Yhteisölliseen kuntoutukseen tarvitaan strateginen tiekartta
Yhteisöllinen kuntoutus on monimuotoinen kokonaisuus, jonka tarve ja hyödyt on laajasti tunnistettu (Kinnunen ym. 2025). Sen kehittäminen edellyttää kuitenkin yhteistä kansallista tahtoa ja strategista tiekarttaa. Arvo Ylppö -seminaarin osallistujat toivoivat, että Suomessa ryhdyttäisiin rakentamaan pitkäjänteinen yhteinen missio ja visio lasten yhteisölliselle kuntoutukselle. Valtakunnallinen yhteinen näkemys käytänteistä ja selkeät tavoitteet ohjaisivat alueellista ja paikallista suunnittelua ja päätöksentekoa.
Seminaarin järjesti Valtakunnallinen Lasten ja Nuorten Kuntoutus ry (VLK) yhteistyössä Valteri-koulun, Metropolia Ammattikorkeakoulun, Yrkehögskolan Arcadan ja Savonia ammattikorkeakoulun kanssa. VLK edistää erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kuntoutusta ja toimii yhdyssiteenä laajassa kuntoutusverkostossa. Järjestöllä on valtakunnallisia asiantuntijatoimikuntia, joissa toimii sosiaali-, terveys-, liikunta-, varhaiskasvatus- ja koulutusalan ammattilaisia sekä lasten vanhempia. Arvo Ylppö -seminaari järjestetään kahden vuoden välein.
Arvo Ylppö -seminaarissa tarkasteltiin yhteisöllistä kuntoutusta kehityskulkujen kautta: mistä yhteisöllinen kuntoutus tulee, missä se on nyt ja mihin se on menossa. Puheenvuoroja kuultiin koulun ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten, terapeuttien ja lasten vanhempien sekä kuntoutuksen koulutuksen ja tutkimuksen näkökulmista.
Yhteisöllisen kuntoutuksen juuria ja kehitystä avasi pitkään yhteisöllisen kuntoutuksen kehittämisen parissa työskennellyt puheterapeutti Hannele Merikoski. Nykykäytäntöjä esittelivät Valteri-koulun ohjaava kuntouttaja Erja Kaakkuriniemi, puheterapeutti ja Turun yliopiston kliininen opettaja Pia Lindevall, toimintaterapeutti ja Kelan tutkija Hennariikka Heinijoki, lasten vanhempi Riikka Varonen sekä Oulun yliopiston tutkija ja dosentti Mika Niemelä. Tulevaisuuden suuntaa hahmoteltiin pienryhmäkeskusteluissa, joita fasilitoivat Metropolian, Arcadan ja Savonian asiantuntijat.
Paikalliset ratkaisut yhteisöllisen kuntoutumisen toteuttamiseksi
Seminaarin keskusteluissa korostettiin tutkimusperustaisen tiedon merkitystä sekä sitä, että kehittämistyössä on huomioitava lapsen yksilölliset tarpeet ja lähiyhteisöjen toimintakulttuurit ja ympäristö. Kansainvälisiä esimerkkejä, kuten Kanadassa kehitetty Partnering for Change -malli (P4C), pidettiin tärkeinä mahdollisina suunnannäyttäjinä.
P4C-mallissa kuntoutusta toteuttavat terapeutit rakentavat yhteistoimintaa lapsen lähiympäristön, kuten päiväkoti- ja kouluyhteisöjen sekä perheiden kanssa, jotta lapsi saa arjen toimintatilanteissa ja sosiaalisessa yhteisössään parhaan tuen toimintakyvyn edistymiseen (Campbell ym. 2023). Samalla yhteisöllinen kuntoutus on hyödyllistä kaikille ryhmän lapsille. Lapset oppivat kohtaamaan moninaisuutta, vahvistamaan osallisuutta ja auttamaan toisiaan. Esimerkiksi yhteisöllisessä kuntoutuksessa tehtävä toiminnan strukturointi ja ennakointi ovat tärkeitä kaikille lapsille.
Kelan tilastojen mukaan lasten terapioiden määrä on kasvussa, erityisesti neurokirjon häiriöiden tunnistamisen ja yleistymisen myötä (Sarnola 2023; Vuorio 2024). Koivikon ja Siparin (2021) arvion mukaan kuntoutustarve lapsen arjessa voi koskettaa jopa viidesosaa lapsiväestöstä. Yhteisöllinen kuntoutus ei perustu diagnooseihin, vaan huomioi kaikki lapset yksilöllisen toimintakyvyn mukaan ja yhteisönsä yhdenvertaisina jäseninä. Siten yhteisöllinen kuntoutus näyttäisi olevan pitkällä tähtäimellä myös kustannustehokkaasti vaikuttava toimintamalli, kun kuntoutus kohdistuu myös lasten lähiyhteisöihin ja ympäristöön.
