Metropolian opintotarjonnan modularisointi horisonttiajattelun ohjaamana

Miten transformatiivista muutosta kuvaava Kolmen horisontin malli sekä modularisointi voivat auttaa uudistamaan opintotarjontaa systeemisesti ja tulevaisuuskestävästi?

Marita Huhtaniemi, Kati Marin, Kirsi Kuosa21.1.2025

© Pixabay, CC0

Miten transformatiivista muutosta kuvaava Kolmen horisontin malli sekä modularisointi voivat auttaa uudistamaan opintotarjontaa systeemisesti ja tulevaisuuskestävästi?

Marita Huhtaniemi, Kati Marin, Kirsi Kuosa21.1.2025

ProArtikkeli

Maailman ja yhteiskunnan kestävyyshaasteet, teknologinen murros sekä nopeasti muuttuva työ- ja elinkeinoelämä vaativat korkeakouluja uudistumaan sekä asteittaisesti että perustavanlaatuisesti. Siinä, missä aiemmin riitti, että ammattikorkeakoulut toteuttivat perinteiset yhteiskunnalliset tehtävänsä laadukkaasti, edellyttää nykyinen murroksellisesti muuttuva maailma ammattikorkeakouluilta aiempaa laaja-alaisempaa vaikuttavuutta kestävän yhteiskunnan ja maailman rakentamiseksi. Tämä asettaa uusia haasteita ammattikorkeakoulujen yhteiskunnalliselle tehtävälle sekä luo odotuksia esimerkiksi opintotarjonnan uudistamiselle.

Metropolia Ammattikorkeakoulun strategia 2030 lähestyy muutoksessa olevan toimintaympäristön haasteita ja mahdollisuuksia transformatiivisen tulevaisuustyön opein ja menetelmin (esim. Poli 2017; Miller 2018; Inayatullah & Sweeney 2021; Vigren & Ketonen-Oksi 2024). Tämä tarkoittaa, että korkeakouluyhteisössä toimintaympäristön haasteita ja mahdollisuuksia ei vain ennakoida, vaan sen sijaan tavoitteena on saada aikaan merkittäviä muutoksia korkeakouluyhteisön toimintaan. Strategian tahtotilan — osaamisen rohkea uudistaja ja kestävän tulevaisuuden rakentaja — ytimessä onkin ajatus oman korkeakouluyhteisön uudistamisesta, mutta myös vahva panostus koko suomalaisen korkeakoulujärjestelmän uudistamiseen.

Tässä artikkelissa tarkastelemme sitä, miten transformatiivista muutosta kuvaava Kolmen horisontin malli (Curry & Hodgson 2008; Sharpe 2013) sekä modularisointi voisivat auttaa uudistamaan Metropolian nykyistä opintotarjontaa systeemisesti ja tulevaisuuskestävästi.

Kolmen horisontin malli

Kolmen horisontin mallin (kuva 1) hyödyntämisen taustalla on oletus siitä, että toimintaympäristön murros vaatii transformaatiota niin oman korkeakouluyhteisön kuin koko suomalaisen yhteiskunnan — tässä tapauksessa korkeakoulujärjestelmän — tasolla (esim. Blythe ym. 2018).

Mallissa toimintaympäristöä jäsennetään kolmessa eri aikahorisontissa: nykyhetkessä (1. horisontti), kaukaisessa tulevaisuudessa (3. horisontti) sekä lähitulevaisuudessa tulevaisuuden ja nykyhetken välillä (2. horisontti). Mallin ytimessä on ajatus kasvavasta epätasapainosta nykyhetken rakenteiden, ajattelumallien ja toimintatapojen sekä tulevaisuudesta käsin kehkeytyvien uusien rakenteiden, ajattelumallien ja toimintatapojen välillä. Tämä epätasapaino kasvaa ja kärjistyy monenlaisiksi jännitteiksi horisontilla kaksi, kunnes vallitsevasta nykyhetken logiikasta irrottaudutaan ja tilalle omaksutaan uudenlaista tulevaisuuden logiikkaa.

