Jakso 2: Vastuullisuus julkisissa hankinnoissa ja osaamisen kehittäminen

Marika Tuomela-Pyykkönen: Tervetuloa Vihreää vientivoimaa -podcastiin, missä asiantuntijat keskustelevat Metropolian asiantuntijoiden kanssa. Tällä kertaa keskustelemme toimitusketjuhallinnan ja erityisesti hankintatoimen ajankohtaisista asioista yhdessä vieraamme kanssa. Minä olen Marika Tuomela-Pyykkönen, toimin hankintatoimen lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulussa ja vieraanani tänään on hankintajohtaja Esapekka Kuikka, Senaatti-kiinteistöltä. Tervetuloa mukaan, Esapekka. Kertoisitko ensin hieman omasta taustastasi, eli kuinka olet päätynyt hankintojen pariin sekä kuten itse kuvaat, hankinta-aktivistiksi?

Esapekka Kuikka: Morjesta ja kiitos oikein paljon kutsusta. Minulla on hankintoihin ensi kosketus kauppatieteiden maisteriopinnoissa, jossa oli pari kurssia aiheesta. Olin aikanaan töissä opintojen loppuvaiheessa ja sitten bongasin – itse asiassa jo 17 vuotta sitten – että Senaatille haetaan määräaikaista hankinta-asiantuntijaa. Siitä lähti ensimmäinen kosketus hankintoihin ja julkiseen hankintaan. Sen parissa on tullut vuodet sen jälkeen mentyä eri rooleissa. Erityisesti viime vuosina olen ollut kiinnostunut enemmän verkostoitumisesta näissä hankintaympyröissä. Olen ollut paljon mukana osana HankintaSuomi-ohjelmaa ja Suomen Osto- ja Logistiikkayhdistyksen (LOGY) toimintaa. Tätä kautta sitten itseäni olen tituleerannut hankinta-aktivistiksi, että aika monessa mukana.

Marika: Kiitos. Meillä onkin hieman yhteistä historiaa Hankinta-Suomen osalta, jossa olemme molemmat toimineet aktiivisesti ja kuulijoille tiedoksi, että Hankinta-Suomi on julkisen sektorin ja elinkeinoelämän yhteinen toimenpideohjelma julkisten hankintojen kehittämiseksi ja toimenpideohjelman tavoitteena on tehdä julkisista hankinnoista houkuttelevampia, tietoperusteisempia, kustannustehokkaampia ja strategisempia. Tätä toimintaa ohjaa valtiovarainministeriö ja työtä on tehty vuodesta 2019 saakka. Esapekka on lisäksi vieraillut meillä Metropolia ammattikorkeakoulussa erityisesti hankintatoimen opintojaksoilla kertomassa hankintojen strategisesta kehittämisestä. Vierailut on ollut hyvin pidettyjä, ja kuten itse kuvasit, olet hankinta-alan aktivisti ja toimintasi on huomioitu laajalti, eli sinut palkittiinkin Vuoden Hankinta-ammattilaisena Suomen Osto- ja Logistiikkayhdistyksen toimesta tänä vuonna. Lämpimät onnittelut vielä tästä tunnustuksesta.

Esapekka: Kiitos paljon ja itse ajattelen, että tämä on samalla tunnustus ylipäätään julkisille hankinnoille ja hankinnoille, tosi hieno hieno juttu. Ehkä se osoittaa, että kun on utelias asioista ja valmiina kehittämään rohkeasti toimintaa ja yhteistyössä vieläpä sisäisten ja ulkoisten verkostojen kanssa, niin sillä tavalla pystyy saavuttamaan isoja juttuja, näin uskon.

