Tieteellisessä tekstissä passiivia on pitkään pidetty lähes ohittamattomana normina. Tekijyyttä voi tekstissä tuoda esiin tai häivyttää monin kielellisin keinoin, joista passiivi on vain yksi (Puskala 2020). Olen kuvannut keinoja tarkemmin tämän artikkelisarjan ensimmäisessä osassa Tekijyys asiantuntijatekstissä lingvistiseen tutkimustietoon perustaen. Tässä artikkelissa tarkastelen, miten tekijyyttä ilmaistaan ammattikorkeakoulun opinnäytetyötekstissä ja sen osissa. Samalla osoitan, miten vaihtelu liittyy tekstinosien eriytyviin tehtäviin tekstissä (Luukka 2002; Vuorijärvi 2013).
Tekijyyden ilmaiseminen opinnäytetyön johdannosta pohdintaan
Perinteisen tutkielman osat etenevät vakioisesti järjestyksessä johdanto, menetelmät, tulokset ja pohdinta. Rakennetta kutsutaan yleisesti lyhennenimellä IMRD tekstinosien englanninkielisten nimien alkukirjainten mukaan: Introduction, Methods and materials, Results ja Discussion. IMRD-rakenteisen tutkielman tiimalasimallin mukaisesti johdantoluvussa opinnäytetyön aihe asetetaan ensin osaksi laajempaa keskustelua ja edetään sitten lähemmäs opiskelijan omaa työtä ja sen fokusta. (Vuorijärvi 2013.) Liukuma passiivista omaääniseen, persoonamuotoiseen ilmaisuun on tässä tekstinosassa luonteva. Aktiivi herättää myös lukijan kiinnostusta paremmin kuin etäinen passiivi.
Tietoperusta tai viitekehys taas pohjaa lähteisiin, ja eri äänet näkyvät sen lähdeviitteissä. Mikäli toimintaympäristöä ja omaa tutkijan positiota halutaan esitellä, eri ilmaisutapoja tarvitaan. Jos tekijyyttä ei ole tarpeen korostaa, passiivi riittää. Opinnäytetyön tarkoitus, tavoitteet ja tutkimustehtävät todetaan johdanto-osan lopuksi yleensä neutraalisti, mutta omistusliitteen avulla kirjoittaja voi osoittaa sitoutuneisuuttaan työhön: opinnäytetyöni tarkoituksena on; tavoitteemme on.
Passiivi sopii hyvin menetelmien ja menettelyiden kuvaamiseen. Siksi myös menetelmä- ja aineisto-osassa passiivimuoto hallitsee. Jos opinnäytetyö tehdään monitoimijaisessa hankkeessa, kehittämistyönä eri toimijoita osallistavin menetelmin tai kirjoitetaan pari- tai ryhmätyönä, toimijoiden vastuut ja roolit on syytä täsmentää tekstissä persoonamuotoja käyttäen. Kun tekoälyä käytetään apuna esimerkiksi tiedonhankinnassa tai lähteiden kääntämisessä, pelkkä passiivi ei riitä, sillä tekoälyn käytön tulisi olla tekstissä lukijalle läpinäkyvää.
Tulososassa objektiivisuus on selkeä perustelu passiivin käytölle. Varsinkin analyysin vaiheita selostavissa lauseissa passiivi on tavallinen, vaikka itse tulokset kerrottaisiin aktiivimuodossa.
Tuloksia esiteltäessä kirjoittajan osuus on syytä tehdä selväksi samalla tavalla kuin menetelmäosassa, jos passiivi aiheuttaa riskin väärinymmärryksestä. Toiminnallisissa tai osallistavin menetelmin tehdyissä kehittämistöissä tekijän – tai pikemminkin eri tekijöiden – ja osallistujien roolit on tarpeen tuoda selvästi esiin (Kniivilä, Lindblom-Ylänne & Mäntynen 2007) , kuten seuraavista esimerkeistä ensimmäisessä on tehty.
Pohdintaosan alussa kirjoittaja ottaa tekstikokonaisuuden haltuunsa ja tarjoilee siitä olennaisen lukijalle. Tekstinosan tehtävä on vakuuttaa lukijaa työn tuloksellisuudesta ja tulosten luotettavuudesta sekä kannustaa käyttämään tuloksia käytännössä hyväksi (Vuorijärvi 2013).
