Jakso 3: Rahoittajan näkökulma hankkeiden viestintään ja vaikuttavuuteen

[letkeää elektronista musiikkia]

Milla Åman Kyyrö: Viestintätyö on monipuolista ja vaatii monenlaista osaamista, myös erityisosaamista. Viestintäkanava-podcastissa viestinnän ammattilaiset ja asiantuntijat vaihtavat ajatuksia viestinnän tekemisestä, alan kehittymisestä ja siihen vaikuttavista ilmiöistä sekä tekijöiden osaamistarpeista. Tässä jaksossa keskustelemme viestinnän merkityksestä tutkimus-, innovaatio- ja kehittämishankkeiden toteuttamisessa rahoittajan näkökulmasta. Minä olen Milla Åman Kyyrö, viestinnän asiantuntija Metropolia Ammattikorkeakoulusta, ja keskustelemassa kanssani on maaseutuviestinnän koordinaattori Anssi Ketonen Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta. Tervetuloa Anssi.

Anssi Ketonen: Kiitos.

Milla: Anssi, kerrotko kuulijoille heti alkuun, minkälainen sun ammatillinen tausta on eli miten päädyit viestintäalalle ja nykyiseen tehtävääsi?

Anssi: Mä olen valmistunut ammattikorkeakoulusta medianomics, viestinnän koulutusohjelmasta Turusta. Täytyy sanoa, että tämä oli journalismin koulutusohjelma myöskin, eli koulutettiin journalisteja, eli tavallaan käytiin läpi koulutuksessa kaikki tämä äänen leikkaaminen, kuvanleikkaaminen, valokuvaaminen, videokuvaaminen, verkkokirjoittaminen ja myöskin verkkosivujen päivittäminen. Eli aika laaja journalismipohja. Valmistumisen jälkeen olen työskennellyt paikallisradiossa. Mä olen äänen kanssa ollut tekemisissä paljon ja tykkään siitä, että pääsee äänellä ilmaisemaan. Olen päässyt niitä töitä paljon myöskin tekemään. Ura lähti käyntiin Auran Aaloilla, joka on paikallisradio Turussa. Siellä tehtiin aamupäivälähetyksiä, iltapäivälähetyksiä, juttuja, haastatteluja, ja kaikkien rakastamia gallupeja käytiin tekemässä myöskin, että mikä on mielen päällä ihmisillä ja näin. Siitä se sitten lähti. Päädyin Turun Sanomiin verkkotoimitukseen. Siellä oppi aika paljon siitä todella nopeasta rytmistä ja siitä, että koko ajan tarvitsee tuottaa uutta ja freshiä ja raikasta juttua päivittäin. Siellä sitten työskentelin toimittajana.

Sitten yksi äitiysloman sijaisuus tuli Lappeenrantaan Ylelle. Mä päätin hakea ja sinne pääsin. Sitten mä olinkin Ylen Lappeenrannan toimituksessa. Tein siellä toimittajan työtä. Mut kiinnitettiin aamuun ja aamulähetyksiin, ja mä olin aamun uutistoimittaja. Käytännössä viideltä aina joka aamu herätys. Se oli aika rankkaa itselle. Mä en ole aamuihminen ollenkaan. Ensimmäiset uutiset valmisteltiin puoli seiskaksi ja siitä aina sitten joka tunti luettiin uutisia Radio Suomen Etelä-Karjalan lähetykseen. Siinä oppi myös tosi paljon siitä ja ehkä siitä myöskin, että ääniä ei editoitu, vaan se meni suoraan putkeen. Jos siellä tuli lukuvirheitä niissä sähkeissä, niin sinne ne meni. Pahin kokemus oli semmoinen, että tuli totaalinen blackout eli hiljaisuus. Mä yritin tankata siis yhtä sanaa, ja mä en päässyt siitä eteenpäin. Ne sekunnit tuntui silloin pitkältä, mutta siitä vaan sitten mentiin eteenpäin ja uutiset saatiin luettua. Se oli mielenkiintoinen koulu se Ylen uutistuotanto, koska se on niin laaja ja sitä tavaraa tulee alueelta ja valtakunnallisesti ja näin. Oli siistiä päästä osaksi sitä.

Sitten muutettiin Saloon. Silloin kävin vähän aikaa Turun toimituksessa töissä, mutta silloin tuli tämmöinen positio auki. Se oli tosi mielenkiintoiselta kuulosta tehtävä eli maaseutuviestijäksi haettiin hankkeeseen tekijää. Se oli tämmöinen Haloo maaseutuviestintä! -hanke. Sitten mä ajattelin, että hei, nämä osuisi just mun osaamiseen ja kuulostaisi mielenkiintoiselta päästä tekemään maaseudun kehittämistyötä ja sen viestintää. Hain ja tavallaan sillä polulla edelleenkin. Mä olen nyt näissä maaseutuympyröissä tavalla ja toisella pyörinyt. Yhdeksän vuotta tulee täyteen nyt syksyllä. Ensin oli nämä viestintähankkeet. Niitä oli kaksi. Ensin oli Haloo maaseutu! -ykköshanke. Haettiin perään toinen hanke vielä, koska siitä pidettiin niin paljon siitä ykköshankkeesta, ja se meni läpi. Se oli Varsinais-Suomen alueella viestintää. Siinä oli paljon sidosryhmiä, ja tehtiin lehteä ja tehtiin haastatteluja ja juttuja ja monipuolisesti lehdistötiedotteita ja kaikkea, mitä nyt tämmöisessä laajan yleisön viestinnässä voi ajatellakaan. Sitten tehtiin se kakkoshanke, mutta siitä mä lähdin kesken pois, koska tuli mielenkiintoinen positio avoimeksi.

