Jakso 2: Yleisötapahtumat viestinnän välineenä

[letkeää elektronista musiikkia]

Milla Åman Kyyrö: Viestintätyö on monipuolista ja vaatii monenlaista osaamista, myös erityisosaamista. Viestintäkanava-podcastissa viestinnän ammattilaiset ja asiantuntijat vaihtavat ajatuksia viestinnän tekemisestä, alan kehittymisestä ja siihen vaikuttavista ilmiöistä sekä tekijöiden osaamistarpeista. Tapahtumat ovat yksi merkittävä tapa sitouttaa, osallistaa ja kohdata yleisöä, ja niiden tuottaminen on ihan oma ammattinsa. Tässä jaksossa pohdimme näiden näkökulmien lisäksi, mikä on yleisötapahtumien rooli viestinnän välineenä. Minä olen Milla Åman Kyyrö, viestinnän asiantuntija Metropolia Ammattikorkeakoulussa, ja keskustelemassa kanssani on kulttuurituottaja, hankeviestijä, Laura Matikainen. Tervetuloa.

Laura Matikainen: Kiitos Milla.

Milla: Laura, miten sinä päädyit töihin Metropoliaan ja mitä sinun tehtäviisi kuuluu?

Laura: Päädyin aikoinaan 2023 tekemään hankeviestintää. Sitä ennen valmistuin kulttuurituottajaksi 2022 ja olin Espoolla töissä, eli siis Espoon kaupungilla Sellosalissa. Se on semmoinen kaupungin kulttuuritalo. Siellä tein harjoittelua ja myös opinnäytetyön. Ja nyt hankeviestinnän parissa. Aloitin silloin ES… 

Milla: ESR-hankkeessa?

Laura: Joo. 

Milla: Näitä meillä on kyllä.

Laura: Aloin tekemään hankkeessa viestintää. Se oli aika uutta ja todella vähän erilaista ehkä, miten tämmöinen keikkapaikan markkinointi. Niin sitten piti aika paljon ottaa lyhyessä ajassa haltuun asioita. 

Milla: Mutta mikä sut sai lähtemään alun perin siihen kulttuurituotannon alalle?

Laura: No siis mä kävin aikoinaan tapahtumissa paljon ja sitten sitä kautta kiinnostuin, että jos lähtisi tekemään itse niitä tapahtumia tai että miten ne on oikeasti tehty, että ketä siellä taustalla on ja ylipäätään jotkut festaritkin. Se kiinnosti tosi paljon. Ja sitten ylipäätään se, että toisi ihmisiä yhteen ja saisi niille ihmisillä aikaan merkityksellisiä kohtaamisia ja kokemuksia. Se oli siellä taustalla. Ehkä semmoinen, kun itse fanitti jotain bändiä, niin sitten kävi keikoilla ja sitten olin, että no miksen mä tekisi jollekin samoin. Antaisin sen kokemuksen jollekin, että hei nyt mahdollista sulle jonkun lempibändin tai konsertin.

Milla: Nämähän on pelkästään hyviä syitä kulttuurituotannon alalle opiskella ja myöskin työskennellä. Itsekin olen siis kulttuurituottaja alempi ja ylempi ammattikorkeakoulututkinto suoritettuna, viimeisin vuodelta 2010. Mutta olen myös toiminut Metropoliassa aika pitkään ja tuottanut erilaisia tapahtumia, myös hanketapahtumia. Mä voin itse ainakin ajatella näin, että kulttuurituottajilla on laaja monipuolinen tehtäväkenttä ja laaja osaamisprofiili. Eli tutkinnon suorittaneethan voi siis työskennellä yksityisellä tai julkisella sektorilla yrittäjinä, työntekijöinä, freelancereina, kulttuurin, viihteen tai taiteen parissa. Itse asiassa löysin tuolta internetin syöväreistä Katja Siirtolan opinnäytetyön Kulttuurituottaja eilen, tänään ja huomenna. Se on Seinäjoen ammattikorkeakoulusta julkaistu vuonna 2023. Katja Siirtolan johtopäätöksissä todetaan, että kulttuurituottajan ammatti on monialaistunut entisestään ja koulutus on kehittynyt vastaamaan nykypäivän lisäksi myös tulevaisuuden tarpeita ja työn murros on siinä koulutuksessa pyritty huomioimaan.