Marika: Kyllä. Ja tänäänhän me keskustelemme erityisesti hankintatoimen tulevaisuudesta siitä syystä, että hankintatoimi on olennainen osa toimitusketjuhallintaa. Tähän meidän hankkeeseen liittyen Cleantech puolestaan, esimerkiksi Sitran määritelmän mukaan tarkoittaa tuotteita, palveluita, prosesseja ja teknologioita, jotka vähentävät ympäristöön kohdistuvaa kuormitusta, säästävät luonnonvaroja ja parantavat energiatehokkuutta.
Sen keskeisiä piirteitä ovat ympäristöystävällisyys, resurssitehokkuus ja taloudellinen kannattavuus. Nämä kaikki edellä mainitut tavoitteethan ovat useimmiten yhteneviä myös hankintatoimen tavoitteiden kanssa. Lähdetään seuraavaksi hankintojen isosta kuvasta liikkeelle, eli oman kokemuksesi ja osaamisesi perusteella, miten näet hankintatoimen tulevaisuuden tällä hetkellä. Millainen merkitys hankintatoimella on erityisesti julkisella sektorilla ja kestävyyshaasteisiin vastaamisessa?

Esapekka: Joo, tosi hyvä kysymys. Tässä hetkessä raha on kaikkialla hyvin tiukalla, ja me tiedetään hyvin, mitkä julkisen sektorin taloushaasteet on. Toisaalta ihan kokonaisuutena Suomessa meillä kansakuntana, minkälaiset taloudelliset haasteet meillä on. On selvää, että kustannustehokkuus korostuu ja välillä tuntuu siltä, että jotkut ehkä ajattelee, että onko vastuullisuus johonkin tippunut sieltä yritysten ja organisaatioiden agendalta. Mutta näen, että vastuullisuus edelleen on siellä agendalla kyllä pysynyt ja hyvin korkeallakin prioriteeteissa. Ehkä julkisessa keskustelussa ylipäätään näkyy tällä hetkellä kustannustehokkuus enemmän.

Kuitenkin, jos mietitään ihan aidosti, että mitä kauemmas tästä mennään tulevaisuuteen, niin vastuullisuuden merkitys koko ajan vaan nousee. Se on tulevaisuudessa ehkä jopa tärkein asia, mitä hankinnoissa pitää edistää. Ja hankintojen rooli vastuullisuusasioissa on hyvinkin keskeinen. Me voidaan olennaisesti vaikuttaa – hiilijalanjälkeen tai luonnon monimuotoisuuteen tai mihin vaan – me voidaan hankintojen kautta tosi paljon vaikuttaa, kun hankitaan urakoita ja tavaroita ja palveluita. Tulevaisuudessahan tämä kaikki tarkoittaa uutta osaamista. Lisäksi tietysti tekoälykehitys ja uudet digitaaliset työkalut ylipäätään, niin vaatii uudenlaista osaamista tulevaisuudessa, mutta niin kyllä vaatii myös vastuullisuus. Eli väitän, että vastuullisuuden osalta meillä itse kullakin on vielä paljon opiskeltavaa tulevaisuudessa.

Marika: Kyllä, mahdollisuuksia on valtavasti. Mikä estää meitä tällä hetkellä hyödyntämästä näitä mahdollisuuksia?

Esapekka: Näen, että tässä on kyse ymmärryksen puutteesta puolin ja toisin. Tarvittaisiin tietynlaista kulttuurin muutosta. Ymmärryksen puutteella viittaan siihen, että varsinkin yrityskentässä ajatellaan julkisesta sektorista ja julkisista hankintayksiköistä, että ne on tehottomia ja siellä ei osata tehdä hankintoja eikä johtaa hankintoja. Varmasti osin näin onkin, että julkisella sektorillakin osaamista varmasti lisää hankinnoissa tarvitaan, mutta kyllä sitä osaamista myös jo tosi paljon löytyykin.

Julkisen sektorin edustajana ja sieltä näkökulmasta tuntuu, että tarvitsisi tietynlaista kulttuurin muutosta meissä julkisissa toimijoissa. Koen, että me ollaan hyviä jo itsessään hankkimaan. Missä me ei olla oikein hyviä, niin me jotenkin ajatellaan, että kun me hankintaa tehdään ja tarjouspyyntö meillä lähtee maailmalle – eli käytännössä Hilmaan – niin kyllähän yritykset sen löytää ja haluaa meille tarjota. Tämä on se asia, mihin tarvitaan kulttuurimuutosta, että meidän julkisten toimijoiden pitäisi ymmärtää, että meidän pitäisi olla houkutteleva tilaaja. Meidän pitäisi saada yritykset kiinnostumaan siitä, että ne haluavat meille tarjota. Meidän sopimusehdot ja vaatimukset on järkeviä ja sopimukset ovat molemmin puolin hyödyttäviä ja niihin kannattaa lähteä tarjoamaan. Tarvitaan tosiaan sekä ymmärrystä ja toisaalta, ihan kulttuurin muuttamistakin.