Pohdinnassa opinnäytetyöprosessin ja sen tulosten merkitystä ja vaikutuksia tarkastellaan eri kulmista. Näitä pohtiessaan opinnäytetyön kirjoittaja keskusteluttaa keskenään tekstin eri ääniä: muun muassa uusia ja aiempia tuloksia, tietoperustassa referoituja lähteitä ja omia päätelmiä. (Vuorijärvi 2013.) Liikkeelle lähdetään opinnäytetyön päätuloksista: Opinnäytetyöni keskeiset tulokset osoittavat, ja näkökulmaa avarretaan vaiheittain laajemmaksi kohti yleistyksiä ja uusia konteksteja, luotettavuuden ja eettisyyden pohdintaa unohtamatta. Työelämälukijalle suunnatuissa toimenpide-ehdotuksissa aktiivi on paikallaan, mutta yleistyksissä ja kokoavissa päätelmissä tekijää häivytetään, yleensä joko passiivilla tai tekijää nimeämättömän nollapersoonan avulla: opasta voi hyödyntää.
Mikäli opiskelija arvioi pohdinnassa ammatillista kasvuaan, persoonamuotoinen verbi on toimiva valinta. Viittaukset itseen kolmannessa persoonassa ovat etäännyttäviä niin tässä kuin muissakin tekstinosissa; vrt. opinnäytetyön tekijä kehittyi prosessin aikana.
Eri tekstinosien tai lukujen alkuun kirjoitetun metatekstin (Luukka 2002) tehtävä on jäsentää tekstin sisältöä ja ohjata lukijaa (Kniivilä ym. 2007). Siinä kirjoittaja voi tuoda tekijyyttä esiin valitsemallaan tavalla ja tyylillä: joko selvästi ensimmäisessä persoonassa, luvussa käyn läpi, ja häivytetymmin yksikön kolmannessa persoonassa, toinen alaluku esittelee, tai passiivissa, kuten luvussa käydään läpi.
Seuraavassa taulukossa tiivistän vielä kuvaukseni sisältöä kertauksen vuoksi. Oikea sarake kertoo, miten tekijyyttä ilmaisevat keinot painottuvat opinnäytetyötekstin eri osissa.
Osan tehtäviä | Tekijyyden ilmaiseminen tekstissä | Tekijyyden ilmaiseminen tekstissä |
---|---|---|
Johdanto-osa (I): Johdantoluku; Tietoperusta; Työn tarkoitus, tavoitteet ja tutkimuskysymykset | Opinnäytetyön aiheen ja lähtökohtien esittely lähteisiin perustuen; lukijan kiinnostuksen herättäminen; tutkimuskysymysten motivointi ja esittäminen | Johdantoluku: Koko jatkumo alkaen passiivista persoonamuotoiseen verbiin Muut luvut: Pääosin passiivi |
Menetelmä- ja aineisto-osa (M): Aineiston keruu ja analyysi | Menetelmän ja sen soveltamisen kuvaus | Passiivi: Tarvittaessa persoonamuotoinen verbi: esim. rajaukset ja toimijoiden roolin selvennys |
Tulososa (R): Tulosten esittely | Tulosten objektiivinen esittely | Pääosin passiivi: Tarvittaessa persoonamuotoinen verbi: toimijoiden roolin selvennys |
Pohdintaosa (D): Tulosten tarkastelu; Luotettavuuden ja eettisyyden arviointi; Oman oppimisen arviointi; Toimenpide-ehdotukset; Jatkotutkimusehdotukset | Opinnäytetyön keskeisten tulosten ja prosessin merkityksen ja vaikutusten tarkastelu eri näkökulmista; mahdollisten jatkotoimien esittäminen eri yleisöille | Koko jatkumo lähtien persoonamuotoisesta verbistä ja omistusliitteen käytöstä passiiviin |
Tutkielmatekstin tiimalasimalli ohjaa kirjoittajaa avartamaan pohdinnan lopussa tarkastelunsa näkökulmaa (Kniivilä ym. 2007) ja tavallaan samalla häivyttämään tekijää. Mihin painotukseen ja ilmaisutapaan koko opinnäytetyöteksti päättyy, on kuitenkin lopulta kirjoittajan valinta ja osin myös tyylikysymys (Lyytikäinen 2022).
