Mitä seuraakaan, kun tekoäly ei ainoastaan auta sanojen valinnassa, vaan seuloo kirjoittajan puolesta valmiiksi tietoa, rakentaa argumentteja ja tuottaa tekstiluonnoksia – tekee siis tehtäviä, joita olemme tottuneet pitämään asiantuntijan tai luovan kirjoittajan tekstityön inhimillisenä ydinalueena?
Identiteettikysymyksiä
Keskustelin asiasta iteratiivisesti sekä ChatGPT:n että Copilotin kanssa liki tunnin. Kysyin, kehotin, haastoin ja väitin vastaan, sillä murros vaikuttaa olennaisesti asiantuntijatekstien lisäksi korkeakoulukirjoittamiseen. Omat kokemukseni tekoälyavusteisesta kirjoittamisesta ja sen ohjaamisesta osoittavat, että ainakin tekstin tekemisen prosessi muuttuu: ketterämmäksi, tietointensiivisemmäksi, vaihtoehtoisemmaksi, palautteellisemmaksi ja käännössovellusten myötä avarammaksi, ehkä jopa globaalimmaksi. Mutta miten kaikki tällainen vaikuttaa kirjoittajan rooliin? Hukkaako kirjoittaja tekstigeneraattorin kanssa seurustellessaan oman äänensä ja häivyttää sen kirjoittamisprosessissaan pelkäksi sovellusten raakadataksi? Entä menettääkö kirjoittaja generatiivista tekoälyä käytettyään uskottavuutensa tai lukijansa luottamuksen, kuten on jo raportoitu (Lee, Jhang & Baek 2025)? Onko tee-se-itse-kirjoittajan osaamisella vielä jotain arvoa?
Identiteettikysymykset ovat aina ajankohtaisia. Monet muistavat kuulleensa, miten Anssi Kelan kappaleessa 1972 ”meidän piti muuttaa maailmaa” ja kuinka kaikista tulikin jotain muuta arvokasta: muurareita, suutareita, virkamiehiä, vääpeleitä. Vuodesta 1972 viisikymmentä vuotta myöhemmin julkaistiin kaikille avoin generatiivisen tekoälyn sovellus ChatGPT. Sen jälkeen meille kirjoittamiseen kiintyneille kävi Copilotia (2025) siteeraten näin:
Meidän piti kirjoittaa – meistä tuli editoreita
Copilot (2025)
Meidän piti olla kirjoittajia – sanojen rakentajia, tekstien tekijöitä. Mutta maailma muuttui. Tekoäly toi meille luonnokset, ehdotukset, valmiit lauseet. Ja meistä tuli editoreita.
Enää emme aloita tyhjästä. Me arvioimme, muokkaamme, ohjaamme.
Meidän tehtävämme on nähdä kokonaisuus, tunnistaa virheet, hioa sävy. Meistä tuli portinvartijoita totuudelle ja laadulle, arkkitehteja merkityksille.
Ei editori silti ole vähemmän luova – hän on enemmän vastuullinen.
Hän varmistaa, että jokainen sana palvelee tarkoitusta,
että jokainen ajatus kestää päivänvalon.
Meidän piti olla kirjoittajia! Ja silti, kun teksti on valmis, tiedämme: tämä on oma tuotoksemme.
Ei siksi, että kirjoitimme itse kaiken,
vaan siksi, että ohjasimme tekstin oikeaan suuntaan.
Copilot kiteytti keskustelumme – erikseen pyytämättä – proosarunon muotoon, joka varsin hyvin kuvaa meneillään olevaa kirjoittajan roolin murrosta. Tekstin mukaan kirjoittamisessa korostuvat sanojen luomisen sijaan niiden kriittinen arviointi ja muokkaaminen, ja kirjoittaja näyttäytyy siinä ennen kaikkea merkitysten ja eettisten rajojen vartijana.
Kirjoittaja vai editori?