Marika: Erinomaisia tarkennuksia tähän aiheeseen liittyen. Jäin tuossa vielä miettimään, että otit esille tämän houkuttelevuuden ja tästä oli juuri julkaistu myös tutkimusta siitä, että julkisen sektorin ostavien organisaatioiden tulisi lisätä ennen kaikkea sitä houkuttelevuutta siellä toimittajapuolella. Osaatko tähän antaa muita vinkkejä kuin se, että ollaan varma laskunmaksaja, että miten tätä houkuttelevuutta mahdollisesti voitaisiin lisätä?

Esapekka: Meillä on hankintojen kehitysohjelma ollut muutaman vuoden käynnissä ja ihan keskeinen tavoite siinä, että olemme houkutteleva tilaaja, se on meidän visio. Julkisella sektorilla on myös mielenkiintoisia projekteja annettavana ja ja julkisella sektorilla löytyy kyllä osaamista substanssiasioista mitä ollaankaan hankkimassa. Meidän kanssa pääsee mielenkiintoisia asioita tekemään ja meidän tarvitsisi tuoda itseämme vahvemmin sinne yrityskenttään. Eli esimerkiksi Senaatti-kiinteistöillä on ollut tämmöisiä yrityksille avoimia hankintojen infotilaisuuksia. Me ollaan järjestetty – tää vuosi tulee olemaan kolmas vuosi putkeen – kun me järjestetään niitä ympäri Suomen eri paikkakunnilla. Siellä kerrotaan meidän toiminnasta ja tulevista hankinnoista ja yritykset pääsee keskustelemaan meidän kanssa ja kehittämään meidän toimintaa. Sitten meillä on erilaisia palautekanavia, meillä lähtee uutiskirje säännöllisin väliajoin hankinta-asioissa meidän yhteistyötahoille ja niin edespäin. Eli me yritetään kaikin keinoin myös viestiä itsestämme myös niiden sopimustoimittajien, mutta myös näiden potentiaalisten yritysten suuntaan siitä, että millainen toimija me ollaan ja miksi meidän kanssa kannattaisi töitä tehdä. Tämä kaikki on näkynyt sillä tavalla, että tarjoushalukkuus eli tarjousten määrä per kilpailutus on kasvanut.

Marika: Hienoja esimerkkejä. Kiitos näiden jakamisesta. Ja nämä esimerkithän kertoo nimenomaan siitä, että te teette valtavasti Senaatti-kiinteistöillä töitä sen eteen, että se ymmärrys nimenomaan hankintatoimen mahdollisuuksista kasvaa. Tähän liittyen vielä olet eri tilaisuuksissa ottanut esille hankinnan megatrendit 2030. Ja määritellyt megatrendeiksi strategisen johtamisen, digitalisaation, tietojohtamisen, vastuullisuuden, osaamisen ja verkostot sekä rohkeuden ja innovaatiot. Kertoisitko näistä hieman lisää, miksi olet valinnut juuri nämä teemat ja mitä niillä tarkoitat hankintatoimen näkökulmasta?

Esapekka: Joo, kiitos kysymyksestä ja tämä on mun ehdottomia lempiaiheita pohtia näitä hankinta-asioita. Myös tulevaisuuden kannalta, että miltä se tulevaisuus voi näyttää. Ja näitä trendejä muodostaessa, aktiivisesti pyrin kaikkialla verkostoissa olemaan niin kuin aiemmin olen tuossa maininnut. Sitä kautta tietysti yritän imeä tietoa ja myös, että mitä muut ajattelee ja minkälaisia suunnitelmia eri organisaatiolla on. Näihin viiteen teemaan lyhyesti, miten näihin olen päätynyt, niin toisaalta uskon, että strategiselle johtamiselle hankinnoissa on sijaa tulevaisuudessakin vielä vuosien päästä. Hankinnat on muuttumassa toimintona strategisempaan suuntaan. Eli hankinnat yhä useammin on yksityisissä yrityksissä mukana johtoryhmätoiminnassa, ellei suoraan johtoryhmässä. Samoin on julkisellakin puolella käymässä. Eli hankintojen strateginen johtaminen eri osa-alueineen on ilman muuta tulevaisuudessa yksi tärkeä asia.

