Energiapositiivisten alueiden (positive energy district, PED) toteuttaminen Suomessa muodostaa kokonaan uuden tavan ajatella kaupunkien energiantuotantoa. Energiapositiivisella alueella tarkoitetaan kaupunginosaa tai muuta rajattua aluetta, joka tuottaa vuositasolla enemmän uusiutuvaa energiaa kuin se kuluttaa ja joka pystyy myös joustavasti tasaamaan omaa energiankulutustaan ja -tuotantoaan. Kyse ei ole vain yksittäisten rakennusten energiatehokkuudesta, vaan laajemmasta muutoksesta, jossa kokonaiset kaupunginosat toimivat yhtenä älykkäänä energian tuottajana ja kuluttajana.
Suomen suurin haaste on pohjoinen sijaintimme ja sen takia lämmityksen suuri osuus energian kulutuksessa talvella, jolloin ei saada aurinkosähköä eikä -lämpöä. Suomessa positiivista energia-aluetta pitää tarkastella koko vuoden energiataseena, ei vain huippukulutuksen energian tuottamisena. Tarvitaan siis joustavaa ja älykästä ohjausta rakennusten energiankulutukseen ja alueiden energiantuottoon. Samalla lainsäädännön ja verotuksen tulisi mahdollistaa, ei estää, alueellisten energiayhteisöjen syntyä. Käytännössä nykylainsäädäntö esimerkiksi verottaa naapureiden kesken jaettua aurinkosähköä siirtomaksuin ja sähköverolla samaan tapaan kuin ulkopuolelta ostettua sähköä, mikä tekee alueellisesta energian jakamisesta taloudellisesti kannattamatonta.
Perinteisesti energiatehokkuus on nähty pelkästään rakennuskohtaisena kysymyksenä, jossa energiatehokkuutta on parannettu esimerkiksi lisäämällä eristystä, vaihtamalla ikkunat, asentamalla lämpöpumppu tai aurinkopaneelit. Energiapositiivisissa alueissa ajattelutapa laajennetaan koskemaan koko naapurustoa, korttelia tai suurempaa aluetta. (Ala-Juusela 2026.)
Energiapositiivisuutta edistävät esimerkiksi:
- siirrytään yksittäisten rakennusten optimoinnista kokonaisten kaupunginosien synkronointiin
- alue tuottaa vuositasolla enemmän energiaa kuin kuluttaa
- ylijäämäenergia syötetään sähkö- ja lämpöverkkoihin
- alue toimii joustavana resurssina koko energiajärjestelmälle
Toteutus vaatii tiivistä yhteistyötä eri ministeriöiden, lainsäätäjien, energiayhtiöiden, kaupunkien ja rakennuttajien sekä asukkaiden ja yritysten välillä. Tekniset ratkaisut ovat jo pitkälti olemassa, mutta niiden yhdistäminen toimivaksi kokonaisuudeksi on vielä harvassa.
Lainsäädännölliset esteet ja verotus hidastavat muutoksia
Lainsäädäntö päivittyy tekniikan kehitystä hitaammin, johtuen lainsäädännön monipolvisuudesta. EU-tasolla energiatehokkuusdirektiivi (Ympäristöministeriö n.d.) ohjaa jäsenmaita kohti aluetason synergioita ja energiayhteisöjä, mutta kansallinen lainsäädäntö voi olla silti eri tavoin tulkittavissa. Keskeiset esteet ja hidasteet voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: lainsäädännöllisiin esteisiin ja verotukseen liittyviin hidasteisiin.
Lainsäädännölliset esteet korttelinsisäiselle energianjaolle
Tunnistettuja esteitä ovat esimerkiksi sähkön jakaminen tonttirajan yli: tämä aiheuttaa siirtomaksuja ja sähköveroa, vaikka sähkö kulkisi vain naapuritalon katolta korttelin sisällä. Nykyinen laki ei tunnista korttelitasolla energian ristiinjakamista, mikä tekee naapuruston yhteisestä pientuotannosta taloudellisesti kannattamatonta (Sähkömarkkinalaki 9.8.2013/588, 4 luku 18 §). Myös pirstaloitunut maanomistus eli monet pienet omistajat voivat vaikeuttaa yhteisen energiainfrastruktuurin, kuten lämpövarastojen tai aurinkopuistojen, rakentamista.