Kun kirjoittamisen ja kirjoittajaroolin rajat häilyvät, on niiden etsiminen kirjoittajalle mitä suurimmissa määrin identiteettityötä. Myös itse huomaan toisinaan puhuvani kirjoittamisesta ”sisällön tuottamisena”, vaikka se – myös tekoälyn kanssa tehtynä – on paljon muuta. Kirjoittamisella on monia tehtäviä esimerkiksi oppimisen (Tynjälä 1998), asiantuntijaksi kehittymisen (Lea & Street 1998), yhteisen tietämyksen rakentamisen (Bereiter & Scardamalia 2014) ja kriittisen ajattelun (Vygotsky 1986) edistämisessä. Silti se toivoakseni on edelleen pohjimmiltaan kommunikaatiota (mm. Heron, Gravett & Yakovchuk 2019), jossa jokaisella sanalla ja sen sävyllä on merkityksensä.
Lisäksi on esitetty, että kirjoittaminen pitäisi nähdä entistä enemmän toimintona, jota kirjoittaja oikeasti haluaa tehdä – jopa kukoistaakseen, myös akateemisissa ympäristöissä (ks. Heron ym. 2019). Generatiivisen tekoälyn palauteominaisuuksineen tiedetään lieventävän kirjoittajan stressiä. Sen käyttö lisää motivaatiota sekä voimia kirjoittaa ihan itse. (Esim. Costa ym. 2024.) Samalla se raivaa kirjoittajalle tilaa tarkastella omaa tekstiään ja sen aineksia hiukan etäämpää, editorin tavoin.
Tukija ja tekijä yhteistyössä
Tekoälyn kanssa yhteistyötä tekevä kirjoittaja saa yhä täysivaltaisesti valita, onko teksti ja etenkin sen viesti hänen – ohjaako hän sen oikeaan suuntaan. Kirjoittaja on viime kädessä vastuussa tekstinsä oikeellisuudesta, alkuperäisyydestä, eettisyydestä – ja ehkä myös esteettisyydestä.
Tekoäly nähdään laajalti työkaluna, jota kirjoittaja omilla valinnoillaan ja asiantuntemuksellaan – eli harkituilla kehotteillaan – ohjaa. Tekoälyä ei pidetä tekstin tai julkaisun varsinaisena tekijänä. Vain yhden kansainvälisen tiedelehden (Nurse Education in Practice) tiedetään kelpuuttaneen ChatGPT:n julkaisun tekijännimien joukkoon. Sen ansiosta kaikki muut julkaisijat kiirehtivät oitis muokkaamaan kirjoittajanohjeitaan. Päivitettyjen ohjeiden mukaan tekoäly mainitaan tekstissä jossain muualla, mutta ehdottomasti mainitaan (JAMA n.d.; COPE Council 2023; ICMJE 2023). Tämän linjauksen ydin on selvä: tekoäly voi tukea kirjoittamista, mutta ihmiselle jää kokonaisvastuu tekstin sisällöstä, tulkinnoista ja arvoista – merkityksistä, joihin mikään algoritmi ei vielä yllä. Kirjoittamisessa ei silti ole kyse kilpailemisesta koneiden kanssa, vaan siitä, että tehdään sitä, mitä vain ihmiset voivat tehdä: ”ymmärretään paitsi mitä sanat tarkoittavat, myös mitä ne tarkoittavat niitä kirjoittaville ja lukeville ihmisille” (Johnston 2025).
Vastuunotto luo luottamusta
Läpinäkyvät merkinnät tekoälyn ja ihmisen välisestä työnjaosta kirjoittamisprosessissa on kirjoittajalle kohtuullinen vaade, mutta samalla myös merkki eettisestä vastuunkannosta (Vuorijärvi 2025a). Merkintöjen pitäisi olla yhtä itsestään selviä kuin lähdemerkintöjen tieteellisessä tekstissä; ansio sille, jolle se kuuluu.