Sitten kun me puhutaan yleisötapahtumista, niin tietysti ehkä on hyvä myös tarkastella sitä tapahtuma-alaa. Meillä on Suomessa järjestäytynyt tapahtuma-ala Tapahtumateollisuus ry:n alle. Tämä Tapahtumateollisuus ry on selvittänyt, että alalla toimii, ainakin vuonna 2022 oli tämä tilanne, noin 3 200 yritystä valtakunnallisesti ja se työllistää noin 200 000 ihmistä. Tässä on varmasti paljon just sitä kausivaihtelua ja keikkatyötä. Toimialan kokonaisarvo oli vuonna 2022 arviolta 2,6 miljardia euroa, eli ei ihan mitätön. Toisaalta sitten tämä on semmoinen ala, että se on vähän herkkä kaikille muutoksille. Eli esimerkiksi silloin kun meillä oli koronapandemia, alalla meni vähän huonommin, ja nyt viimeisimpänä ongelmana ehkä sen alan kannattavuudelle on ollut tämä arvonlisäverokannan korotus lippujen hintoihin vuoden 2025 alusta.

Mutta sitten kun me ajatellaan tapahtumatuotannon tekemistä, niin kulttuurituottajan tai tapahtumatuottajan nimikehän ei ole suojattu eikä tätä alaa ole säännelty. Eli monet voi toimia tapahtumatuottajina ja järjestää tapahtumia osana omaa työtään ilman siihen liittyvää erillistä koulutusta. Mitä Laura sanot, kuka on tapahtumatuotannon ammattilainen?

Laura: No, mä sanoisin, että se riippuu vähän, miten se määritellään. Tuohon monialaistumiseen liittyen kulttuurituottajan se ammatti on niin laaja, että se voi olla melkein mitä vaan, mutta ei kuitenkaan ihan mitä vaan. Jos vaikka lähtee opiskelemaan kulttuurituotantoa, niin se suuntaus, mihin sä syvennyt, on todella paljon itsestään kiinni. Mikä sua kiinnostaa ja mitkä sun verkostot on. Ja ylipäätään opintojen alkuvaiheessa voi olla myös mahdollista kurkistaa johonkin toiseen suuntautumiseen, mitä alun perin ajatteli. Itsekin kurkistin yritystapahtumiin, koska se kiinnosti ja oli mahdollisuus harjoitteluiden kautta. Alussa mä olin tietysti, että mä vaan teen näitä musiikkitapahtumia ja festareita, mutta sitten tuli korona ja eihän niitä voinut tehdä silloin. Se vähän muutti ajattelumaailmaa. Samoihin aikoihin mä myös suuntaudun enemmän markkinointiviestintään, koska mä totesin, että tapahtumien tuottaminen ei voi olla ainoa osaaminen, mikä multa jää käteen, kun mä valmistun. Jos pandemia jatkuu tai tulee uusia, mulla on pakko olla myös joku toinen ammatillinen osaaminen. Se oli aika yksinkertaista, että mä valitsin sen viestinnän ja markkinoinnin, koska mä oon piirtänyt ja visuaalista suunnittelua tehnyt aiemminkin. Sitten se oli jotenkin silleen luonteva, että nyt viestintään suuntaudun. Silti alalla edelleen hankkeiden parissa.

Milla: Kaikkia näitä osaamisia tarvitaan, ja ehkä tuottaja on usein sellainen generalisti, että on useampia taitoja. Mutta noista tapahtumatuotannon erilaisista esteistä tai mahdollisuuksista vielä sen verran, että tällä hetkellä kokoontumislaki niputtaa kaikki tapahtumat joulujuhlista stadionkonsertteihin yleisötilaisuuksiksi. Ja Tapahtumateollisuus ry:llä on parhaillaan käynnissä Messusäätiön rahoittama tapahtumalakihanke, jonka tavoitteena on viedä työ- ja elinkeinoministeriölle ehdotus laiksi ammattimaisesta tapahtumajärjestämisestä ja tapahtuma-alan sääntelyn kehittämiseksi. Kuulostaa varmaan ihan hyvältä. Mutta näitä lakimuutoksia, mahdollisia sellaisia, odotellessa Laura, mitä sä näet, että tuottajan tulisi osata huomioida tapahtumatuotannossa? Oli se sitten ammattilainen tai puoliammattilainen, mitä neuvoja antaisit?

