Jakso 7: Vuorovaikutusosaaminen terveydenhoitotyössä

[Alkumusiikki]

Melina: Tervetuloa Sydämellä terveydelle -podcastiin. Tämän jakson aiheena on vuorovaikutusosaaminen ja keskustelemme siitä hoitotyön näkökulmasta. Jaksossa pohdimme sitä, miten pienetkin asiat vaikuttavat vuorovaikutuksessa yhteyden muodostamiseen. Onko sinulle tuttu tilanne terveydenhuollon vastaanotolla, jossa koet, ettet ole tullut kohdatuksi, tai tuleeko sinulle mieleen tilanne, jossa vuorovaikutustilanne on erityisen onnistunut?

Melina: Minä olen Melina.

Roosa: Minä olen Roosa.

Heidi: Ja minä olen Heidi.

Melina: Ja me ollaan Metropolian Ammattikorkeakoulun terveydenhoitajaopiskelijoita. Kanssamme keskustelemassa on Tiina Ahti. Tiina, esittelisitkö itsesi?
Tiina: Joo ja kiitos vaan kutsusta, että sain tulla keskustelemaan tästä tärkeestä aiheesta. Mun nimi on tosiaan Tiina ja mä oon taustaltani terveydenhoitaja-kätilö ja työskentelen opettajana täällä Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Opetan muun muassa terveydenhoitajatutkinnossa.

Melina: Joo, kiitos Tiina ja tosi kiva että pääsit tosiaan tähän podcastiin mukaan. Me voitais kertoa myös vähän omasta taustasta ja mä oon ite tehnyt nuoresta asti hoitotyötä lähihoitajana ja koen että ne omat vuorovaikutustaidot on kehittynyt kyllä tässä vuosien varrella, ja se näkyy esimerkiks siinä että nuorempana hoitajana alkuun ehkä vähän enemmän vältteli semmosia hankalia tilanteita, mutta sitten taas kokemuksien ja iän myötä on tullut rohkeutta toimia eri tilanteissa ja ottaa vastaan erilaiset palautteet ja on saanut enemmän ymmärrystä muiden tunteista ja niiden taustasta. Erityisen tärkeenä taitona hoitajalla pidän sitä ihmisten aitoa kohtaamista.
Mites Roosa, sullakin on paljon kokemusta lähihoitajana hoitotyöstä, eikö vaan?

Roosa: Joo kyllä. Koen, että emme voi olla vain asiakkaita varten, vaan työhön liittyy paljon vuorovaikuttamista omaistenkin kanssa. Vuorovaikutus on osottautunut tiimityöks, jossa on merkityksellistä toisen tunteiden hyväksyntä ja se vastavuorosuus, sekä dialoginen keskustelu. Myös omien rajojen tärkeys ja voimavarojen merkitys on tullut kokemuksen kautta ilmi. Itsestä huolehtiminen on todella tärkeetä.
Heidi, sullakin on oman yrittäjyyden kautta kokemusta myös vuorovaikutuksesta, kerrotko siitä hieman lisää?

Heidi: Joo, näin on. Mä oon siis toiminu vuosia liiketoiminnan harjoittajana, missä mä sanoisin, että menestyksen ehkä jopa tärkeimpänä taustatekijänä ovat toimineet vuorovaikutustaidot. Ja mun mielestä yrittäjälle tosi tärkeetä on olla oma itsensä ja kohdata asiakkaat luontevasti ja arvostavasti. Ja sit mä pidän tärkeenä yksilön tarpeiden huomioimisen. Semmosen vahvan luottamuksen ja toimivan yhteistyön kautta on syntyny kymmeniäkin vuosia kestäviä asiakassuhteita, joissa punaisena lankana toimivat vuorovaikutustaidot.