- sähkön jakaminen tonttirajan yli aiheuttaa siirtomaksuja ja sähköveroa, vaikka kyse olisi korttelin sisäisestä, naapuritalon katolta tulevasta sähköstä
- laki ei tunnista korttelitasolla tapahtuvaa energian ristiinjakamista, mikä tekee naapuruston yhteisestä pientuotannosta kannattamatonta (Sähkömarkkinalaki 9.8.2013/588, 4 luku 18 §)
- pirstaloitunut maanomistus vaikeuttaa yhteisen energiainfrastruktuurin, kuten lämpövarastojen tai aurinkopuistojen, rakentamista
- lainsäädäntö kohtelee taloyhtiöitä erillisinä asiakkaina, vaikka tekniikka mahdollistaisi jo aurinkosähkön, lämmön tai varastokapasiteetin jakamisen niiden kesken
Siirtomaksut ja sähkövero tekevät korttelinsisäisestä energianjaosta kallista
Verohallinnon mukaan luonnollinen henkilö eli verovelvollinen voi hankkia käyttöönsä aurinkosähköjärjestelmän, tuulivoimalan tai muun vastaavan pienimuotoisen sähköenergiaa tuottavan laitteiston, jolla hän tuottaa sähköä omiin tarpeisiinsa. Tällaisesta tuotannosta ei muodostu veronalaista tuloa, mutta myynnistä muodostuu. Pienimuotoista tuotantoa verotetaan tuloverolain mukaan, ei elinkeinotoimintana (Verohallinto 2024). Myös verotus- ja energialain tulisi päivittyä vastaamaan EU:n PED-tavoitteita, mutta eteneminen ei ole ollut ripeää: Suomen hallitus linjasi ilmastokokouksessaan 2020, että energiaverotuksen kehittämistarpeita on tarpeen edistää 10–15 vuoden ajanjaksolla laatimalla energiaverotuksen tiekartta (Valtioneuvosto 2021). Kansallisen energiaverotuksen tiekartan taustaselvityksessä todetaan, että siirtyminen kohti hiilineutraaliutta edellyttäisi sähköveron alennuksia ja energian varastoinnin verokohtelun selkiyttämistä, mikä loisi suotuisampaa maaperää energiayhteisöille ja PED-tavoitteille (Forsström, Koreneff, Koljonen & Lehtilä 2022, 20).
- pienimuotoisen sähköntuotannon omaan käyttöön ei tarvitse maksaa tuloveroa, mutta myynnistä syntyvä tulo on veronalaista (Verohallinto 2024)
- sähkövero ja siirtomaksut kohdistuvat myös korttelin sisäisesti jaettuun energiaan, vaikka kyse ei ole julkisen verkon käytöstä
- energian varastoinnin verokohtelu on toistaiseksi epäselvä, mikä hidastaa akku- ja lämpövarastoinvestointeja (Forsström ym. 2022, 20)
- energiaverotuksen tiekartta on vasta valmisteilla, joten konkreettiset muutokset lainsäädäntöön ja verotukseen antavat vielä odottaa itseään (Valtioneuvosto 2021)
Virtuaalisesta energiapositiivisuudesta ratkaisu Suomen pimeään talveen?
Suomen pohjoinen sijainti tekee ympäri vuoden energiapositiivisena pysymisestä aurinkoenergian varassa mahdotonta. Talvella aurinko on matalalla, päivät lyhyitä ja pakkasjaksojen aikaan kulutus nousee huippuunsa. Siksi puhutaan yhä useammin virtuaalisesta energiapositiivisuudesta. Käytännössä se tarkoittaa, että energiapositiivisuus arvioidaan vuosittaisena nettotaseena, ei tuntitasolla. Kesällä tuotettu ylijäämäenergia syötetään valtakunnan verkkoon, ja talvella ostetaan sertifioitua uusiutuvaa energiaa muualta tuotettuna. Akkuvarastot ja älykäs ohjaus tasaavat kulutuspiikkejä ja vähentävät järjestelmän kuormitusta.
PED-alue ei siis ole itse talvella täysin omavarainen, mutta koko vuoden mittaisessa tarkastelussa se voi olla selvästi plussalla. Lisäksi alueen kyky joustaa kulutuksessa ja tarjota varastointia tekee siitä arvokkaan osan koko energiajärjestelmää.
