Mitä tehdä, että hankejulkaisuja hyödynnettäisiin ammattikorkeakoulun oppimistoiminnassa nykyistä enemmän? Toimiessani julkaisuasiantuntijan sijaisena konkretisoitui valtava uuden tiedon määrä, joka erilaisten hankejulkaisujen muodossa tuotetaan ja on kenen tahansa saatavilla. Käytännössä, perustuen kokemukseeni lehtorin työstä sekä keskusteluihin kollegojen kanssa, hankejulkaisuja hyödynnetään kuitenkin vain vähän.
Hankejulkaisuja tuotetaan osana tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeita. Julkaisuilla voidaan lisätä hankkeen vaikuttavuutta ja jättää pysyvä jälki yhteiskuntaan hankkeen aikana tehdystä työstä ja saavutetuista tuloksista. Ne voivat tukea tieteellistä keskustelua ja jatkorahoituksen hankkimista, kuten myös hankeen ja sen taustalla olevien tahojen uskottavuutta. (Esim. Laajalahti & Laaksonen 2023; Nikina-Ruohonen & Wallin 2021.)
Hankkeen yhdeksi kohderyhmäksi ajatellaan usein oppimistoiminta ja hankejulkaisu käytettäväksi ammattikorkeakoulujen opetuksessa sekä sen suunnittelussa ja kehittämisessä. Win-win-tilanne: opettajat ja opiskelijat saavat tarvitsemaansa työelämä- ja ilmiölähtöistä, ajankohtaista materiaalia ja hankkeiden vaikuttavuus voimistuu, kun hankkeessa opittu ja kehitetty leviää opiskelijoiden mukana osaksi työelämää ja osaltaan innostaa jatkohankkeiden pariin. Tämä, ehkä idealistiselta kuulostava ajatus, on yhdenmukainen suomalaisen korkeakoulu- ja tutkimusyhteisön yhteistyön tuloksena syntyneen oppimisen avoimuuden linjauksen kanssa. Se pohjaa ajatukseen tutkimus- ja oppimistoiminnan välisestä yhteydestä. Lopputavoitteena on uuden tiedon leviäminen yhteiskuntaan. (Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta 2022.) Hankejulkaisut voisivat hyvinkin olla yksi vastaus ammattikorkeakoulussa opettavan tarpeeseen päivittää omaa osaamistaan sekä oppimisympäristöjen ja -materiaalien muokkaamisessa vastaamaan tämän hetken ja tulevaisuuden osaamistarpeita opiskelijoita ajatellen.
Käsittelen tässä artikkelissa keskeisiä näkökulmia, joilla on yhteys hankejulkaisujen laajempaan hyödyntämiseen osana oppimistoimintaa, erityisesti korkeakouluopettajan materiaalina. Artikkeli pohjautuu työkokemukseeni sekä aiheeseen liittyvään Innovatiivisen muotoiluajattelun (YAMK) opinnäytetyöhöni Julkaisu etsii käyttäjää, tositarkoituksella – Hankejulkaisujen hyödyntämisen lisääminen ammattikorkeakoulussa (Tirronen 2024).
Hankejulkaisujen muodon ja sisällön kohdentuminen
Käyttäjän näkökulman ymmärtäminen on ensisijaista ajatellessa hankejulkaisun päätymistä opettajan käteen, samoin kuin minkä tahansa uuden tuotteen tai palvelun kanssa. Uusien asioiden kokeileminen ja käyttöön vakiintuminen on haastava prosessi. Vain ne tuotteet, joista koetaan olevan todellista hyötyä päätyvät käyttöön. (Esim. Halonen 2021.) Käyttäjä- ja kohderyhmälähtöisyyden tulisi määrittää niin hankejulkaisujen sisältöä, julkaisuformaattia kuin julkaisukanavan valintaa (Hermiö, Merimaa & Wallin 2021; Nikina-Ruohonen & Wallin 2021).
Opettajien tarvitseman materiaalin voi jakaa karkeasti kolmeen:
- ajankohtainen taustatieto opiskelijoille luettavaksi opintojakson eri vaiheissa
- erilliset osat, jotka ovat helposti siirrettäväksi osaksi opetusta ja luentomateriaalia
- pedagogiikkaa ja oppimismuotoilua käsittelevät aiheet
Opiskelijat käyttävät syventävää taustamateriaalia liittyen itsenäisiin tehtäviin, ryhmätöihin ja opinnäytetöihin. Osaksi opetusta puolestaan istuvat opintojaksolla käsiteltävään aiheeseen suoraan liittyvät, näkökulmia ja esimerkkejä esittelevät tiiviit sisällöt. Erillisiä osia voivat olla erilaiset koonnit, kaaviot ja visualisoinnit, jotka ovat helposti liitettävissä osaksi lehtorin omaa opetusmateriaalia. Tähän materiaalityyppiin voivat liittyä myös valmiit kysymyspatteristot, työpohjat ja tehtävät. Ylimääräinen kimmoke materiaalin käyttämiselle on, jos materiaalin visuaalinen tyyli sekä julkaisun tyyppi on opiskelijoille sopivaa. (Tirronen 2024.) Tarinat ja esimerkit sekä selkeät visualisoinnit tukevat muistamista. Myös huumori edesauttaa usein asian ymmärtämistä ja mieleen jäämistä. (Weinschenk 2020.)