Laura: Mä sanoisin ensinnäkin, että se kävijän näkökulma on tosi tärkeä. Ylipäätään se, että kenelle sä teet sitä tapahtumaa. Me ei tehdä itsellemme niitä tapahtumia, vaikka me haluttaisiinkin. On pakko miettiä sitä kävijän näkökulmaa. Ylipäätään semmoista palvelumuotoilun osaamista ja ymmärtämistä tarvitaan siinä. Mun mielestä se ei onnistu se tapahtuma, jos et sä mieti kävijän näkökulmaa.

Milla: Eli yleisön ehdoilla mennään ja tehdään. On varmaan niin, että koko ajan pitäisi ehkä tehdä isompaa ja hienompaa ja elämyksellisempää ja näin pois päin.

Laura: Niin siis tapahtumaa ei ole ilman niitä kävijöitä. Niiltä tulee myös se palaute, että onko se onnistunut ja onko siinä mitään kehitettävää seuraavalle vuodelle vaikka, jos se on jatkuva tapahtuma. Mulla lähti tuosta ajatuksesta myös mun kolmiosainen artikkelisarja Elämyksellisyys hanketapahtumissa, jossa just käsiteltiin, että mitä se elämyksellisyys on ja miten sitä voidaan hyödyntää hankkeiden eri tapahtumissa. Ja nimenomaan syvennytään siihen kävijän näkökulmaan ja miten me voidaan sitä rikastaa, jotta se kävijä saisi itselleen niitä oivalluksia ja ahaa-elämyksiä siitä, että se ei vaan tule istumaan ja kuuntelemaan ja lähde pois, koska se ei välttämättä anna yhtä vaikuttavaa kokemusta kuin jos siihen lisätään jotain elämyksellisyyttä.

Milla: Hyvä. Ihan samaa mieltä. Täytyy olla tarkkana, että kelle ollaan tekemässä ja miksi ihmiset haluaa kokoontua. Pitää varmaan olla hyvää ohjelmaa ja hyvät puitteet. Ja tietysti jos on vaikka ulkoilmatapahtumista kysymys, niin mielellään hyvä sää auttaa aina, mutta ei se kaikkea mahdollista ongelmaa kuitenkaan poista pelkästään se aurinkoinen keli.

Laura: Joo ja tuohon vielä mä sanon, että se kävijä saisi siitä tapahtumasta jotain lisäarvoa, jolloin myös sen hankkeen tavoitteet jää mieleen paremmin ja ylipäätään, mitä se hanke on ratkomassa. Se nostaa aika tärkeitä asioita esille. Mä koen, että se on hyvin tärkeää, että panostetaan niihin kävijäkokemuksiin.

Milla: Eli oot tehnyt töitä erilaisissa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeissa, mitä täällä Metropoliassakin on toteutettu. Ehkä vastasitkin jo siihen kysymykseen, että miksi niitä toteutetaan, mutta hyödynnetäänkö niitä tarpeeksi ja miten niitä voisi niissä hankkeissa hyödyntää vielä paremmin?

Laura: No ainakin alakohtaisesti voitaisiin tehdä tapahtumia. Esimerkiksi vaikka rakennusalan hankkeet järjestää yhdessä jonkun tapahtuman, kuten nyt oli muutaman vuoden ajan kokeiltukin. Vaikka messualueet on näytteilleasettajina hankkeet mukana tai ylipäätään, että he tekee jonkun osa-alueen siitä tapahtumasta. Se on yksi hyvä esimerkki. Silloin ne kaikki hankkeet yhdessä pääsee esille, mikä mun mielestä pitäisi olla vähän semmoinen näyteikkunatyylinen tapahtuma, että hei tämmöistä me tehdään. Terveyden alankin hankkeet voisi tehdä tuommoista yhdessä. Tietty on erikseen hankkeiden omia tapahtumia, joissa heillä on kohderyhmänä hankkeen kohderyhmät, jotka voi olla just yrityksiä tai sitten heillä on joku tarkempi kohderyhmä. Kuten yhdessä hankkeessa, mitä mä nyt aloin tässä keväällä tekemään, on 55-vuotiaat työntekijät ja työttömät. Se voi olla todella spesifi kohderyhmä, mutta yleisesti kampuksella voisi olla niitä alakohtaisia tapahtumia.

