Jakso 4: Eteenpäin geronomina – mahdollisuuksia ja monipuolisia polkuja

Miia Rolamo: Tervetuloa Ikästudio-podcastiin. Podcastin tarkoituksena on tehdä geronomin osaamista ja työmahdollisuuksia tutuiksi. Annamme puheenvuoroja geronomeille ja heidän uratarinoilleen sekä keskustelemme yhdessä ikääntyneiden ihmisten hyvinvointiin ja palveluihin liittyvistä teemoista. Tavoitteenamme on laajentaa käsityksiä ikääntyneiden parissa työskentelystä. Me olemme tämän podcastin hostit. Minä olen Miia Rolamo.

Anna Puustelli-Pitkänen: Ja minä olen Anna Puustelli-Pitkänen. Ja me ollaan Metropolian ammattikorkeakoulusta geronomitutkinnon lehtoreita. Geronomiopintoihin hakeutuvilla voi olla hyvin monenlaisia taustoja. Taustalla voi olla vaikka lukio tai toisen asteen ammatillinen koulutus tai ihan kokonaan toinen ala. Myös valmistumisen jälkeen jatko-opintomahdollisuudet ovat hyvin monipuoliset. Kanssamme on tänään keskustelemassa täällä geronomi YAMK Nina Arekari. Nina on hyvin tyypillinen esimerkki meidän opiskelijoistamme. Sinulla on lähihoitajatausta ja geronomiopintojen jälkeen olet jatkanut opintojasi ja suorittanut ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon. Tervetuloa podcastiin, Nina.

Nina Arekari: Kiitoksia.

Miia: Nina, esittelisitkö itsesi vähän tarkemmin kuulijoillemme.

Nina: Joo, olen tosiaan Nina Arekari, geronomi. Valmistunut täältä Metropolian ammattikorkeakoulusta 2014. Ja käynyt ylemmän ammattikorkean siinä jossakin kohtaa. Tällä hetkellä työskentelen neuvontapäällikkönä Helsingin kaupungin Seniori-infossa.

Anna: Millaisia työtehtäviä sinulla on ollut sen jälkeen, kun 2014 valmistuit geronomi AMK-tutkinnosta? Mitä olet sen jälkeen tehnyt?

Nina: Olen työskennellyt sosiaaliohjaajana monenlaisissa työtehtävissä. Olen tehnyt hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä. Olen toiminut kotihoidon kotiutustiimissä. Olen tehnyt jossakin kohtaa lyhyen kotihoidon ohjaaja -sijaisuuden ja myös hanketyötä. 2017 aloitin palveluneuvojana Seniori-infossa. 2022 minut valittiin neuvontapäällikön tehtävään.

Miia: Monipuolisesti erilaisia tehtäviä, joita geronominakin voi tehdä. Kerroit aikaisemmin, että jatkoit vielä myöhemmin YAMK-tutkintoon. Minkä YAMK-tutkinnon valitsit ja miksi? Ja mitä ajattelet, millaista lisäosaamista se YAMK-tutkinto antoi?

Nina: Valitsin vanhustyön. Se oli ihan luontainen vaihtoehto. Halusin jotenkin laajentaa sitä omaa osaamistani, ymmärtää ehkä laajempia kokonaisuuksia. Kehittäminen ja johtaminen nimenomaan oli kiinnostavaa. Ja totta kai ne ylemmän paperithan on oltava, jos haluaa tiettyjä työtehtäviä tehdä, päällikkötason tehtäviä nyt esimerkiksi.

Anna: Kerroit, että työskentelet Helsingin kaupungilla Seniori-infossa. Tiedän, että siellä on paljon geronomeja töissä. Geronomit työskentelevät neuvonta- ja ohjausyksiköissä ympäri Suomea, asiakasohjauksessa, juuri tällaisessa Seniori-infossa. Voisitko kertoa meille, millaisia ilmiöitä on tällä hetkellä keskiössä kotona asuvien ikääntyneiden ja heidän läheistensä keskuudessa.