Julkaisun sisällön kohdentuminen tietylle opintojaksolle tukee sen käyttöönottamista. Jos hankejulkaisua ajatellaan opetuskäyttöön, on tarpeen täsmentää, mikä tutkinto-ohjelma ja vieläkin tarkemmin, mikä opintojakso kohderyhmäksi ajatellaan. (Tirronen 2024; Turpeinen, Jurvansuu, Husman & Ågren 2014.) Opetussuunnitelman tuntemus on olennaista. Opetussuunnitelmat ovat tiiviitä ja jokaisessa opetussuunnitelmauudistuksessa joudutaan rajaamaan pois myös tärkeinä pidettyjä sisältöjä, jotta pystytään vastaamaan muutoksen luomaan kehitystarpeeseen. Jokaiselle opintojaksolle on tyrkyllä enemmän sisältöjä kuin sen raameissa ehditään käsitellä. On siksi liki mahdoton ajatus, että osana opetusta hyödynnettäisiin muuta kuin täsmälleen opetussuunnitelmaan istuvia sisältöjä.
Materiaalin kohdentumiseen liittyy julkaisussa käytettävä sanasto, sen kielellinen sopivuus korkeakouluun. Erityisesti kannattaa varoa hankkeen sisäistä jargonia. Asia ja teema, ei hanke, edellä sanoitettu ja toteutettu julkaisu on myös aikaa kestävämpi (Hermiö ym. 2021). Ammattikorkeakouluopiskelijoille kohdentuva kieli voi tilanteen mukaan olla alaspesifiä tai yleistajuista. Kielen tulisi osua myös riittävälle haastetasolle verrattuna esimerkiksi toiselle asteelle suunnattuun sisältöön. (Tirronen 2024.)
Tiedon helppo löytyminen
Opettajilla on olemassa jatkuva tarve päivitettyyn tietoon. Oletetaan, että julkaisun sisältö on sitä, mitä tarvitaan. Seuraava haaste on, miten julkaisu tavoittaa opettajan. Tiedon hankejulkaisuista koetaan olevan liian haastavasti saatavilla. Varmaankin on jokin hanke tehty tästä aiheesta, täytyykin selata läpi hankejärjestelmää, että mitä on meneillään ja olisiko niissä tuotettu sopivaa materiaalia. Tai On vähän kiire, mutta etsinpä kuitenkin pitkän raportin seasta sen olennaisimman asian, joka sopii tunnin tavoitteeseen. Toivottavasti sinuakin naurattaa koko ajatus.
Arjessa, jossa jokainen työtunti on korvamerkitty ja tietoa tulvii usealla kanavalla, tartutaan siihen, mikä tulee vastaan ja on helposti saatavilla. Uutta tietoa napataan usein sosiaalisesta mediasta. Kohdennetut asiantuntija-artikkelit ja podcastit, jotka on linkitetty osaksi lehtorin seuraamaa LinkedIn-keskustelua, tai jotka tulevat esiin osana muuta ammatillista keskustelua ovat tyypillisimmät uuden tiedon löytymisen kanavat. (Hermiö ym. 2021; Tirronen 2024.)
Hankejulkaisun nimessä ja hakusanoissa kannattaa hyödyntää sitä sanastoa, joka löytyy opetussuunnitelmista. Ne ovat asiasanoja, joilla lehtori tietoa etsii – silloin kun etsii. Hakusanan vaikkapa hakukoneeseen tai tekoälylle laittamalla pitäisi viedä suoraan julkaisun äärelle. Tutuimpana hankejulkaisujen arkistona toimii Theseus, jonka hakutoimintoja lehtorit pitävät haastavina. (Tirronen 2024.) Avointen oppimateriaalien kirjasto sekä tänä vuonna käyttöön otettu Opin.fi kokoavat myös opetukseen soveltuvia hankejulkaisuja ja osaltaan purkavat löytämisen haastetta.
Tietoisuus menossa olevista hankkeista sekä niissä tehdyistä julkaisuista, on ensimmäinen askel, että tietoa ylipäätään lähdetään etsimään. Jos pitäisi valita vain yksi kehitettävä asia, valitsisin tämän!