Yhteisöllisen kuntoutuksen esteitä ja mahdollisuuksia
Erityissairaanhoidon, kuntoutuksen toteutuksen ja lapsen arjen välille koettiin muodostuneen kuilu, joka heikentää yhteisöllisen kuntoutuksen toteutumista. Erityissairaanhoidon käytännöt ovat usein kaukana lapsen arjesta. Vaikka moniammatilliset tiimit ja yhteispalaverit tuovat yhteen laajan joukon ammattilaisia, lapsen arjen näkökulma jää usein riittämättömäksi. Kuntoutusarvioita ja -suunnitelmia tehdään useilla tahoilla erikseen, vaikka yhteisarviointi ja yhdessä suunnittelu voisi tuoda kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä ja rakentaa aidosti yhteiset tavoitteet (Karhula ym. 2021).
Seminaarissa korostettiin, että kuntoutussuunnitelmien laatiminen perhekeskusten, varhaiskasvatuksen ja opetuksen yhteistyönä palvelisi lapsen ja perheen arkea paremmin kuin monet erilliset suunnitelmat, jotka voivat sisältää lukuisia erilaisia tavoitteita lapselle ja nuorelle. Tätä ajatusta tukee näyttöön perustuva ymmärrys lapsen ja nuoren hyvästä kuntoutuskäytännöstä (Sipari 2008; Koivikko & Sipari 2021; Sipari ym. 2022).
Lasten kuntoutusta toteuttavat ammattilaiset nostivat esiin huolen siitä, että terapeuttien pääsy lapsen arjen ympäristöihin, varhaiskasvatuksen tiloihin tai kouluun on estetty. Joissakin kunnissa terapeuteilta peritään jopa maksua tilojen käytöstä. Terapeutit maksavat jo vastaanottotilojen vuokria ja matkakuluja, jolloin lisäkustannusten välttämiseksi terapia toteutuu yhä useammin vastaanotolla eikä lapsen arkiympäristössä. Tällöin lapsi joutuu matkustamaan terapiaan kesken koulupäivän, mikä voi kuormittaa koko perheen arkea – erityisesti silloin, kun lapsella on useita eri terapioita. Päiväkodeissa ja kouluissa työntekijöillä ei ole riittävästi aikaa olla läsnä kuntoutuksen ohjauksessa, vaikka juuri lapsen arkiympäristössä syntyvät parhaat kuntoutumisen mahdollisuudet ja ratkaisut. Esimerkkinä mainittiin tapaus, jossa koululle hankittu kallis terapiatuoli jäi käyttämättä, koska sen siirtämiselle ei löytynyt vastuuhenkilöä. Nämä esimerkit kuvastavat, kuinka tärkeää on rakentaa yhteiset rakenteet ja linjaukset yhteisölliselle kuntoutukselle, jotta lapsen kokonaisvaltainen toimintakyky ja arjessa tapahtuva kuntoutuminen voivat aidosti edistyä (Kinnunen 2021; Sipari ym. 2022; Sipari 2025).
Keskustelussa nousi vahvasti esiin tarve yhdistää valtakunnallinen, alueellinen ja paikallinen kehittäminen ja osoittaa yhteisöllisen kuntoutuksen monitasoista systeemistä vaikuttavuutta (arkivaikuttavuus, yhteisöllinen vaikuttavuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus). Yhteisövaikuttavuus on tietoinen tapa ratkaista yhdessä monimutkaisia ongelmia ja syntyy eri toimijoiden yhteiseen tavoitteeseen sitoutuneesta työstä (Niemelä ym. 2019). Tällä hetkellä yhteisöllistä kuntoutusta toteutetaan satunnaisesti ja hajallaan, ja siksi olisi tärkeää koota olemassa olevaa tutkimustietoa ja rakentaa yhteistutkimusta yli ammattikohtaisten rajojen. Palveluiden hajanaisuus näyttäisi tutkimuksen mukaan kuormittavan perheiden arkea liiaksi (Särkikangas 2020).
Seminaarissa esitettiin, että käytännössä tarvitaan uudenlaista tutkimuskokonaisuutta, jossa yhdistetään monitieteistä implementaatiotutkimusta sekä monitasoista vaikuttavuustutkimusta. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäksi tarvitaan näyttöön perustuvaa tietoa yhteisöllisen kuntoutuksen arkivaikutuksista. Käytäntöön kytkeytyvä tutkimus nostaa tutkimuskysymykset arjen työstä ja nivoo tutkitun tiedon osaksi työn kehittämistä. Tällöin ratkotaan paikallisia kysymyksiä paikallisten aineistojen ja toimijoiden voimin, ja paikalliset uudistukset tehdään tutkittuun tietoon ja vaikutusten osoittamiseen perustuen. Implementaatiotutkimus pyrkii osoittamaan vaikutusmekanismeja ja tunnistamaan toiminnan ydintekijöitä (Seppänen-Järvelä 2017).
