Turvallinen ja osallistava kouluyhteisö vahvistaa oppimista

Tässä artikkelissa kerromme teorian ja käytännön kautta kouluyhteisön myönteisestä kehittämisen prosessista, ymmärtävästä toimintatutkimuksesta. Yläkouluissa järjestetyissä yhteiskehittämiselle rakentuneissa työpajoissa oppilaat ja opettajat työstivät vahvuuksiaan ja ratkaisuja vaihteleviin tilanteisiin ja koulun arkeen. Tavoitteena oli luoda entistä turvallisempi ja osallistavampi kouluyhteisö. Selvää on, että oppilaiden ja opettajien onnistunut vuorovaikutus sekä yhteisön toimintakulttuuri vaikuttavat positiivisesti koulun ilmapiiriin ja oppimisen laatuun.

Breaking Barriers -hankkeessa ymmärtävä toimintatutkimus tarjosi lähestymistavan positiivisten oppimiskokemusten kehittämiseen yläkouluissa. Korostamalla oppilaiden, opettajien ja kouluhenkilöstön vahvuuksia ja yhteisiä tavoitteita hanke loi inklusiivisen ympäristön, jossa kaikki saivat vaikuttaa kouluyhteisön kehittämiseen. Ymmärtävä toimintatutkimus tukee inklusiivisen koulutuksen periaatteita, kuten UNESCO ja Salamancan julistus (1994) ovat linjanneet, edistäen tasa-arvoa, osallistumista ja monimuotoisuuden arvostamista kouluyhteisöissä.

Ymmärtävän toimintatutkimuksen avulla koulut rakensivat myönteisiä ja inklusiivisia käytäntöjä.

Breaking Barriers -hanke pureutui näihin teemoihin tukemalla aineenopettajia kohtaamaan maahanmuuttajataustaisia oppilaita ja laajeni lopulta koko kouluyhteisön hyvinvoinnin edistämiseen. Hankkeen ytimessä oli ymmärtävä toimintatutkimus (Appreciative Inquiry), jonka avulla koulut rakensivat myönteisiä ja inklusiivisia käytäntöjä. Suomessa hanke toteutettiin Metropolia Ammattikorkeakoulun, Vesalan ja Haagan peruskoulujen sekä kansainvälisten yhteistyökumppaneiden kanssa.

Tämä artikkeli koostuu neljästä osiosta, joissa käsitellään

1. psykologista turvallisuutta, inkluusiota, vuorovaikutusta, osallisuutta ja tunnetaitoja
2. ymmärtävää toimintatutkimusta
3. Breaking Barriers -hankkeen järjestämiä työpajoja
4. tuloksia ja suosituksia.

Keskeisiä teemoja ovat inkluusio, psykologinen turvallisuus, vuorovaikutus ja osallisuus sekä pedagogiset menetelmät, joiden avulla oppilaiden ja opettajien voimavaroja vahvistettiin ja ehdotuksia kartoitettiin. Lisäksi artikkeli tarjoaa suosituksia kouluyhteisöille, jotka haluavat kehittää toimintakulttuuriaan.

Turvallisuuden merkitys koulussa

Työpajoissa siirryimme ongelmakeskeisyydestä kohti ratkaisukeskeistä yhteiskehittämistä, jonka tavoitteena oli vahvistaa psykologista turvallisuutta ja vuoropuhelua kouluyhteisössä (vrt. Hammond, 2013; Bushe, 1999). Positiivisen kehittämisen integrointi pedagogisiin käytäntöihin voi luoda kestäviä inklusiivisen koulutuksen malleja, jotka tukevat oppilaiden ja opettajien osallisuutta ja resilienssiä.

Turvallisuus koostuu tilanteista, joissa moni asia sujuu ja onnistuu, vaikeisiin asioihin puututaan ja niitä ratkaistaan.