Fyysisiä järjestelmiä täydentävät entistä älykkäämmät ohjausratkaisut. Teknologiayhtiö Eeneman on kehittänyt tekoälyyn perustuvan järjestelmän, joka optimoi kiinteistöjen lämmitystä ja sähkönkäyttöä sekuntitasolla. Järjestelmä hyödyntää sääennusteita, pörssisähkön hintaa sekä sisäolosuhteiden mittauksia eli sisälämpötilaa, kosteutta ja käyttöastetta. Tekoäly tekee laskentaa sekunnin murto-osissa ja säätää talotekniikkaa jatkuvasti (Toivonen 2026).
Espoosta oppia tulevaisuuden energiahaasteisiin
Tulevaisuuden energiakriisien uhatessa muutos pakottaa osapuolet organisoimaan paremmin ja kypsymään kohti uutta toimintakulttuuria, jossa suunnitellaan energiaratkaisut yhdessä. Espoo on ollut mukana energiapositiivisten alueiden käytännön kokeiluissa, EU-rahoitteinen SPARCS-hanke kokosi yhteen (2019-2024) useita kaupunkikeskittymiä, joissa uutta energiajärjestelmää testattiin tosielämässä. Espoon lisäksi Sparcs toteutti vastaavia kokeiluja muun muassa Saksan Leipzigissä, ja hankkeen ratkaisuja on monistettu pienemmässä mittakaavassa edelleen myös esimerkiksi Portugalin Maiassa, Islannin Reykjavikissa ja Tšekin Kladnossa. (Mäkinen 2026.) Seuraavat esimerkit – Lippulaiva, Sello ja Myllypuron kampus – ovat kaikki tällaisia rajattuja, kaupunginosan kokoisia alueita, joissa energiapositiivisuutta rakennetaan käytännössä rakennus, kortteli ja alue kerrallaan.
Espoossa Länsimetron yhteyteen rakennettu Lippulaivan kauppakeskus on konkreettinen esimerkki siitä, miten perinteinen ostoskeskus voidaan muuttaa energiainfrastruktuuriksi. Käytännössä Lippulaiva on aktiivinen energiantuottaja ja -varasto. Muita ratkaisuja voivat olla geoenergiakenttä lämmitykseen ja viilennykseen, laajamittaiset aurinkopaneeliasennukset katoilla ja julkisivuissa sekä mahdollisesti suuret akkuvarastot tasaamassa tuotannon ja kulutuksen vaihteluita. (Mäkinen 2026.)
Sellon kauppakeskuksessa Espoossa energiatehokkuus on viety vielä pidemmälle digitaalisten ratkaisujen avulla. Sellosta on luotu digitaalinen kaksonen (digital twin), joka mallintaa rakennuksen energiankäyttöä reaaliajassa. Järjestelmä ennustaa kulutusta ja optimoi lämmitys-, viilennys- ja valaistusratkaisuja jatkuvasti. Jopa Helsingin seudun liikenteen (HSL) sähköbussien latausjärjestelmä on integroitu suoraan Sellon paikalliseen energiaverkkoon. Kauppakeskus, joukkoliikenne ja paikallinen energiantuotanto kytkeytyvät yhdeksi järjestelmäksi. Bussien akut eivät ole pelkästään energian kuluttaja, vaan osa laajempaa energiavarastojen ja kulutusjouston kokonaisuutta. (Mäkinen 2026.)
Video 1. SPARCS-hankkeessa (2019–2024) kehitettiin ja pilotoitiin energiapositiivisia ja hiilettömiä kaupunginosia (SPARCS 2022).
Korkeakoulukampukset toimivat älykkäinä testiympäristöinä
Korkeakoulujen kampuksia hyödynnetään elävinä laboratorioina eli living lab -ympäristöinä, joissa uutta teknologiaa ja toimintamalleja voidaan testata hallitusti. Kampuksilla voidaan jäljitellä pienen asuinyhteisön kaltaisia olosuhteita liikennevirtojen ja energiantarpeen seurannassa, kontrolloida ja mitata järjestelmiä tarkasti ja kokeilla uusimpia ratkaisuja. Kampus muistuttaakin pienoiskoossa energiapositiivista kaupunginosaa: siellä on useita rakennuksia, vaihtelevaa energiankäyttöä ja rajattu, hyvin dokumentoitu alue, jossa ratkaisuja voidaan kehittää turvallisesti ennen niiden viemistä laajempiin kaupunginosiin. Onnistuneet tekniset ja taloudelliset mallit voidaan tämän jälkeen skaalata kaupungeissa oikeille asuinalueille.