Suomen Kylille haettiin viestinnän asiantuntijaa. Suomen Kylät on valtakunnallinen kattojärjestö kylätoiminnalle. Siihen linkittyy tämä maaseudun kehittämisviestintä, mitä olin tehnyt. Sitten mä päätin, että kokeillaan, että pääsisikö sinne. Sitten pääsin sinne, ja siellä pääsi sitten tekemään todella laajasti kyläkehittämisviestintää. Verkkosivu-uudistusta pääsin vetämään, ja sitten mä sain myös johtajavastuuta, koska meillä oli viestintätiimi, jota mä pääsin strategisesti johtamaan ja viestimään tai olemaan siinä vastuussa. Vähän niin kuin isompiakin saappaitakin kokeilemaan. Se oli kyllä silleen laaja toimenkuva, mitä pääsi tekemään siinä. Tuommoisessa valtakunnallisessa järjestötyössä siihen liittyy kaikenlaista, siis vaikuttamisviestintää ja muuta. Sitten nyt olen vuoden työskennellyt tässä maaseutuviestinnän koordinaattori Uudenmaan ELY-keskuksessa valtion leivissä. Tätä maaseudun viestintää ja nyt tätä EU-viestintää maakunnallisesti tehdään ja hankeviestintää. Tämmöinen tausta.

Miksi tämä maaseutuviestintä on semmoinen teema, niin jotenkin mä näen kanssa tosi tärkeäksi sen, että meillä on elinvoimainen maaseutu, jota kehitetään ja joka kehittyy, ettei se kaikki painotu vain pelkästään isoihin kasvukeskuksiin, vaan että se ympäröiväkin alue pysyisi elinvoimaisena. Se on ehkä se, mikä itseä ajaa eteenpäin ja miksi tätä maaseutuviestintää on kiva tehdä. Se on se juttu.

Milla: Eli nyt jos ajatellaan, että tällaisella laajalla monipuolisella taustalla olet päätynyt koordinaattoriksi, niin mistä sä olet sitten päivittäin vastuussa tehtävässäsi, jossa nyt olet?

Anssi: No joo. Viestintäsuunnitelma laaditaan vuosittain, joka koskee koko Uudenmaan aluetta ja sen maaseutuviestinnän näkyvyyttä. Siinä viestintäsuunnitelmassa, minkä tekemisestä mä vastaan, määritellään, mitä tehdään. Sitten mennäänkin sen toteutuksen puolelle. Sitten vaan lähdetään tekemään ja kääritään hihat. Meillä on paljon sidosryhmiä. Se tekee omasta työstä samalla mielenkiintoista, mutta samalla haastavaa, koska on niin paljon sitä. Meillä kuuluu tähän pakettiin myöskin viljelijöiden tuet eli viljelijätuet, joka tekee sitten taas, että siellä on yksi sidosryhmä enemmän, mitä ei ole mulla esimerkiksi aiemmin ollut näissä viestintähankkeissa. On puhuttu vaan tästä kehittämispuolesta, mikä on tätä hankerahoitusta. Nyt sitten toi viljelijäkuvio on uusi. Sitten siellä on tosi isot sidosryhmät sillä puolella myöskin.

Jos mennään siihen konkretiaan, mitä itsekin teen, se on ihan mediatiedottamista, verkkosivujen päivittämistä, uutiskirjeiden lähetystä, someviestintää aika paljon ja sitten sidosryhmäviestintää. Meillä on tapahtumia myöskin, tapahtumatuotantoviestintää ja tapahtumien rakentamisesta. Kun me koulutetaan meidän hanketoimijoita myöskin, meillä on tilaisuuksia, missä on koulutusta ja kerrotaan myöskin, että missä mennään tämän CAP-viestinnän osalta. Se on aika laaja tälläkin hetkellä, mitä kaikkea pääsee tekee ja mitä saa tehdä tässä toimenkuvassa.

Milla: Joo. Tämä kuulostaa monipuolisuudessaan tutulta. Mä olen ollut hanketoiminnan viestinnän parissa erilaisissa tehtävissä täällä Metropolia Ammattikorkeakoulussa kohta parikymmentä vuotta. Me toteutetaan myös vuosittain julkisesti rahoitettuja hankkeita noin sata kappaletta. Minusta vaikuttaa siltä, että viestinnän huomioiminen yhtenä hankkeiden menestystekijänä on korostunut viime vuosina entistä enemmän. Miten sinä Anssi näet asian?