Melina: Siirrytääs sitten tarkemmin aiheeseen. Me valittiin vuorovaikutusosaaminen tän opinnäytetyön aiheeks, koska se on yksi tärkeimmistä ammatillisista taidoista ja sillä muodostetaan perusta sille kliiniselle osaamiselle. Onnistuneella vuorovaikutuksella mahdollistetaan hoidon laadukas toteutuminen. Me ollaan niin opiskelijoina, ammattiroolissa kun myös asiakkaina nähty ja koettu välillä suuriakin eroja hoitotyössä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa, et on ollut tilanteita, jossa jo se ensikohtaaminen on vähän ontunut, että ei oo vaikka katsekontaktia ollu ollenkaan. Mutta on ollu sitte myös paljon tilanteita, jossa on voinu kokea tulevansa aidosti kuulluksi, ymmärretyksi ja kohdatuksi yksilönä. Roosa avaa tässä hieman alkuun, että mitä se vuorovaikutus on hoitotyössä.

Roosa: Joo, eli vuorovaikutus syntyy ihmisten välisestä kommunikaatiosta ja on hoitotyössä koko hoitosuhteen perusta. Hoitajan olisi hyvä huomioida sekä sanallinen että se sanaton viestintä, kuten eleet, ilmeet, äänensävy ja sit hiljasuus, sekä olla ihan aidosti läsnä ja kuunnella sitä asiakasta. Lisäksi hyvä vuorovaikutus vaatii sitä harjottelua ja kykyä ymmärtää asiakkaan viestejä. Tasavertasuus ja kunnioitus ovat tosi tärkeitä osia siinä kohtaamisessa. Hoitajan olis myös hyvä suhtautua avoimesti ilman ennakko-oletuksia, jotta asiakkaan näkökulma tulee aidosti esiin. Ja sitten päästäänkin siihen ensimmäiseen kysymykseen, että mitä ajatuksia sinulla on Tiina ammatillisen vuorovaikutuksen kehittymisestä ja mikä merkitys sillä on hoitotyön kannalta?

Tiina: Joo mun mielestä Roosa tossa sun kuvauksessa tuli kyllä hyvin esiin niitä semmosen hyvän ammatillisen vuorovaikutuksen piirteitä, et mitä sä toitkin tossa esiin et semmonen selkee viestintä, et molemmat osapuolet tullaan ymmärretyiksi siinä vuorovaikutustilanteissa. Se aito läsnäolo ja kuuntelu mikä tuli myöskin sulla siellä esiin. Ja myöskin se, että asiakas siinä tilanteessa kokee olonsa turvalliseksi ja kokee tulevansa hyväksytyks semmosena kun on. Mitä mä ehkä vielä lisäisin, niin se semmonen empaattisuus siinä vuorovaikutustilanteessa. Että mä ammattilaisena kykenen tunnistaan niit asiakkaan tuntemuksia ja osaltaan myöskin asettumaan siihen asiakkaan asemaan siinä vuorovaikutustilanteessa. No mä itse koen, että vuorovaikutusosaaminen on hyvinkin keskeinen terveydenhoitajan työssä. Mä näkisin, että se on melkeinpä se tärkein terveydenhoitajan työkalu. Ja se on tosiaan taito missä kehitytään ajan kanssa. Siinä voi koko ajan kehittyä paremmaksi mitä enemmän niitä erilaisii kohtaamistilanteita, erilaisia vuorovaikutustilanteita tulee vastaan. Ihan siinä omassa ammatillisessa työssä, mutta myöskin työn ulkopuolella. Ja mä koen, mitä sä Melina myöskin tossa alussa ehkä toit, kun sä kuvasit niit omii kokemuksia, sanoit että jossain vaiheessa ehkä välttelitkin uran alkuaikoina semmosii hankalia tilanteita, ni mä jotenkin itse nään, että tää työ on semmosta että jotta voi kehittyä niin näis vuorovaikutustaidois pitää välillä mennä sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle, että niissä voi ammattilaisena kehittyä.

Melina: Kyllä.

