Suomessa puhutaan paljon kansainvälisten osaajien houkuttelusta ja pitovoimasta (Owal Group Oy 2026, 1–2). Keskustelu jää kuitenkin helposti ylätasolle: tarvitsemme osaajia, meidän pitää kansainvälistyä, työmarkkinoiden täytyy avautua. Kaikki tämä on totta, mutta kansainvälisen opiskelijan näkökulmasta ratkaiseva kysymys on arkisempi: miten pääsen ensimmäiseen oman alan työpaikkaan Suomessa?
Käytännössä tätä testattiin Helsingin kaupungin kansainvälisyyssetelin muodossa syksystä 2025 kevääseen 2026. Seteli tarjosi työnantajille 3 000 euron tuen ulkomaisen korkeakouluopiskelijan tai vastavalmistuneen palkkaamiseen vähintään kahden kuukauden harjoitteluun. Metropolia Ammattikorkeakoulu oli mukana pilotissa alusta alken. Metropolian tehtävänä oli rakentaa siltaa työnantajien ja hakijoiden välille sekä varmistaa, että rekrytointi etenee käytännössä. (Helsingin kaupunki 2026a.)
Metropolian kokemus pilotista oli, että työnantajat ja hakijat tarvitsevat tuen rinnalle käytännön apua: selkeitä tehtävänkuvia, ymmärrettävää viestintää, hakijoiden tavoittamista ja tukea rekrytoinnin eri vaiheisiin. Tässä korkeakoululla voi olla ratkaiseva rooli, sillä kansainvälisistä opiskelijoista on Suomelle todellista hyötyä vasta, kun he kiinnittyvät sosiaalisesti ja ammatillisesti suomalaiseen yhteiskuntaan (Lu & Everson Härkälä 2024, 133).
Raha madaltaa kynnystä, mutta ei yksin rakenna rekrytointia
Työnantajille suunnattu tuki voi olla tärkeä ensimmäinen askel. Se madaltaa kynnystä palkata harjoittelija, etenkin silloin, kun yrityksellä ei ole aiempaa kokemusta kansainvälisestä rekrytoinnista tai harjoittelijoiden palkkaamisesta. Mutta tuki ei vielä vastaa kaikkiin kysymyksiin.
Käytännössä työnantajia mietityttävät usein palkkaus, työsopimus, vastuut, tehtävänkuva ja sopivien hakijoiden löytäminen. Kansainvälisyysseteli-pilotissa mukana ollut yritys kiteytti ohjelman tarjoaman tuen merkityksen hyvin:
”Apu konkreettisessa rekrytoinnissa ja hakemusten esikäsittelyssä oli erittäin hyvä. Samoin asiaan liittyvä tiedotus ja ohjeistus nosti hyvin esiin harjoittelijan rekrytointiin liittyviä tärkeitä asioita.”
Helsingin kaupunki 2026b, 5.
Nämä kysymykset ovat usein juuri niitä käytännön esteitä, joiden vuoksi kansainvälisen osaajan rekrytointi jää tekemättä. Siksi ohjelmassa tarvittiin myös toimijaa, joka pystyi auttamaan työnantajia sanoittamaan osaamistarpeitaan, muotoilemaan harjoittelupaikkoja selkeämmiksi ja rakentamaan rekrytointiin prosessin, joka oli ymmärrettävä molemmille osapuolille.
Kansainvälinen osaaja tarvitsee muutakin kuin avoimen paikan
Kahdeksan vuoden työkokemukseni aikana työllistämisen parissa olen huomannut useiden ajattelevan, että työllistyminen alkaa siitä, kun avoin työpaikka julkaistaan. Kansainväliselle opiskelijalle tilanne ei kuitenkaan aina ole näin suoraviivainen.
Korkeakoulutettujen työllistettävyyttä ei tulisi ymmärtää vain osaamisena, vaan useiden eri pääomien kokonaisuutena. Ensimmäisen oman alan työpaikan saaminen Suomessa vaatii paljon näkymätöntä pääomaa: ymmärrystä suomalaisesta työnhausta, luottamusta omiin mahdollisuuksiin, tietoa työelämän käytännöistä ja kokemusta siitä, millaisia hakemuksia työnantajat odottavat (Tomlinson 2017, 338.)
Jos hakija ei tunne järjestelmää, hän ei välttämättä hae paikkaa, vaikka olisi tehtävään sopiva. Jos taas työnantaja ei tunne hakijaryhmää, hän ei välttämättä näe osaamista, vaikka sitä olisi. Siksi korkeakoulun rooli ei ole vain välittää ilmoituksia. Korkeakoulu voi tukea hakijoita sanoittamaan osaamistaan ja auttaa työnantajia katsomaan osaamista hieman totuttua laajemmin.