Anssi: Mä olen huomannut saman, eli voin allekirjoittaa, että se tulee korostuneesti esiin. Jos ajatellaan sitä, missä ollaan aiemmin menty ja missä mennään tällä hetkellä meidänkin maaseuturahoituksessa, niin kyllä viestintä on integroitunut osaksi sitä koko hankepalettia. Mun mielestä se on hienoa. Se on tärkeää, koska ilman sitä viestintää vaikea nähdä sitä hankkeiden vaikuttavuutta ja sitä puolta. Varsinkin kun meilläkin käytetään julkista rahaa, nimenomaan se, että on julkisen rahan hankkeita, onhan se tärkeä osa, että me myöskin osataan kertoa niistä tai kerrotaan, mitä me ollaan tehty ja millaisia löydöksiä me ollaan tehty sen hankkeen puitteissa tai ylipäätään, mikä onkaan sen hankkeen juju. Se on äärimmäisen tärkeää, että kerrotaan siitä, että nyt meillä alkoi hanke ja nyt me ollaan löydetty tämmöinen juttu ja nyt me tehdään tätä. Ja sitten kerrotaan myöskin niistä, mitä ollaan kenties saatu aikaan. Siinä on paljon viestittävää.

Mä kun hyppään tuolta uutistaustasta ja uutismaailmasta, niin mun mielestä jokainen hanke myös myöskin uutinen. Siis tavallaan jos ajattelee sitä sen viestinnän kannalta. Tietyllä tavallahan hankkeet voisi olla myöskin tarjota ihan mediallekin silleen, että ajattelee sen niin, että jokainen hanke on jotain tarkoitusta varten täällä ja jollain tavalla uutta. Jokainen hanke on myöskin ehkä kenties uutinen. Vastasinko mä yhtään kysymykseen?

Milla: Kyllä. Itsekin ajattelen, että ainakin hankkeiden toteuttajille se on aina uutinen. Mutta olet rahoittajan edustajana tässä myös puhumassa, niin mä ajattelen, että jos me käännetään vielä ajatus niin päin, mitä mieltä olet siitä, että miksi juuri rahoittajalle on tärkeää, että hankkeesta viestitään?

Anssi: Sekin linkittyy tuohon, että kun käytetään julkista rahaa, niin on tosi tärkeä ensinnäkin ihan jokaiselle kansalaiselle osoittaa se, että mihin se raha on käytetty ja mihin sitä käytetään. Se on mun mielestä kaiken A ja O. Mutta sitten taas toisaalta, kun meilläkin on tämä maaseuturahoitus semmoinen, että aina kaivataan uusia hakijoita ja kaivataan uusia tuoreita ajatuksia, uusia ideoita ja uusia hankevetäjiä. Niin se, että näistä viestitään tehokkaasti, kyllähän se lisää myöskin sitä, että se menee laajemmalle yleisölle, että tämmöistä ja tämmöistä hanketoimintaa tehdään ja että tämä on rahoitettu sieltä ja sieltä. Mun mielestä se on kanssa tärkeä, että se rahoittajan leima on sitten, koska rahoituslähteitähän on paljon. Tämäkin on yksi tämä maaseuturahoitus. Mekin tietysti painotetaan sitä, että se EU-lippu täytyy löytyä ja se lausepari, mikä tulee sen kanssa. Vaikka välillä se on semmoista pilkun viilausta, että onko se lippu nyt siellä, mutta sen taustallahan on se hyvä ajatus siitä, että ymmärtää, mistä lähteistä tämä toiminta on rahoitettu.

Ehkä se positiivinen kateus on yksi, mitä mä olen tässä viestintäskenessä paljon pohtinut. Positiivinen kateus on yksi iso ajava voima, koska kun nähdään, että okei, Metropolia Ammattikorkeakoululla on tuommoinen hanke, voitaisiinko mekin tehdä jotain vastaavaa. Sitten lähdetään kehittelemään. Se on kanssa sitä yhteistyötä tietyllä tavalla, että voidaan sitten kuulla, että mitä tässä hankkeessa on tehty ja mitä me voitaisiin tehdä ja näin. Se positiivinen kateus on monessa hankkeessa tosi iso ajava voima. Varsinkin nämä pienemmät kyläyhdistyksen hankkeet, joissa on tehty vaikka joku metsästysmaja. Totta kai naapurikylällä on kateellisia, että hetkinen, teillä on noin upea sauna siellä teidän majalla, kyllä mekin halutaan tämmöinen. Sitten tuleekin uusi hanke, ja sitten rakennetaan myös siihen naapurikylään hieno metsästysmaja tai mikä se onkaan. Se voi olla kuntoportaat tai frisbeegolfrata tai mitä tahansa. Näissä hankkeissa olen huomannut sen, että se positiivinen kateus on monesti se, että kyllä meidänkin kylälle tarvitaan.

Milla: Nämä on loistavia esimerkkejä käytännön elämästä ja miten ihmisen psykologia ehkä toimii niissä, että halutaan sitten se ajava voima. Tämä kuulostaa tosi järkevältä. Sitten jos ajatellaan, minkä takia viestintää tarvitaan, niin kaikki ihmisten kanssakäyminen on kuitenkin jollain tavalla viestimistä. Ja oma kokemus on, että viestintä on mukana näissä hankehommissa myös hankekumppanien keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Ja sitten tarvitaan sinne kohderyhmille, kun hanketta toteutetaan, viestintää, jotta kohderyhmä ymmärtää aktivoitua tai tulee tietoiseksi siitä, että on olemassa jotain mahdollisuuksia olla nyt sitten mukana vaikka kuntoportainen raksaamisessa…

Anssi: Just niin.