Digitalisaatio/tietojohtaminen, ei voi olla väheksymättä sen merkitystä hankintatoimen koko transformaatiossa. Tällä teknologialla, eli tekoäly viimeisimpänä asiana, mutta ihan ylipäätään hankintajärjestelmien kehittyminen, sen hankintojen tietopohjan kehittyminen, tiedolla johtamisen kehittyminen, niin ne on semmoisia asioita, että tulevaisuuden hankinta-asiantuntijoiden pitää olla diginatiiveja niin sanotusti ja osata monialaisesti hyödyntää järjestelmissä tulevaa tietoa ja tekoälyä eri muodoissa.

Vastuullisuus oli kolmas teema näistä, ja tuossa aiemminkin vähän mainitsin, että minkä takia hankintojen vastuullisuus on tärkeää. Ja kyllä mä uskon – jopa sitten jos mentäisiin 2035 – niin sanoisin, että se olisi hankintojen megatrendi numero yksi. Ainakin silloin viimeistään, että mitä kauemmas mennään, niin sitä vahvemmin vastuullisuushaasteetkin meidän pitää ratkaista. Luulen, että sieltä myös ihan uusiakin asioita on nousemassa. Esimerkiksi viime aikoina näiden ympäristö- ja taloudellisten vastuiden lisäksi on paljon tästä sosiaalisesta puolesta keskusteltu, vaikkapa työperäinen hyväksikäyttö ja sen ennaltaehkäisy. Ne on semmoisia asioita, mihin me tullaan tarvitsemaan ratkaisuja, vaikkapa rakennus- ja sitten tämmöisillä ylipäätään palveluintensiivisillä aloilla, tulevaisuudessa.

Neljäntenä oli osaaminen ja verkostot, niin ne liittyvät siihen, että yksi tulevaisuuden supervoima on nimenomaan tämä verkostoituminen. Eli meidän tulee verkostoitua aika laajastikin. Niin oman organisaation sisällä kuin myös ulospäin. Näiden verkostojen kautta meidän on mahdollista saada monenlaista tietoa ja osaamista oman toiminnankin kehittämiseen.

Osaamismielessä tullaan tarvitsemaan huikeasti uudenlaisia osaamisia tulevaisuudessa, vaikkapa liittyen tähän digitalisaation tekoälyyn ja vastuullisuuteen. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä trendinä oli rohkeus ja innovaatiot. Tällä oikeastaan tarkoitan sitä, että hankinnat tulevaisuudessa olisi – tai ainakin toivon näin – että hankinnat tulevaisuudessa olisi vielä vahvemmin osa innovaatioiden edistämistä. Eli oikeasti hankinnat olisivat mukana miettimässä, että minkälaisia liiketoiminnan lopputuloksia voimme saavuttaa yhdistämällä fiksut hankinnat. Hankintojen mahdollisuus on edistää niiden innovaatioiden pilotointia ja käyttöönottoa aikanaan. Ja myös rohkeutta. Semmoista kokeilukulttuuria tarvitaan, että uskalletaan kokeilla uudenlaisia tapoja tehdä asioita tai miettiä eri tavalla. Ja hankkia tosiaan vähän toisella tavalla, miten on aiemmin totuttu, sitä tarvitaan.

Eli viisi megatrendiä on, mitä olen tunnistanut ja varmasti niitä olisi monella muullakin tavalla ryhmiteltävissä. Ehkä joku tunnistaa jonkun muunkin tai voi olla sitä mieltä, että joku näistä ei ihan niin relevantti ole tulevaisuudessa, mutta tämä on tosiaan oma näkemykseni näistä asioista.