Tiina: Ja se mitä mä koen myös, et mikä vaikutus sitte tällä vuorovaikutusosaamisella on sit niinkun asiakastyön kannalta, niin mä näen et se on oikeestaan niinku semmonen, tai no se vaikuttaa positiivisesti siihen asiakkaan kokemaan hoitoon, siihen hoitokokemukseen minkä hän siinä tilanteessa itselleen saa. Mutta mitä tutkimukset myös sanoo niin onnistunut vuorovaikutustilanne myöskin motivoi asiakasta sitoutumaan hoitoonsa ja vahvistaa osaltaan sit sitä hoitomyöntyvyyttä. Sitte tiedetään myöskin kun mietitään tätä vuorovaikutusosaamisen merkitystä niinku laajemmin, niin tiedetään myöskin et aika merkittävä osa tämmösistä terveydenhuollon muistutuksista koskee juurikin sitä hoitohenkilökunnan käyttäytymistä, tai vuorovaikutustilanteissa ilmenneitä ongelmia. Eli asiakkaat tiedostaa sen, että heillä on oikeus tulla kohdelluiksi hyvin. Mutta osaltaan tää myöskin ehkä kertoo siitä et me terveydenhuollossa voidaan yhä enemmän panostaa siihen asiakkaan hyvään kohtaamiseen ja siihen oman vuorovaikutusosaamisen kehittämiseen.

Roosa: Kyllä, kyllä. Joo et nostit kyllä tosi tärkeitä asioita esille Tiina. Kiitos. Tota sanallisen tämmösen viestinnän lisäks meillä on myös hyvin merkittävää sanatonta, eli tätä nonverbaalista viestintää, mikä on usein tiedostamatonta ja luo pohjan koko vuorovaikutukselle. Et mitä ajatuksia sulle herää Tiina tästä nonverbaalisesta viestinnästä sekä sen merkityksestä hoitajan ja asiakkaan välillä?

Tiina: No, koen että se on todella tärkeessä roolissa. Se sanaton viestintä on esimerkiks yks semmonen keino osottaa sitä aitoo läsnäoloa näis vuorovaikutustilanteissa. Et ihan esimerkiks se miten mä otan katsekontaktia asiakkaaseen, tai miten mä erilaisilla äänenpainoilla vaikka osotan kiinnostuneisuutta siinä tilanteessa sitä asiakkaan kertomaa kohtaan. Tai miten vaikka pienin elein, niin kun vaikka äännähdyksin tai nyökkäyksin kannustan asiakasta jatkamaan sitä hänen kertomaansa siinä vuorovaikutustilantessa. Samoten se on myöskin keino osottaa vaikkapa empatiaa kosketuksen avulla, eli sitä pystyy hyödyntämään monissa erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Terveydenhuollon näkökulmasta mä myöskin näen sen tärkeenä, että ammattilaisena me kiinnitetään huomiota siihen, miten me sanattomasti viestitään asiakkaalle. Joskus nimittäin se mitä me sanotaan, ja se mitä me elein osotetaan niin ne saattaa olla ristiriidassa keskenään. Ja etenkin ku me toimitaan terveydenhuollon kontekstissa ni meidän asiakkaat on aika herkkiä aistimaan sitä ristiriitaa mitä se meidän viestintä mahdollisesti saattaa herättää. Et esimerkiksi jos mä vaikka terveydenhoitajana totean, että ‘’joo kyl mä uskon et sä varmaan siit tupakasta pääset eroon’’, et jos samalla mun ääni on vähän semmonen lattea ja ehkä vältän sitä katsekontaktia asiakkaaseen ja näin, niin voi olla et asiakas tulkitsee sen viestin hyvin ristiriitasena. Et ‘’luottaakohan tuo ammattilainen nyt ollenkaan mun kykyyn, vaiko ei. Tuntuu että hän sanoo vähän muuta mitä sitten ehkä ajattelee’’, eli se on tärkeätä miettiä itsekin, että miten itse viestii kokonaisvaltaisesti sekä sanoin että sitten sanattomasti.

Roosa: Joo ja tosi tärkeitä asioita kyllä huomioida ja nostit.

Heidi: Hyvä huomata tässä, miten me kaikki kolme tässä vähän nonverbaalisesti nyökkäillään tässä myöntyvästi.

Roosa: Joo koko ajan. Kyllä, kyllä se on ihan totta.

Heidi: Tiinan kommentteihin. Hauska huomio vaan.