Milla: …tai mahdollisesti vaikka osallistumassa johonkin koulutuksiin, mitä hanke toteuttaa tai mitä se ikinä onkaan. Mun näkemys on se, että viestinnällä tuetaan sen hankkeen onnistumista alusta loppuun, koska onko hanketta olemassa, jos kukaan ei siitä tiedä muut kuin ne toteuttajat. Siellä on tärkeitä vaiheita käynnistyksestä ja toteuttamisesta sinne sitten tulosten kertomiseen ja jakamiseen. Tuossa ehkä mainitsitkin jo, mutta mä kysyn silti, kun edustat yhtä monista hankkeiden rahoituslähteistä, jotka on julkisia. Osaatko itse arvioida, että onko se viestinnän merkitys kaikille rahoittajille samanlainen?

Anssi: No ainakin pitäisi, koska noi oli ne just ne pointit, mitkä itse voi allekirjoittaa myöskin, että onko hanketta olemassa, jos siitä ei viestitä. Se on aika hyvä haaste kaikille hanketoteuttajille, että tavallaan se on sen olemassaolon peruste. Ylipäätään viestintä, jos ajatellaan laajemminkin sitä, olkoon se sitten organisaation viestintää tai muuta, onko meitä jos olemassa, jos me ei kerrota itsestämme. Varsinkin tässä ympäristössä, missä meillä tällä hetkellä viestintää tehdään, sitä tehdään aika ammattimaisesti onneksi. Toki miten se on budjetoitu, se on tietysti eri juttu, mutta ylipäätään olisi todella tärkeä, että siihen siinä hankekirjoittamisvaiheessakin pistetään paukkuja, että ei unohdeta sitä viestintää. Välillä joissain isoissa hankkeissa esimerkiksi se saatetaan unohtaa tai olen itse huomannut, että on unohdettu se, että miten hoidetaan tämä viestintä. Toivottavasti se olisi kaikilla ainakin siinä heti alkuvaiheessa, kun lähdetään sitä hankesuunnitelmaa miettimään ja sitä hankehakemusta, miten me saadaan tämä viestittyä sille yleisölle. Siinähän on tämä kohderyhmäajattelu tosi tärkeä. Jos se on vaikka viljelijöille joku, tutkitaan jotain tiettyä, miten joku vaikuttaa viljelyyn ja sitten siihen tehdään hanke, niin onhan se tärkeä, että heti siinä hankekirjoittamisvaiheessa kun lähdetään suunnittelemaan, mietitään, että miten me saadaan se viljelijä tavoitettua.

Milla: Just.

Anssi: Se kohderyhmä on tosi tärkeä siinä alussa.

Milla: Ehdottomasti, koska sitten toisaalta minun näkökulmasta hankkeet on aina ainutlaatuisia kokonaisuuksia. Niillä on se ainutlaatuinen uniikki idea, mitä yritetään parantaa maailmassa tämän hankkeen avulla, ja sitten siellä on se paine, että sieltä tulee se rahoitus yhteisistä varoista. Silloin se antaa jo sen vastuun, että täytyy kertoa…

Anssi: Just näin.

Milla: …teidänkin verorahoillanne on hanketyötä tehty. Sitten just tämä viestinnän roolin muistaminen, niin silloin jos hankevalmistelussa on mukana ihmisiä, joilla on kokemusta ja ymmärrystä viestinnästä, se ehkä nivoutuu helpommin kuin, jos hanketta valmistelee tahot, joilla ei mitään kosketuspintaa viestintätyöhön. Mä olen itse tällaisia havainnoinut. Ja sittenhän se on kamalaa, kun ei voida enää myönnettyä rahoitusta ja sitä suunnitelmaa muuttaa. Sinne ei voida ympätä päälle enää sitä viestinnän osuutta. Sen ymmärtäminen ehkä hankkeiden toimijoilla, että me olemme tekemässä yhdessä tätä, ja viestintä on yksi osa sitä kokonaisuutta, eikä päälle liimattu erillinen osa. Mitä mieltä olet tämmöisestä ajatuksesta?

Anssi: Se olisi mahtavaa jos jokaisessa hankkeessa se myöskin mietittäisi se resurssi. Joissain isommissa hankkeissa palkataan myöskin ihan viestijä. Mun mielestä se on malli, mikä pitäisi olla noissa isommissa hankkeissa heti, että siihen on selkeä resurssi ja tällöin ne työmäärätkin on kohtuulliset, mitä toivoisi. Toki ymmärrän sen, että pienissä hankkeissa, kun meilläkin on pieniä hankkeita maaseuturahaston parissa, se on aika lailla erilainen paketti. Sitten se pitää itse tehdä, mutta jos ei ole budjettia mietitty, silloin on vaikea myös itse tehdä, ellei ole tosi monialainen osaaja ja osaa myöskin viestiä. Mutta harva on semmoinen superihminen, että pystyy hanskaamaan sen vaikka projektipäällikön roolin ja tämän lisäksi myöskin viestiä laajasti. Se on ehkä semmoinen juttu, että ilman budjettia ei voi myöskään ostopalveluna teettää mitään. Meillähän on se mahdollisuus. Jos siihen on ajateltu hankekirjoittamisvaiheessa se budjetti ja viestinnän toteutuksen suunnitelma, yleensähän sieltä löytyy nimenomaan se budjettikohta, ja sitten voidaan myöskin tehdä sitä ostopalveluna. Mikä on yksi mahdollisuus kanssa. Kaikkea ei tosiaan tarvitse tehdä itse, jos ei osaa. Se on erittäin hyvä, että käytetään näitä viestintäpalveluita myöskin. Silloin se jälki on myöskin totta kai ammattilaisten. Jos puhutaan vaikka joku taittotyö, kylä se on aina se, teenkö itse ja säästän vai ulkoistanko jollekin, joka on graafisen alan ammattilainen ja siitä tulee täysin timantti siitä hommasta ja saadaan se viesti perille. Nämä on näitä viestinnän valintoja. Kyllähän se helpottaisi hanketoteuttamista, jos ne olisi mietitty heti hakemusvaiheessa.