Kolmannen horisontin mukaisia rakenteita, ajattelumalleja ja toimintatapoja voidaan tunnistaa jo nykyhetkessä. Tähän ajatukseen perustuvat myös Metropolian strategiaan ja johtamisjärjestelmään sisäänrakennetut periaatteet — eli kestävä kehitys, ihmis- ja ilmiölähtöisyys, avoimuus ja systeemisyys — jotka edustavat korkeakouluyhteisön omaa näkemystä ja tulkintaa muotoutuvasta kolmannen horisontin logiikasta (ks. kuva 1).

Transformatiivista muutosta kuvaava Kolmen horisontin mallin sisältö löytyy tekstistä.
Kuva 1. Kolmen horisontin malli (mukaillen Curry & Hodgson 2008, Sharpe 2013).
© Lasse Rantaniitty, Valovirta Design teoksessa Unkari-Virtanen & Huhtaniemi (toim.) 2023. TKIO – Tulevaisuuskestävää innovointia ja osaamista, CC BY-NC-SA. Sisällölliset muokkaukset Marita Huhtaniemi

Kolmen horisontin mallilla on ollut keskeinen rooli Metropolian strategian 2030 ja sitä tukevan johtamisjärjestelmän rakentamisessa (Huhtaniemi 2024). Kasvavassa määrin mallia sovelletaan myös moninaisessa uudistustyössä, kuten Metropolian ennakointikyvykkyyden kehittämisessä (Unkari-Virtanen 2024) ja tässä artikkelissa käsiteltävässä opintotarjonnan modularisoinnissa.

Modularisoinnin mahdollisuuksien hyödyntäminen

Metropoliassa modularisointia hyödynnetään strategian tahtotilan ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Laaja-alaisesti omaksuttuna modularisointi tuo monenlaisia hyötyjä. Se vahvistaa oppijalähtöisyyttä tarjoamalla oppijoille valinnanmahdollisuuksia niin oppimisen sisällöissä kuin toteutustavoissa, parantaa opintotarjonnan kehittämisprosessin joustavuutta ja resurssitehokkuutta sekä vauhdittaa korkeakouluyhteisön sisäistä ja korkeakoulujen välistä opetussuunnitelmayhteistyötä ja työnjakoa.

Modulaarisuutta on tarkasteltu tutkimuskirjallisuudessa monen eri näkökulman ja käyttötavan kautta. Yleisellä tasolla modulaarisuuus on työkalu kompleksisen järjestelmän hallintaan (Wimsatt 2007). Tällöin kompleksinen järjestelmä jaetaan osiin, eli moduuleihin ja järjestellään uudelleen helpommin hallittavaksi tai paremmin muuttuneita tarpeita vastaavaksi kokonaisuudeksi. Modulaarisen järjestelmän avulla muutoksia voidaan kohdentaa vain tarvittaviin moduuleihin, ilman että koko järjestelmää tarvitsee muuttaa. Modulaarisuuden periaatteen mukaan moduulit ovat usein itsenäisiä kokonaisuuksia, joskin loogisesti kytköksissä toisiinsa ja isompiin kokonaisuuksiin (esim. Janssen ym. 2015; Dejene & Wondifraw 2019, 2.) OKSA-sanastossa moduuli on määritelty hyvin saman suuntaisesti suhteellisen itsenäiseksi opintojen rakenneosaksi, jossa sisältö ja tavoitteet on kuvattuna. Moduulista voi saada erillisen suoritusmerkinnän ja se voidaan kytkeä osaksi useaa eri käyttöyhteyttä. (OKM & Sanastokeskus ry 2024.)