Kaikki kehittämisen toiminnot hankkeessa olivat tutkimusperustaisia, jossa tietoperusta pohjautuu inkluusioon, turvalliseen oppimisympäristöön sekä osallisuuteen. Turvallinen koulu lisää yhteisöllisyyttä ja oman persoonallisuuden hyväksymisen tunnetta. Turvallisuus koostuu tilanteista, joissa moni asia sujuu ja onnistuu, vaikeisiin asioihin puututaan ja niitä ratkaistaan. Silloin toiminnassa korostuu ennakoiva tapa toimia, tulevia tilanteita tunnistetaan ja niiden vaikutuksia ennakoidaan. Turvallisessa koulussa henkilökunnan ja oppilaiden huomio kiinnittyy onnistumisiin ja turvallisuuden vahvistamiseen koulussa. Silloin hyväksytään toiminnan monimuotoisuus, sillä inhimillisessä toiminnassa on aina vaihtelua ja rajoituksia. Se tarkoittaa varsinkin koulun henkilökunnalta sopeutumista, uusien toimintatapojen luomista, virhetilanteiden välttämistä ja seurauksien lieventämistä. Näiden ohella työntekijät varmistavat riittävät voimavarat ja toimintatavat koulutyön sujumiseen. Ihmisillä on paljon voimavaroja, jotka tuovat järjestelmiin joustavuutta, kimmoisuutta ja sietokykyä jatkuvasti muuttuvissa työtilanteissa. (Hollnagel 2014; Teperi & Puro 2016.)

Psykologinen turvallisuus tukee uudistumista, luovaa ajattelua ja riskien ottamista. Oppimista edistää, kun ajatuksia ja huolia tuodaan esille ja virheistä kerrotaan. Parhaimmillaan turvallisuus edistää toiminnan tehokkuutta ja tuloksellisuutta, kun ihmiset ovat tyytyväisiä työhönsä ja sitoutuneita organisaatioonsa. (Edmondson 1999, 350–383; Edmondson, Higgins, Singer & Weiner 2016, 65–83; Harvey ym. 2019, 1726–1751.)

Yhteisön kestävyys ja yhteistyö perustuvat tiedon lisäämiseen sekä tilanteista oppimiseen. Turvallisuudessa korostetaan resilienssin, joustavuuden, merkitystä toiminnan hallinnassa. Se on organisaation kykyä vastata yllättäviin ja ennakoimattomiin tilanteisiin, havainnoida toimintaa sekä ennakoida työssä ilmeneviä häiriöitä ja niiden mahdollisia seurauksia. Näiden ohella tarvitaan myös motivointia, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta. (Hollnagel 2011; Poijula 2020, 180–182.)

Inkluusion soveltaminen oppilaitokseen ei ole suoraviivainen prosessi.

Inkluusiossa taas on kyse kokonaisvaltaisesti koulun toimintakulttuuriin kohdistuvista muutoksista. Siinä kaikki oppilaat kuuluvat samaan oppimisympäristöön, ja heillä on oikeus osallistua yhteiseen opetukseen luokassa ja saada sinne tarvitsemansa tukitoimet. (The Salamanca Statement and Framework for Action on Special Needs Education 1994.) Inkluusion soveltaminen oppilaitokseen ei ole kuitenkaan suoraviivainen prosessi. Se vaatii tuekseen koko monialaisen kouluyhteisön. Yläkoulussa oppilaan tuen tarpeen arviointiin tarvitaan pedagogisen osaamisen ja arvioinnin ohella myös moniammatillisen oppilashuollon toimia. Niiden avulla tuetaan koulutyön sujumista ja nuorten pärjäämistä niin vertaisryhmissä kuin luokassa. Ryhmän jäsenyyden tarkoituksena on luoda turvallisuuden tunnetta ja osallisuutta. (Alajoki 2021, 18–19.)

Osallisuuden ja tunnetaitojen merkitys

Vuorovaikutus ja osallisuus vahvistavat hyvinvointia koulussa sekä lisäävät oppilaiden mahdollisuuksia ilmaista itseään ja tuoda näkökulmiaan esiin. Kouluissa kaikkien osallisuuden kokemus on merkityksellistä. Osallisuus koostuu osallistumisen mahdollisuuksista esimerkiksi näillä tasoilla:

• omassa elämässä
• lähiyhteisössä ja
• yhteiskunnassa.

Osallisuus on myös kokemusta merkityksellisyydestä ja kuulluksi tulemisesta. Samalla vahvistetaan yksilön autonomiaa sekä elämän ennakoitavuutta ja toimintaympäristön ymmärrettävyyttä. Kun koulussa koetaan vastavuoroisuutta, se näyttäytyy oppilaalle merkittävänä toimintana, ja samalla hänellä on mahdollisuus kokea myönteisiä asioita yhdessä muiden kanssa. (Isola ym. 2017, 23–25.)