Milla: Kyllä ja valitettava tosiasiahan on aina se aikapaine, johon usein vedotaan siinä, että ei ehditä miettiä kaikkia näkökulmia, kun valmistellaan hanketta. Mutta toisin sanoen tästä voisi päätellä, että maaseuturahaston näkökulmasta viestintä on sellaista hankkeessa tehtävää työtä, jota myös halutaan rahoittaa.

Anssi: Kyllä.

Milla: Siihen saa hakea siis sen budjetin.

Anssi: Kyllä.

Milla: Mites sitten rahoittajana tuette hankkeita viestinnän toteuttamisessa, että se menee oikein ainakin rahoittajan logojen näkyvyyksien ja tämmöisten asioiden osalta?

Anssi: Toi on hyvä kysymys, että miten tuetaan. Meillä ainakin se on integroituna heti siihen systeemiin. Silloin kun tulee se hankepäätös, nyt saatte lähteä toteuttamaan, se on ehkä semmoinen asiakirja, mikä meillä pitäisi lukea kahteen kertaan heti aluksi ja sitten vielä kahteen kertaan välissä ja kahteen kertaan… Joka paikassa kun sitä tankkaa, sitten ei mene pieleen. Sieltä löytyy ne ohjeistukset, miten hanketta täytyy tehdä. Se ohjeistus on yksi sana, mikä on, että ohjeistuksia on ja niitä löytyy paljon. Toki ehkä vähän liikaakin. Se voi olla pelottava itse asiassa hanketoteuttajalle semmoinen ohjeistusten laari, mutta meillä on ainakin yritetty panostaa siihen maaseuturahoituksen osalta. Ne ohjeet olisi selkeät, ja sitten kun ne on luettu, sitten voi suoraviivaisesti tehdä. Maksatuksessa viimeistään meilläkin tarkastetaan sitä. Jos hankkeessa on teetetty sitä painomateriaalia tai jotain lehtimainoksia tai ylipäätään viestintää, mikä se onkaan, sieltä pitää löytyä vaikka se EU-lippu. Niitä sitten tarkastetaan siinä maksatusvaiheessa. Se on sitten ikävä, jos huomataan, että täällä ei olekaan noudatettu näitä pelisääntöjä, mitkä on sovittu. Meilläkin on viestintäohje erikseen, mikä määrittelee sen tason, millä se vähimmäisviestintä täytyy tehdä, jotta se julkinen raha on käytössä. Se on yksi osa tätä.

Sitten yksi osa on niin, että meillä on tosi paljon itse asiassa, jos ajatellaan, koulutuksia mitkä on nimenomaan hanketoteuttajille. Kun näitä tehdään Suomen laajuisesti ja moni pystytään toteuttaa webinaarina etänä, sä voit osallistua vaikka Itä-Suomen johonkin koulutuspäivään. Niitä löytyy paljon tuolta. Meilläkin on semmoinen maaseutu.fi ja maaseutuverkosto.fi. Siellä on tapahtumakalenteri, mistä näkee koulutukset. Siellä on paljon hanketoimijoille suunnattua koulutusta. Jos ei ole vaikka sinut jonkun tekoälyjutun kanssa, mikä mahdollistaa kyllä aika paljon tällä hetkellä, siihenkin löytyy paljon erilaista sisältöä ja koulutusta. Niitä kyllä pyritään tarjoamaan, ettei hanketoimija jäisi yksin.

Meillä Uudellamaalla munkin työnkuvaan kuuluu se, että me tarkastellaan sitä, että missä mennään hankeviestinnässä. Ja jos on joku semmoinen, mitä halutaan kouluttaa, sitten me järjestettiin koulutus. Järjestettiin muun muassa toukokuussa viestintäpäivä, missä oli paljon eri koulutuksia. Sisältöä just vaikka sometrendeistä, että mikä on tällä hetkellä semmoinen, mihin kannattaa hanketoimijana ehkä satsata. Ne on tärkeitä pointteja. Kun niukilla resursseilla yleensä yritetään tehdä, se että valitaankin yksi kanava ja lähdetään tekemään. Se oli muun muassa tuossa  toukokuun koulutuksessa yksi osa sitä. Tämmöisiä ajatuksia oikeastaan. Yritetään kuitenkin, ettei se hanketoimija jäisi yksin.