Mitä hankejulkaisua suunnittelevan ja tekevän kannattaa tehdä
Kannattaa tuottaa julkaisurypäs, useampi eri muotoinen julkaisu erilaisiin käyttötarpeisiin yhden loppujulkaisun sijaan (Hermiö ym. 2021; Roivas 2025; Tirronen 2024). Ammattikorkeakouluissa käyttöön on vakiintunut laaja valikoima erimuotoisia julkaisuja korttipakasta raporttiin. Julkaisun muoto itsessään luo odotuksia sen sisällöstä ja saattaa vaikuttaa sen käyttämiseen tai käyttämättä jättämiseen (Roivas 2025; Tirronen 2024). Erilaiset julkaisutyypit istuvat erilaisiin käyttötarpeisiin: syventäväksi taustamateriaaliksi, oppitunnilla käsiteltäväksi esimerkiksi tai osaksi lehtorin opetusmateriaalia. Verkko-opintojen yleistymisen myötä on myös jatkuvasti kasvava tarve verkkokurssille helposti liitettävään ajankohtaiseen materiaaliin.
Täytyy viestiä ja varmistaa materiaalin löytäminen. Sellaista materiaalia, josta ei olla tietoisia, ei myöskään osata etsiä. Keskusteluun osallistuminen ja julkaisun jakaminen niissä kanavissa, mitä kohderyhmän edustajat seuraavat niin hankkeen aikana kuin sen jälkeen ovat olennainen osa tietoisuuden herättämistä (Hermiö ym. 2021; Tirronen 2024). Yksi haaste on se, että viestinnästä vastaava taho häviää hankkeen päätyttyä (Ruokolainen 2022). Yhtymäkohtien löytyminen hankkeista ja niiden julkaisuista viestimisen ja ammattikorkeakoulun viestintästrategian välille varmistaisi viestinnän jatkuvuutta. Julkaisujen löytämistä ja käyttämistä voidaan tukea monella tasolla, muun muassa hakutoimintojen helppokäyttöisyyttä kehittämällä, luomalla alustoja ja paikkoja hankkeiden tuotosten ja tulosten esittelylle organisaatiotasolla sekä yhteistyössä muiden korkeakoulujen kanssa, kansallisesti ja kansainvälisesti. Ensimmäinen askel on aina se, että julkaisutasolla käytetään kohderyhmälle istuvaa kieltä ja sanastoa julkaisun nimestä sen sisältöön sekä julkaisusta viestimiseen.
Työkaluksi viestimiseen sekä linkiksi oppimistoimintaan suunnatun julkaisun ja lehtorin tarpeiden välille ehdotan visuaalista koostetta. Opinnäytetyössäni tämä kulkee nimellä julkaisun cv. Sen ajatus on, että yhden dian laajuisessa visuaalisessa koosteessa on esitetty opettajille olennaiset asiat julkaisusta niin, että asian hahmottaa vilkaisemalla. Alla pilottina tehty ja testattu versio Osallistuen töissä -julkaisulle. Sen sisältö laadittiin yhteiskehittäen ja formaatista kysyttiin palautetta eri alojen opettajilta. Palaute oli 100 % positiivista – toki sisältäen myös rakentavia kehitysajatuksia (ks. tarkemmin Tirronen 2024, 75–85).
Oppimistoimintaan kohdennetun asialähtöisen julkaisun suunnittelu ja toteuttaminen vaatii yhteistyötä ja yhteissuunnittelua eri tavoin kuin hankeraportin laatiminen itselle tutusta hanketyöstä. Viestinnän opettaja Marianne Roivas (2025) kuvaa samoin eroa väitöskirjatekstin ja asiantuntija-artikkelin välillä. Yhteiskehittäminen olisi siksi tarkoituksenmukaista. Se paitsi auttaa ymmärtämään aidosti kohderyhmien näkökulmaa, tarpeita ja asenteita, myös sitouttaa heti alkumetreiltä mukana olevia ottamaan lopputuloksena syntyvä tuote käyttöön. Tätä työtä tehdään jo varsinkin osana TKI-toiminnan ja oppimistoiminnan yhteistyötä (TKIO), mutta jatkojalostamisen tarvetta on. Ideaalitilanteessa oppimistoiminnan edustaja olisi mukana hankehausta alkaen, läpi hankkeen ja myös tiedon oppistoiminnan arkeen viejänä, käyttöön juurtumisen varmistajana. (Halonen 2021; Ruokolainen 2022; Turpeinen ym. 2014.) Kohdetutkinnon opiskelijoiden osallistuminen yhteiskehittämiseen olisi myös olennaista – ovathan he opetusmateriaalin loppukäyttäjiä. Koska arki harvoin vastaa ideaalitilannetta ja lehtoreiden ja opiskelijoiden laajempi prosessiin osallistuminen ei usein ole mahdollista, ketterät kokeilut ja testaus auttavat maaliin pääsemisessä (esim. IDEO n.d.; Tuulaniemi 2011).