Milla: Kyllä. Ja tosiaan, jos ajatellaan hankkeiden toteuttamia yleisötapahtumia, nehän voi olla tietysti webinaarityyppisiä verkon yli, mutta jos halutaan sitä ihmisten yhteen tuomista ja kohtaamisia, niin silloin just täytyy usein muistaa siinä hankemaailmassa, että siellä on hankkeella se tarkka kohdeyleisö ja sitä varten se hanke tekee niitä toimenpiteitänsä. Mainitsitkin jo, että olet julkaissut artikkeleja meillä verkkomedia Metrospektiivissä. Mietin, että haluaisitko antaa jotain vielä käytännön vinkkejä, mitä eri näkökulmia tapahtumien järjestäjät voisi huomioida, jos ajatellaan tätä tapahtumien järjestämistä yhtenä tapana viestiä hankkeesta?

Laura: No siis tapahtumien järjestämissä on aika monta asiaa, mitä kannattaa huomioida. Ehkä tärkein on turvallisuusasiat. Eli jos on yli 200 henkilön tapahtuma, sulla pitää olla pelastus- ja turvallisuussuunnitelma. Ja jos mennään yli 2 000:n, sitten pitää olla ensiapusuunnitelmaa ja ensiapuhenkilöstöä nimettynä. Siihen on myös omat määrityksensä. Yleisesti kampuksilla on alle 2 000 hengen tapahtumia, eli ensiapusuunnitelmaa ei tarvita. Mutta kuitenkin se turvallisuus- ja pelastussuunnitelma on hyvin tärkeä, ja se tehdään nimenomaan siihen tapahtumaan. Eli jos vaikka hanke järjestää useampia tapahtumia, joissa on yli 200 hengen odotettu yleisö, silloin pitää tehdä se pelastussuunnitelma. Ja se pitää lähettää pelastuslaitokselle 14 vuorokautta ennen sitä tapahtumaa. Se on todella hyvin tärkeää, että ollaan ennakoitu kaikki riskit ja mitä mahdollisesti voi tapahtua ja varauduttu myös niihin. Hyvin tärkeätä on myös viestiä henkilöstölle, miten heidän tulee toimia, jos tapahtuu jotain. Esimerkiksi ihan vaikka sairaskohtaus. Mitä tehdään, kuka hälyttää apua. Tai jos tulee palohälytys tai tapahtuu ihan mitä tahansa. Mun mielestä tärkeää on varautua ja ennakoida, koska sitten jos se tilanne tulee, ei tule semmoista kaaosta, että jengi ei tiedä, miten ne toimii. Se on paljon sujuvampaa, kun tiedetään, mitä tehdään.

Milla: Tämä varmaan koskettaa ihan kokonaan sen tapahtuman tuottamista, että pitää suunnitella etukäteen, mitä aiotaan tehdä ja varautua riittävän ajoissa sen tuotannon käynnistämisessä. 

Laura: Kyllä.

Milla: Ehkä joskus siinä tulee se tunne, että vähän nopeasti yritetään saada kasaan jokin tapahtuma, ja ehkä se ainakin omasta mielestä näkyy siellä lopputuloksessa. Jos ei ehditä riittävän ajoissa aloittamaan sitä tapahtumatuotantoa, niin eihän me ehditä riittävän ajoissa edes viestimään siitä tapahtumasta, että se on tulossa, joten miten yleisö ehtii varautua siihen, että se tapahtuma on tulossa ja miten he ehtii reagoida katsomalla kalenteriaan, että no, olisi ollut kiva tapahtuma, mutta saatiin tietää viikon varoitusajalla, joten enpä pääse nyt paikalla. Eli tämmöisiä voidaan välttää ennakoinnilla ja hyvällä suunnittelulla.