Milla: Tämä on tärkeää, ja olen moniltakin rahoittajilta havainnoinut, että sitä tehdään, mutta kaikki rahoittajat ei ehkä ihan yhtä lailla. Hanketyölle usein määritellään sitä yhtä hanketta kohden joku pääkohderyhmä tai muutama, joiden kanssa sitten niitä hankkeen toimenpiteitä lähdetään toteuttamaan. Olen miettinyt, kun Suomi on lopulta melko pieni maa ja monessa hankkeessa voi olla samat kohderyhmät. Esimerkiksi pienet ja keskisuuret yritykset ovat aika usein itselle tulleet vastaan hankkeiden pääkohderyhmänä. Niin mä mietin, että hankkeet voi pahimmillaan jopa kilpailla näiden samojen yrittäjäraukkojen huomiosta, tarjota heille kauheasti kaikkea kivaa, mihin osallistua, mutta sitten se tavoittaminen voi olla vaikeaa, koska yrittäjän pitäisi tehdä kuitenkin rahaa ja yritystoimintaa. Onko sulla Anssi näkemyksiä siitä, että voisiko hanketoiminnassa olla hyötyä tehdä yhteistä viestintää, näkyvyyttä? Ja jos voisi, niin miten sitä voisi käytännössä tehdä, että saman rahoittajan pari hanketta tekisikin vaikka jotain yhteisiä? Onko se sallittua tai onko siitä jotain esimerkkiä, että onnistuisiko se?

Anssi: Se varmaan riippuu jälleen kerran siitä rahoituslähteestä, mutta jos ajatellaan vaikka maaseuturahoitusta, niin siitä yhteistyöstä saa pisteitä siinä, kun lähdetään sitä hanketta arvioimaan, että onko tämä rahoituskelpoinen. Se on tosi tärkeää, että hankkeissa tehtäisiin sitä yhteistyötä. Mikä se kohderyhmä sitten ikinä onkaan, se olisi mietittynä. On käynyt niitä, että kaksi hanketta samalla alueella toimii, ja peräkkäisinä päivinä järjestetään vähän saman kohderyhmän yleisölle tilaisuudet. Jos vaikka viljelijä eli maatalousyrittäjä olisi se kohderyhmä, ne nimenomaan kilpailee toistensa kanssa ne hankkeet. Onhan se suoraan sanottuna järjetöntä, koska miksei voitaisi laittaa hynttyyt yhteen. Järjestetään samana päivänä se tilaisuus, te hoidatte tuon osuuden ja me hoidetaan toi. Sama yleisö buukattuna. Markkinointia tehdään yhdessä, viestintää tehdään yhdessä. Siinä on monta, mitkä pystytään sillä yhteistyöllä taklaamaan, jos se on vaikka tämmöinen yksittäinen tilaisuus. Ja sitten se kuormita niitä meidän yrittäjiä vaikka ihan kohtuuttomasti. Kyllähän yrittäjällä saattaa olla myös paine osallistua johonkin todella innovatiivisiin kokonaisuuteen, joka on just heille räätälöity ja vastaisi johonkin tarpeeseen, kun yleensä hankkeissa kuitenkin sekin on. Nämä on semmoisia, että varmasti halutaan osallistua. Onhan se sille yrittäjällekin kiva, että se on mietitty sen yhteistyön kautta.

Meillä on esimerkiksi tätä ongelmaa yritetty taklata sillä, että kun Suomessa on paljon isoja hankkeita, sitten on vähän pienempiä, mutta niissä saattaa nimenomaan olla sama vaikka se hankepäämäärä. Tuonne maaseutuverkosto.fi-sivuille on tehty semmoinen tapahtumakalenteri, joka on kaikille maaseuturahoituksen hankkeille tarkoitettu. Sinne tulee automaattisesti hankkeen perustiedot: mitä tehdään, kuka on projektipäällikkö tai henkilö ylipäätään ja siellä näkee sen rahoituksen. Näitä pääsee katselemaan ihan avoimesti ja päivittään myöskin. Se on semmoinen pieni verkkosivusto sille hankkeelle, tavallaan käyntikortti. Sen lisäksi, että siellä on se, siellä on tapahtumakalenteri, jonne voi syöttää ne kaikki hankkeen tulevat tapahtumat. Mun mielestä se on toiminut aika kivasti siinä, että varsinkin alueellisesti ei tule päällekkäisyyksiä. Mun mielestä se on löytänyt sen paikkansa. Toki olisi mahtavaa, että hanketoimijoille kaikille Suomessa olisi tämmöinen alusta, josta näkisi eri rahoittajien hankkeet, mutta se voi olla mahdotonta. Meillä tämä on taklannut monta perustavaa laatua olevaa päällekkäisyyttä. Mä esimerkiksi näen, jos joku hanke toteuttaa tilaisuuden Uudellamaalla. Se nousee sinne meidän verkkosivuille, että tämmöinen tapahtuma on tulossa. Sitten mä voin nostaa sitä meidän kanavissa, että hei, tämmöinen tilaisuus on tulossa ilmoittautukaa. Siinä on monta hyötyä, jos tehdään tuommoista näkyvää ja varsinkin tapahtumatuotantoa. Kyllä se yhteistyö on tosi tärkeä.