Britanniassa toteutettu tutkimus osoittaa, että kansainväliset opiskelijat kiinnittävät erityistä huomiota siihen, sisältyykö korkeakoulujen opetussuunnitelmiin työllistymistä tukevia sisältöjä ja mahdollisuuksia työelämäkokemuksen hankkimiseen (Jackson, O’Brien & Richards 2023, 476). Itse uskon opiskelijoiden kiinnittävän huomiota oppilaitoksen antamaan työllistymisen tukeen, kuten sisäisiin ja ulkoisiin trainee-ohjelmiin sekä muihin työllistämistä tukeviin toimiin, varsinkin nykyisessä vaikeassa työmarkkinatilanteessa Suomessa.
© Mirkka Henttonen
Työllistyminen on ekosysteemityötä
Kansainvälisten opiskelijoiden työllistyminen ei ole yksittäisen opiskelijan, yrityksen tai korkeakoulun vastuulla, vaan jaettu haaste, joka rakentuu monien eri toimijoiden päätöksistä, palveluista ja käytännöistä (Lu & Everson Härkälä 2024, 134–135). Siksi sitä on tarkoituksenmukaista tarkastella ekosysteeminä, jossa eri toimijoilla on omat roolinsa, mutta tulokset syntyvät ennen kaikkea yhteistyöstä.
Kansainvälisten osaajien kohdalla keskeisiä toimijoita ovat mielestäni esimerkiksi korkeakoulut, työnantajat, kunnat, työllisyys- ja yrityspalvelut, maahanmuuttoviranomaiset sekä opiskelija- ja alumniyhteisöt. Tulokset syntyvät vasta, kun palvelut, viestintä ja rekrytointiprosessit tukevat toisiaan.
Kaupunki voi tarjota kannustimen. Yritys työpaikan. Korkeakoulu voi tukea osaajien ja työnantajien kohtaamista. Työllisyyspalvelut voivat tuoda mukaan työnantajaverkostoja ja käytännön työelämätietoa. Ilman yhteistä prosessia kokonaisuus jää hajanaiseksi.
Mielestäni pilotin perusteella korkeakoulun rooli voi tällaisessa kokonaisuudessa olla paljon perinteistä koulutustehtävää laajempi. Se voi auttaa muuttamaan poliittisen tavoitteen käytännön työllistymispoluksi: selkeiksi tehtäviksi, ymmärrettäviksi prosesseiksi, tavoittavaksi viestinnäksi ja reiluiksi kohtaamisiksi työnantajien ja hakijoiden välillä.
Mitä opimme kansainvälisyysseteliyhteistyöstä?
Kansainvälisten osaajien työllistymistä ei ratkaista yhdellä kampanjalla, setelillä tai työpaikkailmoituksella. Tarvitaan pitkäjänteistä työtä, jossa poistetaan pieniä mutta ratkaisevia esteitä työnantajien ja hakijoiden väliltä.
Työelämän kehittäjille kansainvälisyysseteli jättää kolme oppia: rakenna tuen rinnalle selkeä prosessi, tue myös työnantajaa ja tunnista korkeakoulun rooli sillanrakentajana.
Lähteet
Helsingin kaupunki. 2026a. Kansainvälisyysseteli tuki opiskelijoiden työllistymistä. Julkaistu 9.4.2026. Uutiset. Helsingin kaupunki. Päivitetty 1.6.2026. Haettu 8.6.2026.
Helsingin kaupunki. 2026b. Helsinki-kansainvälisyysseteli: Pilotin loppuraportti 2025–2026. Sisäinen aineisto. Elinkeino-osasto, maahanmuuttoyksikkö. Haettu 4.5.2026.
Jackson, V., O’Brien, V. & Richards, A. 2023. Investigating the impact of experiential learning on employability skill development and employment outcomes: a UK case study of MBA students from the Indian Subcontinent. Journal of Education and Work 36 (6), 476–493.
Lu, W. & Everson Härkälä, T. 2024. International student experience of employment integration in Finland. Research in Comparative and International Education 19(2), 133–152.
Owal Group Oy. 2026. Hankkeista ja kokeiluista kohti rakenteita: kansainvälisten opiskelijoiden työllistymisen edistämisen haasteita ja onnistumisia. Policy Brief 2026:3. Julkaistu 7.4.2026. Valtioneuvoston tutkimustoiminta. Haettu 8.6.2026.
Tomlinson, M. 2017. Forms of graduate capital and their relationship to graduate employability. Education + Training, 59(4), 338-352.
Kirjoittaja
-
Oscar Smart
Uravalmentaja, Metropolia AmmattikorkeakouluOscar Smart työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa yrityskoordinaattorina.
Tutustu tekijään