Kansallinen kehittämistyö luo yhteisen viitekehyksen ja alueelliset arviointimallit, mutta todelliset ratkaisut syntyvät paikallisesti, lapsen arjessa (ks. Merikoski ym. 2025). Alueiden välinen vertaisarviointi ja hyvien käytäntöjen jakaminen nähtiin tärkeänä keinona yhtenäisen toimintakulttuurin rakentamiseksi. Resurssipaineiden kasvaessa rakenteita muutetaan, ja tämän vuoksi yhteisöllinen kuntoutus näyttäisi saavan aiempaa vahvempaa perustaa ja vankempia perusteita.
Moniammatillinen osaaminen on yhteisöllisen kuntoutuksen kulmakivi. Ammattilaisten tulisi jakaa osaamistaan joustavasti ja avoimesti, mutta samalla säilyttää oman ydinosaamisensa vahvuus. Yhteisen ymmärryksen rakentaminen lapsen tilanteesta, aktiivinen yhteydenpito eri toimijoiden välillä ja koko verkoston toimijoiden osallistuminen yhteisiin palavereihin nostettiin esiin keskeisinä edellytyksinä onnistuneelle yhteistyölle.
Digitaaliset ratkaisut tukevat osaamisen hyödyntämistä laajemmalle alueella. Valteri-koulun eri toimipisteet hyödyntävät etäyhteyksiä osaamisen jakamisessa, ja esimerkiksi toiminnallista matematiikkaa voidaan toteuttaa opettajien ja terapeuttien yhteistyönä etänä. Myös digitaaliset työkalut, kuten DigiMetku, edistävät lapsen kuntoutumista arjessa (Sipari ym. 2025). Etäyhteydet eivät korvaa arjen kohtaamisia, mutta ne voivat täydentää niitä ja helpottaa yhteistyötä pitkien välimatkojen alueilla.
Arvo Ylppö -seminaari suuntaa lasten ja nuorten kuntoutuksen hyvään tulvaisuuteen
Seminaarin keskustelut kiteytyivät yhteisöllisen kuntoutuksen ytimeen: lasten tarpeista lähtevään yhteistoimijuuteen arjessa, luonnollisissa toimintatilanteissa, kodissa, varhaiskasvatuksessa, koulussa ja vapaa-ajalla. Yhteisöllinen kuntoutus edistää toimintakykyä näyttöön perusten sekä monitasoisesti vaikuttaen. Seminaarin puheenvuoroista koostettiin päivän aikana yhteenvetokuvio, jota tutkailtiin yhdessä seminaarin päätteeksi (kuvio1).
Kaaviokuva lapsen ja nuoren yhteisöllisen kuntoutuksen kokonaisuudesta: Ylhäällä on toimintakyky ja toimiva arki ilmentäen yhteisöllisen kuntoutuksen tarkoitusta. Keskellä on lapsi / nuori, jolla on monia erilaisia tuen tarpeita. Ympärillä ovat perhe sekä lapsen / nuoren osallisuus ja yhteistoimijuus kotiarjessa ja vapaa-ajalla sekä varhaiskasvatus- tai kouluarjessa. Yhteisöllinen kuntoutus toteutuu luonnollisissa tilanteissa ja konkretisoituu kuvion alhaalla yhdessä tekemiseksi arjessa. Kokonaisuutta kehystää tukiverkosto, palvelut ja 3. sektori. Vasemmalla on verkoston näyttöön perustuva toiminta, joka mahdollistaa kuvion oikealla olevan monitasoisen vaikuttavuuden.
Lasten kuntoutuksen kehittämisessä tulisi huomioida kuntoutumisen kokonaisuus, yhteistoiminnallinen prosessi sekä tarve sovittaa kuntoutus lapsen arkeen yli sektori- ja organisaatiorajojen. Tavoitteena on vahvistaa lapselle merkityksellisiä asioita hänen kehitysympäristössään (Vänskä 2025). Hyvän lähtökohdan tähän luovat STM:n valtakunnalliset lääkinnälliseen kuntoutukseen ohjaamisen perusteet, joissa suunnataan kohti yhteisöllistä kuntoutusta ja sitä mahdollistavia rakenteita ja toimintatapoja (STM 2022).
Seminaarin tuloksena oli tärkeä viesti päättäjille. Yhteisöllinen kuntoutus turvaa lapsen oikeuksia, ja sen toteutuminen edellyttää kuntien, kaupunkien ja hyvinvointialueiden päättäjien sitoutumista yhteiseen päämäärään valtakunnallisten linjausten puitteissa. Yhteisöllinen kuntoutus ei ole vain menetelmä, vaan tapa ajatella ja rakentaa lapselle toimivaa arkea yhdessä.