Roosa: Että tota juuri nää kaikki on tärkeitä ja just miten me eläydytään myös tässä, niin on hyvin luontaista ja kyllä. Mutta hoitotyössä tosiaan on paljon näitä kuormittavia tekijöitä, kuten vastuunkanto, haasteelliset asiakaskohtaamiset, vaikeiden tunteiden kohtaaminen ja sitten tää kiire, stressi, vähäiset resurssit ja muu sellainen, niin miten nää tekijät vaikuttaa ja näkyy niin kun hoitajan vuorovaikutuksessa. Mitä mieltä olet, Tiina?

Tiina: No jos tarkastellaan niin kun juurikin terveydenhuollon ammattilaisen näkökulmasta, niin mä koen, että siellä voi olla hyvinkin paljon vaikutusta siihen vuorovaikutustilanteen onnistumiseen. Että, jos mä oon vastaanotolla ja mua painaa mieltä ne tekemättömät työt, tai on jäänyt vielä miettimään edellisen asiakkaan asioita tai sitten katson sitä kelloa miten se käy kovaa. Niin totta kai se vaikuttaa siihen, että miten mä pystyn olemaan aidosti läsnä siinä tilanteessa ja kuinka paljon mä jaksan ja edes viitsin aktivoida sitten asiakasta siihen vuorovaikutukseen, jos mulla ei ole siinä silloin niin paljon aikaa hänelle annettavanaan. Samalla myöskin koen, koska me terveydenhuollon ammattilaiset ollaan toki kaikki ihmisiä, että ne meidän työn ulkopuolellakin olevat mahdolliset kuormittavat tekijät voi vaikuttaa siihen, että miten me kyetään antamaan parastamme sitten asiakkaiden kanssa niissä vuorovaikutustilanteissa. Että, jos mulla on elämässä vaikka kovin kuormittava tilanne, niin se miten mä pystyn sitten asiakkaan tilannetta ja hänen kuvaamiaan tunteita vastaanottamaan, niin se voi tuntua siinä tilanteessa äärimmäisen kuormittavalta. Mikä taas voisi tietyssä tilanteessa johtaa siihen, että ammattilaisena pyrkii jäämään vähän etäälle niissä vuorovaikutustilanteissa. Sit, jos mietitään muita semmoisia vuorovaikutusta hankaloittavia tekijöitä, niin mieleen tulee myöskin se, että jos ei ole yhteistä kieltä asiakkaan kanssa, niin se aiheuttaa tiettyjä haasteita siihen vuorovaikutustilanteeseen ja sen sujuvuuteen. Voi olla, että ne sanattomat viestit ei yhtä lailla tue siinä vuorovaikutuksessa, koska vuorovaikutuksen eri osapuolet voi tulkita ne eri tavoin, riippuen siitä mistä kulttuurista he tulee, että jos ei ole sitä sanallisestikaan yhteistä kieltä ja yhteisiä käsitteitä, niin se totta kai tuo oman haasteensa siihen vuorovaikutukseen. Ja myöskin yksi asia, minkä oon kokenut joissain tilanteissa voi sitä vuorovaikutusta asiakkaan kanssa haastaa, niin on teknologian hyödyntäminen vastaanotolla. Nykyisin paljon kannustetaan siihen reaaliaikaiseen kirjaamiseen potilaan siinä tai asiakkaan läsnä ollessa, mikä on totta kai ymmärrettävää se tehostaa työntekoa ja osaltaan vahvistaa sitä kirjauksen kirjaamisen oikeellisuutta, että me voidaan siinä heti varmistaa, että ollaan ymmärretty asiat oikein, kun ne siinä kirjataan. Mutta toisaalta se voi myöskin jonkun verran rajoittaa sitä semmoista aitoa kohtaamista ja vuorovaikutusta asiakkaan kanssa ja voi ehkä tehdä vähän siitä vuorovaikutuksesta ja asiakkaan kanssa keskustelusta semmoista kysymys vastaus tyylistä.

Roosa: Aivan joo, eli taas tosi tärkeitä asioita huomioida siinä esimerkiksi vastaanotolla just, että näitä asioita huomioi mistä juuri puhuit. Ja mikä vaikutus niillä sitten on. Joo, kiitoksia. Siirrytään seuraavaksi sitten dialogisuuteen ja Heidi voisi avata sitä tässä meille hieman, ole hyvä Heidi.