Nina: Joo, tämä onkin mielenkiintoinen aihe. Haluaisin kärkeen ottaa tämmöisen positiivisen, ehkä palvelutasoisen ilmiön. Meihin otetaan paljon yhteyttä ikääntymisen ennakoimiseen liittyvissä asioissa. Tämä koskee tämmöisiä taloudellisia ja juridisia asioita, mutta myös ehkä siihen omaan toimintakykyyn liittyviä asioita. Ollaan tosi kiinnostuneita liikkumisesta ja kulttuurista. Se on tosi tärkeää, nyt kun tiedetään, että kaikissa ikäryhmissä liikutaan liian vähän. Se on vakava haaste tietysti suuremminkin. Jos mennään tämmöisiin vähän toisenlaisiin ilmiöihin. Totta kai digitalisaation vaikutukset näkyvät tosi vahvasti meillä yhteydenotoissakin. Eli digitaidot ja käytettävissä olevat välineet, ehkä motivaatio suuntaan jos toiseenkin, kiinnostuksen kohteet. Näitä käsitellään ihan päivittäin. Osa ihmisistä on hyvinkin valveutuneita ja osaavia ja osa jää taas syrjään. Se on tosi huolestuttavaa, koska nämä digihuijauksethan ovat iso riski, joka näkyy myös kansainvälisenä ilmiönä. Ja jos ajattelen tätä digitalisaatiota, miten se siellä yksittäisten ikääntyneiden arjessa näkyy. Se laajenee ehkä tällaisille odottamattomillakin alueille. Yhtäkkiä pyykkituvan varaaminen ja siellä koneiden käyttäminen saattaa vaatia ihan uudenlaista osaamista. Ja totta kai täytyy ehkä myös olla se älypuhelin, että pystyt käyttämään erilaisia toiminnallisuuksia. No moninaisuus totta kai. Se on varmaan kaikille geronomeille aika selvä juttu. Ihmisillä on tosi erilaiset juuret, perhetaustat. Puhutaan eri kieliä. Tehdään erilaisia työuria. Tässäkin osaamiset, kiinnostuksen kohteet näyttäytyvät. Valitettavasti yksinäisyys on tosi iso asia. Meillä ikääntyneiden yksinasuvien määrä kasvaa, se erityisesti altistaa yksinäisyydelle, tietysti erilaisten elämänmuutostekijöiden ja yhteiskunnallisen muutoksen myötä.

Miia: Tulipa siinä monta hirveän kiinnostavaa teemaa. Aloitit siitä ikääntymiseen varautumisesta. Itse ainakin ajattelen, että se on kauhean kiinnostavaa. Varmaan olisi hyvä, että siitä ehkä puhuttaisiinkin enemmän. Itselleni tulee mieleen, että miksipä ei suunnittelisi mielekästä elämää eläkkeellä ja vanhuudessa, niin paljon kuin sitä pystyy suunnittelemaan ja varautumaan, pohtimaan. Itse, Nina, mainitsit tuossa aikaisemmin oikeudelliset ja ehkä vaikka taloudellisenkin näkökulman. Itselleni tulee mieleen tämmöisiä kysymyksiä, mikä tekee omasta elämästä ja arjesta mielekästä. Millä tavalla sitä voi tukea siinä ikääntyessä. Millaisia muita teemoja teille tulee mieleen? Varmaan asuminen on iso pohdinnan paikka. Millä tavalla haluaa asua ja miten pystyy asumaan siinä kodissa. Millaisia muita teemoja käytte tässä yhteydessä?

Nina: Jos asumiseen tarkentaisi, siinä on tietysti tosi moniulotteinen kysymys. Ajatellaan, että siihenhän voi tulla tämmöisiä itsestä riippumattomia muutoksia. Putkiremontit ovat erittäin yleinen, joista kysytään, että mitä nyt. Mistä saa apua muuttoon tai ylipäätänsä asunnon. Ja toisaalta taas, minkälainen sen asunnon on hyvä olla. Mistä löytyy itselle ehkä ympäristöstä sellaisia palveluita, joita haluaa käyttää. Ja totta kai, että sieltä talosta pääsee ulos.

