Ryhmätöiden tekeminen on osa korkeakouluopiskelua. Ryhmätöistä on erilaisia kokemuksia, ja haasteet ovat nousseet esille mediassa (esim. Politi 2025a & 2025b). Haasteiden lisäksi on myös hyviä kokemuksia, ja kiistatta ryhmätyö voi toteutua paremmin tai huonommin. Jaettu tavoite varmasti on, että ryhmätyöt onnistuvat ja edistävät oppimista. Korkeakouluopintoja aloittavilla opiskelijoilla ei välttämättä ole aiempaa kokemusta ryhmätyöskentelystä siinä määrin, kuin odotetaan. Miten käsitykset oppimisesta ja opiskelusta yksin ja yhdessä alemmilta asteilta ohjaavat ryhmätyöskentelyssä toimintaa? Millä keinoilla ja tavoilla ryhmätöiden tekemistä voidaan korkeakoulussa tukea?
Ryhmätöiden ja ryhmäoppimisen tukeminen nousivat esille käsiteltäessä opiskelukyvyn kartoituksia Metropolia Ammattikorkeakoulun Kiinteistö- ja rakentamisosaamisalueen kokouksessa henkilöstön kesken. Tuolloin syntyi ajatus Ryhmäoppimisen työkalupakista, joka tarjoaisi lähtökohtia ja eväitä onnistuvalle ryhmätyöskentelylle. Ryhmäoppimisen tukeminen on noussut esille myös esimerkiksi vertaistuen kehittämisen yhteydessä.
Työkalupakin ensimmäinen versio rakennettiin keväällä 2026 perustuen muun muassa opiskelijoiden ja opettajien kokemuksiin ryhmätyöskentelystä pääosin Metropolian Myllypuron ja Myyrmäen kampuksilla. Työkalut, joihin tässä artikkelissa luodaan yleiskatsaus, on suunnattu niin opiskelijoille kuin opettajille. Kenties parhaiten työkalut tulevat käyttöön ja edelleen kehitettäviksi opettajien kautta.
Yksilöstä ryhmän systeemiin
Kun opiskelijoita pyydettiin pohtimaan ryhmätyöhön liittyviä kokemuksiaan, nousi esiin hyvin erilaisia näkökulmia. Ryhmätyö voi näyttäytyä kuormittavana, epätasaisesti jakautuvana tekemisenä tai epäselvinä rooleina, mutta toisaalta myös yhteisen tavoitteen rakentamisena, jossa jokaisella on merkityksellinen rooli. Nämä kokemukset havainnollistavat sitä, että ryhmän toiminta ei ole itsestäänselvyys, vaan siihen liittyy sekä mahdollisuuksia että haasteita. Esiin nousee kokemisen keskeinen merkitys: miten asiat koetaan?
Oppivien organisaatioiden uranuurtajan, Peter Sengen (1990), lähestymistavassa pääavaus ryhmäoppimisessa (Team Learning) on siinä, ettei huomiota kiinnitetä yksilöön vaan systeemiin yksilöä laajemmin. Tämä lähtökohta on myös Ryhmäoppimisen työkalupakissa avauksena: Miten ryhmä toimii? Ei siis niinkään se, miten yksilö toimii, vaikka myös yksilö huomioidaan.
Ryhmä voi saada enemmän aikaan kuin yksilö. Mahdollisesti. Ryhmän yhteistä tehokkuutta voidaan yksinkertaistaen kuvata tulona, eri tekijöiden kertolaskuna. Jos ryhmä kohottaa riittävästi jäsentensä tekemistä, on ryhmän yhteinen tehokkuus enemmän kuin yksilötehokkuus (> 1). Toisaalta taas, jos ryhmä latistaa, kangistaa tai rajoittaa yksilön tehokkuutta, voi koko ryhmän tehokkuus olla vähemmän kuin yksilön tehokkuus olisi. Tämä on yksinkertaistettu, systeemiajattelun ja tiimioppimisen piirissä yleisesti käytetty vertaus, mutta tämä korostaa oleellista asiaa: tuemmeko toisiamme vai emme ja mikä merkitys sillä on suoraan yhteistyölle ja sen tuloksille?