Yläkouluikä on nuoren kehityksessä mullistavaa aikaa, ja tunnelmat ja tunteet vaihtelevat nopeastikin. Tunnetaitojen yhteys parantuneisiin ihmissuhteisiin ja omien arvojen kirkastumiseen puoltavat niiden vahvistamista myös koulussa. Harjaantuneiden tunnetaitojen myötä valmius kohdata epämiellyttäviä tunteita kehittyy. Epämiellyttävän tunteen takaa voikin paljastua ajatusvirhe, hätiköity tai väärä tulkinta, joka on tehty tilanteessa. Näiden tunteiden hyväksyminen itsessä auttaa reagoimaan niihin rakentavasti. Näin edistyy muiden ihmisten näkökulmien huomioiminen ja kehittyminen, joka puolestaan auttaa selviytymään esimerkiksi haastavista tilanteista. Arvojen mukainen toiminta vahvistaa hyvän kierrettä. Pienillä teoilla voi lähteä tavoittelemaan itselle merkityksellisiä asioita ja lisätä miellyttäviä tunteita omassa arjessa. (Myllyviita 2022, 10–11, 200–240.)

Nuoren itsetuntemuksen ja aktiivisuuden kehittymisessä opettajalla on merkittävä tehtävä. Oppilaan tuntemiseen tulee paneutua, jotta tietää sopivan opetustavan. Keskustelujen, harjoitteiden, kirjeenvaihdon ja yhdessäolon avulla voi kerätä ymmärrystä oppilaasta.

Tutkimukseen perustuva paattinen vuorovaikutus ilmenee opettajan tapana kommunikoida sekä sanallisesti että sanattomasti. Se on silloin:

• intuitiivista,
• harkitsevaa,
• hyväksyvää,
• informatiivista ja
• neuvottelevaa.

Tunnetyöskentelyä tehdään näkyväksi, kun opettaja tukee oppilaan autonomiaa, yhteyttä ja pätevyyttä oppimistilanteiden jatkumossa. He sallivat va­pautta, luovat avointa ilmapiiriä ryhmään sekä välittävän suhteen nuo­riin. Nämä tunteisiin liittyvät kokemukset mahdollistavat oppijan henkilökohtaisen kasvun tekemisen kautta. (van Manen & Li 2002; Saariaho 2023.)

Kehittämisen työkaluna ymmärtävä toimintatutkimus

Yleisesti tiedetään, että turvallinen ja osallistava oppimisympäristö tukee oppilaiden hyvinvointia, oppimista ja yhteisöllisyyttä. Monikulttuurisissa ja monimuotoisissa kouluissa inkluusion ja psykologisen turvallisuuden merkitys korostuu, vaikuttaen koko koulun ilmapiiriin ja oppimisen laatuun.

Ymmärtävää toimintatutkimusta on hyödynnetty inklusiivisten ja psykologisesti turvallisten oppimisympäristöjen kehittämisessä erityisesti monimuotoisissa koulutuskonteksteissa.

Breaking Barriers -hanke tuki opettajia kohtaamaan maahanmuuttajataustaisia oppilaita ja laajeni lopulta koko kouluyhteisön hyvinvoinnin edistämiseen. Hankkeen ytimessä oli ymmärtävä toimintatutkimus (Appreciative Inquiry, AI), joka keskittyy organisaation vahvuuksien tunnistamiseen ja kehittämiseen osallistavalla otteella (Cooperrider & Srivastva 1999; Cooperrider, Whitney & Stravos 2008). Tätä lähestymistapaa on hyödynnetty inklusiivisten ja psykologisesti turvallisten oppimisympäristöjen kehittämisessä erityisesti monimuotoisissa koulutuskonteksteissa, toistaiseksi enemmän muualla maailmalla kuin Suomessa.

Ymmärtävässä toimintatutkimuksessa korostuu tiedon hankinnan ohella toiminnan kehittäminen ja toimijoiden aktiivinen osallistuminen. Ymmärtävä toimintatutkimus on vahvuuksiin perustuva, osallistava kehittämisote, joka keskittyy ongelmien sijaan tunnistamaan ja vahvistamaan organisaation tai kouluyhteisön positiivisia puolia (Cooperrider & Srivastva 1999; Cooperrider, Whitney & Stravos 2008).

Ymmärtävän toimintatutkimuksen nelivaiheinen kehittämissykli sisältää seuraavat vaiheet:

1. lähtötilanteen kuvaus (discovery)
2. unelmointi (dreaming)
3. suunnittelu (designing)
4. toteutus (delivering).