Anna: Joo. Puhuit tästä liikkumisesta. Tuli mieleen ylipäätään kokonaisvaltainen hyvinvointi ja siihen liittyvät kysymykset. Yleensä ajatellaan, että ollaan vanhustyön kysymysten äärellä. Nämä ovat hyvin ajoissa elämässäsi vastaantulevia asioita. Tämä oli minulle jopa sellainen yllättävä nosto, jonka nostit esiin. Teille tulee tästä ennakoinnista elämän eri alueilta yhteydenottoja. Ihmiset miettivät tätä. Ovatko myös läheiset, omaiset usein teihin yhteydessä?

Nina: Kyllä iso osa yhteydenotoista tulee myös läheisiltä. Meillä tehdään todella paljon hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämistyötä, toimiala yhteisestikin. Pyritään siihen, että ikäihmisten olisi mahdollisimman helppo löytää erilaisia asioita, jotka heidän elämänlaatuaan sitten kohentavatkin. Meillä on esimerkiksi Hyvinvoiva Helsinki -sivusto, joka tällä hetkellä on hyvin uusi tämmöinen tarjotin, josta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Myös neuvontapalveluita.

Anna: Pääkaupunkiseutua hyvin kuvaava tuo moninaisuuden teema. Meillä on tutkinnolla työelämäneuvottelukunta, jossa on eri toimintaympäristöistä asiantuntijoita kertomassa aina työelämän kuulumisia, toiveita ja tarpeita. Millaista osaamista meidän geronomiopiskelijoillamme tulisi olla valmistuessaan. Tämä moninaisuusteema on noussut nyt viimeisten vuosien aikana tosi keskeiseksi myös täällä tutkinnon puolella.

Nina: Itse ajattelen, että geronomilla on hyvät lähtökohdat myös moninaisuuden huomioimiseen. Jos ajattelee, että geronomin ydinosaamisessa on ikääntyneiden ihmisten kohtaaminen yksilöllisesti avoimesti heitä kuunnellen ja huomioiden jo itsessään sen ikääntymisen moninaisuuden. Toki myös siellä taustalla vaikka sen kielellisen tai kulttuurisen taustan huomioiminen. Ehkä ei lokeroi ja ajattele, että ikääntyneet ihmiset ovat kaikki samanlaisia, vaan kohtaa heidät yksilöinä, on valmis kuuntelemaan, tutustumaan ja löytämään sieltä niitä voimavaroja ja tärkeitä asioita jokaisen elämästä.

Anna: Ja sama juttu digitalisaatio. Hirveän iso kysymys. Ei yhtään ihme, että nousee teillä esille paljon. Aivan kaikkia kansalaisia koskettavia asioita. Myös siellä se yksilöllisyys. Iästä riippumatta voi olla hyvin helppoa, kätevä käyttämään erilaisia digityökaluja ja muita, mutta tosi isolla osalla on haasteita sen suhteen. Kerroit, että jo pyykkitupa voi olla haastava, jos ei osaa käyttää jotain laitetta siellä.

Nina: Joo. Juuri näin.

Miia: Itselläni tuli siinä mieleen vielä, kun luettelit näitä eri ilmiöitä. Millaista osaamista tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta, esimerkiksi geronomeilta vaaditaan. Mitä ajattelisit siitä?