Heidi: Kiitos Roosa, eli terveydenhoitotyössä ovat keskiössä tää terveyden edistäminen ja asiakkaan motivointi. Ja oikeastaan näiden takia me halutaan nostaa esille vielä vähän dialogisuutta, koska sen avullahan me rakennetaan sitä yhteistä ymmärrystä niissä asiakastilanteissa ja sillä mahdollistetaan se yksilöllinen kohtaaminen, mistä mä aikaisemminkin vähän jo mainitsin siinä. Ja dialogisuus on siis myös oleellinen osa sitä omahoitoa ja toimii motivointia vahvistavana tekijänä ja dialoginen vuorovaikutushan perustuu vastavuoroisuuteen, jossa jokainen osapuoli pääsee vaikuttamaan vuorovaikutuksen kulkuun ja luomaan sitä tilannetta. Mun mielestä tanssi, se on vertauskuvana vuorovaikutukselle, jossa osapuolet ovat mukana ja reagoivat toisiinsa. Mikä on Tiina sun mielestä hyvää ammatillista dialogia ja miksi se on tärkeää?

Tiina: Joo mun mielestä sä Heidi hyvin kuvasit sitä, että se dialogisuus siinä hoitotyössä nimenomaan näyttäytyy semmoisena vastavuoroisena keskusteluna ammattilaisen ja asiakkaan välillä ja sen tavoitteena on nimenomaan sen yhteisen ymmärryksen saavuttaminen. Ja mä näen tän dialogisuuden erittäin keskeisenä etenkin terveyden edistämiseen tähtäävässä työssä, että sen sijaan että terveydenhuollon ammattilainen kertoo, että minkälaisia muutoksia asiakkaan olisi hyvä tehdä oman terveytensä edistämiseksi, niin sen sijaan dialogisessa keskustelussa yhdessä pyritään kartoittamaan asiakkaan tilannetta ja niitä keinoja, joihin asiakas itse on motivoitunut ja kykenevä sitten siitä näkökulmasta, että ne on sitten terveyttä edistäviä valintoja. Ja esimerkkeinä vaikka painonhallintaan liittyvä ohjaus, tupakasta vieroitus, tai vaikka lasten kasvatukseen liittyvät asiat tai vaihdevuosioireiden hallintaan tähtäävät toimet. Niin, näissä juurikin se dialogisuus kyllä varmasti on kohdallaan. Samalla myöskin näen, että jotta asiakas voi siinä tilanteessa kokea olevansa osa dialogia tai että se mahdollistetaan hänelle, niin meidän terveydenhuollon ammattilaisina tulee myöskin kyetä osoittamaan asiakkaalle, että hän on tervetullut tähän dialogiin. Ja siihen on erilaisia keinoja, mitä tässä on jo meillä keskustelussakin tullut hyvin esiin, eli juurikin vaikka nää sanattoman viestinnän keinot. Miten esimerkiksi mä asettaudun suhteessa asiakkaaseen, että katsonko mä sitä tietokonetta vai oonko mä asiakkaaseen päin kääntyneenä niinku vuorovaikutustilanteessa yleensä kuuluukin olla. Ja juurikin, että otetaan sitä katsekontaktia, pienin elein kannustetaan asiakasta tulemaan mukaan vuorovaikutukseen ja myöskin se hiljaisuuden sietäminen, mikä tässä myöskin äsken tuli esiin, että sillä tavoin myöskin mahdollistetaan, että asiakkaalle on tilaa puhua siinä, siinä tilanteessa, eikä niin, että me ammattilaisina täytetään kaikki hiljaiset kohdat siinä vastaanotolla.

Heidi: Totta.