Marika: Tässä pöydän toisella puolella on hirveän hankalaa olla eri mieltä näistä asioista, että kyllä nämä vahvasti resonoi kaikki. Tuosta strategisesta johtamisesta pohdin, että perinteisestihän meillä ei hankintatoimi ole ollut kauhean strategisessa osassa organisaation johtamista. Se on nähty aika operatiivisena toimintana yksityisellä ja julkisella sektorilla. Tässä koronapandemia toimi mukavasti tukena, että hankintaosaaminen ainakin päätyi monen arkikieleen osana keskustelua ja alettiin ymmärtää, miten hankintoja täytyy johtaa ja kuinka laajasti osaamista hankintojen tekemisissä täytyy olla mukana. Strategiseen johtamiseen liittyen, miten näkisit, että organisaatioissa, joissa hankintatoimi on vielä melko operatiivisessa osassa, niin mikä edesauttaisi ymmärtämistä strategisessa johdossa ja ennen kaikkea sen mahdollisuuksien ymmärtämistä?

Esapekka: Itse uskon sillä lailla, että tuohon hankintojen strategisen roolin ymmärtämiseen, niin yksi on tietysti hyvä tapa tuoda, vaikka vähän numeroita pöytään. Eli esimerkiksi numeroiden kautta näyttää sille johdolle, mihin kaikkialle itse asiassa hankinnat liittyvätkään siinä organisaatiossa. Mihin kaikkialle se vaikuttaa ja numeroiden lisäksi, faktapohjaa siitä, että mikä rooli hankinnoilla voi olla tosiaan vaikkapa niiden vastuullisuusasioiden selättämisessä ja sen kääntämisessä voimavaraksi. Mikä rooli hankinnalla voisi olla niissä palveluiden tai tuotteiden innovaatioissa ja muissa asioissa? Tuoda näkyväksi sitä, että mihin kaikkialle hankinta organisaatiossa ulottuukaan ja mihin kaikkialle se liittyykään. Ja tosiaan – mikäli vaan suinkin mahdollista – niin tosiaan numeropohjaista näyttöä ja numerotavoitteita. Nämä edesauttavat sitä, että ymmärrettäisiin sitä hankintojen strategisempaa roolia.

Marika: Hyviä esimerkkejä ja keinoja. Olet myös puhunut siitä, että kuinka hankinta on viestintää. Näetkö, että myös sisäisellä viestinnällä on iso merkitys siinä, että miten hankintatoimen merkitys ymmärretään?

Esapekka: Joo, kyllä. Mulla on pari tämmöistä slogania, että ’hankinta on myyntiä’ ja sitten toinen mitä olen käyttänyt, on ’hankinta on viestintää’. Kyllä se nimenomaan liittyy myös organisaation sisäiseenkin yhteistyöhön, että hankinnan tulee olla aika hyvin pulssilla, että mitä siellä liiketoiminnassa tapahtuu. Eli pitäisi ymmärtää, että mihin suuntaan liiketoiminta on menossa ja minkälaisia muutostrendejä siellä on tapahtumassa, tosi proaktiivisesti pyrkiä olemaan siinä mukana. Ja tekemässä esimerkiksi ratkaisuehdotuksia vaikka, että voitaisiinko tehdä näin tai noin, missä hankinta voisi olla tukemassa niitä strategisia tavoitteita. Eli se liittyy siihenkin se viestintä, että pitää olla viestimässä sisäisesti. Ja toisaalta se liittyy siihen, että pitää kuunnella niitä tarpeita. Totta kai, että hankinta on palvelutoiminto, ei hankinta tarvitse mitään hankintoja itse, vaan niitähän tehdään sen organisaation strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Eli kuunnellaan herkällä korvalla, että minkälaisia toiveita sieltä liiketoiminnan puolelta tulee. Ja sitten hankinta on viestintää, niin luonnollisesti liittyy siihen ulospäin tehtävään viestintään eli myynnilliseen näkökulmaan. Pitää viestiä ulospäin, että mitä hankintoja on tulossa ja milloin. Ja miksi meidän kanssa kannattaa kauppaa lähteä tekemään ja minkä takia me ollaan hyvä tilaaja. Ja miksi yhteistyötä meidän kanssa kannattaa lähteä tavoittelemaan?