Ne tarjoavat perustan kouluyhteisön vahvuuksien ja yhteisten tavoitteiden tunnistamiseen (Whitney & Torsten-Bloom 2010). Näissä vaiheissa kaikki osallistujat voivat tunnistaa vahvuutensa ja kehittää yhdessä tulevaisuuden visiota, joka pohjautuu jaettuihin arvoihin ja tavoitteisiin (Whitney & Torsten-Bloom 2010).

Oppilaiden ja opettajien työpajat

Hankkeen työpajat siirtyivät ongelmalähtöisestä ajattelusta kohti yhteiskehittämistä ja ratkaisukeskeisyyttä. Tämä mahdollisti oppilaiden ja opettajien vahvuuksien tunnistamisen, tarpeiden esiin tuomisen sekä yhteistyössä toteutettavien kehitysideoiden luomisen.

Ymmärtävä toimintatutkimus ei ainoastaan tue inkluusiota, vaan myös vahvistaa psykologista turvallisuutta kannustamalla avointa vuoropuhelua, keskinäistä kunnioitusta ja yhteistä sitoutumista kehittämistyöhön (Hammond 2013; Bushe 1999).

Opettajat ja oppilaat osallistuivat yhteensä neljään työpajaan, sillä jokaiselle ryhmälle, opettajille ja oppilaille, molemmissa kouluissa oli oma kokoontuminen. Oppilaat ja opettajat Vesalan ja Haagan yläkouluissa työstivät eri ryhmissä tarpeitaan ja toiveitaan ja kehittivät vahvuuksiaan. He toivat esille voimavarojaan ja unelmiaan, joita myös yhdistettiin käytännön toimintoihin. Työpajoista saatua aineistoa analysoitiin ja yhdistettiin teoriaan ja harjoituksiin, joita esittelemme tarkemmin projektista tuotetussa julkaisussa (Ihamäki & Nuutinen 2024).

Hanketuloksia turvallisen ja osallistavan kouluyhteisön rakentamiseksi

Tutkimuksen (Blomqvist 2023) mukaan oppilaiden ja henkilökunnan myönteinen vuorovaikutus vahvistaa turvallista oppimisympäristöä. Luottamuksen rakentumiseen vaikuttaa, miten koulussa kommunikoidaan, tehdään yhteistyötä ja sitoudutaan toimimaan. Kun suhteessa on pienikin määrä luottamusta, kommunikointi lisää sitä ja luottamuksen kasvaessa vahvistuu myös halukkuus tehdä yhteistyötä. Onnistunut yhteistyö puolestaan edelleen tukee luottamusta ja sitoutumista yhteistyöhön: syntyy positiivinen kierre. (Blomqvist 2023, 21–23.)

Psykologista turvallisuutta vahvistetaan rakenteiden selkeydellä ja toimivuudella sekä vuorovaikutuksen sujuvuudella. Vahvat rakenteet tarkoittavat sääntöjen, käytäntöjen sekä työn ja vastuunjaon yhteisesti sovittua ja hyväksyttyä toimintamallia. Sujuva vuorovaikutus perustuu avoimuuden, keskinäisen kunnioituksen ja kaikkien osallisuuteen. Tarvitaan myös aikaa ja tilaa sekä ponnisteluja yhteisöllisyyden luomiseen ja ylläpitoon. (Raatikainen & Otonkorpi-Lehtoranta 2023, 268.) Erityisesti moninaisten mielipiteiden ja ehdotusten sekä epävarmuuden hyväksyminen vahvistavat ryhmän psykologista turvallisuutta. (Edmondson 1999.)

Breaking Barriers -hankkeen myötä kouluihin otettiin käyttöön ymmärtävä toimintatutkimus. Työpajoissa tuotiin esille osallistujien ymmärrystä ja osaamista ratkaista asioita ja visioida myönteistä tulevaisuutta. Kun opettajat ja oppilaat osallistuivat koulujen kehittämiseen aktiivisesti, heiltä löytyi paljon voimavaroja ja ajatuksia työskentelyn sujuvoittamiseksi ja asioiden ratkaisuiksi. He osallistuivat innokkaasti työpajoihin, luottivat osaamiseensa ja loivat rohkeasti uusia toimintatapoja. Oppilailla ja opettajilla oli laaja ymmärrys vahvuuksistaan, joita he hyödynsivät koulun arjessa. Niin ikään he tekivät kokemustensa ja tietoperustansa pohjalta merkittäviä, konkreettisia kehittämisehdotuksia. Koko hankkeen ajan tapahtui myös vertaisoppimista monialaisessa yhteistyössä.