Nina: No totta kai on tosi tärkeää osata työskennellä voimavaralähtöisesti ja ennakoivasti. Hyvinkin sitä geronomien juuriosaamista. Luovuus ja ongelmanratkaisutaidot ovat tietysti palvelujärjestelmän osaamisen rinnalla välttämättömiä taitoja esimerkiksi juuri palveluohjauksellisessa työssä. Verkostoissa toimiminen ja niiden johtaminenkin on sellaista osaamista, jota erityisesti nykypäivänä haluan korostaa. Jos ajatellaan haavoittuvassa asemassa olevia ikääntyneitä, niin heidän löytämisensä ja auttamisensa onnistuu paremmin verkostojen avulla. Jos henkilöllä on rinnalla kulkeva luotettava avainhenkilö, voidaan ajatella vaikka jossakin järjestössä joku tietty työntekijä, niin yhteistyö heidän kanssaan on tärkeä asia. Meillä on esimerkkinä Etsivän työn mobiiliverkosto Helsingissä, jossa ollaan päästy tosi hyvään yhteistyöhön. Sitä kautta asiakkaat voivat löytää sellaista heidän elämänlaatuaan kohentavaa. Siitä olen erityisen ylpeä.

Miia: Joo, oli hyvä listaus. Keskusteltiin aikaisemmin siitä digitalisaatiosta ja iäkkäiden ihmisten avun ja tuen tarpeista, voisi ajatella vaikka geronomeja ja heidän tulevaisuuden osaamistarpeitaan. Ohjaus ja neuvonta myös näissä teknologisissa asioissa. Ikääntyneiden asiakkaiden, omaisten, ehkä jonkun muun lähiverkoston tai vapaaehtoistenkin neuvominen, ohjaaminen, tukeminen. Eettisten näkökulmien huomioiminen, tietoturva ja kaikki tämän tyyppinen tuo aika uudenlaisiakin osaamisvaatimuksia sote-ammattilaisillekin.

Nina: Kyllä, todella laajat digitaidot ovat se juttu. Pitää itse hallita totta kai tosi paljon erilaisia välineitä, ohjelmistoja. Väittäisin, että digiasioiden suhteen tarvitaan myös tosi erilaista työotetta siinä asiakastyössä. Tietynlaista pedagogista otetta. Maailma on muuttunut todella paljon. Kyllä meille kaikille riittää kakkua jaettavaksi siinä, miten me pystytään tukemaan digiosallisuutta.

Anna: Ja jotenkin tuossa, että meidän opiskelijamme usein puhuvat sitä, että apua, mitä kaikkea pitäisi osata ja hallita. Nämä digiasiat ja vaikka tekoäly menevät niin vauhdilla eteenpäin, että miten me voidaan hallita tämä kaikki kolmen ja puolen vuoden tutkinnon jälkeen. Se ei ole suinkaan tarkoituskaan. Sellainen avoin mieli on hyvin tärkeä. Näkee asioissa enemmän mahdollisuuksia, kuin että ei haluaisi ottaa näitä haltuun, koska vastustaa vaikka jotain digitalisaatioon liittyvää. Ja me tietenkin ammattilaisina tiedetään, mitä kaikkea se aiheuttaa ikääntyneiden ihmisten arjessa, kuinka paljon haasteita. Se ei ole hyvä väylä, jolle lähteä. En ota haltuun tätä, koska vastustan ja tiedän nämä negatiiviset näkökulmat tässä. Avoin asenne on tärkeä, jotta pystyy tukemaan ikääntyneitä ja selviytymään omissa työtehtävissään.

Miia: Työelämän muutokset ovat varmasti sellainen ilmiö, joka ei häviä. Tulee koko ajan uutta ja haltuunotettavaa. Sillä omalla asenteella on iso merkitys. Jos ajattelee vielä geronomien sellaista ydinosaamista, varmaan juuri semmoinen asiakaslähtöisyys, asiakas keskiössä siinä aina, kun pohditaan, miten voidaan kehittää palveluita ja omaa toimintaa.

Nina: Kyllä. Ja ehkä juuri tähän muutokseen liittyen vielä haluan nostaa aivoergonomian esille. Omasta jaksamisestaan, palautumisestaan, tauottamisesta, kaikesta tästä huolenpitäminen on todella tärkeätä. Ehkä olen laittanut itselleni ylös työelämätaidot. Ehkä ennemminkin ajattelisin, että yhteisöohjautuvuus ja yhteen hiileen puhaltaminen. Ajatus siitä, että yksin ei tarvitse osata, koska kukaan meistä ei tule oppimaan kaikkea. Tosi tärkeää ajatella, että aina on joku, joka saattaa ehkä tietää paremmin. Kysynpä häneltä, yhdessä mietitään. Tämän tyyppistä. Kurotetaan toisia kohti. Annetaan itsekin positiivisia asioita ja osaamista jakoon. Sitä on hyvä peräänkuuluttaa tänä päivänä.

