Jakso 1: Viestintätyön merkitys ja arvostus

[letkeää elektronista musiikkia]

Milla Åman Kyyrö: Viestintätyö on monipuolista ja vaatii monenlaista osaamista, myös erityisosaamista. Viestintäkanava-podcastissa viestinnän ammattilaiset ja asiantuntijat vaihtavat ajatuksia viestinnän tekemisestä, alan kehittymisestä ja siihen vaikuttavista ilmiöistä sekä tekijöiden osaamistarpeista. Tässä jaksossa teemana on viestintätyön merkityksen ja arvostuksen välinen suhde. Minä olen viestinnän asiantuntija Milla Åman Kyyrö Metropolia Ammattikorkeakoulusta, ja kanssani keskustelemassa on viestinnän asiantuntija Sara Jokiniemi. Tervetuloa.

Sara Jokiniemi: Kiitos.

Milla: Sara, kerrotko minkälaisia tehtäviä teet Metropoliassa ja miksi niillä on merkitystä ja mikä niissä on mielestäsi arvokasta?

Sara: Jes. Ensinnäkin kiitos kutsusta Milla ja hei kaikille. Aloitetaan tämä sillä, että mä siis teen Metropoliassa viestintää pääsääntöisesti tällaisessa yrityshautomo Turbiinissa, jonka pääkohderyhmänä on opiskelijat. Ja kun puhutaan viestinnästä ja markkinoinnista, niin mä olen paljon somessa. Mutta ehkä yllätyksenäkin tulee, kaikista parhaiten opiskelijat saa siltikin kiinni sähköposteilla. Eli tosi paljon teen myös sellaista niin sanotusti vanhanaikaisempaa viestintää, että käytän sähköposteja opettajien, opojen kautta, joskus suoraan opiskelijoille, intranettiä. Tässä Turbiini-yrityshautomossa nämä yrityshautomot pyörii kaksi kertaa vuodessa, joka tarkoittaa sitä, että meillä on kaksi kertaa vuodessa myös hakukampanjat. Ja vaikkei olisikaan suoranaista hakukampanjaa, niin mun mielestä tämä pätee aika moniin markkinoinnin lainalaisuuksiin, että se teidän myymä tuote pitää näkyä monessa eri paikkaa. Ja meillä se on kampuksien käytävällä julisteitten muodossa, näyttömainoksina, jopa Tuudon huomiokortilla elikkä tällaisissa hyvin spesifeissä paikoissa. Sitten on perinteinen sisäinen viestintä: ständeillään käytävillä, jaetaan haalarimerkkejä, on flaijereita, roll upeja. Todella monipuolisesti teen viestinnän ja markkinoinnin työtä. Ja tietysti haastattelut ja tiedotteet ja podcast-jaksot ja homma jatkuu.

Mutta niin, mikä niissä on arvokasta. Mun isoin tavoite on, ja ehkä viestinnässä usein se isoin tavoite on, että se kohderyhmä osaisi vastata kysymykseen, mikä on tässä tapauksessa Turbiini. Tai vaikka Metropolian tapauksessa, mitä Metropolia tekee ja millainen Metropolia on.

Milla: Se kuulostaa monipuoliselta ja juuri sellaiselta kuin ehkä monella mielikuvissa onkin, että mitä viestintätyö on. Oikeastaan mielenkiintoista olisikin kuulla, että mikä sinut sai alun alkaen lähtemään tälle alalle.

Sara: Joo. Mä oon siis pohjakoulutukseltani kasvatustieteilijä, ja mun haaveammatti on opinto-ohjaaja. Eli [naurahdellen] ollaan tällä kyllä tiellä sinne. Pääsin suoraan lukion jälkeen yliopistoon ja sitten kun valmistuin 25–26-vuotiaana, mä koin, että mä olin liian nuori opoksi. Menin Oulun yliopistoon. Aloin tekemään siellä erilaisia projekteja yrittäjyydestä, kestävästä kehityksestä. Mä silloin huomasin, että mä ajattelen aina kaikki projektit sen viestinnän ja markkinoinnin näkökulmasta ensimmäisenä. Silloin lähdin sitten kehittämään niitä omia viestintätaitoja. Mä oon kyllä aina tykännyt kirjoittaa. Varmaan Milla samaistut tähän, että vaikka sulla olisi kuinka hyvä tuote, sanotaanko vaikka sä olisit luonut kuinka hienon vastuullisuusmittarin, jos kukaan ei sitä tiedä tai kukaan ei sitä käytä, niin kuinka onnistunut se tuote on. Ja tuo oli tavallaan mun aina se ongelma, mitä mä pyrin ratkaisemaan siellä Oulun yliopistossakin. Oli se sitten tapahtuma tai mikä ikinä tuote, mä mietin aina sitä markkinointia ja viestintää. Ja sitten hainkin tänne, kun näin neljä vuotta sitten, että viestintäasiantuntijaa haetaan, ja sain sen paikan.