Modulaarisuutta on OKSA-sanastossa lisäksi kuvattu periaatteena, jonka mukaan opinnot rakentuvat porrasteisesti. Määritelmässä huomautetaan, että porrasteisuudella viitataan siihen, että päästäkseen suorittamaan tiettyä moduulia, oppijan on mahdollisesti suoritettava määrättyjä esitietoina vaadittuja moduuleita. Toisaalta modulaarisuuden käsitteellä viitataan myös tutkintojen rakentumiseen itsenäisinä moduuleina, oppijan valinnanmahdollisuuksiin ja opintojen joustavuuteen, samojen kokonaisuuksien tarjoamiseen eri tarkoituksissa tai opintojen jakamiseen pienemmiksi osiksi työssäkäyvien oppimisen helpottamiseksi. (OKM & Sanastokeskus ry 2024, 158.) Modulaarisuutta on tarkasteltu myös opetuksen toteutustasolla, jolloin opettaja huomioi erilaiset oppijat ja muokkaa oppituntien opetus- ja oppimiskäytänteitä oppijakeskeisemmiksi. (Dam & Janssen, 2021; Goldschmid & Goldschmid 1972, 11–12).

Modulaariseksi rakennettujen opetussuunnitelmien on katsottu vahvistavan oppijalähtöisyyttä ja lisäävän merkittävästi oppimisen joustavuutta (esim. Betts & Smith 1998; Bridges 2000). Viimeisten vuosikymmenien aikana korkeakoulut ovatkin ottaneet käyttöönsä opintopisteisiin perustuvia modularisoituja opetussuunnitelmia, joilla ne ovat pyrkineet vastaamaan muuttuvan maailman tarpeisiin sekä tuomaan lisää joustavuutta ja valinnanvaraa oppijoille. (French 2015). Nykyisellään suomalaisissa korkeakouluissa on käytössä hyvin monenlaisia malleja. Digivisio2030-hankkeen vauhdittamana modulaarisuus on noussut korkeakouluissa jälleen tarkastelun kohteeksi (Liikanen, Nurmi, Nyström, Sjöblom, Skaniakos, Tuomi & Ylitalo 2023; Liikanen & Skaniakos 2023; Marin, Oksanen, Juuti, Laine & Rokala 2024). Koska hankkeen näkökulma on kansallinen, ei yksittäisten korkeakoulujen tasolla tapahtuva pohdinta enää riitä. Modularisoinnin laaja-alainen hyödyntäminen edellyttää kansallista yhteistyötä ja yhteisiä pelisääntöjä. Tämä työ on jo alkanut, mutta sitä tulisi nykyisestään vahvistaa ja vauhdittaa.

Aikahorisonttien merkitys ja vaikutukset opintotarjonnan uudistamiseen

Kun nykyistä kansallista keskustelua ammattikorkeakoulujen opintotarjonnan uudistamisesta modularisointia hyödyntäen tarkastellaan Kolmen horisontin mallin näkökulmasta, havaitaan sen sijoittuvan pääosin ensimmäiseen horisonttiin. Uutta jatkuvan oppimisen opintotarjontaa rakennetaan siis ensisijaisesti olemassa olevan koulutusjärjestelmän rakenteiden, ajattelumallien ja toimintatapojen pohjalta. Vallitsevat koulutusjärjestelmän rakenteet sekä ajattelu- ja toimintatavat heijastuvatkin uudistustyössä laajalti niin opintotarjonnan uudistamisen tavoitteissa, käytetyissä menetelmissä kuin käytännön esimerkeissä. Myös käytetty käsitteistö kumpuaa vahvasti vallitsevasta koulutusjärjestelmästä.

Vaihtoehtoinen kolmannen horisontin näkökulma opintotarjonnan uudistamiseen on luonteva lähestymistapa Metropolialle. Valittu näkökulma korostaa, että Metropoliassa opintotarjonnan uudistamisessa olennaista eivät ole vain opintotarjonnan uudet sisällöt, vaan yhtä lailla yhteiskunnan kestävää tulevaisuutta tavoittelevat perustavanlaatuiset muutokset ajattelussa, toimintatavoissa ja rakenteisessa. Tämän vuoksi Metropolian opintotarjonnan uudistamisen ytimeen nousevat muun muassa seuraavat toimet:

