Työpaikallani teatterissa samassa talossa työskentelee joukko eri alojen ammattilaisia muun muassa taiteen, tekniikan ja hallinnon parissa. Arki on kokoelma aikatauluja ja työtehtäviä. Päivätyötä tekevät ja iltapainotteisten esitysaikataulujen mukaan elävät ihmiset kohtaavat toisiaan vaihtelevasti. Se tekee yhteisistä hetkistä satunnaisia.
Yhteisöllisen kehittämisen ja osallistuvan työotteen näkökulmasta yhteisöllisyys ei rakennu vain perustyöstä tai johdon linjauksista, vaan pienistä, toistuvista arjen tilanteista, joissa ihmiset kohtaavat. Myöskään kokemus yksinäisyydestä työyhteisössä ei synny tyhjästä. Se muotoutuu esimerkiksi siitä, kuka osallistuu keskusteluun, kenelle tieto kulkee tai kuka jää huomaamatta sivuun.
Teksti on syntynyt osana kulttuurituotannon yamk-opintojen yhteistoiminnallinen kehittäminen -opintojaksoa.
Yksinäisyys ei näy ulospäin
Yksinäisyys työyhteisössä ei liity vain omien työtehtävien suorittamiseen ja työn tekemiseen, vaan jopa painokkaammin niiden ympärillä oleviin hetkiin. Esimerkiksi lounastilanteet voivat jakaa ihmisiä eri ryhmiin silloin, kun kaikilla ei ole aikataulullisesti tai taloudellisesti mahdollista käyttää lounasravintoloita. “Afterit” taas muodostavat helposti sisäpiirejä, jotka eivät ole tarkoituksella suljettuja, mutta voivat tuntua sellaisilta. Näin on esimerkiksi silloin, kun somessa tulee vastaan kuvia kollegoiden yhdessä viettämästä hauskasta illasta.
Vanhoilla työntekijöillä on tärkeä rooli uusien työntekijöiden vastaanottamisessa. Se, miten taloon tullut uusi henkilö otetaan mukaan arjen keskusteluihin ja tilanteisiin, vaikuttaa suoraan siihen, kuinka nopeasti hän tuntee kuuluvansa joukkoon, tai tunteeko koskaan. Näissä hetkissä yhteisöllisyys joko vahvistuu tai jää rakentumatta.
Nämä ovat pieniä asioita, mutta toistuessaan ne muodostavat kokemuksen siitä, kuuluuko joukkoon vai ei. Yksinäisyys ei usein näy ulospäin, se on henkilön oma kokemus, joka syntyy vähitellen pienistä asioista. Yhteisöllisyys ehkäisee yksinäisyyttä ja vahvistaa koko organisaation hyvinvointia (Mielenterveystalo, 2026).
Yhteisöllisyys rakentuu arjen johtamisesta
Yrityksen arvoilla on keskeinen rooli yhteisöllisyyden rakentumisessa. Arvot eivät ole vain sanoja, vaan ne näkyvät arjen teoissa ja valinnoissa (Hokkanen, 2024). Ovatko arvot valittu ja sanoitettu yhdessä työntekijöiden kanssa niin, että kaikki voivat ne aidosti allekirjoittaa?
Esihenkilön tapa toimia vaikuttaa osaltaan siihen, millaiseksi yhteisöllisyys työyhteisössä muodostuu. Siihen liittyy myös esihenkilön persoona ja johtamistyyli. Joillakin työpaikoilla keskustelu on avointa ja osallistavaa ja työntekijät kokevat tulevansa kuulluiksi kaiken kokoisissa asioissa. Joskus päätöksenteko on valmiimpaa ja yhteiselle keskustelulle jää vähemmän tilaa, mutta osallistumisen mahdollisuudesta on silti huolehdittu.
Yhteisöllisen kehittämisen näkökulmasta esihenkilön roolia voi tarkastella myös fasilitoijana. Hän ei ainoastaan johda, vaan mahdollistaa vuorovaikutusta ja antaa tilaa moninaisuudelle. Tällöin huomio siirtyy pelkästä päätöksenteosta siihen, miten yhteistä keskustelua rakennetaan ja keitä siihen pääsee mukaan. (Ahlstrand, 2019.) Tämä heijastuu työpaikan ilmapiiriin – syntyykö luontevaa yhteenkuuluvuuden tunnetta tai ilmeneekö kokemusta ulkopuolisuudesta.
On hyvä muistaa, että yhteisöllisyys ei synny vain esihenkilön toiminnasta. Siihen vaikuttaa myös työntekijöiden oma tapa osallistua ja kohdata toisia. (Sarkkinen, 2017.)
Alainen vai osallistuja?