Omassa väitöstutkimuksessani (Vuorijärvi 2013) havaitsin pohdintaosassa opinnäytetyön toteutustapoja mukailevan eron: tutkimuksissa ja katsauksissa tekijää häivytetään selvästi enemmän kuin toiminnallisissa tuotetöissä, joissa aktiivimuoto hallitsee. Kaikissa pohdintaosissa molemmat tekstin vuorovaikutusosapuolet, kirjoittaja ja lukija, tulevat muita tekstinosia selvemmin esiin. Jos opinnäytetyötä ajatellaan ammattikorkeakoulun ja työelämän vuoropuheluna, aktiivimuotoinen, eri osapuolet esiin tuova lopetustapa vahvistaa retorisesti tätä melkeinpä ylevää ajatusta.
Tasapaino on paras normi
Palaan vielä tämän sarjan ensimmäisen osan pohdintaan, pitääkö opinnäytetyö kirjoittaa aktiivissa vai passiivissa. Kuten artikkelisarjani tekstit osoittavat, kysymykseen aktiivi- ja passiivimuotojen käytöstä opinnäytetyössä tai muissa asiantuntijateksteissä on varsin monisanaista vastata.
Tekijyyden ilmaisemisen keinoja käytetään ja painotetaan eri tekstilajeissa ja teksteissä eri tavoin. Opinnäytetyössä on perusteltua käyttää eri muotoja vaihdellen jopa samassa tekstinosassa – kulloisenkin viestintätarpeen mukaan (Vuorijärvi 2013). Tämä vaihtelu voi tuoda myös osaltaan ilmaisuun voimaa ja lisätä lukijoiden kiinnostusta opinnäytetöiden sisältöä kohtaan (Pamplona 2024; Puskala 2020).
Vastaavalla tavalla tekstien ohjaukseen pitäisi saada rohkeammin joustoa. Kun opiskelija seuraavan kerran kysyy, kumpaa pääluokkaa opinnäytetyössä pitää käyttää, vastaan: molempia. Kategorinen kehotus kirjoittaa koko teksti passiivissa ei ainakaan tee oikeutta ammattikorkeakoulun opinnäytetyön moninaisille tehtäville, kirjoittajille eikä lukijakunnille.
Luotettavin ja luettavin teksti syntyy, kun kirjoittaja löytää tasapainon aktiivin ja passiivin välille ja rohkaistuu käyttämään eri keinoja tekstin tehtävien mukaisesti harkiten.
Lähteet
Kniivilä, S., Lindblom-Ylänne, S. & Mäntynen, A. 2007. Tiede ja teksti. Tehoa ja taitoa tutkielman kirjoittamiseen. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy.
Luukka, M.- R. 2002. Mikä tekee tekstistä tieteellisen? Teoksessa Kinnunen, M. & Löytty, O. (toim.). Tieteellinen kirjoittaminen. Tampere: Vastapaino. 13–28.
Lyytikäinen, E. 2022. Miksi nuoret tutkijat opetetaan kirjoittamaan passiivimuodossa, vaikka passiivi pilaa helposti suomenkielisen tekstin? Yliopisto-lehti 3.
Pamplona, F. 2024. Enhancing scientific communication: Understanding passive voice. Mind the Graph. Viitattu 15.11.2024.
Puskala, J. 2020. Kirjoittajan oman äänen kuuluminen tieteellisessä tekstissä. Teoksessa Katajamäki, H. (toim.). Tieteellinen kirjoittaminen tiedeyhteisössä. VAKKI Publications 11. Vaasa: VAKKI. 55–67.
Vuorijärvi, A. 2013. Opinnäytetyö ja yhteisö. Ammattikorkeakoulun diskussio tekstinä. Väitöskirja. Helsingin yliopisto: Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos.
Vuorijärvi, A. 2025. Aktiivi vai passiivi? 1/2: Tekijyys asiantuntijateksteissä. Metrospektiivi Pro. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Kirjoittaja
-
Aino Vuorijärvi
Yliopettaja, Metropolia AmmattikorkeakouluFilosofian tohtori Aino Vuorijärvi on suomen kielen ja viestinnän yliopettaja, joka työssään ohjaa aktiivisesti passiivisiakin kirjoittajia.
Tutustu tekijään