Milla: Tää kuulostaa myös mielenkiintoiselta urapolulta, ja näin siinä usein käy, että emme ehkä päädy juuri niihin töihin, mihin alun alkaen luulemme. Itselläkin on ollut aika monipuolinen työura Metropoliassa. Siinä on viestintä ollut aina mukana, mutta hanketiedottajasta olen viestinnän asiantuntijaksi kasvanut tässä lähes 20 vuoden sisällä. Täytyy sanoa, että just tää kirjoittaminen on ollut oma tapa ilmaista itseä ehkä sieltä lapsesta asti. Jokaisessa urapolussa on se oma twistinsä. Sieltä tunnistaa sitten ehkä sen, mikä on se toistuva teema, josta sydän sykähtää positiivisesti. Ehkä silloin kannattaa mennä juuri sitä kohti. Jos me ajatellaan sitä viestinnän tärkeyttä, niin näkyykö se sinun päivittäisessä työssä jollain tavalla?

Sara: No, mä sanon aina, että viestintä on mun mielestä lopulta johtamista, koska ilman koordinoidusti levitettyä tietoa on tosi vaikea johtaa. Ja jos sanotaan, että tieto on valtaa, niin ehkä se johtaminen on sitten sitä tiedon levittämistä. Eli mä näen siis viestinnän erittäin kriittisenä osana ihan kaikessa organisaation toiminnassa. Siinä mielessä mun mielestä se tärkeys näkyy, mutta totta kai mä oon törmännyt siihen, että on tehty vaikka organisaatiomuutoksia, joissa oon ajatellut, että se viestintä on aivan siellä viimeisten asioiden listalla. Vaikkakin onnistunut viestintä on mun mielestä sitä, että viestitään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, mitä saattaa tapahtua tai heti kun on sitä tietoa. Pidetään mukana. Se on myös luottamusta herättävää ja just sitä johtamista. Sanoisin, että viestinnän tärkeys näkyy mun päivittäisessä työssä vaihtelevasti.

Milla: Se on varmasti realismia.

Sara: Joo.

Milla: Ja riippuu siitä, että ymmärtääkö viestin vastaanottoja, että hän tarvitsee tämän tiedon, jota nyt tässä viestimällä levitetään. Minustakin siis viestinnän tärkeyttä ylipäänsä funktiona muistetaan nostaa esiin aina näissä johdon strategisissa puheissa, mutta miten tämä sitten käytännössä toteutuu. Ajattelin nostaa tässä muutaman viestintäalan ammattilaisen kirjoituksesta pari pointtia esiin. Ensimmäisenä viestinnän asiantuntijoiden ammattijärjestö, Viesti ry:n toiminnanjohtaja Siina Repo kertoo 19.5.25 julkaistussa jutussa Jyrkkä alamäki: Viestintäjohtajien kysyntä sukelsi – työttömiä viestintäjohtajia tuplasti enemmän kuin vuosi sitten eli vuonna 2024. Eli viestintäjohtajien lisäksi alalla työttömien työnhakijoiden määrä kasvoi vuoden takaisesta lähes 40 prosenttia. Tämä on ihan huikea, surullinen lukema.

Sara: Kyllä.

Milla: Ja tuolla ammattijärjestöedunvalvonnassa ”törmätään edelleenkin siihen, että viestinnän ammattilaiset nähdään helposti pelkkinä powerpointtien ja tiedotteiden tekijöinä”. Repo kuvaa tuossa kirjoituksessaan, että viestinnän ammattilaisella on keskeinen rooli muun muassa strategisena kumppanina, dialogin rakentajana sidosryhmien kanssa, yhteiskunnallisena vaikuttajana, muutosten läpiviemisessä ja työyhteisöviestinnässä. Ehkä olet samaa mieltä Sara, mutta mitä ajattelet näistä huomioista?