Marika: Kannattaa olla houkutteleva ostavana organisaationa.

Esapekka: Juuri näin.

Marika: Sitten tuosta digitalisaatiosta ja tietojohtamisesta. Digitalisaation ja tekoälyn rooli varmasti tällä hetkellä on koko ajan kasvamassa. Miten näet, että ihmisten välinen yhteistyö, esimerkiksi tuossa äskenkin hieman siihen viittasit, niin sopii digitalisaation kanssa?

Esapekka: Tosi mielenkiintoinen kysymys ja olen ihan ehdottomasti sitä mieltä, että ihmistä tarvitaan kyllä edelleen. Ehkä itse kuulun siihen joukkoon, joka ajattelee enemmän siitä tekoälystä ja digitalisaatiosta niin, että se on tavallaan tukiäly. Me voidaan automatisoida tietysti prosesseja sen avulla. Me voidaan automatisoida tiedon tuottamista sen avulla, että meillä on asioita valmiimpana päätöksentekoa varten. Tai jopa tietyssä tilanteessa, jos halutaan, niin se voi päätöksiäkin meidän puolesta tehdä. Mutta jotenkin uskon, että ihmistä ja vuorovaikutusta tarvitaan kyllä vahvasti edelleen, että hankinta on kuitenkin tämmöistä ihmisbisnestä. Pitää kuunnella herkällä korvalla esimerkiksi niitä tarpeita ja tulevaisuuden indikaatioita ja mihin suuntaan olla menossa. Kyllä kaikki semmoinen vaatii keskustelua ja vuorovaikutusta ja yhteistyötä mahdollisimman monia laaja-alaisesti. Hankintaan liittyy vastuullisuusasiat ja turvallisuusasioita ja juridiikkaa ja digitalisaatiota ja niin edespäin. Se vaatii keskustelua hyvin monenlaisten substanssiasiantuntijoiden ja osaamisten kanssa. Uskon, että tekoäly voi kaikkea tätä helpottaa, mutta ei se ihmistä tule siinä vuorovaikutuksessa korvaamaan.

Marika: Sitten osaaminen ja verkostot oli yksi teema, minkä nostit myös megatrendiksi. Osaamisen laaja-alaisuus, verkostotaidot, itsensä johtaminen. Avaisitko vielä tarkemmin, mitä näillä hankintojen kontekstissa tarkoitat?

Esapekka: Ylipäätään semmoista laaja-alaista osaamista. Ensinnäkin ajattelen, että perinteisesti hankinta on nähty suorittavana toimintona ja kun hankinnan rooli on selvästi muuttumassa strategisempaan suuntaan, niin tulevaisuudessa tarvitaan enemmän liiketoimintaymmärrystä, markkinoiden tuntemusta, markkinoiden ymmärtämistä. Tarvitaan niitä tekoälytaitoja siihen, että pystyt mahdollisimman hyvin soveltamaan tekoälyä omassa työssä, hyödyntämään ja käyttämään. Tarvitaan vastuullisuudesta ymmärrystä, että miten hankinta liittyy koko siihen vastuullisuuskokonaisuuteen. Mun mielestä osaamisia on ennenkin tarvittu osin jo, mutta painopiste on kuitenkin enemmän muuttumassa strategisempiin taitoihin mitä enemmän mennään tulevaisuuteen. Ja verkostotaidoilla tarkoitan sitä, että kyllä minä uskon siihen. Olen itse saanut verkostolta aivan valtavasti ideoita, oppia ja asioita tässä matkan varrella, niin uskon, että jos oikealla tavalla pystytään hyödyntämään semmoista verkostoitumista, niin se on meille kaikille valtava voimavara, josta voidaan omaan työhön ammentaa ja saada uudenlaisia näkökulmia ja perspektiiviä siihen omaan tekemiseen. Ja myös itsensä johtaminen, asiantuntijatyö on hyvin hektistä tulevaisuudessakin ja voi olla, että menee vielä hektisemmäksi. Kuka tietää, mutta kun tulee olemaan tilanteita, että jatkuvasti on paljon käynnissä olevia asioita – lankoja ja palloja on niin sanotusti ilmassa – ja niitä pitää pystyä hallitsemaan ja jonglööraamaan niiden pallojen kanssa. Uskon, että hankinta-asiantuntijoiltakin kyllä vaaditaan tulevaisuudessa vieläkin enemmän hyviä itsensä johtamisen taitoja. Että pystyy priorisoimaan omia töitä ja keskittymään olennaisiin asioihin.