Metropolia ammattikorkeakoulun Myllypuron kampuksen kaltaiset ympäristöt toimivat testialustana erilaisille teknisille ratkaisuille, jotka ovat kehittymässä ideasta käytäntöön. Tulevaisuuden kampuksilla rakennuksen data on avointa ja vapaasti käytettävissä tutkimukseen ja kehittämiseen, rakennus elää ja reagoi käyttäjiensä tarpeisiin, sekä energiankäyttö on älykästä ja ennakoivaa, joskin tämä vaatii taustalle järjestelmiä, jotka toimivat ongelmitta yhteen (Koivula 2026).
Kohti energiapositiivisia kaupunginosia
Energiapositiivisten alueiden rakentaminen Suomessa on vielä alkuvaiheessa, mutta suunta on selvä. Tekniset ratkaisut – aurinkopaneelit, lämpöpumput, akkuvarastot ja tekoälyohjatut talotekniikkajärjestelmät – ovat jo olemassa ja toimivat, kuten Lippulaivan, Sellon ja Myllypuron kampuksen esimerkit osoittavat. Suurimmat esteet eivät enää ole teknisiä vaan hallinnollisia: lainsäädäntö ja verotus eivät vielä tunnista kaupunginosan tason energian jakamista, ja pohjoinen sijaintimme edellyttää, että energiapositiivisuutta tarkastellaan koko vuoden, ei tuntitason, taseena. Kun energiaverotuksen tiekartta ja EU:n energiatehokkuusdirektiivin kansallinen toimeenpano etenevät, ja kun living lab -ympäristöistä saatuja kokemuksia skaalataan yhä laajemmille alueille, suomalaisilla kaupunginosilla on hyvät edellytykset muuttua yksittäisistä pilottikohteista arkipäiväiseksi tavaksi rakentaa ja käyttää energiaa. Ratkaiseva kysymys tulevaisuudessa ei siis ole, onko energiapositiivinen kaupunginosa mahdollinen, vaan kuinka nopeasti lainsäädäntö, verotus ja kaupunkisuunnittelu pystyvät vastaamaan jo olemassa olevaan teknologiaan.
Lähteet
Ala-Juusela, M. 2026. Case RESPED project. Esitys 4A4PEDs Knowledge Exchange Webinarissa 9.4.2026. Haettu 3.6.2026.
Forsström, J., Koreneff, G., Koljonen, T. & Lehtilä, A. 2022. Taustaselvitys Suomen energiaverotuksen kehitystyölle. Helsinki: VTT. Haettu 18.8.2026.
Koivula, P. 2026. Suomessa tarve integroidulle älykampusmallille. Julkaistu 25.2.2026. Metrospektiivi Pro.
Mäkinen, J. 2026. PED Challenges and Opportunities from a City point-of-view: The SPARCS project. Esitys 4A4PEDs Knowledge Exchange Webinarissa 9.4.2026. Haettu 3.6.2026.
SPARCS. 2022. Mikä on Kestävän kehityksen SPARCS-hanke? [Video]. YouTube. Haettu 20.8.2026
Sähkömarkkinalaki 9.8.2013/588.
Toivonen, T. 2026. Case Eeneman: Business in PEDs. BEE Building Energy Efficiency. Esitys 4A4PEDs Knowledge Exchange Webinarissa 9.4.2026. Haettu 3.6.2026 .
Valtioneuvosto. 2021. Energiaverotuksen tiekartan valmistelu. Haettu 15.6.2026.
Verohallinto. 2024. Syventävä vero-ohje. Kotitalouden sähköntuotannon tuloverotus. Julkaistu 14.8.2024. Vero.fi. Haettu 15.6.2026.
Ympäristöministeriö. (n.d.) Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin toimeenpano. Haettu 2.6.2026.
Kirjoittaja
-
Petri Koivula
Erityisasiantuntija, Metropolia AmmattikorkeakouluErityisasiantuntijana Metropolia Ammattikorkeakoulun Älykäs ja luova kaupunki -innovaatiokeskittymässä toimiva Petri Koivula on energia-alan pitkäaikainen toimija, jolla on kokemusta useilta eri toimialoilta. Hän on työskennellyt energian tuotannon ja käytön parissa vuodesta 1987.
Tutustu tekijään