Sara: Joo, tuohan on tosi surullista kuulla. Toki työllisyystilanne on nyt heikoimmillaan pitkään aikaan, ja markkinoinnin ja viestinnän roolit yleensä ottaa ensimmäisenä niin sanotusti hittiä. Mutta vaikka ollaan jyrkässä alamäessä, niin mun mielestä se ei kuitenkaan suoraan kerro siitä, kuinka tärkeitä viestintäasiantuntijat on. Tai mun mielestä olisi mielenkiintoista nähdä, että ne yritykset tai organisaatiot, jotka on vaikka vähentänyt paljon viestijöitä, että miten se näkyy niiden työssä tällä hetkellä. Koska mä luulen, että näkyy siis kattavasti se niiden viestijöiden puute. Mä itse ajattelen niin, että viestintäasiantuntija on usein sen organisaation asiantuntija, missä se työskentelee. Eli jos mut herätettäisiin keskellä yötä, kysyttäisiin melkeinpä mitä vaan vaikka Turbiinista, niin mä oon aika varma, että mä osaisin vastata siihen. Meillä viestijöillä on ihan valtavasti tietoa kaikesta, mitä tapahtuu, koska me viestitään niistä.

Ja sen lisäksi, koska me kaikki osataan kirjoittaa ja puhua tai siis ei kaikki, mutta suurin osa meistä osaa kirjoittaa ja puhua, niin joskus ehkä otetaan itsestäänselvyytenä, että se olisi muka joku syntymässä saatu taito, että sä olet hyvä viestijä. Mun mielestä se ei ole näin, vaan meillä viestintäasiantuntijoilla on juurikin tätä syvällistä strategista ymmärrystä. Ja useimmat viestintäasiantuntijat, jotka mä oon tavannut, on myös tosi sosiaalisesti älykkäitä, koska viestintä on myös kehollista, non-verbaalia. Esim. tämä tunneäly on tosi tärkeää ja työyhteisöviestinnässä, että sä osaat lukea sosiaalisia tilanteita. Mutta joo, toivotaan, että työtilanne helpottaa tässä yleisestikin. Mä koen, että vaikka nyt on pieni alamäki, niin tää ei kerro suoraan… Kertoo ehkä joo jotain arvostuksesta viestijöitä kohtaan, mutta parempia päiviä on tulossa [naurahtaa].

Milla: Monesti nää menee aaltoliikkeenä, mutta kuten sanoit, niin se on aina vahva indikaattori siitä arvostuksesta, että toiminto koetaan ensimmäisenä, joka voidaan uhrata, kun ollaan alamäessä. Emme olla täällä kuitenkaan lietsomassa mitään negatiivista, vaan mennään tuohon toiseen poimintaan. ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n koulutus- ja kehitysjohtaja Miia Rosenqvist puolestaan nostaa esiin kirjoituksessaan Viestinnän ala 2025: Keskeiset teemat ja hiljaiset signaalit, että viestinnän ammattilaisilta vaaditaan jatkuvaa sopeutumista, uuden oppimista ja vahvaa strategista ajattelua. Hän kirjoittaa: ”Viestintä ei ole operatiivinen tukitoiminto, vaan osa organisaation strategista johtamista. Viestijöiden rooli neuvonantajina ja muutosagentteina korostuu. Tulevaisuudessa strateginen ajattelu ja kyky johtaa kokonaisuuksia ovat keskiössä. Viestinnän ammattilaisten on kyettävä selittämään, miten viestintätoimet tukevat strategiaa ja luovat konkreettista lisäarvoa.” Rosenqvistin mukaan myös viestinnän ammattilaisten työtehtävien laajentuminen eri osa-alueille luo uusia hybridirooleja, joissa odotetaan entistä vahvempaa roolia strategisina johtajina, teknologian osaajina ja myös eettisinä portinvartijoina. Ja sitten kun ajatellaan, että mitä meidän pitää tulevaisuudessa osata ja meillä voi olla erilaisia hybridirooleja, eli voi olla, että meillä on tulevaisuudessa sellaisiakin työtehtäviä, mitä emme vielä osaa edes ajatella, niin Rosenqvist listaa viestijän viisi keskeistä osaamisaluetta tänä vuonna: Tekoälyn hyödyntäminen, strateginen ajattelu, kriisinhallinta ja resilienssi, tunneäly sekä jatkuva oppiminen ja erikoistuminen.

Minulle nämä ammattilaisten esittämät näkökulmat kertovat, että viestintätyön merkitys monipuolisena strategisena toimintona on viestinnän ammattilaisille melko selvä asia, aivan kuten Sara tuossa äsken kuvasit. Mutta mitä sinä ajattelet tästä?