Anna: Joo. Sanoit tuon verkostoitumisen. Se liittyy tosi paljon tähän, että me pyritään kannustamaan opiskelijoitamme aloittamaan heti jo opintojen aikana verkostoituminen. Te olette jo ihan loistava verkosto opintojen aikana. Meillä on monta työelämäharjoittelua tutkinnossa. Hyödyntämään ne ja kaikki tilaisuudet, joita opintojen aikana ja sen jälkeen tulee. Vaikuttaa hirveästi työllistymiseen, avartaa mieltä ja muuta, kun verkostoituu. Tietysti jonkun LinkedInin ja muiden kautta. Muutenkin hyödyntämällä kaikkia eri tilaisuuksia. Nykyään on niin paljon tarjolla, sekä verkossa että läsnä, seminaareja ja muita meidän alallamme. Niissä käyminen ei ole koskaan huono juttu.

Nina: Kyllä, samaa mieltä. Harjoittelujaksothan ovat aivan erinomaisia tilaisuuksia. Siellä pääsee katsomaan pintaa syvemmälle moniulotteisesti.

Anna: Nina, tarinasi kuvaa tosi hyvin geronomiurapolkujen monipuolisuutta. Myös me Miian kanssa, Ikästudio-podcastin juontajat, ollaan jatkettu opintojamme geronomitutkintojemme jälkeen, kuten moni muu ikääntymisen teemasta kiinnostunut geronomi. Meillä on Metropoliassa useampia ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja joista valita. Esimerkiksi ikääntyneiden palveluiden kehittäminen ja johtaminen sekä nyt uutena hyvinvoinnin edistäminen. Esimerkiksi nämä soveltuvat tosi hyvin geronomille. Tämä urapolku voi jatkua myös yliopistoon, esimerkiksi maisterin tai tohtorin tutkintoihin saakka.

Miia: Joo, mahdollisuudet ovat kyllä monenlaiset, jos haluaa lähteä syventämään vielä osaamistaan eri näkökulmien kautta. Mutta meidän podcastimme on tullut siihen kohtaan, että on aika viimeiselle kysymykselle. Geronomin nimike ei välttämättä ole kaikille aina tuttu. Siihen voi liittyä hauskojakin mielikuvia. Nina, mikä on ehkä hauskin tai erikoisin väärinymmärrys, joka on liitetty geronomin ammattiin?

Nina: No ehkä tässä kärkisijan ottaa opiskelukollegani Kirsi, joka aikanaan toi esille, että hän kuuli, että geronomi on koiranruuan valmistaja. Ajattelen, että tähän johtaneen päättelyketjun haluaisin kyllä nähdä. Huomasin koneella kirjoittaessani Wordiin, että siellä oikeinkirjoitus herjaa geronomia ja ehdottaa sen sijaan agronomia, genomia ja merkonomia.

Anna: Okei. Aivan. Näitä me kuullaan usein. Ja eläimiin liittyviä olen kuullut aikaisemminkin. Koiran ruuan valmistaja oli nyt kyllä ihan uusi. Hei kiitos, Nina, tosi paljon, kun tulit meidän podcast-vieraaksemme. Oli antoisa keskustelu. Mukava nähdä sinua. Sinä olet meillä tämmönen vakiokumppani, kun me halutaan tehdä jotain yhteistyötä Helsingin kaupungin tai esimerkiksi Seniori-infon kanssa, olet aina kyllä ilomielin meidän kanssamme tekemisissä. Se on meille suuri, tärkeä asia. Tämä oli Ikästudio-podcast. Minä olen Anna Puustelli-Pitkänen.

Miia: Ja minä Miia Rolamo.