Laura: Joo. Mun mielestä siihen tapahtuman suunnitteluun kannattaa oikeasti paneutua. Se ei ole semmoista, että no niin, tehdään nyt äkkiä yksi tapahtuma. Vaan sulla pitää olla tavoite ja kohderyhmä, kenelle sä teet, mitä sä teet, mitä siellä tapahtuu siellä tapahtumassa, onko siellä työpajoja, seminaariluentoja vai mitä. Se on hyvin tärkeätä. Sen lisäksi yhdeksi tärkeäksi asiaksi mä ottaisin tapahtumatekniikan, koska kampuksilla ei välttämättä ole kaikkialla semmoisia tiloja tai riippuu vähän kampuksestakin myös, että onko tiloja, joissa on esimerkiksi äänentoisto. Kaikissa ei välttämättä ole valmiina. Se pitää myöskin rakentaa ennen tapahtumaa. Sitä ei välttämättä kaikki osaa hahmottaa, ellei ole ennen tehnyt tapahtumia. Just ammattilainen tuottaja tietää, että tarvitaan äänentoisto.

Milla: Ehkä jopa valaistus.

Laura: Joo ja valaistus tietenkin myös ja sitten kaikki nämä AV-tekniikkavälineet.

Milla: Jos halutaan taltioida, pitää olla varautunut siihen. Ja jos halutaan valokuvia, voi olla hyvä, että siellä on erikseen valokuvaaja kiertämässä ja näin poispäin.

Laura: Joo.

Milla: Eli tässä on aika tämmöisiä tyypillisiä kompastuskiviä, mitä luettelit tapahtuman järjestämisestä.

Laura: Joo ja kaikki ei myöskään välttämättä tiedä, mitä striimaaminen on tai kuinka iso työ sekin on ja se kalusto ylipäätään. Mä oon huomannut, että se on tullut monelle yllätyksen, että näin paljon kaikkea kamaa tarvitaan sinne paikan päälle. Se on myös hyvä huomioida.

Milla: Se on tosi tärkeää myös huomioida, että nämä asiat aina vähän kehittyy niin, että tulee joku trendi. Ehdottomasti jonain aikana haluttiin kaikkiin tapahtumiin live-twiittausseinä, ja sitten sitä ei ole nykyään kyllä kauheasti näkynyt. Eli näissä tulee erilaisia elementtejä, ja ammattimainen tuottaja ei välttämättä ole kaiken ammattilainen, mutta ymmärtää, että nyt täytyy buukata vaikka se tapahtumatekninen tuottaja sinne töihin toteuttamaan hanketta.

Laura: Joo.

Milla: Itse ei tarvitse tehdä ihan kaikkea, mutta täytyy tietää, mitä siihen tapahtumaan tarvitaan.

Laura: Joo ja ylipäätään tietty kampuksella on IT-AV-palvelutyyppinen henkilöstö, mutta he ei välttämättä osaa kaikkea tehdä. Jos halutaan jotain erikoista, vähän spessumpaa, silloin se on tapahtumatekniikkayritys, joka vuokrataan tai pyydetään paikalle. Ja menee lasku tietty, että se maksaa erikseen. Se voi olla myös hyvin kallista. Siihenkin kannattaa varautua tai ymmärtää se, että se vie rahaa, kun tulee iso kalusto ja valoja laitetaan ja striimataan. Ja mitä enemmän kaikkea noita on, sitä enemmän se tietty maksaa myöskin. Sitten kampuksen puolesta ei välttämättä myöskään se henkilöstö riitä aina. Sekin kannattaa huomioida, että heillä on ne omat perusduuninsa, mitä he tekevät. Joutuu vähän harkitsemaan, tarvitseeko erillistä tapahtumatekniikkafirmaa siihen ohelle tekemään sitä tapahtumaa.