Sara: Joo. Tuossa just sanottiin, että viestinnän ammattilaisten on kyettävä selittämään, miksi viestintätoimet tukevat strategiaa. Mä oon siitä ehkä vähän eri mieltä. Mun mielestä sitä kyllä avataan ja sitä on selitetty auki ja se on myös viestinnän ammattilaisille selvää. Mä lähtisin purkamaan tätä taas ihan historiasta. Jos miettii ihmisyyttä yleisesti, niin viestintä on ollut ihan aikojen alusta meille hengissä säilymisen tärkeää ihan varoitusten muodossa, jos mennään aivan ihmisen alkujuurille. Ja yhteisön rakentamisen muodossa viestintää on tarvittu siinä, että me pystytään toimimaan tehokkaammin ja järjestäytyneemmin. Ja esimerkkinä myös tarinan kertomisten kautta, että on kerrottu tarinoita, epäonnistumisia ja muita. Opitaan muiden virheistä, että niitä samoja virheitä ei tarvitse tehdä itse. Jos poistutaan nyt tästä kuvitteelliselta luolanuotiolta tähän päivään organisaatioihin, niin mun mielestä nuo lainalaisuudet pätevät edelleen ja viestintä on älyttömän tärkeää.

Toki tuossa vähän hirvittää myös nuo kaikki hybridiroolit, että kuinka paljon yhden työntekijän tarvitsee olla. Mutta tekoälyn hyödyntäminen, strateginen ajattelu, kriisinhallinta, ne saattaa tulla vähän jo ehkä sieltä selkäytimestä. Sitä ei välttämättä tarvi edes ajatella niin paljon. Kun tulee tällainen vaikka kriisitilanne esille, niin sanotusti maalaisjärjellä, mutta mikä on oikeasti sitä ammattitaitoa, pystyy ratkaisemaan niitä tilanteita ja ottamaan huomioon kaikki osapuolet vaikka kriisiviestinnässä. Ja kuten sanoin, niin tunneäly on mun mielestä myös yksi sellainen ammattiluonteen piirre. Ja jatkuva oppiminen ja erikoistuminen, siinä vaiheessa mua alkaa vähän hengästyttää, mutta sehän on sitä meidän tätä päivää viestijöinä, että aina tulee joku uusi alusta vaikka teknologiaa, somealusta. Tekoäly on nyt tämä uusin, joka on ollut muutamaan vuoden.

Milla: Kyllä. Ja ehkä näin kasvatustieteilijänä ja myös itse tämmöisenä ikuisena oppijana voin sanoa, että olipa ammatti mikä tahansa, jatkuva osaamisen päivittäminen on menestyksen avain. Ja tietysti on kiva, jos saa valita vähän, että mitä on pakko opetella, mutta kyllä se varmaan näin on, että ei me siitä tekoälystä päästä eroon, vaan sen kanssa täytyy myös pystyä miettimään, että miten sitä voi hyödyntää kaikista fiksuimmin omalla kohdalla. Mutta kaiken kaikkiaan ehkä tosiaan organisaatioissa on usein se tilanne, että viestintätyö nähdään kaikista näistä alan ammattilaisten lausunnoista ja Sara sun loistavasta historiakiepsautuksesta huolimatta tukipalveluna. Ja sitten siitä voi olla helpointa nipistää, kun taloudessa on niukempaa.

Toisaalta vähän asian vierestä tai suoraan asian ytimeen, niin kyllähän jokainen viestijä saa helposti tai vaikeasti löytää merkityksiä sille tekemälleen työlle, vaikka se ei tule ulkoa se arvonanto. Ja mun mielestä se on tärkeää mieltääkin, että jos itse kokee tekevänsä arvokasta työtä, niin ehkäpä se on tärkeintä ihan siinä arjessa ja siinä jaksamisessa. Arvostusta on mukava kokea, siksi onnittelenkin. Sara, olet juuri saanut Helsingin Sanomain Säätiön apurahan työryhmäsi kanssa. Kerrotko, mitä aiotte toteuttaa tämän apurahan avulla?

Sara: Kiitos. Joo, saatiin tällainen tässä kesäkuun alussa. Aiomme siis luoda uutissarjan nuorille. Meidän kohderyhmänä on nuoret, jotka ei seuraa perinteistä mediaa eikä mahdollisesti ole itse asiassa korkeakouluissa. Nuoret vähemmän lukee siis yleisestikin nykyään uutisia. TikTokista saavat uutisensa, joten me aletaan tuottaa sisältöä YouTubeen ja TikTokiin. Meillä on mukana somevaikuttaja Kalisto Amudeng siinä ja kaksi muuta työryhmäläistä. Tämmöistä on tiedossa näiden päivätöiden ohessa.