Tähän liittyvät myös ryhmätyön tavoitteet, oppiminen ja osaamisen osoittaminen. Jos vain jotkut jäsenet tai joku ryhmän jäsen tekee käytännössä koko ryhmälle tarkoitetun tehtävän, eivät muut opi tai todella osoita osaamistaan tavoitteiden mukaisesti.
On kuitenkin syytä koko ajan pitää mielessä se, että ryhmätöissä on myös onnistumisia. Jos keskitytään liiaksi vaikeuksiin ja epäonnistumisiin ratkaisujen sijaan, ei välttämättä päästä edes kunnolla liikkeelle.
Kuinka huomioidaan ryhmäoppimisen systeemi kaventamatta huomiointia liiaksi yksilöön? Tähän ehkä paras vastaus on Sengeenkin pohjaten kysyvässä ajattelussa, joka avautuu yksilön ulkopuolelle ja on tärkeä puoli aidon dialogin mahdollistamisessa. Kysyvää hahmottamista taas voivat jäsentää apukysymykset ja huomioitavat, kirjattavat asiat, joihin perustuvaa työskentelyä Ryhmätyöskentelyn työkalupakki osaltaan tukee.
Kurkistus Ryhmäoppimisen työkalupakkiin
Opettajien ja opiskelijoiden kokemusten ja ajatusten perusteella on syntynyt Ryhmäoppimisen työkalupakin ensimmäinen versio. Tässä sen sisällöstä esitellään lyhyesti kaksi työkalua, Ryhmätyösopimus ja Ryhmäoppimispäiväkirja. Näiden lisäksi pakin ensimmäisessä versiossa on systeemistä hahmottamista kehittävä tarinallinen työkalu sekä AI-avusteisia sovelluksia.
Ryhmätyösopimus ja Ryhmäoppimispäiväkirja sisältävät käytännössä sovittavia ja seurattavia, ryhmän ja yksittäisen jäsenen toimesta kirjattavia asioita. Opettaja voi niin hyväksi katsoessaan muotoilla näitä työkaluja kurssinsa tarpeisiin, mahdollisesti kurssitehtäviksikin. Työkaluihin ja niiden kirjauksiin voidaan esimerkiksi liittää kurssin sisältöjä ja tavoitteita. Työkaluja on tarkoituskin tarvittaessa muokata ja soveltaa. Vaikka työkalut eivät varsinaisesti sisältyisi kurssin tehtäviin, voivat opiskelijat kuitenkin käyttää niitä oman tekemisensä tukena.
Ryhmätyösopimuksessa sovitaan selvästi asioista, jotka ovat kokemusten perusteella nousseet tärkeiksi sovittaviksi kysymyksiksi mutta joista ei välttämättä useinkaan ole selvyyttä. Jokaista kohtaa sopimuksessa ei ole välttämätöntä joka kerta tehdä (muokkaus ja soveltaminen sallittua ja tavoiteltuakin), mutta jokaisen asian kohdalle kannattaa pysähtyä yhdessä harkiten. Työnjako, vahvuudet ja erilaiset tavat tehdä, viestintätavat, välitapaamiset, turvallisemman ympäristön pelisääntöjen kirjaaminen yhdessä, samoin sovitut tavat puuttua tilanteeseen, jos esimerkiksi ryhmänjäseneen ei saada yhteyttä. Nämä ovat esimerkkejä asioista, joista sopiminen yhdessä on enemmän kuin suunnittelua ja voi merkitä enemmän kuin “puoliksi tehtyä”.
Ryhmäoppimispäiväkirja sisältää oman ja ryhmän tekemisen yksinkertaista arviointia. Näin ryhmän toiminta (ja systeemi) tulee näkyväksi ryhmän jäsenille sekä mahdollisesti opettajalle, jos päiväkirja on osa kurssin suorittamista. Näiden asioiden reflektointi ei välttämättä ole aina heti helppoa, mutta se pieni kyntävä ja kylvävä pohdiskelutyö kannattaa tehdä. Välillä kannattaa pysähtyä oppimaan. Ryhmäoppimispäiväkirja voi olla myös, jos opettaja niin harkitsee mahdollisen muokkauksen jälkeen, arvioinnin työkalu.