Kauhuskenaario on, että hankejulkaisu on laaja raporttimaiseen tyyliin kirjoitettu tekstimassa, joka perusteellisesti ja pitkin virkkein kertoo hankkeen synnystä, toteutumisesta ja tuloksista. Se ei sisällä visuaalista materiaalia ja myös väliotsikointia on säästelty. Käytetty kieli avautuu vain pienelle joukolle asiantuntijoita. Julkaisu tallennetaan avoimeen tietokantaan, mutta siitä ei kerrota hankkeen ulkopuolisille. Onneksi totuus ei ole tämä. Kehitystyötä on silti tarpeen tehdä, sillä kuten ammattikorkeakoulujen julkaisujen parissa työskentelevät Anna Hermiö, Maija Merimaa ja Riikka Wallin (2021) oivasti kiteyttävät: Vasta sellainen julkaisu, jonka käyttäjät ovat löytäneet ja josta he ovat ottaneet oppeja käyttöön, on vaikuttava.
Lähteet
Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta 2022. Oppimisen ja oppimateriaalien avoimuus. Korkeakoulu- ja tutkimusyhteisön kansallinen linjaus ja toimenpideohjelma 2021–2025. Vastuullisen tieteen julkaisusarja 16:2022. Helsinki: Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta ja Tieteellisten seurain valtuuskunta.
Halonen, K. 2021. Projekti loppuu, mitä jää? Sosiaalisten innovaatioiden juurruttaminen. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, OIVA-sarja 33. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Hermiö, A., Merimaa, M. & Wallin, R. 2021. Tee julkaisu, jolla on tarkoitus. Teoksessa Hermiö, A., Merimaa, M., Wallin, R, Wegmüller, M. & Åman Kyyrö M. (toim.) Hankeviestinnän käsikirja. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, OIVA-sarja 42. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
IDEO n.d. The field guide to human-centered design: Design kit. Haettu 2.11.2025.
Laajalahti, A. & Laaksonen, V. 2023. Tutkittu tieto käytäntöön: Miten lisätä tutkitun tiedon hyödyntämistä yhteiskunnassa? Prologi – Viestinnän ja vuorovaikutuksen tieteellinen aikakauslehti, 19 (1), 82–92.
Nikina-Ruohonen, A. & Wallin, R. 2021. Strategisesti toteutettua julkaisemista. Teoksessa Hermiö A., Merimaa M., Wallin R., Wegmüller M. & Åman Kyyrö M. Hankeviestinnän käsikirja. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, OIVA-sarja 42. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Roivas, M. 2025. Kirjoita parempia asiantuntijatekstejä 2/3: Mahdollisia tekstejä, mahdottomia tekstejä, erilaisia tekstejä. Julkaistu 4.4.2025. Metrospektiivi Pro.
Ruokolainen, I. 2022. Malleista oppilaitoksen toimintamalleiksi (pdf). Opetushallituksen raportit ja selvitykset 2022:3. Helsinki: Opetushallitus. Haettu 2.11.2025.
Tirronen, J. 2024. Julkaisu etsii käyttäjää, tositarkoituksella. Hankejulkaisujen hyödyntämisen lisääminen ammattikorkeakoulussa. Opinnäytetyö, ylempi AMK. LAB-ammattikorkeakoulu. Muotoilija (YAMK) Innovatiivinen muotoiluajattelu.
Turpeinen, M., Jurvansuu, H., Husman, P. & Ågren S. 2014. Projektista arjen käytännöksi. Tutkimusraportti projektien tulosten juurtumista ja leviämistä edistävistä ja estävistä tekijöistä ammatillisissa oppilaitoksissa. Arjen arkki. Helsinki: Työterveyslaitos & Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto, SAKU ry.
Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Helsinki: Talentum.
Weinschenk, S. 2020. 100 Things every designer needs to know about people. Toinen painos. Zittau: Peachpit Press.
Kirjoittaja
-
Johanna Tirronen
Lehtori, Metropolia AmmattikorkeakouluJohanna Tirronen on vahvalla viestintäintressillä varustettu kulttuurituotannon lehtori. Monimuotoinen ammattikorkeakoulupedagogiikka, vaikuttava viestintä sekä osallistuva työote ovat hänen kiinnostuksensa ytimessä. Hän toimii opetustyön lisäksi osallistuvaa työotetta tukevassa Parru-tiimissä sekä verkkomedia Metrospektiivin toimituskunnassa.
Tutustu tekijään