Opettajat ja oppilaat kokivat, että monikulttuuriset tapahtumat, joita oppilaat suunnittelivat ja joihin vanhemmatkin osallistuivat, vahvistivat moninaisuuden arvostusta. Yleisesti hankkeeseen osallistuneissa kouluissa on lisätty opettajien yhteisiä suunnitteluaikoja ja tunne- ja vuorovaikutuksen osaamista, minkä henkilökunta koki tärkeäksi voimavaraksi. Kun opettajat kertoivat taustoistaan ja olivat kiinnostuneita oppilaistaan, se lisäsi luontevaa kanssakäymistä.

Opettajat toivoivat itselleen lisää koulutusta kulttuurisensitiivisyydestä.

Kehittämistyön yhteydessä nousi esiin, että opettajat toivoivat itselleen lisää koulutusta kulttuurisensitiivisyydestä, esimerkiksi miten kertoa aiheista, joita joissakin kulttuureissa ei juurikaan käsitellä kuten seksuaalisuutta. Kouluihin oppilaat puolestaan toivoivat tiukempia sääntöjä ja ohjausta, sillä jengeihin hakeudutaan toisinaan jo peruskoulussa.

Koulussa muidenkin kuin opettajien läsnäolo koettiin tärkeäksi; kouluvalmentajien, nuorisotyöntekijöiden, kulttuurin- ja kielen tulkkien osallisuus vahvistivat yhteenkuuluvuutta ja lisäsivät mahdollisuuksia vuorovaikutukseen. Lisäksi opettajat kaipasivat välttämättömiä työvälineitä, selkokielisiä kirjoja ja esimerkiksi älypuhelimia, joissa on käännössovellus. Generatiivinen tekoäly tuonee helpotusta jatkossa eri kielten väliseen kommunikaatioon.

Kielitietoisuus koulussa tarkoittaa, että opettaja avaa monipuolisesti käsitteitä sekä varmistaa, että oppilaat ovat ymmärtäneet asian. Hankkeeseen osallistuneissa kouluissa selkokielisen opetuksen koettiin hyödyttävän kaikkia oppilaita, mutta eriyttävän opetusmateriaalin luomiseen opettajat toivoivat tukea myös kouluhallinnosta.

Niin opettajat kuin oppilaatkin kokivat rauhalliset tilat tärkeiksi rauhoittumiseen, opetuksen eriyttämiseen sekä yksinolon opetteluun. Myös pysyvien tilojen merkitys korostui. Mahdollisuus pysyviin tiloihin olisi omiaan vahvistamaan turvallisuutta, sillä silloin oppilas tietää, että luokassa on oppimisen tukeen liittyvää materiaalia. Se myös vähentäisi opettajien tarvetta sisustaa luokkia aina erikseen. Oppilaat toivoivat teoreettisia aineita opetettavan aamupäivällä, liikuntaa ja taito- sekä taideaineita iltapäivällä.

Luonnon läheisyys koulussa loi oppilaiden mukaan esteettistä ja rauhoittavaa ilmapiiriä. Kun koulussa oli kasveja ja eläimiä, oppilaat halusivat työskennellä niiden lähellä ja joillekin heistä se oli tärkeä syy tulla kouluun. He myös huolehtivat kasveista ja eläimistä ja toivat esiin omia vahvuuksiaan sekä vastuuta elinympäristöstään. Tämä on hyvä muistutus siitä, että myös pienillä asioilla, kuten viherkasveilla voidaan vaikuttaa viihtyvyyteen.

Kouluihin toivotaan lisää naurua, leikkiä ja elämästä nauttimista.