  • Tulevaisuudesta käsin hahmoteltujen uusien rakenteiden, ajattelumallien ja toimintatapojen johdonmukainen edistäminen: Tuodaan esiin vaihtoehtoisia tapoja ajatella ja toimia.
  • Opintotarjonnan uudistaminen kokonaistarjonnan kontekstissa: Profiloidaan opintosuunnitelmia, niiden ammatillista ja ilmiöosaamista sekä poistetaan Metropolian tarjonnan sisäisiä päällekkäisyyksiä ja selkeytetään sisäistä työnjakoa.
  • Oppijalähtöisyyden vahvistaminen modularisoinnin avulla: Rakennetaan valmiita moduuleja, joista oppija itse valitsee ja yhdistelee omiin tarpeisiinsa sopivan oppimiskokonaisuuden ja -polun, kuitenkin tietyin rajoituksin.
  • Opintotarjonnan kehittämisen prosessin joustavoittaminen ja tehostaminen: Kehitetään sekä vakioituja että räätälöitäviä moduuleja. Etsitään sopiva tasapaino vakioitujen ja räätälöitävien moduulien välillä. Samaa moduulia voidaan hyödyntää useamassa eri kokonaisuudessa, kuten osana tutkintokoulutusta, avointa ammattikorkeakoulua tai täydennyskoulutusta. Lisäksi moduuleja voidaan tarjota eri alustoilla, kuten Digivision Opin.fi-palvelussa.
  • Datan ja tekoälyn hyödyntäminen: Ennakoidaan osaamistarpeita, ideoidaan moduuleja ja sujuvoitetaan niiden rakentamista tekoälyn avulla. Hyödynnetään tekoälyä myös tarjonnan päällekkäisyyksien poistamisessa.
  • Korkeakoulujen välisen yhteistyön tiivistäminen: Vahvistetaan korkeakoulujen opetussuunnitelmayhteistyötä, profiloitumista sekä työnjakoa alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

Artikkelin kirjoittajien tekemiä havaintoja eri horisonttien heijastumisesta opintotarjonnan uudistamisen keskeisiin teemoihin on koottu alla esiteltävään taulukkoon 1.

Teema Lähestymistapana ensimmäinen horisontti Lähestymistapana kolmas horisontti, joka on Metropoliassa käytössä
Rakenteet, ajattelumallit ja toimintatavat Aikahorisontissa korostuvat mm. korkeakoululähtöisyys, lineaarisuus sekä inkrementaalinen kehittäminen ja innovointi. Aikahorisontissa korostuvat ihmis- ja ilmiölähtöisyys, ekologinen, sosiaalinen, taloudellinen, kulttuurinen kestävä kehitys sekä avoimuus ja systeemisyys.
Käsitteet Käytetyt käsitteet heijastelevat ensimmäisen horisontin ajattelumalleja (kuten korkeakoululähtöisyyttä): Asiakas, asiakasymmärrys, asiakaspersoona, asiakaslähtöiset oppimispolut, koulutustarjonta, koulutustarjonnan tuotantomalli. Käytetyt käsitteet heijastelevat kolmannen aikahorisontin ajattelumalleja (kuten ihmis-/oppijalähtöisyyttä): Oppija, oppijaymmärrys, oppijaprofiili, oppijalähtöiset oppimispolut, osaamistarjonta, osaamistarjonnan kehittämisen malli.
Moduulien koko Opintojaksot ovat vähintään 5 op:n kokoisia. Opintojaksot voivat olla myös 1, 2 ja 3 op:n moduuleja, joista voidaan muodostaa isompia esimerkiksi samaa ilmiötä eri näkökulmista tai syvyystasoilta käsitteleviä kokonaisuuksia.
Koulutus-/opinto-tarjonnan-kokonaisuuden järjestäminen Lineaarinen polkumalli toimii moduulien järjestämisen logiikkana. Korkeakoulut (massa)räätälöivät erilaisille asiakasryhmille valmiita opintopolkuja. Moduulien järjestämisen logiikkana on systeeminen kokonaisuus. Korkeakoulut rakentavat modulaarisen tarjontakokonaisuuden, josta oppija voi itse rakentaa itse oman oppimiskokonaisuuden valmiiden moduulien pohjalta.
Opintotarjonnan rakentaminen asiakas- vai oppijalähtöisesti Massaräätälöinti, jonka tavoitteena on tarjota valmiiksi (massa)räätälöityjä moduuleja suurille asiakasryhmille. Modularisointi, jonka tavoitteena on rakentaa moduuleja, joista oppija itse valitsee ja yhdistelee omiin tarpeisiinsa sopivan moduulikokonaisuuden. Modularisoinnin rinnalla voidaan hyödyntää myös massaräätälöintiä.
Opintotarjonnan kehittämisprosessin luonne Tuotantolähtöinen ja siilomainen koulutustarjonnan kehittämisen malli yksittäisten tutkintojen kontekstissa. Oppijalähtöinen ja systeeminen kokonaistarjonnan kehittämisen malli koko Metropolian kontekstissa; sisältää myös TKIO:n ja liiketoiminnan. Uusi malli lisää tarjonnan kehittämisen joustavuutta ja resurssitehokkuutta (aika, henkilö ja raha).
Korkeakoulujen välinen OPS-yhteistyö, profiloituminen ja työnjako Opetussuunnitelmatyötä tehdään siiloissa korkeakouluorganisaatioiden sisällä. Vahvistetaan korkeakoulujen systemaattista ja aktiivista opetussuunnitelmayhteistyötä, profiloitumista sekä työnjakoa alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.
Datan ja tekoälyn hyödyntäminen Ennakoidaan osaamistarpeita lähinnä valtakunnallisia ennakointilähteitä hyödyntäen. Ennakoidaan ammatillisiin osaamisiin ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin liittyviä nykyisiä ja tulevaisuuden osaamistarpeita. Ideoidaan uusia moduuleja ja sujuvoitetaan niiden rakentamista tekoälyn avulla. Hyödynnetään tekoälyä myös korkeakoulun sisäisen ja korkeakoulujen välisen tarjonnan päällekkäisyyksien poistamisessa. Tekoälyn avulla tunnistetaan myös yksittäisen oppijan osaaminen ja osaamistarpeet sekä ehdotetaan ratkaisuja osaamisen kehittämiseksi.
Taulukko 1. Eri aikahorisonttien heijastuminen opintotarjonnan suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Yhdessä rakentamaan tulevaisuutta