Marika: Aika monen ostajan kuulee sitä sanovan, että päivittäinen työ on sitä tulipalojen sammuttelua. Niin kuin nostitkin esille, että pitäisi johtaa itseään niin, että pystyy ehkä ennakolta jo sitten blokkaamaan tulipaloja ja kiiretyötä, että aikaa jäisi itsensä ja organisaation kehittämiseen. Mistä päästäänkin tähän rohkeus ja innovaatiot, minkä nostit viimeiseksi megatrendiksi tähän liittyen. Erityisesti tämä rohkeus ja kokeilukulttuuri on semmoinen, mikä vahvasti resonoi hankintojen kontekstissa. Onko teillä organisaatiossa tai kuinka tuette Senaatti-kiinteistöllä rohkeutta ja kokeilukulttuuria vai onko tämä toivelistalla tulossa?

Esapekka: No hyvä kysymys. Ajattelen, että tämä lähtee osin ihan johtamisesta liikkeelle. Että pitää luoda psykologisesti turvallinen tila, missä toisaalta pystytään näkemyksiä esittämään ja pystytään, sallitaan kokeileva toimintakulttuuri. Ja kokeiluhan tarkoittaa, että aina ei onnistuta, mutta niistä joka kerta on mahdollisuus oppia. Kyllä mä ainakin itse koen, että meidän organisaatiossa on tähän pyritty ihmisiä kyllä tukemaan ja meillä olisi tämmöistä kulttuuria. Ehkä mä silti sanon, että kun asiat on kuitenkin kompleksisia ja niihin vahvasti liittyy – vaikka hankinnoissa – tietysti liiketoiminnan näkökulma ja käytännön tarve siellä. Huomaan, että joutuu välillä muutosjohtamista omassakin organisaatiossa tekemään siihen, että uskallettaisiin kokeilla erilaisia tapoja. Saattaa olla mielipiteet vahvasti sillä tavalla, että ajatellaan, että asia menee niin kuin se on ennenkin mennyt. Välillä huomaa, että saa vähän pikkasen yrittää hoksauttaa ihmisiä siihen, että voisi olla mahdollisuutta muutokselle. Ylipäätään asia minun mielestä lähtee johdosta ja siitä ylipäätään kulttuurista, minkälainen työyhteisössä on. Tavoitteena tietysti olisi, että olisi mahdollisimman hyvä työyhteisö, jossa uskalletaan kokeilla ja uskalletaan epäonnistua ja sitä kautta lopulta uskalletaan onnistuakin.

Marika: Eli se onnistuminen monesti saattaa tulla sieltä epäonnistumisten kautta.

Esapekka: Juuri näin, juuri näin.

Marika: Viisaita sanoja. Kiitos näistä. Näihin on hyvä päättää tämä keskustelu tällä erää. Kiitos Esapekka ajatusten jakamisesta sekä kiitos kaikille kuuntelijoille.

Esapekka: Kiitos mukavasta keskustelusta.

Marika: Tämä podcast on luotu osana Vivid Vihreän siirtymän vientiosaamista digitaalisestihanketta. Hanke on rahoitettu Euroopan unionin elpymis- ja palautumistukivälineellä RRF, joka on EU:n elpymisvälineen Next Generation EU:n suurin ohjelma. Rahoituksen on myöntänyt jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus, joka edistää työikäisten osaamisen kehittämistä ja osaavan työvoiman saatavuutta. Palvelukeskuksen toimintaa ohjaavat opetus- ja kulttuuriministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö.