä näyttäytyi käytännössä siten, että yhteydenoton tai tapaamisen jälkeen yhteistyö ei käynnistynyt tai jatkunut eri syistä. Ei löytynyt riittävästi yhteistä työskentelypintaa tai oli jo niin paljon muuta toimintaa, että yhteinen työskentely ei ollut tarkoituksenmukaista.
Oppeja verkostotoiminnasta
Keskeistä oli, että hankkeen alussa olimme luoneet yhteistyökuvioita alueelle, joita tietoisesti lähdettiin hyödyntämään yhteisessä toiminnassa, niin että verkostoituminen eri toimijoiden välillä lähti luontevasti käyntiin sekä edisti tavoitteita. Kokemustemme perusteella voi todeta, että verkostojen ylläpito kehittämishankkeessa vaatii jatkuvaa yhteyttä sekä myös henkilökohtaista kontaktia (vrt. Latour 2005; Kullman & Pyyhtinen 2015). Tämä vaatii aikaa sekä luontevia tapoja hoitaa yhteydenpitoa. Luottamuksellisuus syntyy henkilökohtaisuuden ja aktiivisen vuorovaikutuksen kautta (Järvensivu 2020).
Eri viestintä- ja yhteyskanavien rakentaminen oli hankkeessa aikaa vievä prosessi, jossa piti huomioida myös eri tahojen tavat ja käytännöt tehdä viestintää. Kaiken kaikkiaan monikanavaisuus yhteydenpidossa vaatii aikaa ja resursseja. Tähän on hyvä kiinnittää huomiota heti alusta pitäen.
Tätä aikaa leimaa yllätyksellisyys, joka vaikuttaa myös hanketoimintaan. Hyvä esimerkki tästä on niin kolmannen sektorin toimijoiden kuin osallistujien muuttuvat taloustilanteet. Itse verkostoitumisesta sekä vertaisohjaajille ja muille hankkeen osallistujille suunnatusta toiminnasta saatiin hyvää palautetta. Toiminta tuki osallisuutta, yhteisöllisyyttä, vertaisuutta sekä uuden oppimista. Verkostoa kannattelevat yhteinen tavoite ja toiminnan mahdollisuudet. Kuten Veijo Hämäläinen (2025) on todennut, tulokset syntyvät suhteissa. Suhteiden ylläpito vaatii aikaa ja muuttuvien tilanteiden jatkuvaa huomiointia.
Lähteet
Grönlund, H. & Seppälä, T. 2021. Onko sektorilla väliä? Julkisen sektorin ja kolmannen sektorin toimijoiden ylläpitämien matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen keskinäiset erot ja yhtäläisyydet. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 2021: 58, 430–444.
Hämäläinen, V. 2025. Verkostoissa toimimisen taidoista. Luentoesitys 4.12.2025, Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Järvensivu, T. 2020. Verkostojen johtaminen. Opi ja etene yhdessä. Helsinki: Books on Demand.
Kullman, K. & Pyyhtinen, O. 2015. Toimijaverkosto. Teoksessa Eriksson, O. (toim.) Verkostot yhteiskuntatutkimuksessa. 109–126. Helsinki: Gaudeamus.
Latour, B. 2005. Reassembling the social. An introduction to Actor-Network-Theory. New York: Oxford University Press, Inc.
Uudenmaan liitto 2022. Reilusti edellä. Uusimaa-ohjelma 2022-2025. (pdf) Helsinki: Uudenmaan liitto. Haettu 22.5.2026.
Torfing, J., Sørensen, E., & Røiseland, A. 2019. Transforming the Public Sector Into an Arena for Co-Creation: Barriers, Drivers, Benefits, and Ways Forward. Administration & Society, 51(5), 795-825.
Unkari-Virtanen, L. 2020. Alueellinen verkostokartta. Teoksessa Unkari-Virtanen, L. (toim.). Hyvinvointiaktivistin käsikirja. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, OIVA-sarja 24. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Haettu 10.5.2026.
Verkostojohtamisen opas 2019. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2019/12. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Haettu 10.5.2026.
Kirjoittajat
-
Johanna Holvikivi
Yliopettaja, Metropolia AmmattikorkeakouluJohanna Holvikivi toimii yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa opettaen johtamista ylemmissä amk-tutkinnoissa ja asiantuntijana Olo-Tila-hankkeessa.
Tutustu tekijään -
Katriina Rantala-Nenonen
Lehtori, Metropolia AmmattikorkeakouluKatriina toimii sosiaalialan lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja hän opettaa yhteiskuntatieteellisiä aineita. Hän on kiinnostunut yhteiskunnallisen osallisuuden teemoista ja siitä, miten osallisuus toteutuu erilaisissa yhteyksissä ja ryhmissä.
Tutustu tekijään