Milla: Näin on. Nollabudjetilla ei saa stadion luokan tapahtumaa. Ja tässä itse asiassa hankemaailmaan liittyen hankkeiden budjetithan lyödään lukkoon ennen kuin hankkeiden toiminta alkaa. Jos haluaa semmoista mahtipontista suurta yleisötapahtumaa siihen hankkeeseen, niin se pitää jo sen hankkeen rahoituksen suunnittelun vaiheessa leipoa sinne budjettiin, että voi sitten tilata sen ulkopuolisen yrityksen hoitamaan näitäkin asioita. Laura, miten ajattelet omalla kohdalla, että arvostetaanko sinun työtäsi?

Laura: No itse koen, että ei arvosteta ehkä niin paljon kuin olisi kiva, jos arvostettaisiin. Tai ylipäätään mä koen, että tämmöiset perinteiset insinöörialat, niiden töitä arvostan paljon enemmän kuin viestinnän tai tapahtumatuottajan, mikä on harmi. Mutta mä luulen, että se johtuu siitä, että ei tiedetä, mitä tuottajan tai viestijän työ on. Ei tiedetä, koska se on vähän niin kuin näkymätöntä työtä. Siitä ei synny semmoinen konkreettinen tuote, vaikka auto tai joku, että sitten ollaan, että vau, tässä nyt tämä lopputulos on. Se tapahtuu aika paljon tuolla pään sisällä, ja se on semmoista kielellistä viestintää. Joku voi myös ajatella, että viestijän työ on semmoista, että tuuttaa someen jotain. Mutta siinä on myös taustalla semmoista strategista ajattelua ja suunnitelmallisuutta ja se on todella paljon enemmän kuin pelkkää sitä, että no niin, laitetaan yksi postaus tuonne someen. Se on hyvin suunnitelmallista.

Mulle itse asiassa tuli somessa vastaan tämmöinen Tuottajakeskus Living Lab, se on siis hanke, ja heidän blogipostaus Näppylähanskat kädessä näkymättömän työn tekijäksi – ajatuksia tuotantoammattilaisuuden monista määritelmistä. Siellä oli kerrottu tuotantoammattilaisuus, joka oltiin jaettu kolmeen osaan. Eka oli suorittava, sitten oli asiantuntija ja johtotaso. Suorittava taso, niin siinä oli käytännön taidot ja ripeys ja täsmällisyys, jotka korostui. Se on enemmän ehkä semmoista hands on ja tämmöistä suorittavaa työtä. Asiantuntijataso taas on sitä, että vaaditaan jo syvempää ymmärrystä niistä tuotantoprosesseista ja kykyä hallita kokonaisuuksia. Ja johtotaso taas on, että edellytetään strategista ajattelua ja taloudellista vastuunkantoa. Jotain ymmärrystä myös budjetoinnista on oltava, ja se on oltava hyvin vahvaa. Se johtotaso myös edellyttää ihmisten johtamista. Pitää osata johtaa ihmisiä, ja se ei ole semmoista, että sä teet tuota ja tuota. Sun pitää myös ymmärtää sitä, minkälainen ihminen on ja miten se toimii, eli tunnetaitoja myös. Ainakin mun mielestä on tärkeää ymmärtää niitä tunnetaitoja, jos johdetaan ihmisiä. Mun mielestä toi on yksi tapa määritellä sitä tuottajan työtä ja sitä tasoa ja minkälainen on se ja mistä asioista koostuu tuottaja.

Milla: Tää kuulostaa sangen loogiselta, koska niinhän se muillakin toimialoilla on, että sieltä käytännön tekemisestä lähdetään ja sitten ehkä erikoistutaan johonkin. Ja jotkut päätyvät johtajiksi ja jotkut jäävät sinne asiantuntijatasolle ja jotkut jäävät jopa ihan sinne suorittavan työn tasolle joskus jopa ihan omasta tahdosta, mutta ehkä siellä huipulla on kuitenkin enemmän kilpailua, niin kaikki ei välttämättä pääse johtajiksi. Elleivät sitten laita omaa tuotantoyhtiötä pystyyn ja ala tekemään omia festareita tai muuta tämmöistä.