Milla: Tämä kuitenkin varmaan lisää tekemisen mielekkyyttä.

Sara: Joo, ehdottomasti. Itse asiassa journalismi on mulle myös sellainen uudehko kiinnostuksen kohde, joka on tullut tässä Metropoliassa viimeisen neljän vuoden aikana.

Milla: Aina on varaa laajentaa, ja mä uskon, että tämä teidän tuleva apurahaprojekti on todella tärkeä. Ei kai sitä muuten olisi tuettu Helsingin Sanomain Säätiön puolelta. Ehkä puhuimmekin tästä, mutta miten ajattelet Sara omalla kohdalla, että arvostetaanko viestintätyötä yleisesti myös organisaatioiden ulkopuolella? Voisi kuvitella, että jossainhan se näkyy se arvostus.

Sara: Joo. Oman kokemuksen mukaan viestinnän arvostaminen vaihtelee. Elikkä osa näkee sen viestinnän roolin juurikin tämän strategisen työn kannalta. Esimerkiksi tähän hankkeeseen, mihin mut on palkattu, kirjoitettiin heti sataprosenttinen viestintäasiantuntijan rooli, koska ne näki, kuinka suuri vaikutus sillä on, että se viestintä on onnistunutta. Mutta sitten kyllä tapaa myös niitä ihmisiä, jotka pitää, kuten aiemmin sanoit, viestijöitä ehkä vähän tällaisina sihteereinä, että voitko tehdä mulle powerpointin tuohon palaveriin tai kirjoittaa tiedotteen. Ja tiedotteen kirjoittamisestakin haluan sanoa, että jos ette kirjoita tiedotteita, niin istukaapa alas ja yrittäkääpä kirjoittaa. Ei se ole niin yksinkertaista. Ja sitten myös sen arvostuksen näkee rahassa. Jos puhutaan vaikka hankemaailmasta, niin jos johonkin hankkeeseen ei ole kirjoitettu sitä viestintäasiantuntijaroolia, siihen ei laiteta rahaa. Ajatellaan, että ne asiantuntijat tekee vähän sitä viestintää siinä sivussa. Yleensä se sitten epäonnistuu tai ehkä tuurilla voi onnistua, mutta se ei ole fokusoitua. Mun mielestä jos tehdään vähän myös viestintää, sitten sitä ei tehdä oikeastaan. Mulla oli vielä joku ajatus tästä.

Milla: Sanonko itse väliin tuohon hankemaailman ja viestinnän arvostukseen. Se on nimenomaan näin, että siinä on paljon vaihtelua ja mun mielestä on oleellista tunnistaa tietysti hankkeessa, että mihin rahkeet riittää eli mikä rahoittaja rahoittaa minkäkin verran ja minkälaisiin rooleihin työtunteja saa budjetoida. Mutta monesti se on todella kuormittavaa projektipäälliköille esimerkiksi, jotka ovat siitä hankkeesta vastuussa, jos heillä ei ole siinä viestijää työparina. Usein näissä tämmöisissä tapauksissa se on se hankkeen viestinnän vastuu siinä projektipäälliköllä. Ja näitä ulkopuolisen rahoituksen hankkeita kuitenkin rahoittaa tahot, jotka edellyttää, että siitä hankkeesta myös viestitään. Tässä on tämmöinen pieni ristiriita. Joskus on vaan ehkä käynyt lapsus, että ei ole osattu ajatella sitä tarvetta. Ja täytyy sanoa, että paljon on myös projektipäälliköitä, jotka ovat oppineet ehkä kantapään kautta, mutta kokemuksen myötä tekemään sitä hankeviestintää riittävällä tavalla. Mutta kuten sanoit, niin viestintäasiantuntija siinä tekisi ehkä paljon laajemmin ja jollain tavalla syvemmin sitä viestintää, ja kuitenkin kaikessa viestinnän tekemisessä toivotaan, että tekisimme vaikuttavaa viestintää. Ehkä siellä alkaa näkyä se asiantuntijuuden vaade.