Milla: Kyllä ja niin kuin sanoit tuossa, niin teidän rahoituksessa saa pisteitä siitä, että siinä suunnitteluvaiheessa jo hoksaa tätä yhteistyötä tuoda esiin.

Anssi: Joo.

Milla: Sitten jos me ajatellaan, että on hyvin suunniteltu jo sinne rahoitushakemukseen se hankeviestinnän osuus, niin sehän ei aina takaa hyvää toteutusta.

Anssi: Ei.

Milla: Eli laatukysymykset on aina eri tavoin esillä. Niin kuin tässä jo mainitsit, ei välttämättä kaikki ole viestinnän ammattilaisia, jotka on vastuussa hankkeen viestinnästä. Sitä kysyisin Anssi sinulta, että voiko rahoittaja vaatia hankkeita viestimään paremmin? Tai voitteko seurata sitä laatua muuten kuin siellä maksatushakemusten yhteydessä, että tuliko ohjeita noudatettua? Mitä jos tulee ihan hirveätä kuraa vastaan?

Anssi: Jos tähän törmätään ja se tulee esille joissain yhteyksissä, että nyt ei välttämättä homma ole ihan hallussa, kyllähän sitten pyritään puuttuu siihen. Se maksatus on toki se, mikä on jo integroituna siihen järjestelmään meillä, että siinä vaiheessa viimeistään. Sen takia suositellaan niin, että niitä maksatushakemuksia tehtäisiin useammin kuin vain hankkeen päättyessä, koska silloinhan on vähän myöhäistä lähteä tekee korjaavia toimenpiteitä. Se hankkeiden seuranta, sitä tehdään vähän meilläkin eri tasoilla, kun on niin todella pieniä vaikka joku Leader-ryhmän hanke. Leader-ryhmä on tämmöisiä maaseudun kehittämisyhdistyksiä. Ne hallitukset päättää siitä itse, että mitä rahoitetaan ja näin. Siellä voi olla yritykselle joku pieni tuhannen euron hanke vaikka. Siinähän se nyt on vähän eri se viestintäkin ja sen velvoitus kuin sitten taas joku valtavan iso hanke, mikä on sitten maakunnassa. Siinä on sitten eri tavalla sitä seurantaa, kun saatetaan osallistua ohjausryhmään ja muuta. Se seurannan taso vaihtelee.

Milla: Aivan. Mun mielestä hanketoiminta on myös sillain hauskaa, että voi olla joskus, että meillä on se suunnitelma, mutta sitten me todetaan jonkun pilotoinnin tai käytännön testaamisen jälkeen, että itse asiassa meidän ajatus siitä, mitä me yritetään nyt muuttaa tai kehittää, niin tämä meidän idea olikin huono. Ja se hankerahoitus mahdollistaa sen, että on ihan sallittua, että se lopputulos hankkeelle on, että tämä ratkaisu ei tule toimimaan, tämä ei palvele käyttäjiä tai jotain muuta tämmöisiä. Negaation kautta voi löytyä jotain kuitenkin yhteiskunnallisesti merkittävää tai liiketoiminnalle järkevä hanketulos.

Anssi: Juu.

Milla: Sitten mä mietin sitä, että julkisuudessa näitä tutkimus- ja kehittämistoimia, mitä yritykset tekee, saatetaan leimata siis tehottomiksi, jos ne kaikki kokeilut eivät välittömästi johda merkittävään taloudelliseen menestykseen [naurahtaa].

Anssi: Joo.

Milla: Niin mä mietin sitä, että koetko hankkeiden viestinnässä, että siellä voisi nostaa esiin näitä muita kuin suoraan Excel-taulukosta rahallisen tuloksen osoittavia vaikuttavuustekijöitä.

Anssi: Totta. Toi on tosi hyvä kysymys ja laaja kysymys, koska tulos se on sekin, jos todetaan niin, että homma ei vaan toimi, tätä kannata nimenomaan kaupallistaa. Onhan se parempi, että se kokeilu… Tai ei parempi, mutta onhan se tosi hienoa, että pystyy kokeilemaan jotain. Musta tuntuu laajemmassakin meidän Suomen yhteiskunnallisessa kontekstissa, että meillä on tämmöisiä instrumentteja, että minkään firman ei tarvii mennä konkurssiin, jos ne haluaa kokeilla jotain innovatiivista, synnyttää uuden Nokian Suomeen tai näin. Semmoinen kokeilukulttuuri on käsittääkseni aina luonut hyvää. Jos me sallitaan se epäonnistuminen, se on tärkeää myöskin. Tai sehän ei ole epäonnistuminen silleen. Hankkeessa on tehty varmasti ne asiat, mitä on pitänytkin. Ei semmoinen epäonnistuminen, ettei olisi toteutettu sitä. Jos todetaan, että tätä ei vaan kannata lähteä viemään eteenpäin, sekin on tulos. Ja mun mielestä se on tärkeää, että meidän yhteiskunta tukee sitä, että me voidaan kokeilla, koska parhaat innovaatiot varmasti tulee sitä kautta, että me kokeillaan jotain. Sitten me huomataan, että hei, tämä on mahtavin juttu ikinä tai sitten, että tämä oli ehkä huonoin idea ikinä. Sitten ei kenenkään tarvii mennä henkilökohtaiseen konkurssiin tai konkurssiin siitä, että on lähtenyt tekee jotain luovaa ja näin.