Vaikka tekoälyn kanssa tehdyiksi tiedettyjä tekstejä luetaan, arvioidaan ja arvotetaan toisin kuin ihmisen kirjoittamia, se ei ole syy yhteistyön tai -kirjoittamisen välttelyyn tai peittelyyn (vrt. Manninen 2025). On itse asiassa hyvä, että lukija arvioi tekoälyn tuottaman tekstin faktoja tavallista kriittisemmin (Buchanan & Hickman 2024). Tutkijoiden käsityksen mukaan tekoälyavusteisen kirjoittamisen vähitellen vakiintuessa tai ”normalisoituessa” avoimuus tekoälyn käytössä lisää luottamusta kirjoittajan ja lukijan välille (Ober 2025). Myös Copilotin proosarunon viimeinen rivi viittaa jaettuun tekijyyteen, jossa molemmilla on omat, toisiaan täydentävät roolinsa. Toimivan ja lukijaa palvelevan tekstin kirjoittaminen on kielellisestikin jo niin monisärmäinen prosessi (Berber Sardinha 2024), että siitä riittää työstettävää sekä tee-se-itse-kirjoittajalle että tekoälylle.
Tekoälyn kanssa jaetusta tekijyydestä huolimatta kirjoittaminen rakentuu – ainakin toistaiseksi – kirjoittajan itseohjautuvuuden ja ajattelun ainutlaatuisuuden varaan. Kun tekstin tekemisen vaiheet, välineet ja luenta muuttuvat, kirjoittajan kyky tietoisesti ohjata kirjoittamisprosessia saa entistä suuremman merkityksen. Vastuu tekstistä ja sen laadusta pysyy kirjoittajalla – ja editorillahan se on aina ollutkin.
Lähteet
Berber Sardinha, T. 2024. AI-generated vs human-authored texts: A multidimensional comparison. Applied Corpus Linguistics, 4 (1).
Bereiter, C. & Scardamalia, M. 2014. Knowledge building and knowledge creation: One concept, two hills to climb. Teoksessa Tani, S. C., So, H. J. & Yeo, J. (toim.) Knowledge creation in education. Singapore: Springer. 35–52.
Buchanan, J. & Hickman, W. 2024. Do people trust humans more than ChatGPT? Journal of Behavioral and Experimental Economics 112.
COPE Council 2024. Authorship and AI. Haettu 8.10.2025
Copilot 2025. Microsoft Corporation. Haettu 7.10.2025.
Costa, I. C. P., Nascimento, M. C.D., Treviso, P., Chini, L. T., Roza, B. A., Barbosa, S. F. F. & Mendes K. D. S. 2024. Using the Chat Generative Pre-trained transformer in academic writing in health: A scoping review. Revista Latino-Americana de Enfermagem, 32: e4194.
Heron, M., Gravett, K. & Yakovchuk, N. 2020. Publishing and flourishing: writing for desire in higher education. Higher Education Research & Development 40 (3), 538–551.
IMCJ 2025. Defining the role of authors and contributors. Haettu 8.10.2025.
JAMA n.d. Instructions for authors. Haettu 8.10.2025.
Johnston, B. 2025. Editing in the age of AI: Why human insight still matters. West Cost Editorial Associates. Haettu 8.10.2025.
Lea, M. R. & Street, B. V. 1998. Student writing in higher education: An academic literacies approach. Studies in Higher Education 23 (2), 157–172.
Lee, D. C., Jhang, J. & Baek, T. H. 2025. AI-generated news content: The impact of AI writer identity and perceived AI human-likeness. International Journal of Human–Computer Interaction, 1–13.
Manninen, M. 2025. Johtajat salailevat tekoälyosaamistaan pelokkailta kollegoiltaan. Helsingin Sanomat 24.9.2025. Haettu 8.10.2025.
Ober, A. 2025. Disclosing AI use can backfire, research shows. News. Haettu 8.10.2025.
Tynjälä, P. 1998. Writing as a tool for constructive learning: Students’ learning experiences during an experiment. Higher Education 36, 209–230.
Vuorijärvi, A. 2025. Näytä että käytät 1/2: Merkkejä tekoälyn käytöstä opiskelu- ja asiantuntijateksteissä. Metrospektiivi Pro. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Vygotsky, L. S. 1986. Thought and language. Cambridge, MA: MIT Press.
Kirjoittaja
-
Aino Vuorijärvi
Yliopettaja, Metropolia AmmattikorkeakouluAino Vuorijärvi on suomen kielen ja viestinnän yliopettaja, joka arvostaa hyvin hengittäviä tekstejä, mutta myös dialogia sananarvauskoneen kanssa.
Tutustu tekijään