Tiina: Avoimet kysymykset on myöskin tärkeitä siinä vuorovaikutuksellisessa dialogissa, eli niitä hyödynnetään, mikä sitten kannustaa asiakasta kertomaan vähän laajemmin niistä omista asioistaan ja kokemuksistaan, verrattuna sitten niihin kyllä ei vastauksiin, joita sitten suljettuihin kysymyksiin usein saadaan. Ja sitten on myös tärkeä se aktiivinen kuuntelu mistä oli tässä jo aikaisemmin mainintaa. Ja aktiivinen kuunteluhan siis tarkoitti sitä, että mä ammattilaisena ikään kuin vähän omin sanoin kuvaan sitä asiakkaan mulle kertomaa. Juurikin pyritään siihen yhteiseen ymmärrykseen sillä tavoin, ja että on ymmärtänyt asiakasta niinku hän on toivonut. Ja sen jälkeen sitten ammattilainen voi viedä sitä keskustelua eteenpäin, ja esimerkiksi kannustaa asiakasta tai antaa toimintaehdotuksia, tai vähän kyseenalaistaa asioita mitä asiakas on siinä kertonut. Jos mä vaikka taas ota tän tupakointiesimerkin tässä esille, että jos asiakas on vaikka mulle just kuvannut, että hän ei halua tupakasta vieroituslääkkeitä kokeilla koska ne maksaa, vie paljon rahaa, niin mä voisin tän asiakkaalle omin sanoin kuvata mitä hän on mulle kertonut ja ehkä siinä vähän kyseenalaistaa, että “hei että ootko sä koskaan laskenut että mitä se tupakointi sulle kaikkinensa tulee maksamaan. Että se, että sä panostat nyt tähän lääkehoitoon niin aivan varmasti sä tuut aikanaan myöskin säästämään rahaa”, eli tää olis ehkä yksi esimerkki semmoisesta kyseenalaistamisesta, mitä sitten tän aktiivisen kuuntelun yhteydessä voi hyödyntää.

Heidi: Joo niin että se kuuntelu on tärkeässä roolissa ja sit se yhteinen ymmärrys. Joo. No mites sit jos me lähetään miettii vähän tunnetaitoja vielä, koska nehän on siis merkittävä osa koko vuorovaikutusta ja myös dialogisuutta, niin ihmisen perustunteisiin kuuluu ilo, viha, suru, hämmästys, pelko ja inho. Ja näiden lisäksihän me koetaan lukuisia muitakin tunteita. Tunnetaitojen perustana pidetään kykyä havaita ja tunnistaa sekä omia että toisten tunteita. Ja näihin taitoihin kuuluu myös omien tunteiden säätely ja ilmaisu. Tunteiden tunnistamisella tiedetään olevan selkeä yhteys mielenterveyteen sekä ihmisen hyvinvointiin. Tunteethan ovat luonnollinen osa hoitotyötä, mutta niittenhän tulisi olla kuitenkin hallittuja ja ammatillisia. Hoitotyössä aitous ja empatiakyky ovat hyvin tärkeitä asioita. Millainen rooli tunnetaidoilla on hoitajan vuorovaikutuksessa itse hoitotyössä?

Tiina: Joo tää onki ihan hyvä kysymys. Mä jotenki itse oon kokenu että tää tunnetaito käsitteenä on hoitotyössä aika tuore, se on ehkä enemmänkin tuttu sielt kasvatustieteistä. Tuntuu et ehkä tässä on viimeisten vuosien aikana enemmän puhuttu tunnetaidoista juurikin hoitotyön kontekstissa. Enemmänki tää lähikäsite empatia on tutumpi käsite tässä yhteydessä. Jos mietitään tunnetaitoja, niin mä näkisin et hoityön näkökulmasta sillä on kaks keskeistä tehtävää. Ensinnäkin tunnetaitoja tarvitaan siihen, että me voidaan tehdä hyvää ja laadukasta hoitotyötä. Esimerkiksi empatiakykyhän edellyttää sitä, että me ammattilaisina kyetään tunnistamaan ja ymmärtämään muiden tunteita ja empatiakyky, niin kun äsken tossa todettiin, niin se on osa sitä semmosta hyvää ammatillista vuorovaikutusta. Toisena keskeisenä tehtävänä mä koen et niitä tunnetaitoja tarvitaan omasta jaksamisesta huolehtimiseen. Terveydenhuollon ammattilaisena, esimerkiksi asiakastilanteet voi aiheuttaa meissä ammattilaisissa hyvinkin voimakkaita tunteita, mikä on siis aivan luonnollista ja sallittua. Keskeistä on se, että miten me ammattilaisina osataan käsitellä näitä tunteita, hyvksytääks me ne, kielletääks me ne, osataaks me päästää niist voimakkaista tunnekokemuksista irti, vai jäädäks me vellomaan niihin. Oman kokemuksen mukaan tää vaatii harjottelua, tää tunteiden hallinta ja myöski kokemusta erilaisista tilanteista itse siinä ihan perustyössä. Mä esimerkiksi koen, että on tosi tärkeetä eri asiakaskohtaamisten välillä aina se pieni hengähdyshetki, että mulla on aikaa omien ajatusten ja niiden kehotuntemusten rauhottamiselle, mitä se mahdollisesti edellinen asiakaskohtaaminen on mussa herättäny. Että mä pystyn sit olemaan paremmin läsnä, sitten seuraavan asiakkaan vuorovaikutustilanteessa.