Laura: Joo. Sitten mä sanoisin tuohon tuottajan tärkeimpiin ominaisuuksiin ilman, että eritellään ne vaikka kolmeen tasoon, niin on ylipäätään paineensietokyky ja viestintä- ja vuorovaikuttamiskyky ja sitten organisointikyky. Niitä osaamisia ilman ei välttämättä pärjää tuottajan työssä. Pitää olla nopea reagoimaan asioihin ja toimia ja viestiä ihmisille, kuka tekee mitä. Jos on vaikka tapahtuman vetopäivä, siinä pitää toimia. Ei ehdi enää miettiä ja jäädä ihmettelemään.

Milla: Näin on, ja mun mielestä kyllä kaikki esimerkiksi kulttuurituottajat, niin hehän on käytännössä projektinhallinnan ammattilaisia. Ja sen takia mun mielestä kulttuurituottaja ja hanketyö liittyy aika hyvin yhteen, koska periaatteessa hanke on projekti ja sitten toisaalta tapahtuma kun tapahtuma on myös projekti ja siellä tarvitaan se vahva projektinhallinnan osaaminen ja tietysti sitten tietyissä rooleissa myös projektijohtamisen osaamista. Sillä lailla hyvässä paikassa taidat olla, semmoisessa, mikä sulle sopii. Vai mitä oot mieltä?

Laura: Joo, mä oon ihan samaa mieltä, että pitää olla hyvä projektinhallintakyky ja organisointikyky. Hankkeita ja tapahtumia yhdistää se, että niillä on joku alku ja sitten se loppu ja sitten siinä välissä tapahtuu asioita. Ja ennen kuin alkaa itse hanke, sitä suunnitellaan. Yhtä lailla tapahtumia suunnitellaan ennen kuin se varsinainen itse tapahtuma alkaa. Ja se suunnittelukin voi olla tosi paljon pidempi kuin mitä se itse tapahtuma, kuten yleensä tapahtumissa on. Suunnitellaan vaikka puoli vuotta ja sitten on pari päivää tai yksi päivä se tapahtuma ja sitten se on ohi. Siinä on ihan valtava työmäärä, mitä yhden päivän tai muutaman tunnin eteen tehdään.

Milla: Tää on ihan totta. Lopuksi Laura, semmoinen kysymys, jonka ajattelin kysyä kaikilta vierailtamme. Korvaako tekoäly meidät lähiaikoina tässä työssä?

Laura: Mä sanoisin, että ei. Ainakaan lähiaikoina ei todellakaan, koska ylipäätään siis tekoäly ei voi korvata tuottajaa,  koska muuten se pitäisi olla joku robotti esimerkiksi. Tietty semmoisiakin on varmaan jossain kehitetty. Mutta tuottajan pitää osata nopeasti reagoida asioihin paikan päällä ja mä koen, että tekoäly ei siinä ainakaan voi auttaa paikan päällä. Tietty siis tekoälyä voi käyttää ideoimiseen, ja no yhdessä hankkeessa nyt keväällä me käytettiin tekoälyä ohjelman otsikoiden muokkaamiseen, jossa se oli todella hyvä. Sitten tietty poimittiin sieltä ne, mitä tekoäly ehdotti ja sitten vähän muokattiin vielä sen tapahtuman luonteen ja alan mukaan otsikot. Semmoiseen mun mielestä voi käyttää ihan hyvin tapahtumatuotannon näkökulmasta. Ja kielelliseen oikeinkirjoituksen tarkistamiseen se on ihan hyvä, ja otsikoiden luontiin voi mun mielestä käyttää, mutta ei se mun mielestä korvaa sitä ihmistä todellakaan ainakaan vielä. Tietty enhän mä tiedä, jos 10 vuoden päästä tulee joku tekoälyrobotti, joka tulee ja tekee kaiken, mitä tuottaja ja viestijä voi tehdä, mutta ei se vielä korvaa sitä.

Milla: Kiitos Laura ja kiitos kuulijat.

[letkeää elektronista musiikkia]

Milla: Tämä Viestintäkanava-podcastin jakso on tuotettu yhteistyössä PlayFrame Media Oy:n kanssa.

[letkeää elektronista musiikkia]