Lähteet
Campbell, W., Missiuna, C., Dix, L. ym. 2023. Partnering for Change: collaborating to transform occupational therapy services that support inclusive education. Frontiers in Public Health. 11:1275920.
Karhula, M., Sellman, J., Sipari, S. & Ylisassi, H. 2022. Kuntoutuksen tavoitteet ja sisällön rakentuminen. Teoksessa Autti-Rämö, I., Salminen, A.-L., Rajavaara, M. & Melkas, S. (toim.) Kuntoutuminen. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 279–295.
Kinnunen, A., Merikoski, H. & Sipari, S. 2025. Kohti lapsen ja nuoren yhteisöllistä kuntoutusta. Savonia-artikkeli pro.
Kinnunen, A. 2021. Löytöretkellä lapsen osallisuuteen: Substantiivinen teoria kouluikäisen erityistä tukea tarvitsevan lapsen osallisuuden mahdollistavasta yhteistoiminnasta. Väitöskirja. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Theology. 170.
Koivikko, M. & Sipari, S. 2021. Lapsen ja nuoren hyvä kuntoutus (pdf). Helsinki: VLK.
Merikoski, H., Laine, K. & Olkinuora, T. 2025. Yhteisöllinen puheterapia toteutuu siellä, missä asiakas toimii ja osallistuu. Lastenneurologisen yhdistyksen teemalehti.
Niemelä, M., Kallunki, H., Jokinen, J., Räsänen, S., Ala-Aho, B., Hakko, H., Ristikari, T. & Solantaus, T. 2019. Collective impact on prevention: Let’s Talk About Children service model and decrease in referrals to child protection services. Frontiers in Psychiatry. 10:64.
Sarnola, K. 2023. Yhä useampi lapsi saa vammaistukea käytös- ja tunnehäiriöiden tai neuropoikkeavuuden perusteella – Kasvua 10 vuodessa 126 prosenttia. Kela tietotarjotin.
Seppänen-Järvelä, R. 2017. Monimuotoinen implementaatiotutkimus. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti. 54(2):151–154.
Sipari, S. 2008. Kuntouttava arki lapsen tueksi: kasvatuksen ja kuntoutuksen yhteistoiminnan rakentuminen asiantuntijoiden keskusteluissa. Väitöskirja. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research. 342. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Sipari, S., Kauppila, J. & Suhonen-Polvi, H. 2022. Lapsen kokonaiskuntoutus kehitysympäristössä. Teoksessa Autti-Rämö, I., Salminen, A.-L., Rajavaara, M. & Melkas, S. (toim.) Kuntoutuminen. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
Sipari, S., Vänskä, N., Lehtonen, K., Kinnunen, A. & Jeglinsky-Kankainen, I. 2025. DigiMetku – digitaalinen sovellus lasten ja nuorten kuntoutuksessa. Kuntoutusta kehittämässä. 43. Helsinki: Kela.
Sipari, S. 2025. Lapsen ja nuoren toimintakyvyn edistyminen. Teoksessa Kerätär, R. & Koskela, L. (toim.) Toimintakyky ja työkyky. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 129–141.
STM. 2022. Valtakunnalliset lääkinnälliseen kuntoutukseen ohjaamisen perusteet. Opas terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisille ja kuntoutuksen parissa työskenteleville. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja. 2022:17.
Särkikangas, U. 2020. Sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö erityisperheiden arjessa – toiminnan ja ajankäytön näkökulma. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. Taloustieteen osaston julkaisusarja. 73.
Vuori, M. 2024. Alle 16-vuotiaan vammaistuen saajien määrä jatkoi kasvuaan vuonna 2024. Kela tietotarjotin.
Vänskä, N. 2025. Enhancing participation of children with disabilities in pediatric rehabilitation. Väitöskirja. Helsinki: University of Helsinki, Faculty of Medicine.
Kirjoittajat
-
Salla Sipari
Tutkimus- ja kehitysohjelmajohtaja, Metropolia AmmattikorkeakouluSalla Sipari on tutkimus- ja kehitysohjelmajohtaja Metropolian Tulevaisuuskestävä terveys ja hyvinvointi -innovaatiokeskittymässä.
Tutustu tekijään -
Anni Lehikoinen
Lastenneurologian ylilääkäri, Kuopion yliopistollinen sairaalaAnni Lehikoinen on lastenneurologian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori. Hänellä on myös palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys. Hän toimii Valtakunnallinen Lasten ja Nuorten Kuntoutus ry:n Kuopion asiantuntijatoimikunnan puheenjohtajana.
Tutustu tekijään