Artikkelissa esille tuodut pohdinnat ja havainnot aikahorisonttien merkityksestä ja vaikutuksista opintotarjonnan uudistamisen tavoitteisiin, menetelmiin ja käytännön esimerkkeihin ovat suuntaa antavia. Ne eivät siten pyri tarjoamaan kompleksisisiin haasteisiin valmiita ratkaisuja. Pidämme kuitenkin tärkeänä herättää keskustelua vaihtoehtoisista tavoista ajatella ja viedä uudistusta eteenpäin, varsinkin kun näkemyksemme mukaan ajankohtaisten opintotarjonnan uudistusten yhteiskunnallinen merkitys ja vaikuttavuus riippuu olennaisesti siitä, mistä Kolmen horisontin mallin mukaisesta aikahorisontista käsin uudistuksia ensisijaisesti tehdään sekä siitä, kuinka laajalti modularisoinnin mahdollisuuksia onnistutaan hyödyntämään.

Toivomme, että artikkelimme virittää keskustelua ja jopa kutsuu korkeakoulutoimijoita rajat ylittävään yhteistyöhön opintotarjonnan uudistamiseen liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi.

Lähteet

Betts, M. & Smith, R. 1998. Developing the Credit-based Modular Curriculum in Higher Education. London, UK: Taylor & Francis Group. 

Blythe, J., Silver, J., Evans, L., Armitage, D., Bennett, N.J., Moore, M-L, Morrison T.H. & Brown, K. 2018. The Dark Side of Transformation: Latent Risks in Contemporary Sustainability Discourse. Antipode, 50(5), 1206–1223. 

Bridges, D. 2000. Back to the Future: The higher education curriculum in the 21st century. Cambridge Journal of Education, 30(1), 37–55. 

Curry, A. & Hodgson, A. 2008. Seeing in multiple horizons, connecting futures to strategy. Journal of Futures Studies. 13.1 20.  

Dam, M. & Janssen, F. 2024. Modularity in teacher professional development – building blocks for bridging everyday teaching practices and reform ideals centered around whole tasks. Professional Development in Education, 50(6), 1235–1252. 