Sara: Joo, itse asiassa täytyy nostaa hattua. Oon tavannut paljon projektipäälliköitä, joilla on siis iso viestinnällinen osaaminen. Ehkä se on kehittänyt työn myötä, koska he on tehneet sitä myös sitten. Mä haluaisin vielä haastaa ihmisiä tässä ajattelussa, että jos joku henkilö ei näe sitä viestinnän arvoa, niin ymmärtääkö hän sitten tarpeeksi kattavasti tavallaan liiketoimintaa?

Milla: Tämä on kriittinen kysymys. Sara, mihin suuntaan toivoisit kehityksen kulkevan?

Sara: No tietysti kaikessa yksinkertaisuudessaan toivoisin, että viestintä ansaitsisi sen arvostuksen, mikä sille kuuluu. Ja nyt kun tekoäly on suuressa huudossa ja paljon näkee sitä, että tekoälyn kautta tuotetaan tekstiä ja sitä käytetään aika laajasti, niin ehkä tulevaisuudessa mä toivoisin myös suurena suomen kielen rakastajana, sanojen rakastajana, että yhä isompi merkitys tulisi hyvin kirjoitetuille lauseille, hyvin muotoilluille asioille. Sen haluaisin nähdä, koska se on mun mielestä hyvin inhimillistä ja se syntyy vaan ihmisten yhteisistä kokemuksista. Kun sä näet jonkun hyvin kirjoitetun lauseen, se iskee.

Milla: Minusta tämä näkökulma on äärimmäisen tärkeä, ja joudun olemaan siinäkin samaa mieltä. Me tarvitaan ehkä päivittäisessä kielessä sitä, mitä ikinä käytämmekään, että me tullaan toimeen. Mutta onhan se myös erottautumistekijä, että miten viestitään ja millä sävyllä viestitään ja millä kielellä viestitään. Toki esimerkiksi Metropolia on kaksikielinen, mutta minusta meillä viestitään kahdella kielellä. Ei sellaisella sekakielellä niinkään paljon, vaikka puhekielessä saattaa jo englanti ja suomi sekaisin mennä ihan sujuvasti ja se ei haittaa ihmisten välisissä kohtaamisissa. Mutta silloin kun organisaation nimissä laitetaan viestiä ulos, niin kyllä ihan mainio ajatus on se, että jatkossakin suomen kieli säilyy elävänä ja kirjavana. Kuulostamme joskus jopa tylsiltä, kun vaadimme, että kirjoitetaan välillä jopa kirjakieltä erilaisiin artikkelijulkaisuihin. Uskon kuitenkin, että kun ollaan pieni kielialue, niin me ei ihan ensimmäisenä olla siellä suurten kielimallien valikoimassa. En tiedä, onko se haitta vai onko se peräti etu, että suomen kieltä ei ole pyritty niin paljon sörkkimään sinne tekoälymaailmaan. Mutta aika näyttää. Lopuksi kysymys. Vaikka sitä jo tässä käsittelimmekin, kysyn kaikilta vierailta: Korvaako tekoäly meidät lähitulevaisuudessa?

Sara: No mä väittäisin, että tässä nykyisessä markkinataloudessa työt ei niin sanotusti tekemällä lopu, eli kysynnän ja tarjonnan lain mukaan. Korkea työllisyys on tärkeätä taloudellisesti elinvoimaiselle yhteiskunnalle. Mutta korvaako tekoäly meidät lähitulevaisuudessa ja miten se vaikuttaa viestinnän töihin. Mä itse sanoisin, että se jää nähtäväksi. Mä tykkään paljon nostalgiasta. Ja jos katsoo 10 vuotta taaksepäin vuoteen 2015, joka by the way tuntuu, että oli ihan äsken [naurahtaa], mutta ei ollutkaan, kun siitä on 10 vuotta, maailmahan on muuttunut ihan valtavasti. Vaikka silloin oli jo Instagram, silloin ei ollut TikTokia. Jos nyt saisi aikamatkan siihen kesään 2015, niin se olisi päätä pöyristyttävää, kuinka moni asia on muuttunut. Sen vuoksi on ihan mahdoton sanoa, mitä tapahtuu tulevaisuudessa.

Milla: Hyväksymme tämän vastauksen. Kiitos lämpimästi Sara, että olit täällä keskustelemassa ja kiitoksia kuulijat.

Sara: Kiitos Milla. Kiitos, kun kutsuit.

[letkeää elektronista musiikkia]

Milla: Tämä Viestintäkanava-podcastin jakso on tuotettu yhteistyössä PlayFrame Media Oy:n kanssa.

[letkeää elektronista musiikkia]