Heidi: Niin, pientä nollausta.

Tiina: Juuri näin, sille on hyvä varata ihan vaikka pienikin muutaman minuutin hetki minkä aikana voi vaikka keskittyä omaan hengittämiseen, tai hörpätä vähän kylmää vettä tai pestä kädet kylmällä vedellä, mikä sitten sitä omaa hermostoa myöskin nopeasti rauhottaa siinä tilanteessa.

Heidi: Kyllä. Tuota, me voitais tosta hyvin siirtyä seuraavaan kysymykseen mikä on siis todella tärkeä asia, ja se on semmonen ku tunnekuorman purku. Koska terveydenhoitajathan tekevät itsenäistä työtä ja kantavat usein työn tunnekuormaa yksin mikä voi sitten aiheuttaa henkistä rasitusta, niin tunnetaidot ovat keskeisessä roolissa myös hoitajan suorituskyvyn ja jaksamisen kannalta. Aikasemmin meil oli siitä vähän jo puhettakin.
Mitäs mieltä oot Tiina ammatillisten rajojen tärkeydestä ja kuinka hoitaja voi rajata tunnekokemuksiaan hoitotyössä?

Tiina: Joo, mä en ehkä niinkään puhuisi tunnekokemusten rajaamisesta vaan enemmänki tunteiden hallinnasta hoitotyössä. Sillä tunteet luonnollisina osina kuuluu siihen hoitotyöhön ja näen että semmonen liiallinen rajaaminen ehkä voi johtaa taas siihen, että ne kohtaamiset jää vähän etäisiksi ja kylmiksi asiakkaiden kanssa. Meillä jokaisella on varmasti ne omat tapamme hallita ja käsitellä tunteita ja ne on tärkeä itse tunnistaa, mitkä toimii itsellä. Joillekin auttaa esimerkiksi liikunta, musiikki tai lukeminen. Jotkut taas kokee, että he haluaa keskustella niistä tunteista. Keskustelua voi käydä vaikka kollegoiden kanssa tai työnohjauksessa. Itse mä esimerkiks tykkään työpäivän jälkeen, kun vastaanotolta lähden niin laittaa vaikka äänikirjan kuuluviin ja sillä tavoin suunnata ajatuksia sitten pois työpäivän asioista. Keinoja on monia ja jokaisen tulee löytää itselleen se toimivin keino sille tunteiden käsittelylle ja hallinalle, kuitenkin muistaen se, että oma tai muiden terveys ja hyvinvointi ei siitä vaarannu. Osa on voinu tottua käsittelemään niitä tunteita esimerkiks päihteiden käytön kautta, tai liiallisen työnteon kautta, tai sitte se tunnekuorma purkautuu sielä kotona huutamisena tai muuna epäasiallisena käytöksenä omia lähimmäisiä kohtaan. Tämmösiinkin tilanteisiin sitten on tärkeä ammattilaisina havahtua, pyytää apua ja tukea esihenkilöltä tai työterveyden kautta.

Heidi: Kyllä, kiitos Tiina.

Melina: Joo kiitos Heidi ja Tiina. Tosi tärkeetä keskustelua ja tosi hyviä näkökulmia, kaikkeen kyllä. Me ollaan opiskelijoina todettu, että paras harjoittelu siihen vuorovaikutukseen tapahtuu siellä kentällä, niissä ihan aidoissa asiakaskohtaamisissa.