Työkalut on toteutettu taulukkolaskentapohjaisina tiedostoina, jotka jaetaan ryhmän jäsenten ja mahdollisesti opettajan kesken. Tiedostomuodot ovat helposti jaettavissa ja yhdessä muokattavissa. Taulukkolaskentapohja voi ehkä mutristaa sen käyttöön tottumattoman kulmakarvoja, mutta se sopii esimerkiksi tämän kaltaiseen päiväkirjan kirjoittamiseen erinomaisesti. Eri kohtien välillä liikkuminen on myös toimivampaa kuin esimerkiksi tekstitiedoston teksti-ikkunoiden välillä. Nyt julkaistut tiedostopohjat ovat työkalupakin ensimmäisen version työkaluja ja näistä voidaan kehittää erilaisia ratkaisuja. Alla on esimerkkejä näistä työkaluista (kuvat 3, 4 ja 5), jotka ovat saatavilla Ryhmäoppimisen työkalupakki -verkkosivulla.
Ryhmäoppimisessa ei ole kyse vain tekemisestä vaan toiminnan ja mahdollisuuksien näkyviksi tulemisesta. ”Tekisit edes” –tyyppinen suhtautuminen voi olla oikeutettua, paikallaankin, mutta siinä inhimillisen helposti sivuuttuvat syyt. Eikä pelkkä tahdonvoima ei usein riitä muuttamaan toimintaa (esim. Cummins 2013). Tarvitaan rakenteita, jotka tekevät näkyväksi ajattelua, toimintaa ja mahdollisuuksia eri näkökulmista. Kun ryhmä pysähtyy sanoittamaan tavoitteitaan ja seuraamaan omaa työskentelyään, syntyy mahdollisuus oppia paitsi käsillä olevasta tehtävästä, myös tavoista toimia yhdessä tehokkaammin ja paremmin.
Kantavimmat rakenteet ovat kohtaamisissa
Oppimisen ja toistemme ymmärtämisen ydin on kokemisessa ja sen esiin tuomisessa. Ryhmä voi esimerkiksi kokoontua tilaan, fyysiseen tai virtuaaliseen, ja tilalla on samat tiedolliset määritteet. Tila on kuitenkin jokaiselle erilainen.
Nämä työkalut kehittyvätkin varmasti parhaiten niitä käyttämällä ja jakamalla ajatuksia niiden kehittämiseksi. Metropolian opiskelijat voivat suorittaa valinnaisen, työkalupakkiin perustuvan opintojakson Ryhmäoppimista ja systeemiajattelua (1 op), ja sama opintojakso on tarjolla ja kaikille kiinnostuneille Metropolian avoimen ammattikorkeakoulun kautta. Työkalupakin verkkosivulla on Kommenttiboksi, jonka kautta kaikki työkaluja käyttäneet voivat kertoa kokemuksiaan ja ajatuksiaan niiden parantamiseksi.
Ryhmäoppimista tarvitaan kaikilla aloilla kestävän kehityksen perustana. Useimmat työelämässä kohdattavat kehityshaasteet eivät ole yhden ihmisen ratkaistavissa, vaan ne edellyttävät tehtävien jakamista, yhteistyötä ja ryhmän tukea. Onneksi ryhmäoppimista voidaan tietoisesti kehittää yhdessä.
Lähteet
Senge, P. M. 1990. The fifth discipline: The art and practice of the learning organization. New York: Doubleday.
Politi, A. 2025a. Onko opiskelu korkeakoulussa pelkkää ryhmätyötä? Julkaistu 19.9.2025. Yle Uutiset. Haettu 5.6.2026
Politi, A. 2025b. ”En oppinut mitään” – opiskelijat kertovat, kuinka jatkuvat ryhmätyöt syövät uskoa korkeakouluihin. Julkaistu 30.9.2025. Yle Uutiset. Haettu 5.6.2026.
Cummins, D. 2013. How to Boost Your Willpower. Julkaistu 21.6.2013. Psychology Today. Haettu 5.6.2026.
Kirjoittaja
-
Tero Kärkkäinen
Lehtori, Metropolia AmmattikorkeakouluTero Kärkkäinen työskentelee laaja-alaisena erityisopettajana Metropolian Opiskeluhyvinvointipalveluissa.
Tutustu tekijään