Luovuus ja itsensä toteuttaminen on ihmisille luontaista ja merkityksellistä riippumatta iästä, sosiaalisesta asemasta ja kyvykkyydestä. Keskeistä luovuudessa ovat motivaatio ja vapaasti vaeltava ajattelu, jossa on kyky antaa ja yhdistellä, mutta myös jalostaa uutta ja arvokasta. Samoin luovuudella haastetaan vakiintuneita toiminta- ja ajatusmalleja sekä niiden vinoumia. (Sternberg 2006; Tuisku & Holi 2023.) Tutkimustulosten mukaan kouluihin toivotaan lisää naurua, leikkiä ja elämästä nauttimista. Auttaminen taas lievittää ahdistusta ja pelkoa. Ihmisillä on kyky neuvotella ja ratkaista ongelmia. Vaikka elämä on arvaamatonta, luotetaan siihen, että se kantaa ainakin huomiseen. Aikuisen tehtävä on luoda toivoa. (Myös Tikkanen 2022, 15–17.)

Yhteistyö ja ratkaisukeskeiset toimintatavat

Kun positiivinen kehittäminen sisällytetään osaksi pedagogisia käytäntöjä, koulut voivat rakentaa kestäviä inklusiivisen koulutuksen malleja, jotka vahvistavat sekä oppilaiden että opettajien toimijuutta. Ymmärtävä toimintatutkimus tukee omistajuuden tunnetta, osallisuutta ja resilienssiä, jotka ovat erityisen tärkeitä maahanmuuttajataustaisten ja erityistä tukea tarvitsevien oppimisen tukena. Keskittymällä vahvuuksiin ja yhteisön rakentamiseen ymmärtävä toimintatutkimus toimii muutoksen moottorina ja korostaa kokonaisvaltaisen, oppijakeskeisen koulutusstrategian merkitystä, kun kehitetään turvallista ja inklusiivistä yläkoulua.

Koulussa oppilaiden ja opettajien turvallisuuden ja osallisuuden toteuttaminen vaativat jatkuvaa, tietoista toimintaa. Yhteisössä korostuu kaikkien hyväksyminen erehdyksineen kaikkineen. Silloin voidaan luoda yhteisiä tavoitteita ja yhteistä matkaa niiden saavuttamiseksi.

Koulussa oppilaiden ja opettajien turvallisuus ja osallisuus vaativat jatkuvaa, tietoista toimintaa.

Luottamuksen rakentaminen luo keskinäisen kunnioituksen ja välittämisen ilmapiiriä, ja sen pohjalta voidaan myös kehittää ryhmän psykologista turvallisuutta. Kun ryhmässä halutaan työskennellä yhdessä, ja luotetaan toisten aikomuksiin, se vaikuttaa psykologiseen turvallisuuteen.

Opettajat kertoivat hankkeen herättäneen heissä oppilaiden osallistamisen merkityksellisyyden. He osallistavat oppilaita alusta alkaen, toimintojen ja tapahtumien suunnitteluvaiheesta niiden reflektointiin. Kaikki se luo osallisuutta, turvallista ja luottamuksellista koulua, jossa oppiminen ja hyvinvointi mahdollistuu. Kielitietoisuus on myös läpäissyt opetuksen kaikki vaiheet, sillä se on yleistynyt kaikessa puheessa ja toiminnassa.

Tulokset osoittivat, miten turvallinen ja osallistava kouluyhteisö edistää oppimista ja hyvinvointia. Ymmärtävä toimintatutkimus tarjosi kouluille konkreettisia keinoja inklusiivisuuden ja psykologisen turvallisuuden vahvistamiseen, joita pääsee soveltamaan myös muiden koulujen toimintaan Inkluusio ja turvallisuutta vahvistava yläkoulu (Ihamäki & Nuutinen 2024) -kokoelmassa esiteltyjen harjoitteiden avulla. Työpajoissa tapahtuneen yhteiskehittämisen myötä oppilaat ja opettajat tunnistivat vahvuutensa ja vaikuttivat koulun kehittämiseen. Yhteistyöllä ja ratkaisukeskeisillä toimintatavoilla rakennettiin käytäntöjä, jotka tukevat sekä oppilaita että opettajia. Hankkeen myötä kouluissa lisääntyi tietoisuus inkluusiosta, ja henkilökunta koki saaneensa toimivia työkaluja monimuotoisen kouluyhteisön tukemiseen.

Yhdessä kohti osallistavaa ja turvallista koulua

Turvallinen ja osallistava kouluyhteisö on sellainen, jossa jokaisen ääni kuuluu. Hanke osoitti, että kun oppilaat ja opettajat saavat vaikuttaa ja vahvuudet tunnistetaan, syntyy oppimista, hyvinvointia ja osallisuutta vahvistava ilmapiiri. Syntyy koulu, jossa jokaisella on paikka.