Tiina: Myöskin se, että mä itse koen et opiskelijalla on aivan, tai ovat aivan loistavassa asemassa sen suhteen, että harjoittelukentällä kuitenkin te pääsette useita eri ohjaajia heidän kanssa olemaan, seuraamaan niit erilaisia vuorovaikutustilanteita ja sieltä pystyy poimimaan niitä semmosia piirteitä siihen omaan tapaan työskennellä mitkä te koette itselle toimiviksi.

Melina: Kyllä, pystyy poimimaan semmosia mitkä itselle toimii.

Heidi: Niin ja usein on ollut tilanteita missä ehkä näkee et “noin toi oli tosi hyvin toimittu” ja sit voi olla niitäkin et näkee “hei tolleen mä en ehkä tekis”, näkee molempia.

Roosa: Kyllä ja oppii. Aina oon ite kokenu et oppii muilta ihmisiltä. Kyllä todella mitä puhuit “et mielenkiintosta, näinkin voi toimia”.

Tiina: Vuorovaikutustaitojahan opitaan totta kai osittain mallittamisen kautta. Etenkin mä itse koen myös sittenkin kun on valmistunut ammattilainen, että pyrkisi siihen et ei uraudu niihin vanhoihin tapoihin toimia, vaan antaa itselleen mahdollisuuden kehittyä näis vuorovaikutustaidoissa. Se voi tapahtua esimerkiksi kollegoidenkin tuella, voi vähän seurata miten kollega tässä tilanteessa toimii ja “voisiks mä ottaa häneltä vähän jotain vinkkejä” näihin vuorovaikutustilanteisiin, “voisinks mä napata vaikka ton tyylin”, “voisiks mä alottaa mun käynnit, vaikka tolla fraasilla millä mun kollega alottaa”.

Melina: Lopuks me voitais vähän vielä kiteyttää aihetta ja nostetaan esille, että mitä me toivottas, että tulevat hoitoalan ammattilaiset ymmärtäisivät ja ottaisivat mukaan tästä vuorovaikutusosaamisesta, tunnetaidoista ja dialogisuudesta.
Roosa alotako sä?

Roosa: Joo kiitos. Vuorovaikutuksesta mun mielestä on hyvä muistaa, että koskaan emme tuu valmiiks ja koska ihmiset ja tilanteet ja omatki kokemukset muuttuu jatkuvasti niin jokainen kohtaaminen opettaa jotain uutta itsestään ja sitten siitä toisesta ihmisestä. Vuorovaikutustaidoissa kehittyminen on jatkuvaa ja jokainen asiakaskohtaaminen on aina ainutlaatuinen.

Heidi: Näin on ja dialogisuudesta voi sitten mainita sen verran et sehän perustuu siihen tasavertaisuuteen ja vastavuoroisuuteen, ja sen avulla rakennettaan luottamusta, yhteistä ymmärrystä ja mahdollistetaan se asiakaslähtöinen kohtaaminen.

Melina: Kyllä ja sitten noista tunnetaidoista ehkä se, että ne on tosi tärkee ja merkittävä osa sitä hoitotyötä ja vaikuttaa niitten asiakaskohtaamisten lisäks meidän ammattilasten työhyvinvointiin ja omaan jaksamiseen. Lohduttavaa on ajatella, että oikeestaan kaikki me ollaan keskeneräisiä eikä kukaan meistä ei oo koskaan täysin valmis, vaan näissä vuorovaikutukseen liittyvissä asioissa on mahdollisuus kehittyä läpi elämän.
Joo hei kiitos paljon keskustelusta Tiina, Roosa ja Heidi

[Loppumusiikki]

Tiina: Joo kiitos paljon oli tosi mukava.

Roosa: Joo kiitos sullekkin Melina.

Heidi: Ja kiitoksia munki puolesta.

Melina: Ja kiitos myös sinulle kuulija, kun kuuntelit Sydämellä terveydelle -podcast-
sarjaa ja tätä meidän jaksoa.