Dejene, W. & Chen, D. 2019. The practice of modularized curriculum in higher education institution: Active learning and continuous assessment in focus. Cogent Education, 6(1).

French, S. 2015. The Benefits and Challenges of Modular Higher Education Curricula. Issues and ideas paper. Melbourne Centre for the Study of Higher Education.

Goldschmid, B. & Goldschmid, M. L. 1972. Modular Instruction in Higher Education: A Review (pdf). Haettu 26.11.2024.

Huhtaniemi, M. 2024. Matkalla kohti entistä vaikuttavampaa korkeakoulutoimijuutta. Metropolia Ammattikorkeakoulun Tikissä-blogi. Haettu 4.12.2024.   

Inayatullah, S. & Sweeney, J.A. 2021. From strategic to transformative foresight: Using space to transform time. World Futures Review. 13(1), 27–33.  

Janssen, F., Grossman, P. & Westbroek, H. 2015. Facilitating decomposition and recomposition in practice-based teacher education: The power of modularity. Teaching and Teacher Education, 51, 137–146. 

Ketonen-Oksi, S. & Vigren, M. 2024a. Methods to imagine transformative futures. An integrative literature review. Futures, 157.  

Liikanen, E., Nurmi, H.,Nyström, A-G., Sjöblom, P., Skaniakos, T., Tuomi, S. & Ylitalo, A. 2023. Modulaarisuus ja OPS-yhteistyö (pdf). Digivisio 2030. Haettu 20.12.2024.   

Liikanen, E. & Skaniakos, T. 2023. Modulaarisuus korkeakoulujen opetussuunnitelmissa – kuvaileva kirjallisuuskatsaus (pdf). Divisio 2030. Haettu 20.12.2024. 

Marin, K., Oksanen, V., Juuri, N., Laine, K. & Rokala, K. 2024. Jatkuvalle oppijalle suunnattu koulutus tarvitsee uudelleen muotoilua ja modularisointia. Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja timanttia -blogi. Haettu 22.11.2024.

Miller, R. 2018. Transforming the Future. Anticipation in the 21st Century. Routledge.  

OKM & Sanastokeskus ry 2024. Opetus- ja koulutussanasto (OKSA). Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja: 2024:13.

Poli, R. 2017. Introduction to Anticipation Studies. Springer Link. 

Sharpe, B. 2013. Three Horizons. The Patterning of Hope. Aberdour: Triarchy Press.  

Unkari-Virtanen, L. (toim.) 2024. Tulevaisuuden kudelmia. Ennakointikyvykkyyden kehittäminen Metropoliassa. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 128. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Vigren, M. & Ketonen-Oksi, S. 2024b. Kuvittelu transformatiivisia tulevaisuuksia rakentamassa. Teoksessa Futura, Transformatiivinen tulevaisuustyö. Futura-lehti 2/2024. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry, 4-12

Wimsatt, W.C. 2007. Re-engineering philosophy for limited beings: Piecewise approximations to reality. Cambridge, MA: Harvard University Press. 

Kirjoittajat

  • Marita Huhtaniemi

    Asiantuntija, Metropolia Ammattikorkeakoulu

    Marita Huhtaniemi toimii tulevaisuustyön, strategian ja johtamisen kehittämisen asiantuntijana Metropolia Ammattikorkeakoulun strategia- ja kehityspalvelut -yksikössä.

    Tutustu tekijään
  • Kati Marin

    Asiantuntija, Metropolia Ammattikorkeakoulu

    Jatkuvan oppimisen asiantuntija Kati Marin kehittää korkeakoulujen uusia oppimista tukevia ratkaisuja, jotka vastaavat työelämän ja sitä kautta ihmisten muuttuviin jatkuvan oppimisen tarpeisiin.

    Tutustu tekijään
  • Kirsi Kuosa

    Asiantuntija, Metropolia Ammattikorkeakoulu

    Kirsi Kuosa toimii asiantuntijana pedagogisen kehittämisen ja laatuasioiden saralla sekä johtaa Metropolian korkeakoulupedagogiikan kehittämisen verkoston Majakan toimintaa.

    Tutustu tekijään