Milla: Juuri näin. Mä ajattelin kysyä sulta tässä, että olisiko Anssi sinulla hanketoimijoille vinkkejä niihin tilanteisiin, että on hirveä tarve viestiä vaikka niistä tuloksista tai sen hankkeen aikana, mutta omat rahkeet ei riitä ja budjettikin jäi vähän huonoksi. Ei tiedä edes, keltä pyytäisi apua. Onko rahoittajan näkökulmasta mitään kikkakakkosta, millä pelastaa tilanne?

Anssi: No on, onneksi nykyään. Ainakin mä olen saanut tosi isoa tukea siis ihan suoraan sanottuna tekoälyn kautta siihen viestinnän organisoimiseen. Varsinkin jos ajatellaan, että tehdään pienellä budjetilla ja ei ole välttämättä sitä henkilöresurssia, se, että pystyy hyödyntää siinä sparrailuvaiheessa. Vaikka ihan vaan semmoinen yksinkertainen juttu, että miten tässä kuussa viestitään. Sun ei tarvitse lähteä tyhjältä pöydältä, kun sä voit lähteä tekoälyn kanssa keskustelemaan niin, että mulla olisi tällainen ja tällainen tavoite, missä kanavissa mun kannattaisi nyt vaikka viestiä tämän kuun aikana. Se antaa jotain pohjaa siihen, että okei lähde viestimään täällä ja täällä. Totta kai sun täytyy jatkojalostaa sitä. Tekoäly on semmoinen hyvä ideointi- ja sparrailukaveri, että sun ei tarvii nimenomaan tabula rasasta lähteä ikinä. Sulla on aina jotain kättä pidempää tällä hetkellä, vaikka sä olisit yksin projektipäällikkönä ja et osaisi välttämättä tehdä strategista viestintää tai ammattimaista viestintää. Siinä kyllä toi auttaa.

Toki ei saa unohtaa aitoja kollegoita. Mun mielestä se on parasta, jos vaan löytyy joku oikea tyyppi, kenellä olisi aikaa kuunnella sua ja sä voisit kertoa, että hei, miltä tämä kuulostaa, jos me tehtäisiin tämmöinen ja tämmöinen tilaisuus tai näin ja meidän pitäisi saada tämä yleisö, mitä sä ehdotat. Silloin yleensä jos sulla on oikea ihminen siinä versus se tekoäly, niin kyllähän sieltä tulee se yhteistyö heti ehkä laajemmin, että mitä jos me lähdetään tekee yhdessä tätä. Tai totta kai, keskustellaan vähän aikaa ja mietitään. Silloin se on sitä kanssakäymistä. Sitä ei saisi kyllä unohtaa mun mielestä, vaikka mä itse olen löytänyt tosi paljon hyötyä tästä tekoälystä omaan työhön ja kannustan ehdottomasti sen kokeiluun ja käyttöön viestinnän nimenomaan suunnittelussa ja tämmöisessä. Silloin sun ei tarvii yksin olla, mutta aito kollega on aina aito kollega. Sitä ei saa unohtaa. Sä vaan tekoälyn kanssa suunnittelet tuolla ja lähdet tekemään hankeviestintää. Se on hyvä apuri, mutta sen kanssa ei kannata jäädä yksin.

Milla: Eli voisiko sanoa näin: Toivot ainakin, että tekoäly ei korvaa täysin meitä viestinnän tekijöitä lähitulevaisuudessa.

Anssi: En usko, että korvaa lähitulevaisuudessa ainakaan. Toivon, ettei korvaa ikinä, koska nyt mennään semmoisiin perustavaa laatua oleviin kysymyksiin. Jos meillä on vaikka hankkeet, jotka tekoälyn avulla täysin tekee markkinointia ja se ihminen häipyy siitä, niin mitä siinä sitten oikeasti tapahtuu, jos tekoälyt viestivät keskenään. Tavallaan se inhimillisyys on se juttu. Viestinnässä mun mielestä se on yksi iso ajava voima. Esimerkiksi jos tässä näin meillä keskustelisi nyt tekoälyt keskenään, kyllä se jotenkin hurjalta tuntuu, että podcastissa olisi mukana tekoäly. Ei tule välttämättä ihan heti tapahtumaan, vaikka toki pystytään jo ääntä tekemään ja matkimaan toisia ja näin. Varmaan tekniikka mahdollistaa, mutta sitten se inhimillisyys jää kokonaan pois. Kyllä se tosi pelottavalta ajatukselta tuntuu, että siitä ihminen poistuisi. En usko, että lähitulevaisuudessa ja näin. Olen huomannut sen, että me tarvitaan ammattilaisia. Me tarvitaan viestinnän ammattilaisia. Ainakin tällä hetkellä se johtaa parhaimpaan tulokseen. Ammattilaisia tarvitaan aina.

Milla: Kiitos Anssi. Yhteistyössä eteenpäin ja kiitos vierailusta. Kiitos kuulijoille. Seuraavaan kertaan.

Anssi: Kiitos.

[letkeää elektronista musiikkia]