Miten työrooleista puhutaan ja miten se vaikuttaa siihen, millaisena oma tehtävä ja työnteko nähdään? Esimerkiksi sana ”alainen” tuntuu helposti hierarkkiselta ja ylhäältä alas asetelmaa korostavalta. Jari Hakanen puhui podcastissa mielenkiintoisesti englanninkielisestä sanasta ”follower”. Siinä johtajuus säilyy, mutta alainen ei ole vain ohjeita vastaanottava henkilö. Ihminen on omasta halustaan osa yhteistä tekemistä, seuraa suuntaa, osallistuu ja kantaa vastuuta omasta roolistaan. (Annunen & Sahimaa, 2022.)
Osallistavan työotteen näkökulmasta tämä tarkoittaa työntekijän siirtymistä passiivisesta roolista kohti aktiivista tekijää (Työterveyslaitos, 2023). Tämä ajattelutapa haastaa myös pohtimaan, millaiset tavat ja johtaminen tukee tai estää aitoa osallistumista työyhteisössä.
Mitä yhteisöllisyys vaatii?
Yhteisöllisyys on valintojen summa. Osallistunko? Otanko toiset mukaan? Miten suhtaudun yhdessä tekemiseen? Jokainen vaikuttaa omalta osaltaan siihen, millaiseksi työyhteisö muodostuu.
Hyvän tiimihengen saavuttaminen voi olla hankalaa, vaikka siihen olisi yhteistä tahtoa. Kahvitauolla joku voi jäädä syrjään, ei siksi että hänet suljettaisiin pois, vaan koska keskustelut soljuvat valmiiden ryhmien sisällä. Tai tieto yhteisistä asioista ei kulje kaikille samalla tavalla, koska se välittyy epävirallisia reittejä pitkin.
On hyvä muistaa, että kaikki eivät kaipaa sosiaalista kanssakäymistä, eivätkä kaikkien kemiat kohtaa. Ihmiset ovat erilaisia myös siinä, millä tavoin he haluavat osallistua, olla vuorovaikutuksessa ja kokea kuuluvansa yhteisöön. Osa ihmisistä haluaa tehdä työnsä rauhassa ja kokea silti olevansa osa yhteisöä. Siksi yhteisöllisyys ei tarkoita vain yhtä oikeaa tapaa olla mukana, vaan sen täytyy huomioida ihmisten moninaisuus ja mahdollistaa erilaiset tavat olla osa yhteisöä.
Lähtisitkö kanssani lounaalle?
Yksinäisyys työyhteisössä ei synny yhdestä tilanteesta, vaan monesta pienestä hetkestä, jotka joko rakentavat yhteyttä tai jättävät ulkopuolelle. Usein kyse ei ole suurista teoista, vaan arkisista valinnoista. Katsommeko ympärillemme kahvitauolla? Huomioimmeko uuden ihmisen vai oletammeko, että joku muu tekee sen?
Yhteisöllisyyden ja yksinäisyyden tasapaino ei ole erillinen kehittämisen kohde, vaan se rakentuu arjen vuorovaikutuksessa. Siksi yhteisöllisyyden kehittyminen tapahtuu ennen kaikkea pienissä teoissa, niissä hetkissä, joissa päätämme huomata toisemme.
Yksi pienimmistä mutta tärkeimmistä teoista on tervehtiminen. Se on yksinkertainen tapa huomioida työkaveri: katso silmiin ja sano hei. Esimerkiksi tällaisissa arjen kohtaamisissa ratkaistaan usein se, kokeeko joku kuuluvansa joukkoon vai jääkö yksin.
Tarjoa apua ja huomioi työkaveri pienillä eleillä. Joskus yhteisöllisyys voi alkaa niinkin pienestä teosta, että kysyy työpaikan käytävällä vastaantulevalta: ”Lähtisitkö kanssani lounaalle?”
Lähteet
Ahlstrand A., 2019. Osallistamisesta osallisuuteen – hyviä käytäntöjä yhdessä kehittäen. Hiiltä ja timanttia -blogi, Metropolia Ammattikorkeakoulu, 4.10.2019. Haettu 2.10.2026.
Annunen J. & Sahimaa J., 2022. Palveleva johtaminen – Ihmislähtöisen johtamisen kulmakivi. Haastateltavana Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen. Hyvä paha johtaminen -podcast, jakso 9, 8.2.2022. Haettu 30.3.2026.
Hokkanen H., 2024. Arvot eletään todeksi työpaikan arjessa. eSignals, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, 12.12.2024. Haettu 2.10.2026.
Mielenterveystalo, 2026. Yhteisöllisyys tukee työhyvinvointia. Mielenterveystalon verkkosivu. Haettu 30.3.2026.
Sarkkinen M., 2017. Näillä keinoilla jokainen voi parantaa työyhteisönsä vuorovaikutusta. Työpiste-verkkolehti, Työterveyslaitos, 3.3.2017. Haettu 2.10.2026.
Kirjoittaja
-
Annamari Hellman
Kulttuuriotuotannon yamk-opiskelija; tuotantokoordinaattori Turun KaupunginteatteriAnnamari Hellman opiskelee Metropoliassa kulttuurituotannon yamk -tutkintoa. Hän työskentelee Turun Kaupunginteatterissa tuotantokoordinaattorina.
Tutustu tekijään