Lähteet

Alajoki, J. 2021. ”Miks tää systeemi ei toimi?” Etnografia inkluusiota kohti kulkevasta yläkoulusta. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. 

Blomqvist, K. 2023. Työyhteisön pieni kirja luottamuksesta. TYÖ2030-julkaisuja. Helsinki: Työterveyslaitos.

Cooperrider, D., Srivastva, S. 1999. Appreciative Inquiry in organizational life. Appreciative management and leadership. Euclid, OH: Lakeshore Communications, 401–444.

Cooperrider, D., Whitney, D. & Stravos, J. 2008. Appreciative Inquiry Handbook. For Leaders of Change. San Francisco, CA: Berrett-Koehler Publishers, Inc.

Edmondson, A. 1999. Psychological Safety and Learning Behavior in Work Teams. Administrative Science Quarterly. 44 (2), 350–383.

Edmondson, A., Higgins, M., Singer, S. & Weiner, J. 2016. Understanding Psychological Safety in Health Care and Education Organizations: A Comparative Perspective, Research in Human Development. 13 (1), 65–83.

Harvey, J-F.  Johnson, K. & Edmondson, A. 2019. From orientation to behavior: The interplay between learning orientation, open-mindedness, and psychological safety in team learning. Human Relations. 72 (11), 1726–1751.

Heikkinen, H., Salo, P., Kaukko, M., Kiilakoski, T., Huttunen, R. Mutanen, A., Friman, M. & Nuutinen, L. Suuntauksia ja tulkintoja. Teoksessa Heikkinen, H. & Kaukko, M. (toim.). Toimintatutkimus – Käytännön opas. Tampere: Vastapaino, 67–110.

Hollnagel, E. 2014. Is safety a subject for science? Safety Science 67, 21–24. 

Ihamäki, K. & Nuutinen, L. (toim.) 2024. Inkluusio ja turvallisuutta vahvistava yläkoulu. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 138. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. 

Isola, A.-M. & Kaartinen, H. & Leemann, L. Lääperi, R. & Schneider, T., Valtari, S., Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpaperi 33. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

van Manen, M., & Li, S. 2002. The pathic principle of pedagogical language. Teaching and Teacher Education, 18(2), 215–224.

Myllyviita, K. 2022. Tunne tunteesi. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Poijula, S. 2020. Resilienssi, Muutosten kohtaamisen taito. Helsinki: Kirjapaja.

Raatikainen, E. & Otonkorpi-Lehtoranta, K. 2023. Psykologista turvallisuutta tukeva työkulttuuri. Esteet ja edellytykset opetus- ja sosiaalialalla. Aikuiskasvatus 4, 257–270.

Saariaho, M. 2023. Self-competencies and Craft Agency. A Grounded Theory Study of Learning and Teaching Craft-Art. Väitöskirja. Kasvatustieteellisiä tutkimuksia 172. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Sternberg, R. 2006. The Nature of Creativity. Creativity Research Journal 18, 87–98.

Teperi, A.-M. & Puro, V. 2016. Turvallisesti merellä – me turvallisuuden tekijöinä. Helsinki: Työterveyslaitos.

Tikkanen, T. 2021. Surua kitketään ilolla. Opettaja 12, 15–17.

Tuisku, K. & Holi, M. 2023. Kuvat terapiana. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 139 (24), 2048–2056.

The Salamanca Statement and Framework for Action on Special Needs Education 1994. UNESCO & Ministerio de Educación y Ciencia, España. 

Whitney D. & Torsten-Bloom A. 2010. Eight Principles of Appreciative Inquiry. In: The Power of Appreciative Inquiry: Practical Guide to Positive Change. San Francisco, CA: Barret-Koehler Publishers, 49–75. 

Kirjoittajat

• 

  Katja Ihamäki

  Lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu

  VTT ja FM Katja Ihamäki työskentelee lehtorina sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa. Hän toiminut useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä projekteissa ja opettaa yhteiskuntatietoa, ohjaa harjoittelua ja opinnäytetöitä eri tutkinnossa.

  Tutustu tekijään
• 

  Liisa Nuutinen

  Lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu

  Terveystieteiden maisteri ja väitöskirjatutkija Liisa Nuutinen toimii lehtorina sosiaali- ja terveysalan kestävän johtamisen ja kehittämisen YAMK-koulutuksessa Metropolia Ammattikorkeakoulussa.

  Tutustu tekijään